Kesä keskellä syksyä

Tänään satoi ensilumi. Vaikea uskoa, että päivälleen kuukausi sitten notkuimme syntisen kevyissä vaatekerroksissa rantakallioilla. Oli syntymäpäiväni jälkeinen sunnuntai, tyyntä ja tuuletonta, niin lämmintä että villatakissa tuli kuuma. Se, joka vääntelee säävipuja, oli ilmeisesti hetkeksi unohtanut, että oli lokakuu. Harmi, että lipsahdus tuli sittemmin korjattua korkojen kera.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-1

Tiedän, taas ne samat Eiranrannan kalliot, mutta minkäs sitä lempipaikoilleen mahtaa! Elokuun jälkeen siellä ei ole ollut varsinaista ruuhkaa, joten parhaan tähystyspaikan on saanut napattua itselleen ilman kyynerpäätaktiikkaa. Silloin kun saa valita, levitämme leirimme mieluiten yhdelle tietylle kallionnyppylälle, sille joka kurottuu kaikkein pisimmälle mereen.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-22016-11-02-stellaharasek-kallioilla-3

Nappasimme matkan varrelta eväitä mukaan. Oikeastaan jokainen retki on vain tekosyy syödä eväitä, ja retkeksi kelpaa mikä tahansa kolmea korttelia pidempi kävely. Pizza oli päivän valinta, edellisenä iltana oli mennyt niinsanotusti myöhään. Pizzalle olisi ollut muitakin ottajia, mutta pysyimme kovana, koska Juno on edelleen (toistaiseksi melko tuloksettomalla) laihdutuskuurilla ja Lunakin vahtii kurvejaan (eli saa herkkuja vain salaa, ettei siskolle tule paha mieli).

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-52016-11-02-stellaharasek-kallioilla-42016-11-02-stellaharasek-kallioilla-12

Olen muuten haaveillut monta viikkoa retkestä, jota varten saisi tehdä evääksi erilaisia voileipiä. Nyt ei puhuta mistään spelttiin leivotusta artesaanileivästä, jonka päällä on hummusta ja ituja, vaan rehellisistä kolmioleivistä, jotka on tehty vehnäpaahtoleivästä ja pakattu voipaperiin. Pitää olla kermajuusto-kinkkuleipiä, majoneesia tihkuvia tonnikalaleipiä ja edam-kurkkuleipiä. Tästä on keskusteltu kavereiden kanssa useaan otteeseen ja leipäsuunnitelma onkin toteutusta vaille valmis. Varsinaista retkeä tai sen kohdetta ei ole ehtinyt kukaan vielä miettiä, mutta ei se tässä nyt olekaan se olennaisin asia.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-72016-11-02-stellaharasek-kallioilla-8

Kuten aina, osa seurueesta katseli ohilipuvia laivoja ja toiset väijyivät lokkeja, jääköön nyt mysteeriksi ketkä. Annan viiden pisteen vihjeen, että eräällekin laihduttelijalle maistuisi lokkipata (jos ei kerran pizzaa saa). Aurinko lopulta tainnutti koko lauman torkuille. Taisi olla viimeiset ulkoilmaunet tälle vuodelle, ainakin näillä leveysasteilla.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-92016-11-02-stellaharasek-kallioilla-102016-11-02-stellaharasek-kallioilla-11

Juu, Minimumin muutaman sesongin takainen säihkemekko on juuri niin rento, että sen voi pukea päälle villatakin ja buutsien kanssa sunnuntaiselle rantaretkelle! Olen kyllästynyt hilloamaan kaikkein ihanimpia ja kimaltavimpia vaatteitani kaapin perällä, alkanut päinvastoin käyttää niitä just niin usein kuin huvittaa. Jarno muuten puki saman säihkemekon päälle Halloween-kemuihin ja näytti tyrmäävältä. Ministi masentavaa. Saa hän silti lainata sitä toistekin, säärensäkin olivat kuin luotu 20 denierin sukkahousuihin.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-6

Nappasimme nämä kuvat kotimatkalla. Se kesti kaksi tuntia, koska piti pysähdellä. Joku sanoi jossain, että ehkä meille annettiin tämä maailman kaunein syksy, jotta ihmiset eivät olisi niin surullisia. Siltä välillä tuntuu. Niin meillä kuin muualla tapahtuu pimeitä asioita, joista tulee uupumus ja ahdistus kun ei enää tiedä mitä ajatella saati tehdä. En aio lopettaa uutisten lukemista, vaikka välillä sillä uhkailenkin. Joskus on vaan pakko paeta ulos ja keskittyä hetken kaikkeen tähän kauneuteen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

26 thoughts on “Kesä keskellä syksyä

  1. Lumentulon myötä mä taas haaveilen kuumasta kaakaosta ja juustovoileivistä. Sellaista kunnon hiivaleipää, mihin on vetaistu reippaasti oikeaa voita ja paksu kerros kermajuustoa. Jostain syystä mielikuvaan kuuluu hiihtäminen jäällä, vaikka mullahan ei tosiaan ole edes suksia. Kai sitä silti voi pitää evästauon?

  2. Olen kyllä vähän katkera. Miehelle se on niin helppo löytää hupi/halloween asu: pukeudu vain naisten vaatteisiin. PAH itse mietin mitä laitan viikonlopun halloween bileisiin päälle eikä ole mitään ideoita. (se “amerikan halloween” taisi mennä jo, mutta mehän juhlitaan pyhäinpäivää, joten siksi vasta nyt, jännä näitä perinteitä) Haluaisin kyllä nähdä kuvan Jarnosta tuo mekko päällä. Enkä varmana ole ainoa. :DDD

  3. Se mikä ei korjaannu pizzalla ei korjaannu millään. Paitsi roudarinteipillä, mutta se ei maistu yhtä hyvältä.

  4. Toi mekko on niin nätti!
    Ja oot ihan oikeassa, ei voi koko aikaa märehtiä maailman pahuutta, toisaalta ei sais täysin kääriytyä omaan kuplaankaan sitä pakoon.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.