Villapaitojen valtakausi

Kyllä, se on täällä taas. Tuntuu, että pukeudun villapaitaan joka päivä. Minkäs teet, kun aamuisin ei vaan tee mieli vetää päälle mitään muuta kuin mahdollisimman pehmeää ja muhkeaa villaa. Onneksi niitä neuleita ja villapaitoja löytyy, muutamakin erilainen aika samanlainen suosikki. Tykkään rennoista, jopa väljistä villiksistä, miehen kaapista lainatun oloisista, joiden hihat voi kääriä. Kääritään nyt vielä kun voi, kohta on liian kylmää paljaisiin ranteisiin. Meillähän se menee muuten niin, että mies lainailee minun kaapistani niitä neuleita, ilmankos kun ovat niin lämpimät.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-12016-10-19-stellaharasek-onthestreet-5

Filippa K:n syysmallistosta poimitut leveälahkeiset farkut ovat osoittautuneet täydelliseksi vaatekappaleeksi melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Simppelit housut ovat tarpeeksi salonkikelpoiset sopiakseen korkojen seuraksi työtapaamisiin, toisaalta riittävän rennot yhdistettäväksi isoon villapaitaan ja lenkkareihin. Tykkään siitä, että sama vaate taipuu monenlaisiin tarpeisiin – mieluummin täytän vaatekaappini muutamilla lempivaatteilla, jotka ovat jatkuvassa käytössä kuin valtavalla määrällä vaatteita, joista suurin osa viettää päivänsä kaapin kätköissä.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-22016-10-19-stellaharasek-onthestreet-3

TAKKI* STYLEIN
FARKUT* & PIKKULAUKKU FILIPPA K
SECOND FEMALEN NEULE* DOTS
AURINKOLASIT RAY-BAN
NILKKURIT ACNE
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

49 thoughts on “Villapaitojen valtakausi

  1. Hei, kiitos kaikille kommenteista! Vastaan yhteisesti, helpointa niin.

    Kiitos siitä että keskustelun taso on ollut rakentava. Perusteltu kritiikki on aina ollut tervetullut ja on sitä nytkin. Tottakai minua bloggaajana kiinnostaa mitä te lukijoina ajattelette. Kuuntelen mielelläni toiveitakin, sillä usein ne sisältävät aineksia, joista olen jo suunnitellut kirjoittavani.

    Olen aivan samaa mieltä kanssanne siitä, että blogi on polkenut hetken paikoillaan. Se on johtunut ennen muuta uupumuksesta, ei viidentoista vuoden aikana hankitusta väsymyksestä toivuta ihan muutamassa viikossa. Myös siitä, että olen järjestänyt työkuvioitani uusiksi ja mm. miettinyt mihin suuntaan haluaisin tätä blogia viedä, jotta se olisi kiinnostava sekä minulle että teille.

    Samaan aikaan tuntuu siltä, että tänä vuonna olen alkanut vihdoin tavoittaa oman paikkani ja ääneni tässä blogimaailmassa, josta tunnen välillä olevani vähän ulkopuolinen. En ole saanut kirjoituksiini koskaan aiemmin niin paljon positiivisia kommentteja kuin joihinkin viime kuukausina julkaistuihin. Niitä lisää, ja vähemmän kliseitä!

    Olen pahoillani, että väsymys ja keskeneräiset ajatukset ovat heijastunut blogiin ja sen sisältöön, kiitollinen siitä että olette silti käyneet täällä ja onnellinen teistä, jotka aiotte tulla vastaisuudessakin.

    Julkaisin juuri uuden tekstin, jossa avasin työkuvioitani tarkemmin niille, joita aihe kiinnostaa. Toivon, että se poksauttaa pullonkaulaan jumiutuneen korkin sieltä ulos ja patoutunut paine pääsee vihdoin vapaaksi.

    • Olet rautainen ammattilainen, tässä vastauksessasikin. Ja hyvä niin, kun tätä työksesi teet. :) Toivon ja uskon kuitenkin salaa, että bloggaajilla on oma vertaistukiyhteisönsä, jonka kanssa purkaa kaikenlaista palautetta ja ehkä vuorostanne purkaa tuntoja myös lukijoista. Itse menisin varmaan kategoriaan “uskoo tietävänsä, miltä lukijoiden kommentit bloggaajasta tuntuvat”. ;)

      Alempana oleva kommenttiketju tuntui minusta jotenkin kurjalta, kun joukko meitä lukijoita anonymiteetin takaa kommenttikaupalla listasi asioita, jotka viime aikaisissa postauksissa ovat olleet pielessä. Näin koin, vaikka kommentit todella olivatkin suurimmaksi osaksi silti ihan asiallisia. Mielestäni toiveen voi esittää myös jotenkin näin: “Olisi kiva kuulla tämänhetkisistä työkuvioistasi tai matkoistasi :)” Tästäkin käy selvästi ilmi lukijan toive, vaikka sitä ei edeltäisikään yksityiskohtainen kuvaus siitä, mikä on pielessä tai ärsyttää.

      Jostakin syystä tämä mielessäni yhdistyy sellaiseen kritiikkikulttuuriin, joka tuntuu erityisesti kohdistuvan julkisesti tai puolijulkisesti toimivien henkilöiden tekemisiin, edesottamuksiin ja persooniin. Joukolla kritisoidaan nimimerkin takaa henkilöä, joka kuitenkin ottaa kaiken vastaan omalla nimellä ja kasvoillaan. Kuten sanottu, tässä ei räikeimmällä tavalla tällaista ole toki tapahtunutkaan, mutta jotakin sukua ilmiölle tästä löydän.

      Kuinka moni antaisi palautetta kasvotusten vaikka kollegalleen edes tuossa alla olevassa rakentavan kritiikin muodossa? Aika paljon enemmän diplomatiaa harjoitamme elävässä elämässä, kun taas riittävän etäällä olevat henkilöt joutuvat herkästi “julkisen eläimen” rooliin, joita voi arvostella varauksetta.

      Hienoa kuitenkin Stella, että varmasti aivan aidosti kykenit poimimaan tuosta rakentavasta kritiikistä juuri sen itsellesi oleellisen!

      • Tähän ei ole enää mitään lisättävää, olen TÄYSIN samaa mieltä Nelian kanssa.

        Tai lisäänpä kuitenkin yhden jutun; kritisoijat tuntuvat myös unohtavan täysin, että blogin kirjoittaja on oikea, elävä ihminen tunteineen, ongelmineen, vastoinkäymisineen, iloineen ja suruineen, jotka kaikki vaikuttavat kirjoittajan elämään. Ei siis autopilotilla tekstiä suoltava kirjoituskone.

        Stella, toivotan sulle jaksamista ja onnea, olet isojen asioiden äärellä! ♡♡♡ xxx

      • Kyllä, olen osittain samaa mieltä. Olin yksi aiemmista kommentoijista. Mutta mielestäni tästä unohtuu myös yksi tärkeä pointti. Kun blogin kirjoitus on kuitenkin työtä (ainakin osittain), silloin mielestäni lukijoilla eli tavallaan kuluttajilla (eihän blogia olisi ilman lukijoita) on oikeus ilmaista myös kriittisiä mielipiteitä.

      • Hei kiitos kommenteista kaunokaiset! Ihanaa kun olette empaattisia ja ajattelette asioita minun kannaltani – kiitos siitäkin.

        Työvuosieni (ja yhdeksän vuoden blogiuran) aikana nahka on onneksi sen verran parkkiintunut, että kestän hyvin työhöni kohdistuvaa kritiikkiä enkä ota sitä itseeni, vaan mietin onko palaute aiheellista ja mitä mahdollisesti voisin sen avulla tekemisissäni kehittää. Nyt saapunut kritiikki osui täsmälleen niihin asioihin, jotka ovat minua itseänikin harmittaneet. Vaikea sellaisesta on loukkaantua, mistä on itsekin aika samaa mieltä. Onneksi korjausliikkeet ovat jo työn alla, eikä kyse edes ole kovin suurista kurssinmuutoksista, vaan elämän ja energian puhaltamisesta takaisin tähän osoitteeseen.

        Kritiikkiä saa kyllä esittää, nyt ja vastaisuudessakin. Jos se on kiihkottomasti esitetty ja hyvin perusteltu, otan sen varmasti vastaan. Henkilökohtaisuuksiin menevät ja asiattomat kommentit jätän jatkossakin omaan arvoonsa.

