Kesän ensimmäinen kalliopiknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo

Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.

Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.

Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.

Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.

Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!

Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.

Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin  mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.

Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.

TOMAATTINEN MELONISALAATTI

Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.

Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.

RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI

Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.

Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.

Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.

Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.

HERNE-GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna

Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…

Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.

Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.

Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.

Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Yhtenä perjantaina prätkätallilla

Yksi työni parhaista puolista on sen vaihtelevuus: yksikään päivä ei ole ihan samanlainen kuin muut. Toisina päivinä kirjoitan, toisina kuvaan, joskus olen kameran edessä, usein sen takana (ja jos totta puhutaan, siitä nautin enemmän). Suunnittelen, konseptoin, silloin tällöin haastattelen, osallistun tapahtumiin, toisinaan luennoinkin. Osan töistä teen yksin ja toiset isossa tiimissä, useimmiten työskentelen Jarnon kanssa. Reissujakin on työn puolesta riittänyt, vaikka olenkin viime aikoina himmaillut niitä reilulla kädellä.

No ollaanpa rehellisiä, kyllä niitäkin päiviä piisaa, kun istun yöpaidassa dedisteni keskellä, revin likaisia hiuksiani kun joku kuitti on hukassa ja syön jotain, jos Jarno tuo ruokaa eteeni. Mutta viime perjantai ei ollut sellainen päivä! Dotsin muijat nimittäin järkkäsivät tanskalaiselle denimbrändi Mos Moshille kemut, eikä mitkä tahansa kemut: juhlapaikkana toimi Dotsin takapihalla sijaitseva prätkätalli. Kova! Minut pyydettiin tapahtumaan DJ:ksi, eikä tietenkään käynyt mielessäkään kieltäytyä tästä kunniasta. Olenhan itsekin Dots-muija, toisekseen rakastan Mos Moshin farkkuja ja kolmannekseen, en koskaan sano ei mahdollisuudelle soittaa ihmisille lempimusiikkiani. Varsinkaan prätkätallissa. Rakastin tätä tallin nurkkaan pystytettyä pöytääni, joka oli oikeastaan moottoripyöräilijöiden työkalulaatikosto.

Tämä oli itseasiassa perheprojekti, sillä Jarno pyöri paikalla tapahtuman valokuvaajana. Seuraavat kuvat onkin lainattu Jarnon työkansiosta, kun en itse ehtinyt illan aikana ollenkaan kameran taakse, mutta kukaan ei varmaan tästä pahastu.

DJ-keikkoja tipahtelee aina silloin tällöin, vaikken mikään ammattilainen olekaan. Tavallaan toivoisin, että olisin, koska en keksi mitään parempaa hommaa kuin musiikin soittaminen. Yksi viime vuosien parhaista muistoista on se, kun soitin yhtenä elokuisena lauantai-iltana levyjä Flow’ssa ystäväni kanssa (jep, silloin keikoille saavuttiin vielä levylaukun kanssa) ja saimme pieneen halliin ahtautuneet ihmiset hyppimään tasajalkaa niin että seinät tärisivät. Keikkaa kiiteltiin, mutta taisimme itse olla eniten euforian vallassa levylautastemme takana. Kaijan sorsalippis oli mukana menossa, #neverforget. Muita syystä tai toisesta ikimuistoisia DJ-keikkoja: Helsinki Pride muutama vuosi sitten ja ystäväni Mikon 40-vuotisjuhlat (olkoonkin, että minun ja Kaijan jälkeen soittaneet Minttu Vesala ja Anna Cadia pesivät meillä lattian).

Kaikkein inspiroivinta on, jos saa musiikin suhteen vapaat kädet, kuten esimerkiksi viime perjantaina. Sitä onnea! Soitin savuista vanhaa rokkia Iggy Popista The Velvet Undergroundiin ja vanhaa diskoa, jonka klassikoista Diana Kingin Ain’t Nobody on henkilökohtainen ikisuosikkini. Sotkin sekaan myös uudempia lemppareitani, kuten TV On The Radiota, Wolf Paradea ja Arcade Firea. On mahtavaa miten monen lantio lähtee nytkymään, kun The Black Keysin Everlasting Light tärähtää soimaan, miten moni ilahtuu ikihyviksi kun soittaa Fleetwood Macia ja miten moni rakastaa The Doorsia yhtä paljon kuin minä ja tulee kertomaan sen.

Pakko esitellä nämä kauniit naiset! Oikealla The Original Dots-muijan eli Villa Tremondon Tiina ja vasemmalla hänen pikkusiskonsa Jenni, joka on juurikin se sama Jenni, joka vastaa mustista (ja joskus kimaltavista) kynsistäni.

Palaute on tietysti aina kivaa, mutta paras mahdollinen kiitos DJ:lle on se, että ihmiset silminnähden viihtyvät. Toki siihen vaikuttaa kaikki muutkin tekijät kuin vain kemuissa soiva musa, mutta hommaansa vähänkin kunnianhimoisesti suhtautuva DJ vaanii salaa ihmisten reaktioita alkaviin biiseihin, haistelee menoa ja pyrkii valitsemaan sellaisia kappaleita, jotka samanaikaisesti sopivat vallitsevaan tunnelmaan että tasaiseen tahtiin kohottavat sitä.

Parhaassa tapauksessa jengi tietysti tanssii, mutta kaikki kemut eivät ole sellaisia, että tanssilattia täyttyisi tai tanssilattiaa edes olisi. Tällä kertaa seurustelu oli pääosassa, mutta useampi kappale silti inspiroi vieraat pieneen tanssahteluun ja siitäkös meikätyttö iloitsi – ja lietsoi tietysti menoa lisäämällä jytää ja volyymia. Ja soittamalla Billy Idolin White Weddingin! Se on kyllä kuolematon kappale. Jos joskus menen naimisiin, hääkutsussa saattaa lukea it’s a nice day for a white wedding. Tiedättepähän sitten samantien keneltä se on.

Oli siellä kemuissa muutakin kuin musaa, niitä moottoripyöriä nyt tietysti, hodarikipsa, koko prätkätalli täynnä tuttuja ja taitava Akseli Aro tekemässä halukkaille tatuointeja. Ja halukkaita piisasi! Jono oli niin pitkä, että kaikki eivät ehtineet illan aikana neulan alle, mutta aika pitkä liuta hienoja kuvia sieltä kuitenkin kerkesi syntyä. Itsehän saan katsella Akselin kädenjälkeä joka päivä rakkaani reisissä ja takalistossa, joten tyyli on tuttu. Mustekuume vähän riivaa naista, joten saa nähdä pitääkö tässä vielä hakeutua pitkästä aikaa hakattavaksi, jatkaa vaikka selässä olevaa karttaa koko selän kokoiseksi.

Älkää antako tämän viileän kuvan hämätä teitä tosiasialta, että tämä sama kaksikko alkaa hytkyä holtittomasti aina kun Madonnan liveversio kappaleesta Jump alkaa soida. Ja kyllä, se kuultiin myös perjantaina. Ei ole olemassa niin kitaravetoista settiä, ettei sinne sekaan mahtuisi vähän Madonnaa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Näin hankit täydellisen marokkolaisen maton

Kaupallisessa yhteistyössä Madesign.fi

Muistatteko, kun kirjoitin aarteenmetsästäjistä, Antista ja Anniinasta? Lainaan vähän itseäni: Nuoren avioparin perustama marokkolaisia aarteita notkuva verkkokauppa sai alkunsa yhteisestä intohimosta matkustamiseen vuonna 2010, kun he asuivat Espanjassa. Kuuntelin suu auki heidän kertomuksiaan elämästään andalusialaisella maatilalla, jossa he hoitivat hevosia ja alpakoita ja tekivät vapaa-ajallaan rämisevällä pakettiautollaan matkoja Marokkoon. Ensimmäisellä kerrallaan he ostivat tien varrelta kartan, sen jälkeen tunsivat jo tien. He tekivät seikkailuillaan löytöjä, kuten autenttisia berberien valmistamia paimentolaismattoja. Kaupanteko ja siihen liittyvä kulttuuri berberien, arabien ja juutalaisten asuttamilla alueilla tuli tutuksi. Ensimmäiset matot tulivat muuttokuorman mukana Suomeen, pian sen jälkeen syntyi yritys nimeltä Madesign. Nyt mattoja riittää muillekin.

Madesign on keskittynyt aitoihin vanhoihin mattoihin, jotka berberiheimot ovat valmistaneet vuosikymmeniä sitten. Antin ja Anniinan kautta on mahdollista hankkia myös uusia berberimattoja, nekin aitoja ja käsintehtyjä, tehty perinteisin menetelmin ja laadultaan huippuluokkaa. Verkkokauppaan päätyy muitakin aarteita, mutta tänään puhutaan matoista. Se on intohimo, jonka minäkin nykyisin jaan – olen siis enemmän kuin innoissani, että saan sukeltaa tähän aiheeseen!

“Jokainen matto on omanlaisensa, ja juuri siinä piilee niiden viehätys. Ne ovat aidosti taideteoksia, joiden arvostusta haluamme ylläpitää.” – Antti & Anniina

Paimentolaismatoista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana sisustuslehtien ja Pinterest-kuvien vakiokamaa. Trendi ei ole sinänsä uusi, sillä marokkolaiset matot ovat olleet pitkään suunnittelijoiden, taiteilijoiden, muusikoiden ja muiden työkseen paljon matkustavien suosiossa – luova luokka ja muut edelläkävijät ovat tuoneet niitä matkoiltaan vuosikymmenien ajan. Suomessakin osattiin: Alvar ja Aino Aalto yhdistivät käsinkudottuja marokkolaisia mattoja moderneihin huonekaluihin esimerkiksi 30-luvulla suunnitellussa Villa Maireassa, joka näyttää yllättävän ajankohtaiselta yhä tänä päivänä.

NO MIKÄ TEKEE MAROKKOLAISISTA MATOISTA NIIN HOUKUTTELEVAT?

Ei ole ihme, että marokkolaiset matot ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita – vaivattomasti chic. Ne tuovat kotiin orgaanista lämpöä ja lämmittävät toki ihan konkreettisestikin, sillä paimentolaismatot on tehty Atlasvuoriston ja aavikon kylmiin talviin. Niiden tiheä villa tuntuu ihanalta jalkojen alla, kun nousee aamulla sängystä ja ajatus kylmästä lattiasta kauhistuttaa.

Paimentolaismatot sopivat monenlaiseen sisustukseen. Vaaleapohjaisilla matoilla saa kotiin selkeyttä ja pehmeyttä: toiset niistä ovat raikkaita ja elegantteja, toiset nyansseiltaan boheemimpia. Värikylläisemmät matot muodostavat voimakkaan katseenvangitsijan ja voivat muuttaa tilan tunnelman tyystin toisenlaiseksi.

Matto on usein se elementti, joka sitoo sisustuksen yhteen. Jos kotona on vähän kolkkoa tai keskeneräistä tai kalusteet ajelehtivat irrallaan toisistaan eivätkä suostu näyttämään hyvältä yhdessä, kannattaa kokeilla miten käsintehty matto vaikuttaa ilmeeseen. Marokkolaisilla matoilla on taianomainen kyky saada hyvinkin erilaiset ainekset koottua yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi – suosittelen varsinkin hivenen eklektisen sisustuksen ystäville.

Aito berberimatto on eettinen vaihtoehto, sillä matonkutoja on yhteisössään arvostettu käsityöläinen, joka on saanut työstään kohtuullisen korvauksen. Mattojen valmistus ei myöskään kuormita ympäristöä: ne tehdään uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja värjätään luonnollisilla kasviväreillä.

Matot ovat myös persoonallinen tapa sisustaa, sillä jokainen aito matto on käsintehty ja uniikki, eikä toista samanlaista tule vastaan. Mattojen kuviointi ja symboliikka sisältää tarinoita, jotka liittyvät usein heimon historiaan tai kutojan omaan elämään. Rakastan ajatusta, että kotona löytyvillä esineillä on historiaa ennen minua. Maton mukana saa tarinoita maailmalta.

Marokkolainen matto on myös siitä turvallinen sijoituskohde, että ne eivät lakkaa olemasta ajankohtaisia – niillä on sisustettu länsimaisia koteja kymmeniä ja kymmeniä vuosia eikä kysynnälle näy loppua. Marokko taitaa olla ikuisesti muodissa.

MITÄ MATOISTA PITÄÄ TIETÄÄ – JA MITEN LÖYTÄÄ SE OIKEA?

Matot ovat Marokon Atlasvuoristossa ja aavikolla eläville nomadiheimoille jokapäiväisiä käyttötavaroita, joita he kutovat omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Berbermattojen solmutiheys ei ole yhtä tiheä kuin esimerkiksi itämaisissa matoissa: se on tyypillistä paimentolaismatoille, koska niitä on täytynyt pystyä helposti muuttamaan paikasta toiseen. Näin ne myös toimivat eri käyttötarkoituksiin, kuten seinällä ryijyn tapaan lämmittämässä asumusta, penkin lämmikkeenä tai peittona nukkumaan mennessä. Mattojen ensisijainen käyttötarkoitus on ollut toimia kauniina lämmikkeenä, sillä Atlasvuoriston ja aavikon talvet ovat kylmiä. Kesäaikaan matot käännetään tyypillisesti alapuoli ylöspäin eli nukkapuoli alaspäin. Siksi monia mattoja voikin kääntää ja näin saada vaihtelua sisustukseen.

Nomadien lisäksi on paljon vanhoja berberikyliä, joissa mikään ei ole olennaisilta osin muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mattoja valmistetaan yhä omien lampaiden villasta, pitkiä perinteitä kunnioittaen pystykangaspuissa, joiden maksimileveys on kaksi metriä, jotta niiden siirtely olisi helppoa – siksi matotkin ovat yleensä maksimissaan kaksi metriä leveitä. Loimilankana käytetään vahvasti kehrättyä villaa. Vanhoissa berberimatoissa on tyypillisesti hapsut vain toisessa päässä, johon matto päätellään.

Vuoristossa elävän pitkähäntäisen lampaan villaa pidetään yhtenä maailman laadukkaimista: mitä korkeammalla lammas elää, sitä laadukkaampaa villaa siitä saadaan. Se on pehmeää ja hohtavan vaaleaa, sillä vanhojen mattojen luonnonvaalea villa on aina valkaisematon (joskin paljon ulkona olleet vanhat matot ovat saattaneet saada auringossa kellertävän sävyn). Sävyerot vaihtelevat lampaittain, joten luonnonvaaleiden mattojen sävyt vaihtelevat suuresti. Matoissa käytetään myös ruskeaa ja melkein mustaa sävyä, jotka saadaan tummien lampaiden villasta. Muut värit saadaan aikaan värjäämällä ne käsin luonnonmukaisilla kasviväreillä.

Matto tehdään alusta loppuun käsin. Lampaat keritään käsin ja villa puhdistetaan käsin (se on muuten uskomattoman työläs työvaihe). Villa kehrätään käsin, sitten pääsee kutomishommiin. Solmut solmitaan tiukasti ja huolella, ja solmujen välit kudotaan jämäkän kestäviksi käyttäen siihen tarkoitettua työvälinettä, ”haraa”, jolla hakataan jokainen väli kiinteäksi. Lopuksi matto päätellään huolella ja sitten se on valmis palvelemaan, kestämään aikaa ja kulutusta.

Anniina & Antti. Niin ihanat tyypit! Ilmoitimme heille, että haluamme mukaan seuraavalle Marokko-roadtripille – katsotaan huolivatko.

Mattojen kasvava kysyntä on luonut alkeellisissa olosuhteissa asuville berbereille nousevan tulonlähteen, jolla on ollut positiivinen vaikutus paikallisiin. Madesign teettää osan uusista matoistaan berberinaisilla, jotka elättävät koko perheensä kutomalla mattoja – se voi olla syrjäseuduilla ainoa tulonlähde. Paikalliset saavat tuloja myös myymällä vanhoja mattoja, joita ovat itse käyttäneet, mutta oikeasti vanhat ja hyvä- tai kohtuukuntoiset matot alkavat käydä vähiin.

Kun valikoima on valtava ja jokainen matto on uniikki, miten löydät juuri omaan kotiisi sopivan, täydellisen maton? Haastattelin juttua varten Anttia ja Anniinaa, joista on lukemattomien Marokko-matkojensa ja työnsä kautta tullut aiheen asiantuntijoita, ja laadin heidän vinkkiensä pohjalta listan.

“Vei toki aikansa, että opimme tuntemaan berberimattojen saloja.Yli 10 tuhatta kilometriä on ajeltu ristiin rastiin Marokkoa ja Atlasvuoristoa ja kerätty tietoa. Kyllä siinä vuoristossa asuvien berberien avustuksella oppii erottamaan aidot matot ja tunnistamaan eri heimojen matot. Ihan vaan katsomalla tuhansia erilaisia mattoja silmä oppii kokoajan tarkemmaksi.“

✖ TUTUSTU VALIKOIMAAN JA MIETI MISTÄ PIDÄT

Aitoja marokkolaisia mattoja on yhtä monenlaisia kuin niitä valmistavia berberiheimoja. Maton metsästystä helpottaa, jos ottaa ensin vähän selvää erilaisista tyyleistä ja miettii mistä tykkää. Mattoja voi selata esimerkiksi Madesignin verkkokaupasta tai hakea Pinterestin loputtomista kuvalaareista.

Jokaisella heimoilla on oma tunnistettava tyyli, tyypilliset värit ja oma symboliikka, joskin poikkeuksiakin on, sillä jokainen matto on käsintehty ja tekijällä on aina oma kädenjälkensä ja visionsa. Lisäksi jokaisella suvulla, jopa perheellä on oma tyylinsä valmistaa berberimattoja. Yhdistävänä tekijänä kaikille berberimatoille on korkea laatu, koska ne on valmistettu rakkaudella omiin tai lähipiirin tarpeisiin.

Beni Ourain -matot ovat marokkolaisista matoista tunnetuimmat, juuri ne vaaleapohjaiset villamatot, joissa on tumma minimalistinen kuviointi. Ikävä kyllä Beni Ouarain -nimeä käytetään nykyään lähes kaikista matoista, joissa on salmiakki- tai timanttikuvio, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä aidon Beni Ouarainin kanssa. Sana “Beni” tarkoittaa heimoa, ja jälkimmäinen on heimon kutsumanimi. Vain Ouarain-heimon tekemät matot ovat siis aitoja Beni Ouarain -mattoja, joissa on lähes poikkeuksetta uskomattoman laadukas ja paksuhko, värjäämätön villa runsaalla kierteellä. Seassa saattaa olla myös ns. tehostevärejä eli väritupsuja siellä sun täällä. Beni Ouarainilla on myös oma tunnistettava solmintatyylinsä, ns. berberisolmu, jossa nukkalanka kiertää loimilangat kahdesti: se vaatii taitoa ja vie paljon aikaa. Yhden maton valmistukseen saattaa kulua kuukausia ja siksi näistä matoista saa pulittaa pitkän pennin.

Azilal-heimon matot ovat todellisia taidemattoja: tyypillisesti vaaleapohjaisia ja kuvioiltaan erittäin monimuotoisia, eläväisiä ja abstrakteja. Kuvioissa on paljon symboliikkaa ja värit voivat olla hyvinkin räiskyviä, jopa neonvärisiä. Kudontatyyliltään Azilal-matoissa on väljempi solmutiheys kuin esimerkiksi Ouarainessa ja usein ne ovat nukaltaan lyhyempiä, eli ei niin paksuja villamattoja. Azilaleja on myös vaalealla pohjalla ja tummalla kuvioinnilla. Olen itse aivan rakastunut näihin mattoihin ja himoitsen erityisesti tätä kaunokaista.

Jos rakastat värejä ja boheemia runsautta, kannattaa tutustua muhkeisiin Boucherouite-mattoihin, jotka on kudottu kierrätystekstiileistä ja ylijäämävillasta – ne ovatkin oikeastaan marokkolaisia räsymattoja. Ne ovat materiaaliensa ja nopean valmistuksensa ansiosta myös edullisimmat berberimatot. Persoonallisissa Boucherouiteissa on usein paljon värejä, sulassa sovussa pinkkiä, violettia, sinistä ja vihreää. Ne ovat monesti pieni- tai keskikokoisia ja toimivat upeasti myös ryijyinä.

Khemisset -heimo valmistaa tietyntyylisiä kelim-mattoja, joissa on useimmiten hillittyjä, luonnollisia sävyjä ja selkeitä kuvioita. Marokossa niistä puhutaan kilimeinä, ja niitä löytyy paljon erilaisia, monien eri heimojen valmistamina. Toiset ovat paksumpia ja jämäkämpiä, toiset taas ohuempia – niitä käytetään usein huonekalujen ja muiden esineiden suojana, aasien päällä ja kantopusseina. Ohuet, tiheät villamatot on kudottu flat woven -tekniikalla ja ne ovat monesti edullisempia kuin paksut, pitkänukkaiset villamatot.

Tässä Madesignille aikoinaan ottamassamme kuvassa kimaltaa handira sängynpeitteenä.

Handirat ovat berberinaisten häävaate, jonka morsiamen suvun naiset valmistavat. Tyypillisesti ne ovat pohjaltaan vaaleita, valmistettu lampaanvillasta tai puuvillasta ja koristeltu toiselta puolelta erilaisin hapsuin, tupsuin ja metallipaljetein. Toinen puoli on arkisempi ja koristeltu kelim-kuvioin. Handiraan liittyy paljon uskomuksia, sen esimerkiksi uskotaan tekevän liitosta hedelmällisen. Handiroita tehdään myös uustuotantona ja ne ovat usein väriltään valkoisempia ja painoltaa selvästi kevyempiä sekä ohuempia.

Heimoja on satoja, mutta esimerkiksi Madesignin valikoimista löytyy edellisten lisäksi myös Beni M’Guildin syvissä väreissä hohtavia mattoja, Beni M’Rirtin vaaleita ja hillittyjä mattoja, Boujaadin värikkäällä ja runsaalla symboliikalla kuvioituja mattoja, Marmouchan yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti kudottuja mattoja, Tuaregin nahasta ja oljen kaltaisista luonnonmateriaaleista valmistettuja mattoja, Talsintin mustalla terästettyjä värikkäitä mattoja sekä Taznakhtin mattoja, joista monet ovat patchwork-tyylinsä ansiosta hyvin tunnistettavat.

Työhuoneessamme on tällä hetkellä vaaleanpunainen kelim-matto, joka on noin 40 vuotta vanha.

✖ PANOSTA AITOON

Aidot matot ovat arvokkaita, koska ne tehdään laadukkaista luonnonmateriaaleista ja kudotaan käsin. Yhden maton valmistukseen menee tekniikasta ja koosta riippuen viikoista kuukausiin ja työ on usein tekijänsä tärkein tulonlähde. Mattoja tekevät berberinaiset, jotka oppivat tekniikat hyvin nuorina: se on naiselle ylpeydenaihe. Naiset kutovat mattoihin omia henkilökohtaisia mietteitään symboliikkaa käyttäen, joissakin matoissa on myös vuosilukuja ja nimikirjoituksia. Tunnetuin berberisymboli on niinsanottu timanttikuvio, jolla uskotaan olevan suojeleva vaikutus. Muita yleisiä symboleja ovat mm. berberikirjain Z, joka tarkoittaa vapautta ja jaloutta. X-kirjain puolestaan viittaa hedelmällisyyteen. Monet symbolit liittyvät elämän murrosvaiheisiin, kuten lapsen syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan.

Marokkolaisten mattojen suosion kasvun myötä markkinoille on alkanut tulvia edullisia jäljitelmiä. Kopiomatotkin voivat toki olla kauniita, mutta niiden laatu ja kestävyys on aivan eri luokkaa: aito berberimatto kestää käytössä vuosikymmeniä säilyttäen ajattoman eleganssinsa eikä siitä irtoa villaa, halpa kopio sen sijaan varisee villanöyhtää ja nahistuu. Matto voi näyttää hyvältä kaupassa tai verkkokaupan kuvassa, mutta käytössä huonolaatuisen maton ominaisuudet käyvät nopeasti ilmi.

Kopioiden tuotanto-olosuhteiden vastuullisuudessa on harvoin hurraamista, sillä suurin osa valmistetaan kiinalaisissa tehtaissa, josta ne tuodaan Marokkoon ja Eurooppaan ja myydään aitoina Marrakechin tai Milanon mattokaupoissa. Valtavaksi paisuneessa kopiobisneksessä on muitakin eettisiä ongelmia kuin kiinalaisten tehdastyöläisten työolot: berberimattotrendi, joka on tietysti lähtöisin berbereiltä, suoltaa nykyisin rahaa muihin maihin ja monet aidot berberinaisten yhteisöt elävät yhä köyhyydessä, sillä markkinoille tulvivat halpakopiot syövät aitojen mattojen kysyntää. Jos siis tykkäät berberimatoista, tee eettinen valinta suosimalla aitoa mattoa, josta tekijä on saanut kunnollisen korvauksen.

Vaikka kopiomatto olisi tehty vastuullisissa olosuhteissa ja laadukkaasta villasta, siinä ei silti ole aidosta madosta huokuvaa lämpöä ja taikaa.

“Vanhoissa berbermatoissa on sielukkuutta, jota uusiin tehdastekoisiin mattoihin ei koskaan saa. Ne täyttävät tilan olemuksellaan ja luovat täydellisen pohjan muulle sisustukselle. Vieläkin tuhansia mattoja nähneenä nämä vanhat matot sykähdyttävät edelleen joka kerta kauneudellaan, enkä usko, että niihin tulee koskaan kyllästymään.”

Matto-ostoksilla kannattaa olla skarppina: vaikka matto näyttäisi vuosikymmeniä vanhalta vintagematolta, kyseessä voi olla kopio, sillä niitä kulutetaan ja vanhennetaan ostajien hämäämiseksi. Tyypillistä vanhennetulle matolle on sen epäilyttävän tasainen kuluminen. Kun matto käytössä ja ajan saatossa vanhenee, siinä on usein kulumaa siellä sun täällä ja eri kohtia on paikattu tarpeen mukaan. Vanhennuttamista tehdään pesemällä, kloorilla, polttamalla ja jopa ajamalla autolla päältä, jolloin koko matto kuluu tasaisemmin kuin se oikeassa käytössä kuluisi.

Mutta mistä sitten erottaa aidon maton väärennöksestä? Kaikista varmin tapa on ostaa matto luotettavalta jälleenmyyjältä, joka tuntee markkinat ja on tehnyt tämän työn puolestasi.

“Marokkolaiset ovat kauppiaskansaa, joten saa olla itse erittäin tarkkana mitä ostaa ja mihin hintaan. Ensimmäisillä hankintamatkoillamme ostimme vahingossa epäaidon Beni Ouarain -maton ja kyllä harmitti, mutta se on ollut jälkeenpäin katsottuna onni, sillä olemme voineet käyttää sitä esimerkkinä asiakkaillemme, jotta he voivat itse huomata eron aidon ja feikin välillä. Oppirahat on maksettu ja kantapään kautta opeteltu näitä asioita. Meitä on aina suuresti viehättänyt mattojen lisäksi marokkolainen kulttuuri kaupantekotapoineen, juuri siksi on vastoinkäymisistä ja huijauksista huolimatta jaksettu jatkaa.”

Mattoja voi tutkia myös itse. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, että matto on käsinsolmittu, koska konetekoisia mattoja on markkinoilla paljon. Konetekoisen ja käsinsolmitun maton eron tunnistaa parhaiten pohjapuolelta: jos solminta on täysin tasaista, se on koneen tekemää, kun taas käsisolmitusta erottaa luonnollisesti käsityönjäljen.

Myös villan laadussa on ero: konetekoisissa matoissa villassa ei ole ollenkaan kierrettä, joka tarkoittaa sitä, että matosta tulee irtoamaan villaa ja paljon, eikä se helpota merkittävästi edes ajan kanssa. Oikeanlaisen kehräyksen ansiosta villaa ei irtoa. Vintagemattojen kohdalla enin irtonukka on irronnut jo silloin kun matto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön.

Maton iän arvioiminen ei ole aina helppoa ja monesti ne ovat suuntaa-antavia: esimerkiksi meidän makuuhuoneemme matto on arviolta 40-50 vuotta vanha. Maton ikää arvioidessa kiinnitetään huomiota mm. pohjan solmujen kovettumiseen ja pohjan siloittumiseen: mitä vanhempi, sen kovemmat solmut ja sen sileämpi pohja.

Aidoissakin matoissa on eroja: haluatko vuosikymmeniä vanhan vintagematon, jonka värit saattavat olla haalistuneet ja reunat rispaantuneet? Jos minulta kysytään, se on olennainen osa näiden mattojen kauneutta. Vai ostatko mieluummin uuden, pörröisen maton, jossa tuoksuu vielä vienosti lammas? (Ei hätää, tuoksu lähtee kyllä käytön myötä.)

Vanhoissa ja uusissa matoissa on muitakin eroja kuin kulumat tai niiden puute. Vanhat matot ovat usein kuvioinniltaan huomattavasti monimuotoisempia kuin uudet, joiden kuviot ovat symmetrisemmät ja simppelimmät. Vintagematot ovat myös arvostetumpia ja hintavampia, joskin hinnat vaihtelevat paljonkin tekniikan, kunnon ja iän mukaan.

✖ OLE TARKKANA LAADUN KANSSA

Jos hankit uuden käsinsolmitun maton, on hyvä tietää, että niiden laatu vaihtelee laidasta laitaan. On nopeasti hutaistuja mattoja, joka on tehty suoraan vientiin: ne tunnistaa usein nukan kierteen puuttumisesta, löysästä solminnasta ja hyvin löysästä kudonnasta. Pahimmissa tapauksissa, joita Antti ja Anniina ovat nähneet, menee sormi kudonnasta läpi. Se on huonon laadun merkki. Käsityö ei ole itsessään vielä tae siitä, että matto on laadukas ja kestää käyttöä.

“Meillä on valikoimissa uusia berberimattoja, joille oli työn ja tuskan takana löytää hyvät tekijät. Kiertelimme vuoristossa, tapasimme potentiaalisia tekijöitä ja pyysimme heitä valmistamaan mallikappaleen, jotta näkisimme työn laadun. Lopulta päädyimme tekemään yhteistyötä taidokkaimpien mattojen tekijöiden kanssa, joiden työnjälki on vertaansa vailla. Villa on kehrätty oikeaoppisesti, solminta on jämäkkä ja kudonta tiukka. Nämä uudet matot irrottavat aina vähän villaa aluksi, mutta sekin loppuu käytössä ajan kanssa.”

Mattoja voi myös tuoksutella. Antti ja Anniina ovat törmänneet uusiin mattoihin, jotka haisevat vahvasti kloorilta. Klooripesu vähentää villan irtoamista ja vanhentaa ulkonäköä, mutta vastapainoksi matosta tulee kova ja villasta karhea. Pehmeä villa on huomattavasti ihanampi paljaiden jalkojen alla.

Jos et halua ottaa riskejä maton laadun suhteen, unohda uudet ja panosta vintagemattoon. Jos se on kestänyt kauniina jo vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin mokomat eikä siitä irtoa enää nukkaa. Näet ostaessasi mitä saat ja säästyt ikäviltä yllätyksiltä.

✖ KÄSITYÖN (JA ELÄMÄN) JÄLJET KUULUVAT ASIAAN

Käsinsolmituissa matoissa saa ja kuuluukin näkyä käsityön jälki. Monet tekijät kutovat mattoihinsa matemaattisella tarkkuudella uskomattoman taidokkaita kuvioita, toiset taas suhtautuvat työhönsä luovemmalla otteella ja improvisoivat.

“Puhumme matoista taideteoksina. Monet naiset valmistavat mattoja intuitiivisesti. Niitä ei suunnitella etukäteen, vaan aletaan työstämään villaa loimiin ja katsotaan mitä siitä syntyy. Se on todella viehättävää, juuri tietty epätäydellisyys, kun kuviot ei ole millilleen symmetrisiä ja siellä täällä voi olla joku heimomerkki tai tupsu – se luo mielenkiintoisen lopputuloksen, jota jaksaa katsella ja pyöritellä lattialla. Eri kulmasta katseltuna matosta paljastuu uusia puolia. Toki on myös melko symmetrisellä timanttikuviolla tehtyjä mattoja, mutta niissäkin luonnonmateriaalit, käsityönjälki ja laatu ovat isossa roolissa luomassa berberimaton syvintä olemusta.”

Vuosikymmeniä vanhoissa paimentolaismatoissa on myös erilaisia kulumia ja elämän jälkiä. Kulumat kertovat sen iästä, usein vanhoissa matoissa onkin paikkauksia ja korjauksia. Lisäksi vanha matto on yleensä kulunut epätasaisesti ja erityistä kulumaa löytyy maton päädyissä. Näistä kulumista erottaa, että matto on oikeasti vanha.

✖ OSTA LUOTETTAVASTA PAIKASTA

Mattoja voi tietysti ostaa marokkolaisilta kauppiailta, mutta jos et suunnittele lähiaikoina matkaa Marrakechiin tai Atlasvuoristoon – tai et muuten vain koe suurta hinkua sukeltaa aitojen mattojen tunnistamisen saloihin – helpoin tapa hankkia lattialleen lämmikettä on luottaa asiantuntevaan putiikkiin täällä Suomen päässä. Luotettava jälleenmyyjä tuntee tuotteensa, tietää jotain jokaisen maton historiasta ja ostopaikasta ja kertoo mielellään lisää niiden kudontatekniikoista ja kasvivärjäysmenetelmistä.

Matto on iso ja monesti arvokas hankinta, jonka sopivuutta omaan kotiin voi olla vaikea arvioida. Siksi mattoa kannattaakin sovittaa ensin: rullata auki ja katsoa miten se istuu tilaan ja muihin tavaroihin. Madesign tuo pakettiautollaan tarvittaessa useammankin maton sovitukseen ja tätä mahdollisuutta kannattaa todellakin hyödyntää: saat pienen palan Marokkoa omaan kotiisi, joskin ilman minttuteetä ja tinkaamisesta kostuvia kainaloita. Sovituksesta voi sopia nettisivujen kautta eikä ostopakkoa tietenkään ole.

Toivottavasti matoista kiinnostuneet saavat tästä eväät lähteä etsimään juuri omaan kotiin täydellistä tapausta! Jos jäi kysyttävää tai muuta epäselvää, kommenttiloota on teidän – Antti ja Anniina vastaavat, jos minä en osaa.

Jos mattohankinta alkoi houkuttaa, koodilla stella20 saa Madesignin koko mattovalikoimasta 20% alennuksen 10. kesäkuuta saakka. Vaikkei olisi ostohousuja jalassa, kannattaa käydä ihan inspiraatiomielessä kurkkimassa noita villasta kudottuja taideteoksia! Varoitan: visiitti voi aiheuttaa sisustuskohtauksen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA