Vihreämmällä linjalla

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

En tehnyt vuodenvaihteessa uuden vuoden lupauksia, minusta lupaus kuulostaa joltakin joka yritetään pitää. Sen sijaan teimme yhdessä miehen kanssa päätöksen: liha katosi lautaseltamme lähes kokonaan. Ekologisetkin seikat painoivat, mutta syy oli ennen muuta eeettinen: en ollut pystynyt perustelemaan lihansyöntiä itselleni enää pitkään aikaan. Mitä enemmän asiaa ajatteli, sen vähemmän liha maistui. Päätös ei tuntunut vaikealta, se oli pikemminkin huojentava. Ratkaisu oli tehty eikä tarvinnut enää pohtia asiaa saati potea valinnoistaan jatkuvaa huonoa omatuntoa.

Päätin, että riistaa ja muuta eettistä lihaa saatan silloin tällöin syödä harvinaisena herkkuna – Lapissa asuva äitini tekee todella hyvää porokeittoa ja ne porot ovat eläneet onnellisen, lajinmukaisen elämän. En myöskään kieltäydy, jos isoisomummoni tarjoaa karjalanpaistia tai matkalla löydän itseni tilanteesta, jossa paikalliset tarjoavat villisikaa osoituksena ystävyydestä. Päätös tarkoittaa minulle sitä, että en valitse massatuotettua lihaa kaupassa, ravintolassa tai missään muussakaan tilanteessa, jossa suinkin voin valita jotain muuta. Samalla se tarkoittaa sitä, että kasvisten määrä keittiössämme kasvaa – ja hyvä niin. Siitä kiittää sekä keho että ympäristö, unohtamatta kukkaroa! Niin monet ihanat asiat ovat terveellisiä ja edullisia.

Yhteistyö GoGreenin kanssa tuli sopivaan saumaan: olemme viettäneet alkuvuoden mittaan paljon aikaa keittiössä kokeillen uusia kasvispainotteisia ohjeita. Kun sanon “kokeillen ohjeita” tarkoitan, että olemme heitelleet kattiloihin ja pannuihin erinnäisiä kaapeista löytyviä aineksia ja ottaneet selvää kuinka hyvin tai huonosti ne sopivat yhteen. Olemme molemmat melko kärsimättömiä kokkeja, jotka eivät jaksa (varsinkaan raivonälkäisinä) keskittyä monimutkaiseen reseptiikkaan, vaan haluavat pöytään hyvää safkaa mahdollismman helposti ja nopeasti. Onneksi suurin osa kokeilevan keittiön luomuksista on maistunut, mutta takuutoimivia ohjeita on otettu ilolla vastaan myös ystäviltä, blogeista ja kirjoista. Niissä on monesti raaka-aineita ja yhdistelmiä, joita ei olisi tullut itse ajateltua, tapojensa orjana sitä nimittäin nappaa kaupan hyllystä mukaansa useimmiten juuri ne samat asiat, jotka on aina ennenkin napannut.

Muutos on sujunut mutkattomasti, osittain siksi, että lihaa ei löytynyt aiemminkaan lautaselta joka kerta. Ei ole tuntunut vaikealta pudottaa lihaa pois ruokavaliosta, kun se ei ole muutenkaan kuulunut päivittäiseen rutiiniinn – ero ei ole siis ollut mitenkään dramaattinen. Asiaan on vaikuttanut varmasti sekin, että ystäväpiirissä on paljon kasvissyöjiä, vegaaneja ja muuten vaan punaista lihaa tai esimerkiksi kanaa vältteleviä. Kavereiden kanssa on kokkailtu aiemminkin kasvispainotteisesti, ja valittu ravintoloita sen mukaan, että sieltä löytyy muutakin kuin pihvejä.

Vietimme yhtenä sunnuntaina iltaa Mikon ja Annin kanssa ja pistimme porukalla pöydän koreaksi. Illan menu ideoitiin yhdessä, se sujuu kätevästi kun kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että helppoa ja hyvää sen olla pitää. Mikolta tuli ehdotus pääruokaan: täytetyt paprikat ovat täydelliset talvi-iltaan. Sen kylkeen päätin tehdä ruokaisan salaatin, jonka ystävämme Annika oli vastikään meillä loihtinut. Kollektiivisesti äänestimme lisukkeeksi chilimaissia, bravuuria jonka Mikko on aikoinaan tuonut elämäämme. Anni puolestaan ehdotti jälkiruokaa, raikkaita smoothieita, jotka kruunaisivat (kieltämättä melko tukevan) illallisen. Loistava yhteistyö! Siltä varalta, että tekin olette inspiraation tarpeessa, liitin alle ohjeet juuri sillä samalla suurpiirteisellä tyylillä, jolla safkat valmistuivat. Niitä on helppo soveltaa oman maun mukaan, kokeilemalla selviää mikä maistuu omalla lautasella parhaiten.

