VAALEANPUNAISIN LASEIN

Uskokaa tai älkää, olen yrittänyt toukokuun viimeisen viikon kunniaksi vierottaa itseni mustista villapaidoista ja pitkistä takeista. Kaappiin on nimittäin kertynyt kaikenlaista uutta, joka on saanut kärsivällisesti odottaa hetkeään kun ulkona on pyryttänyt räntää ja räkää. Kuten hiekanvärinen mokkarotsi, joka on kaunein vaatekappale hetkeen, mutta ei takuulla tykkää sateista sen enempää kuin omistajansakaan. Auringossa se kehrää kuin kissa, siinäkin olemme samanlaiset.

Jumalaiset mokkabuutsit on luotu kuumalle asfaltille, festareille, rantakaduille, roadtripeille ja vapaapäiville kaupungissa. Ei loskaan ja lätäkköihin. Kuuletteko, säiden jumalat? Kyllä, puhun juuri teille, jotka päätitte, että tänään Helsinki saa +12 astetta ja koko päivän kestävän harmaan tihkusateen. Onneksi maanantaina oli mokkakenkäsää.

Filippa K:n mustaa mekkoa olen käyttänyt kyllä koko kevään, se ei ole säiden tai oikeastaan minkään suhteen kovin tarkka, vaan sille kelpaa kaikki. Ihana, iisi vaatekappale. Olen käyttänyt sitä eniten tennareiden ja mustan trenssin kanssa ja tykännyt kovasti yhdistelmän skandiminimalistisesta lookista, mutta taipuu se rokimpaankin menoon, buutsien ja nahkarotsin seuraan. Se tuntuu taipuvan ihan mihin vaan ja varmaan siksi siitä onkin tullut yksi kevään käytetyimmistä vaatteista.

Pinkit, pyöreät aurinkolasit sain tovi sitten Trend Opticista ja ne taisivat kertalaakista määritellä alkavan kesän tyylikonseptin. Rakastan niiden retrohenkistä pöyhkeyttä, sitä että niitä voi käyttää pilviselläkin säällä tai vaikka sisällä – ja varsinkin sitä, että koko maailma näyttää niiden läpi vaaleanpunaiselta! Pettymyksiä on edessä, jos ne riisuu kesken illan: ai, ei tuo auringonlasku ollutkaan hehkuvan vaaleanpunainen. Frency & Mercury x Daniel Wongin mallisto on limited edition, onneksi ennätin napata omani.

MOKKANAHKATAKKI* TIGER OF SWEDEN SS17
TOGA PULLAN SOLKINILKKURIT* MINIMAL NORDIC SS17
FRENCY & MERCURY X DANIEL WONG AURINKOLASIT* TREND OPTIC SS17
MUSTA MEKKO* FILIPPA K SS17
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

SADEPÄIVÄN SOUNDTRACK

Sadepäivään tarvitaan sata kuppia kahvia, poikaystävän villapaita, linttaan astunut lampaankarvatöppöset ja sopivan utuista musiikkia – tässä muutama tämänhetkinen suosikkini. Naurattaa vähän, että koko päivän jatkuneen sateen jälkeen aurinko tuli juuri esiin kun naputtelin tätä, mutta uskallan väittää, että edessä on vielä muitakin märkiä päiviä.





MAANANTAIN VAHINKOVIINI

Varmoja kesän merkkejä on se, että merenranta alkaa vetää ihmisiä puoleensa. Kaikki pikkukävelytkin suuntautuvat rannalle, oli se sitten koiran ulkoilutus, “jonnekin ulos” sovittu aamukahvi, pieni happihyppely kesken töiden tai päämäärätön haahuilu ihan pelkästä haahuilemisen ilosta. Emmekä ole ainoat – rannan tuntumassa törmää väistämättä tuttuihin.

Kuten eilen: löysimme iltakävelyn varrelta rantakalliolle viltin ja viinin kanssa leiriytyneitä ystäviä ja istahdimme seuraan. Sain lasillisen kuohuviiniä, jalkojeni lämmikkeeksi nahkarotsin ja rotsin alle kaksi koiraa. Auringonlaskun jälkeen tuli viileää, mutta koko päivän aurinkoa kerännyt kallio hohkasi lämpöä. Valoa riitti vielä pitkään kymmenen jälkeen.

Rumpali on palannut rundinsa ensimmäiseltä kierrokselta ja arki solahtanut toviksi takaisin uomiinsa. Olimme rantaan päätyessämme lempiharrastuksemme äärellä, kuljeskelemassa kaduilla kamera olalla, koirien nuuhkutellessa pikkukiviä ja tekstareita portinkulmista. Meillä oli mukana paperipussillinen suklaapatukoita, jotka kelpasivat viinin seuraksi ja herättivät kiihkeän keskustelun siitä miten erilaisia patukoita kuuluu oikeaoppisesti syödä – eräälläkin Vihreän talon emännällä kun on kaikenlaisia vääriä mielipiteitä. Tulimme kuitenkin lopulta siihen yksimieliseen johtopäätökseen, että paras suklaapatukka on syöty suklaapatukka eikä sillä tekniikalla niin väliä.

Löytyi sitten vielä lisääkin tuttuja – ja yksi innokas paimenkoira, joka olisi kovasti halunnut tutustua pikkukoiriin. Tunne ei valitettavasti ollut molemminpuolinen. Juno-koiraa epäilyttää kaikki itseään suuremmat eläimet. Kaikki samankokoiset ja pienemmät ovat sen mielestä kamuja, olivatpa sitten koiria, kissoja tai oravia.

Otin Mikosta ja Lunasta vain yhden kuvan, mutta siitä tuli täydellinen. Sydän sulaa joka kerta kun mustasta manaajakoirasta tulee omistajansa sylissä pieni ja hellyydenkipeä kerä. Rakkaus taitaa teettää sellaista itse kullekin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK