Julistepoimintoja kevääseen

Kaupallisessa yhteistyössä Desenio

Kevät on otollista aikaa sisustuspuuskille, kun lisääntyvä valo paljastaa pölyiset nurkat ja epämääräisiin pinoihin unohtuneet puoliksi luetut lehdet. Tekee mieli avata kaikki ikkunat, kantaa viltit ja tyynyt ulos tuulettumaan, vaihtaa lakanat, vaihtaa kalusteiden paikkaa ja järjestää tavarat ihan eri tavoilla. Seuraavaksi luvassa pientä sisustusinspiraatiota, sillä julistekauppa Desenio pyysi minut valitsemaan suosikkini kevään julistevalikoimistaan.

Vasemmalta oikealle: Abstract Oil 4 (50x70cm), Strokes in black (50x70cm) ja Eli (30x40cm)

Taide on kiinnostanut viime aikoina tavallistakin enemmän. Se heijastui myös valintoihini, sillä löysin kaikki suosikkini taidejulistekategoriasta. Juliste ei tietenkään ole koskaan sama asia kuin aito öljyväriteos, mutta tarjoaa vaihtoehdon saada seinille väriä ja taidetunnelmaa, jos budjetti ei aitoon teokseen veny.

Olohuoneen vaaleanpunainen seinä on osoittautunut inspiroivaksi taustaksi kaikenlaisille taulu- ja tavarasommitelmille: seinustalla ei ole mitään suurta kalustetta, joten siihen on helppo nostella mitä milloinkin huvittaa (tai käyttää sitä asiakastöissä kuvaustaustana, sillä joka toinen asiakkaamme ihastuu siihen ja haluaa sen mukaan kuviin). Joskus se on ihan tyhjä, mutta useimmiten siinä on vaihtuva näyttely senhetkisiä lempiasioita ja käytössä olevia kirjoja ja esineitä. Maljakot ja kannut ovat vintagelöytöjä, kirjat divareista ja matkoilta. Kynttilä on tuotu Australiasta.

Mustavalkoiset julisteet toimivat minusta hienosti vaaleanpunaisella seinällä. Öljyväriteoksesta tehty isokokoinen juliste toisti samoja sävyjä ja rytmitti kokonaisuutta isolla tummalla pinnallaan. 

Tummaksi petsattu rottinkikärry on ostettu ystävän vintagekokoelmasta ja yksi lempiasioistani koko huoneessa: se on helppo rullata tilanteen mukaan paikasta toiseen ja toimii milloin sohvapöytänä, milloin tarjoilu- tai sivupöytänä. Sen alahyllyllä on mustassa kulhossa ystävän matkaltaan tuoma simpukkakokoelma, en kestä että hän on kerännyt ne minulle. Rottinkirahi on nettikirppislöytö, musta käsintehty maljakko 60-luvulta. Raahasimme painavan maljakon matkalaukussa Australiasta asti enkä kadu pätkääkään – se on nyt tyhjä, mutta kesän tullen ajattelin istuttaa siihen oliivipuun. Tai sitten siitä tulee astetta mahtipontisempi kukkamaljakko, jonka voi täyttää heinillä ja niittykukilla. Ah oispa jo kesä.

Lattialla Abstract Oil 3 (50x70cm), seinällä Strokes in black (50x70cm) ja Line poppies (30x40cm)

Sommittelin seinustalle toisenkin taulukokonaisuuden. Vaaleanpunaista vaaleanpunaisella – tästä yhdistelmästä on varmasti monta mielipidettä, mutta itse tykkäsin sen leikkisyydestä. Tykkään joskus viihdyttää itseäni sommitelmilla, jotka ovat vähän sinnepäin tai kaikkien tylsien sisustussääntöjen vastaisia. Sisustamisen ei tarvitse olla niin vakavaa eikä asioille tarvitse aina etsiä lopullista sijoituspaikkaa. Joskus niiden voi antaa vähän ajelehtia, nojailla sinne sun tänne ja vaihdella niiden järjestystä taas sitten kun siltä tuntuu. Sisustusta ei tarvitse tehdä kenenkään muun mieliksi, riittää kun itse tykkää – ja tietysti asuinkumppani, jos sellainen on. Onneksi Jarno suhtautuu kokeiluihini rennosti ja jopa pitää suurimmasta osasta.

Tauluja sovitellaan: tähän vai tuohon? Viisi senttiä vasemmalle! Eikun oikealle!

Pikkupöytä on samanlainen ajelehtiva jokamiesjantunen kuin rottinkinen tarjoilukärry: seilaa tilanteesta toiseen aina sen mukaan mihin milloinkin tarvitaan hiukan laskutilaa. Aiemmassa kuvassa vilahtanut 50-luvun tiikkituoli asuu meillä yleensä eteisessä, mutta tulee silloin tällöin hengailemaan muihinkin huoneisiin silloin kun tarvitsemme ylimääräisiä tuoleja. Rakastan sen mittasuhteita: se on leveä ja tukeva, mutta samaan aikaan todella siro. 50-luvulla tehtiin todella kauniita huonekaluja, tykkäämme niiden muotoilusta ja nyansseista. Meille onkin kertynyt niitä vuosien varrella melko monta.

Tykkäsin vaaleanpunaisessa öljyvärityössä erityisesti sen rikkonaisesta, epätasaisesta pinnasta. Se, että kyseessä on maalauksesta otettu valokuva, tuo siihen lisätason: pinnan kolmiulotteisuus näyttää aavistuksen epätodelliselta, tekisi mieli koskea ja varmistaa, että se on oikeasti sileä. Kaikkiin näiden kuvien julisteisiin on muuten valittu samanlaiset mustat puukehykset Desenion valikoimista. Olisi siellä vaikka mitä muitakin vaihtoehtoja, mutta tällä kertaa teki mieli tuoda simppeleillä mustilla kehyksillä sommitelmiin yhtenäisyyttä.

Mitäs tykkäätte? Kiinnostuneille vinkiksi, että koodilla stellaharasek25 saatte 25% alennuksen kaikista julisteista välillä 10. – 12. huhtikuuta (poislukien handpicked/collaboration -julisteet). Lisää inspiraatiota löytyy Instagramista tunnuksella @desenio.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

6 thoughts on “Julistepoimintoja kevääseen

  1. Itseäni myös kiinnostaisi miten saatte vaihdeltua taulujen paikkoja seinällä noin sujuvasti ilman mitään naulan/pidikkeiden jälkiä?

    Kiitos kauniista teksteistäsi :)

    • Moikka Reetta, kyllähän niistä jää jälkiä, me vaan hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan samoja naulanpaikkoja ja luotetaan siihen, että epätasaisella seinällä ne loput ei juuri erotu. Kalkkimaalatulla seinällä olisi kyllä helppo sutaista pisara kalkkimaalia reikäkohtiin, jos ne sieltä näkyisivät.

  2. Oletpa valinnut upeita julisteita. Todella inspiroiva juttu ja toimi kohdallani siten että joudun tilaamaan ainakin tuon vaaleanpunaisen öljyvärijulisteen. :D

    Tauluihin liittyen kysyisin että millaisia taulun pidikkeitä käytät? Seinänne näyttää siltä kuin siinä ei ylimääräisiä naulan reikiä olisi. :) Oliko seinän sävystä muuten tietoja jossain? Se toden totta toimii kauniina taustana kaikelle.

Leave a Reply

Your email address will not be published.