Yhdessä kuljetaan päivän kirkkauteen

Terveiset Tehtaankadun kaupunkijuhannuksesta! Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia siitä kuinka paljon saisinkaan aikaiseksi, kun koko maa hiljenisi juhannuksenviettoon. Kaataisin itselleni lasillisen viiniä ja pakkaisin, pesisin korissa liian pitkään lojuneet pyykit, lajittelisin kuitit kirjanpitoon, laatisin ensi viikkoa varten aikataulun ja muistilistan ettei mitään unohtuisi – ja siinä sivussa kokkaisimme jotain kesäistä ja yksinkertaista ja kutsuisimme ystäviä avuksi tyhjentämään viinivarastoa muuton alta. Kylmä sää ja sade ei haittaisi, pistäisimme tulen takkaan, sillä polttopuista on jokatapauksessa päästävä muuttoon mennessä eroon.

Harmillisesti unohdin, että tämä on juuri se hetki kuusta, kun ei pitäisi suunnitellaan yhtään mitään, vaan tyhjentää kalenteri ja varata sängyn viereen kipulääkkeitä ja kuumavesipullo. Tuntuu tosin, että pullollisesta vodkaa olisi enemmän hyötyä. Olen saanut viimeisen parin päivän aikana nukuttua muutaman hassun tunnin, viikon päässä häämöttävän muuton suhteen ei ole tietenkään tapahtunut yhtään mitään ja epäilen, että kuitit ovat lisääntyneet yön aikana keskenään.

Mutta torstain ja perjantain välisenä yönä oli koko tähänastisen vuoden kaunein ja kovaäänisin myrsky, avasin ikkunat ja annoin sateen tuoksun tulvia asuntoon, kuuntelin kun ukkonen rymisi suoraan yläpuolella ja salamat valaisivat öiset katot. Juno-koira kuorsasi selällään, mutta Luna kuunteli pauketta levottomana, otin sen syliin ja selitin sille miten myrskyt syntyvät. Luonnontieteelliset yksityiskohdat eivät ehkä menneet ihan nappiin, mutta ajattelin, että Luna ei ole niiden suhteen kovin nipo, eikä ollutkaan, vaan nukahti rinnalleni selvityksen puolivälissä.

Ja eilen kävimme ystävien kanssa juhannuskahveilla Regattassa, jossa värjöttelimme mökin sisällä kaikkien muiden kanssa, koska ulkona oli liian kova tuuli ja aivan liian kylmääkin kahvin juomiseen – paikalle eksyneet turistit saivat toden totta maistaa ilmiötä nimeltä suomalainen juhannus. Sitten jatkoimme juhannusviineille Töölön ainoaan aukiolevaan ravintolaan, jossa olimme ainoat asiakkaat. Olisimme voineet kukin valita oman pöydän, josta huudella toisillemme. Illalla teimme vähän ruokaa, saimme vähän vieraita, oli vähän viiniä, takkatulikin. Oli puhetta Ullanlinnan juhannuskokosta, mutta vilkaisimme ulos ja päätimme avata sen sijaan toisen roseepullon.

Lopulta aivan hyvä juhannus, vatsakramppeineen kaikkineen.

Ja vaikka nukuin viime yönä vain neljä tuntia, juuri nyt minulla on vieressä kahvi, ulkona paistaa aurinko ja sain hyvillä mielin avattua tietokoneen kirjoittaakseni nämä juhannusterveiset, enkä aio antaa yhdenkään kipukohtauksen pilata tätä päivää. Melkein kaikkea muuta olenkin jo kokeillut paitsi itsesuggestiota ja mäyräkoiran päättäväisyyttä.

Kuvittakoon nämä muutaman päivän takaiset kuvat tätä juhannusta. Rakastan lupiineja enkä vähiten J. Karjalaisen vuoksi. Menen joka kesä vähän sekaisin, kun niitä alkaa nousta teiden viereen. Ajelimme yksi päivä kotiin päin, pientareet vilisivät valtavia vaaleanpunaisia ja liiloja kukintoja. Jarno pysäytti pakun tien varteen, hän on liian viisas vastustellakseen kun saan jotain tälläistä päähäni. Poimin sylin täyteen suuria lupiineja ja hyräilin. Kyllä te tiedätte mitä. Ja sä tulet mua vastaan, tartut käteeni, tiellä jonka varrella kasvaa villejä lupiineja.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
☊ J. KARJALAINEN – VILLEJÄ LUPIINEJA

Samppanjaa ja kaupungin parasta safkaa

Aavistin jo etukäteen, että viime viikonloppu olisi viimeinen rento vapaahetki ennen muuttohulinoihin heittäytymistä ja päätin ottaa siitä kaiken irti. Taste Of Helsinki tarjosi siihen optimaaliset olosuhteet: oli ystäviä, loistava safkaa ja samppanjaa. Pakoilen vielä hetken muuttolaatikoita palaamalla festaritunnelmiin, jotka houkuttelevat just nyt enemmän kuin elämämme pakkaaminen vanhoihin sanomalehtiin.

Festarisäät olivat sanalla sanoen täydelliset – onneksi juhannussateet alkoivat vasta tämän viikon puolella! Auringonpaiste tekee suomalaisista niin onnellisia, että siinä on jotain liikuttavaa. Aurinkoisimmat terassipaikat menivät ensimmäisinä, nurmikko oli täynnä vilttileirejä ja leikkiviä lapsia. Vain koirat puuttuivat, ehkä täytyy tehdä ensi vuonna vetoomus että nekin saisivat osallistua festarihumuun. Olen ihan varma, että Juno-koira arvostaisi ilmassa leijailevia aromeita.

Yksi suosikkiasioistani tässä tapahtumassa on se miten hyvällä tuulella kaikki ovat, vieraiden lisäksi myös ja varsinkin ravintoloiden henkilökunta. Keittiöissä vallitsee ahtaat kenttäolosuhteet, mutta kokit soittavat musiikkia, heittelevät vitsejä ja toimivat saumattomassa yhteistyössä valmistaessaan annoksia nälkäisille vierailleen. Kilpailuhenkeä ei ollut havaittavissa: kun portit sulkeutuivat odottamaan seuraavan kattauksen alkua, ravintolat kiikuttivat toisilleen ylijääneitä annoksia ja jäivät vaihtelemaan kuulumisia.

Mikko oli kutsunut lempi-ihmisiään perjantai-iltana Laurent-Perrierin vieraaksi samppanjamaisteluun ja minä olin onnekseni yksi heistä. Emme tienneet illasta mitään etukäteen ja saimme osaksemme kaikenlaisia yllätyksiä ja superlellintää! Pöytään kannettiin kuplivan lisäksi syötävää ja selvisi esimerkiksi, että Chapterin turska-annos toimi superhyvin sokerittoman Ultra Brut -samppanjan kanssa. Näin samalla monia omiakin lempi-ihmisiäni, heitäkin joiden kanssa emme ole ehtineet kohdata aikoihin. Laadimme saarisuunnitelmia, grillaussuunnitelmia, piknik-suunnitelmia – kaikenlaisia suunnitelmia, joita yhdistää kesä ja yhdessä syöminen. Ihanaa, että on vielä melkein koko kesä edessä niiden toteuttamiseen. Kiitos vielä Mikko ja Laurent-Perrier aivan mahtavan tilaisuuden järjestämisestä.

Ragu erottui yhdeksän ravintolan joukosta villeillä kukillaan, ihana! Ragu oli muutenkin yksi suosikkirafloistani: täydelliset annokset ja hurmaavat tyypit tiskin takana. Olen vieraillut Ragussa muutaman kerran työtilaisuuksien yhteydessä ja tykännyt kaikesta mitä olen maistanut – ihan jo pelkästään leipälautanen on to die for. Seuraavaksi voisi kyllä varata pöydän ihan itse ja mennä muuten vain nautiskelemaan ilman työagendaa. Ragu sijaitsee sattumalta ihan tilitoimistomme vieressä, joten ehkä palkitsemme itsemme ja painelemme syömään seuraavan kerran kun kuitit, lippuset ja lappuset on toimitettu kirjanpitoon.

Festivaalin kaunein annos -palkinto kuuluu Garden By Olon kukkasin koristellulle limejäätelölle. Oli lähellä, ettei se voittanut myös festivaalin parhaan jälkiruoan palkintoa, mutta siitä kilpaili myös Ragun metsämansikkajäätelö, joka oli maustettu suolakaramellilla ja suolaheinällä. Sanotaanko, että tuli tasapeli, sillä söin molemmat annokset viikonlopun aikana kolme kertaa. Hups. Mutta pitäähän sitä vertailla ennen kuin voi tietää mitä on mieltä.

Mikko keskittyneenä kuuntelemaan samppanjatalo Laurent-Perrierin kuulumisia – tai sitten miettimässä minkä söisi seuraavaksi. Omia suosikkiannoksiani festareilla olivat: lappilaisen Sky-ravintolan villiporo, Garden By Olon yuzumarinoitu siika ja friteerattu kukkakaali, Ragun hapanjuurivohveli savustetulla kirjolohenmädillä ja paahdetulla maa-artisokalla, Fabrikin syntisen juustoinen risottopallo ja Latvan grillattu purjo peruna-merilevävaahdolla ja karhunlaukalla. Aah. Tulee nälkä pelkästä ajatuksesta. Parastahan tässä maisteluannoksiin perustuvassa konseptissa on se, että tulee kokeiltua kaikkea sellaista, jota ei välttämättä ravintolapöydässä tilaisi, ja löydettyä sen kautta itselle ihan uusia makuja, yhdistelmiä ja suosikkijuttuja.

Olin torstaina auttamassa tapahtuman valokuvaajaa eli Jarnoa festivaalin annoskuvien ottamisessa. Kun kävin hakemassa annokset keittiöstä, sain samalla kurkkia miten ne valmistuivat siellä. Katselin kokkien muodostamia minituotantolinjoja lumoutuneena: yksi latoi lautaset riviin, toinen asetti kalanpalaset paikoilleen, kolmas lisäsi kasvikset, neljäs valeli kastikkeen. Annos valmistui yksi toisensa perään niin nopeasti, virheettömästi ja rytmikkäästi, että se näytti tanssilta.

Kesän festarikausi on todellakin nyt korkattu, takana peräkkäisinä viikonloppuna Sideways ja Taste Of Helsinki! Nyt on onneksi tankattu niin hyvää seuraa, skumppaa kuin safkaa, sillä seuraavat viikonloput taitavatkin kulua laatikoiden pakkaamisen ja roudaamisen parissa. Kuulin kyllä jotain huhua juhannuksesta – onko teillä sen varalle suunnitelmia?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Kohti uutta kotia

Olen umpisurkea kertomaan teille elämääni liittyviä uutisia. En toki tarkoituksella jätä niitä kertomatta. Haluaisin vaan aina odottaa, että kaikki on täydellisen selvää, haudutella asiaa vielä hetken itsekseni ja julkistaa asian sitten, kun olen ehtinyt päättää mitä kaikesta ajattelen. Mutta juuri tämä pönttö panttaaminen johtaa siihen, että isot asiat ja ajatukset kasautuvat, kirjoittaminen alkaa takkuilla enkä enää tiedä mistä edes aloittaisin. Ei ole aina helppoa purkaa omassa elämässä tapahtuvia asioita ja keskeneräisiä prosesseja kepoisiksi postauksiksi, joita voi lukea koko maailma, kun ei ole välttämättä ehtinyt puhua asioista vielä kaikille ystävilleenkään.

Tartun nyt silti tähän akuutimpaan: olemme muuttamassa! Kaikki on tapahtunut lopulta kovin nopeasti ja moni asia on vielä niinsanotusti vaiheessa, mutta muuttomiehet on tilattu, loppusiivous sovittu ja olemme aloittaneet pakkaamisen. Stressitön muutto kiinnostaa ja tähän mennessä on sujunut vähän epäilyttävänkin hyvin, mutta onhan tässä kuunvaihteeseen vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa ajautua sekasortoon ja kaaokseen. Ehkä tässä on kuitenkin opittu menneistä virheistä jotain. Viisi vuotta sitten olisin aloittanut pakkaamisen edellisenä päivänä ja muistanut ehkä muuttoaamuna, että hups asuntoonhan kuuluu myös vintti, kellari ja eteisen yläkaapit.

Kirjoitin jo viime kesänä siitä kuinka pohdimme uutta kotia. Kävimme silloin muutamissa näytöissä ja pari ihankivaa asuntoa osuikin vastaan, mutta ne olisivat olleet vapautumassa samantien, meillä ei ollut varsinaisesti kiire eikä yksikään kämpistä tuntunut ihan omalta. Yksi oli kauniista kuvista huolimatta kliininen ja sieluton, toinen liian kiiltävä ja hieno, kolmas matala ja tunkkainen, neljäs nätti mutta pieni eikä siihen olisi mahtunut työhuonetta. Niin asia vain jäi odottamaan sopivampaa hetkeä ja syksy kului reissatessa ja töitä tehdessä.

Uuden kodin metsästyksestä tuli yllättävän ajankohtainen juttu, kun nykyinen vuokrakoti myytiin viime keväänä altamme. Harmittiko, asuntoon tekemämme ison remontin jälkeen? Vähän, mutta koko matka on ollut niin kummallinen, vaiheikas ja värikäs, että aloimme olla täysin valmiita johonkin uuteen. Osasimme odottaa uutista ja kun se tuli, se oli lopulta enemmän helpotus kuin pettymys: nyt kaikki nytkähtäisi vihdoin eteenpäin ja meidän olisi pakko etsiä uusi koti. Toiset muutokset tarvitsevat pienen pakon motivoimaan niitä.

Aloimme tutkia asuntoilmoituksia uudella innolla. Toivelista uudelle kodille oli suurimmaksi osaksi sama kuin viimekesäisessä kirjoituksessani: tavalla tai toisella persoonallinen, meidän näköinen, sellainen että sinne pystyi kuvittelemaan meidän elämän. Tarpeeksi iso, että mahtuisimme tekemään työmme siellä eikä tarvitsisi vuokrata sitä varten erillistä tilaa. Asioita, joista emme halunneet joustaa: luonnonvalo, sijainti ja hyvä tunnelma. Asioita, joista olimme valmiita joustamaan: melkein kaikki muu.

Emme oikeastaan ehtineet edes päästä alkuun, kun sopiva vaihtoehto osui tuttavapiirin kautta vastaan. Kävimme katsomassa sitä, ihastuimme ja se oli oikeastaan sillä selvä. Ajoituskin meni täydellisesti nappiin: asunnon nykyinen asukas oli sattumalta lähdössä juuri silloin kun meidän piti päästä muuttamaan uuteen osoitteeseen. Sitä onnea, kun asiat vaan loksahtavat itsestään juuri oikealla tavalla ilman, että oikeastaan tekee mitään sen eteen. Sitä osaa todellakin arvostaa, kun niitäkin tilanteita on riittänyt, että mikään ei todellakaan loksahtele eikä suju ilman hermojaraastavaa säätöä.

No millainen se tuleva uusi koti on? Kaunis, valoisa, ei kovin kaukana nykyisestä. Nitisevät lautalattiat vaihtuvat kivilattiaan. Parveketta ei ole, mutta saamme tilalle kylpyammeen. Leveät ikkunalaudat, painavat vanhat ovet. Neliöitä on vähemmän kuin nykyisessä järjettömän isossa asunnossamme, mutta tila riittää silti työhuoneelle ja kuvausprojekteihin. Juno-koira on käynyt siellä kerran ja löytänyt sieltä välittömästi aurinkoläntin, johon käpertyä, joten katson sen hyväksyneen jo uudet nurkat.

Asunto on muuten meille täydellinen, mutta keittiö kaipaa kohennusta – ja yksi seinä ehkä kaatamista. Kuulostaako etäisesti tutulta? Jep, herättelen kummallista harrastustani nimeltä remontoitavat vuokrakohteet ja harkitsen taas keittiöremonttiin ryhtymistä. Menneistä on tässäkin opittu jotain ja diili on tällä kertaa toisenlainen. Remontin laajuus ja aikataulu ovat niitä asioita, jotka ovat vielä “hiukan auki”, mutta kävimme tänään koputtelemassa seiniä ja tekemässä mittauksia. Lähipäivinä ollaan varmasti viisaampia, kun ehditään istua alas ruutupaperin ja kahvikupin kanssa ja purkaa vaihtoehtoja paperille.

Joko aika on kullannut muistot tai sitten oma elämäntilanteeni on nyt toinen, mutta ajatus remontista ei ahdista juuri nyt yhtään. Kysykää toki uudestaan sitten kun olemme eläneet kuukauden raksan keskellä ilman keittiötä enkä omista yhtään vaatetta, jossa ei olisi maalitahroja tai kipsipölyä. Jos menneet jutut kiinnostavat, blogin arkistoista löytyy nippu vanhoja remonttijuttuja. Tällä kertaa teen remonttia kämppiksen sijaan avopuolison kanssa – paljon on tapahtunut parissa vuodessa, vaikka tuntuu, että siitä on vasta hetki.

Moni ehkä miettii miksi jatkamme vuokralla emmekä osta omaa, varsinkin kun on vakituinen parisuhde, valmius vasaran varteen ja into tehdä tiloista omannäköiset. Pohdimme hetken sitäkin vaihtoehtoa, mutta hylkäsimme sen nopeasti. Yrittäjänä ei saa Helsingin asuntomarkkinoille riittävää asuntolainaa ihan noin vaan ilman omia säästöjä, emmekä oikeastaan edes lähteneet kyselemään. Haluamme pysyä kantakaupungissa ja asua töidemme takia hiukan tilavammin, eikä valtavan lainan ottaminen houkuttele ajatuksena kumpaakaan. Vuokra-asuminen ja kotona työskentely on tällä hetkellä meille viisain malli, arvioidaan tilannetta uudestaan sitten jos fiilis joskus muuttuu. Voi olla, että sijoitusasunnon hankkiminen on jollain aikavälillä ajankohtainen juttu: ehkä voisi olla joku pieni ja kaunis yksiö, jonka voisimme kunnostaa ja vuokrata eteenpäin.

Muutto on varmasti lähiviikkojen tärkein teema, sitten lomakauden jälkeen alkaa remontti. Raksapäiväkirja oli viimeksi supersuosittu. Miten on, kiinnostaako teitä tälläkin kierroksella remonttiraportit ja uuden kodin sisustusjutut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA