Mökkihaaveita

Kaupallisessa yhteistyössä Natural Care ja Asennemedia

Elämme kummallisia aikoja, ystävät. Vannoutunut kaupunkilainen ja (entinen) “en ole mikään mökki-ihminen” -ihminen on huomannut viime aikoina haaveilevansa ihan uudenlaisista asioista. Siitä, että olisi jokin paikka, johon karata viikonlopun tai kesäloman viettoon, kirjoittamaan ja tekemään etänä töitä, nollaamaan päätä kaupunkielämän keskeltä. Koira saisi seikkailla vapaana, mies soittaisi kuistilla kitaraa, minä istuisin nojatuolissa ja lukisin tai kirjoittaisin. Viihtyisimme oman pikkuperheemme kesken, mutta ystävät olisivat aina tervetulleita ja sauna lämpenisi joka ilta. Jep, mökkikuume on tosiasia – mutta millainen paikka se olisi? Annetaanpa mielikuvien laukata hetki miettimättä tylsiä todellisuuden rajoitteita, kuten esimerkiksi yrittäjäperheen rajallista budjettia.

Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan edelleen asua keskellä kaupunkia, mutta olen alkanut kaivata välillä taukoa sen kohinasta. Kovin kauas ei ole välttämättä pakko päästä. Nämä kuvat ovat ystävämme perhepiirissä olevalta siirtolapuutarhamökiltä, jossa vietimme iltaa muutama viikko sitten: sinne pääsi alle puolessa tunnissa ja tunnelma vaihtui tyystin toiseen. Pienet mökit olivat piilossa rehottavien pensasaitojen ja omenapuiden keskellä, syksyn viimeiset kukat kukkivat vielä, kypsiä omenoita oli pudonnut kaikkialle. Rakastan tuota tummaa ja vihreää valoa, joka tallentui näihin ruutuihin.

Teki mieli leipoa jotain hyvää roseeviinin seuraksi. Katselin ensin sillä silmällä syksyn omenasatoa, mutta päädyin kuitenkin marjapiirakkaan: marjakausi vetelee viimeisiään ja nyt niitä kannattaa pistellä suuhunsa niin paljon kuin suinkin kerkeää. Pulskaksi kypsyneet viikunat kruunasivat komeuden. Taisi olla syksyn viimeisiä iltoja, kun tarkeni vielä istuskella ulkona. Siitä otettiinkin kaikki irti, kääriydyimme viltteihin ja istuimme terassilla vielä pitkään sen jälkeen kun aurinko laski ja pimeys putosi puutarhaan.

Siirtolapuutarhamökki ei olisikaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Unelmien mökki olisi ehkä kuitenkin saaressa, ehkä samanhenkisessä kuin Suvisaaristossa sijaitseva lempisaareni Estholmen, tai Porvoon ulkosaaristossa sijaitseva Klovharu, jossa Tove Jansson vietti kesiään. En tiedä miksi saaristo kiehtoo niin kovin, siitä vaan tulee levollinen ja onnellinen olo kun on meri aukeaa ympärillä kaikkiin suuntiin. Haaveilen tuulenpieksemästä kalliosta, jota aurinko lämmittää kesäisin ja johon aallot murtuvat syksyisin. Pitäisi varmaan oppia veneilemään, tai löytää saari, johon on säännöllinen lauttayhteys.

Mökki saisi sijaita mieluiten melko lähellä, jotta sinne viitsisi lähteä viikonlopuksikin. Mutta toisaalta: mitä jos mökki ei olisikaan ollenkaan Suomessa, vaan hankkisimme lomailuun, etätöihin ja erakoitumiseen sopivan majapaikan jostain eteläisestä Euroopasta kuten Italiasta? Sieltä saa satavuotiaita kivitaloja murto-osalla siitä hinnasta mitä saaristomökki (tai oikeastaan mikä tahansa keskivertomökki) Suomessa maksaa ja kesäkausi jatkuu niillä leveysasteilla tietysti paljon, paljon kauemmin. Kiinnostaa! Tätä villeintä versiota mökkiunelmasta olen itseasiassa kantanut mukanani jo vuosia. Selailen joskus myynti-ilmoituksia ja huokailen, tuohon laittaisin keijuvalot ja tuohon puuhun ripustaisin rottinkisen keinun, tuohon Mikko saisi istuttaa laventelipellon, tuohon piharakennukseen Jarno voisi rakentaa vierashuoneen. Tuossa olisi pöytä jonka äärellä istuisimme kaikki isolla ystäväjoukolla syömässä voisalviapastaa ja auringon kypsyttämiä tomaatteja, koirat juoksentelisivat niityllä.

