Kesän viimeinen päivä

Eilen ei tuntunut yhtään syyskuun viimeiseltä. Läksin treeneihin, villapaidassa tuli hiki jo sisäpihan pyöräparkilla. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun kaahasin alas Tehtaankatua. Joku käveli vastaan shortseissa, toinen luki kirjaa puistossa. Terassit ja rantakadut olivat täynnä väkeä.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-12016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-2

Syksyn merkkejä oli silti ilmassa. Kuten esimerkiksi se, että jokakesäinen kantapaikkani Birgitta oli auki viimeistä päivää, tarkemmin sanottuna enää kaksi tuntia silloin kun havahduin treenin jälkeen syyskuun viimeisen päivän todellisuuteen. Se kaksi tuntia oli onneksi tarpeeksi jäähyväisten jättämiseen, kun sen teki tehokkaasti. Tilasin perjantaiburgerin ja oluen, siirsin tapaamisen ystävän kanssa kotikeittiöstä Birgittan terassille.

Pysyimme terassisuunnitelmassa, vaikka tuuli yltyi niin että tukka oli irrota. Kahviin syntyi hyökyaalto, joka loiskahti kupin reunan yli. Nauratti. Unohdimme kahvin, haimme kuohuviinin. Päätimme, että on kesän viimeinen päivä ja se – jos jokin – nyt on aivan ehdottomasti maljan arvoinen.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-4

Kävimme kuohuviinin jälkeen kävelemässä hiekkarannalla, taivas kohosi sinisenä meren ylle. Hiekka upotti jalkojen alla, joku surffasi vaahtopäillä. Hetken ajan syksyn tunnisti vain siitä, että aallot olivat ahnaammat ja murtuivat kallioihin kovempaa kuin koskaan heinäkuussa.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-52016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-8

Kesästä luopuminen on ollut tänä vuonna tavallista vaikeampaa, ehkä siksi, että kesä vilahti vahingossa vähän ohi. Niin moni asia muuttui eikä pää pysynyt perässä. Viikot vierähtivät kantaessa tavaroita, allekirjoitellessa osakekauppakirjoja, käydessä läpi vanhoja papereita, murehtiessa nousevaa vuokraa, suorittaessa sovittuja asioita ja juostessa omaa elämää kiinni. Kaikki on niin paljon paremmin nyt kuin ennen, mutta on se veronsa vienyt. Olen ollut loputtoman väsynyt, vetäytynyt ajatuksiini, kykenemätön vastaamaan hyvää tarkoittaviin viesteihin. Kuin takana olisi ollut sen sortin sotatanner, että mikään määrä lepoa ei riitä. Kenties onkin.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-72016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-62016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-10

Muutosten myllerryksessä paljastuu kaikenlaista. Kun rakenteet rytisevät ympärillä, saattaa esimerkiksi huomata, että omat ääriviivat ovat häilyvät, liukuvat hologrammin lailla lähemmäs tai kauemmas sen mukaan mistä suunnasta niitä katsoo. Juuri kun kuvitteli selvittäneensä sen mistä tässä kaikessa on kysymys, tajuaa että onkin oikeastaan ihan kesken ja opittavaa on huomattavasti enemmän edessä kuin takana. Alan epäillä, että niin kuuluu ollakin.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-9

Pidän tarinoista, joissa on selvä alku ja loppu, kaunis kronologia, joka on helppo tiivistää lauseeseen tai kahteen. Olen aina vihannut vaiheita, joita on vaikea nimetä tai asettaa johdonmukaiseen järjestykseen oman elämänsä aikajanalla. Kenties tämä kesä olikin juuri sitä mitä tarvitsin, että päästäisin irti taas yhdestä tarpeettomasta kuvitelmasta, yrityksestä kontrolloida tätä kaaosta. Tätä elämä on, kaiken kauniin keskellä – unohduksia ja väärinymmärryksiä, rikkinäisiä sukkahousuja, huoneita jotka olisi pitänyt imuroida kaksi viikkoa sitten, nuhjuisia kahviloita. Halkeamia, jotka päästävät uutta valoa sisään. Koirapuistosta lähetettyjä tekstiviestejä. Onnea, josta ei voi aina piirtää selkeärajaisia kuvia. Taksikuski, joka puhui Juno-koiralle venäjää, kertoi kuinka hieno pieni koira Juno on, kuinka kauniit korvat, pehmeät tassut. Koira kuunteli silmät pyöreinä, pohti kuumeisesti liittyikö puheenaihe jotenkin lihapulliin.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-112016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-12

