Say it will be fine

Ehdin nähdä tanskalaisen MØn keikasta Ruisrockissa suunnilleen saman verran kuin muidenkin – siis kolme ensimmäistä kappaletta, kun seisoin lavan vieressä odottamassa, että valokuvaajat saavat kuvansa otettua. Se ei estänyt hankkimasta keskivaikeaa pakkomiellettä tästä kappaleesta, joka olikin mennyt aiemmin jotenkin ohi. No, nyt kuunnellaan sitä senkin edestä. Pistetään vahinko kiertämään, kas näin.


MØ – NEW YEAR’S EVE

Kesän kantapaikka

Liuskaluodon Skiffer on aina loistoidea, sekä meidän että mäyräkoirien mielestä. Viini on viileää, pizzat kuumia ja niistä riittää rapeita reunapaloja seurueen nälkiintyneille eläimille. Ne napottavat penkillä vilttiensä sisällä, tuijottavat notkuvaa pöytää lasittunein silmin ja horjuvat nääntymiskuoleman partaalla, kunnes on heidän vuoronsa.

2016-07-22-stellaharasek-skiffer-12016-07-22-stellaharasek-skiffer-22016-07-22-stellaharasek-skiffer-32016-07-22-stellaharasek-skiffer-42016-07-22-stellaharasek-skiffer-52016-07-22-stellaharasek-skiffer-62016-07-22-stellaharasek-skiffer-72016-07-22-stellaharasek-skiffer-82016-07-22-stellaharasek-skiffer-92016-07-22-stellaharasek-skiffer-102016-07-22-stellaharasek-skiffer-112016-07-22-stellaharasek-skiffer-122016-07-22-stellaharasek-skiffer-132016-07-22-stellaharasek-skiffer-142016-07-22-stellaharasek-skiffer-152016-07-22-stellaharasek-skiffer-162016-07-22-stellaharasek-skiffer-172016-07-22-stellaharasek-skiffer-182016-07-22-stellaharasek-skiffer-192016-07-22-stellaharasek-skiffer-202016-07-22-stellaharasek-skiffer-21PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & VIVIAN VALPURI

Vihti, vuosi sitten

Muistin nämä arkistoihin unohtuneet kuvat Vihdistä vuoden takaa vasta nyt kun seuraava retki on edessä. En malta odottaa. Voi hevoset, metsäpolut ja Alma-koira, josta tykkään enemmän kuin melkein kaikista muista koirista yhteensä! (Tästä ei sitten puhuta mitään Junolle, Lunalle tai Nellalle.) En haluaisi toistella samoja sanoja ratsastuksen ihmeitätekevästä vaikutuksesta tai siitä miten metsässä on helppo hengittää, mutta toisaalta kliseet ovat kliseitä usein juuri siksi, että ne ovat totta. Mitäpä sitä kiertelemään. Hennossa vireessä huojuvat vehnäntähkät sulattavat roudan sielusta. Hevoset parantavat kaikki haavat. Metsän läpi mutkittelevalla polulla on mahdotonta olla missään muualla kuin siinä, havujen huminassa, pohkeet painettuna toiseen elävään ja hengittävään, joka kuljettaa mitään kyselemättä eteenpäin.

2016-07-28-stellaharasek-vihti2015-12016-07-28-stellaharasek-vihti2015-22016-07-28-stellaharasek-vihti2015-32016-07-28-stellaharasek-vihti2015-42016-07-28-stellaharasek-vihti2015-52016-07-28-stellaharasek-vihti2015-62016-07-28-stellaharasek-vihti2015-72016-07-28-stellaharasek-vihti2015-82016-07-28-stellaharasek-vihti2015-92016-07-28-stellaharasek-vihti2015-102016-07-28-stellaharasek-vihti2015-112016-07-28-stellaharasek-vihti2015-122016-07-28-stellaharasek-vihti2015-132016-07-28-stellaharasek-vihti2015-142016-07-28-stellaharasek-vihti2015-152016-07-28-stellaharasek-vihti2015-162016-07-28-stellaharasek-vihti2015-182016-07-28-stellaharasek-vihti2015-192016-07-28-stellaharasek-vihti2015-202016-07-28-stellaharasek-vihti2015-212016-07-28-stellaharasek-vihti2015-222016-07-28-stellaharasek-vihti2015-232016-07-28-stellaharasek-vihti2015-242016-07-28-stellaharasek-vihti2015-252016-07-28-stellaharasek-vihti2015-262016-07-28-stellaharasek-vihti2015-272016-07-28-stellaharasek-vihti2015-282016-07-28-stellaharasek-vihti2015-292016-07-28-stellaharasek-vihti2015-302016-07-28-stellaharasek-vihti2015-312016-07-28-stellaharasek-vihti2015-32PHOTOS BY STELLA HARASEK (PHOTO OF ME BY EEVA KOLU)

Ajetaanko auringonlaskuun?

Yhteistyössä Gasum

Kesäretkeilystä tuli juuri sata kertaa helpompaa, kun saimme muutamaksi viikoksi käyttöömme biokaasuauton. Ketterään kaaraan mahtuu kaikki tarvittava ja vähän päälle: reput ja laukut, retkiviltit, kamerat, kitara ja tietysti pyyhkeet ja bikinit spontaanien uintireissujen varalta. Niin, ja koira. Tuo tärkeänä istuva tyyppi tuossa pohkeideni korkeudella.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-12016-07-26-stellaharasek-gasum-22016-07-26-stellaharasek-gasum-3

En muista olenko kertonut, että Juno-koira rakastaa autoilua. Se haluaa osallistua kaikkeen mitä taloudessa tapahtuu, myös kaikkiin retkiin ja matkoihin. Matkan pituudella ei väliä, kunhan saa olla mukana. Sillä on omat turvavyövaljaat, joissa se matkustaa takapenkillä. Siellä se kurkkii ikkunasta ohikiitäviä maisemia, kunnes matkanteon hurina alkaa ramaista – onneksi penkille on hyvä kiertyä kerälle ja nukahtaa. Vesikuppi on vakiovaruste, ja siitä latkitaan vettä joka kerta kun sitä tarjoillaan. Niin ja turvavyövaljaita on tietysti kahdet, koska siskokin on usein mukana. Silloin he nukahtavat tuttuun kekoon, jopa Luna, joka kaikkein mieluiten istuisi kuskin sylissä ja ohjaisi rattia lähimmän makkaratukun suuntaan.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-52016-07-26-stellaharasek-gasum-4

Mainitsiko joku makkaran?

Myönnetään, olin hiukan pihalla, kun minulta kysyttiin haluaisinko kokeilla biokaasuautoilua. Jaa että mitä? Nopea internet-tutkimus paljasti, että kyseessä on uusiutuvalla energialla eli kotimaisella biokaasulla kulkeva kiesi – ympäristöystävällinen ja edullinen vaihtoehto tavalliselle autoilulle. Vihreämmät vaihtoehdot kiinnostavat, joten kovin vaikea oli keksiä syitä kieltäytymiseen. Toivotimme siis vitivalkoisen Audin tervetulleeksi Tehtaankadulle emmekä ole katuneet.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-62016-07-26-stellaharasek-gasum-7

Roudaustauko.

Autoilu on muutenkin ollut viime kuukausina säännöllisesti esiinpulpahtava puheenaihe. Rakastan yli kaiken sotaponiani, kaiken nähnyttä ja kolhiintunutta fillariani, jolla liikun kaupungissa kaikkein mieluiten. On kuitenkin tosiasia, että autolle on rutkasti käyttöä taloudessa, jossa liikutellaan jatkuvasti kuvauskalustoa, studiovaloja sekä epälukuisia määriä eläimiä, soittimia ja ihmisiä niin lyhyitä kuin pidempiä matkoja. Vaikka julkisilla pääseekin lähes joka kolkkaan, kaiken tarvittavan kaman roudaaminen bussilla tai junalla on usein yksinkertaisesti mahdotonta. On ollut ihan mahtavaa, kun kaiken on kerrankin saanut kulkemaan ilman sen kummempaa säätöä. Senkun pakkaa, viikkaa ja puristaa kaiken kiesiin – eikä mikään määrä kamaa ole ongelma, kun on kokemusta lajissa nimeltä tavaratetris. Siitä tietävät kaiken sekä muusikot, lapsiperheet että ne, jotka ovat ajaneet kaveriporukan kanssa täyteenpakatulla autolla Euroopan läpi Italiaan ja tuoneet sieltä takaisin kuusi laatikollista viiniä ja oliiviöljyä. Köh.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-82016-07-26-stellaharasek-gasum-92016-07-26-stellaharasek-gasum-10

Se jää vielä nähtäväksi tuleeko talouteen joskus auto ihan pysyväksi perheenjäseneksi, mutta se on tullut selväksi, että käyttöä riittäisi. Hohtavanvalkoisella biokaasukärryllä – jota kutsumme tuttavallisesti rekisterikilpensä mukaan kaasuvitoseksi – on hoidettu viimeiset muuttohommat, kaahattu Porvooseen bluesfestareille, löydetty semisalainen rantakahvila, tehty ristiretkiä kauempana sijaitseville viherkasvikaupoille ja kirppareille, käyty sukuloimassa Mäntsälässä ja hoidettu useamman keikan roudaukset. Niiden joukkoon mahtuu sekä soitto- että kuvauskeikkoja – molempia yhdistää se, että roudauksen määrä on vakio.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-112016-07-26-stellaharasek-gasum-122016-07-26-stellaharasek-gasum-13

Yllätyksenä sekä meille että kavereille tuli, että kaasuauto ei eroa tavallisesta autosta oikeastaan mitenkään. Se näyttää samalta, tuntuu ja kuulostaa samalta, kulkee ja kiihtyy siinä missä mikä tahansa kottero. Se vaan syö bensan sijaan biokaasua, joka on tuotettu uusiutuvasta energiasta, kotitalouksien ja teollisuuden biohajoavista kaasuista. Sen lisäksi kaasulla ajelusta ei synny läheskään niin paljon päästöjä kuin bensalla kulkemisesta, joten kyseessä on useammallakin tavalla vihreämmästä vaihtoehdosta. Paljon pisteitä myös kotimaisuudesta: suomalaisen kaasuyhtiö Gasumin biokaasulle on myönnetty Avainlippu-merkki ja Joutsenmerkki. Se kertoo jo paljon.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-142016-07-26-stellaharasek-gasum-152016-07-26-stellaharasek-gasum-16

Studioassistentti odottaa, että pääsee siivoamaan. Ensin pitäisi pudota jotain pöydältä.

