Folkahtavan indien ystäville: Novo Amor

Folkahtavan indiemusiikin ystävät kuulolle! Walesilainen Novo Amor nimittäin tarjoilee tunnelmapaloja, jotka todennäköisesti kolahtavat esimerkiksi Bon Iverin kuuntelijoihin. Nimen takaa löytyy tietysti 25-vuotias superlahjakkuus, joka laulaa, säveltää, tuottaa ja todennäköisesti vielä ohjaakin itse nuo hitaat ja hypnoottiset musiikkivideot, joihin voi unohtua ajelehtimaan. Kohta on kyllä pakko pelastautua juustoisen popin pariin tokeentumaan, koska tänään on tiedossa syntymäpäiväjuhlia ja viikonloppuvieraita. Lämmintä lauantaita, pysytään kuivina – ulkona tihkuttaa vettä siihen tahtiin, että kohta tulee kevät!


NOVO AMOR – HOLLAND

Perjantaipäiviä

Puran tässä perjantain ratoksi valokuvista pursuilevia muistikortteja, jotka kiusallisesti paljastavat, että perjantai näytti viikko kaksi sitten kovin erilaiselta kuin tänään. Ei hätää, säästän teidät kuvilta lampaankarvatöppösistäni, teekupistani, ikkunan takana lainehtivasta tammikuuloskasta ja tietokoneesta, jonka näppäimillä on suklaamurusia. Kap Verden perjantai oli paljon kuvauksellisempi.

2017-01-25-stellaharasek-kapverde-12017-01-25-stellaharasek-kapverde-62017-01-25-stellaharasek-kapverde-22017-01-25-stellaharasek-kapverde-52017-01-25-stellaharasek-kapverde-3

Näitä kuvia näköjään riittää, täytyypä koota niistä kirjoitus tai kaksi kun saan nämä käytyä läpi. Jos on Kap Verden Sal-saareen liittyviä toiveita tai kysymyksiä, saa ja kannattaa siis esittää! Mutta olisipa nyt mojito vieressä. Saakelin suklaakin loppui jo.

2017-01-25-stellaharasek-kapverde-7PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Normaalia elämää

Päivää! Olemme virallisesti palanneet arkeen – ja millaiseen arkeen. Iloinen kaaos on levittäytynyt keittiön pöytään: kalentereita ja tietokoneita, laskuja ja muistilappuja, puoliksi juotuja kahvikuppeja, karttoja. Ensi kertaa suunnittelen alkavaa vuotta tälläisellä tarmolla ja tuntuu ihmeellisen hyvältä. Siltä, että ihan kaikki ovet ovat auki eikä tarvitse kuin pistää tuulemaan. Vielä kun löytäisi verkkopankkitunnukset tuolta kekojen alta, että saisi sähkölaskun maksettua. Helpompi valloittaa maailma, jos juonia ei tarvitse punoa pimeässä.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-1

Nollassa värjöttelevät lämpötilat ovat saaneet tutuista optimistisimmat levittämään kevätaiheisia huhuja ja myönnän, kuulin yhtenä tammikuisena yönä linnun lauleskelevan Tehtaankadulla yllättävän pirteään sävyyn. Haistan silti huijauksen ja pidän kahta tiukemmin kiinni Balmuirin uudesta mohairhuivistani* – voin vallan hyvin odotella (ja epäillä) sitä kuuluisaa kevättä siihen kietoutuneena. Samujin muhkean pipon nappasin ystävän kirppispinosta. Kyllä se on kuulkaa niin, että lämpimät ja kauniit villavarusteet ovat paras sijoitus talvesta selviytymiseen ja sitäpaitsi paljon halvemmat kuin lentoliput lämpimään. Vaikka on niilläkin toki aikansa ja paikkansa.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-2

Kotikulmilla kulkiessa törmää usein tuttuihin, niistä noin 80% ovat nelijalkaisia. Nakki-koira on yksi suosikeistani, jolkottelee suoraan luokse ja on aina valmis hellyyteen vaikka keskellä katua. Pidän kovasti kyllä omistajastaankin, jonka kanssa saattaa päätyä päähänpistosta kuohuviinilasilliselle (tai kahdelle). Viinihetket ovat usein ihanimmillaan juuri silloin, kun niitä ei ole suunniteltu tai sovittu.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-32017-01-25-stellaharasek-everydaylife-11

Kotonakin pyörii näitä neljällä tassulla vipeltäviä, viihtyvät kaikkein parhaiten saman peiton alla kaksilahkeisten kanssa. Luna on meillä lainakoirana ja jakaa rakkautta kaikille piittaamatta siitä otetaanko suukot ilolla vastaan vai ei. Juno-koira sen sijaan on aiheuttanut palvelusväelleen harmaita hiuksia. Se alkoi köyristää selkäänsä kadulla, kieltäytyä kävelemästä ja jarruttaa portaissa, oli muutenkin ollut apea. Olin synkän varma, että selkäkivut ovat tehneet paluun ja mäyräkoirahalvaus on vain ajan kysymys. Soitin samalle eläinlääkärille kuin viimeksi, sieltä ohjattiin suoraan eläinsairaalaan neurologiaan erikoistuneelle eläinlääkärille, jolle saimme heti ajan. Lääkäri tutki neitokaisen (joka oli siinä vaiheessa oma epäilyttävän hyväntuulinen itsensä lukuunottamatta närkästystä, jonka luvaton sorkkiminen sai aikaan) ja määräsi sen magneettikuvaukseen. Juno sai nukutuspiikin pyllyynsä, Luna seurasi vierestä hiukan huolestuneena, makasi siskon vieressä kunnes tämä nukahti. Kun lääkäri palasi huoneeseen, Luna meni varmuuden vuoksi pöydän alle piiloon.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-4

Kyljellään retkottava koira kannettiin testeihin ja sillä aikaa minä, mies ja Luna-koira vietimme piinaavan pitkät tunnit ainoassa lähistöllä sijaitsevassa paikassa, jossa pääsi kahvin ääreen: ostoskeskuksessa keskellä uneliasta esikaupunkia. Kävimme syömässä uuniperunan, kiersimme kirppiksen jokaikisen hyllyn kahdesti, hortoilimme kaupoissa joissa ei tavallisesti tule koskaan käytyä. Ostin puhelimeen uuden kuoren. Olin päättänyt etsiä jostain tyylikkään mattamustan nahkakuoren, minkä unohdin välittömästi, kun näin kirkkaan kuoren, jossa oli kimaltavia tähtiä. Terveisin Stella 5v.

Kun istuimme taas eläinlääkärin luona, saimme eteemme nipun magneettikuvia, sentti sentiltä otettuja viipalekuvia Junon selän joka nikamasta. Lääkäri vaikutti huolettomalta ja ehdin paheksua: ei noin kepeään sävyyn voi kertoa ihmisille, että niiden koira on vakavasti selkäsairas ja joutuu hengenvaaralliseen leikkaukseen, jonka eloonjäämisprosentti voi olla mitä tahansa viiden ja viidenkymmenen välillä. Olin valmistautunut kuulemaan pahimman, joten en ihan heti ymmärtänyt, kun lääkäri kertoi, että koiran selkä on aivan pientä välilevypullistumaa lukuunottamatta täysin terve eikä ole syytä olla huolissaan. “Oireet” johtuvat kuulemma jostain muusta kuin kivusta. Meillä asuu siis mäyräkoira, jonka tämänkertaisten selkäoireiden syyksi selvisi se, että on talvi ja koiraa ei huvita kävellä. Lääkäri kirjasi viralliseen hoitosuunnitelmaan: “suosittelemme jatkamaan normaalia elämää”.

Luna oli ehtinyt jo huolestua siskostaan todenteolla. Kun hoitaja vihdoin toi sen heräämöstä – tarkemmin sanottuna Juno kiskoi hoitajaa perässään hihnassa kuin olisi viettänyt vuosikausia vankityrmässä ilman ruokaa ja rakkautta – Luna sinkosi sen luo ja nuoli sen naaman läpimäräksi. Olin minäkin onnellinen, vaikka huojennus tuli maksamaan lähemmäs tonnin. TONNIN!

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-6

Tässä näette itseensätyytyväisen eläimen, joka on omistajalleen velkaa 942 euroa täysin turhasta magneettikuvauksesta. Kuinkahan kauan mäyräkoiran pitää säästää mäykkyroposiaan saadakseen 942 euroa kasaan? Ehkä se voisi ryhtyä tekemään mallintöitä, kun on nuo pyöreät silmät, suuret korvat ja tassuissa mustat täplät, joita kasvattaja kutsui onnenlanteiksi. Tai ehkä se laitetaankin onnenlantteineen töihin lähikaupan kassalle, kuten olemme Mikon kanssa uhkailleet liian mukavaan elämään tottuneita mäyräkoiriamme.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-7

Jatkamme siis normaalia elämää. Heräämme aamuisin keittämään puuroa, järkytämme aamu-unista koiraa viemällä sen ulos vaikka onkin talvi. Jatkamme suunnitelmien laatimista, papereiden levittelemistä, erilaisten listojen kirjoittelemista. Siivoamme joka päivä keittiön pöydän, iltaan mennessä kaaos on taas vallannut sen joka sentin. Ehkä siirrämme leirin ensi viikolla takaisin työhuoneeseen, vaikka sieltä on pidempi matka kahvipannun ääreen. Mutta nyt on vielä tavallinen torstai ja istun keittiön pöydän äärellä, ulkona on koleat kolme astetta, kevääseen on vielä vähän matkaa. Täysin terve koiramme torkkuu rinkelinä viltissään, kohta se herää kun Jarno alkaa tehdä lounasta.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-8PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
*THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS

Aamu Brooklynissa

Niitä päiviä, kun herää kurnivaan vatsaan vain havahtuakseen siihen, että jääkaapissa on matkan jäljiltä pelkkä valo eikä kauppahyllyjen välissä hortoilu ole missään tapauksessa vaihtoehto. Onneksi on lähikuppilat! Tänään testattu ja toimivaksi havaittu: uusi isompi Brooklyn Cafe ja nälkäisten iloksi listalle ilmaantunut aamiaissetti. Kaikista tärkeimmän eli kahvin kaveriksi saa smoothien, jugurtin ja paahdetun bagelin tuorejuustolla. Hillon tilasimme erikseen, koska bagel ilman hilloa on sama kuin maailma ilman musiikkia.

2017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-12017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-22017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-32017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-42017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-52017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-82017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-92017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-102017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-112017-01-23-stellaharasek-brooklyncafe-12PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Suunta kohti kotia

Siitä tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun matkanloppumismasennuksen sijaan on kivaa tulla kotiin. Oli jo vähän ikävä Juno-koiraa ja omaa sänkyä, teki mieli tarttua taas asioihin. Alkaa olla vihdoin – uskaltaako sen sanoa edes ääneen – levännyt olo. Pursuilen intoa ja ideoita, joita on päästävä toteuttamaan, sillä ne eivät mahdu pitkään yhteen päähän. Enpä muista milloin olisi viimeksi ollut tälläinen fiilis, mutta nautitaan nyt siitä. Ja ruokitaan sitä jatkamalla tätä merkillisen ihanaa ilmiötä nimeltä vapaa-ajan viettäminen, tekee selvästi terää.

