Valokuvia vailla tarkoitusta

powered-by-nikon

Lupaan, että ensi kerralla on luvassa jotain aivan muuta, mutta nyt on pakko palata vielä toisenkin kerran seuraaviin toiveaiheisiin…

1) pitkätukkaiset miehet (ikiklassikko)
2) liike (kiinnostaa enemmän ja enemmän)
3) teema nimeltä nainen kuvaa miestä ilman tarkoitusta

Poimintoja teidän esittämistänne toiveista, joista etenkin tuo viimeksimainittu takertui välittömästi päähän.

Työtä varten tulee tietysti kuvattua tarkoituksella. On projekteja, tiettyjä tavoitteita. Usein blogikirjoitus, johon tarvitaan tarkoitukseen sopivat kuvat, joskus asiakastöitä, joihin en mene bloggaajana vaan valokuvaajana. Toisinaan roolit myös yhdistyvät – se on tätä nykyajan hienoutta, että saa tehdä useampaa kuin yhtä työtä ja osaamistaan voi yhdistellä uusilla tavoilla.

Lataan akut, pakkaan rungon ja linssit ja muistikortit. Säädän valaistusta, siirtelen tavaroita ja ihmisiä. Rakennan ruutuja yksityiskohta kerrallaan, kunnes saan juuri sen kuvan, jonka halusin. Joskus saan enemmänkin: jostain lankeaa odottamaton valo, tai linssini edessä liikkuu ihminen, joka herättää kuvat henkiin aivan eri tavalla kuin uskalsin edes toivoa. Toisinaan palat vaan loksahtelevat kohdilleen ja kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Sitten on niitä kuvauksia, kun kaiken pitäisi periaatteessa olla kohdallaan, mutta kuvista tulee latteat, valjut tai ihan vaan tylsät. Siinä sitten pohditaan mistäpäin umpisolmua lähdetään purkamaan.

2016-05-10-stellaharasek-jarnojussila-1

Suurin osa kuvistani syntyy silti sattuman kaupalla, suunnittelematta ja säätämättä. Niin – ilman tarkoitusta. Kamera kulkee aina mukana ja minä vaan näen kaikkialla kauneutta. Sen miten auringonsäteet osuvat omenapuiden kukkiin tai haljenneeseen asfalttiin, tai kuinka vastavalo siivilöityy jonkun hiusten läpi ja piirtää koko profiilin esiin. Rytmin, joka syntyy kun kadut risteytyvät ja niiden läpi ajaa auto. Olkapään väsyneen kaaren, ajatuksiinsa uponneen poissaolevuuden, nauruun siristyneet silmäkulmat. Kahvipöydälle sattuneet värit, jotka sopivat yhteen kuin olisivat siihen täsmäräätälöidyt. Sade saa kadut kiiltämään ja valon taittumaan värispektreiksi. Tykkään kuvata hämärässäkin, se tekee ääriviivoista pehmeät ja ihmisten läsnäolosta jotenkin läpikuultavamman. Joinakin aamuina sumu liikkuu kaduilla kuin jokin elävä. Sen kuvaamisesta en saa kyllikseni, sillä en ole onnistunut vielä ottamaan siitä kuvaa, jossa tavoittaisin sen minkä näen.

2016-05-10-stellaharasek-jarnojussila-2

Blogiin kaikista kuvista päätyy vain murto-osa. En yleensä kuvatessa vielä tiedä tullaanko niitä näkemään täällä vai ei, ei sitä silloin ehdi tai tarvitsekaan ajatella. On vaan tämä päähänpinttymä, sisäsyntyinen pakko tallentaa asioita tavalla, jolla itse ne näen. Kuvaaminen on yksi keino, kirjoittaminen toinen. Blogi on näihin yksi hyvä, tokikaan ei ainoa kanava.

On aina mielenkiintoista, kun nainen kuvaa miestä ilman tarkoitusta, kirjoitti joku teistä. Onhan se, mutta en oikeastaan ajattele kuvaanko naista vai miestä. Enemmän kiinnostavat persoonat, ominaisuudet, jotka tekevät meistä sen keitä olemme. Jonkun habituksessa korostuu herkkyys, toisissa loistaa valovoima ja karisma. On ihmisiä, joiden oleminen on hiljaista ja vaivatonta. Sitten on heitä, jotka ovat niin elossa, että hengästyttää. Ajattelen etsiväni kaikista niitä samoja asioita, sitä mikä heissä on kaunista, kiinnostavaa tai juuri nyt totta ja läsnä tässä hetkessä. Voihan silti olla, että tiedostamattomalla tavalla kuvaan miehiä eri tavalla kuin naisia? Ehkä katson heitä eri tavalla, korostan muunlaisia piirteitä, etsin kauneutta toisenlaisista ominaisuuksista.