  2. IHANA! Ja alkoi tehdä mieli itsekin kokeilla kauniisti leveneviä lahkeita, en oo vielä oikein uudelleen syttynyt, mutta sulla ne näyttää luontevilta <3

  3. Tuli vain tuosta muutama lempivaate -teemasta mieleen, että olis mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon/vähän sulla on vaatteita. Itsellä pursuaa kaapit ja oon vähentämässä. Ei ole mitään hajua kuinka paljon on vähän tai sopivasti. Luulen, että kauhistuisin, jos ihan numeroissa katsoisin niitä määriä…

    • JOO!! mäkin haluan kuulla!

      ja kengät mukaan kanssa, itsellä major decluttering kyseessä ja tartten ideoita….

      • Jos näin lukijana saa kommentoida, niin juuri siivosin oman kenkäkaapin, eli tällä hetkellä tiedän tarkkaan: omistan 24 paria kenkiä. Tähän numeroon sisältyy ihan kaikki kengät, siis myös juhlakorkkarit, lenkkitossut, rantaflipflopit jne. Tää on just hyvä numero, kaikkea löytyy, mutta ei tuu suurempia valinnanvaikeuksia. Yhdet kevyet nilkkurit ja yhdet talvikengät lisää voisi mahtua kaappiin vielä, mutta ilmankin pärjään oikein mainiosti.

    • Haha, kiitos toiveesta! Musta tuntuu, että mulla on vaatteita aivan liikaa ottaen huomioon kuinka pientä osaa niistä käytän. Täytyy miettiä miten tätä aihetta voisi lähestyä.

  4. Tää blogi on alkanut toistaa pahasti itseään. Kuinkahan mones postaus tämä oli niistä ihanista turvaneuleista, joita lainaillaan poikaystävän kaapilta tai miten päin milloinkin… fraaseja joita myös toistuu todella usein: paljaat nilkat tai ranteet, hitaat aamut, syksyn valo joka leikittelee milloin mitenkin, koirien unisuus ja mukavuudenhalu, kahvi ja kaikki mitä siihen liittyy… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sua kehutaan taitavaksi kirjoittajaksi, mitä en ihan kyllä ymmärrä. Tuntuu jääneen levy aika pahasti päälle. Et sä huonokaan ole, mutta pieni uudistuminen ei olis pahasta. Vaan pakkohan ei ole lukea, joten hyvää jatkoa sulle!

    • Ei varmaankaan mene pahasti vikaan kun veikkaan, että samasta osoitteesta taas tämäkin kommentti kuin muutamat samantyyliset tässä vuoden kuluessa……

      Pakko ei tosiaan ole lukea, siinä olit oikeassa.

    • Niin paljon kuin tästä blogista tykkäänki, mun on pakko olla Heddan kanssa samoilla linjoilla. Oot Stella todella lahjakas niin kirjoittamisessa kuin kuvaamisessakin mutta tosiaan jutut on alkanut kiertää kehää. Mäkin toivoisin pientä rajojen rikkomista ja uuden suunnan katsomista.
      Tämä siis kaikella kunnioituksella ja ystävällisyydellä, joten älkää ehdottako blogin lukemisen lopettamista: en halua tehdä sitä :)

      • Pakko olla samoilla linjoilla edellisten kommentoijien kanssa. Olen jo vuosia Stellan blogia lukenut ja tykännyt… ja tykkään kyllä edelleen, mutta kehittyminen ja uusi suunta edes välillä olisi virkistävää.

        Joku aika sitten Stella lupasi kirjoitella esim. nykyisistä duunikuvioistaa “heti huomenna tai ylihuomenna”… mutta vieläkään ei ole tätä juttua tullut.

        • Samoilla linjoilla täälläkin. Tykkään tästä blogista kovasti, mutta jonkinlainen muutos ja tuuletus tekisi hyvää. Tuntuu, että jutut on alkaneet kiertää kehää.

          Tämäkin siis kaikella ystävyydellä enkä haluaisi lopettaa blogin lukemista. :)

        • Valitettavasti joudun yhtymään edellisiin kommentteihin. Tämä on ollut nyt vuosia lempiblogini mutta viime aikoina (kuukausina) on jutut tuntuneet toistavan koko ajan samaa. Joitakin kivoja poikkeuksia on ollut jaa ne ovatkin saaneet minut vielä lukemassa täällä. Kaipailisin myös sitä lupailtua juttua tulevasta matkasta…