Oikeastaan ainoa asia, jota kaasuautoillessa täytyy tavalliseen autoon verrattuna ottaa huomioon on se, että tankkauspisteitä ei löydy vielä ihan joka kulmalta. Gasumin omia pisteitä on tällä hetkellä 18 ympäri maata ja niitä rakennetaan jatkuvasti lisää. Meitä lähin kaasutankkiasema löytyy Kalasataman kulmilta. Luna sanoisi, että aika lähellä makkaratukkua.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-172016-07-26-stellaharasek-gasum-182016-07-26-stellaharasek-gasum-19

LOIKS! Takapenkkiläisellä ei ole aavistustakaan missä ollaan, eikä haittaa yhtään.

Yhdellä kaasutankkauksella painelee nelisensataa kilometriä, mutta ei kiesi tielle jätä, vaikka kaasu loppuisi kesken. Jokaisesta kaasuautosta löytyy kaasutankin lisäksi bensatankki, jota auto siirtyy käyttämään saumattomasti ja automaattisesti, jos kaasutankki tyhjenee. Kahden tankin voimalla kärryllä kulkee kuulemma jopa 1300 kilometrin matkan, sitä emme olekaan ainakaan vielä testanneet. Miksi tankata bensaa, jos voi käyttää kaasua? Se on rutkasti ekologisempaa ja kaiken lisäksi halvempaa. (Sen tajutessaan pitkätukka kysyi miksi kukaan ylipäänsä ajelee enää bensalla, kun on olemassa niin paljon fiksumpia vaihtoehtoja.)

2016-07-26-stellaharasek-gasum-202016-07-26-stellaharasek-gasum-212016-07-26-stellaharasek-gasum-22

Viime päivät ovat todellakin kuluneet retkeillen. Painelimme kiesillä heti ensitöiksemme Pori Jazzeihin, siitä lisää pian. Vielä on edessä retki ainakin Hankoon ja Vihreään taloon – ei hullumpia suunnitelmia näin heinäkuun loppuun. Tilaamme hellekelejä, kuumia öitä ja pieniä tienvarsikahviloita, joista saa vastapaistettuja munkkeja.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-232016-07-26-stellaharasek-gasum-242016-07-26-stellaharasek-gasum-25

Studiovalokuvaaja ja diivaileva valotusmittari.

Palailen aiheeseen parin viikon päästä, mutta kaasuautoilusta voi sitä odotellessa lukea lisää osoitteesta Aja kaasulla. Kiinnostuneille vinkkinä, että sieltä voi myös vielä viikon ajan voittaa itselleen kaasuauton viikoksi. Omalla vastuulla sitten osallistutte, tähän voi nimittäin jäädä koukkuun.

2016-07-26-stellaharasek-gasum-262016-07-26-stellaharasek-gasum-282016-07-26-stellaharasek-gasum-27PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Better cool it down

Niitä näitä ruutuja viime päivien varrelta. Siskosten rankasta elämästä, keskeneräisistä huoneista ja tyhjässä tilassa valuvasta lämmöstä, jota imen itseeni kuin sieni. Vesimeloni on loppu, mistäköhän johtuu? Päivän tärkein tehtävä taitaa olla hakea lisää. Ehkä myös mansikoita.

2016-07-26-stellaharasek-summerlife-12016-07-26-stellaharasek-summerlife-122016-07-26-stellaharasek-summerlife-22016-07-26-stellaharasek-summerlife-32016-07-26-stellaharasek-summerlife-42016-07-26-stellaharasek-summerlife-52016-07-26-stellaharasek-summerlife-62016-07-26-stellaharasek-summerlife-72016-07-26-stellaharasek-summerlife-82016-07-26-stellaharasek-summerlife-102016-07-26-stellaharasek-summerlife-112016-07-26-stellaharasek-summerlife-9THE VELVET UNDERGROUND – COOL IT DOWN
PHOTOS BY STELLA HARASEK

Caught out in the rain

Vähän harmittaa vieläkin, että losangelesilaisen Beth Hartin keikka Pori Jazzeilla meni meiltä ohi. Taloudessa kärvisteltiin flunssakuumeen kourissa ja arvostettiin sillä hetkellä ibuprofeenia enemmän kuin Bethin keinuvaa bluesia. Onneksi siitä saa nauttia myös levymuodossa! Niin tummaa ja hidasta. Valuu jokaiseen rakoon ja koloon kuin heinäkuisen illan hämärä.



Jos muuten tykkäät Amy Winehousesta, kannattaa kuunnella Beth Hartin Bang Bang Boom Boom. Svengaa vähän samoilla taajuuksilla.

BETH HART – CAUGHT OUT IN THE RAIN