Siirtomaatyyliä ja taidetta ~ Tugu Bali

✖ BALI, INDONESIA

Seuraava etappi: Seminyakin vieressä sijaitseva Canggu, kalastajakylä jonka hiekkarannat surffarit ovat viime vuosina löytäneet. Sitä oli mahdotonta olla huomaamatta, kun taksimme puikkelehti lautojaan skoottereilla kuljettavien surffareiden keskeltä Tugu Balin* eteen. Hotelli sijaitsee aivan rannassa, aaltojen kohina kuuluu tielle asti. Sen piha on villi vihreä tunneli, jonka perusteella odotin pikkuista hotellia jossa asuisi haltijoita ja metsän eläimiä, mutta sisältä paljastui muuta: hämärä korkea halli, jonka perältä avautuu viidakko, puiden varjoon piiloutuneet talot ja niiden välistä meri. Tugu on taianomainen yhdistelmä putiikkihotellia ja taidemuseota, ensivaikutelma on hengästyttävä. Huoneemme sijaitsee kapean kierreportaikon päässä palmujen keskellä kuin siirtomaa-ajan puumaja, terassilla on kukilla täytetty kylpyamme ja näkymä merelle. Tämän paikan täytyy olla jostain toisesta ajasta. Lisää luvassa myöhemmin.

2016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x12016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x22016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x32016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x42016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x52016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x72016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x82016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x62016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x92016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x102016-12-09-stellaharasek-bali-tuguhotel-x11
*Tugu Bali tarjoaa majoituksemme – kiitos!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & ANNI TAIMISTO

Keittiön kukkaräjähdys

Meillä on ollut syksyn mittaan joka viikko kuvauksia. Kuvausprojektien lieveilmiönä kotiin kertyy jatkuvasti ylimääräistä tavaraa, mutta eipä harmita, sillä suurin osa siitä on onneksi helposti kulutettavaa sorttia – ruokaa, joskus viiniä, usein kukkia. En malttanut olla nappaamatta kuvaa keittiön pöydästä, jolle jäi kiireisen viikon jäljiltä kauneutta kolmen kimpun edestä. Sulassa sovussa he siinä, sointuvat ja nojailevat toisiinsa.

2016-12-10-stellaharasek-himassa-12016-12-10-stellaharasek-himassa-22016-12-10-stellaharasek-himassa-3PHOTOS BY STELLA HARASEK

Ensimmäiset päivät Balilla

✖ BALI, INDONESIA

Vietimme pari ensimmäistä päivää Seminyakissa, Balin länsirannikolla. Ne sujuivat juuri niin hyvin kuin voi odottaa, kun matkalla on kaksikko, joka on onnellisimmillaan lämpimissä maissa. Solahtaminen paikalliseen rytmiin ei tapahdu tunneissa vaan sekunneissa. Aikaero ei ole ongelma, mikään ei ole ongelma. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian kuuma. On varvastossut ja farkkushortsit, kassissa vesipullo, aurinkoöljy ja hiirenkorville luettu kirja. Ihmiset hymyilevät ja se tarttuu, yleinen hyväntuulisuus ja hilpeys. Loputtoman syksyn jälkeen kaikki tuntuu hyvältä ja helpolta, eikä siksi että tämä olisi loma (se on sitä vain osittain) vaan siksi, että täällä on lämmin.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-12016-12-06-stellaharasek-oberoibali-22016-12-06-stellaharasek-oberoibali-3

Asuimme Oberoi Balissa*, perinteisessä balilaisessa hotellissa, joka sijaitsee Seminyakin rannalla keskellä vehreää puutarhaa. Vanhoilla puilla on paikallisten mukaan rauhoittava vaikutus, uskon sen. Meri kimaltaa palmujen takaa. Hotelli rakennettiin 70-luvulla, silloin saarella ei ollut vielä montaakaan luksusta huokuvaa hotellia. Viiden tähden paikka oli tarkoitettu filmitähtösten ja seurapiirijulkkisten lomailuun, voin hyvin kuvitella silkkikaftaanit, suuret aurinkolasit ja elegantit cocktailit arkkitehtonisen allasalueen ympärille. Intialainen Oberoi otti hotellin sittemmin haltuunsa ja puhalsi siihen hiukan konservatiivisemman hengen. Paikassa on seesteinen tunnelma. Sen koosta on vaikea saada käsitystä, sillä villat on piilotettu vanhojen kivimuurien, pensaiden ja puiden sekaan. Muita vieraita on, mutta heihin ei juuri törmää, kaikki pysyttelevät omassa rauhassaan ja siihen hotelli onkin omiaan.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-42016-12-06-stellaharasek-oberoibali-62016-12-06-stellaharasek-oberoibali-5

Hotellialue on haluttu säilyttää alkuperäisessä asussaan ja se onkin hyvin autenttinen, vuosikymmenten varrella monta vierasta majoittanut. Ruoho kasvaa polkujen kivilaattojen välissä, aurinkotuolien kankaat ovat haalistuneet paahteessa. Huoneet on kyllä remontoitu, samoin hotellin vastaanotto, jonka tummat puupinnat kiiltävät ja himmeästi valaistu tila rottinkikalusteineen luo kolonialistisen tunnelman. Tavallaan olisin halunnut nähdä nekin tilat sellaisina kuin ne oli alunperin suunniteltu, mutta ehkä nykyasu on vain uudistettu versio vanhasta. Minua ajan kerrostumat viehättävät, aavistus menneestä hohdosta, kimaltavista allasjuhlista joita haluan ajatella siellä olleen.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-92016-12-06-stellaharasek-oberoibali-82016-12-06-stellaharasek-oberoibali-10

Intialaiseen hotelliketjuun kuuluva palvelukulttuuri on ystävällistä, jopa innokasta ylhäisessä yksinäisyydessään viihtyvän makuun. Heille, jotka nauttivat siitä, että palvelu pelaa, paikka on takuulla napakymppi. The Royal Villamme puunattiin päivittäin lattiasta kattoon, suuren allasalueen laatat lakaistiin pensaista varisseista kukista, vesipulloja tuotiin lisää sitä mukaan kun niitä tyhjentyi ja hujanhajan heitetyt vaatteemme viikattiin kauniisti sohvalle, jopa bikinimme ja Annin nahkatakki. Jos olisin ollut häämatkalla, olisin varmasti laittanut koko visiittini ajaksi oveen do not disturb -kyltin, mutta meitä vaan nauratti kun hotellityöntekijöitä pelmahti paikalle aina kaksi tai kolme kerrallaan toimittamaan tehtäviään.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-112016-12-06-stellaharasek-oberoibali-122016-12-06-stellaharasek-oberoibali-13

Paras tapa nauttia tästä hotellista on ehdottomasti juuri tämä: oma villa altaalla, patiolla ja aurinkotuoleilla, ympärillä korkeat kukkapensaat ja muurattu kiviaita suojaamassa katseilta. Oli ihanaa loikoilla auringossa täysin omassa rauhassa – ja pulahtaa valkoviinipullon kanssa keskiyön kuutamouinnille heti kun saavuimme perille. Rakastimme myös syödä aamupalaa bikineissä omalla patiolla. Ehkä suurinta luksusta – hotelliaamiainen, jota varten ei tarvitse pukeutua, kävellä kymmentä metriä kauemmas sängystä tai oikeastaan edes herätä.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-142016-12-06-stellaharasek-oberoibali-13b

Annin suosikkiasia koko hotellissa: balilaiset aurinkovarjot, joista roikkui hapsuja. Balilaista tunnelmaa oli tarjolla muutenkin perinteisistä olkikattoisista rakennuksista ja tummasta puusta tehtyihin kalusteisiin puuveistoksiin ja muihin ornamentteihin. Pakkasin Bali-päissäni mukaan kaikenlaista värikästä kukkakuosia, jotka sopivat tähän maailmaan aivan täydellisesti.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-152016-12-06-stellaharasek-oberoibali-7

Tilasimme patiolle kahvia, valkuaisista tehdyn chili-tomaattiomeletin, ananasmehua ja tuoreita hedelmiä. Healthy breakfastin lisäksi olisi ollut valittavissa myös amerikkalainen, mannermainen ja paikallinen aamiainen, rannan ääreen katetulla aamiaispöydässä olisi oletettavasti ollut tarjolla koko kattaus. Olimme aivan liian ihastuneita omaan rauhaamme lähteäksemme ihmisten ilmoille. Buffet- ja brunssimaailma on alkanut muutenkin uuvuttaa, kaiken loputon runsaus. Tuntuu raikkaammalta valita vain se, mitä oikeasti haluaa ja tarvitsee. Eli ennen muuta kaksi pressokannullista kahvia, yhden minulle ja toisen Annille.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-182016-12-06-stellaharasek-oberoibali-172016-12-06-stellaharasek-oberoibali-16

Olkikattoisen villamme sisällä oli ihan valtava sänky, jonka hyttysverkon sisällä oli taianomainen tunnelma. Sitä ei rikkonut edes se, että joimme siellä olutta ja kuuntelimme toistolla lempiräppikappalettamme, juuri sitä futishuligaanien tunnusbiisiä jota kukaan ystävistämme ei kestä. Jännä, että olemme usein reissussa kahdestaan. Villassa oli myös ylellisen kokoinen kylpyhuone, täydellinen omiin spa-hetkiin kivilaatoilla ladotussa, upotetussa kylpyammeessa. Voin kuvitella, että olisimme pidemmällä visiitillä viihtyneet siellä enemmänkin.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-192016-12-06-stellaharasek-oberoibali-20

Kävimme kuljeskelemassa rannalla, siellä oli kalastajia ja kourallinen ihmisiä ja koiria nauttimassa auringosta. Vastaan tuli hevosia, olin kärventyä ensin onnesta ja sitten kateudesta – pakko päästä rantaan ratsastamaan vielä tämän matkan aikana. Kuulimme, että hotellin rannalla näkee usein yhteen Balin pyhimpiin temppeleihin, Pura Petitengetin seremonioihin virtaavia ihmisiä. Temppeli sijaitsee aivan kulman takana.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-212016-12-06-stellaharasek-oberoibali-24

Hotellin sijainti on superkätevä: hotellialue sijaitsee aivan omassa rauhassaan, mutta sieltä on alle kymmenen minuutin kävelymatka Seminyakin pääkadun kuhinaan keskelle kauppoja, ravintoloita, hedelmäkojuja ja Instagramin kuvatuimpia kahviloita. Ja vain muutama askel hiekkarannalle! Kaikki balilaiset hotellit eivät suinkaan sijaitse rannan tuntumassa, siksi kannattaakin majapaikkaa valitessa varmistaa, että sieltä löytyy ainakin allas. Lisäksi Denpasarin lentokentältä on kesken pahimmankin ruuhkan vain 45 minuutin matka ja hotelli järjesti meille kuljetuksen. Oberoi Balia on helppo suositella ainakin mutkatonta matkantekoa kaipaaville stressaantuneille sieluille ja heille, joilla on tiedossa Balilla vain lyhyt loma – silloin ei ehkä halua tärvätä kovin montaa tuntia paikasta toiseen kulkemiseen, sillä saarella liikkuminen on kapeiden pikkuteiden takia hidasta.

2016-12-06-stellaharasek-oberoibali-252016-12-06-stellaharasek-oberoibali-26

Seuraavaksi matka jatkui Cangguun, siitä lisää seuraavaksi. Kirjoitan tätä katetulla terassilla kissanpentu kainalossani, täytyy lopettaa, sillä en voi enää kauaa vastustaa sen merkitsevää kehräystä ja pään puskemista käsivarttani vasten. Sitäpaitsi meillä ei ole kahvimaitoa, joten täytyy lähteä kohta painelemaan kylille. Varvastossuissa, kassissa hiirenkorville luettu kirja ja ehkä yksi pikkuinen kissanpoika.

*Oberoi Bali tarjosi majoituksemme – kiitos!

PHOTOS BY STELLA HARASEK (PHOTOS OF ME BY ANNI TAIMISTO)

Sadetta paossa

✖ BALI, INDONESIA

Tervehdys Canggusta! Päivät vaan vilahtavat, ihan kuin joku olisi taas painellut salaa sitä pikakelausnappulaa. Aamuisin on aurinkoista, iltapäiväisin taivaalle hiipii pilviä ja kosteus tiiviistyy. Kuumaa on, hiukset liimautuvat niskaan ja aivan kaikki vaatekappaleet ovat koko ajan liikaa. Sanoinko jo, että ihanaa. Syke hidastuu, liikkumisesta tulee verkkaisempaa.

2016-12-07-stellaharasek-canggu-einstein-12016-12-07-stellaharasek-canggu-einstein-2

Väistimme tänään sadekuuron pakenemalla kiinalaiseen pikkuraflaan. Rakastan näitä, koruttomia pieniä paikkoja joissa saa istua ikkunalla ja katsella ohikulkijoita, tilata pikkurahalla pöydän täyteen muovilautasiin lastattua syötävää. Dumplings, pork buns. Niin kovin kauniisti kaikuvat sanat nälkäisen korvissa.

2016-12-07-stellaharasek-canggu-einstein-32016-12-07-stellaharasek-canggu-einstein-4

Kuullaan huomenna, täälläpäin palloa on jo yö. Aallot kohisevat, tuuletin hurisee ja jossain kurnuttaa gekko. Lojumme sängyssä, joka on valtava kuin valtamerialus. Aamulla päätämme mihin matka jatkuu vai jäämmekö vielä muutamaksi päiväksi tänne Canggun kulmille.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

(Yhä) hulluna harmaaseen

Välillä mietin mitä järkeä on julkaista viikosta toiseen kuvia näistä samoista harmaista syysunivormuista, mutta sitten muistan, että sitä kutsutaan omaksi tyyliksi. Naurattaa. Minkäs sille mahtaa, kun tietää mistä tykkää? Harmaista villapaidoista ja isoista pipoista, nilkkapituisista buutseista, sotilaallisista takeista. Minimittaisista hameista varsinkin jos niissä on hapsut. Luotan siihen, että osaatte skipata seuraavaan kirjoitukseen, jos olette nähneet niitä tarpeeksi – ymmärrän kyllä! Teille muille – jotka ette saa harmaasta tarpeeksenne – olisi tarjolla muutama kuva viime viikkojen suosikeistani, jotka pitävät lämpimänä, hyväntuulisena ja vähän naurattavat, kun mokkahameen hapsut heiluvat kävellessä. Aah. En tiedä voiko lempivaatteilta paljon enempää vaatia.

2016-12-06-stellaharasek-syystyyli-12016-12-06-stellaharasek-syystyyli-82016-12-06-stellaharasek-syystyyli-72016-12-06-stellaharasek-syystyyli-62016-12-06-stellaharasek-syystyyli-42016-12-06-stellaharasek-syystyyli-32016-12-06-stellaharasek-syystyyli-2

VILLAKANGASTAKKI* MARIMEKKO
STYLESNOBIN NILKKURIT*, SECOND FEMALEN NEULE* & MOKKAHAME* DOTS
PIKKULAUKKU FILIPPA K
FWSS:N PIPO BEAM
SUKKAHOUSUT WOLFORD
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Pulloon pakattua taikaa

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Näin talven kynnyksellä on ollut täydellinen hetki ottaa testiin Suomeen – tarkemmin sanottuna luonnonkosmetiikkakauppa Naturellen valikoimiin – rantautunut ihonhoitosarja Kypris. Holistinen luksussarja pitää sisällään suppeahkon mutta supertehokkaan valikoiman seerumeita, eliksiirejä ja öljyjä, jotka on pakattu täyteen villi- ja luomuraaka-aineita. Lisäksi siitä löytyy muutama täsmätuote ihon puhdistukseen. Ai että, iloitsen tämän jutun kirjoittamisesta jo etukäteen, sillä arvaan, että monet teistä tulevat tykkäämään tästä!

2016-12-04-stellaharasek-kypris-1

Amerikkalaisessa luonnonkosmetiikkasarjassa on outoa taikaa. Ehkä se johtuu noista vanhaa apteekkimaailmaa huokuvista lasisista pulloista, joista seerumi annostellaan pipetin avulla. Ne ovat itseasiassa aika käteviä, pipetillä saa annosteltua sormenpäihinsä tai suoraan kasvoilleen juuri sen verran kun tarvitsee eikä kallisarvoista ainetta valu hukkaan.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-22016-12-04-stellaharasek-kypris-3

Sarjan luojan, Chase Polanin, visio on, että jokainen voi yhdistellä sarjan tuotteita oman ihonsa tarpeiden mukaan. En ole monimutkaisten, monivaiheisten ja tiukkojen ihonhoitorutiinien ystävä, joten sarjan helposti sovellettava ihonhoitofilosofia vetoaa minuun: iholle voi puhdistuksen jälkeen kerrostaa tilanteen, tarpeen ja fiiliksen mukaan yhtä tai kahta tuotetta, tai vaikka niitä kaikkia, jos siltä tuntuu. Laiskoina iltoina ja juoksuaamuina levitän tasan sen yhden, useammalla putelilla läträän silloin kun aikaa ja energiaa piisaa.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-4

On ollut epätavallisen vaikea valita omia suosikkejaan, sillä olen tykännyt sarjasta tosi paljon. Ei auta kuin tehdä selonteko melkeinpä kaikista sen supertuotteista. Aloitetaanpa sarjan kirkkaimmista tähdistä, taianomaisesta kolmikosta jotka kulkevat nimellä Beauty Elixir I, II ja III. Eliksiirit eivät ole edullisimmasta päästä, mutta onneksi nuo tehotiiviseet ovat todella riittoisat, sillä muutama tippa riittää koko kasvoille.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-5

Beauty Elixir I – 1000 roses on nimensä mukaisesti tuhannen Bulgarian ruusun terälehdistä uutettu eliksiiri, joka energisoi, tasapainottaa, kosteuttaa ja korjaa ihosta ikääntymisen merkkejä. Eliksiiri on valmistettu bulgarialaisesta damaskuksen ruususta tislatusta rose otosta, maailman ruusuöljyistä korkealaatuisimmasta ja kallisarvoisimmasta – selittää osaltaan eliksiirin hintaa. Täydellinen tuote kosteusköyhälle tai kuivalle iholle, sillä ruusu-uute ja sen kanssa pullotetun apinaleipäpuun vitamiinit ja rasvahapot ravitsevat, kosteuttavat ja pehmentävät.

Monissa luksustason luonnonkosmetiikkasarjoissa on mahtavaa se, että ne eivät pelkästään ennaltaehkäise, vaan myös korjaavat iho-ongelmia. Tämäkin eliksiiri auttaa esimerkiksi hormonaalisiin iho-ongelmiin, rauhoittaa auringon aikaansaamia vaurioita ja helpottaa ilmansaasteiden aiheuttamia oireita. Suurin syy siihen miksi rakastan tätä ruusuista ihmeainetta on silti se, miltä näytän välittömästi sen käytön jälkeen: eliksiiri tekee ihosta hehkuvan ja elävän ja siloittaa väsymystä otsalta ja silmäkulmista. Tuoksu on huumaava – jos rakastaa ruusuntuoksua! Jos et, unohda tämä ja siirry suosiolla seuraavaan kappaleeseen, sillä tämän tuotteen tuoksu on todellakin intensiivinen ja syvä.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-6

Beauty Elixir II – Healing Bouquet tarjoaa toimivaa kukkaisterapiaa erityisesti herkälle tai ärsyyntyneelle iholle: kauneuseliksiiri korjaa niin tulehdustiloja, arpia kuin kuivuutta. Kukkaisterapiaa on tarvittu niinä päivinä, kun kiristyvä pakkanen on kuivattanut kasvoja ja nostanut poskille punoittavaa ärsytystä. Eliksiiri on taikonut ihosta kirkkaamman ja samalla kiinteämmän, sillä putelin sisältämä e-vitamiini tehostaa kollageenin tuotantoa ja parantaa ihon elastisuutta.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-7

Beauty Elixir III – Prismatic array on herkälle iholle tarkoitettu erikoiseliksiiri, joka ei sisällä lainkaan eteerisiä öljyjä ja sopii siksi myös raskaana oleville ja heille, joiden iho reagoi herkästi kaikkeen. Pulloon on pakattu antioksidantteja, vitamiineja ja rasvahappoja, jotka tekevät kuulemma ihosta kimmoisan, säteilevän ja pehmeän. En ole itse päässyt vielä testaamaan tätä, mutta kuulin Naturellen väeltä kuuman vinkin, että se toimii myös todella hyvänä aftersun-tuotteena, joten pakkasin sen mukaan matkalaukkuun kun lähdin aurinkoon.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-8

Seuraavaksi vuorossa sininen superkolmikko. Nämä ovat kauneuseliksiirejä selvästi edullisemmat, mutta eivät häviä tippaakaan tehossa.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-9

Nimensä mukaisesti yökäyttöön tarkoitettu Moonlight Catalyst on näistä suosikkini ja yksi parhaista seerumeista, joita olen koskaan kokeillut. Kuulas geelimäinen koostumus levittyy iholle kuin unelma ja jättää kasvot kosteutetuksi, kiinteäksi ja hehkuvaksi. Kevyesti kuoriva seerumi tekee yön aikana taikojaan, joita saa ihailla seuraavana aamuna peilistä, kun elottoman talvinaaman tilalla onkin tavallista freesimpi (ja mahdollisesti muutaman vuoden nuorempi) tyyppi. Kyllä kelpaa, kiitos!

2016-12-04-stellaharasek-kypris-102016-12-04-stellaharasek-kypris-11

Jos sijoittaisin tähän sarjaan vain yhden tuotteen verran, valitsisin ehdottomasti tämän. En taida olla yksin mielipiteeni kanssa, sen verran tästä seerumista on maailmalla kohistu. Seerumi on täydellinen sekoitus kasviuutteita ja entsyymejä, jotka toimivat kuulemma luonnollisen retinolin tavoin: kiinteyttävät, napakoittavat ja heleyttävät. Retinolin ihoa ärsyttävää vaikutusta tässä ei ole, seerumi ei sisällä edes eteerisiä öljyjä, joten se sopii ihan kaikille (jopa herkimmillekin) ihotyypeille.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-132016-12-04-stellaharasek-kypris-14

Antioxidant Dew on kevyt ja tehokosteuttava tiiviste, joka kirkastaa ja vahvistaa väsynyttä ihoa ja pelastaa punoitukselta. Toimii kaikille ihotyypeille, erityisesti ympäristön haittatekijöille altistuneelle iholle sekä aknesta, rosaceasta, POD:ista tai kuivuudesta kärsivälle iholle. Myös ikääntyvän ihon ystävä, sillä seerumin sisältämät superantioksidantit, kasviperäinen kollageeni ja muut superraaka-aineet parantavat solutuotantoa ja ihon elastisuutta.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-21

Sarjan puhdistava seerumi puolestaan on ollut miehen suosikki. Juu, tietysti hän testaa tuotteita kanssani (eikä yhtään melkein ollenkaan tarvitse maanitella). Epäpuhtaan ja rasvaisen ihon pelastaja tasapainottaa tulehdustiloja ja näppylöitä, jotka etenkin talvisin ilmaantuvat monen riesaksi. Seerumi rauhoittaa ihon myös parranajon jälkeen. Itse kaivan seerumin kaapista kerran kuussa silloin kun hormonit puskevat ihon pintaan pientä näppyä (ihan kuin silloin ei muutenkin vituttaisi vähän kaikki).

2016-12-04-stellaharasek-kypris-15

Cleanser Concentrate on toisenlainen puhdistustuote, nimittäin tiiviste, joka puhdistaa ihon lempeästi ja tehokkaasti. Purnukka on pieni, mutta varsin riittoisa, sillä tiivistettä levitetään kuiville kasvoille vain pikkuinen nokare, joka hierotaan kosteilla sormenpäillä ihoon. Kasvot jäävät puhtaiksi, pehmeiksi ja raikkaiksi. Toimii ihan kaikille ihotyypeille, myös epäpuhtaalle, ärtyneelle ja todella herkälle iholle. Olen tykännyt tiivisteestä kovasti sen tehon vuoksi, sillä saa silmämeikinkin pois ärsyttämättä ihoa, joka on talvisin hiukan herkempi kuin muina vuodenaikoina.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-162016-12-04-stellaharasek-kypris-17

Deep Forest Clay -detox-naamio tarjoaa kasvoille tehokkaan savihoidon, joka kuorii ja kirkastaa, puhdistaa ja parantaa ja jättää ihon pehmeäksi ja sileäksi. Melkoista multitaskingia! Tuoksu tuo tosiaankin mieleen syvän metsän, siinä on jotain vahvaa ja alkukantaista. Jännä juttu, että tätäkin tuotetta on kulunut erityisesti siihen vaikeimpaan aikaan kuukaudesta.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-182016-12-04-stellaharasek-kypris-19

Mietin kenelle suosittelisin Kypristä mieluummin kuin vaikka muita luonnonkosmetiikkasuosikkejani, kuten May Lindstromia, joka hurmasi minut viime talvena, Mahaloa, josta kirjoitin viime syyskuussa tai Tata Harperia, jonka tehoseerumit ovat suosikkejani. Ennen muuta sellaiselle, joka nauttii vihreiden tieteiden vetovoimasta, joka leijuu näiden tummanpuhuvien puteleiden ympärillä – tunnelmassa on vanhaa alkemiaa ja mystiikkaa. Ja tietysti ihan kenelle vaan, joka tykkää timanttisen tehokkaista seerumeista ja eliksiireistä, jotka tekevät poikkeuksellisen pätevästi useamman kuin yhden asian. Sanoisin, että tästä sarjasta löytyy todella toimivia täsmäaseita, joilla täydentää ja vahvistaa peilikaapin varustusta.

2016-12-04-stellaharasek-kypris-20

Pari teistä pääsee testaamaan näitä ihan ilmaiseksi, sillä luvassa on jälleen arvonta! Jaossa on Beauty Elixir II ja Kypris Sample Set, joka sisältää valikoiman matkakokoisista tuotteista – loistava setti tien päälle tai sarjan tutustumiseen ennen täyskokoisiin tuotteisiin sijoittamista. Kerrohan: kumman haluaisit voittaa ja miksi? Muista sähköpostiosoitteesi! Arpaonnea ja iloa sunnuntaihin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

That sound in your sighs

Sulosointuja sunnuntaihinne suoraan Los Angelesista! Rhye on duo, jonka julkaisi esikoislevyllisen lempeää poppia muutama vuosi sitten. Seuraavaa odotellessa sopii kuunnella toistolla vaikkapa tätä.


RHYE – OPEN

Toisella puolella palloa

✖ BALI, INDONESIA

Terveiset Balilta! Läksimme matkaan Helsingistä perjantai-iltapäivänä, laskeuduimme Dohaan yhden aikaan yöllä ja matka jatkui muutama tunti myöhemmin kohti Indonesiaa. Ajantaju katosi viimeistään silloin kun lentokoneessa kannettiin aamukahvi eteen silloin kun oman sisäisen kellomme mielestä oli kolme yöllä. Takana on nyt melkein vuorokauden verran matkantekoa, jonka aikana on nukuttu vain hajanaisia hetkiä siellä ja tuolla – ja siltä kyllä tuntuukin. On epätodellinen olo, semisekava mielentila ja omasta mielestämme upeita vitsejä, joita kukaan muu ei halua kuulla. Ei ehkä ihme jos vähän väsyttää, olemme matkanneet vuorokaudessa melkein toiselle puolelle maapalloa. Australiaan ei itseasiassa ole täältä Indonesiasta enää kummoinenkaan matka – pitäisiköhän perua paluulento ja suunnata seikkailuihin meitsin lapsuuden maisemiin?

2016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-12016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-22016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-3

Balilla on nyt puoliyö – kuuma, märkä ja pimeä puoliyö. On kuulemma satanut koko päivän, onhan sadekausi. Silti on kolmekymmentä astetta lämmintä, trooppinen kosteus vetää luonnonlaineikkaan tukan kiharalle ja sydämen onnesta sykkyrälle. Rakastan tätä tummaa ja taianomaista tunnelmaa, sirkat sirittävät ja aallot lyövät rantaan palmujen takana.

2016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-42016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-52016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-6

Ensimmäinen etappimme on Seminyakin ranta ja autenttinen balilainen hotelli nimeltä Oberoi Bali*. Odotimme huonetta, saimmekin oman villan jossa on valtava sänky, oma uima-allas ja bambulla katettu patio. Avasimme valkoviinipullon, pudotimme vaatteemme ja pulahdimme lämpimään altaaseen. Sanat eivät riitä kuvaamaan miltä se tuntuu kun on ryytynyt tien päällä melkein kaksikymmentäneljä tuntia. Onhan tämä lämpö (ja oma allas, ja valmiiksi viilennetty valkoviini) luksusta, joka parantaa pakkasen runteleman sielun pitkän ja pimeän suomalaisen syksyn jälkeen. Lisää kuvia luvassa, kunhan päivänvalo koittaa.

2016-12-03-stellaharasek-bali-oberoibali-7

*Oberoi Bali tarjoaa majoituksemme – kiitos!
PHOTOS BY STELLA HARASEK

Asusteet tekevät juhlatyylin

Yhteistyössä Marimekko

On joulukuun toinen ja juhlafiilis poreilee jo vatsanpohjalla. Vieläkään en tunnustaudu jouluhulluksi (niitäkin lähipiiristä löytyy) mutta pakko myöntää, olen alkanut viime vuosina tykätä joulusta aivan eri tavalla kuin ennen. Ehkä se on se kuuluisa aikuistuminen ja oivallus siitä, että aikuisena joulun saa viettää just kuten haluaa. Siis rennosti, stressaamatta ja säätämättä. Mieluiten koko ajan kuuma glögimuki edessä.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-1

Juhlapukeutumisessa kiinnostelee juuri nyt kaksi ääripäätä. Toisaalta kimallus ei mene meikän kirjoissa koskaan muodissa – paljeteissa enemmän on enemmän. Toisaalta pidän myös mukavuudenhaluisesta minimalistisuudesta, jossa mutkattomat lempivaatteet kuten neulemekot ja nahkahousut taiotaan juhlakelpoiseksi yhdistämällä niihin oikeanlaiset asusteet – ei juhliin tarvitse aina pukeutua erillisiin juhlavaatteisiin. Sainkin oivan tilaisuuden testailla tätä käytännössä, kun Marimekko pyysi minut valitsemaan talvimallistosta suosikkini ja pohtimaan miten pukisin ne juhlaan. Teki mieli tarttua lämpimiin vaatteisiin, joissa voisin viihtyä vaikka joka päivä, ja rakentaa juhlavuus asusteiden varaan.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-22016-12-02-stellaharasek-marimekko-3 2016-12-02-stellaharasek-marimekko-4

Niinpä asusteista tuli avainsana. Lampaankarvainen Friida-kirjekuorilaukku saattaa olla ihanin asia, jonka olen nähnyt kuukausiin. Se on samaan aikaan näyttävä ja rento, tuo ylellisen fiiliksen arkiseenkin mekkoon. Lisäksi se lämmittää kainalossa, ei yhtään hullumpi lisäominaisuus tähän aikaan vuodesta! Täydellinen kainaloinen talven juhliin.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-52016-12-02-stellaharasek-marimekko-62016-12-02-stellaharasek-marimekko-7

Mustan Tikka-pussukan napakka nahka vetoketjuineen tuo juhlavaa ryhtiä rentoon neulemekkoon. Pidän talvimalliston kirjekuorilaukkujen suuresta koosta: eläköön juhlaveska, johon mahtuu muutakin kuin puhelin, pankkikortti ja huulirasva! Kaunista ja käytännöllistä.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-82016-12-02-stellaharasek-marimekko-92016-12-02-stellaharasek-marimekko-102016-12-02-stellaharasek-marimekko-11

Suurimmat suosikkini talvimalliston asusteista ovat ehdottomasti Italiassa käsintehdyt hopeakorut. Painavissa, mattapintaisissa koruissa on ajaton fiilis. Pidän siitä, että ne ovat näyttävät mitään alleviivaamatta tai huomiota huutamatta. Rakastan erityisesti tuota sormusta, se on samaan aikaan siro mutta suuri ja painava, solahtaa sormeen kuin olisi siihen mittatilauksesta tehty. Menee suoraan joululahjatoivelistalle! Myös pitkä pallomainen riipus on kaunis, mutta tuo kaularengas se vasta on katseenvangitsija – sen pukisin jonkun todella yksinkertaisen mustan mekon seuraksi ja unohtaisin kaikki muut asusteet kotiin. Tai sitten ostaisin sen joululahjaksi äidilleni, joka rakastaa näyttäviä kaulakoruja – ja lainaisin sitä aina kun hänen silmänsä välttää.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-152016-12-02-stellaharasek-marimekko-142016-12-02-stellaharasek-marimekko-132016-12-02-stellaharasek-marimekko-12

Kenkämallistosta poimin pohjepituiset Mio-mokkasaappaat, nekin Italiassa valmistetut. Tolppakorot, pyöreät kärjet ja rennosti valuvat varret tuovat mieleen 70-luvun. Parhaat juhlakengät ovat sellaiset, joista ei tarvitse olla jatkuvasti tietoinen: niissä jaksaa hytkyä koko illan ja kävellä sen jälkeen vielä kotiin.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-16 2016-12-02-stellaharasek-marimekko-172016-12-02-stellaharasek-marimekko-182016-12-02-stellaharasek-marimekko-202016-12-02-stellaharasek-marimekko-21

Valitsin mukaan yhden pienemmänkin laukun, violetin nahkaveskan nimeltä Alisa, jonka pitkä hihna vapauttaa kädet heilumaan, halailemaan ja pitämään kuohuviinilasia. Sävyssä on jotain jouluista, ehkä siitä tulee mieleen luumu ja sen loogisena seurauksena riisipuuro. Se ei ole ikinä huono asia.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-222016-12-02-stellaharasek-marimekko-232016-12-02-stellaharasek-marimekko-24

Kaikki kuvien vaatteet ja asusteet ovat Marimekon, paitsi nahkahousujen kaveriksi puetut avokkaat. Mitä sanotte, löytyykö joukosta suosikkia? Miten itse ne pukisitte?