2017-01-19-stellaharasek-backhome-12017-01-19-stellaharasek-backhome-22017-01-19-stellaharasek-backhome-3

Kiitos Kap Verde, kohtelit meitä kauniisti. Kuvia on roppakaupalla, palailen niihin (ja moneen, moneen muuhun asiaan) pian. Toivottavasti viikkonne on ollut hyvä, mutta oli tai ei, valoa perjantaihinne – tulkoon siitä hyvä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Up all night to get lucky

Musiikkirintamalla kiinnostavat juuri nyt kaikenlaiset odottamattomat tulkinnat tutuista kappaleista – sellaiset, jotka tuntuvat vähän väärältä, mutta joita ei silti voi olla soittamatta. Kuten englantilaisen indiefolk-yhtyeen Daughterin hitaasti keinahteleva versio Daft Punkin hitistä, joka ajattelin ottaa pientä etumatkaa työpäivän jälkeen alkavaan viikonloppuun. Kolahtaako muihin?


DAUGHTER – GET LUCKY (DAFT PUNK COVER)

Desert daze

✖ SAL, KAP VERDE

Hiekkarannalla hengaamisessa ja mojitoissa ei ole mitään vikaa, mutta jos levoton sielu tarvitsee vaihtelua, voi aina vuokrata jeepin ja ajella katsomaan mitä muuta aavikkosaarelta löytyy. Arvasitte oikein – loputtomasti aavikkoa ja sitä halkovia pikkuteitä. Afrikkalainen tulkinta tiestä on kiinnostava, vain edellisten kulkijoiden renkaanjäljistä voi päätellä missä se suunnilleen menee. Vastaan saattaa osua mitä tahansa kuoppaisesta kivikosta ojaan tai uneliaasti etenevään lehmälaumaan. Ymmärsimme nopeasti miksi saarella ei vuokrata muita kuin maastureita.

2017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-1

Kuviin kiteytyy matkan käytännöllinen muotikonsepti: farkkushortsit, buutsit ja hattu, joka suojaa kasvoja paahteelta. Siitä oli koko ajan pidettävä kiinni, ettei tuuli olisi vienyt sitä mukanaan. Rennon kauluspaidan lainasin miehen päältä, oma t-paitani oli jo pölyn peitossa (sitäpaitsi pidin ajatuksesta paidattomasta jeeppikuskista). Sen voi sentään pestä toisin kuin lempikenkäni, jotka olivat loistovalinnat retkeilyyn, mutta saivat matkalla sen sortin hiekkakuorrutuksen, etten tiedä saako sitä enää suutarikaan hangattua nahasta. Ennen pitkää aavikko ottaa kaiken omakseen.

2017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-22017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-32017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-42017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-52017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-62017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-7

MIESTEN KAULUSPAITA* GANT RUGGER
STYLESNOBIN BUUTSIT* & EDBLADIN KORUT* DOTS
HUOPAHATTU* MINIMUM
AURINKOLASIT RAY-BAN
BIKINIT H&M
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS
RANNERENGAS VINTAGE
*SAATU

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Saari nimeltä Sal

✖ SAL, KAP VERDE

Hei vaan hei, tulin lähettämään pari pikaista postikorttia Kap Verden Sal-saarelta! Täältä löytyy suola-aavikkoa, kilometritolkulla autiota hiekkarantaa ja pari hassua palmua – ei yhtään mitään eli juuri sitä mitä pitikin. Autuas tyhjyys, tunteja tuhlattavaksi. Ja muutama mojito, joissa lukee meidän nimet.

2017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-12017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-22017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-32017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-42017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-62017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-72017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-82017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-52017-01-12-stellaharasek-kapverde-sal-9PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kap Verde odottaa

Moni asia on muuttunut helpommaksi vuosien mittaan, matkalle pakkaaminen on niistä yksi. Aiemmin tuli kahmittua kassiin epämääräisiä kasoja mustia vaatteita viisi minuuttia ennen lähtöä ja pohdittua sitten perillä miksi laukusta löytyy kolmet farkut muttei yhtäkään t-paitaa tai hammasharjaa. Nykyisin kärsivällisyys ja keskittyminen riittää siihen, että levitän ensin lattialle kaiken kategorioista “välttämättömät” ja “inspiroivat” ja rullailen kaikessa rauhassa mattamustaan Rimowaan sen mitä olen päättänyt pakata mukaan.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-1

