Arkistojen aarteet ~ Vilukissan selviytymisopas

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. On tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Talvi on virallisesti saapunut Helsinkiin – kaupungissa on lunta! MAASSA! Lumi on ihanaa ja tuo valoa, mutta ikävämpi juttu on, että sen kylkiäisenä tulee pakkasta. Palelen jatkuvasti, oli asteita sitten kaksi tai kaksikymmentä. Onneksi on olemassa muutama vinkki, joiden avulla talvesta on mahdollista selviytyä vilukissana.

1 ~ Varustaudu vähintään polvimittaisella takilla, jossa on huppu. Ostin kerran vyötärömittaisen talvitakin. HIRVEÄ VIRHE. Takissa on oltava tarpeeksi pituutta, jotta se lämmittää myös vilukissan takalistoa ja reisiä. Huppukin on pakollinen: pipon ja lämpimän huivin avulla hupun sisälle rakennetaan lämmin pesä, joka suojaa kasvoja Helsingin helvetilliseltä tuulelta. Elämä on liian lyhyt jäätyneen nenän tai korvien sulattamiseen (on kivulias ja kestää kauan).

2 ~ Kuulutko laillani ihmisiin, jotka hukkaavat joka talvi vähintään viisi paria hanskoja ja kulkevat lopulta kädet jäässä, koska eivät jaksa vaivautua ostamaan enää uusia? Hanki tavaratalon lastenosastolta klipsit, joilla hanskat kiinnitetään takin hihoihin. Eivät unohdu bussiin enää! Ihmeellisintä on, että kukaan ei naura, kaikki ovat vaan kateelliset.

3 ~ Jos et halua luopua lempimekoistasi talven tullen, pue kahdet merinovillaiset sukkahousut päällekkäin. Yksinkertaista ja nerokasta! Villasukkikset ovat ohuet, mutta lämmittävät yllättävän paljon. Hanki lisäksi ohkaiset, villaiset säärystimet, jotka saavat vilkkua rennosti rypytettyinä nilkkureiden varsista. Ehdottoman käytännöllistä ja söpöäkin indietyttömäisen introvertilla tavalla. Stockmann myy ohuita, mustia mohair-säärystimiä jotka ovat pelastaneet syksyni uusien puolisääreen ulottuvien prätkäsaappaideni kanssa.

4 ~ Laita ripsiväri vasta töissä. Siitä ei kuitenkaan ole enää mitään jäljellä sen jälkeen kun olet selviytynyt kotoa viiman ja räntämyrskyn läpi töihin – tai jos on, se ei ole enää ainakaan ripsissä. Helsingin merituuli vain nauraa vedenkestävien ripsivärien kestävyyslupauksille.

5 ~ Jättiläismäiset huivit ovat muodissa ja siitä kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki irti. Osta (tai jos olet käsistäsi kätevä, kudo) kolmemetrinen villahuivi ja kiedo se kaulan ja korvien ympärille niin monta kertaa kuin huivia riittää. Kruunaa löysällä, paksulla villapipolla joka saa jäädä lököttämään takaraivolle – ja tietysti sillä hupulla. Rento renttutyttö-look täydentyy pahvimukisella höyryävää kahvia, joka lämmittää käsiä ratikkaa odottaessa.

Kymmenen vuotta myöhemmin: mikään ei ole olennaisilta osilta muuttunut – palelen yhä joka talvi ja kääriydyn edelleen (osittain jopa samoihin!) jättihuiveihin ja huppuihin. Hanskoista olen oppinut vihdoin pitämään huolta. Takit ovat pidentyneet ja paksuntuneet: villakangastakeistani suurin osa hipovat pohkeita, ja lempitakkini on vuorenkokoinen kelsi, jonka läpi ei pääse mikään pakkanen. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa aikuistumista.

Ripsiväriä käytän talvisin nykyisin vain niinä iltoina, kun liikun paikasta toiseen taksilla. Se on silkkaa laiskuutta.

12 thoughts on “Arkistojen aarteet ~ Vilukissan selviytymisopas

    • Mulla on parit merinosukkikset (en nyt valitettavasti muista merkkiä), useampi merinovillapaita, merinopipo, merinohanskat, merinohuivi ja merinoalusasu, eivätkä mitkään niistä kutita. Lampaanvillaa en pysty käyttämään ollenkaan, koska jo pelkkä kosketus saa ihon kutiamaan ja punoittamaan. Olen siis itse ollut siinä uskossa, että merinovilla on aina kutittamatonta.

      • Joo, niin minäkin oon kyllä ajatellut – vaan onkohan tässä jotain yksilöllisiä eroja? Mutta kannattaa Merja käydä ainakin hipelöimässä niitä Wolfordin sukkiksia josko ihosi kestäisi niitä, vaikka olisi muutoin oikeasti herkkä merinovillalle.

    • Mulla sama kokemus kuin Santulla, mikään merinovillatuote ei ole tähän mennessä kutittanut. Mulla sukkiksia esim. Lindexiltä ja leggingsit Ruskovillalta ( osa silkkiä) vaikka ehkä ne oikeesti on kalsarit

    • Suosittelen lämpimästi Wolfordin merinovillasukkiksia, ne eivät ainakaan minulla kutise ja ovat muutenkin käytössä hyvät ja kestävät! Minulla eivät tosin kutise kyllä muutkaan merinovillatuotteet?

  1. Ah, miten rakastan näitä vanhoja kuvia ja mielen maisemia. <3

    Silti nyt kymmenen vuotta jälkeenpäin näen sut niin paljon kauniimpana ja kasvaneena, huokumassa jotain (edes lähelle) balanssia, rakkautta ja varmaa valoa.

    Kiitos että olet. <3

    • Kiitos Juulia kauniista sanoistasi ♥♥♥
      Ja kiitos sulle, että olet täällä yhä!

  2. Olen seurannut sua alusta lähtien, hassua. Ihan kuin me tunnettais. Mutta siis, se kommentti, tuo tukka on niin kiva!

    • Ihanaa Sari, että olet ollut mukana niin kauan! Ja kiitos, minäkin tykkäsin tuosta tukasta. Harmi, että se näytti tuolta kovin harvoin :D

Leave a Reply

Your email address will not be published.