        • Samoja ajatuksia täälläkin. Olen seurannut tätä blogia melkein alusta saakka, jo ennen Olivia-lehden aikoja, enkä todellakaan ole täällä vain kritisoidakseni. Kirjoitustyyli on kaunis ja niistä omakohtaisimmista teksteistä pidän kaikkein eniten. Kuitenkin viime aikoina on usein jäänyt fiilis, että olen lukenut tämän saman sata kertaa aiemminkin, tai kaiken sen (toki kauniin) maalailun alla ei oikein ollut mitään sanottavaa kuitenkaan. Odotin myöskin kovasti sitä juttua uusista työkuvioista, jota ei edelleenkään ole ilmestynyt…

          Tämä siis ihan rakkaudella; en olisi täällä vuosia roikkunut, ellen todella olisi tästä blogista tykännyt. Toivoisin, että rakentava kritiikki otettaisiin vastaan kiitollisuudella ja mahdollisuutena kehittyä, ei vain kommenttina “pakko ei ole lukea”. Kiitos kaikista näistä vuosista, mitä todennäköisimmin roikun täällä ainakin hetken vielä tulevaisuudessakin.

          • Minäkin odottanut uutisia duunista, matkoista sekä uusista tuulista joihin Stella usein viitannut! En tiiä, toivotaan että tämä tyyntä ennen myrskyä tai jotain. Tää blogi on todella ollut mun lempiblogi vuosia, ainut kota jaksaa käydä päivittäin katsomassa että “joko, joko!!??”. Viime aikoina on kyllä jäänyt minullekin jotenki tyhjä ja “kylmä” olo :(

            Mietin kyllä Stellan uupumista.. mutta kun kuulostaa että se mennyt ko ohi..? Itse ainakin oisin jaksanut odottaa jos Stella oisit pitänyt pienen etukäteen ilmoitetun tauon.

            No toivotaan että huomenna tai ensi viikolla saan hihkaista että “nyt, nyt!”

            <3 Kata

          • Pakko vielä lisätä että vaatekuviin en ole kyllästynyt ❤️ Täydellisiä turvaneuleita kun ei vaan voi olla liikaa!

    • Ehkä orastavaa ihmettelyä täälläkin tästä asiasta. Harvoja blogeja olen seurannut monta vuotta, tätäkin jo yli SEITSEMÄN! Kuumeisesti aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä olen katsonut, onko jo tullut uutta. Ja nyt on kovin hiljaista.
      Olen satunnaisesti kommentoinut myös oikein sydäntä sykähdyttäviin teksteihin, niitäkin on ollut. Tänäkin vuonna monta, ne ovat myös saaneet aikaiseksi sen, että odotan sitä kirjaa, jota jossain vaiheessa hieman vihjailtiin.
      Nyt tuntuu, että ollaan seisovassa vedessä, olisi varmasti aika tehdä jotakin, jota en osaa edes kertoa…

      • Onko näissä kommenteissa sama kirjoittaja eri nimimerkillä, ainakin osassa? Minusta kaikenlaisten vaatimusten esittäminen bloggaajalle on aina ollut tosi kummallista, vaikka bloggaaja sisältöä lukijoille lähtökohtaisesti kai tuottaakin. Ikään kuin bloggaaja olisi samalla jotenkin tilivelvollinen koko elämästään. Ei varmasti ole helppoa tuottaa jatkuvasti ja tasaisesti huippulaatuista tekstiä, tai tekstiä ylipäätään. Voisin myös kuvitella, että arvostelun jälkeen se on vielä vaikeampaa. Itse luen blogeja sillä tavalla, että otan vastaan sen mitä tarjotaan. Joskus voi jonkin blogin kohdalla olla kausia tai teemoja, jotka eivät niin kiinnosta. Silloin palaan myöhemmin uudelleen lukemisen pariin. Ehkä joku voisi avata minulle asiaa: Mikä saa lukijan suhtautumaan niin intensiivisesti toisen tuotoksiin, että haluaa vaikuttaa niiden sisältöönkin jo?

