Rivera Del Rio

✖ PUERTO VALLARTA, MEXICO

Ilta on jo pimentynyt, kun taksi pysähtyy vaaleanpunaisen villan eteen. Finally, sanoo kuski ja pyyhkii hien otsaltaan. Hän on etsinyt pientä hotelliamme pitkään, pysähdellyt Puerto Vallartan mukulakivisten katujen kulmissa kysyäkseen neuvoa. Mutissut rattia käännellessään Zona Romantica, Zona Romantica – se on nimitys, jolla tätä vanhassa kaupungissa sijaitsevaa – kieltämättä tunnelmallista – kaupunginosaa kutsutaan.

Rivera Del Rio* kohoaa korkeana samannimisellä kadulla, jonka rinnalla solisee pieni Rio Cuale -joki. Sitä ei erota pimeässä, mutta sen kuulee puiden takaa. Rantatörmän edustalla on pieni pöytä ja sitä valaiseva lyhtypylväs, joka loistaa hämärtyneessä illassa.

Koputamme villan ovelle. Katu on hiljainen, viereiset talot seisovat pimeinä. Paikka vaikuttaa enemmän kodilta kuin hotellilta. Ehdimme jo epäillä olevamme väärässä paikassa, kun portaikkoon syttyy valo ja alas rymistelee leveästi hymyilevä mies, joka huudahtaa venyvällä englannilla: You must be Stella! We’ve been waiting for you!

Hän esittäytyy Grantiksi, kipuamme hänen perässään portaat yläkertaan ja astumme aulaan. Talo näyttää sisältä vielä enemmän kodilta – harvinaisen kauniilta ja eklektiseltä kodilta. Aula on oikeastaan olohuone: siellä on takka ja marmoripylväitä, valtavia kynttelikköjä, turkoosinsinisiä samettisohvia, jopa pieni allas, jossa kelluu puisia sorsia – voikohan siinä uida? Seiniin on ripustettu suuria maalauksia, valtavia saniaisia rönsyilee kaikkialla. Vastaanottotiskiä ei ole, vain läppäri jonka valo hohtaa iltahämärässä sohvapöydällä. Selviää sekunnissa, että tämän täytyy olla yksi kauneimmista hotelleista, joihin olen ikinä astunut.

Istahdamme parvekkeelle, se aukeaa kadulle, jolle taksi juuri jätti meidät. Eteemme nostetaan kulhollinen guacamolea, nachoja ja valtavat margaritat. Parin seuraavan päivän aikana opin, että Puerto Vallartassa kaikki margaritat ovat isoja.

Vasta kun silmäni alkavat tottua parvekkeelta avautuvaan pimeään, huomaan valot, jotka kohoavat joen takana melkein pystysuoralta näyttävässä linjassa kohti taivasta. Is that, what’s that, yritän aloittaa kysymystä, Grant nauraa. Kaupunkia ympäröivät vuoret ovat tosiaankin lähempänä kuin kuvittelin: kapean joen toisella puolella kohoavan kukkulan valot välkkyvät kuin olisivat vieressä, melkein kuin voisin ojentaa käteni ja koskettaa niitä.

Grant kertoo meille putiikkihotellin historiasta: 60-luvulla rakennettu talo on tosiaan ollut alunperin jonkun koti. Silver Maria Cortez osti valtavan talon aikoinaan kodiksi perheelleen ja bed&breakfast-henkiseksi majataloksi vieraille, joihin on lukeutunut vuosien varrella myös vanhan ajan Hollywood-glamouria tihkuvia nimiä. Kun hän kuoli, Marian pojanpoika Alex kunnosti vuosien varrella ränsistyneen meksikolaisen villan alkuperäiseen kukoistukseensa ja teki siitä kokonaan hotellin. Huoneita on nykyisin kahdeksan, jokainen tunnelmaltaan ja sisustukseltaan uniikki, osa pieniä ja toiset enemmän sviittejä keittiöineen kaikkineen. Huone, jonka me varasimme muutama päivä ennen matkaamme, on nimeltään Green Room ja sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa.

