Kun mentiin baareihin

Huh! Vauhdikas viikko takana. Tammikuu taisi kulua totutellessa ajatukseen uudesta vuodesta, kukaan ei oikein tehnyt mitään tai käynyt missään. Kuunvaihteessa onkin sitten otettu hiljaiseloa takaisin korkojen kera. Nyt mennään baareihin on ilmaisu, joka syntyi yhteisellä matkalla ystävän kanssa. Se saattoi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa hotellin aulabaarissa kumotusta kaljasta siihen, että kierretään kylän kaikki maininnan arvoiset menomestat ja hortoillaan kotiin sitten kun aurinko nousee. Ilmaisu on tietysti matkan jälkeen tartutettu kaikkiin muihinkin ja sitä onkin viljelty viime päivinä aika ahkerasti, sillä erinnäisiä tilaisuuksia ja juhlia on piisannut lähes joka illalle – olkoonkin, että moni niistä onkin liittynyt tavalla tai toisella töihin.

2017-02-03-stellaharasek-friday-12017-02-03-stellaharasek-friday-2

Keskiviikkona kävin & Other Storiesin avajaisissa. Aleksanterinkadulle auennut kauppa oli suuri ja valoisa, ja luulen, että avajaisiin oli saapunut jokainen ihminen, jonka olen Helsingissä asumieni vuosien aikana tavannut. Samppanja oli varastaa huomion olennaiselta eli kimaltavilta kengiltä, ei ihan onnistunut. Ilta päättyi karaokeen, en seuralaisteni onneksi päätynyt tällä kertaa mikin varteen vaan nojailin laulutaitoisten ystävien tahtiin. Wicked Game ja Sweet Dreams tulivat peräkkäin! Sen jälkeen ei olisi voinut tapahtua enää mitään hienompaa, oli siis oikea aika lähteä kotiin. Sweet dreams are made of this – who am I to disagree?

2017-02-03-stellaharasek-friday-3

Torstaina kävimme juhlissa, joissa emme tunteneet oikein ketään. Siinä on oma viehätyksensä: matkasta tiskille ja takaisin voi selvitä alle vartin, kun joka toinen vastaantulija ei olekaan tuttu eikä ole edes puolituttuja, joiden kanssa vaihtaa velvollisuudesta kuulumisia (molempien muistellessa kuumeisesti kukas tämä tyyppi olikaan). Tykkään lehahtaa seurueesta seurueeseen sosiaalisena pikkuperhosena, mutta joskus on vielä parempaa, kun saa hyvällä omatunnolla nuohota nurkissa niiden kanssa joiden seurassa saapui, vakoilla menoa vähän kuin ulkopuolelta ja lähteä salaiselle jatkoviinille sitten kun siltä tuntuu, kenellekään sen kummemmin selittämättä.

2017-02-03-stellaharasek-friday-42017-02-03-stellaharasek-friday-5

Eilisissä juhlissa oli sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä – ja paljettiharakan mielestä ihan paras dresscode: bling bling. Mikä ihana tekosyy pukeutua säihkeeseen, vaikkakaan en muista, että siihen olisi koskaan tekosyitä tarvittu. Puin päälle lempimekon ja hapsukorot, sudin silmiin hillityllä volyymilla sumua. LAITA LISÄÄ, huusi Mikko, joten lisäsin ja lisäsin, kunnes lopputulos hohti mustana kuin märkä asfaltti ikkunan alla. Oli ihana ilta, ihmiset hyvällä tuulella, kaikilla yllä kimallusta, lopulta sitä satoi Valkoisen salin katostakin. Ilmassa uusia alkuja, päästämistä irti päättyneistä tarinoista. DJ soitti vanhaa rock’n’rollia ja vein lempi-ihmiseni tanssilattialle, sitten oli hänen vuoronsa viedä. Antauduin pyöritykseen, sitähän varten hapsukorkkareissa on hapsuja.

2017-02-03-stellaharasek-friday-62017-02-03-stellaharasek-friday-8

Sanotaanko, että nyt totisesti tuntee luissaan, että baareissa on oltu melko monta iltaa. Huteraan oloon ei tarvita nykyisin edes viiniövereitä, valvominen ja tanssiminen riittää. Viikon ohjelman voi päätellä muistakin merkeistä: jostain syystä eteisen matto on täynnä pieniä paljetteja ja vaatehuoneen lattialla on kaikki ne vaatteet, jotka eivät viime päivinä ole läpäisseet kärsimättömiä koesovituksia. Arkiset villapaidat lepäävät hyllyillä siisteissä pinoissa, mutta lempimekot ovat hujanhajan jossain sängyn ja kylpyhuoneen välillä. Jospa ne saisivat ensi viikolla vähän lomaa – ja minäkin voisin palata vähäksi aikaa arkeen vetämään henkeä (ja juomaan viherpirtelöitä, jotka toivottavasti kompensoivat tanssimisen lomassa kumotut vodkacocktailit).

