Muistiinpanoja yrittäjyydestä

Huomasin vasta viime metreillä, että tänään vietetään yrittäjän päivää! Aihe on todellakin tuttu, olen kuulunut tähän kirottuun ja siunattuun joukkoon jo kauan. Kuvaavaa on, että vasta illalla ehdin tutkia somea sen verran, että huomasin merkkipäivän. (Ei sillä, etteikö niitäkin päiviä olisi, etten teekään muuta kuin räplään puhelinta – joko työn puolesta tai siksi, että vitkuttelen varsinaisiin töihin tarttumista.)

Mitä kaikkea sitten tein tänään? Heräsin kahdeksalta ja luin sängyssä sähköpostit. Paha tapa, josta haluaisin eroon, mutta toisaalta tarvitsen jotain viihdykettä kannustimeksi heräämiseen. Vastasin kiireisimpiin viesteihin ja pariin puheluun aamukahvin ohella, lähetin laskun ja metsästin kirjanpitäjälle yhtä kadonnutta kuittia. Sillä aikaa Jarno palautti kuvauslainoja ja otti koiran mukaan toimittamaan omia aamubisneksiään. Kun hän palasi, kävimme päivän tehtävälistan kimppuun: kahdet kuvaukset, toiset asiakkaalle, toiset meidän omiin kanaviin. Kameran akut olivat latautuneet yön aikana, ei muuta kuin kuvia rakentamaan. Nopsaan kyhätyn lounaan söin seisten keittiössä kuvausten välissä, sekin on paha tapa, josta oudolla tavalla nautin. Kuvaukset olivat ohi iltakuuden jälkeen, vaan ei työpäivä: Jarno purki kuvat koneelle ja alkoi käsitellä niitä, minä puolestani avasin toisen koneen ja aloin kirjoittaa. Keittiö ja olohuone näyttävät kuvausten jäljiltä crack-luolalta, jossa on tosi paljon tuoreita yrttejä. Sitä ehtii siivota huomenna. Tai ylihuomenna.

Olen yrittäjävuosieni aikana ehtinyt tehdä monenlaista. Tehnyt artistipromoa, tiedottanut,  kirjoittanut ja kuvannut juttuja lehtiin, valmentanut ja kouluttanut, tuottanut tapahtumia ja kuvauksia ja näyttelyitä, suunnitellut viestintästrategioita, lavastanut, somistanut, stailannut sisustus- ja muotipalstoja, konsultoinut brändejä, kuvannut tapahtumia ja mainoskuvia, tuottanut tekstejä markkinointitarpeisiin, kirjoittanut blogia, luennoinut. En varmaan edes muista kaikkea, ehkä hyvä niin. Paljon on näihin vuosiin mahtunut, paljon on opittu. Aika paljon kantapään kautta. Onneksi olen aina ajatellut, että virheistä oppii enemmän kuin täydellisistä suorituksista.

Olen kirjoittanut yrittäjyydestä aiemminkin: siitä kuinka on olemassa helpompikin tie yrittäjäksi, siitä miten yhden yritykseni tarina alkoi ja osaltani myös päättyi,
toimistostani tien päällä ja siitä pikkuisesta Suvilahdessa sijaitsevasta työhuoneesta, jota muistelemme yhä riemulla entisen yhtiökumppanini kanssa. Yritän olla toistelematta samoja asioita, joista olen jo meuhkannut, mutta en voi luvata. No ehkä ette edes muista niitä vanhoja postauksia.

Nimittäin pakkohan se on taas huutaa heti kärkeen, se tärkein jota ajattelen joka päivä: kuinka kiitollinen olen siitä, että saan nykyään elää näköistäni elämää ja tehdä töitä omilla ehdoillani. Niinäkin aamuina, kun yöunet ovat jääneet dediksen takia aivan liian vähiin ja työntäisin mieluummin nauloja silmiini kuin nousisin sängystä. Silloinkin olen onnellinen siitä, että kalenterissa on pelkästään asioita, jotka olen itse sinne sopinut.

En luopuisi mistään hinnasta tästä vapaudesta. Että saa valita mitä, milloin ja missä, eikä tarvitse kysellä keltään lupaa. Voin tehdä suurimman osan töistäni missä vaan – Lapissa, Meksikossa tai vaikka omassa sängyssäni. Siitä olen kyllä vähän alkanut luopua, sillä tehokkuus on ihan toista luokkaa, jos ensin peseytyy, pukeutuu ja keittää kahvit.

Yksi muista ihanimmista asioista yrittäjyydessä: saa olla luova joka päivä. Vaikka teen monenlaisia projekteja, kaikkiin liittyy ideointia, suunnittelua ja toteutusta. Saan tehdä monista asioista oman näköisiäni – samalla virkistävää vaihtelua tulee asiakastöistä, joissa toteutan omalla tyylilläni jonkun toisen näkemystä.

Yksi pahimmista asioista yrittäjyydessä: pitää olla luova joka päivä. Aina ei vaan syki yhtä sukkelasti. Joskus kadehdin avoimesti muiden ammattikuntien edustajia, kukkakauppiaita, vaatemyyjiä, metrosiivoajia, kaikkia onnekkaita, joiden ei tarvitse ihan joka päivä keksiä jotain uutta. Fantasioin kashmirneuleiden viikkaamisesta symmetrisiin pinoihin tai tulppaanien sitomisesta kymmenen kimppuihin. Vaikka mistäpä oikeasti tiedän kuinka paljon luovuutta kukkakauppias tai vaatemyyjä työssään tarvitsee, varmasti enemmän kuin kuvittelenkaan. Oikeasti olen ihan tyytyväinen omiin valintoihini ja toivon tietysti, että muutkin ovat.

Muuta huonoa yrittäjyydessä? Ikuinen, loputon byrokratia! Osakeyhtiölainsäädännön helvetilliset kiemurat! Maksan tuntuvan summan kirjanpitäjälleni joka kuukausi siitä hyvästä, että minun tarvitsee tietää siitä mahdollisimman vähän. Nykyisin toimitan hänelle suoraan jopa verotoimiston kryptiset laput, joista ei välillä ota selkoa edes siitä sisältävätkö ne hyviä vai huonoja uutisia. Tuntuu myös, että vakuutusyhtiö lähettelee erilaisia laskuja ainakin seitsemän kertaa kuukaudessa, mutta kuulemma ne kaikki pitää jokatapauksessa maksaa.

Yrittäjänä ei myöskään ole oikein varaa sairastua, ei ainakaan tälläisessä yhden tai kahden hengen minituotantotoimistossa. Aika vähän onneksi sairastelen, uskon runsassipulisen ruokavalion ja vitamiinien voimaan. Se luo toki turvaa, että Jarno on nykyään osa tätä tiimiä – teemme ison osan töistämme yhdessä, myös tätä blogia. Jos jään joskus raitiovaunun alle ja murran käteni, Jarno saa kirjoittaa kiroiluni puhtaaksi.

Yrittäjyyteen kuuluu vakiomäärä epävarmuutta. Yksikään kuukausi ei ole samanlainen kuin toinen eikä ole mitään vakituisia palkkapäivää, lomarahoja saati lakisääteisiä lomia. Lomien pitämisen kanssa minulla on yhä opeteltavaa, mutta töiden riittämisestä en ole ikinä ollut huolissani. On ollut rutkasti onnea matkassa, projekteja on aina piisannut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Olen aina myös tehnyt useampaa kuin yhtä asiaa ja niinpä kokemustakin on kertynyt monenlaisista rooleista. Vaikka blogit kuolisivat tai internet räjähtäisi, takataskussa on pitkä liuta muuta osaamista ja koulutusta. Tiedän että pärjään, tapahtui mitä tahansa.

Nämä arkistoista kaivetut seesteiset kuvat antavat työpäivistäni aivan väärän kuvan. Toki istun joskus kahvikuppi kädessä etsimässä inspiraatiota lehdistä ja kirjoista, mutta useammin naputan kuulokkeet korvalla jotain tekstiä tai kuvia vilkuillen dedistä kellosta, juoksen kameralaukkua raahaten kuvauksiin, kokkaan keittiössä reseptiikkaa johonkin tuleviin kuvauksiin tomaattisosetta rinnuksilla tai roudaan tavaraa tukka hikisellä hätänutturalla. Siitä kaikesta tähtipölyä tihkuvasta glamourista ei vaan ehdi oikein ottaa kuvaa.

Onneksi elämä ei ole ihan koko aikaa sellaista – ihan kuin tasapaino olisi jollain maagisella tavalla löytynyt? Toiset päivät ovat yhtä hässäkkää, mutta toisina on aikaa loikoilla villasukat jalassa sohvalla ja suunnitella missä järjestyksessä tekisi ja mitä. Tai pestä pyykkiä, koska tekee mieli pakoilla kuittikaaosta ja kirjanpitäjän puhelinsoittoja.

Työroolit ja projektit vaihtuvat, mutta sen äskenmainitun roudauksen määrä on muuten vakio. Aina on ihan tolkuttomasti kamaa, jonka pitää liikkua paikasta A paikkaan B. Siksi käytän nykyään vain pikkulaukkuja silloin kun en ole liikkeellä työni puolesta – ei huvita roudata edes varavillatakkia, jos se ei ole ihan välttämätön. Olen opetellut keventämään niin henkisiä kuin fyysisiä taakkoja, koska pari vuotta sitten oli pakko. Nykyisin teen kevyempiä valintoja ihan niiden tekemisen ilosta. Kovakalloisimmatkin siis voivat oppia uutta.

Onnea kaikille yrittäjäkollegoilleni! Elämme mielenkiintoisia aikoja, sillä meitä on päivä päivältä enemmän. Onko ruudun toisella puolella yrittäjiä tai sellaiseksi haluavia?

15 thoughts on “Muistiinpanoja yrittäjyydestä

  1. Moikka astella, asiaan täysin liittymätön pyyntö. Voisitko listata muutamia lempivastemerkkejäsi? Itse kaipaisin vähän vaihtelua pukeutumiseen ja usein tsekkaan nettikaupoista vain samat, tutut ja turvalliset merkit koska en jaksa selailla hulluna valikoimia läpi enkä tykkään shoppailla hirveästi kaupoissa. Arvostaisin tätä kovasti ja koska tykkään tyylistäsi uskoisin että voisi osua omaankin tyylini jotkut merkit. Saa olla kalliimpia merkkejä myös, ja laadukkuus on tietty aina tärkeä juttu :) kiitos miljoonasti jos jaksat!

    • Tottakai! Nopea lista: Filippa K, Tiger Of Sweden, Samuji, Arela, Marimekko. COSilla en ole käynyt nyt aikoihin, mutta sieltäkin olen löytänyt monta kivaa ja kestävää juttua. Tsekkaa myös Dotsista (www.dots.fi tai Freda 34) ainakin Mos Mosh, Second Female, Dante ja Gustav. Nansolla on hinta-laatusuhteeltaan parhaat perus t-paidat (tsekkaa malli nimeltä Tasku).

  2. Moi Stella,

    kiitos tekstistä! Se sai ajattelemaan ja inspiroitumaan.

    Itse olen myös viestintäalalla ja suunnitellut viimeisen vuoden yrittäjäksi ryhtymistä. Jotenkin juuri tuo vapaus ja vaihtelevuus kiehtovat kovasti ja uskon, että yrittäjyys kyllä sopisi minulle varsinkin niiltä osin erinomaisesti.

    Asioita, jotka yrittäjäksi ryhtymisessä pelottavat: Mitä jos niitä keikkoja ei vain tule? Jos velkaannun pahasti? Jos tipahdan tyhjän päälle huomatessani, että en vain saa itsestäni puristettua tarpeeksi itsekuria juuri noiden kuittikasojen ja muidn byrokraattisten ihanuuksien selvittelyyn?

    Olet ehkä näihinkin aiheisiin tarttunut aiemmissa postauksissasi, mutta olisi ihanaa kuulla joitakin vinkkejä yrittäjyyden alkutaipaleille. Tai muiden lukijoiden fiiliksiä ja kokemuksia aiheesta.

    Toki sitä sitten täytyy jossakin vaiheessa vain lopettaa ylianalysointi, ja antaa mennä, jos siltä tuntuu. :)

    Aurinkoa alkusyksyyn!

  3. Kiitos rehellisestä tekstistä. Antoi inspiraatiota yrittäjyyteen. Tuo ensimmäinen kappale vapaudesta pisti hymyilemään :)

  4. Näin floristina voin kertoa, että kukkakaupassa tarvitaan luovuutta ihan joka hetki! :D Alkaen aamusta – kuinka järjestellä leikkopöytä houkuttelevaksi niin että jokainen kukka tulee kauniisti esille. Ja sitten ne kimput – pitää osata pienen pienistä vihjeistä selvittää mitä asiakas haluaa. Ja kaikki se materiaalien ja värien yhdistely… toki voi mennä helpon kautta ja tehdä samanlaisen kimpun eri väreillä mutta itse ainakin haluan haastaa itseäni kokeilemaan eri juttuja. Haluaa antaa asiakkaalle persoonallisen, juuri häntä varten tehdyn työn!

    Ja yrittäjyys, se pelottaa mutta näyttää siltä että siihen on ryhdyttävä lähitulevaisuudessa. Uusia haasteita kohti!

  5. Yrittäjäksi kyllä haluaisin, vielä en ole uskaltautunut. Yksinhuoltajana joka kuukauden vakinainen palkka on liian suuri etu hukattavaksi, mutta suunnitelma hautuu koko ajan päässä, Kuplii ja kiehuu aina välillä, ehkäpä joskus toteutuu..

    • Voi, ymmärrän! On toki helpompaa ottaa riskejä silloin kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään. Tsemppiä sinne, joku päivä tulee oikea hetki!

  6. Täällä yksi entinen yrittäjä. :) Teen vaativaa asiantuntijatyötä, ja vähän aikaa kokeilin siipiäni myös itsenäisenä yrittäjänä. Se ei kuitenkaan sopinut minulle: haalin liikaa töitä ja mietin työjuttuja koko ajan vapaallakin (stressaten samalla, teenkö nyt kuitenkaan tarpeeksi / riittävätkö työt tulevaisuudessa. Vaikka tottakai tein, ja olisivat riittäneet). Kuittihärdellistä nyt puhumattakaan. Työni vaatii koko ajan tutkivaa otetta ja valtavasti luovuutta. Olin puolessa vuodessa loppuunpalamisen partaalla.

    Otin vastaan työtarjouksen, ja se on ollut työmielessä elämäni paras päätös. :) Minulla on kalenteriini täysi autonomia, mutta saan keskittyä omaan osaamisalueeseeni sen sijaan että häsläisin koko ajan myös kaikkea sellaista mitä en osaa. Syke on taas normaalilukemissa, ja arvostan kyllä kovasti myös säännöllistä kuukausipalkkaa ja lomia.

    Mutta summa summarum… ihanaa että vaihtoehtoja on, ja uskon että useimpien on hyvä kokeilla eri vaihtoehtoja löytääksen sen, joka itselle parhaiten sopii.

    Ihanaa että sinä viihdyt yrittjäjänä ja olet löytänyt itsellesi sopivan elämäntavan. <3

    P.S. Joskus vaatemyyjänäkin toimineena voin kyllä todeta, että luovuutta tarvitaan siinäkin hommassa varsin paljon. Yleensäkin kaikessa, missä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa…

    • Täällä myös yksi entinen yrittäjä. Vaikka tulotaso nousi, aikaa jäi yhä vähemmän, se pirstaloitui. Vapaus on hyvin suhteellista. Niin kauan kuin myyt, etkä osta, joudut sopeutumaan ja luopumaan. Ja raha. Työntekijänä ei juuri tarvitse ajatella rahaa, yrittäjä ei ajattele mitään muuta.

      Luovassa työssä varsinkin tarvitsee palautumisaikaa, tyhjäkäyntiä, aikaa ja tilaa. Yrittäjänä en ikinä voinut sallia lepoa projektien välissä, perheellisenä kun on säännöllisiä menoja. Uusi projekti oli pakko ottaa heti perään ja valmistelut aloitettava päällekkäin aikaisemman projektin loppurutistuksessa. Usein mielenkiintoiset projektit myös menivät lomittain ja päällekkäin, mutta ne oli oman ammatillisen kehittymisen ja firman hyvän maineen turvaamiseksi tehtävä (=kunnianhimo pilaa aina kaiken.) Mutta silloin yrittäjyys oli ainoa vaihtoehto, se toimi astinlautana ja ohituskaistana töihin missä olin oikeasti hyvä. Sain tehdä! Ei tarvinnut kärkkyä sijaisuuksia tai määräaikaisuuksia ja alistua keittelemään kahvia unelmatyöpaikan aulassa.

  7. Täällä yksi yrittäjyydestä unelmoiva! Vielä aika, suunnitelmat tai minä itse emme ole valmiita, mutta jonakin päivänä… Nykyistä arkea ja päivätyötä jaksaa huomattavasti paremmin, kun takaraivossa kytee kipinä isosta unelmasta. Oikeastaan vasta pari viikkoa sitten sanoitin tuon vielä muodoltaan epäselvän unelman päässäni ja paperille – silloin siitä tuli ensimmäisen kerran totta! Nyt kun se on konkreettista, niin jokainen työssäni ja elämässäni tekemä päätös tulee palvelemaan sitä unelmaa jollakin tapaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.