We dream in slow motion

Paha, paha luuppi päällä! Oscar And The Wolf on soinut koko viikon, saa nähdä saanko tämän systeemistäni ennen perjantaina alkavaa matkaa vai joudunko aivopesemään Anninkin tykkäämään tästä. Mutta toki tätä kuuntelee siellä altaan reunalla siinä missä marraskuisessa Suomessakin.


OSCAR AND THE WOLF – BLOOM

Marraskuu väreissä

powered-by-nikon

Otapa vaihteeksi värikuvia, huuteli joku hetki sitten. Auts! Myönnän, kiusaus nähdä maailma mustavalkoisena on välillä kova. Rakastan mustavalkokuvien iättömyyttä, tapaa jolla ne pysäyttävät ajan ja tiivistävät tunnelman olennaiseen. Mutta otan minä värikuviakin. Ei tämä marraskuu nimittäin ihan pelkkää harmaata ole ollut, vaikka juuri nyt siltä tuntuukin. Kuviin osui syksyisiä lempivärejäni: Korkeavuodenkadun ja Kapteeninkadun kukkakauppojen kadulla värjöttelevät kanervat. Sininen hetki auringonlaskun jälkeen, kun koko kaupunki hohkaa koboltinsinisenä. Liukuvärjätty taivas. Sikalan valot, jotka johdattavat kotiin.

2016-11-30-stellaharasek-november-12016-11-30-stellaharasek-november-22016-11-30-stellaharasek-november-112016-11-30-stellaharasek-november-32016-11-30-stellaharasek-november-42016-11-30-stellaharasek-november-52016-11-30-stellaharasek-november-62016-11-30-stellaharasek-november-72016-11-30-stellaharasek-november-82016-11-30-stellaharasek-november-92016-11-30-stellaharasek-november-122016-11-30-stellaharasek-november-10

Kuviin ja valokuvaamiseen liittyviä toiveita saa edelleen esittää! Moni aiemmin esitetyistä onkin työn alla. Kommenttiloota on teidän, antakaa palaa.

Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Aarteenmetsästäjät

Yhteistyössä Madesign.fi

Vuosien varrella on selvinnyt, että uusiin kiinnostaviin tyyppeihin tutustuu kaikkein parhaiten töiden kautta. Voi toki olla, että tiemme Madesignin Anniinan ja Antin kanssa olisivat risteytyneet muutenkin, mutta tällä kertaa kävi näin: yhtenä valoisana alkusyksyn aamuna tapasimme kotimme rappukäytävässä valtavan pahvilaatikon, jonka takaa hattupäinen tyttö huuteli hei. Kiikutimme kamat viidenteen kerrokseen kasaksi eteiseen ja vietimme uusien tuttavuuksiemme kanssa yhden pitkän perjantaipäivän sisustamalla kotistudioomme marokkolaisia mielenmaisemia Madesignin verkkokauppaa varten. Kirjoituksen kuvat ovat tuolta kuvauspäivältä. Syyskuinen sää oli onneksi puolellamme, kiitos autuas aurinko, joka teki kuvista kirkkaat ja kauniit! Eipä taitaisi sama tunnelma syntyä nyt keskellä mustinta marraskuuta.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-1

Katsokaa nyt noita! Niiden nimet rimmaavat ja ne näyttävätkin yhtä nätiltä.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-2

Yksi niistä asioista, joista pidän eniten työssäni, on se että yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. On päiviä, kun istun villasukissa ja naputan tietokonetta aamusta siihen saakka, kunnes mies patistaa nukkumaan. Toisina päivinä juoksen ympäri kaupunkia tapaamisesta toiseen. Ja sitten on näitä päiviä, kun kahden hengen tuotantotiimillämme teemme kuvauksia: suunnittelemme ruutuja paperille, roudaamme kuvauskamaa, siirtelemme kalusteita ja esineitä (ja koiria, jotka haluavat “auttaa”), säädämme valaistusta ja pohdimme kuvakulmia. Otamme testikuvia, kunnes lopputulos alkaa näyttää toivotunlaiselta ja se oikea ruutu on lopulta purkissa. Silloin tällöin tulee juuri sitä mitä suunniteltiinkin, usein visio kirkastuu matkan varrella ja silloin voi saada enemmän kuin osasi odottaa. Tällä kertaa meillä oli apunamme kaksi ylimääräistä käsiparia, jotka helpottivat kummasti kuvien rakentamista – ja varsinkin suurten kalusteiden kantamista huoneesta toiseen. Yhteistyö oli yllättävän saumatonta, vaikka olimme juuri tavanneet, sillä Anniinalla ja Antilla oli kuvista ihan sama näkemys kuin meillä. Hyvä niin, heille niitä kuvia otettiin.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-32016-11-29-stellaharasek-madesign-4

Nuoren avioparin perustama verkkokauppa sai alkunsa yhteisestä intohimosta matkustamiseen vuonna 2010, kun Anniina ja Antti asuivat Espanjassa. Kuuntelin suu auki kun he kertoivat elämästään andalusialaisella maatilalla: he hoitivat hevosia ja alpakoita ja tekivät vapaa-ajallaan rämisevällä pakettiautollaan matkoja Marokkoon. (Voiko elämä tosiaan olla jotain tuollaista?!) Ensimmäisellä kerrallaan he olivat ostaneet tien varrelta kartan, sen jälkeen tunsivat jo tien. He tekivät seikkailuillaan löytöjä, paikallisten tekemiä perinteisiä käsitöitä kuten autenttisia berberien valmistamia paimentolaismattoja. Kaupanteko ja siihen liittyvä kulttuuri berberien, arabien ja juutalaisten asuttamilla alueilla tuli tutuksi. Ensimmäiset matot tulivat muuttokuorman mukana Suomeen, sen jälkeen syntyi yritys nimeltä Madesign.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-52016-11-29-stellaharasek-madesign-6

Verkossa palveleva lifestyle-putiikki myy kauniisti kuratoituja vintage-esineitä, enimmäkseen mattoja. Vuosien saatossa pehmeiksi kuluneita, käsintehtyjä, jumalattoman kauniita mattoja. Joissakin on värejä ja toisissa ei, kaikissa on erilaisia rakkaudella kudottuja kuvioita ja raitoja. Mattojen ohella matkoilta tarttuu mukaan myös kalusteita ja muita sisustusesineitä, kuten tarjottimia, berbereiden puisia telttakeppejä, kirjailtuja tyynyjä ja peittoja, saviruukkuja ja kulhoja. Vanhan tavaran lisäksi valikoimaan kuuluu nykyisin astioita, koreja, lyhtyjä ja valaisimia sekä marokkolaisia käsintehtyjä betonilaattoja, joita he tuovat maahan. Nuo kauniit ja kestävät laatat ovat sittemmin päätyneet myös meidän keittiön seinään, siitä lisää myöhemmin.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-72016-11-29-stellaharasek-madesign-8

Tykkään melkeinpä kaikesta mitä Madesign myy. Kysyinkin miten Anniina ja Antti valitsevat tuotteita valikoimaansa, sillä lähes kaikki esineet ovat vanhoja ja uniikkeja, ja valinnat on tehtävä jokaisen tuotteen kohdalla erikseen. Anniina kertoi, että ne valitaan intuitiolla, sen perusteella mistä he itse pitävät. Esineiden joukosta löytyy kuulemma lemppareita joista tuntuu vaikealta luopua, mutta se lämmittää, että ne päätyvät rakastaviin käsiin. Haluaisinpa nähdä Anniinan ja Antin kodin kaukana Jyväskylässä, on tietysti oikeus ja kohtuus että kaikkein kauneimmat aarteet ovat päätyneet sinne. (Löytyypä sieltä kuulemma kolme rescue-koiraakin. Sitä suuremmalla syyllä täytyy joskus tehdä retki sinne ja tunkea taskut täyteen herkkuja.)

2016-11-29-stellaharasek-madesign-9

Valokuvaaja pitää nyt pienen tauon. En osaa päättää kumpi on ihanampi, tuo nutturapäinen mies vai berberimatoilla täytetty amerikanarkku.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-10

Anniinaa ja Anttia kuunnellessa tulee fiilis, että putiikin pyörittäminen on enemmän elämäntapa kuin tarkkaan laskelmoitua liiketoimintaa. Pitää kuulemma paikkaansa: idea putiikista syntyi yhteisistä intohimoista, asioista, joita he jokatapauksessa tekisivät. Vintage-esineiden metsästäminen Marokkon kaukaisista kolkista vie aikaa, mutta takaa taatusti seikkailun – helppo uskoa, kun kuuntelee tarinoita matkojen varrelta. Ja sehän on aivan parasta, jos on mahdollista rakentaa elanto oman elämäntapansa ympärille. Se taitaa yhdistää meitä molempia pariskuntia.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-11

Tämä marokkolainen hääpeitto eli handira oli yksi niistä asioista, joita emme antaneet Anniinan ja Antin pakata pahvilaatikkoihinsa kun kuvaukset olivat ohi. Kuten kuvasta näkyy, siihen kiintyi Juno-koirakin.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-12

Vanhoja mattoja on kuulemma koko ajan vaikeampi löytää, sillä kysyntä on kova ja matot alkavat käydä vähiin. Anniina ja Antti ovat reissuillaan tavanneet ihmisiä, jotka auttavat, kuten berberimies, joka asuu vuoristossa, kiertää kyliä ja kerää sieltä kauneimmat matot mukaansa. Aiemmin löytyi paljon 80-vuotiaitakin mattoja, nykyisin suurin osa on 40- tai 50-vuotiaita. Keittiöstämme löytyy Madesignin valikoimista valittu 40-vuotias berbermatto, olohuoneemme matto on vähintään 50 vuotta vanha. En malta odottaa, että kotimme sisustusprojekti on siinä pisteessä, että voin esitellä ne teille tarkemmin.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-132016-11-29-stellaharasek-madesign-14

Kuvauspäivänä ei suinkaan laitettu laattoja oikeasti seinään, ne vain nojailivat kaasulieteen kuvan ottamisen ajan. Olimme Anniinan kanssa aivan varmoja, että ne romahtavat sieltä rytinällä alas ja läheltä kyllä piti, mutta yhtään laattaa ei vahingoitettu kuvauksissa.