2016-05-10-stellaharasek-jarnojussila-3

Pitkätukkaiset miehet kuulemma kiinnostavat, onneksi niitä löytyy lähipiiristä. Olen kuvannut tätä nimenomaista pitkätukkaa paljon viime syksystä saakka. Häntä on ihana kuvata, sillä hän ei häkelly kamerastani. Joskus hän vaan antaa sen olla ja jatkaa siitä välittämättä mitä ikinä olikaan tekemässä. Toisinaan hän pistää tanssiksi, joskus juoksuksi, saattaa loikata, pyydystää auringonsäteitä, heilauttaa hiuksiaan. Silloin tällöin hän vain katsoo kameraan ja antaa minun tallentaa sen mitä hän sillä hetkellä sattuu olemaan. Harvoin ohjaan häntä. Haluan nähdä mitä tapahtuu kun annan tilaa sattumalle. Hetkille ja tilanteille, joiden kulkuun en puutu. Annan niiden vaan olla ja ajelehtia. Kuvaajan tehtäväksi jää rajata kaikki se kauneus yhteen ruutuun. Tai viiteen, tai sataan.

2016-05-10-stellaharasek-jarnojussila-5

Kuviin ja valokuvaamiseen liittyviä toiveita saa taas ja yhä esittää! Moni jo esitetyistä onkin yhä työn alla. Kommenttiloota on teidän, antakaa palaa.

Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.

Kesän kuumin asuste

Kerrankos sitä saa työpäivän aikana asusteekseen valtavankokoisen pullon Aperolia! Oli otettava pari kuvaa ihan siitä ilosta, että musta asuni sopi täydellisesti vihreään maisemaan punaoranssien väripilkkujensa kanssa. Dieselin heiluvahelmainen mekko ei olekaan tainnut kuvissa vielä vilahtaa. Hankin sen muistaakseni jo viime kesänä, mutta olen oppinut käyttämään sitä vasta nyt. Arvelutti sen malli, joka on kepeämpi ja tyttömäisempi kuin mihin olen tottunut. Nyt olen tietysti ihastunut juuri siihen. Täytyy napata siitä lisää kuvia joku toinen päivä, kun en ole juuri järjestämässä Aperolille afterwork-kemuja.

2016-05-30-stellaharasek-aperol-012016-05-30-stellaharasek-aperol-02

Takki esittäytyikin tuossa tovi sitten. Se on kyllä sen sortin täydellisyys, ettei sitä huvita edes riisua. Tulee huolettomat ja hyvät olkapäät. Nahka on napakka ja laadukas, takki painaa päällä juuri sen verran että olo pysyy sopivan reteänä. Lyhyessä, laatikkomaisessa leikkauksessa on vähän univormumeininki, joka tekee mistä tahansa asukokonaisuudesta astetta skarpimman. Helppo kiskoa päälle, sopii kaikkeen ja toimii kaikkialla. Sitähän parhaat nahkatakit tekevät.

2016-05-30-stellaharasek-aperol-032016-05-30-stellaharasek-aperol-042016-05-30-stellaharasek-aperol-06

NAHKATAKKI* JA MEKKO DIESEL
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTIC
KOROT COS
*SAATU

Kuvat Jarno Jussila

Testissä Tata Harperin tehoseerumit

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

En voi väittää olevani kosmetiikan ylin asiantuntija – olen päinvastoin laiskamato, joka haluaa näyttää hyvältä mahdollisimman helposti näkemättä sen eteen kovin paljon vaivaa. Olen tullut kuitenkin työni kautta vuosien varrella testanneeksi jos jonkinmoista kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita ja harvoin osuu vastaan tuotteita, jotka tekevät lähtemättömän vaikutuksen tai joiden jäljiltä huomaa ihossaan ihan todellisia muutoksia. Siksi May Lindstromin tuotteet taisivat singota itsensä suoraan sydämeeni, kun pääsin talvella kokeilemaan niitä. Luksusluonnonkosmetiikka on parhaimmillaan samaan aikaan sekä lempeä että tinkimättömän tehokas. Edes Mayn pökerryttävän kauniit purnukat eivät voineet varastaa huomion siltä, että niiden sisältö ihan oikeasti toimii.

Tuohon samaan supersarjaan kuuluu yhdysvaltalainen Tata Harper, jonka tuotteet ovat niittäneet kulttimainetta ympäri maailman – eivätkä suotta. Kultaisilla korkeilla varustetut kirkkaanvihreät pullot huokuvat luksusta eivätkä lupaukset ole turhia. Tuotteet ovat sataprosenttisen luonnolliset, ekologiset ja eettiset, suurin osa myös vegaaniset. Sarjan kaikki tuotteet valmistetaan Vermontissa, jossa asuu myös merkin perustaja, Tata itse. Valtaosa raaka-aineisiin käytetyistä kasveista luomuviljellään samaisella tilalla, sillä Tata haluaa pitää koko tuotantoprosessin omissa käsissään.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-2

Olin lukenut Katjan blogista niin monta ylistävää arviota, että odotukset olivat kivunneet korkealle, kun sain luonnonkosmetiikan verkkokauppa Naturellesta merkin tuotteita testiin. Värikosmetiikan puolelta löysin samantien lemppareita, joista kirjoitinkin tovi sitten. Tänään on vuorossa sananen merkin Supernatural Collectionin tehoseerumeista – tämä kolmikko nimittäin sisältää merkin kaikkein kirkkaimmat tähdet.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-1

