It’s my life to wreck

Olen keinunut lauantaisesta Flow-keikasta lähtien salaisessa Morrissey-huumassa. Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi ottanut asiaksi kuunnella The Smithsin enemmän tai vähemmän äkäisesti ikääntyvän ex-nokkamiehen soolotuotantoa. Ehkä ne on silloin kymmenen vuotta sitten soitettu puhki? Uusimmat levyt eivät ole edes jaksaneet kovin kummoisesti kiinnostaa, tuntui että kaikki tärkeä oli jo kerran tehty ja sanottu. Odotukset keikan suhteen eivät siis hiponeet tähtiä, mutta nostalgialla on salakavala tapa yllättää. Britti asteli lavalle, Suedehead kajahti ilmoille ja viisitoista tuhatta ihmistä lauloi mukana: all the things you knew I’d written about you, oh, so many illustrations. Sitä seurannut Alma Matters oli viimeinen niitti. To someone, somewhere, oh yeah. Minä seisoin naulattuna paikallani ja pitelin pakahtuvaa rintaani.

Keikka sai ristiriitaisia arvioita, mutta ainoaksi The Smiths-coveriksi jääneen Meat is murderin aikana näytetyt teurastusvideot puhuttivat vielä enemmän kuin itse kappaleet. Morrisseyn tuotantoon ja ulkomusiikillisiin tekemisiin tutustuneille keikan poliittinen agenda tuli tuskin yllätyksenä. En minäkään niitä pätkiä pystynyt katsomaan, vaan kuuntelin silmät kiinni – toisinsanoen videot ajoivat asiansa juuri kuten artisti oli tarkoittanut. Syön lihaa vähän, mutta en oikeastaan keksi oikeutusta syödä sitäkään vähää, jos en pysty kohtaamaan sen alkuperää. Sekasyönti on monen vuoden puolilaiskan pohdinnan jälkeen vakavassa harkinnassa ja hyvä niin. Ilmeisesti jotain tärkeää oli sittenkin vielä sanomatta tai ottamatta vastaan.

MORRISSEY – ALMA MATTERS

9 thoughts on “It’s my life to wreck

  1. Mikä mies, mikä keikka, mutta mikä järkytys että pääesiintyjä joka on viimeisenä lavalla saa heittää vain reilun tunnin setin:( Onko pääesiintyjien keikat aiempinakin vuosina olleet vain tunnin pituisia? Flowta edeltävä ja seuraava keikkahan olivat normaalipituisia, 20+ biisin mittaisia, olen niin kade.

  2. Jos lihansyönti mietityttää, kannattaa kokeilla ensin vaikka 30vrk ilman!, veikkaan että jäät sille tielle. Sanotaan että uuden tavan opettelu vie noin 60vrk, sen jälkeen se iskostuu niin hyvin takaraivoon ettei ylimääräistä “valintaa” tarvitse tehdä joka kerta esimerkiksi ravintolassa tai kaupassa liha- tai kasvisvaihtoehdon välillä. Tämän vuoksi suosittelen lihan kokonaan jättämistä: siitä tulee tapa ja asiaa ei enää edes ajattele. Et siis “missaa” mitään, kun olet asiaan tottunut.
    Kannattaa katsoa myös Cowspiracy dokkari, jos tarvitsee lisämotivaatiota!

  3. Saman äärellä minä täällä. Olen miettinyt, että jos silloin harvoin kun lihaa syö ostaisi vain kotimaista luomua. Pohdinta jatkuu vielä…..

  4. Morrissey on omaa luokkaansa. Häntä ei voi määritellä tai kategorioida!
    Ikuinen kapinallinen, yeah!!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.