Joulu

Toivottavasti teillä on ollut lokoisa joulu! Omaa on pakko pitää onnistuneena, sillä olin unohtua joululomalle ihan kokonaan. Sanotaanko, että talvihorroksen kaltaiseen lepotilaan laskeutuminen oli huomattavasti helpompaa kuin sieltä pääseminen pois. Koko ajan on pimeää kuin joku olisi vetänyt säkin päähän ja haukottelen aamusta iltaan, vaikka tuntuu, etten ole tehnyt juuri muuta kuin nukkunut. Mutta joulu on ollut juuri sellainen kuin toivoin, pelkästään olemiselle pyhitettyjä päiviä, jotka on saanut kuluttaa kaikessa rauhassa kotona ilman stressiä tai säätöä.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-1

Joulu alkoi ystävien kesken saunalla – ja millaisella saunalla. Mietin hetken haluanko edes kertoa missä olimme, koska se tuntuu vähän salaisuudelta joka pitäisi säilyttää (sitäpaitsi haluamme varata sen toistekin). Kerronpa kuitenkin, että 1800-luvulla rakennetusta Kaurilan saunasta löytyi kaikki mistä olisi ikinä keksinyt haaveilla, tuvassa ritisevästä takkatulesta kynttilöin valaistuun vanhaan puusaunaan. Leveät lauteet kolmessa kerroksessa, nurkassa pata täynnä kuumaa vettä jonka pinta höyryää hämärässä. Pukuhuoneessa oli pinokaupalla valkoisia pellavapyyhkeitä, jotka tilan emäntä on ommellut omin käsin, terassilla lyhtyjä valaisemassa pimenevää iltaa. Tuvan pöydälle oli katettu vastapaistettu ruisleipä ja lautasellinen voita. Jos läheltä olisi löytynyt vielä ranta pientä pulahdusta varten, olisin varmaan köyttänyt itseni pellavapyyhkeellä kiinni pöytään ja kieltäytynyt lähtemästä. Ehkä hyvä ettei ollut.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-2

Lähikaupan myyjiä ehkä huvitti tuo pieni musta naama, joka tuijotti ovea koko sen kolme minuuttia, jotka viime tingan smetanaostokseni kesti.

Saunan ohella tärkein (ja oikeastaan ainoa) ohjelmanumero oli kaikkien suosikkiasia, ruoka. Tykkään joulusafkoista siinä missä melkeinpä kaikesta maailman ruoasta, ehdottomasti parasta on riisipuuro, entisen anoppiehdokkaan ohjeella tehty sinappikastike ja kaikki kalaisa. Kauppahallissa iski klassinen kalapaniikki: mäti ja graavilohi eivät saa loppua kesken. Jarnoa nauratti kun koitin huolestuneena laskea kuinka paljon on varattava siianmätiä, jos syöjiä on kuusi, mutta seurueen ruokahalu voi vastata mitä tahansa kahdeksan ja kuudentoista väliltä. Vastaus: paljon, varsinkin jos haluaa, että siitä jää vielä yli keskiyön herkkuhetkiä varten.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-32016-12-29-stellaharasek-joulu-4

Oli paras päätös aikoihin olla sopimatta muille joulupäiville yhtään mitään. Nukuimme pitkään ja heräsimme ilman herätyskelloa, se on minulle (kuten varmasti monille teistäkin) harvinaista herkkua. Luin kuusi kirjaa, luksusta, sillä sellaiseen tarvitaan tietoinen päätös laiskotella ja olla tekemättä mitään tuottavaa. Toisille meistä on viisi kertaa vaikeampaa ottaa oikeasti rennosti kuin “siinä sivussa” vähän kirjoitella todo-listoja, käsitellä kolmetuhatta valokuvaa ja kaivella kuitteja laatikoista muistaessaan, että viime kuun kirjanpito on vielä ns. vaiheessa.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-82016-12-29-stellaharasek-joulu-6

Söin suklaata ja vihreitä kuulia, jotka kuuluu syödä puolikas kerrallaan niin että sokeri sulaa kielelle ennen ensimmäistäkään puraisua. Katsoimme leffoja ja torkahtelimme sohvalle, keittelimme riisipuuroa tai lämmitimme edellispäivän jämät. Aattona kuuntelimme kun myrskylukemissa ujeltava tuuli takoi ikkunankarmeja ja olimme kiitollisia siitä, että sohvalla välissämme nukkui kääntöpiirin laiskin koira, joka oli täysin tyytyväinen kolmenkymmenen sekunnin täsmäulkoiluihin, joita teimme pitkin päivää. Avasimme samppanjan ja kilistimme jo toiselle yhteiselle joululle.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-7

Jätimme tänä jouluna sittenkin kuusen väliin, keittiössä huojuvasta kentiapalmusta tuli balihenkinen joulupalmu. Pahoittelut heille, jotka odottivat jouluoksaa – ehkä sen aika tulee taas ensi vuonna. Vietimme kavereiden kesken lahjatonta joulua, joulupalmun alta ei löytynyt paketteja kuin koirille (niille pitää aina olla jotain avattavaa, sisällöllä ei niin väliä – Luna olisi ollut ikionnellinen esimerkiksi kepistä). Toisillemme tosin hankimme yhdessä tienatuista pennosista spontaanin joululahjan, ensimmäisen yhteisen matkamme ulkomaille, vain me, aurinkorasva ja kamera. Lähdemme viikon päästä ja erikoismaininnan ansaitsee se, että tällä kertaa agendalla ei ole töitä.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-5

Tiedän, että joulu on monille vaikeaa aikaa, silloin puuttuvien asioiden poissaolosta tulee äänekästä. Aiempina jouluina ne ovat jomottaneet minussakin enemmän. Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että maltan olla onnellinen siitä mitä on enkä mieti enää kaikkea mitä ei ole. Olen kuitenkin saanut niin paljon enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut odottaa, niin monia asioita joista olla kiitollinen.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-9

Kun yhdistää kaksi juuretonta, voisi kuvitella että se kasvaa – juurettomuus, levoton lepatus, kaiken irrallisuus. Mutta näköjään käykin niin, että päivä päivältä se vähenee ja jollain selittämättömällä matemaattisella kaavalla kaikesta alkaa vihdoin tulla kokonaista. Ei tarvitse perustella tai puolustaa itseään, hakea turhaan taajuutta, jota ei ole. On paikka, joka tuntuu omalta. Yhteys, joka kuroo umpeen reiät ja etäisyyden.

2016-12-29-stellaharasek-joulu-10PHOTOS BY STELLA HARASEK &  JARNO JUSSILA

32 thoughts on “Joulu

  1. Kiitos Upea Stella! Taas tekstisi kosketti kyyneliin asti! Kaunis Kiitos, kun kirjoitat!
    Ihanaa Tulevaa Vuotta Teille❤

  2. Viimeinen kappale on yksi kauneimmista mitä on rakkaudesta vähään aikaan lukenut. Hyvää uutta vuotta ja kiitos että kirjoitat.

  3. Voi tuli tippa linssiin. Olen valtavan onnellinen puolestasi siitä, että kaksin juurettomuus on helpottanut. Se antaa myös toivoa muille kaltaisillesi.

    Ihanaa ja rakkauden täytteistä uutta vuotta!

  4. Tässä tekstissä oli ihan uusia sävyjä ♡

    Kiitos Stella, kaikesta kirjoitetusta tämänkin vuoden “raameista”! Täällä ~juurettomien~ sielujen maalla tekstisi tuovat valoa ja toivoa omista juurista jossain kaukomaiden takana ♡
    Itse olenkin juurien puuttuessa kasvattanut antennit ;)) tähtiin. Ohan sekin nyt kai jotain?! :D

    Ps. Kaksi on muuten aina “juurellinen” luku! Haluan toivottaa teille koko perheelle, uusia, ihania seikkailuja tässä välillä niin aallokkoisessakin maailmassa! Toteutukoot ne kaikki suurimmatkin toiveet toteen ♡

    “tässä kohtaa kuuluu olla ilotulitus loppuun”!! ;)

    • Huh, mitäpä sitä juurilla jos voi kasvattaa antennit tähtiin! Ihana ajatus, pidän tästä kiinni. Kiitos sulle Mia kun luet ja samaistut ja kommentoit, olkoon myös sun uusi vuosi ihana, täynnä seikkailuja ja asioita, joita haluat x

  5. Voi kuulosti joulusi ihanalta! Täällä stressasi perinteisesti siivous ja se, että sukulaiseni sanoin joulu on perhejuhla joka kuuluu viettää yhdessä ja kukapa tietää keitä enää seuraavana jouluna on! Vaatisi aikamoista rohkeutta siis kieltäytyä ehkä jonkun viimeisen joulun järjestämisestä. Ihan omana haaveena on kuitenkin joulu New Yorkissa tai Lontoossa valmiissa pöydässä. Mahtaisiko kauheasti harmittaa se, että poikkeaisi nyt jo yli kymmenen joulua kestäneestä perinteestä? Ehkä kokeilemisen arvoinen juttu ;)

    • Oi, joulu New Yorkissa tai Lontoossa kuulostaa ihanalta! Niin, eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta tuntuisi hullulta jättää sen pelossa tekemättä asioita joita haluaa. Hyvää uutta vuotta, kiitos kun luet! xx

  6. Ihana teksti, jälleen kerran. Toivotan sinulle ja rakkaillesi, (erikoishalit Lunalle), mitä parhainta matkaa ja erityisesti loistavaa, kuplivaa ja unelmien täytteistä vuotta 2017.

    • Kiitos Terhi kun luet! Ja sitä samaa sinne, kaunista ja hyvää uutta vuotta xxx

Leave a Reply

Your email address will not be published.