Mökillä, sijaitsipa nyt sitten missä vain, saa jokatapauksessa olla simppeli ja mutkaton meininki. Ei tarvitse olla vimpan päälle, vanhat rakennukset kiinnostavat muutenkin eniten. Saa olla ränsistynytkin, kunnostellaan sitten niitä kohtia jotka sitä kaipaavat ja jätetään muut kertomaan tarinoita ajasta ennen meitä. Sähkö on välttämätön etätöitä ajatellen, tietokoneet ja kamerat täytyy ladata. Juokseva vesi olisi ylellisyys, joka helpottaa kummasti elämää, jos mökillä haluaa viettää pidempiä aikoja. Takka tai kamiina olisi tietysti superluksus, mutta ilmankin pärjää, kunhan pihalla on nuotiopaikka. Terassi pitää ehdottomasti olla: katettu ulkotila jossa voi syödä, lukea ja viettää aikaa sateellakin. Ihaninta olisi, jos katoksen alle mahtuisi ainakin ruokapöytä ja lekotteluun sopiva sohva.

Mökin sisustukseen liittyy tietysti sata suunnitelmaa! Kalustaisin sen väljästi ja rennosti, vanhoilla kirppis- ja antiikkilöydöillä. Tila saisi määrittellä tyyliä, karun kallion päällä sijaitsevaan saaristomökkiin sopii ihan erilaiset kalusteet kuin satavuotiaaseen italialaiseen kivitaloon. Terassille ehkä rottinkiset nojatuolit tai kuluneet ranskalaishenkiset puutarhatuolit. Tupaan vanha puinen ruokapöytä. Liinavaatekaappina palvelisi ehkä vanha talonpoikaiskaappi tai 50-luvun tiikkisenkki, pellavaiset lakanat ja pyyhkeet kuivuisivat kesäisin auringossa. Mökkilukemiston pinoaisin pöydille ja ikkunalaudoille, tai vanhoista laudoista nikkaroituun kirjahyllyyn. Hankkisin keittiövälineet ja astiat läheisiltä kirpputoreilta ja romumarkkinoilta, voisivat olla vaikka kaikki erilaisia. Juuri nyt kiehtoo vanhat antiikkilautaset joissa on kuluneet kultaukset, menköön tämän saman mökkihulluuden piikkiin. Ikisuosikkejani kirppismetsästyksessä ovat vanhat metallikipot, puiset kulhot ja tarjottimet, valurautaiset pannut joita käytämme kotonakin päivittäin, vanhat leikkuulaudat (parhaat ovat painavat ja paksut) sekä kaikenlaiset käsintehdyt keraamiset kummallisuudet. Kuhmuraiset kupit ja tarjoilulautaset ja vänkyräiset vaasit jotenkin herättävät hilpeyttä ja sympatiaa.

Saippuaan suhtaudutaan ystäväpiirissäni hyvinkin vakavasti: niistä puhutaan, niitä vertaillaan ja parhaita hamstrataan kaappeihin pahan päivän (lue: saippuapaniikin) varalle. Mökin keittiöön ja saunaan haetaan saippuat lähimmästä marketista matkalla mökille. Markettien hyllyihin on nimittäin ilmestynyt tarkoitukseen sopivat – eli toimivat ja tyylikkäät – putelit, Natural Caren sataprosenttisesta puhtaasta öljystä valmistetut käsisaippuat. Estetiikka on kohdallaan, yksinkertaisissa pulloissa on kauniit etiketit joista tulee mieleen ranskalaiset pikkukylät. Vaihtoehtoja on yhteensä neljä, suosikkini nyt testatuista ovat sitrukselta tuoksuva verbenaöljy ja vihreältä teeltä tuoksuva oliiviöljy. Kädet jäävät pehmeiksi eivätkä kuivu. Hinnatkaan eivät huimaa päätä, joten varustaisin kaapit useammallakin putelilla.

Puutarha on tietysti äärimmäisen tärkeä! Mieluiten haluaisin villin puutarhan, joka saa kasvaa juuri kuten haluaa. (Tiedän, olette kaikki varmasti jo aivan kyllästyneitä villipuutarhahorinoihini, mutta sovitaan, että vielä kerran tunteella!) Antaisin vanhojen hedelmäpuiden, niittykukkien ja pensaiden rehottaa ja istuttaisin niiden sekaan kaikkea mitä keksin. Syreeneitä saisi olla, mieluiten monta, silläkin uhalla etten pystyisi koko keväänä tekemään muuta kuin nuuhkimaan niitä. Pökertyisin onneen, jos puutarhasta löytyisi muutama omenapuu, joihin voisi ripustaa kesäisin keijuvalot. Kantaisin sen alle ruokapöydän, täyttäisin sen antiikkiastioilla ja kynttilälyhdyillä ja kokoaisin kaikki ystävät hämärtyvään iltaan sadonkorjuujuhlaan.

Palasaippuassa on ehtaa mökkitunnelmaa. Natural Caren Almond Oil -palasaippua sisältää nimensä mukaisesti 100% puhdasta manteliöljyä, jonka luonnolliset rasvahapot ja vitamiinit hoitavat ihoa. Saippuan sisältämät mantelilastut kuorivat ihoa kevyesti. Parasta siinä on silti mieto mantelinen tuoksu! Rakastan oikeastaan kaikkea missä on mantelia. Mantelinen käsisaippuakin muuten löytyy, en saanut sitä käsiini aiemmin, mutta sen ajattelin pakata mukaan viikon päästä häämöttävään saaristoreissuun. Natural Caren tuotteet löytyvät parhaiten isommista päivittäistavarakaupoista, kuten Citymarketeista ja Prismoista.

Mökki tarvitsee tietysti myös saunan. Kyllä sellaisen voi sinne Italiaankin tarvittaessa rakentaa – saunanrakennustalkoot pizza- ja punkkupalkalla, anyone? Jos saunan värin saisi vapaasti valita, se olisi musta tai harmaaksi haalistunutta puuta. En juurikaan arkisin haikaile saunaan, mutta mökillä jokailtaiset löylyt kuuluvat asiaan. Iltasaunassa on jotain rituaalinomaisella tavalla rauhoittavaa, se on ikiaikainen riitti jossa poistuu hiki ja huono mieli. Toisaalta aamusauna on mahtava keksintö jota ei kannata ollenkaan sivuuttaa, sillä päivä saa parhaan mahdollisen alun. Sauna valaistaan lyhdyillä ja kynttilöillä, viileästä ja lämpimästä vedestä sekoitetaan sopivat pesuvedet vanhoihin vateihin, auringossa kuivuneet pyyhkeet on pinottu pukuhuoneen penkille.

Olisi ihanaa, jos mökin läheltä löytyisi vettä, olipa se sitten järvi, joki, lampi tai meri. Olen kuvitellut aina kaipaavani eniten meren ääreen, mutta yksi viehättävimmistä mökeistä, joissa olen käynyt, sijaitsikin lammen äärellä. Sen lämmin musta vesi elokuisessa yössä oli kokemus, joka ei hevin unohdu. Oli pilkkopimeää, kävelin laiturinpäähän yhden ainokaisen lyhdyn kajossa ja pulahdin lampeen. Olisin lillunut siellä ehkä aamuun asti, ellei tuvasta olisi kantautunut kutsu yöpalalle. Koska tottakai mökillä syödään yöpala saunan ja uinnin jälkeen.

Listahan varmasti vielä jatkuisi, mutta annetaanpa puheenvuoro välillä teille. Löytyykö teiltä tai perhepiiristä mökkiä? (Jos, niin saanko kutsun sinne?) Jos ei niin haluaisitko, ja jos kyllä, niin millaisen? Kerro kerro!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

36 thoughts on “Mökkihaaveita

  1. Mökkihulluus iski 4 vuotta sitten tai oikeastaan se on kytenyt koko elämäni. Nyt asustelee pikku mökissämme koko kesän ja teemme duunit sieltä käsin. Siellä meidän mäykky saa koko sydämestään vapaasti vahtia sekä metsän kautta, vesitse ja ilmateitse lähestyviä mahdollista uhkia kuten peuroja, merikotkia ja joutsenia. Muksut pääsevät irti normaaliarjesta ja kännykästä ( edes vähän) ja minä saan tuijotella merta. Tosin näin syksyllä on ‘pakko’ poimia sieniä, riippuvaisuus sekin :)
    Usein kyllä mietityttää huvila lämpimästä, kuten Ranskasta. Tälle ajatukselle uhrattiin erityisen monta hetkeä viime kesänä, jos sittenkin….
    Sinne ei vaan pääse 20 minuutissa kotoa niinkuin tälle nykyiselle.
    Lämmin suositus mökkielämälle oli se missä tahansa.

    Meidän 35m2 pikku mökin remontti valmistui kuukausi sitten http://hellanjaviinilasinvalissa.blogspot.fi/2017/09/mokin-muodonmuutos-on-valmis.html

    • OOH VAU MITEN HIENO! Superhieno musta mökki! Ja tietysti musta mäykky täydentämässä täydellistä ♥

  2. Vakituiseen mökkeilyyn ei ole aikaa, vaikka se silloin tällöin onkin ihanaa. Kalliot, meri, aurinko, syysmyrskyt, sauna – kyllä. Mutta niihin Italian “mökin ” saunatalkoisiin ilmoittaudun heti!

  3. Minä haaveilin myös mökistä, mutta kun pitäis olla se varsinainen asuntokin.. niinpä muutin asumaan ‘mökille’ 30 km Helsingin keskustasta :D. Tällä hetkellä tosin taas haaveilen kakkosasunnosta keskustassa. Tehäänkö vaihtarit ;)?

    • HAHAHA! Niin näen tämän tapahtuvaksi myös itselleni. Voidaanko vuorotella?!

  4. Mun haave on “mökki” Hangosta. Huokailen itse niiden pitsihuviloiden äärellä – meri on se juttu. Toisaalta taasen järvikin on ihana = vesi on hyvä! Kuivan maan mökkejä en fanita.

    • HANKO! Joooo! Se on ehdottomasti yksi unelmasijainti mahdolliselle mökille. Eli siis tietysti huvilalle. Mutta siinä on kyllä sitten se vaara, että sinne jämähtäisi asumaan kokovuotisesti :D

  5. Omaa mökkiä ei ole, mutta onneksi veljellä on mökki järvenrannassa ja miehen vanhemmilla merenrannassa – kummatkin alle tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Mökillä on kiva olla joku pieni projekti käynnissä, on kivaa kun pääsee näkemään oman kädenjäljen päivän päätteeksi.

    • Oi, kaksi mökkivaihtoehtoa! Parasta! Joo, sillä on kyllä terapeuttinen ja yleistä tasapainoa edistävä vaikutus.

  6. Vahva suositus Saimaan puolesta. Meillä on mökki iki-ihanassa Puumalassa. Kun mökille on matkaa vähän enemmän, on mökkimatka jonkinlainen retriitti, jonka aikana arjen asiat haalistuvat ja rentous alkaa vallata mielen ja kehon.

    Vähän kauempana pääkaupunkiseudun hulinasta ihmiset ovat rennompia ja elämän tahti on verkkaisempaa. Sieltä voi löytyä niin korvessa oleva kolkka, jossa rauha on aivan omaa luokkaansa. Ja vaikka ystävät ovat kuinka ihania, on pidemmässä mökkimatkassa sekin plussa, että joka viikonloppu sinne ei ole vieraita tunkemassa ;)

    Mökkeily is state of mind.

    • Oi, Saimaa on varmasti ihana! En ole koskaan itseasiassa käynyt siellä suunnalla. Ja totta tuo, että pitkässäkäkin mökkimatkassa on puolensa, saa varmasti erakoitua välillä ihan omassa rauhassa :D

  7. Kiva aihe, kiitos! Pari kirjavinkkiä vanhojen talojen ja huviloiden ystäville haaveilua siivittämään: Thorén Heli: H niin kuin huvila (Moreeni) ja Montonen Pia & Warius Niclas: Rakkaudesta vanhaan taloon (Maahenki)

  8. Ihania haaveita ja kuvia niiden lomassa! Tuo välimerellinen Villa kuulostaa hurmaavalta, osaan kuvitella matalan iltavalon luomat pitkät varjot siellä laventelipellolla! Ja sun ottamat tunnelmalliset kuvat paikasta! Eikä noi muut vaihtoehdot kuulosta yhtään sen vähempää houkuttelevilta!

    Itselleni on osunut sellainen onni, että pari vuotta sitten miehen liki satavuotias isotäti halusi päästä vanhasta ränsistyneestä pikku mökistään eroon, mutta pitää sen kuitenkin suvussa. Yhtäkkiä meillä oli asumiskelvoton mökki villiksi puskittuneine puutarhoineen ennen kuin olimme edes ehtineet hankkia omaa asuntoa. Olen heti alusta asti nähnyt mielessäni sen romanttisesti rapistuneen mökin ja villin mutta kukkivan pihan keijuvaloineen ja puutarhajuhlineen, mutta todellisuudessa ennen kuin tuohon pisteeseen päästään, se tietää vielä aika hitosti kaivamista, kitkemistä, seinien purkamista ja uudelleen rakentamista. Ja aikaa ja talkootöitä, koska kunnostusbudjetilla on rajoitteensa.

    Onneksi haaveilu on vähintään puoliksi yhtä ihanaa kuin toteuttaminen. Etenkin kun syksy pimenee ja kylmenee, eikä pihalla enää kasva mitään, voi vain jäädä unelmoimaan ensi kesän projekteista ja odottamaan kevättä. Kausi loppuu, kun joulukuun alussa poltamme kesän risut kunnon kokossa.

    Jos haluat lakata haaveilemasta mökkeilystä niin tervetuloa meidän työleirille Nurmijärvelle nyt syksyllä! Tai jos haluat vähän vielä nostattaa mökkikuumetta niin sit ehkä suosittelen ens kesää ja vanhojen omenapuiden ja syreenien kukinta-aikaa.. Joka tapauksessa, vaikka meidän paikka on vielä ihan kesken niin sinne on kaikki vanhat ja uudetkin ystävät aina tervetulleita!

    • Oho! Ihan mieletön juttu! Mutta niin, sepä vaatiikin kärsivällisyyttä kun omien haaveiden ja todellisuuden välissä on yleensä aika pitkä matka ja paljon, paljon töitä. Onneksi pienetkin aikaansaannokset pitävät tunnelman korkealla, kun oman käden jäljen näkee heti.

      Ja jeeeee kiitos kutsusta! Tämä syksy alkaa olla reissujen osalta täynnä, mutta voi kuule olla että perästä kuuluu kevään puolella siinä syreeneiden kukkimisen aikaan :D

  9. Voi elämä, ilmoittaudun mökkihulluuteen sairastuneeksi! Tässä muutama vuosi on haaveiltu ihan tosissaan, mutta mökin hankkiminen ei tällä hetkellä ole realistista. Lisäksi tulee vastaan kompromissien tekeminen – mies tietysti haluaisi mökin Lapista joen varresta, ja vaikka sekin kuulostaa ihanalta, kaipaan itse lähemmäksi synnyinseutujani, Etelä-Suomen järvien ääreen… Toisaalta ensimmäinen vaihtoehto olisi a) budjetille sopivampi ja b) vailla jokaviikonloppuista ruuhkassa ajamista.

    Vanhat puutalot ovat ihania, mutta kahden arkkitehdin haaveisiin toki kuuluu myös oman mökin suunnittelu ja rakentaminen. Siellä olisi paljon pelkistettyjä puisia pintoja, ehdottomasti takka/kamiina, suuret ikkunat kohti vettä, ulkoa mökki saisi olla moderni, pelkistetty ja mustaksi maalattu.

    Ehkä joskus, ehkä joskus!

    • Oooh, rakentakaa tuo mökki ja kutsukaa mut kylään! Jos rakentaisin oman, siitä tulisi varmaan hyvin paljon samannäköinen kuin teillä. Ulla Koskisen suunnittelema Lato-talo toimisi hyvänä referenssinä, se on IHANA.

  10. Onnea mökin etsintään! Hauskaa on vanhassa korjausta vaativassa mökissä, kun ei aivan huippuviimeistelyä kaipaa; kesäpäivät maalipensseli tms kädessä kuluvat nopeasti ja hauskasti.

  11. Haaveista voi tulla totta! Meillä on keväällä tulossa paikka myyntiin missä oikeastaan kaikkia näistä kuvailemistasi asioista…

    • OOOH! Veikkaan, että huitelee aika paljon yli budjettini, joka on tällä hetkellä lähellä nollaa, mutta kiinnostaa silti!

    • Kiitos, ihana kuulla että tykkäät! Minustakin kuvat ovat ihanat, mutta eipä tuosta paratiisista olisi muunlaisia saanutkaan.

  12. Purjeveneily! Koti on aina mukana ja pääsee näkemään useampia saaria, toki jos viikonlopuksi lähtee niin sitten max. 1-2 saarta/vkl :) Itse olen sen verran seikkailuhenkinen että mökillä kävisi aika pitkäksi. Tämä tosin toimii Suomessa vain kesäaikaan, siinä ehkä ainoa miinus!

    • Ooh no purjeveneily on kyllä ihanaa, mutta vaatii niin paljon sitoutumista ja teknistä osaamista, että saattaisi käydä ahdistamaan :D Mielelläni vierailen muiden purjeveneillä ja autan kaikessa missä voin, kuten esimerkiksi roseeviinin kaatamisessa.

  13. Samoja ajatuksia ja haaveita pyörii täälläkin päässä! Ystävät ostelevat kerrostaloasuntoja – minä selailen myytäviä mökkejä ja vanhoja maalaistaloja, jotka sijaitsevat keskellä metsää?! Onneksi on lapsuudenkoti peltojen keskellä, sekä vanhempieni mökki kallioiden ja käppyrämäntyjen ympäröimänä. Rakastan mökin rantaa – tasaista, melkein mustaa kalliota mikä lämpenee auringossa. Pienessä tynnyrisaunassa on parhaat löylyt ja onpa siellä aikoinaan nukuttukin laineiden liplatukseen nukahtaen! Muutama kesä sitten rakensimme yli kymmenen neliöisen grillikatoksen, monet juhannukset vietetty siellä sateelta suojassa, keijuvalojen loisteessa. Isäni rakentaman vanhoista lankuista tehdyn pöydän ympärille on parhaimmillaan mahtunut kymmenen ystävää! Ja mökin vintille siskonpeteihin sama määrä nukkumaan. Parasta mökillä onkin porukalla, mutta odotan myös seuraavaa reissua ihan vain mieheni kanssa kaksin. Takkatuli, villasukat ja syksyn värit!

    Laitanko jo kutsua tulemaan? :D

    • Haha, meillä on ihan sama – muut pohtivat asunnon ostamista, mutta me olemme ilomielin vuokralla ja käytämme pennoset mieluummin vaikka siihen taloon Italiassa.

      Musta lämmin kallio kuulostaa paratiisilta, ja koko mökki muutenkin. Todellakin haluan kutsun! :D

  14. (Teen varmaan jonkin sortin ennätyksen: olen kymmenen viime vuoden aikana kommentoinut blogiisi varmaan ehkä kaksi kertaa. Tänään olen kommentoinut jo kerran ja nyt lähtee toinen! Mites tässä nyt näin lähti mopo käsistä?)

    Itselläni ei ole varsinaista mökkiä, mutta siskon kanssa käsiin jäi lapsuudenkoti maalla kun isä kuoli. Vähän niinkuin täysinvarusteltu kesämökki, mutta järvi tai muu lätäkkö puuttuu. Mutta minä arvostan kyllä kovasti sitä että lämmitys toimii, samoin kuin internet ja lämmintä vettä tulee hanasta (ellei satu olemaan ongelmia pannun, pumpun tai putkien kanssa…). 60-luvun lopulla rakennettu tiilitalo ei juuri tarjoile perinteistä mökkiromantiikkaa ja sistuskin on hyvin sekalainen kokoelma vanhaa ja uutta. Mutta se on koti ja kaikki sopii kun niin päätetään.

    Leikkisästi tätä kutsutaan meidän keskuudessa myös työleiriksi, koska vanha talo, isot ulkorakennukset ja iso piha kyllä pitävät huolen siitä, että tekemistä riittää. Onneksi siellä onnistuu kyllä se rentoutuminenkin kun päättäväisesti sulkee mielestään ne noukkimistaan odottavat omenat ja rehottavan nurmikon. Sohva, kirja ja torkkupeitto sekä (lähes) täydellinen hiljaisuus takaavat kyllä rentoutumisen. Parastahan siinä on se, että se on reilun tunnin ajomatkan päässä ja lomaliikenteeseen nähden vielä vastavirtaan.

    • Hahaha mahtavaa! Kommentoi kuule useamminkin kun nyt lähdit kerran sille tielle! Hei ihan täydelliseltä kuulostaa teidän työleiri/kesämökki/lapsuudenkoti. Ja niin, ainahan siellä mökillä on tekemättömiä hommia, kai se on omanlaisensa zen-harjoitus että oppii rentoutumaan vaikka nurmikko huojuu tuulessa :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.