Yksi syksyn tavoitteistani on järjestellä tekemiseni jotenkin toisin ja saada arkikiireet kuriin: haluan, että viikkoni alkavat ja päättyvät hyvillä mielin ilman rintaa puristavaa pakotusta kaikesta siitä mitä pitää tai piti tehdä. Teen usein töitä myös viikonloppuisin, mutta perjantai tuntuu silti viikon päätökseltä, sillä lauantaisin ja sunnuntaisin ei puhelin pirise eikä sähköposteja pauku. Siksi olisi ihanaa aloittaa viikonloppu jollain pienellä rituaalilla, jolla päästän irti aikataulutetusta arkiviikosta ja siirrän ajatukset viikonloppusuunnitelmiin, mitä sitten ovatkaan. Haluan luoda perjantaiperinteen!
Aloitin tovi sitten, kun korkkasimme viikonlopun Café Strindbergin toast skagenilla ja lasillisella kuohuvaa. Edellisestä kerrasta olikin aikaa: paikka on yksi vanhoista suosikeistani, mutta arkireittini kuljettavat nykyisin harvoin ihan kaupungin keskustaan. Oli lämmin perjantai-iltapäivä, istuskelimme terassilla ja katselimme Esplanadin kuhinaa. Mietin aina millaista siellä näytti sata vuotta sitten, hassua ajatella että se oli jo silloin helsinkiläisten kohtauspaikka.
Perjantai on loistava päivä ohikulkijoiden tarkkailuun. Ihmiset ovat hyväntuulisia, monet silmin nähden helpottuneita kun työviikko taittuu kohti loppuaan. Jotkut kiiruhtavat kotiin pitkin askelin, toisilla ei ole mikään kiire – he kuljeskelevat omaan tahtiinsa, huomaavat ehkä katseen ja katsovat uteliaana takaisin. Tein testin ja hymyilin jokaiselle, jonka katseen kohtasin: kolmestatoista ihmisestä kaksitoista hymyili takaisin! Ihmisiin on niin helppo tartuttaa kaikenlaista, hymyjä, haukotuksia, kärttyisyyden, hyvän mielen.
Lainasin sisältä koiran lämmikkeeksi viltin, mutta ei se malttanut käpertyä sen sisään – oli liian kiire kerjätä leivästäni katkarapuja. Ymmärrän, toast skagen on minunkin suosikkejani. Meillä on Junon kanssa diili: jos se käyttäytyy kauniisti, se saa lopuksi oman ravun, perjantaisin kaksi. Kaunis käytös tulkitaan väljimmällä mahdollisella tavalla, sillä tuota lumoutunutta tuijottamista on vaikea estää – riittää ettei työnnä kuonoaan lautaselle tai päästele merkitseviä ynähdyksiä. Mäyräkoiranomistajat tietävät mitä ne ovat.
Rentoa perjantaita ruudun sille puolen!
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Perjantaiperinteeseen kuulunut jo vuosia hemmotteluateria kotona tai ulkona, viinipullo, vähän (tai joskus enemmän) suklaata ja hyvä/hauska kirja.
Viimeksimainitun löytyminen joskus haastavaa !!
Ooh, täydellinen perjantaiperinne! Mitäs hyvää/hauskaa olet viimeksi lukenut?
Viikonlopun aloitus ja sen tiedostaminen virkistää kummasti! Olen itsekin paljon iloisempi perjantaisin kun istun junassa Helsingistä Tampereelle. Helsinkiä on niin ikävä välillä. Taidampa jäädä systerille joku ilta yöksi jä jäädä vähän nauttimaan perjantaista ja hidastaa askelta.
Oi, ymmärrän! Jääpä kuule ja tule Strindbergiin lasilliselle kuohuvaa.
Strindberg on ihana! Käyn itsekin usein just loppuviikosta vähän istuksimassa ja relaamassa.
Oi, ehkä siellä törmätään siis joku kerta.
Ihana Juno kurkkii siellä <3
Juu, sehän siellä!