✖ UUNISSA PAAHDETUT PAPRIKAT

Tarvitset tähän täyteläiseen klassikkoherkkuun ainakin yhden punaisen paprikan per nälkäinen suu: leikkaa hattu irti ja puhdista sisältä. Täyte syntyi GoGreenin papusekoituksesta ja couscousista, bulgur tai kvinoa käy hyvin myös. Makua suurimoihin antoi nokare kasvisliemikuutiota, oliiviöljy, sitruuna, suola ja pippuri. Punasipuli ja valkosipuli sopii joukkoon hyvin, jos seurueessa ei ole sipulille herkkiä. Lusikoimme täytteet paprikoihin ja ripottelimme päälle fetaa ja tuoretta basilikaa. Paistuivat 200-asteisessa uunissa ehkä vartin tai kaksikymmentä minuuttia, nostimme vuoan pöytään kun nälkä yltyi liian kovaksi.

Hyvää tuli. Uunissa valmistuvat ruoat ovat muutenkin suosikkejani, koska niitä ei tarvitse kuin työntää uuniin ja ottaa passelin ajan kuluttua sieltä pois. Sillä välin ehtii hyvin valmistaa jotain muuta – tai keskittyä viinin juomiseen. Molempi parempi.

✖ PARSAKAALI-KVINOASALAATTI 

Annika teki meille tämän supermaistuvan salaatin omalla ohjeellaan, jota olen sittemmin ottanut vapauden soveltaa sen mukaan mitä kaapeista on löytynyt. Se oikeastaan onkin tämän salaatin hienous, sillä siihen voi minusta heitellä vähän kaikenlaista.

Tällä kertaa salaattiin päättyi GoGreenin kvinoaa ja kikherneitä, munakoisoa, parsakaalia, paprikaa ja reilu kourallinen ruohosipulia ja basilikaa. Parsan paahdoimme pannulla rapsakkaaksi, se toimii hyvänä parina uunissa selvästi pehmeämmäksi paahdetulle paprikalle ja kikherneille. Munakoison pilkoimme ja paistoimme soijassa, se tuo kokonaisuuteen sopivasti suolaista makua. Sekoitimme koko hoidon kulhoon ja ripottelimme päälle lopuksi fetaa (salaatti toimii todistetusti ilmankin, jos haluaa tehdä siitä vegaanisen). Salaatin seuraksi teimme vielä seuraavan kastikkeen.

✖ CHILI-SOIJAKASTIKE

Tästä tykkäävät yleensä kaikki ja sitä lusikoidaan lautaselle niin kauan kuin kupin pohjalta vaan riittää, joten kannattaa tehdä reilu satsi. Kaadoin lasiin saman verran soijaa ja sitruunamehua, jatkoin tilkalla vettä. Lisäsin sokeria sekä pieneksi pilkottuna pari valkosipulin kynttä ja kokonaisen chilin. Pikainen sekoitus ja se on siinä.

Annikan ohjeessa on muuten sitruunan sijaan lime, superhyvää sekin ja makumaailmaltaan hivenen aasialaisempi. Meillä sattui olemaan sitruunoita, joten niillä mentiin ja hyvin toimi.

✖ MAAILMAN PARAS CHILIMAISSI

Let me tell you my friends – jos tykkäätte maissista, tämän helpompaa ja parempaa kylkiäistä ei ole. Suodata GoGreenin maissista neste pois, kippaa kuumalle pannulle oliiviöljyn ja chilin kaveriksi ja paahda, kunnes maissi saa sopivasti väriä ja aromit syvenevät. Chilin määrää kannattaa soveltaa seurueen maun mukaan. Sekoitimme joukkoon kirsikkatomaatteja, on hyvää ilmankin. Tätä on muuten syöty monet kerrat Mikon kanssa ihan sellaisenaankin, loistavaa pikaruokaa ja käy hyvin pikkuillallisesta, jos ei ole jättinälkä.

