Viherterapiaa

Ollaanpa rehellisiä. Yksikään hyväätarkoittava vinkki pimenevästä syksystä ja tästä taukoamattomasta sateesta selviämiseen ei muuta tosiasiaa, että ulos ei yksinkertaisesti huvita mennä. Ei se ole edes oikeista varusteista kiinni: vaikka vermeet olisivat kunnossa, kohmeisessa sateessa lampsiminen ei vaan ole kaikkien käsitys rentouttavasta ulkoilusta. Onneksi kaupungista löytyy pari kuljeskelupaikkaa, joihin pääsee pakoon sadetta.

Kävimme yksi päivä pitkästä aikaa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja kun sanon “pitkästä aikaa” tarkoitan ensimmäisen kerran sitten retkien, joita tein puutarhaan silloin kun olin neljätoistavuotiaana ensimmäistä kertaa yksin Helsingissä. Ehkä oli jo korkea aika tehdä uusi visiitti tuohon trooppiseen, vihreään keitaaseen? Sillä sitä se on! Vuonna 1829 perustettu puutarha on ollut alkuvuodesta remontin takia kiinni, mutta nyt se on taas auki entistä ehompana – sen kunniaksi mekin saimme kutsun aamiaiselle ja opastetulle kasvihuonekierrokselle.

Kasvitieteelliseen puutarhaan kuuluu monen hehtaarin kokoisen ulkopuutarhan lisäksi kymmenen kaikille avointa ikivihreää kasvihuonetta, joissa voi vaeltaa ihmettelemässä korkealle kattoon asti kohoavia puita, pensaita, kukkia ja kaktuksia. Oma suosikkini oli jo silloin teininä lasikattoinen Palmusali, se on kasvihuoneista vanhin ja kaunein. Siellä olisi ihana järjestää pienet juhlat, joissa vieraat saisivat puikkelehtia viinilasi kädessä, koroissa ja cocktail-mekoissa pieniä polkuja pitkin. Ooh mikä ihana trooppinen tuulahdus se olisi pimeän syksyn keskellä.

Muutkin huoneet ovat hurmaavia: Sademetsähuoneessa on Afrikan sademetsien kasveja, kuten kahvipensas ja kuristajaviikuna. Savannihuoneessa voi nähdä Afrikan ja Amerikan savannien sekä trooppisten hiekkarantojen kasveja. Saarihuoneella ja Aavikkohuoneella on erityisen ihanat nimet. Pyöreä Lummehuone on toinen suosikkini heti Palmusalin jälkeen, sieltä löytyy kosteikko- ja vesikasveja sekä trooppisia hyötykasveja.

Takorautaiset lasirakennukset ovat ihan mielettömän kauniita! Nykyiset suojellut rakennukset ovat arkkitehti Gustaf Nyströmin käsialaa, ne pystytettiin 1800-luvun lopulla alkuperäisten puisten kasvihuoneiden tilalle. Ensimmäisenä valmistui se suurin ja kaunein eli korkeuksiin kohoava trooppinen palmuhuone, joka on keskellä tässä kuvassa, sen jälkeen muut.

Lueskelin vähän kasvitieteellisen puutarhan historiasta, minulle ei neljätoistavuotiaana ollut vielä valjennut kuinka kiehtova se on (olin kiinnostuneempi hevosista, Misfitsista ja siitä mitä se yksi poika minusta ajatteli). Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha perustettiin alunperin jo vuonna 1678 erään aikaansaavan professorin toimesta, silloin se sijaitsi Turussa. Turun palon jälkeen puutarha siirrettiin Helsingin Kaisaniemeen. Tärkeimmät kasvit matkustivat Turusta Helsinkiin hevosvankkureilla ja lukuisia kasvilahjoituksia saapui myös Pietarin ja Tarton yliopistoista.

Toisen maailmansodan aikana vuonna 1944 puutarhaan putosi kolme pommia, jotka rikkoivat kasvihuoneiden lasit. Oli hyinen helmikuu ja sisään päässyt pakkanen tuhosi kasvikokoelman melkein kokonaan. Yhden henkiin jääneen sypressin lisäksi jättiläislumme pystyttiin pelastamaan, sillä sen siemenet olivat säilyneet hengissä jäätyneen lummealtaan pohjalla. Siellä ne lymysivät, odottivat altaan pohjamudan pimeydessä parempia päiviä. Onneksi ne koittivat.

Jättiläislumpeet kylpevät Lummehuoneen valossa. Ne ovat kuulemma kasvihuoneiden vetonaula, en ihmettele miksi. Lumpeen lehti voi kasvaa jopa kaksimetriseksi – näistä suurimmat olivat nekin halkaisijaltaan reilusti yli metrin – ja kykenee kannattelemaan jopa 65 kilon painon. Siis vaikka meikäläisen! Jättiläislumme on yksivuotinen kasvi, joka silloin tällöin selviää kasvihuoneessa myös pimeän suomalaisen talven yli, mutta monesti se heittää henkensä joulun tienoilla ja uudet taimet istutetaan altaan pohjaan maaliskuussa. Jos haluaa nähdä nuo taianomaiset lumpeet, kannattaa siis joko kiiruhtaa paikalle lähimmän kuukauden kahden aikana tai odottaa ensi kevääseen.

Myös neljän hehtaarin kokoinen ulkopuutarha on visiitin arvoinen. Se on avoinna ympäri vuoden joka päivä aamusta iltakahdeksaan ja sinne pääsee ilmaiseksi, joten siellä voi käydä hengittelemässä ja katselemassa kaikkea elävää vaikka joka kerta kun kohdalle sattuu kaunis (tai edes kuiva) keli. Ehkä termospullollinen kahvia mukaan ensi kerralla?

Kyllä viherterapia tekee ihmiselle hyvää, vaikkei kesää korvaakaan. Trooppinen lämpö ja vihreiden lehtien läpi siivilöityvä valo vie silti hetkeksi aivan muualle. Kiinnostaisi käydä myös Talvipuutarhassa, jonne voi mennä kameliapuiden varjoon vaikka lueskelemaan ja syömään omia eväitä. Sinne siis seuraavaksi.

Puutarhassa alkoi syyskuun alussa talvikausi, joka kestää ensi vuoden toukokuun loppuun saakka. Puutarha palvelee siihen asti kaikkina päivinä paitsi maanantaisin. Kuuma vinkki kiinnostuneille: kuukauden ensimmäisenä perjantaina on aina vapaa pääsy klo 14-17. Ja suosittelen lämpimästi opastettua kierrosta, jos kasvit tai puutarhan historia yhtään kiinnostaa.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha
Unioninkatu 44, Helsinki
Avoinna ti, ke, pe ja la klo 10-17
Torstaisin klo 10-18
Sunnuntaisin klo 10-16

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

22 thoughts on “Viherterapiaa

  1. Käymättä on, vaikka monta kertaa aikonut. Nuo ihanat kuvat siivittää suunnittelemaan käyntiä Kaisaniemessä seuraavalla stadin reissulla. BTW, luin eka kertaa Annomedian esittelyn ja nauratti hieman tuo teidän ikähaarukka joka päättyy ikävuoteen 44… Olen 48, tunnen kyllä enemmän kuuluvani iättömien sarjaan kuin viisikymppisiin, ja olen ihan yhtä kiinnostunut aiheistanne kuin tuohon määrittelemäänne ikähaarukkaan sopivat.

    • Haha! Ikähaarukasta ei kannata pahastua, oikeastihan täällä on lukijoita 16-vuotiaista yli kuusikymppisiin – ikä on TODELLAKIN vain numero – mutta monet yhteistyökumppanit tarvitsevat tiedon siitä mille välille suurin osa seuraajista osuu pystyäkseen arvioimaan onko tämä heille relevantti mainoskanava. Tosin kyllä mainosmaailmassakin aletaan pikkuhiljaa ymmärtää, että ajatusmaailma, arvot ja kiinnostuksen kohteet yhdistävät ihmisiä paljon enemmän kuin ikä.

  2. Noloa – en ole koskaan käynyt tuolla, monta kertaa kyllä käynyt mielessä, kun olen ajanut ohi. Nuo lumpeenlehdet ovat muy impressive, nyt ymmärrän Kristallipalatsin tietyt kohdat paremmin… ;-)

    • No hei ensi kerralla kun ajat ohi eikä sulla ole kiire, pysähdyt sinne hengittelemään – et kadu. Ainiin, olin täysin unohtanut ne Kristallipalatsin puutarhakohdat!

  3. Talvipuutarhaa voi käsittääkseni vuokrata juhlapaikaksi. Eihän se kyllä vedä vertoja kasvitieteelliselle, mutta on siinäkin oma tunnelmansa.
    t. ennen muinoin kesätöissä talvipuutarhan hoitajana.

    • Ai VOI? Just tsekkasin ja siellä lukee netissä, että sitä nimenomaan ei vuokrata mihinkään yleisöltä suljettuihin tilaisuuksiin. Mutta ehkä jos pitäisikin kaikille avoimet juhlat!

        • Ko. Linkki vie kyllä jollekin historialliselle sivulle. Sivun yhteystiedoissa Helsingin suuntanumero on 90, ja se poistui käytöstä joskus 90-luvun loppupuolella. Eli voi olla vanhentunutta tietoa. (Myös sivun designista päätellene…). Harmi, silläjuhlapaikkana olisi hieno!

          • Joo, samaa just mietin, eikä tieto täsmää sivuilla tällä hetkellä olevan infon kanssa.

        • Hmm, onkohan tuo tieto vanhentunut? Helsingin kaupungin sivuilta löytyy nimittäin tällä hetkellä tämä tieto, johon aiemmin viittasin: “Talvipuutarhan sisällä ei voi järjestää tapahtumia, jotka eivät ole tarkoitettu yleisölle. Talvipuutarhaa ja ruusutarhaa ei anneta käyttöön vihki-, kaste- yms. tilaisuuksiin tai isoihin kuvauksiin.”

          • Niin ne ajat näköjään muuttuu, olisiko niin, että kun talvipuutarhakin joitain vuosia sitten peruskorjattiin, niin sen jälkeen on tilanne muuttunut. Taisi olla liiankin suosittu juhlapaikka eikä sitten ole keksitty muuta keinoa rajata käyttöä. Pahoittelen väärän tiedon jakamista.

          • Joo, harmi kyllä ettei tieto enää pidä paikkaansa – olisin todellakin ryhtynyt heti puuhaamaan Talvipuutarha-häitä :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.