Kuvasimme muuten Helsinki Contemporaryssa, kiitos kaunis gallerian väelle! Heidi Lampeniuksen näyttely Supernatural alkoi juuri ja jatkuu 18. joulukuuta saakka. Suosittelen, vaikuttavia töitä joiden keskellä ei meinannut malttaa keskittyä valokuvien ottamiseen.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-252016-12-02-stellaharasek-marimekko-26

Juhlakauden kunniaksi Marimekon verkkokauppa tarjoaa blogini lukijoille yhdestä vaatteesta -15% edun. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy, ja syötä koodi VAATE15. Etu on voimassa 8.12.2016 asti ja koskee normaalihintaisia tuotteita (ei voi yhdistää muihin etuihin). Shoppailuiloa ja juhlamieltä!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Ikävä jo nyt

Ihanaa karauttaa lämpimään, mutta mikäs tässä on, kun olen ikävöinyt pientä perhettäni jo monta päivää ennen koko matkaa? En muista koskaan ehtineeni tien päältä kaivata mitään tai ketään kotona, mutta nyt en millään malttaisi lähteä näiden kahden läheltä. Katsokaa nyt niitä. Elämäni valot, se pitkä ja sitten se pieni.

2016-12-02-stellaharasek-jarno-juno-12016-12-02-stellaharasek-jarno-juno-22016-12-02-stellaharasek-jarno-juno-3PHOTOS BY STELLA HARASEK

Palasia opiskeluvuosilta

Joku teistä toivoi kerran, että kirjoittaisin vuosistani Tampereella – ja minä lupasin. Asuin tuossa Hämeen helmessä, kahden järven välissä lukion toisesta vuodesta siihen saakka, kun muutin Helsinkiin hitusen ennen kuin valmistuin. Hajamielinen kun olen, en tietenkään muistanut koko lupausta ennen kuin löysin tovi sitten nämä viime kesänä otetut kuvat opiskelukavereiden kokoontumisajoilta. Kas! Kai nyt on hyvä hetki tarttua toimeen siinä missä mikä tahansa muukin.

2016-06-03-stellaharasek-moments-1

Ensin oli lukio. Olin kuusitoista enkä tuntenut koko kaupungista ketään. Olin muuttanut juuri pohjoisesta, sisustanut Satamakadulla sijaitsevan yksiön sängyllä, kirjoilla ja raksavalaisimella, jonka kammottavan kirkkaassa valossa otin rakeisia taidekuvia sitten kun löysin ihmisiä, jotka suostuivat linssini eteen. Ajat olivat onnelliset ja sekavat, se kai kuuluu asiaan kun on kuusitoista. Löysin ystäviä, iloitsin kaupungista ympärilläni, kuljeskelin kaduilla koska se oli mahdollista. Oli pimeitä puistoja ja punaviiniä, kotibileitä Pyynikillä, epämääräisiä ihmissuhteita jotka olivat jotain ystävyyden ja rakkauden väliltä. Yksi pitkä parisuhde, jossa en lopulta sitten osannut olla onnellinen, koska oli vielä liikaa elämää edessä. Ikävöin ihmisiä joita en ollut tavannut, paikkoja joissa en ollut käynyt, asioita joista en vielä tiennyt. Tunsin niiden imun fyysisenä jomotuksena jossain rinnan ja vatsan välissä.

2016-06-03-stellaharasek-moments-3

Kun ajattelen elämääni Tampereella, muistikuvissani on aina syksy, samanlainen kuin se ensimmäinen. Lämmin ja märkä, linttaan astutut lehdet jalkojen alla. Hämeenpuiston ja Finlaysonin valot. Kosken kohina joka kuulostaa samalta kuin näyttää, syvältä ja sysimustalta enemmän lohdullisella kuin vaarallisella tavalla.

2016-06-03-stellaharasek-moments-2

Lukioni oli kaikin puolin kiva ja pätevä ilmaisutaitokoulu. Sen paras puoli oli ehdottomasti se, että se ei muistuttanut millään tavoin jääkiekkolukiota, josta olin päättäväisesti muuttanut kahdeksansadan kilometrin päähän ensimmäisen lukiovuoden lopussa.

Elämännälkä oli pohjoisessa vietettyjen vuosien jälkeen loputon, ei ollut oikein aikaa keskittyä kouluun. En jaksanut ikinä tehdä läksyjä, en lukenut ylioppilaskirjoituksiin ja lintsasin läpi kaikki aineet, jotka eivät kiinnostaneet. Sain kaiken jollain taianomaisella tavalla anteeksi sillä, että olin niistä muutamasta mieltäni kiehtovasta aineesta kiinnostunut kaikkien muidenkin edestä. Kuvataiteista, valokuvauksesta. Luovasta kirjoittamisesta, äidinkielestä, kirjallisuudesta. Pengoin koulun kirjaston katosta lattiaan kun metsästin Parnasson vanhoista numeroista juttuja 80-luvun kulttuurivallankumouksesta, Anja Kaurasesta, Harri Sirolasta ja Kari Riipisestä. Psykologian kursseilla luin kaiken minkä opettaja kerkesi käsiini työntää.

2016-06-03-stellaharasek-moments-6

Hain ylioppilaslakkini Tampere-talon lavalta aivan liian lyhyessä punaisessa minimekossa ja pelkäsin joka hetki, että kompastun korkkareihini ja kaikki näkevät pikkuhousuni. Kaikista asioista, jotka voisin lakituspäivästäni muistaa, mieleen on jäänyt tämä.

2016-06-03-stellaharasek-moments-5

Lukion jälkeen: yliopisto. Rakastin olla yliopistossa! Sai valita vain kiinnostavat kurssit ja luennot. Sai olla nousematta aamuisin ennen kymmentä. Luin pääaineenani yleistä kirjallisuustiedettä. Se ei ollut mikään hartaasti harkittu päätös, olin valinnut sen lähinnä siksi, että rakastin kirjoja, halusin kirjoittaa niitä, halusin ymmärtää niitä.

Siitä, miten pääsin kirjallisuustieteeseen sisään, ei ole aavistustakaan. Sinä keväänä kun olisi pitänyt lukea pääsykokeisiin, torkuin junassa, joka oli matkalla Puolasta Slovakian kautta Unkariin. Pääsykoekirja – Aristoteleen Runousoppi – oli toki mukana, tungettuna niin syvälle rinkkaan, etten nähnyt sitä koko matkan aikana. Päämäärätön junamatkailu, rokkikeikat ja Prahan kahden markan kaljatuopit kiinnostivat juuri silloin enemmän kuin muinaiskreikkalaisten filosofien poeettiset tutkimukset. En ole vieläkään lukenut teosta, joten mikään ei ilmeisesti ole olennaisilta osin muuttunut.

Joskus tuntuu, että olen joissakin asioissa päässyt elämässä aika helpolla ja toisissa taas käynyt sitäkin kovemman koulun.

2016-06-03-stellaharasek-moments-7

Mikko oli kemuissamme kuokkavieraana, sopi kuvioon.

Yliopistosta löysin Nabokovin ja narratologian. Löysin ainejärjestöjen juhlat ja päärakennuksen alakerran kahvilan tonnikalaleivät. Kaikilla taideaineiden laitoksen tytöillä, myös minulla, oli Marimekon kankainen olkalaukku ja nyppääntyneet villatakit, jotka olivat ei-minkään väriset. Laitos oli silloin vielä vanhan tekstiilitehtaan tiloissa toisella puolella tietä. Katto roikkui matalalla ja loisteputket sirittivät, aulan sohvat olivat samalla tavalla nuhjuiset kuin neuletakkimme. Laitoksen kirjaston hyllyt oli rakennettu arkkitehdin virheen vuoksi niin lähekkäin, ettei laitoksen silloinen johtaja mahtunut niiden väliin – me opiskelijatytöt saimme pujotella lista kädessä hyllyjen väleissä etsimässä hänelle kirjoja. Ajattelin usein sitä arkkitehtiä: oliko se nukkunut silloin kun matematiikkaa oli opetettu, vai oliko se vaan unohtanut, että kirjojen lisäksi kirjastoon pitää mahtua ihmisiä?

2016-06-03-stellaharasek-moments-9

Oli huono hetki olla aloitteleva kirjallisuustieteilijä, kirjallisuustieteen kursseja oli karsittu eivätkä kaikki mahtuneet niihin mukaan. Ei haitannut, olin nimittäin löytänyt parhaan asian sitten voileipägrillin: Tampereen yliopiston vapaan sivuaineoikeuden. Onkohan se siellä vieläkin? Opiskelin historiaa, audiovisuaalista mediakulttuuria (tuntui ihanasti dekadentilta katsoa luennoilla vanhoja elokuvia), tiedotusoppia ja naistutkimusta. Kirjoitin Luc Bessonin ohjaamasta Jeanne D´Arc -elokuvasta ainakin kolme esseetä eri kursseille: yhdessä käsittelin elokuvaa diskurssianalyysin kautta, toisessa tutkin elokuvan naissankaruuden representaatiota ja kolmannessa pohdin elokuvan metafiktiivisiä tasoja. Jossain vaiheessa joku professori vihjasi, että tämä pakkomielle alkaisi olla loppuunkaluttu. (Ei se ollut.)

2016-06-03-stellaharasek-moments-10

Rakastin päärakennuksen suuria luentosaleja, ne huokuivat arvokkuutta, josta oli oman laitoksemme pikkuluokissa turha haaveilla. Ostin suurimman termosmukin jonka Tampereelta löysin, täytin sitä alakerran kahvion kahvitermarista ja sudin muistiinpanoja käsialalla, josta sain nippanappa selvän kun koitti aika lukea tentteihin. Ensimmäistä kertaa elämässäni luin kokeisiin, ei siksi että oli pakko päästä läpi vaan siksi että kiinnosti.

2016-06-03-stellaharasek-moments-11

Taidekouluvuodet. Eksistentialistinen kriisi numero yksi: olin päättänyt, että minusta ei tule kirjallisuudentutkijaa eikä varsinkaan äitini lailla opettajaa. Valitsin taiteen, tai tarkemmin sanottuna annoin taiteelle mahdollisuuden ja jossain mielenhäiriössä se valitsi minut. Muistan mediataiteen pääsykokeet, oli toukokuu ja ihmiset kulkivat torin halki t-paidoissa. Minä hikoilin Finlaysonin vanhan tehtaan pääsykoesalissa sadan muun kuvataiteilijaksi tahtovan kanssa, tuijotin epätoivoisena savikimpaletta edessäni ja mietin mitäs vittua minä tälle teen. En muista enää, tuskinpa mitään kovin kekseliästä. Siitä huolimatta kesän lopussa löysin nimeni sisään valittujen listalta. Opettajaäitini yritti keksiä jotain kannustavaa sanottavaa ja minä tunsin, että olen matkalla kohti jotain oikeaa ja omaa.

2016-06-03-stellaharasek-moments-12

Kuvataiteen kerroksen tärpätinhajuiset tilat olivat jo tutut, olin työskennellyt yliopisto-opintojen ohella alastonmallina. Sormet ja varpaat kohmettuivat kalseissa tehdassaleissa, mutta tuntipalkka oli parempi kuin monissa muissa hommissa, joilla olisi voinut opiskelunsa maksaa. Tein satunnaisia mallitöitä vielä syksyn puoliväliin, sitten törmäsin (paitsi turhan tutunnäköisiin alastonpiirroksiin opiskelukavereideni yksiöiden seinillä) siihen, että olisi pitänyt olla samoilla kursseilla opiskelemassa. Kävelin kantabaarini tiskille ja kysyin töitä. Tampere on vieläkin täynnä puolituttuja, jotka muistavat minut yo-talon baarimikkona ja haluavat muistella unohtumattomia iltoja, jotka minä olen yllättäen kyllä unohtanut. Sellaista se on tiskin tuolla puolen.

2016-06-03-stellaharasek-moments-13

Eksistentialistinen kriisi numero kaksi: vuoden jälkeen vaihdoin uusien pääsykokeiden kautta mediataiteen graafiseen suunnitteluun. Virallinen syyni oli se, että tuntui tyhjältä tehdä taideteoksia, joilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin roikkua gallerian seinällä. Halusin mieluummin tehdä maalauksia, valokuvia ja taittoja, joista tulisi levynkansia, julisteita tai vaikka yhteiskunnallisia manifestoja. Saattoi johtua myös siitä, että puolet valmistuneista kuvataiteilijoista elätti itsensä opettajina (kohtalo, jonka olin päättänyt välttää hinnalla millä hyvänsä) ja suunnilleen kaikki muut Ilveksen kerrossiivoajina. Ei varsinaisesti eletty suomalaisen kuvataiteen kultavuosia.

Jälkiviisaana voisi kyseenalaistaa olisinko sittenkin ollut niinä vuosina onnellisempi taiteilijana kuin graafisena suunnittelijana, mutta toisaalta, silloin en olisi elänyt tätä elämää vaan jotain toista. Turha jossitella, asiat menevät juuri kuten niiden kuuluu. Graafinen suunnittelu vei minut levy-yhtiömaailmaan, josta päädyin tiedotustehtävien kautta viestinnän pariin ja loppu onkin historiaa.

2016-06-03-stellaharasek-moments-14

Mutta viis sekoiluista pääaineiden parissa, Finlaysonin perimmäisessä nurkassa sijaitseva opinahjoni oli ensimmäinen koulu jonka otin oikeasti omakseni. Menin mukaan kaikkeen mihin minut suinkin päästettiin, elokuvatuotantoihin, digimediaprojekteihin, musiikkiäänityksiin, studiokuvauksiin. Opettelin kuvaamaan rullafilmikameralla ja käyttämään animaatio-ohjelmia, taittamaan kirjoja, käsikirjoittamaan sisältöjä, suunnittelemaan brändi-identiteettejä. Opin miljoona asiaa, joista en tiennyt yhtään mitä tulisin tulevissa töissäni tarvitsemaan, mutta kaikki kiinnosti, kaikkea piti kokeilla ja melkein kaikki onkin sittemmin osoittautunut hyödylliseksi. Lopuista sai hyviä anekdootteja kerrottaviksi kemuissa.

2016-06-03-stellaharasek-moments-15

Sitten oli se muu elämä kaiken opiskelun keskellä. Oli repaleiset farkut, reikäisiä villapaitoja ja pitkä tukka, jota pidin sotkuisella palmikolla kuten Milla Jovovich Jeanne D´Arcissa (ennen kuin sahasi sen irti miekalla). Olin yöt töissä baarissa, Converseni haisivat aamuisin vanhalta kaljalta ja kossulta. Totuin olemaan töissä kun muut juhlivat, menin tyytyväisenä vuoroon myös vappuna ja uutena vuotena. Kompensoin unenpuutetta kahvilla, pidin itseni tajuissani tupakalla. Näytin samalta kuin melkein kaikki muutkin, takkutukkaiselta taidehipin ja kodittoman yhdistelmältä. Ei se nyt niin kaukana todellisuudesta ollutkaan, asuin viiden korttelin päässä koulusta, mutta kävin kotona lähinnä satunnaisesti nukkumassa, suihkussa ja syömässä pestopaahtoleipää. Kuulostaa kirjoitettuna sekopäiseltä, mutta niin siellä elivät melkein kaikki muutkin. Osa opettajistakin, joista monet olivat samanikäiset kuin opiskelijat.

2016-06-03-stellaharasek-moments-16

Se oli myös ensimmäinen koulu, josta löysin ihmisiä, jotka ovat yhä elämässäni, vaikka näemme harvemmin kuin haluaisin. Himmun, Tuomaksen, Jaakon, he vilahtavat näissä kuvissa, oli ihanaa nähdä viime kesänä samaan aikaan niin monta vanhaa ystävää. Hullua, että olemme tunteneet toisemme jo viisitoista vuotta. Himmu oli aikoinaan puhelimessani nimellä vaimo ja siltä se tuntui, liitolta, me vastaan maailma. Vähän vapaa-aikamme vietimme jommankumman sohvalla tai kuokkien joidenkin muiden kemuissa. Niistä seikkailuista on parempi olla kirjoittamatta. Sohvalla oleminen johti sekin varsin helposti viattomasti avatun viinipullollisen kautta tarkemmin määrittelemättömiin seikkailuihin maailmassa sen sohvan ulkopuolella.

Oli myös Poppikerho, indieklubi jota pyöritin ystävieni kanssa kunnes muutimme kaikki Helsinkiin. Se on niin pitkä tarina, että siitä joskus toiste. Olen siitä saattanut joskus jotain kirjoittaakin, kuka näitä muistaa.

2016-06-03-stellaharasek-moments-17

Voi Tampere. Takaisin ei ole ikävä, ehkä ehdin elää siellä tarpeeksi. Kiva siellä on käydä, jos löytää matkaseuralaisen, joka jaksaa teeskennellä kuuntelevansa kaikki jutut, jotka on ihan pakko kertoa nähdessään tuon ja sen kerrostaloikkunan, baarin ja kadunkulman. Jarnon kanssa se onnistuu, hän on elänyt siellä ihan erilaiset mutta silti samanlaiset vuodet. Ajatella, että kaikkien näiden vuosien jälkeen Tampere voi yhä yhdistää ihmisiä.

2016-06-03-stellaharasek-moments-18

Voisin kirjoittaa kilometritolkulla, mutta ehkä parempi pysäyttää tämä juna tähän. Peruutellaan sitten joskus takaisin joihinkin hetkiin tarkemmin, jos siltä tuntuu. Jos käy säkä, saatan löytää vanhoja kuviakin!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & MIKKO RASILA

Uusi kauppa kaupungissa – tule tervehtimään!

Yhteistyössä Boomerang

Helsinkiläiset kuulolle! Kaupunkilaisia nimittäin hellitään huomenna aukeavalla uudella lifestyleliikkeellä, joka kantaa nimeä BomeR. Kirjoitan tästä kahdesta äärimmäisen tärkeästä syystä. Ensinnäkin siellä myydään Boomerangia, jonka simppelin skandinaavisista vaatteista tykkään kovasti ja jota ei ole aiemmin ollut täällä tarjolla näin laajalla kattauksella. VIHDOIN! Toisekseen meikä hengailee liikkeessä huomenna klo 12-14 eli heti siitä hetkestä, kun myymälä avaa ensimmäisen kerran ovensa. Saa tulla juttusille, kysyä vaikka stailausvinkkejä, jos sellaiset kiinnostavat. Tutkitaan yhdessä valikoimaa, sovitellaan ja kai me nyt kahvitkin kumotaan!

2016-30-11-stellaharasek-bomer-1

Kun koirasi häpeää epäcoolia intoiluasi, vaikka sekoaa itse onnesta löytäessään kohmeisen kinkkuleivän kannikan.

En ole vielä nähnyt liikettä sisältä, on kuulemma rento ja tyylikäs. En olisi toki muuta odottanutkaan. Kuulin myös huhua, että sieltä löytyy ihana iso lounge, jonne saa tulla kaupungilla kiertelyn lomassa lorvimaan ja juomaan kahvia. Uskon, että siitä ilahtuvat etenkin ostoksille raahatut miehet ja mahdolliset koirat. Paitsi jos mies on samanlainen kuin minun, joka viihtyy rekkien välissä paljon paremmin kuin minä (ja tarttuu 99% todennäköisyydellä aivan samoihin vaatteisiin, joihin minä tarttuisin). Mutta silloinkin voi pitää pienen tauon ja relata hetken.

2016-30-11-stellaharasek-bomer-22016-30-11-stellaharasek-bomer-3

Löytyy liikkeestä muutakin kuin Boomerangia, valikoimissa on sen lisäksi GANT rugger, GANT home ja GANT shoes. Putiikki palvelee osoitteessa Mannerheimintie 2, Manskun ja Bulevardin kulmakorttelissa. Vielä tänään siellä oli teipit ikkunassa, mutta huomenna kello kaksitoista tärähtää! Tulkaa piipahtamaan jos vaan pääsette, oispa tosi kivaa nähdä teikäläisiä. Täytyy vielä tsekata voisinko ottaa tuon nelitassuisen seuralaiseni mukaan, sekin mielellään tapaa uusia tyyppejä (ja kun sanon “tapaa” tarkoitan “nuolee naamaa”).

2016-30-11-stellaharasek-bomer-42016-30-11-stellaharasek-bomer-5

Kaunis musta takkini on tietysti Boomerangin, se on ollut suosikkejani viime talvesta saakka. Eiköhän tämänkin talven mallistosta löydy yhtä linjakkaita ja lämpimiä yksilöitä – se selviää huomenna.

BomeR Lifestyle
Mannerheimintie 2, Helsinki
Ma-pe 11-19, la 10-18, su joulun ajan 12-18

PHOTOS BY JARNO JUSSILA