✖ KOOKOS-ANANASSMOOTHIE

Pidän kaikesta mikä syntyy tehosekoittimella, se tarkoittaa että lopputulos on muutamassa minuutissa valmis nautittavaksi. Raikas jälkiruoka syntyy yhdistämällä GoGreenin makeuttamaton kookosjuoma, tuore ananas ja mango (säilykeananas ja pakastetut mangokuutiot käyvät, jos tuoretta ei ole saatavilla), lusikallinen hunajaa, sopivasti sitruunaa ja kourallinen basilikaa. Säästä pari basilikanlehteä koristeluun. Mangon voi hyvin korvata myös banaanilla, joka tuo smoothieen pikkuisen makeutta, tai jättää kokonaan pois, jos haluaa smoothiesta vielä raikkaamman version. Herkku on muutenkin terveellinen, mutta kuitupitoisemman siitä saa lisäämällä hiukan chiasiemeniä, kuten me teimme.

✖ MARJAINEN SMOOTHIE

Yksikin olisi toki riittänyt, mutta teimme tällä kertaa kaksi erilaista smoothieta, sillä halusin kokeilla myös GoGreenin soijamaitoa. Ohjeen löysin niinkin läheltä kuin purkin kyljestä: nakkasin tehosekoittimeen soijamaidon kaveriksi marjoja ja vadelmia (pakasteilla mennään tähän aikaan talvesta), hunajaa, hyppysellinen merisuolaa, vaniljajauhetta ja mintunlehtiä. Helppoa ja herkullista. Äänet jakautuivat aika tasan näiden kahden smoothien kesken.

Sellainen illallissetti, mitä piditte? Entä millaisia vegeherkkuja teidän keittiössä valmistuu? Kaikki vinkit saa laittaa jakoon, otamme ilolla vastaan. Itse ajattelin kokeilla lähiaikoina ainakin Vienan aamiaisohjeita ja Uusi muusan evässalaatteja – ihanilta kuulostavat molemmat.

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & MIKKO RASILA

56 thoughts on “Vihreämmällä linjalla

  1. Tää teema osui itselleni oikeaan hetkeen. Kävin kattomassa Kaapelilla poliittisia valokuvia ruokatuotanmosta ja kyllä ne kosketti. Tosi mieluusti luen lisää aiheesta ja hyviä reseotivinkkejä.

    Luettuani tän postauksen kommentit mietin sitä, ettävnykyään eettisesti syöminen ei oo ihan yksinkertaista. On totta, et asioita voi punnita niin monesta eri tulokulmasta käsin. Itse en oo persoonana mustavalkoinen enkä ole sitä tässäkään asiassa. Mutta sen päätöksen oon tehnyt, että pyrin ostamaan jatkossa lihani eettisemmin tuotettuna mikä tarkoittaa myös sitä, että ostan lihaa aiempaa huomattavasti harvemmin.

    • Joo, olen miettinyt ihan samaa – näihin asioihin vaikuttaa niin moni asia, että tavallisen kuluttajan on aika vaikea saada selkoa siihen millaisia valintoja pitäisi tehdä, jos haluaisi toimia mahdollisimman eettisesti, ekologisesti ja terveellisesti (säilyttäen kuitenkin nautiskeluaspektin, kun ei ihan askeetikoksi ole valmis ryhtymään). Mutta lähdetään nyt liikkeelle näistä suurista linjoista, niin tuskin kovin pahasti väärään suuntaan ainakaan mennään.

  2. Olen ollut kasvissyöjä viimeisen 20 vuotta (en vaan tykkää lihan rakenteesta) ja olen alkanut nyt lisätä lihaa ruokavalioon, ihan vaan siksi, että haluan tukea kotimaista tuotantoa ja erityisesti omavaraisuutta. Soijaa en ole käyttänyt ruoanlaitossa koskaan, enkä käytäkään jos vain voin sitä välttää. Sama koskee myös mm. maissia. Näen punaista näiden tännekin esitettyjen kommenttien vuoksi, kun väitetään että toisella puolen maailmaa tuotettu ruoka olisi puhtaampaa tai ekologisempaa, faktoista jää heti pois puolet.
    Kukin saa syödä mitä mielii, mutta joskus toivoisin runsaasti lisää (maalais)järkeä tähän ruokakeskusteluun ja varsinkin siihen käännytystyöhän, missä väitetään neliötä soikeaksi ja uskotaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ilman minkäänlaista kokemusta ruoanTuotannosta.

