Vegaanista intialaista kesäiltoihin

Yhteistyössä Asennemedia ja Verso Food

Alkukesään kuuluu spontaanit kemut, illanistujaiset, milloin mistäkin syystä pystyyn pistetyt pikkupippalot. Välillä juhlitaan valmistumisia, uusia asuntoja tai uusia elämänvaiheita, toisinaan ihan vaan sitä, että olemme kaikki jälleen kerran selvinneet yhdestä talvesta. Kun tekee ruokaa isommalle porukalle, vegaaniset vaihtoehdot ovat helpoimmat, sillä ne sopivat varmimmin kaikille. Ystäväpiiriin kuuluu niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, maitotuotteita vältteleviä kasvissyöjiä kuin vegaaneja, ja melkein kaikki ei-vegaaneistakin ovat kiinnostuneita vähintäänkin vähentämään maito- ja lihatuotteiden kulutusta, joten vegaaninen ruoka otetaan poikkeuksetta ilolla vastaan. Niinpä mekin olemme löytäneet itsemme yhä useammin tekemästä tutuista safkoista vegaanisia versioita. Mikä parasta, ne ovat monesti todella hyviä, sillä kauppojen hyllyillä alkaa olla tosi käyttökelpoisia vegaanituotteita.

Rentoihin kemuihin tai illanistujaisiin kuuluu myös se, ettei keittiössä tarvitse häärätä koko iltaa, vaan safka valmistuu vaivattomasti. Siksi suosin monesti helppoja ruokia, joita voi tehdä kerralla ison padallisen: pata nostetaan keskelle pöytää, kaikki saavat syödäkseen ja ovat onnellisia.

Intialainen keittiö on yksi meidän molempien suosikeista, niinpä päätin kokeilla tehdä perinteisen tomaatti-kermakastikkeen Verso Foodin uusien härkäpapupyörykoiden kaveriksi. Yhdistelmästä syntyy vegaaninen versio tutusta malai koftasta, pyörykästä joka sisältää usein perunoiden ja kasvisten lisäksi intialaista paneer-juustoa. Runsaasti kasviproteiinia ja kuitua sisältävät härkäpapupallerot ovat asteen ravitsevammat.

Härkis on monille varmasti jo tuttu tuote? Sen kaveriksi kauppojen hyllyille on saapunut Härkis® Original Pyörykkä ja hiukan mausteisempi Härkis® Kofta Pyörykkä, joka sopii makumaailmaltaan intialaiseen ruokaan täydellisesti. Myönnän, pyöryköitä hiukan maisteltiin jo ennen kuin ne päätyivät pannulle, hyviä kun ovat.

Lämmitystä vaille valmiit, suomalaisesta härkäpavusta valmistetut pyörykät ovat ehkä maailman helpoin tapa lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa ja korvata lihaa – maustettuja Kofta-pyöryköitä voi vetää vaikka sellaisenaan, dipattuna hummukseen. Kesällä aion grillata niitä. Mutta nyt malai koftan vegaaniversioon, jonka teimme ystäville muutama päivä sitten!

Kuten aina, ohjeeni ovat suuntaa-antavia. En itsekään koskaan noudata ruokaohjeita kirjaimellisesti, vaan sovellan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mitä tekee mieli. Tuoreen chilin voi korvata kuivalla, kaurakerman voi korvata kookosmaidolla, maustaessa kannattaa maistella ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Määrät kannattaa mitoittaa syöjien ja nälän mukaan. Tämän ohjeen suurpiirteisellä määrällä ruokkii noin neljä. Myös riisi, raitakastike ja leipä täyttävät vatsaa.

HÄRKISPULLAT TOMAATTI-KERMAKASTIKKEESSA

Kaksi pakettia Härkis® Kofta Pyörykkää
Purkillinen kaurakermaa
Kourallinen cashew-pähkinöitä
Muutama tomaatti
Pari sipulia
Valkosipulia
Tuore chili
Tuore inkivääri

1-2 tl kuivattua korianteria
1-2 tl juustokuminaa
1-2 tl garam masalaa
1-2 tl kurkumaa
Mustapippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

Tarjoiluun:
Tuore korianteri
Basmatiriisi
Leipää

VEGAANINEN RAITAKASTIKE

Kasvispohjainen jugurtti (me käytimme kaurasta tehtyä creme fraichea, koska sitä oli kaapissa)
Tuore kurkku
Mausteita oman maun mukaan:
Tuore korianteri
Tuore minttu
Juustokumina
Cayennepippuri
Mustapippuri
Suola

Safkan valmistusvaiheet

Laita vesi kiehumaan riisiä varten ja hoitele riisin keittäminen siinä sivussa kun kastike valmistuu – tai delegoi se vieraalle, joka on kuitenkin nälkäinen ja auttaa mielellään.

Silppua tomaatit, chili, sipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Jauha cashew-pähkinät murusiksi morttelilla, tehosekoittimella tai murskaamalla ne leivinpaperin välissä vaikka kaulimen avulla. Raasta inkivääriä parin teelusikallisen verran.

Kuumenna pannu tilkalla öljyä ja laita sipulit tirisemään. Lisää chili ja inkivääri, sitten tomaatit. Kun sipulit ovat kuullottuneet ja tomaatit pehmentyneet, lisää kaurakerma ja cashew-pähkinämuruset. Pidä lämpö tasaisena ja melko matalana, soossi saa kypsyä hissuksiin.

Sitten voit aloittaa maustamisen. Jos et ole ennen tehnyt intialaista ruokaa, maustaessa kannattaa harjoittaa malttia: laita ensin teelusikallinen sitä ja toinen tätä, ja lisää sitten sen mukaan miten mausteisen lopputuloksen tahdot. Me laitamme kaikkea pal-jon, koska tykkäämme, että makua saa olla. Tomaatti-kermakastikkeesta ei muuten tule kovin tulinen, paitsi jos laitat chiliä reilummalla kädellä.

Välivinkki: Jos kastikkeesta haluaa tasaisen, sen voi käyttää tehosekoittimen kautta, mutta itse tykkäämme vähän ronskimmasta jäljestä, jossa on purutuntumaa ja sattumia.

Härkispyöryköitä ei tarvitse kypsentää, ainoastaan lämmittää, joten pistä ne omalle pannulleen lämpenemään kun kastike alkaa olla valmis. Nopeasti kuumaksi, sitten pyörykät voikin nostella kastikkeen sekaan ja safka on valmis pistettäväksi nälkäisten eteen pöytään.

Raitan valmistusvaiheet

Pilko kurkku, lisää jugurttiin, sekoita ja mausta oman maun mukaan. Tämän voi tehdä vaikka valmiiksi hyvissä ajoin etukäteen ja jättää vetäytymään jääkaappiin. Jos jugurttisi on kovin valuvaa, voit ennen raitan tekemistä valuuttaa siitä nesteitä pois.

Kuuma vinkki: saat vaihtelua raitaan vaihtamalla kurkun hunajameloniin.

Jos muuten epäilyttää miten kasvipohjaiset jugurtit toimivat raitassa, voin kertoa että mausteet peittävät hyvin soijan tai kauran maun. Paljon minttua ja korianteria vaan sekaan niin kukaan ei edes arvaa, että raita on vegaanista.

Tuli muuten ihan superhyvää! Ehdottomasti jatkoon. Kertokaa jos kokeilette, haluan tietää mitä tykkäätte.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vielä pari päivää

Nappasin nämä kuvat työhuoneessa torkkuvista koirista eilen. Ei ihme, että viihtyvät siellä: se on tällä hetkellä asunnon suunnilleen ainoa mitenkuten siisti nurkka. Jep, emme ole ehtineet sotkea työhuonetta, kun ollut kiire aiheuttaa kaaos kaikkiin muihin huoneisiin. Keskellä olohuoneen lattiaa seisoo ylimääräinen pöytä, keittiön kaikki pinnat ovat täynnä likaisia astioita, vaatehuoneesta on huitaistu vaatteet hyllyltä lattialle kun oli pukiessa hiukan hoppu. Hoen itselleni: vielä pari päivää, vielä pari päivää. Vielä pari päivää tätä härdelliä, niin päivät hiljenevät ja ehdin taas kaikkea sitä mihin ei ole riittänyt aikaa nyt.

Kuumat päivät ovat saaneet koirat ottamaan iisisti, ne nukkuvat milloin missäkin aurinkoläntissä ja välillä kuuluu haukotus, kun joku herää kääntämään kylkeään. Lempipaikka tällä hetkellä on työhuoneen sohva, jonka kulmaa aurinko lämmittää ilmeisesti juuri sopivalla tavalla. Juno-koiralla on tanorexian ohella myös uusi harrastus nimeltä parvekekyttääminen. Koira ei ole kolmeen vuoteen reagoinut mitenkään siihen, että asunnossa on parveke, vaikka ovea on toki pidetty ennenkin auki. Pari päivää sitten se yhtäkkiä havahtui tämän riemastuttavan konseptin olemassaoloon ja sen jälkeen se on löytynyt vähän liian usein parvekkeelta haukkumasta kadulla kulkeville koirille niin että koko Tehtaankatu raikaa. Anteeksi, naapurit. Koirani on parvekekyttääjä.

Kävelen rantaan aina Merisatamanrannan kirsikkapuiden kautta. Niiden kukinta on niin lyhytaikainen ilo, että siitä on otettava kaikki irti. En muista milloin olisi viimeksi ollut niiden kukinnan aikoihin näin mykistävän lämmintä! Vähän harmittaa, että olen ollut nämä päivät niin kiinni töissä ja dediksissä, mutta sitten taas toisaalta haluan luottaa siihen, että näitä kerrankin riittää vielä moneksi kesäkuukaudeksi. Kaikkihan on vasta alussa.

Koirat ovat omineet itselleen vieraspeiton, tykkäävät tehdä siihen yhteisen mäyräkoirapesän. Hellepäivätkään eivät ole liian kuumat mäyräkoirapesälle, jossain vaiheessa ne aina kaivautuvat untuvan uumeniin. En ymmärrä, mutta ei kai tarvitsekaan. Kun pesä on valmis, sen sisältä luodaan talouden työtätekeviin jäseniin vaativia tuijotuksia tavalla, jonka vain kaiken elämältä saanut luolakoira hallitsee. Että täällä pesässä on muuten kaikki mallillaan, mutta, anteeksi tarjoilija, nakkitarjoilu ei pelaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kosketan kuun pintaa

Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan

Yksi kevään kiintoisimmista projekteista tipahti työpöydälläni tovi sitten, kun sain kuulla silloin vielä salaisen uutisen, että Martin Bergström on liittynyt Lapponian nimekkäiden korusuunnittelijoiden joukkoon. Ruotsalaisella suunnittelijalla on juuria myös Suomessa, sillä hän asuu ja työskentelee puoliksi Helsingissä. Bergström on moderni multilahjakkuus, joka on suunnitellut muotimallistoja, sisustuksia ja kalusteita, kuvittanut ja stailannut, työskennellyt teatterin ja lavastustaiteen parissa ja tehnyt kaiken omalla tyylillään, joka kyseenalaistaa kertakäyttökulttuurin ja ammentaa satoja vuosia vanhoista valmistustekniikoista. Yhteistyö Lapponian kanssa on suunnittelijalle varmasti luonteva askel, sillä molemmat tunnetaan rohkeasta muotoilustaan.

Tykkään kovasti Bergströmin tekemisistä ja olin yhteistyöuutisesta valmiiksi innoissani, mutta sitten näin ensimmäisen hänen suunnittelemensa Lapponia-kokoelman ja rintani oli haljeta. Korut ovat voimakkaita ja orgaanisia, lähes abstrakteja, enemmän hopeasta sorvattuja taideteoksia kuin koruja. Oksidoitu pinta saa aikaan sävyvaihtelut, jotka korostavat pinnan rosoisuutta. Korut näyttävät samaan aikaan siltä, etteivät ne ole tästä maailmasta että siltä, että ne olisi voitu kaivaa jostain maan uumenista, tiivistyneenä vuosituhansien aikana ytimeen, jonne valo ei ole koskaan päässyt.

The Kuu Collection -kokoelma on saanut inspiraationsa kalpeasta kuusta ja pohjoisen tummista taivaista. Kuu on kuulemma kiehtonut Bergströmiä aina:

Se on mystinen elementti, joka vaikuttaa suuresti arkeemme. Kuu säestää vuorovesien jatkuvaa vaihtelua, vuodenaikoja ja tunnelmia, jotka vaikuttavat elämään maapallolla enemmän kuin ymmärrämme.

Allekirjoitan. Ihanaa, että Lapponian avaruusteema jatkuu – varsinkin niin kauniilla koruilla, että avaruustutkijaa hengästyttää.

Ehkä muistattekin, että aloitin viime joulukuussa yhteistyön Lapponian kanssa avaruusaiheisen korukokoelman tiimoilta. Viimeistään silloin tajusin, että aitoihin koruihin kannattaa panostaa. En muutenkaan ole teinivuosista toivuttuani ollut rihkaman ystävä. Olen viime vuosina luottanut koruhankinnoissa aitoihin materiaaleihin kuten hopeaan, ja valinnut pieneen korukokoelmaani vain sellaisia koruja, joita voi käyttää vuosia, mieluiten loppuelämän. Siellä on pientä ja siroa, suurta ja massiivista, vintagekoruja ja uutta – erilaisia koruja erilaisiin tilanteisiin. Ja kuten muissakin pukeutumiseen ja asustamiseen liittyvissä hankinnoissa, myös koruissa alkuperä ja tuotantoon liittyvät olosuhteet ovat alkaneet kiinnostaa.

Kerroinkin viimeksi, että Lapponia kuuluu niihin harvoihin suomalaisyrityksiin, joiden tuotanto on yhä täällä: Lapponia valmistaa kaikki korunsa käsityönä omassa Helsingissä sijaitsevassa tehtaassaan. Pääsin viime syksynä vierailemaan paikan päällä ja pää meinasi räjähtää, kun näin omin silmin seppien salin: se on täynnä viherkasveja, työkaluja ja suuria työpöytiä, joiden äärellä korusepät sorvaavat, takovat ja puristavat hopeasta ja kullasta muotoja. Muottien valmistus ja korujen valaminen tapahtuu nurkan takana omissa saleissaan ja jokaisesta työvaiheesta vastaavat siihen erikoistuneet käsityöammattilaiset. Korut on tehty kierrätetystä hopeasta ja kullasta ja ne kestävät hyvin huollettuna omistajansa koko loppuelämän, siirtyäkseen sen jälkeen seuraavien sukupolvien iloksi. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä kertakäyttömuodin kanssa.

Lapponiasta puhuessa tekee aina mieli ottaa puheeksi firman yli 50-vuotinen historia, sillä Lapponia on tehnyt kaikki viimeisten vuosikymmenten cooleimmat korut. Monet ovat niittäneet kansainvälistäkin mainetta, kuten Yoko Onon tunnetuksi tekemä akryylistä ja hopeasta valmistettu pallosormus tai Planetaariset laaksot -kaulakoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se tuli viime syksynä juhlavuoden kunniaksi uudelleen tuotantoon ja näyttää yhä ajankohtaiselta – siitä tunnistaa ajattoman muotoilun.

Mutta mennään Bergströmin suunnittelemiin uutuuksiin. The Kuu Collection -kokoelman korut eivät ole muutenkaan ihan konventionaalisia ja ne onkin tarkoitettu puettavaksi ja yhdisteltäväksi vapaasti omalla tyylillään. Kokoelmaan kuuluu esimerkiksi viisi erikseen myytävää korvakorua, joita käyttää yksitellen tai yhdistellä mielensä mukaan saman tai eri korviksen kanssa.

Martin Bergströmin suunnittelemien korujen lisäksi kokoelmaan kuuluu Lapponian ikoninen ketju, jonka on suunnitellut Björn Weckström, Lapponian muotokielen luonut korutaiteilija ja kuvanveistäjä. Se on Bergströmin tapa kunnioittaa Lapponian perintöä ja Weckströmin työtä samalla, kun Lapponia menee taas uuden malliston myötä isoin harppauksin eteenpäin. Juttelin tästä juuri ystäväni Mikon kanssa, joka sanoi osuvasti: rakastan, että kerrankin suomalainen firma ei vaan roiku siinä mitä joskus oli jonkun muun tekemänä tai sanomana, vaan menee etiäppäin niin että ryminä käy. Just niin!

Hopeinen kaulakoru on kokoelman suurin ja kaunein, kuin taideteos jota voi kantaa kaulassaan. Näyttävän korun yhdistäminen yksinkertaiseen vaatteeseen on helpoin tapa pukeutua juhlaan, mutta en tiedä raaskisinko pitää näin huikean kaunista korua pelkässä juhlakäytössä. Halusimme muutenkin Jarnon kanssa näissä kuvissa näyttää miten Bergströmin suunnittelemat korut istuvat melko rentojen, arkistenkin vaatteiden kanssa – t-paidan, simppelin topin, villapaidan, farkkujen. Näissä oksidioiduissa hopeakoruissa on sen verran asennetta, että ne toimivat minusta kaikkein ihanimmin juuri näin.

Tikkumallinen korvakoru on superhieno. Parhaiten se pääsee tietysti oikeuksiinsa sitomalla hiukset kiinni, mutta tykkään myös siitä miten se vilahtelee avonnaisten hiusten lomasta tai hatun alta.

Rannekoru on henkilökohtainen suosikkini tästä kokoelmasta: se solahtaa ranteeseen kuin kuuluisi siihen. Pidän siitä miten se liikahtelee eleiden mukana, valahtaa ranteeseen tai kyynärvarteen.

Kokoelmaan kuuluu myös toinen kaulakoru, joka on hiukan hiljaisempi. Toimii hyvin t-paidan kanssa: yksinkertaiset t-paita- ja farkkuasut näyttävät kaikkein eleganteimmilta, kun niihin yhdistää aitoja hopea- tai kultakoruja.

Kokoelmaan kuuluu useampi pyöreä rengasmainen korvis: on minirengas, keskikokoinen ja suuri. Kuvissa minulla on renkaista pienin, se on minimalistinen olematta yhtään tylsä.

Tykkään myös kovasti tästä korvakorusta, joka näyttää ihan kuun pinnalta pudonneelta palaselta. Toiseen korvaan voisi pujottaa tikkumallisen korun.

Nämä suuret renkaat olisivat ihanat pitkän mustan hellemekon parina. Hankkisin ehdottomasti kaksi, vaikka rengas on yksinäänkin näyttävä. Tässä voisi oikeastaan olla tämän kesän tyylilinja: kaikista yksityiskohdista riisuttuja mustia hellevaatteita ja Martinin rosoiset korut. Jalkaan simppelit sandaalit.

Vielä kerran se suurin ja kaunein – emme malttaneet lopettaa sen kuvaamista kun se säkenöi niin kauniisti ilta-auringossa. Tämä ylläoleva kuva on suosikkini koko kuvasarjasta.

Jos aidot korut kiehtovat, nyt kannattaa piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt koruarvonta! Jaossa on 100€ lahjakortti Lapponian verkkokauppaan, jonka arvon onnekkaalle voittajalle perjantaina 18. toukokuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan.

Kertokaapa vielä: mitäs tykkäätte koruista? Mikä teitä on inspiroinut korurintamalla viime aikoina?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA