Keskeneräisenä täydellinen

Olen pikkuhiljaa luopunut kuvitelmasta, että sisustuksemme olisi jonain päivänä niinsanotusti valmis. Keksimme koko ajan uusia tapoja yhdistää vanhoja kalusteita, huoneiden käyttötarkoitukset elävät tilanteen mukaan, toisinaan teemme kirppislöytöjä jotka pistävät kaiken mullinmallin. Meillä näyttää vähän erilaiselta näköjään joka toinen viikko ja se oikeastaan sopii meille oikein hyvin. Tavarat ajelehtikoon huoneesta toiseen ja solahtakoon uudenlaisiin asetelmiin, maalaukset löytäköön itselleen uusia paikkoja olla pieniä ikkunoita muihin maailmoihin. Kunhan tuntuu omalta – ja jos ei tunnu, tavarat voi aina siirtää taas. Pidän siitä, että ne ovat liikkeessä eivätkä unohdu nurkkiin keräämään pölyä.

Olohuoneen takan vieressä, polttopuiden edessä pönötti aiemmin kuusikymmentäviisituumainen jättitöllö, joka kannettiin kaappiin parin viikon takaisia sadonkorjuujuhlia varten. Siellä se on yhä, sillä takkanurkkaus näyttää yhtäkkiä ihan superkivalta ilman sitä! Siirsimme tilalle lepakkotuolin ja rahin, korista löytyy ylimääräisiä tyynyjä niitä hetkiä varten kun sohvalle on saatava tyynylinnoitus. Emme sentään elä kokonaan ihan televisiota – kodista löytyy toinen ja pienempi telkku, joka kulkeutuu kätevästi huoneesta huoneeseen tarpeen mukaan. Onhan Netflix-kausi ihan kohta parhaimmillaan.

Valkoiseksi maalatun takan reunukselle on kertynyt kivikokoelman kaveriksi kaikenlaista kynttilöistä kirjoihin ja kuviin. Olen alkanut pitää sitä konkreettisena muistitauluna asioille, jotka inspiroivat juuri nyt, olivatpa sitten värejä tai vuosikymmeniä, kivistä hohkavaa energiaa, valokuvia tai sattumanvaraisia pikkuesineitä. Kukkakimppu saapui yllätyksenä ovelle viime viikolla ja sattui sopimaan sävyihin. Voi tätä vaaleanpunaisen juhlaa! Se ei selvästikään suostu pysymään pelkästään seinässä.

Kaksi syksyä sitten Sofinahista löytämäni huonetuoksu on muuten yhä lempparini. Senkin paikka vaihtelee vähäväliä, mutta greipin raikkaaseen tuoksuun ei näköjään kyllästy. Pitääkin joku päivä kipaista Uudenmaankadulla hakemassa tuoksupulloon täydennystä ja kurkata samalla – ihan varmuuden vuoksi – onko sinne saapunut uusia tuoksuja Laboratorio Olfattivolta.

Kertokaapa, elääkö teidän sisustus vai tykkäättekö, että se on ja pysyy?

PHOTOS BY STELLA HARASEK

6 thoughts on “Keskeneräisenä täydellinen

  1. Ihmiset elävät, elämä muuttuu ja maku & sisustus niiden mukana, niin sen kuuluukin mennä. En tiedä ahdistavampaa ajatusta kuin se, että sisustuksen pitäisi muka olla jotenkin _valmis_, että romppeet lyötäisiin tietyille paikoille joilta perikunta ne sitten allekirjoittaneen siirryttyä ajasta ikuisuuteen korjaisi pois. :•\ :•\ Meillä saattaa joskus “sisustus vaihtua” päivittäin; huonekaluja on vain vähän (tai tavaraa ylipäänsä) koska pidän avaruudesta, valosta ja siitä, että voin halutessani siirtää vaikka lipaston keskelle olohuonetta ilman sen kummempaa raivausurakkaa (tätä en vielä tähän mennessä ole halunnut tehdä, mutta ei sitä koskaan tiedä!). En oikeastaan edes pidä termistä “sisustuksen vaihtaminen”, minusta se on ihan vain elämää; ihmiset liikkuvat, ja tavarat (kuten kaikki muukin) heidän mukanaan.

    Olipas syvällistä……. Teillä on kaunis koti! ♡♡♡

Leave a Reply

Your email address will not be published.