Raivolla ja rakkaudella

Takana on niin rasittava päivä etteivät sanat riitä, mutta taidan silti yrittää, koska jonnekin tämä raivo on purettava. En tätä ennen edes tajunnut miten moneen asiaan yksi varastettu laukku voi vaikuttaa. Rikosilmoituksen tekeminen verkossa: ei onnistu ilman tunnistautumiseen tarvittavaa puhelinta tai pankkitunnuksia. Rikosilmoituksen tekeminen puhelimitse: ei onnistu, koska poliisin päivystävä linja on epäkunnossa. Siis koko päivän. Anteeksi, miten voi olla edes mahdollista? Jos linja on rikki vielä huomennakin, ei kai auta kuin perua kaikki työt ja mennä Pasilaan vuorolappu kädessä jonottamaan. Mutta milloin ne työt sitten tehdään, kun ylihuomenna pitää jo pakata ja lähteä lentokentälle?

Vakuutushakemuksen tekeminen: ei onnistu ennen kuin rikosilmoitus on tehty, eikä oikeastaan silloinkaan ilman pankkitunnuksia. Ajokortin uusiminen: en aio edes aloittaa. Modernissa maailmassa jokaikinen asia pitää varmistaa jollain toisella asialla, mikä muodostuu hiukan ongelmaksi, jos NE KAIKKI ASIAT ON VARASTETTU.

Opin myös, että uusia pankkikortteja ei saa edes pikatilauksella viidessä päivässä perille. Vaikka kortti on tilattu viikonloppuna ja valmistettu maanantaina, ei ole kuulemma olemassa mitään keinoa saada se minulle ennen torstaiaamuna koittavaa lähtöä. Hullua! Miten pärjäävät kaikki muut ihmiset, joilta varastetaan tai katoaa kaikki kortit muutama päivä ennen ulkomaanmatkaa? En voi olla ainoa. Ovatko ne kaikki muut jonkun eri pankin asiakkaita vai peruvatko ne matkansa, kun eivät voi lähteä ilman maksuvälinettä!? Maailma on täynnä maita, joista ei saa varattua ainuttakaan hotellihuonetta, lentolippua tai edes rämisevää vuokra-autoa ilman luottokorttia. Sattumalta olen tietysti matkustamassa yhteen niistä.

Olen roikkunut miehen puhelimessa ja erilaisissa jonoissa tänään aamukahdeksasta iltaseitsemään ja pakollisista asioista on hoidettu tähän mennessä noin neljännes. Olin pillahtaa itkuun viimeistään siinä vaiheessa, kun lukkoseppä kysyi millainen lukko meidän ovessa on ja “tommonen möhkäle” ei kelvannut vastaukseksi. Mistä helvetistä minä tietäisin mitä kaikkia eri lukkotyyppejä maailmassa on? Möhkäle mikä möhkäle!

Voin kertoa, että ainoa asia, mikä on omaisuutensa uusimisessa helppoa ja nopeaa, on uuden puhelimen ja sim-kortin hankinta. Kävelin liikkeeseen ilman pankkikorttia, ajokorttia tai puhelinta – ja olin vartissa valmis uusi luuri taskussa. Teki mieli kapsahtaa sen asiakaspalvelijan kaulaan ja nyyhkiä sen insinööripaitaan. Voi kunpa kaikki muut yritykset ottaisivat mallia tästä toimintamallista, joka perustuu siihen, että asiakkaita palvellaan. Kiitos Elisa. Kannan ilomielin jatkossakin pennoseni samaan osoitteeseen.

Kuvat eivät todellakaan ole tältä päivältä vaan muutaman viikon takaa. Meno ei ollut ihan näin seesteistä – olen juonut lounaaksi jäähtyneen ärräkahvin ja kirjoittanut lähinnä vihaisia muistilappuja kaikista asioista, jotka eivät etene toivotulla (tai oikeastaan millään) tavalla. Haahuillut tukka hätänutturalla ja niska krampissa kaikesta puhelimessa puhumisesta, pukeutunut verkkareihin ja miehen t-paitaan. Ajattelin, että hänen tuoksunsa rauhoittaisi, mutta olisi ehkä pitänyt vielä vahvistaa vaikutusta jollain vodka-valium-smoothiella.