Uskon, että Tata Harperin kaltaiset merkit muuttavat monen ennakkoluuloa siitä, että luonnonkosmetiikka ei voisi olla yhtä tehokas – tai jopa tehokkaampi – kuin synteettinen kosmetiikka. Tatan tuotteet ovat äärimmäisen teknisiä ja niihin on pakattu ällistyttäviä määriä aktiivisia raaka-aineita. Kosmetiikkaguru Katja kirjoittikin seerumeista otsikolla luonnon oma botox. (Kiinnostuneiden kannattaa muuten lukaista tuo Katjan kirjoitus tästä superkolmikosta, siitä löytyy vielä paljon perusteellisempi selvitys kunkin seerumin vaikuttavista raaka-aineista.) Rapakon takaa on kantautunut viestiä, että Tata Harper ja erityisesti merkin tehoseerumit ovat saaneet Jenkeissä mielettömän määrän positiivisia arvioita ja houkutelleet aiemmin botoxiin luottaneita Hollywood-tähtösiä luonnonkosmetiikan leiriin. Melkoista!

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-112016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-5

Seerumeiden vaikutusta oli aluksi vaikea selittää. Niiden jäljiltä yksinkertaisesti näytti niin paljon paremmalta eikä heti osannut edes analysoida miksi. Vaikutukset näkyvät heti, mutta tehostuvat entisestään, jos seerumeita käyttää säännöllisesti. Itse olen huomannut niiden pitkäkestoiset vaikutukset kaikkein selvimmin siinä, että olen peilikuvaani tosi paljon tyytyväisempi ja sen seurauksena meikkaan vielä vähemmän kuin ennen.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-4

Kokeilin ensimmäisenä kiinteyttävää tehoseerumia nimeltä Boosted Contouring Serum, joka lupaa kiinteyttää, muotoilla ja kohottaa kasvoja. Seerumi teki välittömän vaikutuksen. Kokeilin sitä ensimmäisen kerran optimaalisella hetkellä, kehnosti nukutun yön jälkeen kun peilistä tuijotti takaisin vähän väsähtänyt peruna. Seerumi ei pystynyt pelastamaan puolinukuksissa kulunutta päivää tai hätänutturalle sitaistua takkutukkaa, mutta kasvoille se kyllä taikoi pienimuotoisen ihmeen: näytin perunan sijaan taas ihmiseltä. Kesti muutaman päivän analysoida mitä tuo ihmeseerumi oikein tekee. Vastauksia: nostaa ja kohottaa aavistuksen kaikkea. Kiinteyttää ihoa, jättää sen napakaksi ja sileäksi. Vähentää juonteita. Tekee piirteistä selkeämmät ja leukalinjasta vähän virtaviivaisemman.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-10

Concentrated Brightening Serum on kirkastava tehoseerumi, joka tasoittaa ja kirkastaa kasvojen väriä ja vaalentaa pigmenttiläiskiä kiinteyttäen samalla ihoa. Yhdistelmä luonnonkosmetiikan täsmäteknologiaa korjaa kuulemma liikapigmentaatiota kolmetehoisesti: estämällä melaniinin kulkeutumista ihon pinnalle, lisäämällä ihon luonnollista kykyä minimoida värimuutoksia ja häivyttämällä jo syntyneitä tummia läiskiä. Se jättää myös ihon ihanalla tavalla kuulaaksi – ominaisuus, jota osaa arvostaa, kun liikkuu usein ilman meikkiä ja haluaa silti näyttää freesiltä. Tykkään myös seerumin koostumuksesta, joka imeytyy hetkessä kuin iho joisi janoonsa.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-7

Huipputehokas hoitoseerumi Elixir Vitae on sekä hintansa että tehonsa puolesta kolmikon kuningatar: se nimittäin lupaa siloittaa rypyt ilman botoxia. Aikamoista. Tuotteesta saavat varmasti kaikkein eniten irti vähän minua vanhemmat, mutta toki minäkin yli kolmekymppisenä edustan jo anti-age -tuotteiden kohderyhmää. Eikä seerumi turhia lupaile: se tosiaan siloittaa otsan rypistämisestä tulleet juonteet kulmakarvojeni välistä. Iho siis silminnähden siliää! Hullua, mutta totta. Seerumi on kolmikosta myös kaikkein kohottavin. Olen vähän koukussa tähän ja pohtinut salaa pysyisinkö seuraavat kaksikymmentä vuotta samannäköisenä, jos vaan jatkaisin tämän käyttöä.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-8

Seerumeiden hinnat ovat selvästi korkeammat kuin mihin keskivertokuluttaja on tottunut: sarjan edullisin irtoaa noin 180 eurolla. Supernatural Collection onkin tarkoitettu ihmisille, jotka ovat tottuneet panostamaan ihoonsa, haluavat kaikkein tehokkainta mitä nykyteknologia pystyy tarjoamaan ja ostavat jokatapauksessa satojen eurojen hintaisia voiteita – luksusluomukosmetiikassa ei tähän mennessä ole ollut tähän markkinarakoon mitään tarjottavaa. Tehoseerumit tarjoavat myös sataprosenttisen luonnollisen, lempeän ja takuulla turvallisen vaihtoehdon kevyelle kauneuskirurgialle, kuten botoxille, ja tietysti ihan kaikille kohottaville ja kiinteyttäville kasvohoidoille. Eivätpä nekään edullisia ole, joten hoidon vaihtamaminen huippuhoitavaan tuotteeseen, jota käyttää joka päivä, ei välttämättä ole hullumpi vaihtoehto.