Juuri nyt kiehtoo: Acnen puuteriset pellavapaidat ja -topit, poikaystävältä pöllitty vintagerannerengas ja muutama simppeli musta mekko. Havaianaksen varvastossut, ikiklassikko joita ilman en matkusta. Kuulun niihin (ilmeisesti melko harvoihin), joiden mielestä varvastossuissa voi aivan hyvin viettää kokonaisia viikkoja, vaeltaa aavikolla ja valloittaa tarvittaessa vaikka vuoria. Empiirisen kokemukseni mukaan valtaosa tästä varvastossuissa viihtyvästä klaanista ovat jossain vaiheessa elämäänsä asuneet Australiassa.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-2

Kap Verdellä on kuulemma tähän aikaan vuodesta iltaisin viileää, joten ehkäpä tuo Filippa K:lta saatu pehmeä valkoinen neule pääsee myös mukaan. Nahkahame jää kyllä kotiin, ajattelin pakata alaosiksi mukaan pelkät rantatuulessa lepattavat kukkapöksyt ja ne pillifarkut, joissa pujahdan lentokoneeseen.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-32017-01-10-stellaharasek-ontheroad-42017-01-10-stellaharasek-ontheroad-52017-01-10-stellaharasek-ontheroad-62017-01-10-stellaharasek-ontheroad-7

Ray-Banin aurinkolasit olivat viime kesän suosikit, muita ei tälle pikkureissulle tarvita. Haaveilen tosin salaa samoista laseista liukuvärjätyillä vaaleanpunaisilla linsseillä, tiedän että niitä on olemassa mutta en ole vielä törmännyt niihin missään. Reteät retropokat olisivat täydelliset yksinkertaisten mustien rinnalle. Saa ilmiantaa, jos tiedät mistä niitä saa!

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-82017-01-10-stellaharasek-ontheroad-92017-01-10-stellaharasek-ontheroad-10

Muistinko jo sanoa, että rakastan näitä repsottavia hihansuita? Tykkään vaatteista, joissa on jo valmiiksi hiukan hiutuneet reunat, se on perua Matrix-paitapakkomielteestä ja ehkä vähän myös vapaudesta, joka tulee tunteesta, että varusteitaan ei tarvitse varoa, kun ne ovat valmiiksi jo vähän kuluneet.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-11PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Naparetkeilijät

Viime viikolla oli päiviä, kun ulkona liikkuminen vaati iglun kokoisen kelsitakin, kahdet päällekkäin puetut tumput ja naparetkeilijän asenteen. Ja silti lähdimme vapaaehtoisesti kahlaamaan kinosten läpi Uunisaareen ja Liuskasaareen, koska meri savusi ja oli niin kaunista, että sanat loppuivat kesken. Hyvä niin – puhuminen oli muutenkin mahdotonta, sillä huulet olivat jo vartin jälkeen jäässä. Onneksi olemme kumpikin opetelleet kuvaamaan hanskat kädessä, valokuvaus on universaali kieli johon ei paljon sanoja tarvita.

2017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-02017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-12017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-22017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-32017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-4

Anteeksi kuvatulva, ei näistä voinut valita. Merisavu on yksi suosikkiasioistani talvessa, veden pinnalla kiemurteleva usva syntyy silloin kun kylmä ilma kohtaa vielä sulan (selvästi ilmaa lämpimämmän) veden. Ilmiö kestää parhaimmillaan pari päivää, kunnes meri jäätyy tai pakkanen lauhtuu. Siihen saakka tarpeeksi sekopäiset saavat vaeltaa rannassa, saarilla ja aallonmurtajalla niiden välillä, tallentaa näitä unenomaisia näkyjä kunnes eivät enää tunne varpaitaan tai sormiaan. Kaunein kohta on Liuskasaaren kallioilla, siinä kohdassa jossa maisema aukeaa avomereksi eikä muita saaria enää näy. Tietysti siinä myös tuulee kaikkein eniten.