Ostaessaan saa kuulemma olla tarkkana: kaikkea pitää osata kysyä ja tarkistaa. Joskus vaaditaan myös kärsivällisyyttä, kun kauppoja hierotaan pitkään. Kunnioittava käytös on tärkeää, kaupanteko on paikallisille rituaali, jolla on pitkät perinteet. Vuoristoreissuilla käytöstavat ja paikallisten kunnioittaminen oikeanlaisella pukeutumisella ovat olennaiset myös. Ja vaikka kaiken tekisi täydellisesti, kaikenlaista voi silti sattua – esimerkiksi rajanylitys voi osoittautua matkaa hidastavaksi haasteeksi, kun paikallinen virkavalta toimii mielivaltaisesti. Monet asiat on kuulemma opittu kantapään kautta, sillä kaikkea ei löydy netistä tai opaskirjoista. Aion todellakin onkia Anniinalta ja Antilta kaikki vinkit sitten kun kauan suunnittelemamme Marokkon matka toteutuu.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-152016-11-29-stellaharasek-madesign-16

Useimmiten Anniina ja Antti toimivat suoraan käsityöläisten kanssa. He tahtovat tukea paikallisia käsityöperinteitä ja tekijöitä, joille maksavat reilun korvauksen tekemästään työstä. Toiveena on tarjota käsityöläisille taloudellista vakautta, lisätä tuotteiden uusiokäyttöä ja ylläpitää arvostusta uniikkeja vintage-esineitä kohtaan. Taidolla tehdyt esineet ja kalusteet, jotka ovat kestäneet kymmeniä vuosia, kestävät helposti toisetkin neljä tai viisi vuosikymmentä. Meidän koteihin ne tarjoavat tarinoita, kerroksia ja tunnelmaa aivan toisella tavalla kuin mikään tehtaassa tehty voisi, eivätkä taatusti kulu puhki tai mene muodista.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-172016-11-29-stellaharasek-madesign-18

Pätevä pikkukoira ilmestyy pyytämättä jokaiseen kuvaan. Kuvittelee ehkä saavansa mallinpalkkioksi lohta.

Huipputyyppien kanssa aika hujahtaa huomaamatta, varsinkin kun on samanhenkiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Anniinan ja Antin kanssa on tullut tuon kuvauspäivän jälkeen vietettyä useampikin viikonloppu, jotka ovat kuluneet ruoan ja viinin, kirppiskierrosten ja raksaprojektien parissa. Yhtenä viikonloppuna laatoitimme keittiön (juuri niillä käsintehdyillä marokkolaisilla betonilaatoilla), toisena peitimme keittiön putket mattamustalla pellillä, jonka jyväskyläläinen peltiseppä oli leikannut meille mittojen mukaan. Kaunista tuli, kivaa oli enkä vieläkään voi käsittää miten ihania ihmiset voivat olla, ajelevat noin vaan auttamaan luovan luokan hörhöjä kiireiden keskelle unohtuneissa ikuisuusprojekteissaan. Koitin ehdottaa, että he perustaisivat Madesignin vintagevalikoiman rinnalle remonttipalvelun, jossa kaupan päälle saa juoda yhdessä pari kaljaa ja kuulla tarinoita Marokkosta, mutta ainakin toistaiseksi tämä ensiluokkainen palvelu on kuulemma tarjolla vain kavereille. Seuraavalla kerralla ajattelimme kyllä kutsua heidät kaupunkiin ilman ainuttakaan remonttiajatusta ihan vaan viihtymään.

2016-11-29-stellaharasek-madesign-192016-11-29-stellaharasek-madesign-20

Kippis! Kotistudiossa on vielä kaikki kamat levällään, mutta kuvat ovat vihdoin purkissa ja koko tiimi tyytyväinen.

Uusilla kuvilla varustetun verkkokaupan kunniaksi potkaistaan käyntiin alekampanja: koodilla madesign-ale-20 saa 20% alennuksen kaikista putiikin normaalihintaisista tuotteista (paitsi laatoista) 15. joulukuuta asti. Hintavampia tuotteita, kuten mattoja, on mahdollista saada kotisovitukseen ennen ostopäätöstä: niistä kannattaa olla yhteydessä Anniinaan ja Anttiin osoitteeseen shop@madesign.fi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Postikortteja Puerto Ricosta

Tämän viikon todo-lista on aivan päätön ja jokainen minuutti lennon lähtöön asti on aikataulutettu, mutta se ei millään muotoa tarkoita, etteikö laskeutuminen trooppiseen tunnelmiin olisi alkanut! Lähdemme Annin kanssa perjantaina kohti Balia ja voin kertoa, että tätä matkaa on odotettu hartaasti ja kau-an. Joulukuinen matka lämpimämmille leveysasteille on melkein perinne, viime vuonna tähän aikaan olimme Karibialla Puerto Ricossa. Siitäkin matkasta on vielä monenmonta seikkailua raportoimatta, 19 tunnin lennon aikana on onneksi hyvin aikaa penkoa tietokoneen kuvakansioita ja muistella vuodentakaista menoa. Uskallan väittää, että tästä reissusta tulee vähintään yhtä unohtumaton.