        • Hyvään blogiin uppoutuu kuin hyvään kirjaan ja samaistuu henkilöön/henkilöihin. Ihan samalla tavalla kuin hyvässä kirjassa joskus tuskailee, että äh miksi kirjailija teki tuollaisen ratkaisun, niin myös hyvässä blogissa lukija voi alkaa haluta “kirjoittaa” blogia ja esittää toiveita sen sisällöstä.
          Tekstit herättävät tunteita ja hyvässä tarinassa haluaa malttamattomana kääntää seuraavan sivun. Siksi täällä varmasti ihmetellään blogin yllättävän pitkäksi venyviä taukoja ja myös sitä, että sisältö on alkanut toistaa itseään. Kirjoissakin ärsyttää, jos kirjailijalla on maneeri toistaa tiettyjä asioita, vaikka kirjailijan tyylistä muuten tykkäisi.
          Täällä on ollut mielestäni todella asiallista kommentointia ja loukkaavaa niputtaa ne muka “yhden ja saman” kommentoijan kirjoittamiksi. Toivottavasti Stella lukee nämä kommentit. Ei kukaan “vaadi” bloggaajalta mitään, mutta teksti on kommunikointia ja sitä tämä on.

        • Mielestäni näissä kommenteissa (joita en usko yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamiksi) kukaan ei esitä mitään vaatimuksia vaan toiveita. Bloggaajat jopa itsekin aina välillä pyytävät lukijoiltaan toiveita, niin onko se kamalan väärin ja asiatonta esittää toiveita ihan muuten vaankin, vaikkei bloggaaja juuri sillä hetkellä ole niitä erikseen pyytänyt?
          Ehkä joku voisi avata minulle asiaa: Mikä saa lukijan suhtautumaan niin intensiivisesti toisten lukijoiden kommentteihin ja toiveisiin, että haluaa vähätellä ja arvostella niitä ja niputtaa ne vain jonkun yksittäisen tyypin vinetykseksi?

        • Minä taas kuvittelisin, että bloggaajana haluaisi ennemmin kuulla, miksi lukijoita ei enää kiinnosta, kuin vain nähdä statistiikoista että lukijat kaikkoavat. Silloinhan ei tiedä syytä, ja sisältöä voi olla vaikeampi muuttaa sellaiseksi, joka lukijoita mahdollisesti miellyttäisi ja jolla lukijoita saisi takaisin / uusia mukaan lukemaan.

          Miksi ei blogin suhteen saisi antaa kehittäväää palautetta? Eihän mikään koskaan ilman kehittävää palautetta ainakaan helposti kehity: eikä näissä kommenteissa asiattomia edes ole (imo), vaan vain toteamuksia siitä, mikä lukijoita ei enää kiinnosta. Juttutoiveet taas ovat sellaisia, joista Stella jo joskus on maininnut kirjoittavansa.

          Tietysti toivottavasti kaikki ymmärtää, että jokainen bloggaaja on vain ihminen omine kiireineen jne., mutta kyllä itse ainakin jos olisin bloggaaja, tahtoisin kuulla yleisöltäni (joka minulle tuottaisi rahaa), mikä heitä kiinnostaa tai tympii blogin suhteen.

    • Minäkin olen surullisesti samaa mieltä. Ja laitan tämän kommentin nimen omaan kun tämä oli joskus lempiblogini, ja nyt tuntuu kun lukisi aina “päiväni Murmelina” -postauksia :(. Tai siis tuntuu, että on likenut saman jutun jo useasti. Mietin sitäkin, että kyse on uupumuksesta,niin pitäisikö komo blogi laittaa hetkeksi tauolle mielummin kuin postata samaa asiaa?

    • Ymmärrän, jos edellä mainittu toisto ärsyttää ja saa aikaan “kylmän” vaikutelman, mutta haluan mainita, että samojen neuleiden esiintyminen on mielestäni positiivista. Katselen mielelläni samaa vaatetta moneen ketaan, esim. pienellä asuvarioinnilla ja se on mielestäni nykyään paljon kiehtovampaa, kuin bloggaajan laaja garderoobi.

  5. Kyllä, ja miesten osastolta löytyy hauskoja T-paitoja, hattuja, koruja, laukkuja… ja tietysti laadukkaampia neuleita =)

      • Haha! Taisi käydä geeniarvonnassa säkä, mutta jos lohduttaa, ei se kyllä täydellinen ole.

        • Niinhän se menee, että aidan toisella puolella on paljon vihreämpää ruohoa :D Tai tässä tapauksessa kiinnostavampaa hiusta.

          T: lättätukka ;)

          • Niin se aina on! Joskus toivon, että oma olisi vähän lättänämpi ;)

    • Voi kiitos kaunis! Ei tuossa muuta ole kuin latvoihin pesun jälkeen hierottua öljyä… Davines-merkkistä, ellen väärin muista.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.