Saaristopäiväkirja

Loppukesäisestä viikonlopustamme Suvisaaristossa sijaitsevassa Estholmenissa on aivan liikaa kesää huokuvia kuvia! En osaa valita, joten seuraa kilometrin pituinen kuvapäiväkirja – pahoittelen jo etukäteen. Aihe on itseasiassa taas ajankohtainen, sillä päätämme tällä viikolla saaristokauden vielä yhdellä viikonlopun pituisella piipahduksella lempisaarellemme. Olen niin kiitollinen näistä retkistä! On harvinaista herkkua saada niin paljon ystäviä samaan aikaan samaan paikkaan. Saaressa kaikkien kiireet katkeavat hetkeksi ja on kerrankin aikaa vaan olla.

Loma alkaa Suvisaariston laiturista, jossa saaren intendentti odottaa veneen kanssa. Koirien häntä alkaa väpättää holtittomasti jo täällä, ne tietävät hyvin mitä venematkan jälkeen on luvassa.

RIEMULOMA ILMAN PANTAA JA HIHNAA! Saari on pieni ja koirat saavat juosta siellä vapaana koko viikonlopun. Näkisittepä vauhdin, jolla siskokset singahtavat saaren pikkupoluille heti kun ne on laskettu veneestä laiturille.

Ihmisetkin ovat kohtalaisen innoissaan alkavasta lomasta.

Koirat eivät ole ainoat, jotka tykkäävät vaeltaa pitkin saarta – kuvassa ystävämme Ira.

Meitä oli viimeksi saaressa peräti viisitoista. Petipaikat riittivät juuri ja juuri. Jos porukka kasvaa tästä vielä, tarvitaan teltta – tai pitää rakentaa uusi mökki! 

Kappas – kuvatodistusaineistoa siitä, että Jarno ja Vivian ovat olleet ainakin sekunnin murto-osan paikoillaan! 

Karvahaalaritkin olivat todistettavasti hetken aloillaan, otteestani päätellen eivät tosin täysin vapaaehtoisesti.

Seurueemme toinen erä saapuu laituriin! Koko konkkaronkkamme ei mahtunut samaan venekyytiin, viimeistään viinin määrä olisi upottanut veneen.

Jarnosta kuoriutuu saarihippi sillä sekunnilla, kun vene on köytetty laituriin. En tajua missä välissä hän on ehtinyt jo kadottaa kenkänsä. Ehkä ne jäivät maihin.

“Aivan liian iso mansikka tungettuna kerralla suuhun” on aina otollinen hetki ottaa henkilöstä valokuva.

Meitä lellittiin autuaalla auringonpaisteella lähes koko viikonlopun ja siitä sitten otettiinkin ihan kaikki ilo irti.

Venevaja on saaren suosituin hengauspaikka. Siellä notkutaan nuotion äärellä, grillataan, keitetään perunoita, juodaan viiniä kynttilänvalossa, soitellaan kitaraa ja luukutetaan saarisoittolistaa pikkutunneille saakka.

TRAGEDIA! Luna on löytänyt taas kepin, mutta ihmiset ovat kiinnostuneempia saunan lämmittämisestä. 

Saarihippi on onnellinen ja sataprosenttisesti elementissään.

Tämä on yksi viikonlopun lempikuvistani. Pieni sadekuuro ei suinkaan aja sisukkaita suomalaisia sisätiloihin, vaan tiivistää seurueen varjon alle. 

Ira tekee kukkataikoja. Joukossamme oli synttärisankari, joka kruunattiin juhlallisin menoin kukkaseppeleellä päivän kuningattareksi. 

Saarielämää. Kyllä muutkin uivat, mutta ei varmasti yhtä paljon kuin Luna-koira, joka polski meressä päivät pitkät eikä olisi halunnut millään tulla pois.

Jarno ja Anthony saunapuhtaina, valmiina heittämään talviturkin.

Junon mielestä parasta saaressa on se, että joka huoneesta, vajasta ja mökistä löytyy nojatuoli, laveri tai sänky, johon voi käpertyä torkuille. Lunakin kävi välillä keräämässä voimia, että jaksoi taas riehua ja rellestää ympäri saarta.

Saimme nauttia koko viikonlopun livemusiikista, sillä kitara raikasi Anthonyn käsissä oli yleisöä tai ei. Kuvaan päätyi yksinäinen trubaduuri, mutta kerrottakoon, että suurimman osan ajasta hänen ympärillään oli palvova yleisö (varsinkin eräskin Stella Harasek, joka haluaa kuulla uudestaan ja uudestaan Fleetwood Macin Big Loven).

Arttu komeana hatussaan. Artunkin blogista löytyy muuten myös ihania saarikuvia ja on vielä superhieno videokin.

Saaristo kietoutuu iltaisin vaaleanpunaiseen samettiin.

AI UIMAAN? Luna tulee mukaan.

Arvatkaa vaan oliko tämä kelluva vesimeloni koko viikonlopun suosituin hittituote.

Kuva saattaa näyttää seesteiseltä, mutta todellisuudessa riippumattovuoroista käydään kovaa kisaa. Empiiristen testiemme mukaan siihen mahtuu yhtäaikaa kolme ihmistä ja kaksi koiraa, mutta mukavaa se ei ole kenellekään.

Anthony ja Nio kelluvalla vesimelonilla veljellisen yhteisymmärryksen vallassa. 

AI VIINIÄ? Vampyyrikin astelee varjoista.

Saunominen on päivän päätapahtuma ja saattaa kestää mitä tahansa kahdesta kahteentoista tuntiin. 

Muina merenneitoina. Merenneidon veteen uskaltautuminen saattaa kestää mitä tahansa kahdesta kahteentoista tuntiin.

Metsämansikoista ja mustikoista syntyy kesäkebab. Olin kirjoittamassa, että KESÄN IHANIN KAULAKETJU, mutta sitten Jarno huusi tuosta vierestä KESÄKEBAB enkä enää saa sitä pois päästäni.

Pitkätukat pomppivat mereen lähes samalla innolla kuin Luna-koira.

… joka ehti toki välillä omistajansa syliin vaatimaan huomiota ja hellyyttä.

Luna-koira viisi minuuttia myöhemmin. Ja viidesmiljoonas keppi.

Anthony on voittanut vesimelonin herruuden. Häviäjät huolehtivat kaljatarjoilusta.

Illallinen on katettu venevajaan! Pöydässä on noin kuuttatoista erilaista kalaa, koska kalahullu pariskunta Ira ja Sami vastasivat viikonlopun kalaostoksista. Hyvää oli, söimme kaiken.

Ihanat naiset veneessä. Sekä Vivian että Sini olivat Estholmenissa ensimmäistä (vaan toivottavasti eivät viimeistä) kertaa.

Luna-koira piti noutaa välillä takaisin rantaan, olisi ilmeisesti ollut lähdössä naapurisaarelle kyselemään keppien perään.

Lempimökkini hämärtyvässä illassa. Varaamme aina Jarnon kanssa valkoisen pikkumökin, jonka ovi aukeaa suoraan rantakalliolle.

Saaressa ehtii kerrankin hengata kalliolla ja katsella ohilipuvia veneitä niin paljon kuin sielu sietää. Kannamme sinne viltit ja viinit, matkakaiuttimen ja mikä tärkeintä, sipsejä. Tärkeimmät puheenaiheet: joko lämmitetään sauna, milloin on ruoka, kuka tekee voikastikkeen, onhan kalaa tarpeeksi. Vastaus jälkimmäiseen on aina kyllä ja silti siitä ollaan joka kerta huolestuneita.

Saariston pastellisella sävypaletilla on yleistä onnellisuutta edistävä vaikutus.

Saaren molemmat intendentit ovat huipputyyppejä, joihin olemme tutustuneet vuosien varrella. He hakevat satamasta, huolehtivat että polttopuita riittää, kertoilevat tarinoita saaren historiasta ja estävät vieraita polttamasta saunaa maan tasalle. Kuvassa Kaj, tuttavallisemmin Kaitsu.

Luna on löytänyt taas jonkun hyväuskoisen hölmön joka suostuu heittämään sille keppiä. Oikealla merenneito, joka pääsi lopulta sinne mereen asti.

KEILLÄ ON NÄLKÄ? Vastaus: kaikilla. Aina.

Maailmaa on taas parannettu nuotion äärellä ja saarihippi näyttää seesteiseltä.

Olin ensimmäistä kertaa saaressa niin ison porukan kanssa ja se oli ihan tajuttoman ihanaa! Ihmiset hajaantuivat ympäri saarta, jotkut kävivät soutamassa ja toiset lämmittivät saunaa, kaikkialta kuului musiikkia ja naurunremakoita. 

Arttu ja kaunis Viena. Hänenkin tontiltaan muuten löytyy saaritunnelmointia.

Tietysti joutsen! Maisema olisikin ollut ilman sitä ihan susiruma.

Päätalon tuvan kaapit notkuvat eriparisista antiikkilautasista ja esteetikon sielu kehrää.

Pitkätukkaisia miehiä ja pitkulaisia koiria.

Ihmiset heräilevät aamuisin omia aikojaan, hakevat keittiöstä kahvin ja voileivän ja kokoontuvat eväidensä kanssa päätalon pihalle. Aamupalasta on lähes mahdotonta myöhästyä, sillä tässä notkutaan yleensä iltapäivään asti, kunnes tulee taas nälkä ja onkin sopivasti lounasaika.

Venevajan nuotio palaa pikkutunneille asti. Kitaran ääni kantautuu kauas hiljaisessa yössä (sen kuulee saaren toiselle puolelle saakka jos on nössö ja menee nukkumaan puoliltaöin kuten minä).

Kauhukakarat valmistivat aamupalaksi jättikattilallisen sangriaa.

Artun seurana kallioilla rakastakin rakkaampi Dorit. Meillä on diili: hän silittää minua, minä häntä ja molemmat hyrisevät onnesta. Kyllä ihminen tarvitsee rapsutusta siinä missä mäyräkoirakin.

Kyllä nyt kerran kesässä pitää kalassa käydä. Varmaan puhuivat koko ajan jostain Lindsey Buckinghamin kitarasoolosta, koska palasivat tyytyväisinä ilman saalista.

Luna-koira on taas päättäväisesti Matkalla Jonnekin.

Minä puolestani en aio siirtyä tästä mihinkään. Lämmin laituri, ilta-aurinko ja lasillinen kylmää kuohuvaa.

Illan tullen pikku-uimarin voimat alkoivat ehtyä ja tassut lipsua liukkailla rantakallioilla. Ote vedestä noudetusta kepistä ei tietenkään herppaantunut hädässäkään.

Pelastaja sai kiitokseksi lukuisia (noin 4729845) suukkoja ja uupunut uimari loppuillaksi porttikiellon mereen.

Vielä yksi kuva, koska peittoon kapaloitu (porttikieltoonsa tyytymätön) Luna-koira näyttää kärttyiseltä kaalikääryleeltä. Lokitkin nauraa.

Saattaa olla, että tänä viikonloppuna ei viihdytä yhtä vähissä vaatteissa kuin heinäkuun lopulla.

Bongaa kuvasta norppa.

Kalliolta näkee kauas. Horsmat heiluvat niityllä, siitä tietää että siellä on koira tutkimusmatkalla.

Kaikki on hyvin kunhan on viltti. Ira ja Juno ottivat yhdessä nokoset kallioilla.

Elävän tulen tuijottaminen on saariterapiaa parhaimmillaan. 

Iltapesulle lähtenyt mies arvioi meren yölämpötilaa ja iltapesun tarpeellisuutta.

Tähän kuvaan kyllä kiteytyy kaikki! Kunnon saarisirkus meneillään. 

Pätevinä siellä! 

Tähtisädetikkuja! Koska mikään ei ole koskaan niin täydellistä, etteikö siitä tulisi vielä täydellisempää tähtisädetikuilla.

Meidän valkoinen mökki ja lauma lempi-ihmisiäni sen edessä. Kuvan otti saaren oma väki veneestä käsin.

Loppukesän pimeä yö ja laiturin kynttiläkuja, jota pitkin pulahdettiin iltasaunan päätteeksi vielä kerran uimaan.

PS. Olen saanut kesän aikana jonkin verran kysymyksiä liittyen Estholmeniin. En ihmettele yhtään, paikkahan on paratiisi alle tunnin matkan päässä Helsingistä. Varauksiin liittyvät tiedustelut kannattaa osoittaa suoraan saaren intendenteille, joiden yhteystiedot löytyvät Estholmenin omilta sivuilta. Jos sen sijaan kaipaat lisää saaritunnelmia, niitä löytyy ainakin seuraavista kirjoituksista:

Estholmen, vuosi sitten ~ kuvaterveiset viime vuoden reissulta
Loppukesän Helsinki-vinkit ~ sisältää (muiden vinkkien ohella) konkreettista Estholmen-infoa
Postcards from Estholmen I ~ pieni vilaus saaren historiaan
Postcards from Estholmen II ~ venevajakuvia, koska niitä ei voi olla liikaa
Boys of summer ~ vanhoja saarikuvia monen vuoden takaa

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

24 thoughts on “Saaristopäiväkirja

  1. Totisesti ihana postaus, kuvat ja tunnelma. Oli ihana uppoutua teidän saarisirkuksen muistoihin.

  2. Hitokseen hienoja kuvia ja kauniita ihmisiä! Rakastan kuvissasi sitä, että ne liikkuat ja elävät, VAU!!

    • Hei kiitos, ihanasti sanottu! Rakastan kuvia, joissa on elämää ja liikettä, ihan mahtavaa jos se näkyy omissanikin.

  3. Tiäkkö; tää oli yksi ihanin postaus ikinä! Ei vain sinun ihanimpia vaan niin kuin yleisesti! NIIIN huikean kauniita, upeita, hauskoja, oivaltavia kuvia, MUTTA kaiken kruunasi hienot ja hykerryttävät tekstit. Stella; sulla on lahja. Kiitos perjantaiaamun sykkeitä tasaavasta postauksesta (mutta sai kyllä kovan saarikuumeen.. ja kesäkuumeen.)

  4. Mikä ihana paikka! Ötökkäparanoidin täytyy kysyä ennen omaa varausta, että kuhisiko mäykyt ja ihmiset punkkeja saarielämän jälkeen? Jos joo, voin mennä tuonne ehkä helmikuussa…

    • Haha, ymmärrän! Me ollaan vietetty siellä aikaa lukemattomia kertoja viime vuosina ja siis KERRAN on löytynyt yhdestä koirasta punkki, ihmisistä ei kertaakaan. Ei niitä siellä siis varsinaisesti kuhise.

  5. Rakastan näitä valokuvia, ei geneerisiä lifestyleblogikuvia vaan jotain muuta! Tunnetta ja tunnelmaa, tilanteita, ah.

Leave a Reply

Your email address will not be published.