Kuusi syytä mennä The Curen keikalle

Yhteistyössä Live Nation, sisältää lippuarvonnan

Blogia vähänkään pidempään lukeneet ovat tuskin voineet välttyä tiedolta, että rakastan The Curea enemmän kuin monta muuta maailman asiaa yhteensä. Syksyn paras uutinen onkin se, että punkin jälkihöyryissä 70-luvun lopulla syntynyt brittiyhtye on paraikaa rundilla ja saapuu tänä perjantaina Suomeen! Edellisestä visiitistä on vierähtänyt nimittäin vähän aikaa ja ajattelinpa kertoa miksi minusta teidänkin pitäisi lähteä keikalle. Yritän pitää tämän ytimekkäänä. Köh.

2016-10-03-stellaharasek-thecure-lovecats

1. Robert Smith on nero.

Mahdollisesti jumala. Jos on uskottava johonkin ihmiselämää suurempaan, minä valitsen Robertin.

Perustan täysin objektiivisen mielipiteeni siihen, että maailmasta ei löydy tunnetilaa, josta yhtyeen nokkamies, laulaja-kitaristi Robert Smith ei olisi kirjoittanut laulua. Niin vaikeasti määriteltävää ja ristiriitaista tunnetta ei ole, etteikö The Curella olisi siitä kappale. Maaninen melankolia. Syyllisyydensekainen helpotus. Rakastumisen ensihuuma, jossa on jo läsnä aavistus haikeutta siitä, että jonain päivänä tämäkin päättyy. Hysteerinen hyväntuulisuus, jossa on kaikesta irti päästämisen iloa ja vaaranmakuisena mausteena pikkuhyppysellinen pyromaniaa.

Kuunnelkaapa vaikka vuonna 1992 julkaistu Wish – siinä albuminmittaisessa vuoristoradassa on läsnä kaikki mikä on inhimmillistä ja totta.

2. The Cure ei ole käynyt Suomessa kahteenkymmeneen vuoteen.

Maailmassa on ollut massiivinen virhe, joka onneksi korjataan nyt. Kun yhtye vieraili vuonna 1996 Provinssirockissa, minä olin äitini mielestä aivan liian nuori lähtemään festareille heiluttamaan mustaa tukkaani lavan eteen. Valitettavasti en ollut yhtään liian nuori viettämään tuon viikonlopun metsässä poimien puolukoita ja mustikoita marjahullun äitini kanssa.

Onneksi näin sittemmin The Curen Los Angelesissa 2000-luvun alussa, toisen kerran saman vuosikymmenen lopussa Tukholmassa. Samassa laivassa oli suunnilleen puolet ihmisistä, joihin olen Tampereella ja Helsingissä asuessani tutustunut – The Cure kuuluu niihin yhtyeisiin, joita melkein kaikki näissä ympyröissä arvostavat.

3. Livemusiikilla on kaiken parantava voima.

Perjantaina sitä on luvassa perusteellinen annos, sillä The Cure on kuuluisa pitkistä – jopa kolmetuntisista – keikoistaan. Los Angelesin keikka oli yksi elämäni hienoimmista, he soittivat tähtitaivaan alla vuorten keskellä, kappaleita kronologisessa järjestyksessä koko 40-vuotisen uransa varrelta. En liikkunut kertaakaan koko keikan aikana. Saatoin tosin puristaa Himmun siniseksi.

Jos mietit kuullaanko keikalla sinun lempikappaleesi, vastaus on: mitä todennäköisimmin kyllä. Pätee sekä vannoutuneisiin faneihin, jotka muistavat varhaisten sinkkujen b-puolet kuin heihin, jotka haluavat hytkyä Friday I’m In Loven tahtiin.

4. Tie musiikin ystävän sydämeen käy The Curen kautta.

Rakastuin kerran mieheen, jonka Facebook-profiilikuvassa oli hänen oman kuvansa sijaan Robert Smith. Se ei ollut ainoa syy, mutta aivan varmasti pätevin ja paras. Suhteemme kaatui sittemmin ulkomusiikillisiin erimielisyyksiin.

Sanon vaan, että jos sinulla on kumppani, ystävä, sisarus tai kenties kutkuttava uusi tuttavuus, joka tykkää The Curesta, teet lähtemättömän vaikutuksen viemällä hänet keikalle.

5. Maailma muuttuu, mutta aivan kaiken ei tarvitse.

The Curessa on jotain, joka luo pysyvyyttä kaiken muuttuvan keskellä. Ehkä se liittyy siihen, että joitakin musiikin historian riipivimpiä rakkauslauluja kirjoittanut Robert Smith nauttii tosielämässä tasaisesta parisuhdeonnesta, sillä hän vei teinirakkautensa Mary Poolen vihille vuonna 1988 ja pari on ollut yhdessä siitä saakka. Tai siihen, että hän on näyttänyt samalta siitä asti kun yhtye perustettiin: vuodet ja muotivirtausten vaihtelut eivät ole saaneet viisikymppistä popparia luopumaan pörröisestä mustasta pehkostaan, kajaleistaan tai maihinnoususaappaistaan. Tai siihen, että neljäkymmentä vuotta, kaksikymmentäviisi albumia ja monenmonta musiikillista vaihetta myöhemmin The Curen tunnistaa yhä samaksi yhtyeeksi, kajahtipa radiosta sitten uusi kappale tai jokin vanhoista klassikoista.

6. No ne kappaleet. 

Kuinka moni yhä levyttävä ja kiertävä yhtye voi soittaa kahden tai kolmen tunnin pituisen keikan ilman ainuttakaan yhdentekevää välikappaletta? Toisaalta The Cure onkin yhtye, joka on saanut aikaan musiikin historiaa muuttaneita, palvottuja albumeita kuten vuonna 1989 julkaistu Disintegration, jolta löytyvät kappaleet kuten Pictures Of You, Lovesong, Lullaby ja Fascination Street. Albumin kansilehdessä lukee Mixed to be played loud, yksityiskohta jota rakastin kahdeksantoistakesäisenä pillifarkkupopparina ja rakastan yhä.

Vuonna 1976 Crawleyssa perustettu yhtye on ehtinyt mittavan uransa aikana julkaista neljätoista studioalbumia, joista olen soittanut suurimman osan puhki – myös niiden lisäksi julkaistut livelevyt, joista erityisesti Paris-levyllä on erityislaatuisen tiheä tunnelma. The Curen kappaleet ovat olleet soundtrackina kaikelle mitä elämässäni on tapahtunut siitä saakka kun kuulin ennen syntymääni levytetyn Seventeen Secondsin ensimmäisen kerran.

Myönnän, että melkein kaikki The Cure -suosikkini löytyvät ennen 90-luvun alkua levytetystä tuotannosta: Boys Don’t Cry, 10:15 Saturday Night, The Figurehead. A Forest, jossa on 80-luvun yksinkertaisin ja nerokkain bassoriffi. Six Different Ways ja Push, jotka pitää kuunnella aina parina. A Night Like This, yksi yhtyeen hienoimmista kappaleista aliarvostetulta albumilta. Doing The Unstuck, From The Edge Of The Deep Green Sea. Oikeastaan koko Disintegration ja siitä varsinkin Lovesong, sen Robert Smith kirjoitti häälahjaksi vaimolleen.

Mutta onpa noiden jälkeenkin syntynyt hienoa jälkeä. Vuonna 2000 julkaistu Bloodflowers on kokonaisuudessaan hieno albumi, mutta erityisesti nimikappale kumisee rinnassa ja sielussa.

Siinä muutama syy, keksisin kyllä vielä toiset kuusi(kymmentä) lisää. Mutta asiaan: en sentään mene keikalle ihan yksin, otan mukaani miehen, muutaman ystävän – ja yhden teistä! Kaikkien tähän kirjoitukseen kommentoineiden kesken arvotaan nimittäin kahden lipun paketti. Kerro miksi juuri sinä haluat voittaa liput ja olet mukana arvonnassa, jonka suoritan keskiviikkoiltana. Muista liittää mukaan sähköpostiosoitteesi, voittajalle ilmoitetaan nimittäin heti henkilökohtaisesti.

Jos et halua jättää keikkakokemusta arvaamattoman onnettaren varaan, varmista lippusi ostamalla ne ennakkoon. Niitä ei tiettävästi ole enää paljoa jäljellä, nopeat syövät hitaat.

*** KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!
ARVONTA ON SUORITETTU JA SEN VOITTI NIMIMERKKI CUCU,
JOLLE ON ILMOITETTU VOITOSTA.
KEIKALLA NÄHDÄÄN! ***

The Cure (UK) – The Cure Tour 2016
+ Special guest: The Twilight Sad
Pe 7.10.2016 @ Hartwall Arena, Helsinki
Ovet klo 18, The Twilight Sad klo 19, The Cure klo 20

PS. Bonuskysymys: kuka tunnistaa kuvan taulun alkuperän?

75 thoughts on “Kuusi syytä mennä The Curen keikalle

    • Moro Tanja, arvonnan voitti nimimerkki Cucu ja hälle on ilmoitettu voitosta! Kiitti kaikille osallistuneille!

  1. Onko Mahalo arvonta jo suoritettu?
    Tähän arvontaa en halua osallistua, ei kiinnosta tämän tyyppinen musiikki.

  2. The Cure on seurannut elämässäni mukana teini-iästä tähän päivään saakka eikä vielä vastaan ole The Smithsin ja The Curen rinnalle tullut yhtä (minulle) suurta yhtyettä! Mukaan ottaisin tuoreen romanssini, mahtavan musiikkimiehen jolle tosin The Curen musiikki on jäänyt hieman kaukaiseksi. Keikan jälkeen yhtye saisi hänestä varmasti yhden suuren fanin lisää <3 Ah, sydän pakahtuu, The Cure 4ever!

  3. Tämän loputtoman räkäisen,harmaan duunintäyteisen loputtomalta tuntuvan arjen pyöritys huutaa skumppaa ja armoa ystävän kanssa. Taikapölyä,että taas jaksaa.
    Cure on vaan niin .. Aah.
    Samalla saisin yllättää ystäväni pyykkivuorten keskellä,joka rakastaa yhtyettä vähintään yhtä paljon.

  4. OOo, taulu iski heti silmään! Ennen se oli Molotowin vessassa! :)
    Ja oon menossa keikalle, poikaystävä osti liput ja piilotti tyynyn alle. <3

  5. En osaa runoilla asiaa kauniisti mutta tässä kuitenkin syy, miksi kovin halajaisin keikalle:
    Yhdistän yhtyeen musiikin liian herkästi elämänvaiheeseen, jolloin olin enemmän tai vähemmän hukassa – milloin parisuhteessa milloin tulevaisuudentavoitteiltani. Mutta musiikki rauhoitti ja auttoi minua jaksamaan eteenpäin. Tänä päivänä asiat ovat toisin, mutta en oikein tohdi avata levyn kansia siinä pelossa, että sieltä vapautuisi jotain…ahdistavaa.
    Ehkäpä live-keikka olisi pehmeä lasku uuteen todellisuuteen. Mukaan ottaisin rakaan mieheni, joka aikoinaan auttoi minut oikealle polulle elämässä.

  6. Hei pahoittelut, kommenttini tuli kahteen kertaan hieman eri muodossa, kun luulin ettei aamulla yrittämäni tullut läpi. No näyttihän se tulleen… :D

  7. Olen nähnyt Curen viimeksi juurikin tuolloin 20 vuotta sitte Provinssirockissa. Tuolloin olin fanittanut bändiä tulenpalavasti jo joitakin vuosia. Olisi kyllä mahtava nostalgiapläjäys, hienoa musiikkia! Mukana arvonnassa siis. :)

  8. Oi, tämä keikka olisi paikallaan tähän ankeimpaan syksyyn naismuistiin. The Cure on suosikkibändejäni ja tällä hetkellä ajatuskin Lovesongin kuulemisesta livenä saa lähes kyyneliin. Ehkä perjantaina voisi olla rakastunut.

  9. Oooooo The Cure <3

    Veisin keikalle avomieheni joka on myös fani ja syntymäpäivät ovat ensi viikolla :)

  10. Oooh, keikka kiinnostaa! Hyvä konserttisyksy muutenkin isompien yhtyeiden osalta, RHCP oli jo, tiedossa vielä Placebo (muutaman vuoden takaisesta peruuntuneesta keikasta on edelleen traumat!), siihen sarjaan Cure kävisi väliin kivasti. Myös tilaisuus aivopestä poikaystävää hyvällä musiikkilla olisi tarpeen. :)

  11. Näin Curen viimeksi juurikin silloin 20 vuotta sitten Provinssissa, jolloin olin fanittanut bändiä hurmoksenomaisesti jo joitakin vuosia. Tää olisi todellinen nostalgiapläjäys! Hienoa musiikkia! Mukana arvonnassa siis.

  12. Tämä on nyt juuri se tähdenlento, jota haluan ihailla keskellä pimenevää lokakuuta. Tämä on se valo, joka näyttää tien kohti parempaa huomista. Onnetar olkoon puolellani.

  13. Nyt näyttää epäilyttävästi samalta taululta kuin se Bar Molotowin naisten vessan ovessa iät ja ajat roikkunut. Jestas, mikä kateus!

    Ps. En osallistu arvontaan, mun perjantaitreffit Robertin kanssa ovat jo lukkoonlyödyt!

  14. Aaah, lähtisin. :)

    Ensin keikkaoharit teki mies ja sen jälkeen se ainoa kavereista, jonka tiedän jakavan rakkauteni The Cureen, joten liput on edelleen ostamatta. Ehkä ostan vain yhden lipun ja livahdan katsomoon huojumaan yksikseni silmät kiinni.

  15. Mulla on jo liput, tietenkin. Koska Cure. Ja kyllä, olen täpinöissä, töpinöissä, liekeissä ja pähkinöinä. Koska Cure. Kolmen unettoman yön päässä. Cure.

    Extraliput menis kavereille.

    Miten mä ikinä jaksan odottaa perjantaihin?!? <3 Cure <3

  16. No koska Robert<3 Juuri selvitty ensiasunnon kaupasta,pyristellään keskellä kylppäriremontin suunnittelukaaosahdistusta…jotakin muuta ubeaa ajateltavaa kaakeleiden,budjettien ja lavuaarien tilalle kiitz

  17. Tää voi olla se viimeinen tilaisuus. Bowiea ei enää voi mennä katsomaan, tää voisi vähän kompensoida sitä surua.

  18. Tuntuu, että hurahdan kaikkiin yhtyeisiin ja artisteihin kun he ovat joko a) käyneet juuri keikalla Suomessa eivätkä ole palaamassa lähiaikoina (tai ikinä!) keikkailemaan tai b) kun kyseiset kokoonpanot ovat jo ehtineet hajoamaan aikapäiviä sitten. Kyllästyttää repiä hiuksia päästä ja jossitella “mitä jos olisinkin tajunnut mennä silloin sinne keikalle?”.

    Liput voittamalla ennaltaehkäisisin tätä tapahtumasta The Curen kohdalla. Kyltymättömänä musiikkifanaatikkona uumoilen, että kyseinen bändi kolahtaa ja kovaa ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin siis keikan myötä ennemmin!

  19. Mä kaipaan äitiyslomalle vapaailtaa. Vähän rokkia tämän äitiyden keskelle. :)

  20. Koska Cure on minun ja poikaystäväni bändi, mutta rahatilanteemme on heikko. Olisipa vain ihanaa kuunnella Disintegrationin kappaleita käsi kädessä.

  21. Miehekkeeni kertoi että hänen kaverinsa haastaa curen keikalle. Se olisi the keikka joka pitäisi nähdä jos jokin. Mutta raha. Kannustin siis nipistämään jostain muusta valitsemaan curen. Olisipa huikeaa jos voisin kertoa että kaikki on mahdollista. Mahtavaa keikkailtaa teijän jengille!

  22. Mukana arvonnassa. Tiukka budjetti ja yllättäisin ihanasti ihanan ystävän. Kiitos blogistasi!

  23. Jotta pääsisin laulamaan…no okei, huutamaan sille tyypille, joka päästi irti.

    “There was nothing in the world / That I ever wanted more / Than to feel you deep in my heart / There was nothing in the world / That I ever wanted more / Than to never feel the breaking apart / My pictures of you”

    Ja mukaan ottaisin sen tyypin, joka keräsi sirpaleet ja liimasi yhteen.

  24. Keikka olisi ihan täydellinen yllätys poikaystävälle, joka on tapaasi kuunnellut Curea jo todennäköisesti ennen kuin on kävellyt.

  25. Ystäväni on menossa keikalle – hän osti liput heti niiden tultua myyntiin. Teininä kuuntelimme The Curea yhdessä ja odotimme keikkaa, jota ei koskaan tullut, kuin kuuta nousevaa. Itse olen viime vuodet kuunnellut enimmäkseen muuntyylistä musiikkia, mutta nyt olen kaivanut vanhat levyt esiin, ja kyllähän se Pornography edelleen kolahtaa aika kovaa. Olisi siis varmaan syytä järjestää perjantai-illaksi vapaata ja lähteä kuuntelemaan! Mukaan ottaisin puolisoni sivistymään :D

  26. Veisin keikalle poikaystävän, joka viime kuussa muutti ratkaisevasti elämänsä ja tuli perässäni Uudesta seelannista, ja joka hämmentyneenä yrittää aloittaa elämäänsä täällä hullun kielen ja kylmyyden maassa. suosikki bändi ja tuttu kieli tulisivat varmaan tarpeeseen!

  27. Arvontojen TOP 1 ever :) !Itsellä ja miehellä ollut liput heti kun tulivat myyntiin,mutta kahdella ystävällä molemmilla tiukka rahatilanne jo pidemmän aikaa ja tiedän että ilahtuisivat todella paljon lipuista.The Lovecats-videolla Robbiella on ainakin välillä tuo pallopaita.Siinä vilahtaa ihanien kissanpentujen lisäksi käsittämättömiä täytettyjä kissoja,täyttääkö joku lemmikkikissojakin (*pyörittelee silmiään*)…
    Perjantain jälkeen viimeistään ollaan kaikki in looove.

    • Edelliseen käsittämättömään kommenttiini selvitys…taisin seota kun katsoin tuota kommenttiani kirjoittaessani samaan aikaan Curen videoita ja muistelin Lovecats-videon kissat ja Robbien pallopaidan…oisko toi taulu jostain baarista,jossain oon nähnyt sen…

  28. Mahtava arvonta! Taulun alkuperää en tiedä/tunnista, mutta The Lovecats on ehkä suosikkini ja sen toivoisin perjantaina kuulevani :)

  29. Ihana arvonta! Veisin keikalla eroa läpikäyvän ystävän, joka rakastaaa Curea. Hän jos joku on ansainnut olla hetken poissa kaikesta

  30. Olen aika hiljattain tavannut ihanan tyypin, joka fanittaa bändiä. Yllättäisin lipuilla suukkojen kera, nojailisin häneen keikalla ja olisin rakastunut perjantainakin.

  31. Haluaisin osallistua, koska rakastan The Curea mutta liput ovat näin työttömänä yksinkertaisesti liian kalliit.

    Hyvää keikkaa! Ja aivan loistava kirjoitus! :)

  32. Veisin keikalle kihlattuni, joka on juuri käymässä Suomessa. Olemme juuri aloittamassa noin vuoden mittaista etäsuhdetta (muutin takaisin ulkomailta, ja hän seuraa perässä vasta ensivuoden puolella), eikä seuraavasta tapaamisesta ole vielä tietoa. Molempien rakastaman The Curen keikka olisi mieletön huipentuma tälle haikeansuloiselle viikolle, joka loppuu sunnuntaina! <3

  33. The Cure.
    Liian aliarvostettu bändi, joka ei toisaalta liian suuren suosion myötä mennyt pilalle.
    Nauhoitin c-kasetille aikoinani Curen biisejä. A Forest jäi todella mieleen.
    Juu, ja olin pystytukka & kolmella luomivärillä ja mustilla kissarajauksilla sudittuina silminäni angsteissani aamusta iltaan…
    Musiikki pelasti päivän. Heti aamusta voluumit kaakkoon, jotta heräsi!
    Mukaani ystäväni pääsisi toivottavasti!