2016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-92016-05-29-stellaharasek-tataharper-naturelle-12

Mitä olette mieltä? Kiinnostaako kokeilla? Nyt siihen on nimittäin mahdollisuus, sillä tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken arvotaan huipputehokas hoitoseerumi Elixir Vitae, jonka arvo on 428€. Kerro miksi juuri sinä haluaisit voittaa tämän täsmäaseen omaan peilikaappiisi! Vastausaikaa on ensi viikon loppuun eli sunnuntaihin 5. kesäkuuta asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, sen näkee vain onnetar.

Jos hotsittaa tilata seerumi kotiin tai kokeilla muita merkin tuotteita, koodilla STELLALOVESTATA saa Naturellessa 15% alennuksen kaikista Tata Harperin tuotteista sunnuntaihin 12. kesäkuuta asti.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

It’s shinin’ just for you

2016-05-29-stellaharasek-everydaylife-12016-05-29-stellaharasek-everydaylife-22016-05-29-stellaharasek-everydaylife-32016-05-29-stellaharasek-everydaylife-42016-05-29-stellaharasek-everydaylife-52016-05-29-stellaharasek-everydaylife-62016-05-29-stellaharasek-everydaylife-72016-05-29-stellaharasek-everydaylife-82016-05-29-stellaharasek-everydaylife-92016-05-29-stellaharasek-everydaylife-102016-05-29-stellaharasek-everydaylife-112016-05-29-stellaharasek-everydaylife-122016-05-29-stellaharasek-everydaylife-132016-05-29-stellaharasek-everydaylife-192016-05-29-stellaharasek-everydaylife-142016-05-29-stellaharasek-everydaylife-152016-05-29-stellaharasek-everydaylife-162016-05-29-stellaharasek-everydaylife-182016-05-29-stellaharasek-everydaylife-17THE BLACK KEYS – EVERLASTING LIGHT

Just a hippie dream

En osaa selittää mitä mustanpuhuvalle minimalistille minussa on tapahtunut, mutta kotiin ja kaappiin on hiipinyt kaikenlaista epäilyttävää. Värejä. Kuoseja ja raitoja. Pehmeitä, haalistuneita sävyjä, niitä joita näkee kuumissa maissa. Olen pitänyt niistä aina, nyt ne ovat näköjään alkaneet vallata vaivihkaa alaa. Se on tapahtunut viime vuosien aikana eikä selity pelkällä jokakesäisellä hippiräjähdyksellä. Ehkä tästä on tulossa kesän kestävän hulluuden sijaan pysyvä tila? Tulkoon sitten. Uskon, että keräämme vaistonvaraisesti ympärillemme niitä värejä, joita sillä hetkellä tarvitsemme. Ehkä tarvitsin aiemmin mustaa tuomaan sotilaallista selkeyttä kaiken kaaoksen keskelle – ja nyt olen vihdoin valmis ja altis väreille.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-12016-05-28-stellaharasek-hippiedream-2

Kesälaukut viihtyvät yhdessä. Pikkuveskat ovat viime kesän suosikkeja, helppoja napata mukaan kävelylle tai kaupunkiretkelle. Campomaggin konjakinruskean kassin sain italialaismerkiltä keväällä Dotsin kautta. Säilytän sitä näkyvillä, koska se on niin kaunis. On se käteväkin, nielee sisäänsä läppärin ja kameran, tai vaihtoehtoisesti rantaviltin, kirjan ja viinipullon.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-32016-05-28-stellaharasek-hippiedream-4

Kesän kengät ovat liikuttavalla yksimielisyydellä mustat, mutta soljet, hapsut ja kimallus pitää minimalismin niistä kaukana. Open Ceremonyn solkinilkkurit ja nilkkapituiset buutsit ovat secondhand-löytöjä, jotka on koeajettu jo lukuisia kertoja ja todettu nappihankinnoiksi. Stylesnobin hapsusandaalit ja säihketossut ovat Dotsista saatuja uutuuksia, joista etenkin jälkimmäisistä olen ollut onnessani kuin kepin löytänyt Luna-koira. Ne säihkyvät! Ja kimaltavat! Ihan kuin upottaisi varpaansa tähtipölyyn.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-52016-05-28-stellaharasek-hippiedream-62016-05-28-stellaharasek-hippiedream-7

Hapsuja, huiveja ja hentoa vaaleanpunaista. Isabel Marantin huivin hankin Beamista varmaan viisi vuotta sitten: se palvelee paitsi huivina myös matkapeittona, piknik-vilttinä ja pyyhkeenä. Korresin puuterinen puteli on yksi kesän lempituoksuista, jota kommentoidaan joka kerta kun käytän sitä: kurjenmiekka, metsäisen makea orvokki ja valkoinen pippuri muodostavat yhdessä huumaavan trion, joka sulaa iholle osaksi omaa ominaistuoksua. Omani toin matkamuistona Kreikasta, nykyisin sitä saa Suomestakin mm. Dotsista. Ruskea pikkulaukku on sekin tuotu Kreikan saaristosta, Santorinilta.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-82016-05-28-stellaharasek-hippiedream-92016-05-28-stellaharasek-hippiedream-10

Lempikorut lojuvat ikkunalaudalla valmiina noukittavaksi mukaan. Kaikki ovat vanhoja vintagekoruja paitsi vihertävät korvakorut, jotka sain Gauharilta. Hohtavat kivet ovat labradoriittia, rakastan sitä miten ne välkehtivät valossa. Kahden suomalaisen naisen perustamasta putiikista löytyy kaikenlaista muutakin kaunista ja käsintehtyä, kannattaa kurkata.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-112016-05-28-stellaharasek-hippiedream-12

Kaikille tavaroille ei tarvitse löytyä omaa paikkaa. Tykkään siitä, että kaktukset, kirjapinot, vanhat unisiepparit ja värikkäät rahit ajelehtivat kodissa nurkasta toiseen tilanteen ja tunnelman mukaan. Sinnetänne seilaavia tavaroita tarvitaan myös pitämään ikkunoita auki tai vaihtoehtoisesti kiinni, sillä kodin ikkunankarmit ovat ikivanhat ja lonksuvat muuten edestakaisin tuulenvireen mukana.

2016-05-28-stellaharasek-hippiedream-142016-05-28-stellaharasek-hippiedream-162016-05-28-stellaharasek-hippiedream-15

Värit ovat tainneet tehdä virallisen paluun elämääni. Sovitaanko niin, että joku puuttuu peliin siinä vaiheessa kun alan ripustella seinille, sängylle ja ikkunoihin intialaisia kankaita, tai kietoa vanhoja verhoja kaavuiksi ylleni. Minut teini-ikäisenä tunteneet tietävät, että se ei olisi ensimmäinen kerta… Köh.

NEIL YOUNG – HIPPIE DREAM

Parasta juuri nyt

Lähestyvä viikonloppu. Saan taas lempivieraani Lontoosta luokseni! Minun lisäkseni visiitistä ilahtuvat koirat, jotka käpertyvät yöksi Himmun kainaloon. Niillä ei ole enää lisenssiä minun ja Mikon sänkyihin, mutta vieraspetilisenssi löytyy. Lauantaina on luvassa pieni maakuntamatka Sipooseen, syynä paras mahdollinen eli livemusiikki. Sunnuntain suunnitelmista ei ole vielä aavistustakaan eikä niitä toivottavasti tulekaan, sillä tyhjät päivät ovat juuri nyt autuainta mitä on. Ja aurinko se vaan paistaa pilvettömässä sinessä kuin ei olisi kuullutkaan alkukesän epävakaudesta. En valita.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-1

Pitkän kaavan kautta korkattu Aperol Spritz -kausi. Varma kesän merkki! Jääkaappi on jo varustettu rantakallioilla vietettyjä pitkiä päiviä varten. Pakko palata aiheeseen, sillä eilisillan kemuista on olemassa ihania valokuvia, joita olisi synti jättää julkaisematta.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-2

Astetta freesimpi surffitukka Dandysta. Muutama auringonvaalentama raita omaan tummaan tyveen tekee ihmeitä koko olemukselle. Latvojakin vähän vaalennettiin ja kevennettiin. En tiedä mitä minä – tai tukkani – tekisimme ilman Markoa. Onneksi ei tarvitse ottaa selvää. Marko, et saa koskaan muuttaa maasta.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-3

Secondhand-putiikista poimitut kesäfarkut. Ne saavat korvata kirjaimellisesti rikkirakastetut edeltäjänsä, jotka lähipiirin lausunnon mukaan ovat viimein ylittäneet veteen piirretyn viivan “rennosti rentun” ja “rönttöisen ryysyläisen” välillä. Kauan ne kestivätkin, olen kiitollinen jokaisesta yhdessä vietetystä vuodesta. Nyyh. (Lähipiiri ilmeisesti tuntee metsänsä puut ja aikoo pitää huolen siitä, että vanhat lempparit lentävät roskiin eivätkä eksy enää “vahingossa” jalkaan.)

Uudet farkut olivat secondhand-statuksestaan huolimatta vähän turhankin uudet, joten pakotin farkkukuningatar Natan taikomaan niistä vähän resuisemmat. Kätevää, kun ympäriltä löytyy kaikkien alojen erikoisosaajia! Lahkeet lyhenivät ja polvet ratkottiin auki. Tästä ne vaan paranevat ajan mittaan, kunhan vähän kulahtavat ja reunat alkavat repsottaa.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-4

Parhaista paras: tämä valo, joka leijailee kaduilla ja rannoilla vielä kahdeksan aikaan illalla. Ei sitä edes muista miten paljon sitä onkaan kaivannut ennen kuin se on taas täällä. Se tekee näistä alkukesän illoista niin kauniit, etten haluaisi olla missään muualla kuin Helsingissä juuri nyt.

2016-05-27-stellaharasek-outandabout-5

TAKKI* STYLEIN
UNO PIU UNON MOKKALAUKKU* DOTS
PAITA ISABEL MARANT (SECONDHAND)
FARKUT TIGER OF SWEDEN (SECONDHAND)
AURINKOLASIT THE ROW
SANDAALIT MATKAMUISTO KREIKASTA
*SAATU

PHOTOS BY ANNI TAIMISTO

Vihreät viikot

Hei siellä! Elossa ollaan, vaikka välillä on vähän epäilyttänyt. Viikonloppu sujui parhaalla mahdollisella tavalla: ilman ainuttakaan mainittavaa suunnitelmaa. Asioiden sopiminen vapaapäiville tuntuu jotenkin uuvuttavalta – mistä sitä voi monta päivää aiemmin tietää mitä huvittaa tehdä iltayhdeksältä lauantaina? Viime lauantaina huvitti näköjään nukkua, sillä simahdimme vahingossa ennen kymmentä ja heräsimme puolilta päivin sunnuntain puolella. Univelka, hmm?

