Vanhoja ja uusia klassikoita

Kaupallisessa yhteistyössä Hackman ja Asennemedia

Asioita, joita maultaan tarkka äitini kaipasi jatkuvasti silloin kun asuimme Australiassa: suomalainen muotoilu ja laatu. Hän yritti sinnikkäästi sisustaa Melbournen kotiamme raikkaalla, skandinaavisella selkeydellä, mutta siihen maailman aikaan ei ollut verkkokauppoja ja oli tyytyminen paikalliseen valikoimaan. Muistan ihmetelleeni mikä siinä suomalaisessa muotoilussa voikaan olla niin ihmeellistä – sohva kuin sohva, lautanen mikä lautanen! Kun muutimme Suomeen, opin nopeasti tunnistamaan Suomi-designin rakastetuimmat ja ostetuimmat klassikot, sillä äiti pääsi vihdoin kaivattujen suosikkiensa pariin. Pikkuhiljaa aloin minäkin Hackmanin aterimien, Iittalan astioiden ja Marimekon kankaiden keskellä ymmärtää mistä oli kysymys. Ensinnäkin mikään ei kulunut puhki tai mennyt koskaan rikki – se oli onni 90-luvun lamaa elävässä yksinhuoltajaperheessä. Toisekseen mikään ei tuntunut menevän muodista: kalusteemme, astiamme ja aterimemme näyttivät vuodesta toiseen raikkaalta ja hyvältä. Oletin pitkään, että Suomessa nyt vaan on tälläistä enkä tajunnut kuin vasta aikuisiän kynnyksellä omaa kotia sisustaessani, että tämähän on oikeasti harvinaista: muotoiluperinne, joka on niin vahva, että sitä on varaa pitää itsestäänselvyytenä.

Kun muutin 16-vuotiaana pois kotoa, sain ensimmäisiksi aterimikseni mukaan Hackmanin Savonia-sarjan. Se osoittautui aikaa ja käyttöä kestäväksi valinnaksi, sillä käytin niitä samoja haarukoita, veitsiä ja lusikoita lopulta reilusti yli kolmekymppiseksi. Kun sain lahjaksi uudet aterimet, yli viisitoista vuotta palvelleet Savoniani olivat yhä niin hyvässä kunnossa, ettei tullut mieleenkään heittää niitä pois, vaan lahjoitin ne ystävälle. 60-luvun lopulla suunniteltu Savonia ei suotta ole maailman myydyimpiä aterinsarjojan – sehän on käytännössä ikuinen.

Linnean ruokahaarukka ja -veitsi

Kun Hackman haastoi minut valitsemaan aterimistaan suosikkini, harkitsin kyllä pitkään Savoniaa, koska olen sentään jakanut sarjan kanssa arjen ja juhlan melkein puolet elämästäni. Päädyin kuitenkin lopulta uuteen sarjaan nimeltä Linnea, joka ammentaa vaikutteita perinteisestä muotoilusta modernilla otteella. Pidin ennen muuta sen yksinkertaisuudesta ja tyylikkäästi nykypäivään tuoduista retroviboista: jos nimittäin tuntuu, että nämä aterimet ovat tutut lapsuudestasi, nuoruudestasi tai armeija-ajoistasi, se johtuu todennäköisesti siitä, että Linnean varren ja kärjen väliin sijoitettu nuppi muistuttaa vahvasti vanhoja Sorsakoski-aterimia, jotka olivat tuotannossa 30-luvulta 70-luvun alkuun asti sekä Hackmanin että Fiskarsin leimoilla varustettuina. Keräilin itsekin niitä joskus kirpputoreilta. Ne olivat muotoilultaan selvästi arkisemmat, Linnea-aterimet solahtavat vaivatta juhlapöytäänkin.

Linnean ruokalusikka

Aterimissa on tärkeää estetiikan lisäksi se miltä ne tuntuvat käytössä. Linnean haarukat, veitset ja lusikat ovat passelit ja sopivan painavat kädessä: tykkään, että käyttöesineet tuntuvat laadukkailta ja jämäköiltä, eikä tule oloa, että niitä pitää jotenkin varoa. Vuosien varrella on osunut vastaan sellaisiakin aterimia, jotka taipuvat tai napsahtavat poikki kesken käytön – niitä hetkiä, kun muistin miksi äitini suosi Hackmania ja miksi minäkin kasvoin arvostamaan laatua.

Carelian tarjoiluhaarukka ja -lusikka

Onneksi ei ole pakko tyytyä kattamaan pöytään vain yhtä aterinsarjaa! Tykkään miksailla astioita, miksei siis aterimiakin. Helpointa on valita aterimet yhdestä sarjasta ja täydentää kattausta tarjoiluun tarkoitetuilla erikoisosilla, kuten salaattiottimilla ja kakkulapioilla. Valitsin Linnean kaveriksi vielä tarjoiluhaarukan ja -lusikan 60-luvulla suunnitellusta Carelia-sarjasta,  joka on jollain tavalla kevyt, vaivaton ja kaunis.

Joulunodotusta huokuvaan lounaskattaukseemme kuului kalaa ja erilaisia pieneksi hakkelukseksi pilkottua salaattia, kuten metsäsienisalaattia, perunasalaattia ja taboulehia, jonka tarjoiluun nuo Carelian ottimet sopivat täydellisesti. Samaan sarjaan kuuluu myös vähän toisenlaiset, sirot ja pitkät salaattiottimet, jotka sopivat esimerkiksi reiluiksi palasiksi riivityn salaatin tarjoiluun. Kannattaa kurkata myös Linnean ottimet, jotka ovat tosi hauskat ja retrohenkiset: valitsin nekin kaappiin, mutta tähän kattaukseen ne olivat liian suuret.

Kattauksessa pilkahtelee myös Linnean kahvilusikka.

Tykkään sekoitella kattauksissa uutta ja vanhaa. Olen löytänyt vanhoja alpakkatarjottimia vuosien varrella kirpputoreilta ja Jarnon kanssa olemme keräilleet niitä lisää, jotta niistä saisi kokonaisia kattauksia. Rakastan sitä miten patinoituneet antiikkitarjottimet tekevät kattauksesta kuin kattauksesta rennolla tavalla juhlavan. Uutuuttaan kiiltävät teräsaterimet tarjoavat kauniin kontrastin kuluneille pinnoille.

Linnean aterimet henkivät monen mielestä juhlaa, mutta mielestäni ne taipuvat yksinkertaisuudessaan vallan hyvin arkeenkin. Meillä ei muutenkaan ole erikseen arki- ja juhla-astioita tai -aterimia, vaan kaikkea käytetään iloisesti sekaisin sen mukaan miltä tuntuu. Elämä on liian lyhyt säästelemään kauniita käyttöesineitä kaapissa pelkkiä juhlahetkiä varten.

Keräättekö muuten jotain aterinsarjaa? Täydennys oman tai jonkun läheisen keittiön aterinvarustukseen on näin joulun kynnyksellä takuuvarma lahjavinkki, sillä aterimia käytetään joka päivä eivätkä laadukkaat välineet mene muodista. Esimerkiksi kastikekauha, kakkulapio tai tarjoiluottimet ovat helppo valinta, jota varten ei tarvitse tietää montako haarukkaa ja veistä lahjansaajan keittiölaatikosta jo löytyy. Huomasin just, että Iittalan verkkokaupassa on tällä hetkellä 25% alennus kaikista aterimista 17. joulukuuta saakka. On siis hyvä hetki tehdä hankintoja, jos aihe on ajankohtainen.

Jos muuten ihmettelette hypättiinkö tässä kuvassa lounaasta jo illalliseen, niin vastaus on ei. Kuvien ottamisen välillä ei ole kuin vartti, päivänvalo vaan loppui kolmelta iltapäivällä. Onneksi oli kaunis kattaus kimaltamassa hämärässä – ja jääkaapissa jämät tuosta loistavasta lounaasta! Reseptejä on turha toivoa – tunnustan, että hain melkein kaiken valmiina lähikaupasta. Kokkaaminen on ihanaa, mutta kiireisinä viikkoina on tärkeintä saada pöytä koreaksi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Mitä vähemmän menee aikaa valmisteluihin, sen pidempään voi istua ja nauttia valmiin pöydän äärellä.

Onko teillä muuten Hackman-muistoja? Oliko teilläkin koulussa tai kotona Savoniaa kun olitte pieniä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

14 thoughts on “Vanhoja ja uusia klassikoita

  1. Lapsuudenkodissani käytetään Savoniaa ja mummolasta löytyy Sorsakoskea. Omasta laatikosta löytyy häälahjaksi saadut Savonian ruokahaarukat ja -veitset sekä kahvilusikat ja kakkulapiot. Ruokalusikat ovat puolestaan Careliaa, ne ovat sedältäni perityt. Ovat molemmat mallit ihan toista maata, kuin opiskeluaikoina käytetyt muovipäiset aterimet. Vieläkin puistattaa. Nyt alkoi myös Linnea houkuttelemaan…

  2. Kotona ja koulussa syötiin Savonian ottimilla, erittäin käytännölliset. Itse rakastan Artik-sarjaa, niitä on sekä Hackmannin että Iittalan leimoilla laatikossa. Ihanan painavat, upea design, paljon kehuja illallisvieraat antaneet täällä Italiassa (jossa myös osataan ruokailuvälineitä suunnitella!).
    Jotkut illallisvieraat tosin sanoo, että täytyy varoa, ettei lautanen hajoa, jos haarukka putoaa kädestä .

  3. Olen kerännyt kymmenisen vuotta kirppareilta Scandiaa ja tykkään siitä kovasti. Savonia ei jostain syystä ole koskaan kolahtanut, vaikka meilläkin oli sitä kotona ja ymmärrän kyllä sen ajattomuuden.

    • Minäkin pidän enemmän Scandiasta kuin Savoniasta. Savoniaa oli lapsuudenkodissani ja on edelleen. Meillä itsellämme on käytössä Iittalan Mango-sarja. Lisäksi olen kerännyt kirppareilta alpakka-aterimia ja myös noita alpakkatarjottimia. Näitä kaikkia yhdistellään kattauksissa iloisesti. Vielä kun löytyisi pari tuollaista jalallista alpakkakulhoa niin allekirjoittanut olisi eri tyytyväinen. :•)

  4. Itsellä on myös tuo sama ajattelu, niin kupeissa kuin aterimissa on ihanaa kun ne voivat olla yhdessä kattauksessa vaikka olisivatkin erilaisia! Eniten toki minulla on savonia-aterimia, koska sain ne mummoltani perintönä! Ja edelleen ne ovat ihan iskemättömät!

  5. Eikä, muutkin on olleet siinä uskossa, ettei ole edes olemassa muita aterimia kuin Savoniat! :D Vanhemmillani on vuosikymmeniä vanhat Savoniat, meillä viitisen vuotta vanhat. Ihan parhaat, en aio vaihtaa.

    Linneat on superkauniit, tulee mummun keittiö mieleen. En halua toista aterinsettiä kaappeihin, muuten Linneoihin kyllä tulisi himo. :)

    Todella hienot kuvat olette ottaneet!

  6. Kyllä! Savoniaa on minulla edelleen koska saatavuus on suunnilleen ikuinen. Yleensä aterimissa on joku osa viallinen: haarukka liian iso, veitsi ihan kummallinen tms.

  7. Olin nuorempana siinä luulossa että on olemassa vain yksi ‘oikea’ aterinsetti, siis Savonia… Uusi maailma avautui kun tajusin että onhan noita muitakin oikeita ja toimivia aterimia! Vaan Savoniatpa ne on edelleenkin käytössä.

    Kiinnostuin noista teidän viinilaseista. Mistä ne ovat? Korkeutensa puolesta olisivat ihan täydelliset meillekin

    Hyvää joulun odotusta! Se onkin jo ensi viikolla, ohhoh.

  8. Meidän vanhempien valinta oli aikoinaan Carelia, ja se tulee olemaan omakin valintani sitten, kun joskus hankin oman sarjani. Nykyään opiskelijaruokaa syödään Savonioilla: ne on äitini opiskeluaikaiset, jotka menivät varastoon kun hankkivat yhdessä isäni kanssa Careliat. Ihanaa kierrätystä!

  9. Kyllä Hackman ja Iittala on niin perusjuttua munkin taloudessa jo hamasta opiskeluajasta lähtien, eikä ole tarvinnut vaihtaa, mitä nyt joitain uudistuksia siellä täällä. Lapsi on saanut omat settinsä opiskelemaan lähtiessä ja seuraava saa omansa kun parin vuoden kuluttua on muuttamassa opiskelun myötä omilleen.
    Eli kyllä, aina käyn vilkaisemassa onko jotain uutta, onko kenties tarjouksia jne.

  10. Itselläni on kerättynä Hackmannin jo tuotannosta poistunutta Memory-aterinsarjaa. Sekä se, että keräämäni Arabian Illusia -sarja ovat kummatkin poistuneet tuotannosta, mikä sääli!

    Tuossa Memoryssä on lievästi samaa muotokieltä kuin Linneassa, Memoryssä muodot ovat vain vielä perinteisempiä. Hmm, menisiköhän Linnea Memoryn kumppanina vaikka jälkiruokahaarukoissa ja veitsissä..

    Savonia on niin perus, tulee oma koti ja lapsuus mieleen. Kotikotona niistä syödään edelleen. Ne istuu käteen kyllä oikein mukavasti, parempia ei kyllä tule vastaan.

  11. Oi onpa kertakaikkisen herkulliset kuvat! Joo, Savoniaa oli meilläkin :D Niin klassikko, ja silti toimii yhä!

    • Kyllä vain, on toiminut vuosikymmenen ja kohta toimii opiskelijapojan asunnossa, ostan itselleni uuden, ehkä Linnea, Carelia..vielä harkinnassa.

  12. Siis ONKO olemassa muka aterimia, jotka eivät ole ikuisia, kysyy nimimerkki: “Savoniaa oli kotona ja on edelleen” :D

    Siitä on 19 vuotta kun muutin pois kotoa ja sain sieltä mukaan Savonian aterimia, käytettyjä toki, olisikohan ollut peräti niin että isä ja äiti saivat niitä häälahjaksi mennessään naimisiin vuonna 1979… Voi olla että saivat ainakin jatkoa, talossa oli saattanut niitä olla jo ennestäänkin. Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron että ne ovat käytössä edelleen. Ei niissä ikä näy mitenkään.

    Olen tässä 19 vuoden aikana asunut parinkin eri miehen kanssa samassa taloudessa. Kun kahden talouden astiat ja välineet mahdutetaan yhteen keittiöön niin siinä on aina vähän tekemistä. Aterimien kanssa ei kuitenkaan ole koskaan ollut murheita, kun kaikilla on Savoniaa kuitenkin niin se nyt on yksi ja sama onko niitä laatikossa 6 vai 12 kappaletta.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.