  34. En kyllä tiedä varmasti mikä tuo bändi on ja olen niin vanha, että kehtaan sen tunnustaa. Mutta mulla onnhyvät muistot 80- luvun punkbileistä, joissa olin nykyisen ja silloinen kohtuu tuoreen poikakaverini kanssa. Livekeikat kannattaa aina!

  35. Apua, mukana! Koska mahtavuutta, ja livemusiikki ja the Curen keikka on satavarmasti se, mitä just nyt tarvisin kipeästi kaikkein eniten.

  36. Mukana. Olisin valmis joustamaan oman musiikkimakuni kanssa, jotta puoliso pääsisi vihdoin näkemään suosikkiyhtyeensä!

  37. Lovesong. Viidentoista vuoden odotus. Veisin keikalle ystäväni, jonka kanssa jaoin nuoruuteni – jonka soundtrackiin kuului Cure.

  38. Siis taivaan tähden, miten tämä on edes voinut mennä ohi?! Elämäni turkulainen, kirjaston musaosastolta bongattu kitaristi on ehkä pakko viedä keikalle. Cure on kaikenlaista, mutta ennen kaikkea Smith on loistava mies maalailemaan niitä kaikkia maisemia, joita tämän yhden takkuisen, mutta sitäkin tärkeämmän parisuhteen varteen on mahtunut.

    Bändiä on kuunneltu niin syksyn ensimmäisenä pakkasyönä teltassa kun uni ei tule ja aamukahvilla pikkuyksiön keittokomerossa, kuin myös kaikissa niissä kuppiloissa, joissa dj on ollut myötämielinen. Ja nyt ihan pian toivottavasti livenä!

  39. The Cure ei ole minun suosikkejani eikä edes mieheni, joten anna ihmeessä liput jollekin näistä faneista, jotka ovat kommentoineet. En osallistu arvontaan, mutta kyselen miten sen toisen kosmetiikkaa Hawaijilta arvonnan kanssa kävi? Siis se Mahalo? Ps. se rare indigo oli minun. :D

  40. Veisin keikalle hellun. Sydämiin on jo taidettu tiet löytää, mutta eipä sitä haittaisi muistuttaa, että toinen on siistein tyyppi ikinä.

  41. Minä, koska edellisestä keikasta on ihan liian monta vuotta, neil young Helsingissä!! Mukaan ottaisin avopuolison, jota en edes tuntenut kun kävin viimeksi keikalla haha!

  42. Kuuntelin Curea teiniä vinyyliltä aikana ennen CD-levyjä. Pukeuduin tummiin väreihin ja tunsin tummia tunteita. Cure ei oloa parantanut. Hieroi lisää melankoliaa sieluun ja soluihin. Oi nuoruus, oi suuret tunteet, oi cure. Jos sen vielä kerran kokisi.

  43. A-P-U-A mikä blogiarvonta, huikea! En käy kauheasti keikoilla, mutta jos jollekin keikalle haluaisin joskus, niin The Curen. Muutamiin biiseihin kun liittyy niin monia tunteita & tunnelmia, ettei vastaavia kauheasti ole.

  44. Syyn 4 takia. On ihminen, jonka haluaisin kovin viedä keikalle, mutta kaksi ongelmaa on tämän idean tiellä:
    1) rahaa ei ole
    2) en itse pidä Curesta.

    Eli näiden lippujen voittaminen löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: pääsisin hurmaamaan tuon ihmisen JA oppisin ehkä itsekin pitämään Curesta siinä sivussa.

  45. “I have never dreamed it
    Have you ever dreamed a night like this
    I cannot believe it
    I may never see a night like this”

    siksi!