2016-05-23-stellaharasek-weekend-12016-05-23-stellaharasek-weekend-17

Joko mainitsin, että koirien sänkylisenssi on peruuttu? Mäykkymuijat ovat toisinsanoen saaneet porttikiellon sänkyyn. Not naming any names, mutta se on ollut toisille meistä traagisempi käänne kuin toisille. Pakko myöntää, sitä kummasti nukkuu paremmin, kun kukaan nelijalkainen ei yritä keskellä yötä vallata tyynyjä itselleen tai potkia kaksijalkaisia lattialle. Sängyn laidalla halailu on sentään ihan sallittua.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-22016-05-23-stellaharasek-weekend-3

Jos on sunnuntaiaamuna toimeliaalla tuulella – mitä ei toki tapahdu kovinkaan usein – voi kipaista lähileipomoon ja hakea sieltä puolikkaan Grand Blancin. Se on Fazerin juureen leivottu leipä, jota myydään onneksi myös puolikkaina ja sitäkin pienempinä paloina. Se on nimittäin val-ta-va, en tiedä millaisiin suurperheiseen niitä kannattaisi ostaa kokonaisina. Maistuu parhaalta paahdettuna, voin ja hyvän juuston kera. Sanan “hyvä” voi korvata myös ilmaisulla “mikä tahansa jääkaapista löytyvä”, sillä kauppaan asti ei kykene kukaan sunnuntaiaamuisin.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-182016-05-23-stellaharasek-weekend-4

Kisajännitys on vetänyt miehen mietteliääksi. Katsoimme finaalin kavereiden kisakatsomossa ja muistin taas miksi en katso jääkiekkoa. Aivan sama onko oma joukkue voitolla vai häviöllä, hermoni ovat hiutuneet riekaleiksi pelin puoliväliin mennessä. Täytyy joskus kertoa teille salatusta jääkiekkomenneisyydestäni (kuten siitä, että vietin vuoden jääkiekkolukiossa ennen kuin anoin ja sain turvapaikan tamperelaisesta taidelukiosta).

2016-05-23-stellaharasek-weekend-52016-05-23-stellaharasek-weekend-62016-05-23-stellaharasek-weekend-7

Tuo ihana nainen ilmestyy tuon tuosta ovelle ja tuo mukanaan (täydellisen tukkansa lisäksi) milloin kahvia ja pullaa, milloin viiniä. Jollain taianomaisella tavalla aina juuri sitä mitä siihen tilanteeseen tarvitaan. Joskus teemme ruokaa – pilkomme uuniin perunoita chilin kanssa, tai työnnämme sinne pakastepizzan. Nälkäisenä ei nirsoilla. Silloin ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan siitä missä aitaa ei ole.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-82016-05-23-stellaharasek-weekend-92016-05-23-stellaharasek-weekend-102016-05-23-stellaharasek-weekend-11

Helsingin vihreät viikot: ne alkukesän päivät, kun kaikki on hetken ajan epätodellisen vihreää. Pidän tästä tunnelmasta juuri ennen kuin sävyt tummenevat ja tuoksut syvenevät kohti keskikesää. Ihmiset uskaltautuvat ulos ensimmäisiä kertoja t-paidoissa ja sandaaleissa, terassit täyttyvät. Ilmassa on epäuskoa, iloa ja tiheneviä toiveita. Ihan kuin koko kaupunki olisi yhtäkkiä enemmän elossa.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-142016-05-23-stellaharasek-weekend-152016-05-23-stellaharasek-weekend-12

Meillä on soviteltu viime päivinä käytettyjä mokkatakkeja, vanhoja vintagemattoja ja uusia ajatuksia. Niitä pitää testata ennen kuin tietää toimivatko ja tuntuvatko omalta. Jotkut solahtavat samantien paikoilleen kuin olisivat olleet siinä aina.

2016-05-23-stellaharasek-weekend-132016-05-23-stellaharasek-weekend-16

Hetkonen – sängyssä oleskelua ilman lisenssiä! Koira numero kaksi katsoi tilaisuutensa tulleen ja loikkasi toiveikkaana kainaloon, mutta valokuvaaja hääti sen takaisin lattialle heti tämän ruudun jälkeen.

Kuvat minusta Jarno Jussila, takkikuvan otti Anni Taimisto

Torstain tosiasioita

Olen tänään kumonnut päässäni tukun turhanpäiväisiä kliseitä.