Joskus on ikävä sitä tyttöä, joka olin joskus, huoleton, kuolematon. Sitten muistan miten sekaisin se tyyppi oli enkä halua takaisin mitään siitä. Luin yksi päivä vanhoja päiväkirjojani ja hävitin melkein kaikki, en kestänyt lukea niitä, sitä miten altis niiden kirjoittaja oli ollut, mennyttä muijaa mille tahansa kapinalle tai viipyvälle katseelle. Lämmin läikähdys kävi silti rinnassa, kun sivuilla tuli vastaan seitsentoistavuotias, joka oli kirjoittanut unkarilaisen järven rannalla aamukuudelta teltassaan, että tämä vitun teltta on vittu ihan täynnä vitun muurahaisia!

Olen mieluummin minä juuri nyt, vaikka olen väsynyt, reissussa rähjääntynyt, sielussa pari roudarinteipillä paikattua reikää. Ei haittaa. Luotan vakaasti siihen, että olen juuri siellä missä minun kuuluu nyt olla, sitäpaitsi ei ole mitään mitä roudarinteipillä ei pysty korjaamaan.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-132016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-14

Olen miettinyt suruja, muiden enemmän kuin omia. Sitä miten lohduttaa ihmistä, joka on luopumassa niin isoista asioista, etten tiedä niistä vielä mitään. Tai ihmistä, joka aavistaa, että aika rakkaan rinnalla on rajallisempi kuin kumpikaan uskaltaa myöntää ääneen. Elämässä on tosiasioita, joiden kanssa tulee toimeen, vaikkei niistä erityisemmin pidä. Sitten on suruja, joiden olemassaolo on niin vaikea sietää, että joka soluun sattuu.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-15

Olen miettinyt onneakin, omaa enemmän kuin muiden. Joskus palaan alkuun, viime syksyyn ennen kuin mitään oikeastaan vielä oli, halauksiin, jotka olisivat muuttuneet suudelmiksi, jos olisivat kestäneet sekunninkin kauemmin. Siitä tiesi: taikaa on.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-16

On taikaa. On happea ja tilaa hengittää. On nämä mieheltä pöllityt kuulokkeet ja ärräkahvit, matkasuunnitelmia, joita on oltava aina sata, jotta niistä toteutuisi vaikka yksi tai kaksi. Yhtenä päivänä ostin onnellisen hysterian puuskassa nipun lentolippuja Karibialle. Lähtö on vasta keväällä, mutta sehän häämöttää jo kulman takana. Kolme rakasta ihmistä ja kaksi viikkoa aikaa seikkailla: en osaa päättää mikä on parasta, tuleva matka vai se, että saan iloita ajatuksesta joka päivä siihen saakka kun se alkaa.

2016-09-30-stellaharasek-summersalmostgone-17

Tänään on syntymäpäiväni. Heräsin auringonvalon täyttämästä huoneesta vierelläni ihminen, jonka seurassa viihdyn kaikkein parhaiten. Lattialla omassa iglussaan kuorsasi pieni ja vähän pullea koira, jota rakastan eniten kaikista maailman koirista. Menköön kesä. Syksy saa tulla, jos se kerran näyttää tältä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & ANNI TAIMISTO

61 thoughts on “Kesän viimeinen päivä

  1. kiitos tästä. Syvälle mennään, ja niin välillä pitää. Minä seuraan tätä blogi tuon syvyysulottuvuuden takia, kun kirjoittaja on selkeästi fiksu ajatteleva nainen. Kiitos kun uskallat.

  2. Paljon onnea! x

    Ja kiitos taas, kun jaoit ajatuksiasi näin kauniilla tavalla. Jotenkin samaistuin niin, että itkuhan siinä tuli.

    Ihanaa syksyä x

  3. Kiitos tästä.
    Olet Vaaka, kuten jotenkin oletinkin…you know ;)
    Onnea eilisestä loputtomiiiiin…!!

  4. Myöhästyneet onnittelut sekä kauneutta ja lämpöä syksyysi! Ja tästä kauniista ja merkityksellisestä tekstistä.

  5. Tuhannesti onnea ihana Stella! Ja jälleen – kiitos upeasta tekstistä. Tämä kesä on ollut kaunis mutta omalla kohdallani myös kipeä ja vähän mustakin. Helpottaa ehkä nyt kun syksy tulee tai niin ainakin toivon. Päivä kerrallaan ja rohkeuden rippeet joka aamu uudelleen kasaten.

  6. Tänään vollotin sohvalla sitä kun kaikki on niin hyvin että pelkää että sen menettää; että ei näe sitä. Ei uskalla sanoa ääneen miten paljon elämä on antanut, mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Kun kaikki voi kadota hetkessä, itkee jo ennakkoon ja samalla hakkaa päätä seinään: ole vain ihminen ja elä. Tyhmä.

    Ja ulkona on hetken kesä; otan oluen ja kävelen avojaloin. Parsin sielun kasaan ja nautin tästä; se on osoitettu juuri minulle.

  7. “Taksikuski, joka puhui Juno-koiralle venäjää, kertoi kuinka hieno pieni koira Juno on, kuinka kauniit korvat, pehmeät tassut. Koira kuunteli silmät pyöreinä, pohti kuumeisesti liittyikö puheenaihe jotenkin lihapulliin”.

    Luin tämän lauseen miehellenikin liikuttuneena. Näiden, pienien suurien lauseiden vuoksi luen blogiasi, ja ihan oikeasti rakastan sitä.

    Synttärionnet vielä näin jälkikäteen <3

  8. Päässä jo pitkään jatkunut kroonistunut kohina lakkasi hetkeksi tätä tekstiä lukiessa. Myös muutama kyynel vierähti, on aina todella pysäyttävää lukea toisen kirjoittamaa tekstiä joka tulee aavistuksen liian lähelle oman pään sekavaa sisältöä.

    Suloista synttäriä Stella!

    P.s. Perjantaina on ehkä vuoden siistein keikka ;)

  9. Onnea Stella!! Saisinpa joskus tavata sut oikeasti niin halaisin. Näin Uudenmaankadulta asemalle kävellessäni viikko tai pari sitten Jarnon ja nakin. En kehdannut pysäyttää ja pyytää lähettämään terveisiä jo vuosia olleelta lukijaltasi. Niitähän sinulla riittää, lukijoita siis. Ja hyvä niin. Tiedän, että arvostat lukijoitasi.

  10. Tämä teksti kosketti tänä sunnuntaisena aamuna erityisen paljon. Kaunista syntymäpäivää Stella! Kiitos sanoista ja kuvista.

  11. Onnittelut! Synttärit samana päivänä kuin mun äidillä :)
    Minne Karibialle olette menossa? Mulla on tammikuun lopussa lennot Meksikoon neljäksi viikoksi!! Iloitsen jo nyt siitä että saan olla keskellä inhottavinta aikaa niin pitikään poissa ja tämä matkan odotus on kyllä itsessään jo aivan ihanan kutkuttelevaa :)

  12. Nyt kyllä läikkyi sydämessä, kohisten ja yli, ja kuitenkin samaan aikaan tyyneys kääriytyi ympäri. Miten hienosti osaatkaan pukea tunnetiloja sanoiksi! Eilisen johdosta tälle ja huomiselle, joka ikiselle, paljon onnea ja iloa! <3

  13. “Olen miettinyt onneakin, omaa enemmän kuin muiden. Joskus palaan alkuun, viime syksyyn ennen kuin mitään oikeastaan vielä oli, halauksiin, jotka olisivat muuttuneet suudelmiksi, jos olisivat kestäneet sekunninkin kauemmin. Siitä tiesi: taikaa on.”

    Alkuun palaaminen ja alun muisteleminen on ihanaa <3 Huomaan itsekin palaavani alkuun ja muistelevani ensihetkiä, kosketuksia ja katseita. Ja miten huikeeta on ymmärtää, että taikaa on edelleen, vaikka alusta on jo 20 vuotta <3

    Aurinkoista syntymäpäivää sinulle ja onnea tuhannesti!

  14. Tää postaus taas kiteytti miksi tykkään kaikista eniten just sun blogista. Ja onnea valtavan paljon synttäreiden johdosta! Mulla oli tiistaina, karkasin yksin reilun vuorokauden minireissulle. Oli ihanaa, join paljon shampanjaa, söin hyvää ruokaa ja chillasin. 30+ kun jo, niin ei tarvii enää synttäreistä(kään) stressata niin paljoa :)

    • Hei kiitos Heini, ihana kuulla. Ja myöhäiset onnittelut sullekin! Vuorokauden minireissu kuulostaa just ihanalta xxx

  15. Hienoja ajatuksia ja oivalluksia ♡
    Sinulla on kirjoittamisen lahja.
    Voi hyvin , sinä upea Vaakanainen!

  16. Kaunis teksti ja tutun kuuloisia ajatuksia. Silmiä pikkuisen kirvelsi tätä lukiessa.

    Hurjasti onnea ja lämpöä syksyysi <3

  17. Alkoi itkettää kun luin tämän. Tulivat jotenkin niin lähelle nuo fiilikset, ja tapasi mukaan osasit pukea ne sanoiksi juuri oikealla tavalla. Naurattikin kyllä, tuo muurahaisjuttu! :•D

    Ihanaa synttäriä sulle ja edelleen kaunista syksyä! ♡♡♡ xxx

    • Hei kiitos kaunis! Ihana kuulla, että tykkäät. Muurahaisjuttu naurattaa nykyisin, ei ilmeisesti silloin ;) xxx

  18. Sulla on syntymäpäivänäsi numerot jotka jo itsessään ovat taikaa!! :)) ☆
    Superit Onnittelut!♡

    Karibia! Aijjaijaa :D Mahtireissu!

    ps. Terkut täältä kesän keskeltä, upeasta Torreviejasta. Olen vain uinut, paahtunut, keräillyt kiviä joiden pinta on samettinen, sekä syönyt ja juonut humallukseen asti lämpöä, ja tanssinut Señorien kanssa Pasodoblet ja merenquet ♡ Lähetän sinne kopallisen auringonsäteitä!!

    Kuullaan :)
    t. mia

    • Ooh, taikanumerot? Millä tavalla? Ja hei ih-a-naa, että saat olla siellä auringossa – nauti. Voi että.

      • ☆ tietyt asiat ovat “tähtiin kirjoitetut”. Kuten olen kertonut, olen lapsesta asti konsultoinut näitä kirjoituksia. Ja, nythän teen sitä ammatikseni ♡
        Sulle tuo numero on tietyn lainalainen koodi :)
        Sun pitää ehkä tilata mulle Espooseen aika.. :) tähän ei riitä kirjoitustila, jos alan kirjoittamaan ☆
        Mutta, nro 10 on taikaa, joskin se haastaa ja vasta sitten antaa monin verroin kultaa kantajalleen ♡♡

        Kiitos! Kyllä nautin ;)
        Laittasin kuvia, mutta ei mahu :D

  19. Samaistun tuohon seitsemäntoistakesäisen kijoitukseen, nimim omassa päiväkirjassa 17 vee:

    “Maailma on perseestä. Tänään syön vittu pullaa.”

    Tosin tuo pätee toisinaan nykyäänkin. Ehkä tajusin jotain oleellista maailmasta jo varhain.

    • Hahaha! Ymmärrän hyvin 17-vuotiasta sinua, noita päiviä on yhä silloin tällöin. Pullaa voi onneksi kyllä syödä hyvinäkin päivinä.

  20. Ihanaa tekstiä, Stella. Tähtipölyä syntymäpäivääsi, halauksia ja lämpimiä ajatuksia. Huomenna on minun syntymäpäivä, vaakoja ollaan :)

    • Kiitos – ja ainiin, ollaanhan me tästä puhuttukin! Onnea ja tähtipölyä takaisin! xxx

  21. Paljon onnea Stella! Oot vaaka kuten minäkin, ja itseasiassa nyt kun se kävi ilmi samaistun kirjoituksiisi taas vähän syvemmin. Sanokaa vaan hörhöksi but I feeeel it!
    :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.