Ajatuksia rahasta ja sijoittamisesta

Kaupallinen yhteistyö Nordea ja Asennemedia

Opin rahan arvon verrattain varhain. Muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja tajusin saman kuin kaikki muutkin muuttaessaan ensimmäiseen omaan kotiinsa: ihan kaikkeen tarvitaan rahaa. Hammastahna maksaa, kahvimaito ja vessapaperi maksaa. Puhelinliittymä ja sähkö maksaa. Olin juuri Lapista kaupunkiin muuttanut teini ja olisin mieluummin tuhlannut pennoseni levykauppoihin, keikkalippuihin ja kirppisfarkkuihin, mutta vuokra ja muut välttämättömyydet nielivät lukiolaisen olemattomista tuloista valtaosan. Alaikäisenä en saanut mitään tukia, joiden piirissä minua pari vuotta vanhemmat, täysikäiset opiskelijat olivat.

En silti ryhtynyt kovin suunnitelmalliseksi raha-asioideni suhteen. En yksinkertaisesti ollut pätkääkään kiinnostunut rahasta, valintojani ohjasivat muut asiat. Rahaa aloin ajatella vasta silloin kun se oli lopussa. Opiskelijana nuukailu kuului sitäpaitsi elämänvaiheeseen, kaverit ja opiskelutoverit elivät tarjousruisleivällä kuten minäkin. Välillä oli tosi tiukkoja kuukausia, mutta tein paljon töitä lukio-opintojen ohessa ja niin sain aina vuokrani ja laskuni (ja levyostokseni) maksettua.

Sitten huomasin olevani kolmekymppinen, jolla oli edelleen rahaa just ja just kuluvan kuun tarpeisiin eikä yhtään enempää. Ikätoverit hankkivat sijoitusasuntoja ja minä mietin ystävieni kanssa, että olisipa varaa pitää loma. Olin paiskinut töitä 16-vuotiaasta saakka eikä siitä ollut jäänyt mitään käteen. Yhtälö oli hullu: töitä piisasi niin paljon kuin halusin tehdä ja olin kaikilla muilla ammatillisilla mittapuilla menestynyt, mutta taloudelliseen vakauteeni sillä ei ollut kaikkien näiden vuosien aikana ollut juuri mitään vaikutusta. Rahaa meni sen verran kuin tulikin eikä säästöjä ollut.

Syitä oli toki monia. Työskentelin melkein vuosikymmenen musiikkialalla, jonne ihmiset hakeutuivat rakkaudesta lajiin, mikä oli kaunis tapa sanoa, että työstä maksettiin huonosti eikä ylityötunteja laskettu. Tein sivutöitä toimittajana ja juttupalkkiot pienenivät samaan tahtiin kuin lehtien levikit. Ja kun jätin kuukausipalkkaisen työpaikkani levy-yhtiössä ja ryhdyin kokopäiväiseksi yrittäjäksi, pääasiassa musiikkiin ja muuhun kulttuuriin liittyvistä projekteista maksettiin vähän, vaikka ne työllistivät paljon. Se tarkoitti, että töitä tehtiin pikkutunneille asti eikä omaa tuntipalkkaansa uskaltanut edes laskea. Luovien alojen lainalaisuudet eivät suinkaan koskeneet vain minua, moni ystävä paini samojen haasteiden kanssa.

Suurin syy omaan tilanteeseeni taisi olla silti oma asenteeni, se miten ajattelin rahasta. Olin perinyt sodanjälkeisen sukupolveen kuuluvien vanhempieni suhtautumisen: raha oli aina asia, jota oli liian vähän, joka saattoi loppua milloin vaan. Raha ja varsinkin sen puute aiheutti lähinnä stressiä ja ahdistusta. Olin oppinut, että pärjätäkseen on tehtävä tosi paljon töitä, niin paljon kuin suinkin jaksaa.