Kuten sen, että onni syntyy pienistä asioista. Kesän ensimmäisistä pioneista ikkunalaudalla, aamukasteesta paljaiden jalkojen alla, hyvästä kahvista. Hyvän kahvin merkitystä mitenkään aliarvioimatta sanon vaan, että tämä on maailmankaikkeuden suurin HUIJAUS.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-1

Onni syntyy juurikin isoista asioista. Kuten siitä, että on työ, jonka tekeminen tuntuu järjelliseltä tavalta kuluttaa tätä yhtä elämää. Ihmissuhteista, joissa saa saman verran kuin antaa. Siitä, että oma ja läheisten terveys on tallessa. Että öisin ehtii nukkua, että keho liikkuu ja sitä saa liikuttaa, että happi virtaa keuhkoissa molempiin suuntiin. Aivan kaikki muu on plussaa. Pionit ikkunalaudalla ovat ihania ja minäkin rakastan aamukastetta, mutta niistäkin nauttii enemmän, jos ne suuret linjat – perusasiat – ovat kunnossa.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-22016-05-19-stellaharasek-thursday-3

Sitten. En tiedä kuka vatipää sanoi ensimmäisen kerran, että raha ei tee onnelliseksi, mutta lyön vetoa, että ei ollut helsinkiläinen luovan luokan yrittäjä. Ei raha tietenkään itsessään tuo onnea, mutta se poistaa kyllä monenlaisia ongelmia. Juuri nyt tuntuu siltä, että elämässäni ei ole yhtään haastetta, jota ei voisi ratkaista rahalla. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: en ole ikinä ollut kovin kiinnostunut rahasta, mutta juuri silloin kun sitä ei ole, sitä joutuu ajattelemaan jatkuvasti. Ehkä aloitan lottoharrastuksen. Tai ainakin tilaan universumilta elämän, jossa ei tarvitse pohtia onko tänä vuonna varaa esimerkiksi lomailla.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-42016-05-19-stellaharasek-thursday-6

Yhden kliseen allekirjoitan: kauneus asuu yksityiskohdissa. Se on totta! Kyllä, hain äsken kukkakaupasta kesäni ensimmäisen pionin. Hinnat ovat vielä pilvissä, yksi sai riittää. Ei yksi, kaksi tai viisitoista pionia muuta mitään tai tee elämästä helpompaa tai parempaa, mutta ovat ne kauniita, kaikessa pöyhkeydessään. Katselin vaaleanpunaisia, mutta valitsin valkoisen, se vain oli eikä julistanut mitään. Vaivaton viikonloppuseuralainen, notkuu ikkunalaudalla eikä odota minulta muuta kuin vähän raikasta vettä.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-72016-05-19-stellaharasek-thursday-8

Kuvat nappasin äsken kun tulin kotiin. Mikko tuli melkein heti perässä ja toi mukanaan kahden rantaretkestä uupuneen koiran lisäksi tuttuja: eräänkin Vihreän talon emännän ja tumman taiteilijakaunottaren, jonka kanssa jaoin kodin viisitoista vuotta sitten. Opiskelimme molemmat taidetta, olimme aloittaneet samalla tulevien kuvataiteilijoiden vuosikurssilla, kolmas kämppäkaverimme Timo oli valmistumassa näyttelijäksi. Kohtasimme aamuisin asunnon ahtaassa keittiössä ja neuvottelimme puuronkeittovuoroista. Muistan sinivalkoisen kylpyhuoneen ja kumiankan, Tigin shampoon tuoksun. Sinä olit jo silloin ihan samanlainen, Saija sanoi. Tuhat rautaa tulessa, aina sinkoamassa johonkin. Sitä en muistanut, ehkä en halunnut. Juuri siksi teki hyvää kuulla.

2016-05-19-stellaharasek-thursday-92016-05-19-stellaharasek-thursday-10

Joko olisi aika ottaa opiksi? Oikea hetki korjata kurssi? Väsymys riisuu ihmisestä turhat kerrokset ja yrittämisen. Ei kiinnosta enää kaunistella totuutta, sanoa asioita pehmeämmin. Jäljelle jää tukku tosiasioita, joita on kiertänyt niin kauan, että kehästä on saanut kyllikseen. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos vaan kohtaa ne? Mitä sinä tekisit, jos tietäisit, että et voi epäonnistua?

Won’t stop ’til it’s over

Joka vuosi kesän kynnyksellä iskee hulluus nimeltä The Temper Trap. Syy hulluuteen voisi olla muttei ole se, että aussiyhtye on kotoisin Melbournesta, samasta kaupungista kuin minä. Se on nelikon vuonna 2008 julkaistu esikoisalbumi, joka sekoitti aikoinaan minun ja vaikka kuinka monen muun musiikinystävän pään. Toiset meistä eivät ole vieläkään ihan päässeet siitä yli.

Conditions on alusta loppuun timanttista tavaraa ja sen kaikkein kimaltavin kruununjalokivi on tietysti sinkuksi lohkaistu Sweet Disposition. Se kelpasi myös (500) Days of Summer -elokuvan soundtrackille, joka ei muutenkaan ole hullumpi. Oi, sen leffan voisikin katsoa pitkästä aikaa uudestaan.

Tämä biisi saa Tehtaankadun residenssin enemmän sekaisin kuin mikään määrä kuohuviiniä. Ehkä samasta syystä tämä on myös yksi niitä harvoja kappaleita, joita meillä voi soittaa tuhat kertaa toistolla ilman että kukaan haluaa heittää kaiuttimet parvekkeelta. Niitä harvoja kappaleita näyttää yhdistävän surisevat syntikat, taivaisiin kohoavat kertosäkeet ja se, että niitä kuunnellessa alkaa tehdä mieli riehua. Ei se väärin ole.


THE TEMPER TRAP – SWEET DISPOSITION

Retki Roihuvuoreen

Yhteistyössä Valio

Tänä keväänä on alkanut kiinnostaa kaikenlaiset kaupunkiretket omien kotikulmien ja arkireittien ulkopuolelle. Vähän turhan tiiviisti on nimittäin tullut pyörittyä samoissa tutuissa paikoissa ne kolmetoista vuotta, jotka olen Helsingissä asunut. Kolmetoista. Alkaa vähän hävettää, kun sanoo sen ääneen ja miettii miten monta paikkaa täälläkin, ihan lähiseuduilla, on vielä näkemättä ja kokematta. Ajatus pälkähtää päähän joka kesä, mutta nyt on näköjään vihdoin aika ja seura kohdallaan, sillä suunnitelmia on alkanut syntyä ja ensimmäiset on jo toteutettu. Tykkään!

2016-05-18-stellaharasek-lumo-012016-05-18-stellaharasek-lumo-022016-05-18-stellaharasek-lumo-03

Lähdimme eilen Roihuvuoreen, vakaana aikomuksena bongata kirsikkapuiston kukinta viimeisillä hetkillään ennen kuin kukat varisevat. Tiesimme, että sunnuntaina puistossa vietettiin vuosittaista hanami-juhlaa emmekä halunneet mennä tuhansien ihmisten sekaan tungeksimaan, joten päätimme odottaa, että pahin ryysis on hälvennyt. Maanantaina emme ehtineet, joten teimme retken tiistaina. VIRHE! Kirsikkapuut olivat jo pudottaneet vaaleanpunaisen värinsä ja hattaraiset kukkansa – puistossa ei ollut silmänilona enää kuin paljaat puut. Ensi vuonna uusi yritys ja osuvampi ajoitus.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-042016-05-18-stellaharasek-lumo-05

Oli Roihuvuoressa onneksi muutakin nähtävää. Kirsikkapuiston kupeessa sijaitsee nimittäin japanilaistyylinen puutarha, jonka paikalla oli ennen liuskekivilouhos. Japanilaistyylinen puistosta tuli tiettävästi vähän vahingossa, kun sen rakentamisessa pyrittiin niukkuuteen ja alueen ominaispiirteiden kunnioittamiseen. Minulle saniaisista, korkealle kohoavista havuista ja sammaleen peittämästä kalliosta tulee mieleen Japanin sijaan enemmänkin pohjoissuomalaiset maisemat, joista äitini on kotoisin. Samanlaisilla sammaleisilla kallioilla tuli lojuttua kesäisin, syötyä eväitä, luettua kirjoja ja Hevoshullu-lehtiä. Auringonvalo siivilöityi ihan samalla tavalla oksien läpi. Vastaan tuli tuttuja tyyppejäkin, tärkeänä nakuttava tikka, jänis ja pari oravaa.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-062016-05-18-stellaharasek-lumo-07

Kaupunkiretkiin pitää pakata mukaan kolme asiaa: kamera, hyvät kengät ja eväät. Kesäiseen kuljeskeluun passaavat parhaiten rennot, jämptit sandaalit, jotka eivät hidasta menoa tai hierrä. Äiti on naureskellut noita trendipäissäni pari vuotta sitten hankkimiani terveyssandaaleja. Oli pukenut minulle vastaavat lapsena ja olin ollut viisivuotiaan järkähtämättömyydellä sitä mieltä, että eivät ole minun juttuni. Nyt ne ovat toki yhdet lempikengistäni, vaivattomat, käytännölliset ja kauniit. Näin se mieli muuttuu.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-082016-05-18-stellaharasek-lumo-092016-05-18-stellaharasek-lumo-10

Eväät ovat olennaiset, aina pitää olla jotain purtavaa ettei ruuti lopu kesken retkeilyn. Tällä kertaa kassiin oli sujautettu välipalaksi rahkaa, Valion uutuutta nimeltä Lumo. Seinäjoella valmistettu sokeroimaton proteiinirahka toimii hyvin eväänä tien päällä – nälkä lähtee ja syöminen on iisiä, sillä kansi on varustettu lusikalla. Minulle rahka on aina maistunut myös jälkiruokana, ei siis ehkä ihme, että suosikiksi uutuuden kolmesta mausta muodostui mandariini-juustokakku. Uskottava se näköjään on, että on olemassa juustokakun makuinen asia, joka ei olekaan syntinen mieliteko, vaan fiksu välipala.

2016-05-18-stellaharasek-lumo-112016-05-18-stellaharasek-lumo-122016-05-18-stellaharasek-lumo-14

Mitä suosittelette seuraaviksi kaupunkiretkikohteiksi? Saa ehdottaa myös paikkoja Helsingin ulkopuolella! Voi olla, että kesäksi saadaan menopeli alle. Silloin alkaa kuulkaas kaikkien aikojen maakuntamatkailu.

PS. Lumolla on käynnissä kuvakisa, jossa on jaossa mm. mökkilahjakortti! Kannattaa kurkata, jos kiinnostaa.

Kuvat Jarno Jussila