Siitä tietää, että alkaa tien päällä tehtävistä töistä huolimatta päästä vähän lomatunnelmiin, kun harmaa maaliskuinen Helsinki tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Nämä kotikulmilta otetut ruudut ovat mustavalkoisia, mutta en usko, että ne olisivat merkittävästi erilaisia, vaikka olisivat värikuvia. Kun saapuu maailmasta, josta on pesty värit, Karibian värikylläisyys melkein sattuu päähän. En valita, vaan nautin jokaisesta silmiäkirvelevästä hetkestä.
Mitä Suomeen kuuluu? Olemme kuulleet ristiriitaisia huhuja sekä aurinkoisena koittaneesta keväästä että loskamyrskystä – kumpaan uskoa!? Haluaisimme luottaa ensinmainittuun, mutta olemme vastaanottaneet valokuvia sadetta protestoivista koirista. Vaikka siellä tulisi taivaalta ämpäreittäin sammakoita, voidaanko sopia, että kuun loppuun mennessä on kevät?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Sanotaanko ettei kannata tulla takaisin ihan vielä.
Ehkä peruutan paluulentoni.
On kylmää. Perkele.
Edelleen liian harmaatakin. Perkele.
Ja loskaista. Perkele. :•D
YÖK!
Sekin vielä! Mistä ihmeen keväästä siellä on sitten höpisty?!
Kaverit ovat juksanneet, ollessaan teille auringosta kateellisia. No, toivoa on. Harmaan viikon jälkeen se on hetken näyttäytynyt pilviverhon läpi täälläkin. On kyllä kieltämättä tullut taas kuitenkin mieleen, että miksi asuinkaan täällä..?
AAH, noniiin! Joo, sama ajatus usein mielessä varsinkin siinä helmi-maaliskuun koleudessa, kun odottaa malttamattomana jo kevättä, mutta räntää vaan puskee päin näköä :D
Oh no.