Maailma on usein sellainen kuin sen uskoo olevan. Siksi päätin lopettaa rahan ajattelemisen puutteen kautta ja alkaa sen sijaan ajatella, että rahaa on ja tulee aina olemaan tarpeeksi. Yksinkertaisesti luottaa siihen, että vähempikin määrä töitä riittää itsensä elättämiseen ja kivaan elämään, että ei ole pakko raataa pärjätäkseen. Ja kas, niin kävi! Muutos oli lopulta yllättävän nopea: jo samana vuonna huomasin, että tuloni olivat alkaneet nousta samaan aikaan kuin älytön työmääräni oli vähentynyt. En ollut muuttanut tietoisesti muuta kuin ajatteluni, mutta sillä oli monenlaisia konkreettisia vaikutuksia. Olin alkanut arvostaa osaamistani enemmän ja hinnoitella aikani viisaammin ja kieltäytyä töistä joiden korvaus ei vastannut työmäärää. Sen myötä vapautui tilaa sellaisille projekteille, jotka tuntuivat omilta, ja joihin panostamani ajasta, asiantuntemuksestani ja energiastani oltiin valmiita myös maksamaan. Uskalsin lopulta myös jättää pois ne työt, joihin olin suostunut siinä absurdissa pelossa, että menisin konkurssiin ja kuolisin nälkään, jos kieltäytyisin.

Tottakai olen ollut onnekas ja etuoikeutettu. Asiani olivat jo lähtökohtaisesti hyvin ja muuttamalla ajatteluani onnistuin tekemään niistä paremmat. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia kyseenalaistaa oman ajatusmaailmansa asettamia rajoituksia ja yrittäjänä on muutenkin helpompi vaikuttaa työkuvioihinsa kuin vaikkapa matalapalkkaiselle alalle kouluttautuneen työntekijän. Mutta en usko olevani ainoa, joka on joutunut miettimään tälläisiä asioita – siksi tuntuu tärkeältä, että rahasta puhutaan tästäkin näkökulmasta. Rahasta pitäisi ylipäänsä puhua enemmän, koska se vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja mitä arkisempi ja tutumpi juttu se on, sen vähemmän siihen liittyy tabuja ja negatiivisia uskomuksia.

Pari vuotta sitten aloitin puolivahingossa pienen sijoitusharrastuksen. En olisi itse tullut keksineeksi sitä, mutta innostuin pankkivirkailijan ehdotuksesta. Nykyään tilitäni sujahtaa joka kuukausi satanen matalariskiseen sijoitusrahastoon, joka onkin kasvanut jo kivasti korkoa. Ei siellä vielä paljon ole, mutta huomattavasti enemmän kuin aloittaessani, enkä ole osannut kaivata sitä rahaa, joka katoaa automaattiveloituksella tililtä kerran kuussa. Sata euroa kuussa olisi ollut minulle aiemmin liikaa, mutta tässä elämäntilanteessa se on mahdollinen ja saatan lähiaikoina jopa korottaa sitä hiukan.

Tuntuu hyvältä, että rahaa jää vihdoin hiukan säästöön eikä vaan makaa tilillä vaan kasvaa korkoa, mutta eniten tykkään siitä, että muutos ajattelussani ja siitä seurannut sijoitusharrastukseni on saanut minut kiinnostumaan omasta taloudestani ja sen suunnittelusta. Siihen asti olin lähinnä välttellyt raha-asioideni ajattelua, mutta nykyään tuntuu innostavalta, jopa inspiroivalta laskea omia tuloja ja menoa, ja miettiä voisinko säästää jostain vähemmän tärkeästä jotain tarpeellisempaa tai ihanampaa asiaa varten. Raha-asioiden miettiminen ei ole enää pakollinen paha, vaan se on yksi niistä arkisista asioista, joihin minulla on vaikutusvaltaa ja joita voin halutessani kehittää.

Olen tosi iloinen siitä, että päädyin vähän sattumalta sijoittamaan, vaikka en tiedä aiheesta juuri mitään. Kynnys aloittaa sijoittaminen olisi muuten ollut liian korkea. Siksi ilahduin uutisesta, että Nordea on perustanut digitaalisen sijoituspalvelun nimeltä Nora, jonka tarkoitus on tehdä sijoittamisesta helppoa juuri minun kaltaisilleni ihmisille, joita ajatus sijoittamisesta kutkuttaa, mutta tietotaito, aika tai budjetti ei riitä osakeostoksille. Testasin helppokäyttöistä palvelua Nordean sivuilla ja kyselin samalla Nordean sijoittamista vastaavalta johtajalta Tanja Eroselta asioita, joihin kaipasin täsmennystä.

Kenelle suosittelet sijoittamista ja miksi?

“Ihan jokaiselle. Aloittamaan pääsee vaikka kymmenellä eurolla. Syitä sijoittaa on ainakin neljä:

1) Elämän yllättävät riskit. Kun on sijoituksia kasvamassa tuottoa, ne toimivat puskurina vesivahingolle tai auton hajoamiselle. Ennen sijoittamisen aloittamista suosittelemme kuitenkin säästämään tilille 2 kuukauden menojen verran puskuria.

2) Unelmat ja onnellisuus. Monet unelmat vaativat rahaa: matkat, sapattivuosi, uusi asunto. On myös tutkittu, että ihmiset, jotka etukäteen säästävät unelmiinsa ja lyhyen aikavälin kulutuksen sijaan tähtäävät pitkän aikavälin isompiin tavoitteisiin, ovat onnellisisempia.

3) Itsenäisyys ja vapaus. Rakentamalla sijoitussalkkua ei ole taloudellisesti niin riippuvainen muista tai poliittisista päätöksistä elämän tiukissa käänteissä.

4) Hyvien yritysten tukeminen. Sijoittamalla yrityksiin, jotka seuraavat omia arvoja voi vaikuttaa maailmaan merkittävästi. Raha ohjaa yrityksiä ja jos kaikki tuovat arvonsa sijoittamiseen, maailman suunta on oikea.”

Mitä sijoittamisesta kiinnostuneen rookien pitää vähintään ymmärtää aiheesta päästääkseen alkuun?

“Riittää, kun hahmottaa pari tärkeintä asiaa.

 Sijoittamisessa riski ja odotettavissa oleva tuotto kulkevat käsi kädessä. Mitä enemmän haluaa tavoitella tuottoa, sitä suurempaan arvon heiluntaan ja rahojen menettämisen riskiin pitää varautua. Osakkeet tai osakerahastot ovat kaikista riskisin sijoittamisen muoto, erilaiset korkosijoitukset esimerkiksi korkorahastot ovat turvallisempi.

On vain yksi tapa pienentää riskiä niin, että tuotto-odotus pysyy samana. Se on hajauttaminen, joka voidaan tehdä eri sijoitusten osissa. Ne ovat tärkeysjärjestyksessä nämä: hajauttaminen eri omaisuuslajeihin (osakkeet, riskikorot, lyhyet korot, kiinteistöt, metsät), hajauttaminen eri maanosiin (esimerkiksi osakesijoittaminen niin että osakkeita on Amerikasta, Euroopasta ja kehittyvistä maista) ja ajallinen hajauttaminen, jossa sijoitetaan esimerkiksi säännöllisillä kuukausisäästöilä.

Jos on 15 minuuttia aikaa, Nordean sivuilta löytyy havainnollistava video siitä miten sijoittaminen toimii.”

Mikä on muuten osakkeen ja rahaston ero?

“Osake on suora sijoitus johonkin yritykseen. Osakerahastossa taas salkunhoitaja kerää monia hyväksi katsomiaan yrityksiä rahastoon. Korkorahastossa on taas erilaisia korkosijoituksia. Helpoin sijoitus on yhdistelmärahasto, jossa on molempia, osakkeita ja korkoja. Näin salkunhoitaja pitää huolen kokonaisuudesta. Yksi yhdistelmärahastosijoitus on siis jo kokonainen oikeaoppinen sijoitussalkku.”