Samaan aikaan tiedän: mikään oikeasti tärkeä ei onneksi ole huonosti. Kaikki ongelmat, joista selviää ajan- tai rahanmenolla, ovat lopulta pieniä. Mies on terve, koira kunnossa ja minäkin ihan ok, jos ei oteta huomioon sitä, että päästäni uhkaa revetä verisuoni joka kerta kun keskustelen pankkivirkailijan kanssa. Rakkautta riittää, ympäriltä löytyy katto, seinät ja natiseva lattia. Jääkaapissa on kirsikkatomaatteja, juustoa ja viikonlopulta unohtunut kuohuviini, johon saatan ihan kohta turvautua. Ja onneksi, onneksi varas ei saanut kameraani ja muistikorteilla olevia kuvia. Laskeskelen kymmeneen, halailen huolestunutta koiraa, koitan muistaa, että kaikki järjestyy kun vaan jaksan järjestellä. Kohta lähden kävelylle hengittelemään ja toivon, että happi puhaltaisi päähän positiivisempia ajatuksia.

Ainakin olen elossa ja aikaansaava, kykenevä hoitamaan tätä katastrofia, ottamaan opiksi, olemaan ensi kerralla vielä tarkempi. Ja kävi miten kävi, torstaiaamuna istun lentokoneessa jonka nokka kääntyy kohti Karibiaa – ja auringossa kaikki tämä vituttaa ihan varmasti (ainakin vähän) vähemmän.

Kiitos ja anteeksi.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

36 thoughts on “Raivolla ja rakkaudella

  1. Voi ei, toivottavasti kaikki järjestelyt onnistui ennen reissua… Itellä kävi pari vuotta sitten ohrasesti, kentällä matkalla ekasta reissukohteesta toiseen, odoteltiin pienellä suljetulla lähtöporttialueella koneeseen pääsyä. Tulikin äkkikuulutus että portille ja heti ja siinä kamoja kerätessä joku ehti puhelimen varastaa huomaamatta. Koneessa olin laittamassa puhelinta kiinni ja sitä ei enää ollutkaan. Emot soitteli lähtöportille ja siirtymäbussiin ,mut ei tulosta.Siinä oli kivan jännittynyt tunnelma lennon ajan ja uudessa kohteessa miehen puhelimella selvittämään löytötavarapaikan+poliisin numero edellisestä maasta ja tuloksetonta soittelua pari päivää. Ja reissukuvat meni siinä tietty ja fiilis myös. No kaikesta selviää huumorilla (ja parilla kyyneleellä).
    IHANAA REISSUA TEILLE kaikesta huolimatta! Tuokaa sitä aurinkoa ja lämpöä paluulennolla!

    • Eikä, voi hitto miten huono säkä! Toivottavasti reissu meni silti ihanasti, vaikka menetetty puhelin varmasti latisti tunnelmaa.
      Ja kiitos – me tuodaan xxx

  2. Kannattaa ilmoittaa sinne pankkiin että ajokorttia ei saa käyttää henkkarina. Ne rosvot saattaa yrittää nostaa tililtä rahaa vilauttamalla sitä. Näin mua aikoinaan neuvottiin. Mun kaunis (ja kallis) lompakko varastettiin vuosia sitten hampurilaispaikassa. Oli hurjaa katsoa valvontakameran nauhalta kuinka se napattiin tyynen viileästi ilman että huomasin mitään. Onneksi laaja kotivakuutus korvasi lompakon arvoa ja sisältöä. Vaikka hiukan poliisin suupieltä nyki kun ilmoitin poliisilaitoksella että “lompakossa oli 13 euroa rahaa mutta se lompakko maksoi….byäääh” ja sitten itkin.

    • Joo, pankissa tiedetään, että ajokorttini varastettiin myös! Voih, ymmärrän… Harmittaahan se ihan hulluna, kun on joku itselle rakas esine, johon on vielä käyttänyt sievoisen summan rahaa. Onneksi Filippa K:n lompakkoni ja laukkuni eivät sinänsä maltaita maksaneetkaan, mutta kyllä se muutamankin satasen menetys harmittaa, varsinkin kun samaa lompakkoa ei taida enää mistään saada.

  3. Juuri tämän saman totesin, kun laukkuni muutama vuosi sitten varastettiin Barcelonassa. Mikään homma ei edennyt ilman pankkitunnuksia tai ajokorttia. Useampi päivä meni jonottaessa eri virastoissa. Tsemppiä!

    • UUH, uskon. Espanjassa varmasti kaikki vielä vaikeampaa kuin Suomessa. Kiitos! x

  4. Toivottavasti ehdit kaikki välttämättömät hoitaa ennen reissua. Mä oon niin raivoissani ku tietotekniikka tökkii ja kaikki ottaa päähän. Eikä mulla ole tiedossa Karibian lomaa. Toisella koneella sun blogi ei jostain syystä päivittynyt, vaikka latasin sivun monta kertaa. Voi olla mun vika tuntuu, että minä ja tekniikka ei olla nyt match. Olisin just niin mielelläni tuollaisessa olotilassa ku noissa kuvissa, kahvi ja muistikirja käsissä. Mistä toi ihana muistikirja muuten on?

    Hyvää reissua ja aurinkoa!

    • Hei kiitos kun huomasit ja kerroit, koodarineroni tsekkasivat asian ja sieltä löytyikin bugi, joka piti korjata. Nyt pitäisi toimia!

      Muistikirja on muistaakseni ostettu joskus ajat sitten Granitista, siellä on kivoja muistikirjoja jotka on sopivan yksinkertaisia ja rosoisia.

  5. Lähetän sulle sympatiaa ämpärillisen, mä NIIN tiedän miltä susta nyt tuntuu! Suomi on virastonihkeydessään takuulla maailman ykkösmaa; YKSIKÄÄN asia ei hoidu helposti tai nopeasti, vaan kaikesta on tehty (tarkoituksella?!) mahdollisimman hankalaa. Ikään kuin rikoksen uhriksi joutuminen ei vituttaisi jo tarpeeksi, sen päälle vielä hankaloitetaan mahdollisimman paljon kaikkea, ja oikein hierotaan sitä epäonnea jo muutenkin epäonnisen naamaan.

    Toivottavasti saat hommat jiiriin, ja sen jälkeen koneessa throw your head back ja haistatat pitkät virasto-Suomelle! ZEMPPIÄ!!! ♡♡♡ xxx

    • Santtu, et ole selvästi asunut muualla kuin Suomessa jos sanot että Suomi on virastonihkeydessään ykkönen.
      Väittäisin jopa että asiat hoituvat hyvinkin nopsaan verrattuna moneen muuhun maahan josta mulla on kokemusta.

      • Heh, samaa mietin. Kokemukset esim muutamista Afrikan maista antoi hieman perspektiiviä. Suomessa on helppoa ja viranomaistoiminta asiallista ja läpinäkyvää.

        • Ehhee, joo xD Sympatiat Stellalle ja muille Suomen byrokratian kanssa painiskeille, mutta ei tarvi ku Ranskaan tai Italiaan mennä niin hommat on huomattavasti vaikeampia. Meillä on täällä asiat todella hyvin, myös byrokratian määrän suhteen.

          • No LUOJAN KIITOS en ole jos muualla on VIELÄ hankalampaa!!! Ja toivottavasti en koskaan joudukaan. :•D :•D

      • Haha, jep. Kerran ihan oikeasti itkin onnesta, kun olin Suomessa käymässä ja “viralliset” asiat sujuivat niin uskomattoman helposti ja järkevästi. t. 7v ulkomailla asunut

          • Onkohan sinulla mahdollisesti S. jokin syy yrittää ilkeillä minulle…….? Aurinkoista ja mukavaa päivää toivotan kuitenkin omasta puolestani sinullekin! :•) ♡

          • Ei, pahoittelut jos tämä aiheutti mielipahaa! Oli tarkoitettu kepeäksi – sorry!

    • Kiitos Santtu sympatiasta! Kyllä Suomessa saa asiat hoidettua vähemmällä vaivalla kuin monissa muissa maissa, mutta ei ne SuomessaKAAN välttämättä nopeasti tai helposti hoidu… Huokaus. Onneksi sain välttämättömimmät hoidettua ennen lähtöä, ja uusi pankkikorttikin ehti just ja just mukaan! Kyllä tästä hyvä reissu tulee xxx

  6. Voi ei, tsemppiä, kuulostaa sellaiselta sopalta, että riittääkö tuohon yksikään kuoharipullo… Mut joo, lentokoneessa harmittaa luultavasti vähemmän! Hyvää reissua!

  7. I feel you. Pelkästään jo se, että lompakko oli hukassa kaupassa viisi minuuttia ennen kuin infosta kuulutettiin, että täällä oli jonkun tohelon tiputtama lompakko, aiheutti kylmiä hikikarpaloita otsalle.

    Aina ihmettelen niitä urpoja, joilla on tarvetta toisten tavaroita viedä. Itse en pystyisi ikinä käyttämään varastettua tavaraa, kun mielessä olisi vaan, että tama on jonkun toisen oma ja luvatta viety.

    Ihanaa reissua jokatapauksessa! <3

    • Samaa mietin, että paljonko iloa niistä varastetuista tavaroista sitten on? Mutta ehkä varkaaksi ryhtyvät sellaiset ihmiset, jotka eivät ajattele noin.

  8. Kamalan kuuloinen maanantai! Muutenkin jo ketuttaa laukun ja kaikkien rakkaiden esineiden menetys, mutta siihen päälle vielä nihkeily ja asioiden järjestelyn vaikeus.
    Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä ja lentokoneeseen istut hyvillä mielin. :)

    • Niinpä, se juuri. Ja kyllä – lentokoneen lähtöön oli jo ihan muut asiat mielessä! x

  9. Voi luoja, mikä soppa. Ja mitä myötäraivoa tunnen puolestasi sitä kusipäätä kohtaan, jonka hallussa on nyt sun tavarat!!!
    Mutta kuten sanoitkin, kaikki on kuitenkin ihan hyvin. Matkaliput, passi ja hammasharja toivottavasti on tallella ja kohta tosiaan koittaa se maaginen hetki, kun lentokone nousee ilmaan. Voit hetkeksi haistattaa p¤###kat tälle maankamaralle ja näyttää pitkää nenää sille idioottipitkäkyntiselle.

  10. Virastojen kanssa toimiminen on yleensä painajaista ja aina saa kuulla vaikka mitä hölmöjä syitä miksei apua voi saada nopeammin tai jopa ollenkaan :( MUTTA kyllä kannattaa palata perusasioiden äärelle, kaikki lopulta järjestyy ja kadonneitten asioiden tilalle tulee parempia asioita. Tekee minkä voi ja sen on pakko riittää :)

  11. Kuulostaa painajaismaiselta. Mutta matka lohduttaa aivan varmasti, viimeistään siinä vaiheessa kun laskeudut perille. Ja siis minne olette menossa??

    • Joo, luulen että siinä vaiheessa tää painajainen tuntuu jo kaukaiselta. Puerto Rico, Karibia!

  12. Voi ei, voin niin samaistua tunteeseesi…! Ei varmaan lohduta nyt yhtään, mut hieman vaikeampia asioista tekee vielä kun satut asumaan suomen ulkopuolella väliaikaisesti ja noi kaikki samat häviää siellä Suomen pankkikorttia ei noin vain hankita postissa Mutta siitäkin on selvitty! Ystävät on <3 tsemppiä!

    • Hei JUST mietin juurikin tuota, että miten vaikeaa tää sama show mahtaa olla ulkomailla, jos se on näin vaikeaa kotimaassakin. Huhhuh! Voin vaan kuvitella. Kiitos tsempeistä xxx

  13. Ajokortin kanssa ei ole mitään kiirettä, jos osut ratsiaan, niin (Suomen) poliisit kyllä näkevät omista systeemeistään, että onko sinulla voimassaoleva ajo-oikeus vai ei.

    • Enemmän sitä oltaiskin nyt tarvittu tuolla reissussa autonvuokraushommiin ja sen sellaiseen, mutta nyt pärjäillään ilman ja varataan autot jonkun muun nimiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.