2016-09-17-stellaharasek-puertorico-12016-09-17-stellaharasek-puertorico-22016-09-17-stellaharasek-puertorico-32016-09-17-stellaharasek-puertorico-42016-09-17-stellaharasek-puertorico-52016-09-17-stellaharasek-puertorico-62016-09-17-stellaharasek-puertorico-72016-09-17-stellaharasek-puertorico-82016-09-17-stellaharasek-puertorico-9PHOTOS BY STELLA HARASEK & ANNI TAIMISTO

David Lynch ~ The Big Dream

Tarjolla päivän tunnelmapala! Elokuvaohjaaja David Lynchin tekemä musiikki on ollut täällä ennenkin tapetilla. Tämä vuonna 2013 ilmestyneen albumin nimikappaleesta tehty remix toimii hämärän keskellä kuin häkä. Pehmeitä melodioita ja mustia varjoja, joihin voi pukeutua kuin peittoon. Suosittelen punaviinin seuraan.


DAVID LYNCH – THE BIG DREAM (MOBY REVERSION FEATURING MINDY JONES)

Ollaan vaan kotona

Yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

Olisinpa karhu! Haaveilen talviunille vetäytymisestä ja heräämisestä ensi huhtikuussa. Mutta jos ei voi olla karhu, toiseksi paras vaihtoehto talvesta selviytymiseen on tehdä elämästään mahdollisimman mukavaa. Nanso pyysi minut poimimaan suosikkini syksyn yö- ja oloasumallistosta eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä vastaanko kyllä. Olin juuri seissyt vaatekaappini äärellä ja kiroillut kauniiden kotivaatteiden puutetta. Sellaiset ajatukset tulevat mieleen juuri tähän aikaan vuodesta, kun kaikkein eniten tekee mieli olla vaan kotona ja kerätä ympärilleen ihania asioita, kuten koiria, kirjoja, rakkaita ihmisiä ja kynttilöitä. Ja kurkkuvoileipiä. Kurkkuvoileivät ovat tärkeitä.

2016-11-28-stellaharasek-kotona-12016-11-28-stellaharasek-kotona-22016-11-28-stellaharasek-kotona-4

Kuulun juuri niihin aivan hyvä kotivaatteeksi -tyyppeihin, jotka notkuvat kotonaan riekaleiksi rakastetuissa lempivaatteissaan, joita eivät raaski heittää pois. Kuten ei-enää-tyylikkäällä-tavalla ratkenneissa farkuissa ja nyppääntyneissä neuleissa, joissa ei kehtaa enää käydä ihmisten ilmoilla, joskus myös ohuiksi hiutuneissa juoksutrikoissa ja miehen t-paidoissa, joissa on reikiä (ja rakas tuoksu). Ihan kuin kauniita ja ihania vaatteita ei saisi käyttää kotonakin, vaikka viettää siellä valtaosan ajastaan ja haluaa panostaa viihtyvyyteen. Havahduin muutama vuosi sitten ällistyttävään ajatukseen, että on mahdollista ihan vartavasten hankkia kotona olemiseen sopivia vaatteita, joissa on mukavaa löhötä elokuvan edessä, maleksia keittiöön tekemään aamupalaa tai keittämään teetä, norkoilla ikkunalaudalla ja katsella alas kadulle, lukea sängyssä kirjaa ja nukahtaa sitten kun siltä tuntuu. Parasta nimittäin on, jos hengailuvaatteissa voi myös nukkua, unisena ei millään enää huvita alkaa vaihdella vaatteita. Sitä suuremmalla syyllä haluaa, että kotivaatteissa on rento ja hyvä olla.

2016-11-28-stellaharasek-kotona-32016-11-28-stellaharasek-kotona-52016-11-28-stellaharasek-kotona-62016-11-28-stellaharasek-kotona-7

Vähänpä olen saanut aikaiseksi, vaikka olen oivalluksesta saakka haaveillut kotivaatteista, joissa ei tarvitse pelätä omaa peilikuvaansa. Kuten ohutolkaimisista topeista, jotka ovat sirot, mutta eivät kinnaa tai purista. Ja kauniisti leikatuista kotihousuista, jotka ovat rennot olematta rähjäiset. Tärkeät kriteerit: napakka kangas joka säilyttää ryhtinsä, sileä pinta johon jokainen koirankarva ei tartu ja kapoiset lahkeet, sillä haluan sujauttaa ne talvisaappaiden sisään sitten kun käväisen kaupassa tai kävellytän koiraa (en todellakaan jaksa vaihtaa farkkuja jalkaan pikkupiipahdusta varten). Olen metsästänyt oikeanlaisia vaikka kuinka monesta osoitteesta, sillä mistään ei tule nuhjuisempi olo kuin virttyneistä verkkareista. Olen mieluummin vaikka alasti (kas, jossain menee näköjään minullakin raja!).

2016-11-28-stellaharasek-kotona-82016-11-28-stellaharasek-kotona-9

Toivelistalla on ollut myös pehmeitä paitoja, joihin tuntuu ihanalta sujahtaa ja kaftaaneita, joissa on sama fiilis kuin 70-luvun kotialbumikuvissa. Tiedättehän, naisilla on laittamattomat hiukset ja raukea katse, valo on utuista. Näkemättäkin arvaa, että kahvi porisee pannussa ja taustalla rahisee vinyylilevy. Ihan kuin kaikissa kuvissa olisi sunnuntai eikä kellään olisi koskaan kiire mihinkään. Vaatteiden lisäksi voisin mielelläni ottaa kotiini sen tunnelman.

2016-11-28-stellaharasek-kotona-102016-11-28-stellaharasek-kotona-112016-11-28-stellaharasek-kotona-19

Ilahduin (ja vähän yllätyinkin) kun löysin Nanson syysmallistosta täsmävastauksia toiveisiini. Melkein satavuotias suomalainen merkki on viime aikoina tehnyt uuden pääsuunnittelijansa Noora Niinikosken johdolla isoja uudistuksia visuaalisessa ilmeessään ja vaatteissaan – ja työ on tosiaankin tuottanut tulosta! Syksyn päämallistoon kuuluu vaatekappaleita, jotka sopisivat vaatekaappiini kuin olisivat olleet siinä aina. Väljiä villapaitoja, rentoja neuletakkeja ja raitapaitoja, yksinkertaisia tunikoita joiden taskuihin voi työntää ylimääräiset kädet. Kyllä, muutakin kuin trikoota! Kiinnostavaa nähdä mitä kevätmallisto tuo tullessaan. Hatunnosto hienosta työstä koko tiimille.

2016-11-28-stellaharasek-kotona-122016-11-28-stellaharasek-kotona-142016-11-28-stellaharasek-kotona-13

Myös oloasumalliston kuoseissa on uutta särmää ja värimaailmassa on rentoja sävyjä, joissa on utuinen retrotunnelma ilman tunkkaisuutta – tykkäsin erityisesti Heli Hoiskon suunnittelemista Mäntykallio– ja Aura-kuoseista. Kuvioiden rinnalta löytyy kauniita, yksinkertaisia ja toimivia perusvaatteita, kuten se täydellinen ohutolkaiminen toppi ja juuri ne oikeanmalliset collegehousut, joita en ole onnistunut bongaamaan mistään muualta. Löytyvät nyt kaapista mustana ja harmaana, tykkään molemmista, onneksi ei tarvitse valita. Ihanaa olla kotona.

2016-11-28-stellaharasek-kotona-152016-11-28-stellaharasek-kotona-162016-11-28-stellaharasek-kotona-17

Kiinnostuneille kuuma vinkki, että Nanson verkkokaupassa on tänään Cyber Monday, joka tarkoittaa sitä, että koko valikoimasta on vähintään 30% alennus. Kannattaa kurkata!

2016-11-28-stellaharasek-kotona-18

Kiitos kaikille skabaan osallistuneille! Onni osui Pirren, Minnan ja Jennin kohdalle. Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Loppuun arvonta! Kerrohan: mikä syysmalliston vaatteista on suosikkisi? Kurkkaa valikoima Nanson verkkokaupasta, toki kuvistakin voit valita. Kolme onnekasta saa lahjakortin, jolla voi lunastaa lempparinsa omakseen. Arvonta on voimassa sunnuntaihin 4. joulukuuta saakka. Muistathan sähköpostiosoitteesi. Arpaonnea, kotona olemisen riemua!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Hold on for a while

Potkua uuteen päivään, kas tästä! Viikosta on tulossa niin tiukka etten haluaisi edes katsoa kalenteriin, mutta tätäkin lähestymistapaa joskus testanneena on kenties kuitenkin parempi kaataa toinen kahvi ja kohdata todellisuus. Kaikenlaista kivaa onneksi luvassa. Valoa, viisaita valintoja ja vahvaa kahvia viikkoonne, kaunokaiset.


SAILOR & I – TURN AROUND

Hetki ennen hämärää

Sodassa syysapatiaa vastaan kaikki keinot ovat sallittuja. Tällä viikolla olen ottanut koko arsenaalin käyttöön. Tehnyt koko päivän töitä sängystä. Pukeutunut säihkemekkoihin ja kimaltaviin paitoihin melkein joka päivä siinä toivossa, että kimallus vie huomion pimeydestä. Pohtinut postiin lähtemistä, jäänytkin pussailemaan peiton alle. Elänyt pakastepizzalla ja kompensoinut kourallisilla vitamiineja. Mennyt nukkumaan kymmeneltä, noussut tasan kaksitoista tuntia myöhemmin. Vaikea sanoa onko mistään ollut mainittavaa apua. Päivät valuvat ohi sameina ja harmaina eikä niitä erota toisistaan.

2016-11-27-stellaharasek-helsinki-12016-11-27-stellaharasek-helsinki-22016-11-27-stellaharasek-helsinki-32016-11-27-stellaharasek-helsinki-4

Juhlimme eilen ystävän syntymäpäiviä ja päädyimme loppuillasta täpötäyteen karaokebaariin. En tajua miten ne ovatkin aina niin tukossa? Vaikka koko muu kaupunki olisi autio ja kaduilla kaikuisi, Yökyöpelin, Anna K:n ja Restroomin edessä on ikuinen jono. Saimme säkällä yhden kappaleen jonon jatkoksi, se oli Summer Wine jonka ystävän ystävä esitti yhdessä Jarnon kanssa. Jos ei nyt ihan Nancy Sinatran ja Lee Hazlewoodin veroinen esitys, niin melkein. Voi kesä, melkein liikutuin kun ajattelin että sieltä se taas tulee. Kuin vuorovesi. Tai roseeviinisesonki. Lasken öitä lentokoneen lähtöön: vielä viisi. Kun tulen takaisin, on melkein joulu eikä mene enää kauaa, kun päivä pitenee taas.

