Toukokuun loppu

Syytän matkojen katkomaa kevättä siitä, että olen vähän pihalla ajankulusta. Kalenterini mukaan elämme toukokuun viimeisiä päiviä ja muu maailma näyttää siirtyneen kesämoodiin, mutta minä elän vielä koleahkossa keväässä. Ohitin eilen pitkässä mustassa palttoossani kolme tyttöä, jotka istuskelivat puistossa viltin päällä ja ottivat aurinkoa shortseissa ja hihattomissa paidoissa. Kiedoin villahuivin tiukemmin harteilleni ja mietin, että tältä mummostani varmaan tuntui, kun heitin 12-vuotiaana talviturkkini Tornionjokeen, josta jäät olivat juuri lähteneet ja hyisessä vedessä ajelehti valtavia jäälauttoja matkalla etelään.

Piposta olen sentään tätä kirjoittaessani luopunut.

Tämä vuosi on todellakin reissuvuosi, toisille vielä enemmän kuin toisille. Jarno lähti Baltiaan rundille bändinsä kanssa, tänä viikonloppuna on osa yksi ja osa kaksi sitten parin viikon päästä. Jäämme Juno-koiran kanssa keikkaleskiksi kaupunkiin: nukumme sohvalla, käymme kävelyille epämääräisinä vuorokaudenaikoina ja elämme voileivillä, jotka syömme yhdessä sängyssä (eli sohvalla). Vietämme melko samanlaista elämää kuin Jarno ja Juno viettivät silloin kun minä olin monta viikkoa Balilla. He taisivat tosin syödä pakastepizzaa.

Juno tykkää myös maastoutua valtaistuimeensa, jonka lampaantaljan seasta on hyvä tarkkailla maailmanmenoa.

Vaaleanpunaiset talot päätyvät aina kuviini, olin sitten Helsingissä, Karibialla tai Kreetalla.

Muistin taas, että tykkään käydä yksin kahvilla. Tilaan ison kahvin, pohdin pullavalikoiman äärellä kävisikö korvapuusti aamiaisesta (vastaus on aina kyllä). Valitsen sen pöydän, joka tuntuu eniten omalta. Paras on sellainen, joka on itse suojassa, mutta tarjoaa suoran näköyhteyden ohikulkijoihin. Selaan hajamielisesti lehteä. Vastaan muutamaan viestiin, jotka luin kiireessä enkä silloin ehtinyt. Sitten unohdun katselemaan ihmisiä, kuuntelemaan askeleiden rytmiä. Kuvittelen joillekin elämän. Mietin mitä he ajattelevat, mistä näkivät viime yönä unta, mitä pelkäävät, mitä toivovat eniten.

Junon lempipaikka maailmassa on Jarnon syli, jossa se matkustaa portaita, ruuhkaratikassa ja muuten vain silloin kun neidin omasta mielestä on liian kylmää tai märkää kävelemiseen.

Pyöräkausi on virallisesti alkanut! Tuntuu ihan vapaudelta. Molempien fillarit alkavat pikkuhiljaa olla polkunsa päässä, tosin oma sotaponini hirnuu vielä voimissaan verrattuna tuohon kuvassa näkyvään surmanloukkuun, josta ei ole löydy esimerkiksi jarruja. Se on niin rämä ettei sitä tarvitsisi edes lukita kadun varteen – ei sitä kukaan huoli.

Olemme sentään tehnyt suunnitelmia kesälle. Päättäneet reissupäivämääriä, kirjanneet kalenteriin ensi viikon kohdalle: PÄÄTÄ ROADTRIPIN REITTI. Varasimme myös lempisaaremme yhdeksi heinäkuiseksi viikonlopuksi, sillä heinäkuussa lomaillaan! Olemme tehneet kevään aikana kovasti töitä ja laskeskelimme, että jos paiskimme vielä kesäkuun hommia, voisimme heinäkuussa ottaa iisimmin ja elää sään ehdoilla: aurinkoisina päivinä viettää lomaa, sadepäivinä kirjoitella tätä blogia ja tehdä ne vähäiset hommat, joita heinäkuussa on. Pitääkin tarkistaa milloin Pihlajasaaren lautta alkaa liikennöidä, vai jokohan se aloitti?

Finnish Design Shopin arvonta on muuten päättynyt ja voittaja julistettu! Arvatkaa kuka oli onnetar? Nanson skabaan ehtii muuten vielä osallistua huomiseen asti.

Tämä viikko taitaa olla menetetty tapaus – kirjoitan tätä sohvapesästäni yöpaidassa, vaikka on neljä iltapäivällä. Mutta lupasin juuri itselleni, että ENSI viikko on se viikko, kun pääsen taas kartalle tästä kaikesta. Varaamme lentolippuja, teemme matkasuunnitelmia, laadimme aikataulut kaikille töille jotka pyörivät työpöydällä epämääräisinä postit-lappuina. Teen paluun treeneihin, raivaan vaatekaapista kirppiskasaan kaiken joka ei mahdu hyllyihin, soitan vakuutusyhtiöön tietokoneesta, joka kastui matkalla (jos tämä blogi hiljenee yhtäkkiä, tiedätte mitä tapahtui). Luovun ehkä pitkistä takeista, jos sille päälle satun. Paitsi tuo Gant Ruggerin mokkatakki on kyllä niin kaunis, että sitä saatan käyttää koko kesän.

Maanantaina skarpataan sitten, mutta tämä viikonloppu vietetään vielä näin. Vaakatasossa, poski rutussa tyynyä vasten, kokispullo vieressä. Valvotaan aamuviiteen ja nukutaan yhteen. Tehdään vähän töitä. Nukutaan kun nukuttaa. Odotetaan rumpalia takaisin reissuiltaan. Ollaan koko päivä yöpaidassa. Lähdetään yöpaidassa lasilliselle ystävän kanssa. Jos siis jaksetaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

24 thoughts on “Toukokuun loppu

  1. Olet Stella ihana <3 Keskellä vauva-arkea tekstiesi lukeminen ja kuvien katsominen saa ajan pysähtymään, juon usein kupin jos toisenkin kahvia ja nautin pienestä itselle varastetusta hetkestä.

    Tajusin muuten juuri että olen lukenut blogiasi kohta 8 tai 9 (?!) vuotta, päädyin blogiisi joskus aikoinaan kun googlettelin "lyhyt trikoohame" tms. :D Sillä tiellä ollaan, kiitos lukuhetkistä, aion edelleen pysyä menossa mukana <3

    • Sari! Anteeksi ihan luvaton viive tässä vastauksessani. Kiitos että luet, ihana kuulla, että tykkäät ja oot vieläpä pysynyt mukana noin HILLITTÖMÄN kauan! Ihan huippua. Lyhyitä trikoohameita en enää hirveästi käytä, mutta hyvä että käytin silloin, kun se kerran toi sinut tänne :D

  2. Hei Stella, kiitos blogistasi!

    Rakastan kuviasi ja sitä kerrontaa, kuinka se soljuu. Niitä pieniä hetkiä ja pilkahduksia elämässä… Valitettavasti myös myönnän, että kolmilapsisen perheemme äitinä, vähän ehkä kateudesta virnistän. :) Elämät on eri kaikilla ja valintoja kaikki tyynni. Omaani en kuitenkaan vaihtaisi pois, vaikka joskus voisi tehdä muutakin kuin ennen ja jälkeen työpäivän, miettiä seuraavaa ateriaa tai kyydittää lapsia treeneihin… :)

    Onneksi olet ja kirjoitat. Kiitos siitä! Annat minulle paljon ajatuksia ja ideoita.

    Blogin toivepostaus: Kirjoitit siitä, että suunnittelette uusia matkoja. En edes kysy että minne (saamme toivottavasti kuulla niistä kun aika on), vaan että kuinka alatte konkreettisesti matkaa suunnittelemaan? Mistä yleensä etsitte lennot ja haetteko monilta eri hakukoneilta vai miten? Samoin hotellin jne..? Ok, Momondoa joo, mutta..?

    Olemme (2+3) miettimässä matkaa (ehkä jo henkisen päätöksen tehneetkin) Australiaan. Reissu on meille kallis ja on tarkkaan mietittävä budjettia, lentomatkaa, tekemistä sekä tietysti majoitusta. Mutta pois meistä..

    Miten sinä tekisit suunnittelun, jos lähtisit kauas?

    • Moikka Salia,

      en tiedä huomaatko enää vastaustani, mutta vastaan silti, anteeksi että tässä kesti näin jumalattoman kauan! Yleensä pyrin vastaamaan kommentteihin parin päivän sisällä, mutta joskus niitä kasaantuu kiireen keskellä ja silloin voi mennä joitakin jopa kokonaan ohi.

      Ensinnäkin, kiitos että luet ja ihana kuulla että tykkäät!

      Momondo-yhteistyön puitteissa metsästämme lennot, majoitukset ja vuokra-autot toki juurikin momondon kautta. Käytämme sitä kyllä muutenkin paljon, se on mielestäni hakusivustoista monipuolisin ja helpoin, olen käyttänyt sitä vuosia jo ennen tätä yhteistyötämme.

      Kivoja ja kiinnostavia majapaikkoja metsästän usein netissä ihan googlailemalla suosituksia, joskus Instagramista, jopa Pinterestistä. Joskus lähden haarukoimaan majapaikkoja ensin sen kautta mihin päin kaupunkia tai maata haluan: jos kohde ei ole entuudestaan tuttu, kannattaa siis googlailla vähän millaisia vaihtoehtoja sen suhteen on tarjolla ja sitten vasta lähteä etsimään juuri siltä suunnalta sopivaa hotellia, b&b:tä tai vuokrakämppää.

      Ooh Australia, ihanaa!

      Mun matkasuunnittelu on melko intuitiivista ja ollakseni rehellinen, suunnittelen matkojani etukäteen hyvin vähän. Monesti on mielessä pari paikkaa joissa haluan käydä, mutta muuten menen minne nokka näyttää. Se toimii vallan hyvin lomalla yksin tai kaksin tai toki hyvässä porukassakin, mutta en ehkä suosittelisi tätä lähestymistapaa lapsiperheelle. Sinuna ehkä lähtisin hahmottamaan matkaa ensin siitä haluatteko olla koko reissun yhdessä paikassa vai nähdä useampia mestoja. Jos useampia, tutkisin ja selvittäisin mitkä paikat kiinnostaisivat, valitsisin niistä muutaman jotka ovat järjellisen matkan päässä toisistaan ja lähtisin siitä muodostamaan reittisuunnitelmaa. Kun paikat on suunnilleen tiedossa, voi päättää kauanko haluaa viipyä per etappi ja sitten onkin hyvä alkaa googlailla sopivia majapaikkoja.

      Kerrohan toki miten matkasuunnittelu etenee, vai olettekohan ehtineet jo lähteä?

  3. Sulla on ihana pipo! Mistä mahtaa olla?
    Kauniit nämä kuvat muutenkin. Kiitos inspiroivasta blogista.

    • Pipo on Samujin, itse olen tosin ostanut sen käytettynä ystävältä. Kiitos sulle, ihanaa kun luet!

  4. Niin kauniita, inspiroivia kuvia otatte. Että voikin jonkun elämä näyttää tuolta.. huoh :)

  5. Unohdin kyayä aikaisemmin, mistä teidän toimistohuoneen matto onperäisin, tai minkä merkkinen se on? Se on niin upea!!

    • Niin on! Se on Gant Ruggerin, BomeR Lifestylesta Mannerheimintien ja Bulevardin kulmasta. Sieltä kantsii kysellä jos kiinnostaa xx

Leave a Reply

Your email address will not be published.