Mitä se tarkoittaa, kun mietitään minkälaista vuotuista tuottoa sijoituksilleen odottaa? 

“Jokainen tietysti toivoisi mahdollisimman isoa tuottoa, mutta siihen on syitä miksi pienemmät tuotto-odotukset houkuttelevat monia enemmän. Mitä kovempia tuottoja haluaa, sen suurempia riskejä on oltava valmis ottamaan, sillä on aina olemassa mahdollisuus, että menettää sijoittamansa rahat. Siksi matalariskinen sijoittaminen sopii monille paremmin. Kun puhutaan sijoittamisen tavoitteista, voi omasta riskinottohalustaan riippuen joko pyrkiä säilyttämään pääoman, kasvattaa pääomaa tai saada mahdollisimman korkeaa tuottoa pääomalle.”

Millaisia etuja Nordean uusi digitaalinen sijoituspalvelu Nora tarjoaa sijoittamisesta kiinnostuneille verrattuna muihin sijoituspalveluihin? Kun itse perustin sijoitusrahaston, kävin istumassa konttorissa ja juttelin aiheesta virkailijan kanssa. Onko tämä siitä ikäänkuin internetissä tapahtuva pikaversio?

“Kyllä! Koska digitaalinen palvelu ei vie neuvojan aikaa, Noran tarjoamat rahastot ovat kuluiltaan vain puolet normaaleista yhdistelmärahastoista. Jos haluaa edullisen ja yksinkertaisen tavan aloittaa, Nora on helppo, nopea ja kustannustehokas. Kun oma sijoitussalkku kasvaa, henkilökohtainen neuvonta on toki aina monipuolisempaa ja kattavampaa, silloin kalliimmalle hinnalle saa myös vastinetta. Meille on tärkeä, että on monia tapoja aloittaa sijoittaminen.”

Viime aikoina on alkanut kiinnostaa erityisesti vastuullinen sijoittaminen, eli sijoittaminen sellaisiin aloihin ja yrityksiin, jotka edistävät kestävää kehitystä. 

“Tämä onkin tosi tärkeä teema sijoittamisessa. Meidän kaikki rahastot seuraavat vastuullisuuden YK-kriteereitä, joka tarkoittaa, että niihin ei oteta aseyhtiöitä ja yhtiöitä, joiden liiketoiminta perustuu voimakkaasti hiileen eli edistää ilmastonmuutosta. Myös Nora-rahastot täyttävät nämä kriteerit ja ovat siksi vastuullisempi vaihtoehto kuin vaikka indeksirahastot.”

Vastuullinen sijoittaminen ei taida olla ihan simppeli kysymys, sillä vastuullisuus tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Olen tosi iloinen tiukasta linjastanne hiilen suhteen, mutta en ilahtunut siitä, että rahastoista löytyi esimerkiksi ylikansallisia yhtiöitä, joiden tekemisten vastuullisuus on ollut viime aikoina paljon tapetilla.

“Koko rahoitusmarkkina yrittää tällä hetkellä määritellä mitä on vastuullisuus, jotta kaikki tarkoittaisivat sillä samaa asiaa. Eri toimijoilla on vielä eri kriteereitä, eikä ne aina täsmää jokaisen yksilön kriteereihin. Siksi pidämme tärkeänä, että jokainen vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostunut voi pohtia millaisia asioita itse haluaa tai ei halua tukea. Joillekin rahastoille vastuullisuus on sitä, että suljetaan pois aseet, tupakka ja alkoholi. Toisissa on erilaiset kriteerit.

Nordealla on myös Tähtirahastoja, jotka ovat erityisen vastuullisia, niihin poimitaan joka alan esimerkillisimmät toimijat. Käymme yritysten kanssa hyvin läheistä keskustelua ja arvioimme niiden vaikutuksen ympäristölle (ilmasto, saasteet, kierrätys, vedenkäyttö kuivilla alueilla), vaikutuksen yhteiskunnalle (lapsityövoima, eettinen markkinointi, jne) ja yrityksen hallintotavan (läpinäkyvä raportointi, tasa-arvo johdossa ja hallituksessa jne). Rahastoista suljetaan kokonaan pois vain sotimiseen ja vastaamaan tarkoitettu aseteollisuus ja hiiltä reilusti käyttävät energiayhtiöt. Eli periaatteessa siellä voi olla alkoholi- ja tupakkayhtiöitä, kunhan ne vain hoitavat markkinoinnin ja haittojen tiedottamisen oikein. Todella harvoin kuitenkaan on.

Käytämme vastuullisuuden arviointiin ulkopuolisia toimijoita ja hyvin mielellämme avaamme siihen liittyvät asiat. Julkinen keskustelu on vain hyvästä, koska vastuullisuus voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa.”

Miten yrityksiä arvioidaan vastuullisuusasteikolla ja kuka arvion tekee?

“Maailmassa on vain kaksi yhtiötä, jotka tuottavat laajaa ja tieteellisesti uskottavaa vastuullisuusanalyysiä, MSCI ja Sustainalytics. Me käytämme yhtiöitä valitessamme MSCI:n analyysiä, jonka kriteereihin voi tutustua netissä. Sivun 4 kuva tiivistää asian parhaiten.

MSCI:n tuottama analyysi ei tietenkään takaa, että yrityksistä ei löydy joskus yllätyksiä. Esimerkiksi Facebook oli tähtirahastoissamme ennen tietovuotokohua. Kun ongelma paljastui, yrityksen johdon kanssa käytiin keskustelu ongelman suuruudesta ja sen perusteella se päätettiin myydä salkusta.

Käyttämämme MSCI:n analyysi (ja sama pätee Sustainalyticsiin) ei ole missään mielessä vedenpitävä, mutta se on kuitenkin yksi parhaista ja riippumattomimmista. Näistä molemmista datan tuottajasta on tehty myös paljon yliopistotason tutkimusta ja niissä on todettu sekä tiettyjä puutteita että ennen kaikkea vaikeus antaa ”neutraaleja” vastuullisuusluokituksia, koska asioiden vertaaminen toisiin on hankalaa. Toisaalta itse koen, että mieluummin pienin puuttein vastuullista sijoittamista kuin että ei oteta minkäänlaisia askelia vastuulliseen suuntaan, koska yritysten arviointikeinot eivät ole täysin kehittyneet.”

Miten vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostunut voi selvittää mihin esimerkiksi Nordean rahastot sijoittavat?

“Klikkaa Nordean nettisivuille kohtaan Rahastot nyt ja klikkaa välilehteä nimeltä Vastuullisuus, niin näet kolme eri kriteeriä, jotka on ruksattu melkein kaikille. Ykkösessä otetaan huomioon kestävä kehitys (eli YK:n kriteerit), kakkosessa poissuljetaan aseteollisuus ja hiili-intensiiviset yhtiöt ja kolmosessa vaikutetaan, joka tarkoittaa, että Nordea äänestää yhtiökokouksessa vastuullisempien vaihtoehtojen puolesta. Näitä yritämme tuoda kaikkiin rahastoihin. Varsinaisen vastuullisen rahaston erottaa siitä, että ruksi on “suosii”-kohdassa. Silloin rahasto pitää salkussaan yhtiöitä, jotka positiivisesti vaikuttavat vastuulliseen kehitykseen. Juuri tähtirahastot ovat tälläisiä rahastoja.”

Voisiko Nora-sijoituspalveluun lisätä supervastuullisen rahaston, johon tiedostava aloittava sijoittaja voisi hyvin mielin sijoittaa?

“Nora-rahastot täyttävät jo nyt YK:n kriteerit vastuullisuudessa, mutta kyllä, me olemme parhaillamme rakentamassa vielä vastuullisempaa sijoitusvaihtoehtoa Noraan, niille jotka haluavat sijoittaa entistäkin vastuullisemmin. Tämä vaihtoehto on tulossa seuraavien kuukausien aikana.”

Kiitos Tanja vastauksista! Jos sijoittaminen alkoi kutkutella, Nora todella tarjoaa matalan kynnyksen vaihtoehdon: digitaalisen sijoituspalvelun avulla pääset alkuun netissä alle kymmenessä minuutissa. Pienelläkin summalla voi ja kannattaa aloittaa. Summaa voi aina korottaa tai laskea elämäntilanteen mukaan. Tarvitset Noraa varten Nordean verkkopankkitunnukset ja tilin.

Onko aihe uusi, kiinnostaako? Entä onko langoilla jo sijoittamista harrastavia? Mistä saitte kipinän aloittamiseen?

Riisuttua folkia sunnuntaihin

Aah tein juuri niin ihanan löydön, että haluan jakaa sen välittömästi teillekin. San Franciscossa asuva Jessica Pratt tekee raukeaa, unenomaista folkia, joka on ehkä täydellisintä musiikkia, jota väsynyt nainen voi sunnuntaihinsa toivoa. Rakastan ja palvon artisteja, jotka uskaltavat tehdä näin riisuttuja sovituksia: tässäkin kappaleessa on laulun taustalla pelkkää akustista kitaranäppäilyä. Se luo tunnelman, mutta laulu on se, joka kertoo tarinan ja kuljettaa kappaletta eteenpäin.

Kyllä ajoissa aloitettu aivopesu kannattaa. Luin netistä, että Jessica on kuunnellut pienenä äitinsä levyjä Tim Buckleysta amerikkalaiseen punkkiin ja aloittanut 15-vuotiaana kitaran soiton, kun veli oli hylännyt Stratocasterinsa. Jessican oma tuotanto visuaalista maailmaa myöten näyttää olevan nojallaan 70-luvun folk-estetiikkaan. Analogisesta kohinasta ja tyttömäisestä laulusoundista tulee vahvasti mieleen ruotsalainen Stina Nordenstam, joka ei harmi kyllä ole tehnyt uutta musiikkia melkein viiteentoista vuoteen.

Kappale on poimina tulevalta albumilta Quiet Signs, joka julkaistaan helmikuussa 2019. Vuonna 2015 päivänvalon nähnyt edellinen pitkäsoitto löytyy näköjään Spotifysta, nappaan sen kuunteluun heti kun maltan päästää irti tästä uudesta sinkusta.


☊ JESSICA PRATT ~ THIS TIME AROUND

Arjen estetiikkaa ja vahinkoasetelmia

Ainoa ohjenuora, jota noudatan sisustushommissa, on tämä: en halua kotiini rumia asioita. Okei, meillä on siivousämpäri, joka ei ole erityisen kaunis. Jostain syystä kukaan ei ole älynnyt valmistaa esteetikon silmää miellyttävää ämpäriä. Ikivanha imurimmekaan ei ole valittu esteetiikkansa vuoksi, vaan siksi että se maksoi kierrätysryhmässä kympin silloin kun tarvitsimme viimeksi imurin. Se vetelee nyt viimeisiään ja kun hankin tilalle uuden, valitsen takuulla imurin, jonka kaivan kaapista ilolla, koska se on paitsi käytännöllinen, myös kivan näköinen. Tai okei, edes siedettävä.

Vintagekannu on tuotu Australiasta, kirppikseltä jonka löysimme läpikulkumatkalla Queenscliffissa.

Noin muuten suunnilleen kaikki kotoani löytyvät käyttötavarat kestävät käytön lisäksi katsetta. Olenhan maanisten rumat asiat roviolle -kohtausteni vallassa editoinut omaisuuttani useaan otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. (En ole tietenkään oikeasti polttanut tavaroita vaan tietysti kierrättänyt ja lahjoittanut kaiken käyttökelpoisen,  eikä siitä kaikki tai edes suurin osa ole ollut rumaa. Blogimaailman nykyilmapiirissä tulee vähän vainoharhaiseksi ja alkaa pelätä, että ihmiset eivät enää ymmärrä huumoria.)

Niin jäljelle on jäänyt vain ihanimmat asiat: kauneimmat astiat, suosikkivalurautapannut, karunkaunis metallisiivilä jolla huuhtelemme pastan. Miksi leikkuulaudan pitäisi olla tylsä ja muovinen, kun se voi olla myös painava ja keraaminen, tai reunoiltaan pehmeäksi pyöristynyttä puuta? Sitruspuristin voi olla sieluttoman muoviesineen sijaan vintagelasia tai teräksestä tehty matkamuisto, joka tuo mieleen meksikolaiset margaritat. Aah siitä tulee hyvälle tuulelle joka kerta kun puristaa limen.

Ja nythän ei ole ollenkaan kyse siitä, että tavaroiden pitäisi olla fiinejä tai kalliita! Monet lempitavaroistani on hankittu kirppiksiltä pennosilla ja monet ovat omassa tai edellisen omistajan käytössä jo kuluneita ja kolhiintuneita. Esineen rahallinen arvo tai design-status ei ole olennainen, minua kiehtovat ihan muut seikat: miltä se tuntuu kädessä? Millaista sitä on katsella ja käyttää, millaisia ajatuksia tai muistoja se herättää? Millaisen tunnelman se luo yhdessä muiden kotiin valittujen käyttötavaroiden kanssa?

Sydämeni sykkii erityisesti kauniille astioille. Joskus omistin ainoastaan samanlaisia valkoisia astioita ja tietyn sarjan laseja, jotta kaikki sopisi varmasti yhteen. Sittemmin luovuin tiukasta minimalismista ja nykyisin kaapista löytyy huoleton sekamelska erilaisia astioita, joita yhdistää vain se, että ne ovat minusta kauniita. On vanhoja savikulhoja, käsintehtyä keramiikkaa, vintagelaseja 50- ja 60-luvuilta. Ja jollain taianomaisella tavalla ne näyttävät ihanalta yhdessä.

Käsintehty sormisuolakulho on Diagnoosi Sisustusmanian keramiikkapajasta, muut esineet kirppikseltä.

Estetiikka ei itsessään riitä, tottakai käyttöesineen pitää myös toimia ja kestää. Sieluani hiveleekin kaikkein eniten funktionaalinen kauneus: estetiikka, joka seuraa tarkoitusta eikä toisinpäin. Siksi esimerkiksi vanhat työkalut viehättävät. Ne on suunniteltu ja valmistettu käyttötarkoituksensa ehdoilla, esteettiset ratkaisut on tehty vasta sen jälkeen.

Ja ehkä sen vuoksi hullaannun eniten nimenomaan käyttöesineisiin. Vanha leikkuulauta kantaa ylpeydellä kaikki vuosien varrella kertyneet kulumat ja kolhut, siinä näkyy jokainen valmistettu ateria ja tarjoiltu juustonpalanen, kaikki sen äärellä vietetyt aamut, iltapäivähetket ja pitkät illat. Ja edelleen se kestää käytössämme, hyvin huollettuna ehkä vielä toiset 30 tai 50 vuotta.

Kupittaan saven käsinmaalattu vintagevati ja kirppistuoli, jonka rottinki-istuimesta tulee mieleen ranskalaiset kahvilat.

Toki ymmärrän niitäkin, joita arjen muotoilu ja estetiikka kaikkine nyansseineen ei kiinnosta. Elämässä on tuhat muutakin asiaa, josta ammentaa päiviinsä iloa. Toisille esine on vain esine ja riittää, että se täyttää tehtävänsä tarpeeksi hyvin. Mutta ihminen, joka ahmii maailmaa silmillään, nauttii joka solullaan kun ympärillä on kauneutta. Se ei liity pinnallisuuteen tai siihen ettei elämässä olisi muita tai tärkeämpiä asioita. Se on yksinkertaisesti tapa olla ja nähdä.

