Musiikki mullistaa joskus ajatuksia. Tai sanotaanko tarkemmin, että hulluus nimeltä The War On Drugs. Philadelphialainen indiebändi julkaisi juuri neljännen albuminsa Deeper Understanding, josta en pääse yli enkä ympäri. Levy on ollut maanisessa tehosoitossa useita viikkoja ja siihen on kyllästynyt jo koko perhe puhumattakaan naapureista. Minäkin olen, mutta kuuntelen sitä silti. Uskon (ja toivon), että jossain vaiheessa pinttyneimmätkin pakkomielteet kokevat luonnollisen siirtymän taka-alalle jonkin uuden tullessa tilalle tässä sekopäisessä musiikin kehdossa, jota kodiksikin kutsumme.

Löysin yhtyeen alunperin ystävän kautta, kun hän linkkasi sen Facebookiin. En ollut koskaan kuullut ainoatakaan kappaletta, mutta jokin sai kiinnostumaan ja aloin kahlata läpi yhtyeen tuotantoa. Aikaisempi materiaali ei tehnyt vaikutusta, mutta uusin levy sai aivoenergiat liikkeelle. Saa nähdä mitä kaikkea se saa vielä aikaan. Taukoamatta soiva albumi toimii täydellisenä taustamusiikkina tämänhetkiselle elämänvaiheelle.

Kaikissa kappaleissa on oma tenhonsa, mutta nostan tähän suosikkini nimeltä Pain. Biisi toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kerrankin kitarasoololle annetaan kunnolla tilaa kasvaa. Tyylillinen napakymppi, että siihen myös kappale päättyy. Annetaan vielä extrapisteet mustavalkoisesta videosta.

Yleisarvosana 10/10

☊ THE WAR ON DRUGS – PAIN