Sääpäiväkirjaan merkittäköön, että Helsingin talvi on virallisesti saavuttanut jokavuotisen sekavuustilansa, jossa masentavan märkä yleisvuodenaika vuorottelee räntämyrskyjen ja päätähalkovien pakkasten välillä ilman mitään ilmeistä logiikkaa. Olen tässä tuumaillut, että ehkä pitäisi sijoittaa vihdoin sadetakkiin ja uusiin kumisaappaisiin, koska niille tässä maassa näköjään piisaisi käyttöä ympäri vuoden. Noin muuten koitan olla miettimättä koko asiaa ja keskittyä mieluummin johonkin muuhun, vaikka maaliskuussa häämöttävään matkaan ja kaikkiin kivoihin asioihin, joita sitä odotellessa voi tehdä neljän seinän sisällä.

Kuten esimerkiksi: katsoa kaksi kautta norjalaista teinisarjaa SKAM, jonka piti saada koko kaveripiiri sekaisin ennen kuin uskoimme, että sille kannattaa antaa mahdollisuus. Rehellisyyden nimissä luulen, että mies lähinnä sietää sitä kiltteydestä, koska minäkin katson skeittivideoita aina kun pyydetään. Itse olen alkanut lämmetä sarjan loistavan soundtrackin lisäksi myös juuri sille teinisekoilulle, joka herättää eniten kirvelevää myötähäpeää (koska tietää olleensa joskus siellä samassa suossa) ja suurinta empatiaa (koska ei ole siellä enää ja tietää jo, että mikään ei ole niin vakavaa kuin miltä se silloin tuntui). Välillä unohtuu, että hahmot ovat näyttelijöitä eivätkä oikeita lukioarjen ongelmissa tarpovia teinejä. Jos kiinnostuit, jaksot löytyvät YLE Areenasta – ja jos uusia odotellessa tulee vieroitusoireita, kaikki hahmot ovat tietysti Facebookissa ja Instagramissa. Kaiken kukkuraksi sarjan omalle sivustolle päivittyy joka päivä otteita hahmojen keskinnäisestä viestinvaihdosta! Aah tätä tunteen paloa!

Märkää on tullut monta päivää vaakatasossa päin näköä, avasi sitten ulko-oven tai päivän uutiset. Äitini oli viisas ja häipyi Euroopan eteläisempiin osiin odottelemaan kevättä, joka onkin siellä huomattavasti lähempänä. Siitä on helppo olla vähän kateellinen, kun tarpoo korviin asti varustautuneena siperianmummona räntämyrskyn läpi, kuorii kotiin päästyään märät vaatekerrokset kylpyhuoneen lattialle ja miettii paljonko rommia sinne ruusunmarjateehen pitää lorauttaa, että sulaisi kokovartalokohmeestaan. (Rommilla maustetusta ruusunmarjateestä tuli vähän juttu sen jälkeen kun sitä tarjoiltiin eräässä astetta erikoisemmassa antiikkikaupassa.)

Seuraavaksi ohjelmassa: SKAM, lähikaupasta haettuja karjalanpiirakoita ja munavoita, jossa voita on vähintään yhtä paljon kuin kananmunaa. Harkitsen nyt vielä sitä rommia (koska viime viikko kolottaa yhä ytimissä) mutta teetä keitän ainakin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA