Onkohan se joku entisten baarimikkojen syndrooma, että vappu ja muut valtakunnalliset kemut eivät oikein innosta? Se tuntuu yhdistävän varsin monia meistä, jotka olemme aikoinaan viettäneet tiskin tuolla puolen juuri ne päivät kun koko muu kansa on laskettu vapaaksi.
Viime vuoden vappuna muutin, eikä harmittanut muu kuin se, että minä ja muuttolaatikkoni saimme väistellä vapunviettäjiä Ullanlinnan kaduilla. Onneksi oli universumin lyhyin muuttomatka. Urakan jälkeen makasimme Mikon kanssa reporankoina petaamattoman patjan päällä, kun muuttomme virallisena kalustetassuttajana toiminut turkulainen ystävämme (käyttäkäämme hänestä vaikkapa salanimeä E. Kolu) vajosi hitaasti epätoivoon. Hesassa asuvat eivät ymmärrä kuulemma mitään vapunvietosta eikä se sillä hetkellä – tai meikän kohdalla muutenkaan – ollut kovin kaukana totuudesta.
Tänä vuonna pakenimme kotikulmien vappuhumua Suomenlinnaan. Se oli viisas valinta, sillä ystävät olivat pistäneet kahden kodin ja yhteisen puutalopihan voimin pystyyn aivan ihanat juhlat! Grillikauden korkkaamisen, tuoreiden munkkien ja jaloissa kipittävän koiralauman myötä alkoi pikkuhiljaa valjeta miksi tästä vappuhommasta niin kovasti vouhotetaan. Mistä sen tietää, vaikka seuraavaksi innostuisin juhannuksesta!
Kävi tietysti klassiset, viimeinen lautta tuli ja meni ilman meitä. Siitä vaan tietää, että oli kivaa – eli oli kiire lillua saunan lauteilla ja poreammeessa. Todistusaineistona on valokuvia, ehkä jätetään ne nyt julkaisematta. Saimme onneksi yösijan, ison siskonpedin, johon mahtui neljä ihmistä ja saman verran koiria. Sitä aamuista unen tuoksua… eli löyhkää (Mari haluaa, että korjaan tähän, että tuoksuimme saippuakuplilta… uskoisiko tuota). Kiitos ja anteeksi! Lautta vei seuraavana päivänä takaisin maihin. Kauppatorilla oli hyvä keräillä voimia aamukahvin äärellä ennen kuin lähdimme kahlaamaan serpentiinin ja ilmapallojen läpi kotiin.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Niin suloiset kuvat!
Kiitos kaunis x
Voi hitsi miten kauniita ja symppikseä fiiliksiä. Ihania ootte.
Hei kiitos, sinä toinen ihana! xxx
Doritilla on maailman ihanimmat hiukset.
Nimim. “Perhanan kateellinen”
NO NIIN ON!
Te ootte jotenkin niin ihana ja maailman kaunein pari tuon Jarskin kanssa.
Ooh! Kiitos, ihanasti sanottu xxx
Pakko kysyä. Tuleeko koirille koskaan tappelu isommassa porukassa? Meidän maalaiskoirien sosiaalinen piiri on niin rajoittunut, että uusissa ympyröissä pitää aina olla aluksi valppaana tappelun varalta.
Nämä koirat ovat enimmäkseen tosi tuttuja toisilleen eikä yhteenottoja tule. Juno ja Luna ovat tottuneet viettämään aikaa niin Pahuksen ja Pöljän kuin Rauhan ja Lailan kanssa, eikä niistä kukaan koskaan riitele keskenään. Doritin Manda-mäyräkoira on vähän päättäväisempi tapaus, samanlainen kuin Luna-koira, joten niille tulee välillä sanomista kun ollaan samassa paikassa. Vappuna tuli yksi pikkurähinä, jonka jälkeen neidit väistelivät toisiaan kohteliaasti loppuillan.
Niin paljon ihania mäykkyjä, en kestä! Jarskilla palvova koiralauma jaloissa, ei varmaan mitenkään liity tuohon kädessä olevaan herkkupalaan..
Näissä pakollisissa juhlapyhissä pitää vaan oivaltaa mistä niissä on kyse, esim. vappu-munkit, juhannus-grilliruoka, pääsiäinen-suklaa.. Saanet kiinni ajatuksesta pyhien takana :D
Koirat tuntuvat palvovan Jarnoa muutenkin, sillä on hallussaan jotain salaisia aseita joilla se lumoaa ne. (Eli varmaan taskut salaisesti täynnä lihapullia.)
Epäilen nakkimakkaroita. Maailmankaikkeudessa ei ole olemassa mitään yhtä ihanaa kuin nakkimakkarat. Jo pelkkä sanan alku “nak….” saa pötkyläkoiran sekoamaan ja sudittelemaan ympäriinsä silmät teevadin kokoisina. Voinet kuvitella sekoilun määrän vappuna, kun lähes jokaisella oli lautasellaan noita ihanuuksia. :•D
Joo, se oli kyllä spektaakkeli kun grilli sytytettiin ja sen ympärille kerääntyi välittömästi SEITSEMÄN omasta mielestään todella nälkäistä koiraa!
ihana postaus, ihanat kuvat, ihanan olonen vappu :)
Ooh, kiitos kun luit! xxx
Siis toi koiramäärä. Mä en kestä. Ihanat!
Arvaa, kuvissa ei edes näy kaikki koirat, niitä oli yhteensä seitsemän kun pikkukoirat lasketaan vielä mukaan!
Voi, mää en kest noita nelijalkaisia! <3 Ihan hyvältä vaikuttaa teidän kekkeritkin siis joo, mutta NAKKIELÄIMIÄ!! Tuitui. Sulan.
Joo, niitä oli koossa kokonainen lauma!
Upeita kuvia ja eri kivan oloiset kekkerit. Ja noin monta koiraa! Täydellistä :)) nimim. Hillitön koirakuume.
Hahaa, nämä kuvat eivät taida koirakuumetta helpottaa…