2017-02-03-stellaharasek-friday-7

SÄIHKEKENGÄT* & PALJETTIHAME & OTHER STORIES
ACNEN PUUTERINEN NEULE & MUSTA PAITA GAUDETE
PIKKULAUKKU FILIPPA K
*SAATU

Tänään onkin venytty ja vetelehditty ihan vaan kotona. Keitetty ämpärillinen kahvia, tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella. Se on niin petollisen helppoa, että voisin jäädä koukkuun (sovitaan niin, että saan pitää kiinni tästä käsityksestä, etten olisi jo toivottoman koukussa). On käyty kävelemässä koirien kanssa kuraisilla kaduilla ja kannettu ruskeaa vettä valuvat eläimet kotiovelta suoraan suihkuun – luulen, että kaikki tässä taloudessa ovat saaneet tarpeekseen tästä niinsanotusta talvesta. Äsken kipitimme viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa kauppaan hakemaan pienet kokikset, koska se nyt vaan on niin, että sokeri on parhaimmillaan pakattuna limuna pieneen kylmään tölkkiin. Kura oli vaihtunut sakeaan lumisateeseen, katulamput valaisivat suuret pehmeät hiutaleet, jotka pyryttivät alas pimeästä. Mäyräkoirilla oli suihkutrauma tuoreessa muistissa, vastasataneeseen lumipeitteeseen jäi mutkittelevat tassunjäljet kun ne kiersivät illan aikana jäätyneet lammikot ihan varmuuden vuoksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

25 thoughts on “Kun mentiin baareihin

  1. Hello. Noista ihanista kengistä tuli mieleen toiset ihanat kengät. Olen etsinyt täydellisiä bikerkenkiä iät ja ajat. Jos korko on miellyttänyt niin killuttimet eivät. Sinulla on tai oli joskus mustat bikerhenkiset jalassa joissa oli molemmin puolin vartta nahkalaput (joista kiskoa jalkaan tai ehkä vain pisteet i päälle) tai mitkä nyt ovatkaan. Jonkin verran myös korkoa. En millään löydä noita kuvia tai kenkien merkkiä arkistoistasi. Hyvin simppelit kuitenkin. Olisikohan ne vielä olemassa, olisitko myymässä niitä eteenpäin tai jos ne löytyisiä vielä jostain. Aikoinaan onnistuin ne metsästämään ja totesin liian hinnakkaaksi. Nyt.. jos ostan useita sinnepäin kenkiä niin hinta on jo saavutettu. Saatko kiinni tästä?

      • Oi tarkoitan! Ne on täydelliset… Jos tiedät mistä nuo voisi vielä hankkia tai jos jostain syystä luovut noista niin muista minut!

        • Ne OVAT täydelliset, olet oikeassa! En valitettavasti myy näitä, mutta kokeilepa kysäistä Dotsista onko niillä näitä vielä varastossa, tai löytyykö merkiltä jotain vastaavaa? Dots palvelee Fredrikinkatu 34:ssa, sinne voi myös soittaa numeroon 09 6853884 jos et pääse paikalle.

          • Ei löytynyt. Damit. Helsingin liike oli myynyt loput alessa ja Turussa ei ollut ollut ollenkaan. Jos ehdit kurkata kengistä nimeä tai numerosarjaa niin olisi ihan parhautta

          • Voi harmi! Kuule, ei noissa mun kengissä näy numerosarjaa tai nimeä… Pahoittelen. Kokeilisin onneani ehkä eBaysta tai Huuto.netista, ihan vaan Stylesnobin nimeä hakemalla?

          • Tai oliskohan merkillä jotain samanhenkistä nykyisessä mallistossaan?

  2. Meillä oli kaverin kanssa sellainen melkein aamuunastohortoilu vähätipallisen tammikuun jälkeen, olisihan siitä voinut aiemminkin lähteä kotiin :)

    • HAHA! Mutta ei sitä malta. Itseään voi sitten syyttää kun seuraavana päivänä väsyttää ja sattuu tukkaan.

  3. Suosittelen lukemaan Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsin, blogisi tuli kovasti mieleen siitä. Esim. juuri nämä kuvat ja tarinat :)

      • olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tästä: kirjan teemasta, “elämäjulkaisemisesta”, poseeratusta/asetellusta elämästä – faktaa vai fiktiota vai jotain siltä väliltä? siinäpä postausidea :)

        • Kiitos, täytyy miettiä riittäisikö tästä sanottavaa kokonaisen postauksen verran. En ole ikinä ajatellut tätä omaa tekemistäni lavastuksena tai asetteluna, siksi moni kirjan ajatuksista tuntui vieraalta, vaikka ne oli sijoitettu jopa tarkoituksellisen tuttuun kontekstiin. Itse koen, että luotsaan työkseni omaa henkilökohtaista mediaa, jossa on oman ja läheisten hyvinvoinnin vuoksi tehtävä rajanvetoa julkisen ja yksityisen välillä (tässä työssä ne toki sekoittuvat enemmän kuin monissa muissa). On päätettävä mitä haluaa näyttää ja mitä jättää kuvien ja tarinoiden ulkopuolelle. Ei se silti tarkoita sitä, että ne mukaan valitut asiat olisivat jotenkin epätosia tai rakennettu blogia varten.

          • Luen juuri tuota kirjaa ja tunnistan hyvin blogisi pitkäaikaisena lukijana, että osa kirjan jutuista tuntui todella tutuilta. Mutta en edelleenkään tiedä pitäisikö tuota kirjaa lukea satiirina vai ei. Ja hahmot ovat aika ohkaisia. Enkä myöskään tykkää tästä yliosoittelevasta ja omituisesta kertojahahmosta. Tämä näin kirjallisuuskritiikkinä kirjallisuudentutkijalta. Toki olisi mielenkiintoista lukea, jos sinulla herää ajatuksia tästä “elämäjulkaisemisesta”.

  4. Tekstisi etenee kuin kevätpuro, niin kevyesti ja helposti. Ihanaa luettavaa. Ja tuo asu!

Leave a Reply

Your email address will not be published.