Hello Marrakesh

✖ MARRAKESH, MOROCCO

Terveiset Marokosta! Tänne me sitten päädyimme. Kiitos kaikille matkakohdekeskusteluun osallistuneille, teidän vinkeistä ja kokemuksista oli iso ilo! Marrakesh oli lopulta helppo valinta: olimme haaveilleet siitä jo kauan ja se alkoi jotenkin kimmeltää mielessä heti kun olimme tehneet päätöksen olla lähtemättä Kuubaan. Löysimme kohtuuhintaiset liput sopiville päiville, paluumatka vieläpä suoralla lennolla. Majoituksen varasimme vain ensimmäisiksi päiviksi, koska haluamme ehkä lähteä aavikkoretkelle emmekä vielä tiedä mihin, milloin tai kuinka moneksi yöksi.

Ihan hellekelejä ei tähän aikaan keväästä satunnaisia kuumia päiviä lukuunottamatta vielä ole, mutta samapa se. On kuitenkin aurinkoista ja suht lämmintä, samanlaista kuin Suomessa toukokuussa tai surkeana kesänä elokuussa. Nettikin toimii eikä tarvitse stressata siitä saammeko täältä työt tehtyä – työagendasta huolimatta alkaa tosin tuntua lomalta. Tässä muutamia kuvia ja havaintoja ensimmäiseltä päivältä.

Ensimmäinen huomio: tämä koko kaupunki on vaaleanpunainen! Melkein kaikki rakennukset ja muurit on rakennettu punaisesta hiekkakivestä, joka on haalistunut auringossa vaaleanpunaiseksi sen kaikissa eri sävyissä. Valokuvaajana on vaikea olla sekoamatta kaiken kauneudesta: on rosoiset pinnat ja seinistä kimpoileva vaaleanpunainen valo, ornamentit, mosaiikit ja lohjenneet kaakelit. Röykkiöittäin hedelmiä aasien vetämissä puukärryissä, suuria mansikoita ja mandariineja, kuivattuja kukkia ja mausteita kuluneissa tynnyreissä.

Tuntuu, että kaikki tapahtuu täällä muurien sisällä tai suljettujen ovien takana. Kadut ovat vaaleanpunaisia käytäviä, vähän kuin kivisiä putkia, joita pitkin ihmiset, aasit ja mopot etenevät sekopäisen sulassa sovussa. Muureissa on kapeita aukkoja, joihin voi pujahtaa, seinissä valurautaisia ja painavia puisia ovia, joiden takaa saattaa paljastua mitä tahansa. Labyrinttia muistuttava souk eli marokkolainen markkinapaikka loputtomine käytävineen, täpötäytenä kuhiseva ravintola, puusepänpaja jossa kipinät sinkoilevat, riadin sisäpiha täynnä kukkivia pensaita ja suihkulähteitä. Museo, puutarha tai hämyisä mattokauppa, jonne valo siivilöityy korkealla katonrajassa olevista aukoista.

Marokkolainen ruoka on niin tolkuttoman hyvää, että tekee mieli maistaa ihan kaikkea. Onneksi on kymmenen päivää aikaa. Kiinnostaa katujen varsilla seisovat ruokakärryt, ne lyhdyin valaistut ravintolat joita kaikki suosittelevat, ja varsinkin paikallisten suosimat kadunvarsiraflat, joissa on muovituoleja ja pöydän alla nukkuvia kissoja. Niiden nimistä ei ota ikinä selvää, ne on niitä joita kuvaillaan myöhemmin ystäville selvittämällä miltä sivukujalta se löytyykään ja minkävärisestä seinästä sen tunnistaa ja mitä annosta seinään sutatusta listasta kannattaa osoittaa.

Kaupunki on kuhiseva, kaaoottinen sokkelo, jossa kartoista ja osoitteista ei ole paljoakaan apua. Vaelsimme ensimmäisen päivän minne nokka näytti ja luotimme siihen, että joku neuvoo meidät illan tullen takaisin riadiimme. Niin kävi. Paikalliset tarjoavat apuaan pyytämättäkin, jotkut pyytävät palveluistaan muutaman dirhamin maksun, toiset tahtovat muuten vain esitellä kulmia, kunnes kuljettavat eksyneen matkailijan sukunsa maustekauppaan minttuteelle ja sen jälkeen tuliaisostoksille. Loput haluavat vilpittömästi vain auttaa.

Matot, tyynyt ja muut tekstiilit ovat pökerryttävän kauniita ja haluaisin tuoda ne kaikki kotiin. Yritän malttaa mieleni, koska muuten joudun oikeasti kohta perustamaan matkamuistoputiikin. Puolityhjässä matkalaukussamme olisi tosin tilaa matolle – tai ehkä kahdelle pienelle? Hmm.

Joka paikasta saa makeaa minttuteetä ja se maistuu ihanalta. Se kaadetaan koristeellisesta pikkukannusta siroihin kuppeihin mahdollisimman korkealta – tarjoilu on osa elämystä – ja nautitaan ilman kiirettä. Olemme maistelleet myös herkkukojujen ja leipomoiden mantelikeksejä, niin tahmeita, niin hyviä! Pienessä sokerihumalassa ja suupielet hunajassa jaksaa taas koluta kaupungin sokkeloita.

Marrakesh on kissojen kaupunki, niitä on kaikkialla. Yksi nukkuu tyynykasan päällä, toinen nuolee tassuaan kauppiaan tuolin alla, kolmas istuu kassakoneen päällä ja katsoo tyynesti suoraan silmiin. Ruokakojun vieressä lorvii kolme samannäköistä kissaa, ehkä sisarukset, jotka yhdessä paheksuvat ohikulkevaa kattia. Monet marokkolaisista kissoista ovat uteliaita ja ystävällisiä, tulevat toiveikkaasti kehräten tarkistamaan onko taskussa herkkuja tai irtoaisiko rapsutusta.

Marrakeshin valo on erilaista kuin missään muualla, samaan aikaan kirkasta ja utuista. Kun aurinko on laskemaisillaan, kivisillä kaduilla leijuu hetken sokaiseva valo. Kun ei näe, muut aistit terävöityvät: mausteiden ja kuivatun teen tuoksu täyttää pään, ympärillä kaikuu aasien kavionkopse, kauppiaiden huudahdukset ja jalankulkijoiden välissä sukkuloivien mopojen malttamaton pärinä. Päivän viimeiset säteet lämmittävät otsaa ja poskia. Tuntuu unelta, kun pidän kuhisevalla kadulla Jarnon kädestä kiinni ja kävelen mitään näkemättä kohti valoa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

40 thoughts on “Hello Marrakesh

  1. Hei kiitos kaikille kauniista sanoistanne! Olen iloinen ja onnellinen siitä, että tykkäätte ♥ Vastaan kaikille vielä erikseen sitten kun tulemme takaisin aavikkoretkeltä.

  2. Olet niin parhaimmillasi kuvaamassa tunnelmia, löytämässä uutta. Rakastan tämän postauksen kuvia, etenkin nainen tekemässä kauppoja kujalla, valo, kuhina ja samaan aikaan pysähtynyt arkinen hetki <3

  3. Sun kuvista tuli ihan kamala matkakuume. Nuo värit, ja ruuan tuoksun voi melkein tuntea tänne. Ja nuo tekstiilit! Etenkin toi matto jota miehesi hypistelee on upea! Mun olkkari suorastaan vaatii tuollaista. Pitäisköhän ruveta suunnittelemaan reissua, kymmenellä matkalaukulla…

  4. Kirjoitat ainutlaatuisen kauniisti ja elävästi. Tämä teksti ja kuvat olivat täydellinen vaaleanpunainen lukunautinto. Viimeinen lause kruunasi kaiken. ❤ tervehtien, Pitkäaikainen lukijasi.

  5. Aina kun mietin että ei hitto, eihän blogeista saa enää mitään irti kun kaikki bloggaajat ovat niin irrallaan todellisuudesta/kirjoittavat tönkösti/ottavat kuvia vain asuistaan ja itsestään/eivät koe “oikeaa elämää” postauksien arvoiseksi, palaan sinun blogiisi ja näen taas valon. KIITOS.

    • Mietin Täysin samaa itse tätä lukiessa! Amen tälle ja kiitokset Stellalle. Tämä blogi jaksaa vuodesta toiseen toimia ja inspiroida aivan valtavasti.

  6. Me yövyttiin jokunen vuosi sitten Riad Samsarassa. Suosittelen, jasmiinin tuoksu leijailee nenään kun ajattelenkin tuota paikkaa. Järkkäävät myös reissuja vuoristokylän sisarhotelliinsa. Sinne me emme ehtineet.

  7. Apua, liikutuin kyyneliin…Mulla on ollut joku mystinen veto kohti Marrakechia. Ja tarviin noi matot ja kissat!

    • Ooh! Sun pitää tulla tänne, rakastat takuulla. Kissoja ja mattoja on niin paljon, että vähemmästäkin menee pää pyörryksiin.

  8. Ihanat kuvat ja sanat, ja yhdessä ne saavat lukijan tuntemaan kuin olisi itsekin siellä juuri sillä hetkellä <3 On ihana upota hetkeksi tällaisiin tarinoihin ja tunnelmiin. Lisää näitä <3

    • Jee, kiitos, ihan mahtavaa kuulla että tykkäätte. Näitä matkajuttuja piisaa kyllä vielä pitkäksi aikaa, sillä edellisistäkin reissuista on juttuja julkaisematta.

  9. Miksi matkustatte maahan, jossa naisen asema ja ihmisoikeudet ovat niin surkeita?

    • Tällaiset kommentit ovat jotenkin niin naiiveja. Mitä hyötyä marokkolaisille naisille olisi siitä, että kaksi suomalaista jättää matkustamatta maahan? Ei yhtään mitään.

      Marokko ei ole rikas maa. Paikalliset ovat riippuvaisia turismista, ja siitä että toivottavasti joku antaa tippiä, ostaa matkamuistoja.

      Naisten asema köyhissä maissa, arabikulttuureissa ja islaminuskoisissa maissa on hyvin monimutkainen ja vaikea asia, jota en itsekään kuvittele ymmärtäväni.

      Mutta mitä kotona istuminen ja toisten tuomitseminen hyödyttää?

      Matkustaminen on muodikas kritiikin kohde. Monet kritisoijat kuitenkin ihan mielellään shoppailevat henkkamaukoissa yms, liikkeissä joidenka vaatteet on tehty periaatteessa orjatyövoimalla – ja heistä yli 80% on naisia. Että mieti ennen kuin heität ensimmäisen kiven, on pointtini.

    • Vastaan tähän nyt pikaisesti, pidemmin myöhemmin. Jos matkustaisin vain maihin, joiden kaikki tavat, perinteet ja lait allekirjoittaisin, en voisi mennä mihinkään.

      Minusta kannattaa matkustaa avoimin mielin monenlaisiin kohteisiin ja tutustua paikalliseen elämään, yrittää ymmärtää erilaisten kulttuurien lähtökohtia ja miettiä mahdollisuuksia tavalla tai toisella edistää räikeimpien epäkohtien ratkaisemista. Naisen asema täkäläisessä kulttuurissa on todella monisyinen ja monimutkainen asia, josta haluaisin tietää ja ymmärtää enemmän – ja täällä siihen on hyvä mahdollisuus.

      • Olen reissannut Marokossa 15v. Siellä on niin paljon nähtävää. Itse nautin vuoriston pikkukylistä ja pohjoisen vehreästä maastoista vesiputouksineen. Eka kerralla kaikesta tulee maksettua liikaa mutta kyllä kokemukset on sen veroisia. Kävin itse Agadir-Marrakesh reissun 2004. Maa on siitä kovin muuttunut. Pistäytykää Essaouirassa. On upea paikka meren rannalla ja ihan lähellä RAK. ia joka on Marrakeshin lentolyhennys.

  10. Oi voi, kissoja, vaaleanpunaisia taloja sekä tuo valo! Kyllä menisi tämäkin valokuvaaja sekaisin :D Ja entäs nuo tekstiilit, miten voi olla hamstraamatta!

    Nautinnollisia päiviä sinne!

  11. Kuin Tuhannen ja yhden yön saduista nuo kuvat! Ja ymmärrän, itsekin haluaisin tuoda nuo kaikki tekstiilit mukanani. Paitsi että tuo yksi kissa näytti siltä, että tämä on minun matto. Älä edes kuvittele. :D

  12. Taitaa kameroiden muistikortit huutaa hoosiannaa kun pääsette kotiin! Upeita kuvia, upeita tunnelmia. Nuo killit! Ja kyllä, se valo tuli tänne pohjoiseen saakka! Pitäisiköhän…

  13. siis niin ihanaa että olette siellä! itse siellä ollessani jotenkin lamaannuin kun kaikille aisteille oli niin paljon ihmeteltävää, enkä sitten ottanut kuin muutaman hassun kuvan kun tuntui ettei niistä välity se kokemus. Mutta nyt saan kyllä siitä ihmetyksestä ja onnen tunteesta kiinni kun katselen sun kuvia. Sun kuvat välittää aina suuren tunnelman. Kiitos!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.