    • Valtaosa Suomeen tuodusta soijasta menee kyllä eläinten rehuksi. Vaikka toiselta puolelta maapalloa tänne rahdattu soija ei kasvikunnan tuotteista mikään vähäpäästöisin olisikaan, on se silti selkeästi ekologisempi vaihtoehto kuin lihan syönti. Eettisistä näkökulmista puhumattakaan. Voi tutustua vaikka WWF:n äskettäin julkaisemaan lihaoppaaseen, jos on epäselvyyksiä eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista.

      • Niin, syömällä lihaa syö valtavan määrän piilosoijaa, joka on syötetty eläimille rehuksi. Paljon ekologisempaa olisi syödä se soija soijana – silloin sitä kuluisi vähemmän kuin eläimen läpi kierrätettynä, todella huonolla hyötysuhteella.

  3. Hyvä uutinen! Ensin jää ilmiselvin liha, sitten sitä hoksaa tiputtaa maidot ja kananmunat, nahat ja villat, eläimillä testatut kosmetiikat, eläintarhavisiitit… Ja pian huomaa olevansa intohimoinen vegaani! Hitto, se oli mun elämäni paras päätös. Empatia tuntuu hyvältä.

    Oot lovee, Stella Harasek, puss!

    • Positiivinen porttiteoria, tähän tahdon uskoa! Kiitos sulle, ite oot, puspuspus xxx

  4. Hei!
    Ihana blogi ja ihania ajatuksia
    Itsekin oon harkinnu lihan jättämistä pois ruokavaliosta. Työskentelen kuitenki myös muotialalla ja oon tekemisissä erityisesti nahkatuotteiden kanssa… tuntuu vähän kornilta parantaa omaa omatuntoa jättämällä liha pois, kun se eläin kuitenki tapetaan näihin nahkatuotteisiin, niin eikö sen sit samalla syökin?
    Eli haluisin vähän haastaa – miten perustella itselle tämä ristiriita?
    Mukavaa viikonloppua…!

    • No, minä ajattelen että on parempi tehdä edes jotain, edes yksi teko, kuin olla tekemättä mitään, koska ristiriita. Näissä keskusteluissa haastaa just tämä joko -tai-ajattelu. Aloitetaan siis edes jostain. Upeaa Stella, että lihat lähti lautaselta! :)

    • Moikka,

      kiitos – kiva kuulla että tykkäät blogista!

      Mun kanta nahkatuotteiden käyttöön on se, että niin kauan kuin nahkaa saa lihateollisuuden sivutuotteena, sen käyttö on parempi vaihtoehto kuin muut tarjolla olevat. Nahka on kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto kuin sen kanssa kilpailevat keinomateriaalit, jotka eivät kestä käyttöä varsinkaan kylmissä maissa, eivät maadu luontoon ja joiden tuotanto kuluttaa valtavat määrät öljyä. Käytän laadukkaita nahkakenkiä helposti 4-5 vuotta, ehkä kauemminkin, kun huollan niitä suutarilla. Samassa ajassa kävelisin kymmenen paria keinonahkakenkiä kaatopaikkakuntoon, makaamaan sinne maatumatta seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

      Mutta niin, tokihan näitä ristiriitoja on muitakin. Syön esimerkiksi kananmunia, vaikka kanaa en laita enää suuhuni (paitsi ehkä eettisesti kasvatettua kanaa jossain poikkeustapauksessa). Katson, että on jokatapauksessa parasta tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.

      • Jep, suunnilleen näin olen asioita myös itselleni perustellut…!
        Tosin teoria ei ole vielä aukoton, mutta ehkä tosiaan joku päivä ja pienin muutoksin:)

        • Teoria ei tosiaan ole aukoton. Paljon on asioita, joissa voisi petrata, mutta olen kelannut kans, että pieni askel kerrallaan ja tärkeintä on, että tekee jotain.

  5. Ekan kerran kommentoin blogiisi. Halusin vain sanoa, että hyvän päätöksen teitte! Osallistumattomuus eläinten hyväksikäyttöön vapauttaa ja sysää helposti liikkeelle empaattisuuden lisääntymisen muutenkin elämässä.

  6. Ihan mielettömät kuvat! Sulla on aina, mut näitä jäin tuijottamaan pidemmäksikin aikaa.. taitaa olla nälkä, pakko lähteä siis ruokakauppaan!

  7. Tämä on ihan uskomaton trendi tällä hetkellä, kasvissyönti nimittäin. Kiitos härkisten ja nyhtökaurojen siitä on ollut todella paljon juttua ja jokaisessa mediassa on pilvin pimein kasvisohjeita. Silti suomalaiset syövät lihaa enemmän kuin ennen. Jotenkin tässä on aika iso ristiriita. Itse olen sekasyöjä. Toki haluaisin monista syistä lisätä kasviksia lautaselle, mutta sitten taas minua häiritsee, että monissa kasvisohjeissa ei ole välttämättä mitään, mitä on tuotettu Suomessa. Onko lähellä olevalta lihatilalta ostettu lammas jotenkin pahempi kuin jostain tuhansien kilometrien takaa tuotu soija? Mutta kiitos ohjeista, ainakin täytetyt paprikat menee kokeiluun.

    • Ruoan kuljetuksesta aiheutuneet päästöt painavat ympäristöystävällisyydessä huomattavasti vähemmän kuin itse tuotannossa syntyneet. Etelä-Amerikassa kasvatetun soijankin tuotannossa tarvittava vesimäärä ja muut syntyvät päästöt ovat paljon pienempiä kuin lihatuotannossa, tuli liha sitten kuinka läheltä tahansa. Poikkeuksia kasviksissakin on, esim. avokadot ja mantelit vaativat huimia vesimääriä kasvaakseen, mutta pääasiassa kasvisten kuljetuspäästöt ovat minimaaliset lihan tuotantopäästöihin verrattaessa ja siten kaukaakin tuleva kasvisruoka on ekologisempi valinta kuin lähiruoka – eettisyys ja hyvät kasvuolot/reilu kauppa ja muu ovat sitten asia erikseen.

    • Kiinnostava postaus ja ajankohtainen aihe. Olen itse sekasyöjä mutta kun kasvisruokiakin tulee testailtua niin soijan terveellisyyshän tuntuu olevan hyvin kiistanalaista. Olen tullut siihen tulokseen, että soijaa en käytä rouheena tmv. vaan ainoastaan maustamiseen, tms. Aika hankala juttu kasvissyöjille tehdä helposti ja kivasti valmistettavaa ruokaa, jos soijatuotteita kuitenkin haluaa vältellä. Kvinoa sitten tilalle?

      • Lihan voi jättää pois ilman, että tarvitsee syödä soijaa. Olen ollut syömättä lihaa aika pitkään, enkä ole ikinä oppinut käyttämään soijajuttuja tai tofua lihan korvikkeena omissa kokkailuissa. En pidä niistä yhtään, eikä niille ole tarvetta. Kasvisruokaa voi tehdä ihan vain kasviksista. Maitotuotteita käytän kyllä, eli se on erona vegaanin ruokavalioon. Uusi härkis sen sijaan on alkanut vakiintua käyttöön.

    • Niin, se onkin vähän laajempi aihe kun aletaan kokonaisuuden kannalta pohtia ruoan ekologisuutta ja eettisyyttä. Tiedän tästä aivan liian vähän esittääkseni mitään valistunutta näkemystä, mutta tosi mielelläni selvitän, jos puolueetonta tietoa on tarjolla.

  8. Kiitos näistä! Kokeiluun menee ainakin maissijuttu. Yks mun lemppareita on Vapun Manuela Boscolle tekemä caldo verde. Kesäkurpitsapihvit olgan tapaan on myös säännöllisesti lautasella.

  9. Tämä on blogimaailmassa erinomainen suunnanmuutos aikana, jossa maan suurimmat lihan tehotuottajat kutsuvat bloggareita tutustumaan tuotantotiloihinsa ja kiillottamaan mielikuvia alasta. Eläimen syöminen ei ole millään _eettisellä_ syyllä perusteltavissa, joten pienetkin askelet kasvisruokavaliota kohti ovat positiivisia. Me voimme kaiken yltäkylläisyyden keskellä tehdä eettisesti kestävämpiä valintoja ilman oman kuoren kiillottamista tai jalustalle nousemista. Tällainen kirjoitus on yksi hyvä esimerkki. Kiitos inspiraatiosta.

    Itse syön lihaa vähän liiankin paljon, ja omatunto kolkuttelee vahvasti. On niin helppoa mennä siitä missä aita on matalin ja muuttaa tapojaan, mutta vähitellen se onnistuu.

    • Samaa mieltä. Todellakin pistää vihaksi se että mielikuvia alasta yritetään kiillottaa.

      Mahtavaa Stella että otitte tämän askeleen! Kasvisruokajuttuja odotellessa! Itse olen ollut täysin naudan- ja kananlihaton jo yli 10 vuotta, kalaa syön satunnaisesti. Maitotuotteista en ole vielä onnistunut luopumaan, vaikka yhä useammin juuston korvaa hummus tai muu herkullinen tahna. Kahviin olen kokeillut monenlaisia korvikkeita, mutta maitoa voittanutta ei vielä ole tullut vastaan.

      • Mun suurin guilty pleasure on suklaa. Kahvin juon mustana ja valitsen kahviksi reilun kaupan sertifioiman vaihtoehdon mutta suklaasta on vaikea löytää eettistä ja maukasta vaihtoehtoa.

        • Eettisiäkin suklaita löytyy! Vegaanivaihtoehtoja löytyy joka kaupasta, samoin Reilun kaupan. Lidlin lähes kaikki suklaat on utz-sertifioituja.

          • Anton & Antonista näitä löytyy muistaakseni kans!

    • Mitäs se sun koirasi syö? Meidän hurtta kyllä pistelee poskeensa hyvillä mielin nautaa, hevosta ym eläinkunnan edustajia. Vaikka eläin onkin.

      • Käsittääkseni koiran elimistö tarvitsee lihaa toimiakseen kuten luonto on sen tarkoittanut, ihminen puolestaan pystyy korvaamaan sen muilla raaka-aineilla.

  10. mikä on tuo ihana hylly kaapiston vierellä, se voisi olla juuri sellainen mitä keittiöni kaipaa

  11. Vihreän linjan ajatukset ovat mielessä myös täällä, ja hyvin samansuuntainen päätös omaan hyvinvointiin ja maapallon tulevaisuuteen liittyen on tehty. Taustalla vaikutti ehkä hiukan myös aamuyön tunteina putkeen katsotut dokkarit Cowspiracy, Gmo Omg ja Terre ;) Ei enää tehotuotettua lihaa, nautaa missään muodossa, maitotuotteita eikä geenimanipuloituja tuotteita. Onneksi viimeiseksi mainittuja ei (vielä?) Suomessa niin älypaljon olekaan. Jos lihannälkä iskee, haen lähiruokapiiriltä riistaa, lammasta tai muuta herkkua, josta tiedän, missä se on elänyt, mitä syönyt ja että se on puhdasta ravintoa. Tällä mennään!

    • Niinpä! Hyvä päätös, onnittelut. Itse olen jättänyt suurimman osan noista dokumenteista väliin, tiedän että ne ovat mulle liikaa – onneksi saimme tehtyä tämän päätöksen niitä näkemättäkin.

    • Voih! Mutta onneksi näitä voi soveltaa: smoothiesta voi jättää mangon pois, soijamaidon voi korvata manteli- tai kookosmaidolla ja kvinoasalaatinkin voi tehdä ilman soijaa. Vuohenmaitofeta on vaihtoehto, jos vatsaa ei kestä lehmänmaitoa, tai juuston voi jättää ohjeista kokonaan pois.

      • Hei, maitoallergia tarkoittaa, että on allerginen maidon proteiinille. Sitä ei siis voi käyttää missään muodossa ja voi aiheuttaa vakavankin allergisen reaktion. Terveisin laktoosikko, joka ei siedä maidon sokeria. Nämä on ihan eri asioita.

        Nipelle tsemppiä, toivottavasti löydät täysin vegaanisia ohjeita, joissa ei ole mitään noista mainitsemistasi.

        • Kannattaa kysellä vaikka vegekaupasta olisko vegaanisissa juustokirvikkeissa soijatonta vaihtoehtoa. Niiden valikoima on nykyään yllättävän laaja ja maistuva!

  12. Voi luoja. Ei olisi pitänyt lukea tätä nälkäisenä…

    Täällä kasvissyöjän arkiruoat syntyvät yleensä lähinnä satunnaisesta yhdistelmästä kasviksia, papuja ja fetaa. Kiireisen päivän ruokana toimii yleensä uunivihannekset (niillä pavuilla ja fetalla). Uuni on paras! Tällä kaavalla syntyy kyllä hyvää ruokaa, mutta vaihteluakin olen viime aikoina kaivannut, joten tuo maissiresepti menee varmasti kokeiluun. :)

Leave a Reply

Your email address will not be published.