2016-11-27-stellaharasek-helsinki-52016-11-27-stellaharasek-helsinki-62016-11-27-stellaharasek-helsinki-7

Olemme tässä miettineet. Elämää, joka voisi olla mitä vain. Jossain toisaalla, jotain muuta. Mitä jos viettäisimmekin ensi talven jossain auringossa? Pakkaisimme koiran ja kamerat, lähtisimme jonnekin pois. Ei aavistustakaan minne menisimme ja mitä tekisimme, mutta onhan tässä koko talvi, kevät ja kesä aikaa päättää.

Minne sinä menisit?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Mohairia ja matkahaaveita

Yhteistyössä Finnair Plus, sisältää arvonnan

Ulkona on niin mustaa ja märkää, etten enää muista miltä aurinko näyttää. Ei voi kuin sanoa, että onneksi on tämä alkava juhlakausi valaisemassa vuoden pimeimpiä kuukausia! Saa pukeutua lempimekkoihinsa, piirtää tummat silmärajaukset, pistää korot jalkaan ja lähteä ulos olemaan ihmisten ilmoilla. Olen laatinut valmistautumista varten oman soittolistan, joka muistuttaa siitä, että elossa ollaan. Listalta löytyy rämisevää rokkia, poppia jonka tahtiin tekee mieli pomppia ja pari juustoista r’n’b -kappaletta, joiden soidessa voi kuvitella, että nämä kuukaudet ovat vain yhdet todella pitkät, tunnelmalliset treffit.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-12016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-2

On olemassa myös salainen soittolista, jolta löytyy yksi ainoa kappale, remix amerikkalaisen räppärin tekemästä renkutuksesta josta tuli jossain maailman kolkissa puolivirallinen futisbiisi. Älkää kysykö miksi, mutta minulla on kappaleesta paha pakkomielle, jonka olen tartuttanut myös ystävääni. Saatamme soittaa kappaletta kolme tuntia toistolla kyllästymättä, mutta mikäs siinä, halpa hinta hyvästä tuulesta. Muilla läsnäolijoilla saattaa kyllä kiristyä hermo.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-32016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-0

On ollut avajaisia, ystävien illanviettoja, kemuja ja kekkereitä siellä ja täällä. Muutama viikko sitten vietimme iltaa Balmuirin showroomilla tilaisuudessa, jonka Finnair Plus järjesti jäsenilleen. Ohjelmassa oli kuohuvaa, naposteltavaa, tuttujen kanssa jutustelua ja kiireetön mahdollisuus tutustua tuotteisiin. Ei ihme, että paikalle oli säästä huolimatta ilmoittautunut sankoin joukoin vieraita. Balmuirilla ei ole (ainakaan vielä!) omaa myymälää eikä Lauttasaaressa sijaitseva showroom ole normaalisti auki shoppailijoille. Viisaat tarttuvat kaksin käsin tilaisuuksiin päästä hypistelemään tuota hengästyttävän laajaa valikoimaa pellavaa ja kashmiria. Ja mohairia. Ja alpakkaa. Ja luonnonkosmetiikkaa! Balmuirilla on nimittäin nykyisin ihonhoitotuotteitakin käsivoiteista suihkusaippuaan.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-52016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-4

Pipomuija on pipomuija kesät talvet, mutta toki pipot kiinnostavat erityisen paljon juuri tähän aikaan vuodesta. Tykästyin kimaltavaan kasmirpipoon ja superpehmoiseen kid mohair -pipoon, josta löytyy niin monta sävyä, että niistä on mahdotonta valita suosikkia. Tai sitten ei! Kiistaton suosikkini on tietysti musta. Tai siis tummanharmaa. Eeeeehkä sittenkin vaaleanharmaa. Tai siis ehdottomasti viileän vaaleanpunainen.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-62016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-72016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-9

Yksi löysi viininpunaiseen samettitakkiinsa täydellisesti sopivan kashmirhuivin ja toinen hiilenmustat perkaalipuuvillaiset lakanat. Molemmat yhtä onnellisia. Tuo alpakkavillainen viitta on muuten ihan mahtava keksintö, toimii niin takin päällä kuin kaivattuna villakerroksena minkä tahansa asun kaverina.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-82016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-112016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-13

Kid mohair ihan kaikissa muodoissaan alkoi kiinnostaa, varsinkin nuo vaaleammat sävyt. Vaikka olenkin vannoutunut mustan ystävä, onhan se pakko myöntää, että vaaleat värit tuovat valoa kasvoille ihan eri tavalla.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-122016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-10

Virallisten kantisetujen lisäksi Finnair Plus järjestää jäsenilleen vähän puolisalaa kaikenlaista kivaa ravintolaillallisista ja leffojen ennakkonäytöksistä viininmaisteluihin ja konserttien aitiopaikkoihin – tämä tilaisuus on esimerkki niistä. Balmuirin perustajapariskunnasta oli paikalla salskeampi puolikas Juha, joka kertoi vieraille merkin tarinasta ja tuoreimmista kuulumisista. Pääsin kainaloonkin, tarkemmin sanottuna vaadin päästä kainaloon, koska Heidi ei ollut paikalla halailemassa.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-142016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-162016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-17

Balmuirin väen kanssa riittää aina puhuttavaa, sillä juuret pohjoisessa yhdistävät. Kun tapasin Heidin vuosia sitten, sain pisteitä siitä että äitini on kotoisin Tornionjokilaaksosta, jossa asuin itsekin muutamia vuosia. Sittemmin olen saanut roppakaupalla lisäpisteitä siitä, että mieheni on Pohjanmaalta. Haha! Olen toki itsekin tyytyväinen pohjalaiseen poikaystävävalintaani, ei siinä.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-15

Finnairin tilaisuudessa kun oltiin, illan puheenaiheet pyörivät reissusuunnitelmissa. Matkateemat tuntuvat olevan tähän aikaan vuodesta itse kullakin mielessä, sen ymmärtää kun ihan vaan katsoo ulos. Yksi oli lähdössä Malediiveille ja jatkamassa sieltä Sri Lankaan, toinen suunnitteli lähtevänsä reppu selässä kiertämään Aasiaa. Omalla haavelistallani tällä hetkellä on Meksiko, Marokko ja juurikin mainittu Malediivit, johon minäkin yhdistäisin Sri Lankan, kun kerran siellä asti olisin. Krooniseen matkakuumeeseen on onneksi luvassa pian helpotus, olen nimittäin lähdössä joulukuun alussa Indonesiaan. En oikeasti malta odottaa. Asteikolla 1-10, kuinka liioiteltua on pakata reppu kaksi viikkoa aiemmin? Ajattelin nakata sinne pari kirjaa, bikinit ja Balmuirin huivin, jota ilman en matkusta minnekään. Kevyt villahuivi toimii pitkällä lennolla peittona, perillä kohteessa shaalina tai tukan peittävänä turbaanina. Huivini ovat tehneet matkoilla ylitöitä myös piknik-viltteinä, jopa hameina. Ei ihme, että huiveja myydään Finnair Plusshopissakin.

2016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-192016-11-22-stellaharasek-finnairplus-x-balmuir-20

Jos Finnair Plus -jäsenyys alkoi kiinnostella, liittyminen onnistuu muutamalla klikkauksella Finnairin sivuilta. Mutta kuulkaas, seuraavaksi olisi vuorossa skaba, jossa yksi onnekas voittaa itselleen 200 euron lahjakortin Balmuirin verkkokauppaan – sillä saa näin matkakuumeen hengessä vaikkapa reissaamiseen sopivan huivin. Kertokaahan siis: mihin haluaisitte seuraavaksi matkustaa? Inspiraatiota voi hakea vaikkapa Finnairin kohteista. Lahjakortti arvotaan vastanneiden kesken kuun loppuun eli 30. marraskuuta mennessä. Muistathan liittää sähköpostiosoitteesi vastaukseesi, sen näkee vain onnetar. Arpailoa ja matkahaaveita!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kultainen kaupunki

Asioita, joiden valokuvaamiseen ei kyllästy: auringonlaskut, Telakkarannan nosturit, maisemat jotka kiitävät metron ohi. Syysasuihinsa pukeutuneet puut, linnut, jotka liikkuvat saumattomasti kuin olisivat osa jotain suurempaa suunnitelmaa. Ajatuksiinsa unohtuneet ohikulkijat. Heijastukset: ikkunoissa, vedessä. Suvilahden vanhan kaasutehtaan siluetti. Omat lempi-ihmiset, lempikoirat, loputon luottamus jolla se tärkein käpertyy syliin. Kultainen valo, kaupunki sen keskellä.

2016-11-21-stellaharasek-goingplaces-12016-11-21-stellaharasek-goingplaces-22016-11-21-stellaharasek-goingplaces-32016-11-21-stellaharasek-goingplaces-42016-11-21-stellaharasek-goingplaces-52016-11-21-stellaharasek-goingplaces-62016-11-21-stellaharasek-goingplaces-72016-11-21-stellaharasek-goingplaces-82016-11-21-stellaharasek-goingplaces-9PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pelkoa päin, kas näin

Tiedättekö ne päivät, kun pelottaa niin paljon, että polvet horjuvat? Se iskee aina silloin kun sitä vähiten odottaa. Juuri kun kuvittelin olevani voittamaton, muistan, että minähän olen se tyyppi joka kompuroi omiin kinttuihinsa. Kaksi pelottavinta asiaa: kirjoittaminen ja rakastuminen.

2016-11-21-stellaharasek-november

Kirjoittaessa voi tulla keksineeksi uuden maailman, jossa kukaan ei ole aiemmin käynyt. Tekee sanoilla todelliseksi asioita, jotka ovat siihen asti olemassa vain omien korvien välissä. Päästää lukijan lähelle tietämättä yhtään miten käy, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ottaa riskin, asettuu alttiiksi sille että tulee väärinymmärretyksi, naurunalaiseksi, satutetuksi, torjutuksi.

Rakastumiseen pätevät täsmälleen samat sanat.

PHOTO BY STELLA HARASEK

Tervetuloa harmaus

Koko syksyn kestäneen väriloiston jälkeen on ollut niinsanottuja vaikeuksia hyväksyä märkä harmaa apatia, joka on puolihuomaamatta valunut koko kaupungin ylle. Nouseminen aamuisin? Uroteko, johon vaaditaan tunti torkutusta ja keittiöstä leijaileva kahvintuoksu (paitsi niinä järkyttävinä aamuina kun mies on lähtenyt seitsemältä kuvauksiin, sänky on aivan tyhjä kun torkutus alkaa ja kahvi on pistettävä tulelle ihan itse). Hoidan työhön liittyvät tapaamiset mieluiten puhelinkeskusteluina, joita varten ei tarvitse käydä suihkussa saati mennä ulos. Koirakin on yhä sairaslomalla ja kävelee vain puistonkulmaan ja takaisin, joten sekään ei tarjoa syytä liikkua korttelia kauemmas.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-1

Mutta ei se mitään. Olen ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti sisäistänyt sen, että on ok olla tähän aikaan vuodesta väsynyt ja vetämätön, nukkua enemmän, kaivata enemmän aikaa aamuisin, ottaa iltaisin iisisti sen sijaan että täyttää kalenterin treffeillä ja tekemisellä. Onneksi juuri nyt on elämäntilanne, joka joustaa. Useimpina aamuina ei ole pakko olla missään ennen kymmentä, eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään ja yhtä aamu-unisesta pikkuperheestään. Taitaa tosin olla niin, että mies ja koira ovat viime aikoina huolehtineet minusta paljon enemmän kuin minä heistä. Tuntuu hassulta ja samaan aikaan niin hyvältä. Siitä on pitkä aika kun minusta on viimeksi huolehdittu.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-2

Kuvat on otettu pari viikkoa sitten juuri ennen kuin lumi laskeutui maahan, muuttui muutamassa päivässä loskaksi ja alkoi jokatalvinen eipäs-juupas-hännänveto, jossa sääjumalat eivät osaa päättää lähettäisivätkö helsinkiläisten iloksi lumipyryn, loskamyrskyn, räntää vai räkää. Oli ehkä sunnuntai niinkuin nytkin, päivä oli jokatapauksessa kiireetön, koska lähdimme kävelylle. Syksy oli kauneimmillaan, aurinko paistoi viimeistä päivää tavalla joka ei tuntunut ollenkaan lokakuun lopulta.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-32016-11-20-stellaharasek-sunday-4

Sää ei ollut vielä harmaa, mutta takki oli! Harmaiden takkieni sotilaallinen rivistö on nimittäin saanut joukkoonsa uuden sotilaan. Sain tovi sitten valita Filippa K:n syysmallistosta muutaman vaatteen ja poimin sieltä takin, jonka pörröinen pinta sai ajatuksen talvesta tuntumaan välittömästi siedettävämmältä. Takissa on villaa, mohairia ja alpakkaa, kyllä lämmittää koleina aamuina kun olisi aivan missä tahansa mieluummin kuin aivot kohmeessa kolmosen ratikkapysäkillä. Mikä siinä muuten on, että harmaa sää vetää mielen matalaksi, mutta takista harmaa tekee täydellisen?

2016-11-20-stellaharasek-sunday-5

Tykkään hulluna takeista, jotka eivät tyydy vain tarjoamaan suojaa säätä vastaan, vaan toimivat katseenvangitsijoina. Mistä ne tunnistaa? Ainakin siitä, että joka toinen vastaankävelevä tuttu kysyy mistä takki on peräisin. Ja siitä, että takki tekee tavallisestakin asusta vähän enemmän. Rennomman tai skarpimman, kiinnostavamman, ylellisemmän.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-6

Tykkään pörröisen takin grungeviboista kun sen yhdistää lököttävään pipoon, minimekkoon ja maihareihin. Toimii todistettavasti tennareidenkin kanssa rentona arkiasuna, joka on jotain muuta kuin iänikuinen farkut ja villapaita -yhdistelmä. Takin alla vilahtava mekkokin on muuten Filippan, hankittu melkein kymmenen vuotta sitten ja yhä suosikkivaatteitani. Skarpimman siluetin samaan settiin saa vaihtamalla kengät korkeisiin korkoihin tai teräväkärkisiin kävelykenkiin. Mekonkin tilalla voisi olla piukat harmaat pillifarkut ja väljä villapaita. Hmm…Pitääpä kokeilla, painella menemään ihan muina luksusgrungemuijina.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-7

Ajattelin joskus, ettei ihminen tarvitse kuin yhden paksumman takin. Sittemmin tajusin, että jos asuu leveysasteilla, joissa on puolet vuodesta takkikeli, takki on todennäköisesti se vaatekaapin kaikkein käytetyin vaate. Yhdelläkin hyvällä toki pärjää, mutta ei se totisesti väärin ole, jos niitä roikkuu eteisessä useita. Tingin mieluummin niistä muista vaatteista tai vaikka laukuista. Olen omistanut joskus kymmenenkin samanhenkistä laukkua ja käyttänyt niistä silti aina yhtä kahta samaa. Takkikokoelmasta sen sijaan on jatkuvassa käytössä oikeastaan kaikki.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-8

Ehkä pitäisi suhtautua vallitsevaan harmauteen samalla tavalla kuin täydelliseen harmaaseen takkiin: kietoutua sen sisään ja keskittyä pysymään lämpimänä. Vielä hetken hämärtyy, sitten onkin jo joulu.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA