Pikkujouluilua

Terveisiä Tehtaankadulta! Tämän viikon piti viime viikon kiireiden vastapainoksi olla rauhallinen, mutta toisin kävi. Työlistalla ei ollut aluksi kuin muutama hassu kuvaus, joiden piti olla nopeasti hoidettuja. En aio pitkästyttää teitä kertomalla kuinka vaikeaa luonnonvalossa valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta on, tyydyn vain toteamaan, että en malta odottaa piteneviä päiviä. Sitten muistin luvanneeni tälle viikolle yhden ison tekstin, jota en ollut ehtinyt vielä edes aloittaa. Se ei jostain käsittämättömästä syystä ollut työlistallani, mikä on hajamielisen kirjoittajan kannalta huonompi homma – se, mikä ei lue työlistallani, ei ole olemassa. Hups. Ja sen jälkeen työlistan jatkoksi tupsahteli vielä pitkä rivi kaikenlaisia toimistohommia, kuten vuoden viimeiset tarjoukset, laskut tehdyistä töistä, yllätyspalaveri, pari raporttia… Siinähän se viikko sitten olikin.

Onneksi jouluvalmistelut eivät ole vieneet juuri aikaa.

Vietämme tänä vuonna joulun Lapissa, joten kotiin ei ole tarvinnut tai kannattanut hankkia mitään jouluaiheista – sarviin ripustetut valot ovat saaneet toimittaa kuusen tehtävää. Kyselin juuri pohjoisen suunnalta mitä voisimme tuoda mukanamme ja toivelista oli lyhyt: kalan kaveriksi vodkaa, kahvin seuraksi rommia. Naurattaa. Mitään ruokaa ei saa kuulemma tuoda. Pöytää taidetaan pistää koreaksi tavalla, johon jälkikasvun ei parane käydä puuttumaan.

Lahjojakin on hankittu lähinnä kummilapsille ja koirille, kaikkien muiden kesken vietämme lahjatonta joulua. Eihän tämän yltäkylläisyyden keskellä kukaan oikeasti kaipaa mitään muuta kuin kiireetöntä aikaa ja yhdessäoloa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun päätimme varastaa itsellemme pienen tauon työhässäkästä ja avata viimeviikkoisista pikkujouluistamme jääneen kuohuviinin. Olimme saaneet juhlia varten maahantuojalta muutaman laatikollisen espanjalaista luomucavaa, Parés Baltàa (kiitos vielä ♥) ja seuraavana aamuna huomasin, että jokunen pullo oli pikkutunneille kestäneiden kemujen jäljiltä unohtunut jääkaappiin. Taidamme pakata loput mukaan joulunviettoon, siellähän ne menevät täydellisinä alkumaljoina ennen joulupöytään siirtymistä.

Ostamme tuota viiniä itseasiassa tosi usein, melkein aina kun tiedossa on vieraita tai muu illanvietto. Reilun kympin hintainen viini on hinta-laatusuhteeltaan loistava, sopii niin safkan seuraksi kuin seurustelujuomaksi ja siitä tykkää aina kaikki, joten se on varma valinta. Itse rakastan sen superkuivaa, sitruksista, hivenen kukkaista raikkautta, jossa häivähtää myös valkoherukan ja kypsien omenoiden maku. Myös kuvissa vilahtava roseeversio on vakkariviinejämme: tykkään kuivista roseekuohuviineistä, joissa hapokkuus tuo vastapainoa marjaisuudelle. Tässä on tasapaino enemmän kuin kohdallaan.

Kattasimme viinin seuraksi pientä purtavaa, sillä juhlista jäi yli myös avaamaton paketti stilttonia, pipareita ja pari päärynää. Niin ja kymmenen pussia sipsejä, mutta jääköön ne kaappiin odottamaan välipäivien leffailtoja. Silloin on toivottavasti aikaa hengata myös keittiössä ja laittaa ruokaa: olemme eläneet Balilta paluun jälkeen lähinnä takeaway-safkalla ja Woltin tuomisilla. Ei vaan ole ollut aikaa muuhun, kun olemme takoneet puolessatoista viikossa kasaan käytännössä kaikki joulukuun työt. Mutta en valita, sellaista se vaan joskus on kun matkustaa paljon.

Niistä viimeperjantaisista pikkujouluista ei muuten ole ainuttakaan kuvaa. Olin laittanut ennen juhlia kameran akun lataukseen siltä varalta, että tekisi mieli napsia muutama ruutu. Siinä se akku pojotti pätevänä laturissaan vielä aamullakin. Hyvä vaan! Se kertoo siitä, että oli ihana ilta, vieraat viihtyivät, emäntä ja isäntä olivat onnellisia eikä kukaan tullut ajatelleeksi, että kuva olisi kiva. Muistojen lisäksi jäljelle jäi vain kasa cavapullojen korkkeja.

Olimme alunperin ajatelleet lähteä ajamaan Lappiin tänään, mutta olisimme päässeet lähtemään aikaisintaan iltapäivällä ja olleet perillä vasta aamuyöllä. Töitäkin on vielä tekemättä, joten päätimme suosiolla siirtää lähdön huomisaamuun. Jatkamme viikon viimeisten duunien parissa vielä tämän illan ja huomenna heräämme varhain. Pakkaamme kelsitakit ja koirat vuokrakiesiin, käännämme nokan kohti Tornionjokilaaksoa. Tampereelle asti aikaa lyödä vetoa missä menee lumiraja.

Lempeää perjantaita ruudun sille puolen! Koska alkoholilaki, kaikkea saa kommentoida paitsi alkoholia. Kertokaa vaikka miten siellä sujuu, joko teillä on suurimmat kiireet hellittäneet, saatteko jo ottaa iisisti ja laskeutua joulutunnelmiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

23 thoughts on “Pikkujouluilua

  1. Seurasin teidän matkaa Instastoriesista, ja teidän molempien suuntien musadisco oli mahtava. Olisko niistä olemassa soittolistaa tai ihan vaikka kirjattua listaa että voisi itsekin fiilistellä?

  2. Moikka Stella! Ootko joskus tehnyt postausta sun kirjasuosikeista tai -suosituksista? Kiinnostaisi paljon!

    • Moikka, en ole tainnut, mutta tätä on toivottu kyllä paljon! Ehkä otan lähiaikoina käsittelyyn.

  3. Onhan teillä koirat turvavöissä tai kuljetus boxissa autossa? Tuli vaan kaamee huoli kun harva ymmärtää ennenkun sattuu. Oma mäykky kerran tuulilasiin lentäneenä jarrutuksen myötä ei matkusta enää edes pientä matkaa ilman turvavyötä. Turvallista matkaa ja hyvää joulua!

    • Meillä on aina koirat turvavöissä kiinni kun auto liikkuu. Hyvää uutta vuotta! xx

    • On juu, ne on Granitin joulualesta! En tiedä vielä jäävätkö ne tuohon makuuhuoneen nurkkaan, katsotaan.

  4. Mikä lasketaan lumirajaksi? Jos valkoinen parisenttinen kerros lasketaan, on Tampere auttamattoman kaukana. Jo Hyvinkäällä on varsin valkoista. :)

    Turvallista matkaa ja ihanaa joulua! Suunnitelmanne kuullostavat enemmän kuin hyviltä.

    t.Lukija, joka taitaa juuri jättää ensimmäisen kommenttinsa

    • Joo, tuli huomattua! Nauratti kun suunnilleen vartin matkan päässä keskustasta oli jo maa valkoisena. We had no idea.

      Ihanaa kun kommentoit, ja hyvää uutta vuotta! xxx

  5. Turvallista matkaa! Keli saattaa olla huomenna huono.
    Lumiraja on muuten yllättävän lähellä; itse olen menossa jouluksi vain 90 kilsan päähän, ja siellä kuulemma on ainakin 10 senttiä lunta!

  6. Kaupasta tarvitaan enää vissyä ja nenäliinoja, sitten voin siirtyä sohvalle vihreiden kuulieni kanssa! Tänään käyn kunnon tyttöystävänä tölläämässä Star Warsia, huomenna keitän riisipuuron ja paketoin yhden tärkeän paketin. Sitten on joulu, enkä aio liikkua jääkaappia kauemmaksi sängystä pariin päivään.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.