Juttelemme pitkään Grantin kanssa: saamme kuulla missä on maukkainta meksikolaista ruokaa, kauneimmat rannat, homojen suosimat paikat joista löytyy suurimmat margaritat, parhaat kemut. Saamme myös vinkkejä mistä kohtaa kukkuloita saa parhaat valokuvat tästä Sierra Madren vuorten keskellä kuhisevasta pikkukaupungista.

Hän on muualta Meksikoon muuttanut valokuvaaja, joka tekee hotellissa lähinnä yövuoroja. Hän on myös tuore koiranomistaja, sillä hän on antanut vastikään kodin kadulta löydetylle koiranpennulle. Hellyn välittömästi ja ilahdun kun kuulen, että hän aikoo tuoda sen mukanaan töihin seuraavana päivänä: tiedossa on poikkeuksellisesti tuplavuoro eikä pentu pärjää niin pitkään yksinään.

Heitämme laukut huoneeseen ja lähdemme iltapalalle. Toivomme löytävämme tacokojun eikä tarvitse kävellä kuin korttelin kaksi ennen kuin lupaava tuoksu alkaa leijailla ilmassa: lähes jokaisen kadun kulmassa loistaa pieni katuruokakoju, josta saa pikkurahalla syötävää. Seuraan hämmästyneenä kun poikaystäväni tilaa sujuvalla espanjalla meille ruokaa. Hän ei ole tullut ikinä maininneeksi oppineensa reissuillaan hiukan kieltä.

Istahdamme muovituoleihin syömään. Olen tietysti erehtynyt luulemaan vihreistä kastikkeista paksumpaa guacamoleksi, ja nälkäisenä lastannut sitä tacoihini reippaalla otteella. Onkin jalopenokastiketta – hups. Tälläisiä virheitä Meksikossa tulee tehtyä vain kerran. Onneksi Jarno on napannut meille kulmakiskasta kylmät oluet ruoan kyytipojaksi.

Katselen pimeää kaupunkia ympärillämme: mukulakivisillä kaduilla ei ole valoja, ruokakojujen valaisemat kadunkulmat toimivat navigointiapuna sen jälkeen kun pimeys on pudonnut. Kissat vilahtelevat varjoissa, koirat kipittävät keskellä katua kuin kaupunki olisi yksin heidän.

Ensimmäistä kertaa Meksikossa. Rakastan tätä kaikkea jo nyt.

Herään seuraavana aamuna kotoisiin ääniin: keittiön kolinaan, kahvipannun vihellykseen ja vaimeaan puheensorinaan. Kiintiökukko kiekuu jossain naapurissa. Haemme kahvin heti, vasta myöhemmin maltamme istahtaa parvekkeelle aamiaisen ääreen. Keittiössä kaadetaan kuppiin täydennystä niin monta kertaa kuin tarpeen.

Näemme hotellin koko komeudessaan vasta silloin, räpytellessämme silmiämme aamun valossa. Vihreän huoneemme leveät haitariovet aukeavat talon ylimpään kerrokseen, kaiteen yli näkee alakerran olohuoneeseen. Huomaan vasta nyt, että talon katto on osittain auki taivasalle: kun sataa, vesi ropisee suoraan talon keskimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan altaaseen.

 Huoneemme sivuovesta pääsee pujahtamaan suoraan uima-altaalle. Altaan takana on baari – sellainen, josta voi itse ottaa jääkaapista oluen ja merkata sen pieneen mustaan kirjaan – ja kierreportaat talon korkeimpaan kohtaan, kattoterassille jonka pylväitä pitkin kiemurtelevat muratit. Pikkuisella terassilla on poreamme – näen jo itseni katselemassa siellä auringonlaskua ja sen jälkeen syttyvää tähtitaivasta.

Kaikessa hurmaavuudessaankin kattoterassi häviää huoneemme kylpyhuoneelle: se on kaunein, jonka olen nähnyt hetkeen. Kuluneet mustat laatat, vihreäksi maalatut seinät, suuri saniainen ja öljyvärimaalaus. Ikkunasta tulvii valoa kylpyammeeseen, jossa on suihku. Avaan ikkunan siristellen, sieltä aukeaa näkymä koko kaupungin ylle ja sen ympärillä kohoaviin viidakkoisiin vuoriin.

Muistan Grantin koiran ja ryntään alakertaan. Puolivuotias pentu loikkelehtii hotellin pihalla selvästi innoissaan ensimmäisestä päivästään uudessa paikassa, ja kipittää uteliaana tervehtimään. He’s Gilbert, esittelee Grant, mutta olemme jo poimineet pennun syliin ja saaneet kasapäin suukkoja. Uusi ystävyys on syttynyt.

✖ LUE AIEMMAT JUTUT SAMALTA MATKALTA
HELLO MEXICO

*YHTEISTYÖKUMPPANIMME MOMONDO SPONSOROI OSAN MATKASTAMME
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

32 thoughts on “Rivera Del Rio

  1. Siis niin upea paikka! Voi jestas! Voisin muuttaa asumaan tonne heti! Ihanaa kun esittelet tällaisia paikkoja mun kaltaisille kotihiirille, jotka ei juuri koskaan pääse matkustamaan mihinkään. Love it! ..Ja tekstisi kyllä kruunaa kuvien kauneuden. :)

  2. Sunnuntaina lähtö Puerto Vallartaan, siitä viikolla sitten pieneen Yelapan kylään, jossa odotan ainakin pääseväni ratsastamaan. Jos satuitte kaupungissa kohtamaan jotain todella mieleenpainuvaa (ruoka juoma ostokset tekeminen näkeminen ihan kaikki) – nimeä ne ja täten sinulle lähetetään virtuaalikarmapisteitä matkalaukullisen verran <3

  3. Hei,
    Ihanaa, että olet avoin sponsoreista, ja heidän kanssa sovitusta sisällöstä! Lisää keskustelua vaan aiheesta kommenteissa ja miksei muualla! Minua ei sponssaukset haittaa, sillä luotan sinun etiikkaasi ja luonteeseesi. Ja jos jokin sponsori ei ole minun mieleen, skippaan sen postauksen. Keep up the good work!

    Lopuksi: Jos voisin jotain toivoa, niin lisää arkiston helmiä. :)

  4. Vauva.fi:ssä on epäselvyyksiä millä tavoin Momondo sponsoroi näitä matkoja, voisitko eritellä? Kysyy anonyymi muiden puolesta.

    • No mutta kivaa, että joku teistä rohkeni tänne asti kysymään spekuloinnin sijaan :) Vastaan toki mielelläni.

      momondon kanssa on kunkin reissun kohdalla sovittu matkabudjetista, jonka käytämme parhaaksi katsomallamme tavalla momondon kautta varattuihin lentolippuihin, majoituksiin ja vuokra-autoihin silloin kun niitä tarvitaan. Sovittu budjetti ei kuitenkaan kata matkan kaikkia kuluja, vaan ylimenevän osuuden maksamme omasta pussistamme – eli käytännössä teemme reissujen aikana lisäksi muita kuvaus- ja kirjoitustöitä, joiden tuloilla katamme loput kulut ja elätämme itsemme.

      Olemme saaneet päättää itse kohteet, reitit, majapaikat ja sen mitä teemme matkojen aikana – momondo saa sponsorina nimensä mukaan matkoilla syntyvään sisältöön, mutta he eivät vaikuta siihen mitä se on. Suosittelemme kohteita ja majapaikkoja, joista aidosti pidämme, sellaisia joihin menisimme kokonaan omakustanteisestikin.

      Olemme myös kriittisiä jos aihetta on, mutta toki teemme sen verran taustatyötä valintojemme kanssa, että totaalisia huteja ei ole ainakaan toistaiseksi osunut vastaan.

      Jos kysymyksesi tarkoitus on selvittää voiko suosituksiimme ja mielipiteisiimme luottaa, vastaus on kyllä. Valitsemme kaikki kohteet itse omien intressiemme pohjalta eikä meillä ole velvoitetta kehua mitään mistä emme pidä. Päätämme myös itse mitkä asiat nostamme kuviimme ja kirjoituksiimme, ja kuinka paljon ne saavat tilaa.

      momondo on meille luonteva kumppani myös siksi, että olen käyttänyt momondoa jo vuosia ennen tätä yhteistyötä, koska se on minusta matkahakusaiteista monipuolisin ja toimivin.

      Toivottavasti tämä auttoi hälventämään epäselvyyksiä.