2017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-52017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-62017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-72017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-82017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-92017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-102017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-11

Ihan kuin tässä ei olisi ollut muutenkin tarpeeksi katseltavaa, joutsenpariskunta lipui saaren takaa auringon siltaan muutama minuutti ennen kuin se vajosi horistontin taakse. Eikö niillä olisi pitänyt olla jo kiire etelään? Ehkä nekään eivät malttaneet lähteä kaiken sen kauneuden ääreltä.

2017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-122017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-132017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-182017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-142017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-152017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-162017-01-10-stellaharasek-helsinki-winterdream-17PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Suunnilleen sinnepäin

Asiat, jotka minun piti tehdä tänään: kolme tarjousta ja yksi raportti, joulukuun kirjanpito, vanhan tietokoneen tyhjennys ja kolmen kuvasetin läpikäynti ja käsittely. Piti myös maksaa laskut, pestä pyykkiä tulevaa matkaa varten ja tarkistaa olenko esimerkiksi muistanut tyhjentää laukun edellisen reissun jäljiltä. Luultavasti en.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-12017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-22017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-3

Asiat, jotka olen sen sijaan tehnyt tänään: silitellyt Filippa K:lta saadun musteensinisen samettimekon pehmeää pintaa (ja mahdollisesti myös liihottanut samettipäissäni ympäri asuntoa), selaillut kirjoja, testaillut hiustuotteita ja puolilaiskasti pohtinut suuria sisustuskysymyksiä, kuten esimerkiksi sitä pitäisikö vierashuoneen sängyn olla sittenkin ikkunan alla. Vierashuoneemmehan on oikeasti varasto, jossa säilytämme sekalaista kokoelmaa kuvausrekvisiittaa, rikkinäisiä imureita ja fillareita, mutta vierashuone on minusta jotenkin kivempi ilmaisu.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-42017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-5

Sain sentään jotain nimellisesti järkevääkin aikaan tänään, tein nimittäin vierashuoneessa majailevasta vanhasta kirjoituspöydästä itselleni kampauspöydän. Sijainti ikkunan äärellä takaa luonnonvalon – tai ehkä tähän aikaan vuodesta on turvallisempaa sanoa, että on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että pöytään saattaa osua aavistus luonnonvaloa. Voisi myös sanoa, että nyt on kampauspöydän myötä olemassa teoreettinen mahdollisuus, että ripsiväri osuu jatkossa aamuhämärässäkin ripsiin eikä poskiin, luomiin, otsaan ja siihen valkoiseen pellavapaitaan, jonka juuri poimin kuivausnarulta. Onpa hyvä, että tuli näinkin tärkeä asia nyt hoidettua sen kirjanpidon sijaan. No mutta, vielä huomenna ehtii toimittaa kaikenlaista ennen kuin lentokoneen nokka kääntyy maanantaiaamuna kohti Afrikkaa.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-62017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-7

Otin uuden vuoden vastaan samppanjan sävyissä kimaltavin kynsin. Tiedän, että ruudun toisella puolen on parikin kaltaistani glitterharakkaa, joten teille tiedoksi, että kynsivelhoni Jenni lupasi kivet, kimallukset ja muut koristeet kaupan päälle tammikuun loppuun asti, kun kestolakkausta varatessa (puhelimitse tai verkkoajanvarauksesta Peilin sivuilta) mainitsee meikäläisen. Vaihtoehtoja piisaa, kannattaa mennä katsomaan – ja varautua siihen, että niiden väliltä on mahdotonta tehdä valintaa. Viime kerralla Jenni päätti puolestani, onneksi hänellä on hyvä maku.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-82017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-9

Nyt tietokone kiinni, olemme menossa ystävän syntymäpäiville ja vielä pitää päättää mitä puen. Onkohan peitto validi vaihtoehto? Jos pukee sen alle paljetteja ja sutii silmiin säihkettä? Juno-koira jää nukkumaan kylään tulleen siskonsa kanssa, se on aivan uupunut kaikesta talviretkeilystä. Lue: viiden korttelin matkasta Tehtaankadun päähän. Takaisin hänet kannettiin, koska nakkiprinsessamme kuninkaalliset tassut jäätyivät. Lokoisaa lauantaita, pysytään lämpiminä!

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-102017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-11PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Sielu huurteessa

Helsingissä on huurteisen kaunista – ja kuolettavan kylmää! Pohjoisessa vietetyistä vuosista on ilmeisesti sen verran kauan, että tulipalopakkaset tulevat joka kerta pienenä järkytyksenä. On ehtinyt jo unohtaa miltä tuntuu, kun ripset jäätyvät luomiin ja kylmyys työntyy tikkuina silmien taakse ja otsaonteloon. Jos on ihan pakko ulkoilla, kokovartalokohmeen sulattamiseen tarvitaan sen jälkeen kuuma suihku ja keskimäärin kolme tuntia intensiivistä koiraterapiaa untuvapeiton alla. Tiedetään, juuri nyt jengi siellä pohjoisessa huutaa VOI ETELÄN VETELÄT ja nauraa päälle. Hiljaa siellä.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-1

Tyylirintamalla kiinnostaa juuri nyt kaikkein eniten selviytyminen, mutta onneksi siihenkin tarkoitukseen on olemassa kauniita vaatteita. Kuten esimerkiksi lempivillapaitani ja uusi kid mohair -huivi, jonka sain joululahjaksi Balmuirilta. Puuterinen vaaleanpunainen on kevään uutuussävyjä ja niin kaunis, että pökerryn. Se hohkaa valoa, joka imartelee talvenkalpeita kasvoja enemmän kuin mikään valovoide – se on tunnustukselliselta valovoideaddiktilta paljon sanottu!

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-22017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-3

Nuo viileät ja huurteiset vaaleanpunaiset aiheuttavat yhä akuuttia heikotusta sydänalassa. Hulluus on näköjään edennyt asteelle, jossa on ok pukea niitä päälle useita samaan aikaan. Sellaista kuulemma sattuu kun on rakastunut, antaa mennä kun on mennäkseen.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-4

Olen tutkinut tätä nyt vuosia ja tullut tulokseen, että ei ole olemassa asua, jonka päälle ei voisi vetää kauniisti leikattua, kapeaa villakangastakkia – varsinkaan, jos se on musta. Ei taida tosin tulla kenellekään yllätyksenä, että ajatus puuterinsävyisestä villakangastakista on alkanut kiinnostaa. Kuvan takki on viimesyksyinen suosikkini Boomerangilta, tämänkin talven mallistosta bongasin pari täydellistä tapausta Mannerheimintien myymälässä.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-5

Kuvat ovat parin päivän takaa, otettu juuri ennen kuin lämpötilat laskivat villakangaskeleistä lammaskelsikalsaan (= niin kylmää, että ei tarkene enää millään muulla kuin paksuimmalla kelsitakilla). Ei tulisi enää mieleen viilettää kaduilla rotsi auki, mokkanahkaiset hapsukorotkin ovat vaihtuneet saappaisiin joihin mahtuu kahdet villasukat. Äiti älä pelkää, pillifarkkujen alla on villasukkahousut. Jos vielä kiristyy, lisään toiset.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-6

VILLAKANGASTAKKI* BOOMERANG
MOHAIRHUIVI* BALMUIR
ACNEN MOHAIRNEULE GAUDETE
STYLESNOBIN HAPSUNILKKURIT* DOTS
FARKUT TIGER OF SWEDEN JEANS
*SAATU

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-7PHOTOS BY JARNO JUSSILA
THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS