Sunnuntai-iltaa! Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut paremmin kuin minun. Meksikon matkan jälkeinen jetlag on tavoittanut minut vähän viiveellä ja sekoittanut muutenkin huteran rytmini. Iltapäivisin väsyttää, iltaisin ei. Valvon yöt ja saan unta vasta aamuseitsemän maissa, mutta viimeistään kymmeneltä on silti oltava tolpillaan, koska joka päivä – myös nyt viikonloppuna – on ollut kuvauksia, jotka on hoidettava vähäisen päivänvalon aikaan.

Vetelen neljättä vuorokautta putkeen noin kolmen tunnin yöunilla, huojun ympäri asuntoa kuin horroksesta heräävä zombie ja jätän itselleni muistilappuja kuten “lataa kamera” koska omiin aivoihini ei ole tällä hetkellä luottamista. Päivät sekoittuvat ja valuvat toisiinsa, puhuminen tuntuu tahmealta ja ajattelemisella on turha edes yrittää kuormittaa koneistoaan. Tulee ihan muistoja mieleen – vähän tälläistä kroonisessa univajeessa tärisemistä meitsin elämä oli silloin kun olin töissä levy-yhtiössä, kirjoitin blogia öisin ja nukuin muutaman hassun tunnin ennen töihin lähtöä. Oi aikoja! Ei ole ikävä!

Kuin olo ei olisi muutenkin kamala, on vielä se aika kuukaudesta, kun kaikki on muutenkin niinsanotusti vaikeaa – ja kaiken kukkuraksi pahoinvoinnin kruunaa tavallista riehakkaampi hormonimyrsky. Olin nimittäin lääkärini suosituksesta siirtänyt e-pillereillä tätä kuukausittaista riemua, jottei siitä tarvitsisi kärsiä matkan aikana, mikä osoittautui valinnaksi, jota ei tarvitse tehdä toiste. Vuoto siirtyi kyllä, kuten oli tarkoitus, mutta vatsakivut, kylmä hiki, oksetus ja huimaus tulivat silti, kestivät koko kaksiviikkoisen pillerikuurin ajan ja nyt ovat nyt päässeet ihan toden teolla vauhtiin kun on vihdoin varsinaisesti niiden aika.

Olen siis hormonaalisen hurrikaanin riepottelema, jetlag-päissään pyörivä, Meksikon ajassa elävä ja kroonisesti pahoinvoiva silmäpussieläin, joka juuri nyt toivoo olevansa mies.

Nyt kun sain pahimman rutinan ulos systeemistä, voin kertoa että on tässä onneksi ollut kaikenlaista hyvääkin! Meille tuli perjantaina kavereita kylään, idea syntyi ihan vanhanaikaisesti edellisenä iltana ilman sen suurempaa aikataulutusta ja yhtäkkiä keittiö oli täynnä ystäviä. Oli kivoin ilta naismuistiin, vaikka olinkin välillä nukahtaa pöytään. Pöytä notkui meksikolaisista herkuista (ei, emme saaneet niistä vielä tarpeeksemme) ja sen tyhjennettyä pistimme takkaan tulen ja lojuimme vatsojemme vieressä pitkin poikin olohuonetta. Tuli ritisi, koirat nukkuivat kainaloissa ja polvitaipeissa. Puhuimme niitänäitä ja ajattelin, että olenpa onnekas, ympärillä ihan kaikki mitä kaipaan juuri nyt, nämä ihmiset ja tuhisevat elukat, tämä koti. Polttopuitakin piisaa vielä muutamaksi talviviikoksi – sellainen pikkuasia voi tuottaa odottamatonta onnea, jos sattuu olemaan vilukissa.

Eilen oli menestyksekäs kirppiskierros. Meillä on uusi sisustusprojekti, joka on oikeastaan aika paljon enemmän kuin pelkkä sisustusprojekti, mutta kerron siitä enemmän sitten kun ehdin paneutua siihen ajan kanssa. Pitää myös esitellä kirppissaaliit, koska en itse tiedä mitään parempaa (ja tavallaan pahempaa) kuin nähdä kuvia muiden parhaista löydöistä. Voi samaan aikaan iloita toisen kirppisonnesta että olla katkeransuloisen kateellinen siitä, etteivät ne osuneet omalle kohdalle.

Parasta tänään oli brunssi, josta nappasin nämä kuvat. Pääosassa olivat pannukakut, sillä mikä se sellainen brunssi on, jossa ei ole pannukakkuja? Se oli saumaton yhteistyö, minä tein taikinan ja Jarno paistoi yksi kerrallaan täydellisen pyöreät pikkupannarit. En käytä mitään tiettyä ohjetta vaan sekoittelen kulhoon vähän vaihtelevilla mittasuhteilla sitä mitä sattuu olemaan, mutta tykkään aina raastaa taikinaan vähän sitruunankuorta, koska siitä tulee ihan superhyvää.

Sitruunoita meillä on aina, mutta tänään oli muitakin sitruksia – nimittäin pomeloita, jotka ovat nyt sesongissa. Olen lukenut, että pomelot sisältävät paljon c-vitamiineja, tehostavat ihon kollageenituotantoa ja edistävät painonhallintaa, mutta oikeasti suurin ja tärkein syy syödä niitä on se, että ne maistuvat ihanilta. Pomelon hedelmäliha on kiinteämpää kuin sitrusserkuillaan ja sitä voi siis syödä huoletta vähän väsyneenäkin, kun ei ole riskiä saada kirpsakkaa suihkua silmäänsä sohiessaan hedelmää haarukalla.

Toivottavasti ensi viikosta tulee vähän virkeämpi ja helpompi. Blogissa on ainakin tiedossa vauhdikas viikko, on luvassa paljon asiaa ja yksi uutinenkin. Pistelen pomeloita naamaan ja koitan valmistautua. Voikaa hyvin kaunokaiset, palataan pian!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA