HEI SAN JUANISTA

✖ SAN JUAN, PUERTO RICO

Ensimmäiset postikortit Puerto Ricosta! Lento Karibialle meni niin rattoisasti kuin alkavan flunssan kourissa nyt voi odottaa – söin välipalaksi buranaa ja nukuin katkonnaisissa vartin pätkissä Jarnon olkapäätä vasten. Loppumatkasta päätä pakotti niin paljon, etten saanut enää unta. Katsoin The Great Gatsbyn ehkä toisen tai kolmannen kerran ja otin kaiken irti siitä, että lentokoneessa sitä katsoo leffansa yksin – kelasin kohtauksia edestakaisin, pysäyttelin niitä, palasin taaksepäin ja kelasin taas. Rakastan tuota Baz Luhrmannin ohjaamaa elokuvaa sen tunnelman, musiikin ja vähän niiden kimaltavien mekkojenkin vuoksi. Ja kohtausta, jossa Daisy kertoo mitä oli ajatellut tyttärestään ennen kuin tämä oli syntynyt: I hope she´ll be a fool. That’s the best thing a girl in this world can be. A beautiful little fool. Niin surulliset sanat, niin lumoavalla tavalla kuvattu.

Kun laskeuduin viimeksi San Juanin kentälle puolitoista vuotta sitten, ei ollut aavistustakaan missä tulisin tulevan yön viettämään. Tällä kertaa reittejä ja etappejamme sen varrella on suunniteltu vähän enemmän, sillä matkamme työagendalla on mm. muotikuvaus ja lehtijuttu, joiden tiimoilta olemme varanneet osan matkan majapaikoista jo hyvissä ajoin. Muille öille olemme metsästäneet hotellihuoneita momondon kautta San Juanista ja sen ympäriltä, vähän sen mukaan mistä on löytynyt tavalla tai toisella inspiroivia paikkoja. Tiesimme, että tulemme viettämään viikon luonnon keskellä Viequesissa, pienellä saarella Puerto Ricon lähellä, joten halusimme olla matkan alun ja lopun pääsaaressa kaupungin lähistöllä. Loppupäästä ei ole vielä tietoa, mutta ensimmäisen yön vietimme samoilla kulmilla jonne päädyin ensimmäisenä edelliselläkin reissulla.

San Juanissa oli kuuma päivä kun saavuimme, taivas täynnä tummia pilviä. Nappasimme taksin ja kaahasimme Ocean Parkiin guest houseen nimeltä The Dreamcatcher. Olisin ihan mielelläni jäänyt sinne useammaksikin yöksi, mutta paikka oli täynnä enkä ihmettele yhtään miksi. Trooppisen puutarhan keskelle piiloutunut hippihotelli pienine huoneineen on nimittäin aivan hurmaava.

Pihalla on kirkkaanvihreä suihkulähde, jossa linnut käyvät päiväkylvyillä. Pikkuravintola tarjoilee superhyvää kasvisruokaa, aulassa on valtava kahvipannu vieraiden vapaassa käytössä ja jääkaapista voi poimia kahden dollarin kaljoja. Jos ei ole muistanut ostaa aurinkorasvaa, ei hätää, sitä saa lainata aulaan sijoitetuista koreista. Useimmissa huoneissa ei ole omaa suihkua, vaan ulkoilmasuihkut jaetaan muiden vieraiden kanssa – paitsi jos sattuu meidän lailla saamaan hotellin viimeisen, vähän niinsanotusti paremman huoneen, jolla on toisen huoneen kanssa jaettu violetti kylpyhuone. Siellä on pieni silmiäsärkevän vihreä suihkunurkkaus, jossa tuoksuu suitsuke – ei tarvita edes saippuaa tuoksuakseen suihkun jälkeen huumaavalta.

Joogaakin olisi ollut tarjolla, ehkä seuraavalla kerralla kokeillaan sitä. – tässä väsymyskoomassa ei ollut ensimmäisenä jooga mielessä. Meidän iltamme kului laskeutuessa paikalliseen aikaan ja rytmiin: etsimme lähikiskan, kävelimme kulman taakse Ocean Parkin rannalle ja testasimme suurten aaltojen lämpötilan, kävimme ahtaamassa napaamme kokonaisen meksikolaisen fiestan burritomestassa jossa oli happy hour -margaritat. Lopulta tulimme takaisin hengaamaan huoneemme pikkuisella terassilla ja kuuntelemaan kun sirkat aloittivat jokailtaisen konserttinsa. Se on ilmainen, kestää koko yön ja nukuttaa paremmin kuin mikään muu maailmassa. Uni taisi tulla koko seurueelle iltakymmeneen mennessä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

14 thoughts on “HEI SAN JUANISTA

  1. Oltiin Dreamcatcherissä n.1 1/2 vuotta sitten. Vieläkin haikailen takasin. Aivan mahtava paikka. Meri ja ranta ihan kulman takana. Suosittelen niitten brunsseja ja illallisia. Kasvisruokia mutta saa myös vegaanisena.

Leave a Reply

Your email address will not be published.