Pestyjä laseja menossa takaisin kaappiin: 50-luvun Tapio Wirkkalaa, Kaj Franckia ja vaaleanpunainen lasikulho, jonka löysin viime kesänä Fiskarsin antiikkipäiviltä. Vitriinikaappi on vanhaa suomalaista käsityötä, kirppislöytö sekin.

Minusta estetiikka liittyy läheisesti myös kunnioitukseen. Esineet ympärilläni eivät ole mitä tahansa sattumanvaraisia tavaroita, vaan ne on valittu huolella ja rakkaudella. Iloitsen niistä enemmän, kohtelen niitä kauniimmin. Korjaan ja huollan niitä kun ne ovat sen tarpeessa. Siihen tahdon kannustaa muitakin, sillä elämme maailmassa, jossa kulutusta on vähennettävä. Vanhan korjaaminen on aina viisaampi valinta kuin uuden ostaminen.

Monet vanhat esineet huokuvat sitä kunnioitusta jo omassa olemuksessaan. Käyttötavarat tehtiin aikoinaan kunnolla, koska niiden piti kestää kauan, usein omistajansa koko elämän. Niiden materiaalit on valittu kestävyytensä vuoksi ja siksi ne ikääntyvät kauniisti. Käsityön jälki on ollut taitavaa ja arkisiakin käyttötavaroita on saatettu koristaa kaiverruksin. Esineitä on saatettu korjata moneen kertaan ja korjauskohdat on jätetty näkyviin. Ne ovat kerrostumia, historiaa, joka puuttuu useimmista tehdaslinjastolla syntyneistä esineistä.

Rakastan arkisia vahinkoasetelmia, sellaisia jotka syntyvät kun elämä tapahtuu ympärillä. Jopa sotkuja, jotka näyttävät joskus kaikessa sattumanvaraisuudessaan ihanalta. Tottakai saatan pöyhiä lakanoita, siirtää kahvikuppia tai nostaa kukkakimpun ikkunalaudalta pöydälle saadakseni paremman kuvan, mutta mieluiten kuvaan kotiamme niinä hetkinä kun siellä näyttää ihanalta ilman mitään yritystä – juuri sellaisena kuin se silloin on. Kun ympärillä on rakkaudella valittuja esineitä, kirjoja ja kalusteita, sekamelskassakin on kauneutta.

Pidän myös unohtuneiden asioiden estetiikasta, kuten maljakkoon kuivuneista kukista, jotka olivat vielä eläviä silloin kun ystävämme toi ne meille uuden kotimme kunniaksi. Ne olivat kuihtuneet sillä aikaa kun olimme kesällä Lapissa, ensin en muistanut heittää niitä pois, sitten en enää halunnut. Nostin kimpusta pari kukkaa omaan maljakkoonsa ja katselen niitä joka päivä.

En muista onko kirppikseltä löytynyt maljakko Saara Hopean vai Kaj Franckin, mutta pidän siitä yhtäkaikki.

Juuri nyt kotona vallitsee tosin remontin vuoksi sen sortin kaaos, että alkaa olla kärsivällisyys koetuksella. Ei puhuta muutamista kuivumaan unohtuneista astioista, vaan laatikkopinoista käytävällä ja tiskikasoista kylpyammeessa. Otan tämän haasteena ja yritän nähdä tämän hurmaavana dekadenssina, keskittyä kauneuteen joka asuu keskeneräisyydessä ja väliaikaisuudessa. Sekin on yksi estetiikan laji.

Mitä tuumaatte ruudun sillä puolella – löytyykö kaltaisiani esteetikan ystäviä, jotka nauttivat arkiestetiikasta, vai onko ihan sama millaisesta lautasesta sitä illallisen syö?

✖ LUE LISÄÄ
10 X KIRPPISVINKKI
KESKENERÄISENÄ TÄYDELLINEN
ESITTELYSSÄ ETEINEN
PÄIVÄN PARAS HETKI
KEVÄÄN VALOA

PHOTOS BY STELLA HARASEK