      • En osaa päättää onko pahempi vai parempi tunnustaa suoraan edustavansa vauva.fi-porukkaa. Mitenhän niille ihmisille löytyisi jotain kehittävää harrastusta, johon suunnata energiansa:)

  5. Upeita kuvia, luonto välittyy niistä kosteasti ja tuoksuvasti.

    Hei, kannattaa laittaa laukut laukkutelineisiin tai kaappeihin. Sängyllä pidettäessä riski kantaa mukana luteita kotiin on suurempi.
    Ja kannattaa tietty tarkastaa sängyn patja ennen majoittumista.

    Toivottavasti ehditte rentoutuakin matkallanne!

    • Kiitos, ihana kuulla että tykkäät! Juu, ei ne laukut olleet sängyllä kuin hetken tullessa ja lähtiessä. Ja oli onneksi rentojakin hetkiä, vaikka työmatka ei tietenkään varsinaista lomaa olekaan.

  6. Ihana lukea tällaisia kirjoituksia ja vielä juuri Meksikosta! Oma matkakuume nousee vauhdilla… enää puolitoista viikkoa niin olen itsekin tuolla!

      • Puerto vallartaan on lennot ja olen siellä jonkin aikaa, siitä suuntaan ainakin sayulitaan, guadalajaraan ja vähän muuallekin. Minkälaiset lämpötilat siellä muuten oli?

  7. Sulla on kyllä kirjoittamisen ja kuvaamisen lahja! Näiden juttujen myötä pääsee itsekin minimatkalle, kiitos kun otat meidät mukaan.

  8. Sponsorikosmetiikat kivasti esillä… muutenkin tätä juttua sai nyt odotella vähän liian pitkään?

    • : D Sama tuli mieleen noista puteleista, ajattelin kyllä koko postauksen muutenkin momondokuvion takia ns. yhteistyöpostaukseksi, joten ei sinällään häirinnyt : ) Mutta Meksiko on kiinnostanut jo pidemmän aikaa, joten luen jutut ja katson kuvat ihan mielelläni. Vaikka vähän myöhemminkin.

    • Se ei ole kyllä mikään sponssikuva – minusta musta reissukosmetiikka näytti ihanalta mustia kaakeleita vasten, joten nappasin siitä spontaanin kuvan. Aesopin purnukka on itse ostettu, ja May Lindstromin seerumi on saatu viime vuonna blogin kautta Joliesta liittymättä mitenkään tähän matkaan tai tähän postaukseen.

      Pahoittelen postausviivettä, mutta tien päällä ei aina pysty tuottamaan tasatahtiin sisältöä blogiin – varsinkaan pitkiä ja perusteellisia matkajuttuja. Esimerkiksi tämän postauksen kirjoittamiseen, faktojen tarkistamiseen, kuvien valitsemiseen ja niiden käsittelyyn meni yhteensä yli 22 tuntia. Tälläisen kuvamäärän lataaminen nettiin vaatii myös järeän verkkoyhteyden, jota ei reissussa aina ole. Instagramin puolella reissua on voinut seurata lähes reaaliajassa, joten kärsimättömien kannattaa suunnata sinne.

  9. Samaa mieltä kuin edellinen kommentoija. Tarinasi ovat todella sulavia ja kauniita. Ja mikä hotelli! Kaunein hotelli, minkä olen koskaan nähnyt, ihan silmiin sattui :D

    • Ihana kuulla, kiitos! Oli kyllä todellakin ihan mielettömän kaunis hotelli, menisin koska tahansa takaisin.

  10. Voi Stella, kirjoitat niin viehkeästi ja sulavasti. Milloin saamme lukea kirjasi?
    Tekstisi ovat kauniita, ihan kuin kirjoittaisit sulkakynällä koukeroita. Tuntuu jotenkin väärältä lukea tätä loisteputken valossa. Toisaalta, tekstin viehkeys saa loisteputkenkin tuntumaan pehmeältä ja tunnelmalliselta.

    En ole koskaan ollut Mexico-fani, mutta nyt syttyi joku pieni kipinä!

    • Hei ihanasti sanottu, kiitos Leenamari! Kirja etenee hissuksiin, suurin este sille olen minä ja mun omat paineeni. Olen iloinen jos sain Meksiko-kipinän syttymään, se on ihmeellinen ja taianomainen paikka.

Leave a Reply

Your email address will not be published.