  46. Oikeastaan tiivistit itse sen suurimman syyn, miksi minä. Koska maailma muuttuu, mutta aivan kaiken ei tarvitse. Minä kuuntelin The Curea 15-vuotiaana takkutukkana kajalit silmillä, ja kuuntelen sitä vielä tänäkin päivänä. Takkutukka sotkunutturalla ja (vähän vähemmän) mustaa kajalia silmissä. Maailma muuttuu, minä en ihan vielä viitsi. Ja tykkään siitä että saan pitää joutkut asiat mukanani.

    • Pakko kommentoida tähän; NIIIIN hyvin sanottu! Välillä tuntuu ettei meinaa pysyä mukana kun maailma muuttuu niin vauhdilla. Siksi allekirjoittanutkin arvostaa asioita jotka eivät muutu. Koska kaiken EI tarvitse. Tätä mieltä täällä toinen rouva R. :•D

  47. En kestä. Ihana arvonta. veisin ystävän, joka (huudatti) soitti läpi vaikeiden vaiheidensa The Curea. Se oli meille ystäville ainoa häivähdys siitä mitä mahtoikaan käydä läpi, kun istuttiin hiljaa ja kuunneltiin mitä Curella ja tytöllä on sanottavaa. ja olihan sitä. ystävinä seistään edelleen rinnakkain, The Cure ei soi enää niin useasti, mutta kun se soi niin soi sielussa asti!

  48. Historian paras arvonta! Mä ottaisin mukaan maailman parhaimman mimmin, tyttöystävän, jolle Cure on yksi tärkeimmistä bändeistä. Ois upeeta pystyä yllättämään tällaisella lahjalla, kun lompakko on viime aikoina ollut melkoinen laiheliini.

  49. Mukana arvonnassa! Ehdottomasti listauksen 4. kohdan takia. Mä en vielä tiedä kuka mun elämäni mies on, mutta oon vakuuttunut, että voisin hyvinkin vaihtaa ujoja katseita tuleva aviomieheni kanssa Curen biisin soidessa.

  50. Ilman muuta arvonnassa mukana. Entinen mustapitkätukka tahtoo nostalgioimaan hyvän musan maailmaan!

  51. Yksi parhaita blogiarvontoja koskaan? Löysin The Curen kai 2009 ja innostuin Robert Smithin sotkuisesta mustasta hiustyylistä. Halusin itselleni mustan pörrön tissipituisena ja ostin ökypitkät mustat hiuspidennykset. Mainitsemisen arvoista lienee, että omat hiukseni olivat tummanruskeat, olkapäämittaiset, ohuet ja sileät. En uskaltanut tehdä mitään tupeeraamiseen tai vastaaviin liittyvääkään, koska pelkäsin että hiukseni ja kalliit pidennykset menevät pilalle.
    Sovittelin klipsipidennyksiä iltaisin kotona ja mietin, mikseivät ne toimi. Hyvä kysymys, miksi ei näytä hyvältä kun tummanruskeiden hiuksien alta jatkuu parikymmentä senttiä pikimustaa hiusta, kaikki suorana ja kumpikin väri selkeästi erillään? En tainnut käyttää pidennyksiäni kertaakaan. Nyt hiukseni ovat vaaleanruskeat ja mustat pidennykset makaavat edelleen kaapissa, money well spent.
    Keikalle veisin poikaystäväni. Hän pitää tällaisesta musiikista muttei ole tutustunut The Cureen koskaan tarkemmin.

  52. Ihana arvonta! Mä haluaisin viedä keikalle poikaystäväni, joka kuunteli Curea paljonkin hamaassa nuoruudessaan. Luulen että hän ei ole työkiireiltään edes hoksannut, että tälläinen keikka on tulossa. Ilahtuisi niin paljon!

  53. Ööö no mulle MULLE! Koska Cure! Kiitos tästä kirjoituksesta, tulipa hyvä fiilis. Lippuja en ole ostanut, koska olen tulevan reissun takia säästökuurilla, niisk.

  54. No siksi haluan, että The Cure on ihana yhtye jonka musiikista pidän paljon. Nyt ei vaan oo kauheasti rahaa niin en voinut lippuja ostaa. Mukanani veisin sydänkäpyseni, jolle The Cure ei ole kauhean tuttu.

    Jee!

Leave a Reply to Katarimaria Cancel reply

Your email address will not be published.