Puutarhajuhlissa

Olin viime viikolla soittamassa levyjä erään samppanjatalon Ranskan suurlähetystössä järjestetyissä kemuissa. Oli yksi kesäkuun alun helteisistä illoista, suurlähetystön puutarha oli puhjennut kukkaan eikä kukaan halunnut olla sisällä. Eikä onneksi tarvinnutkaan: musiikki soi puutarhassa ja tarjoilijat kiersivät kuplivan kanssa. Ihmiset näyttivät ihanilta, jollakulla oli kimaltava kultainen mekko, monilla kesän kunniaksi kokovalkoista. En viitsinyt ottaa kuvia puolitutuista ja tuntemattomista vieraista, mutta ystävistäni otin muutaman. En voinut vastustaa lehtien välistä siivilöityvää iltavaloa, kaikkea tätä yltäkylläistä kauneutta.

Hupaisaa, että pidän sinnikkäästi kiinni ilmaisusta “levyjen soittaminen” kun siitä on todellisuudessa vuosia, kun viimeksi raahasin repussa fyysisiä levyjä yhdellekään DJ-keikalle. Maailma muuttuu, mutta sovitaan niin, että kieli saa tulla vähän perässä, kullekin meistä sopivalla (mieluiten mahdollisimman verkkaisella) tahdilla.

Mikko ja Minttu ovat niin upeita. Pitkiä ja kauniita mustissa vaatteissaan, eivätkä ikinä hymyile ottamissani yhteiskuvissa, vaikka todellisuudessa hölisevät ja nauravat niin että se raikaa naapurikortteliin asti. Rakastan kuvata ystäviä tällä tavoin, sattumanvaraisissa tilanteissa niin yksin kuin yhdessä. Joskus ajattelen laukaisinta painaessani, että jonain päivänä tämäkin hetki on muuttunut muistoksi, jaetuksi historian hetkeksi, johon kuva voi kuljettaa uudestaan ja uudestaan.

Minulle oli viritetty paikka terassille, siitä oli täydellinen näköala koko puutarhaan. Lymysin aurinkolippani alla ja soitin teemaan sopivaa musiikkia: kokoelman keinuvaa jazzia, remixejä vanhoista soul-klassikoista, kuplivaa poppia. Carla Brunin versiot Lou Reedin Perfect Daysta ja henkilökohtaisesta The Rolling Stones -suosikistani, Miss You -kappaleesta. Ja tietysti Jane Birkiniä, Sergei Gainsbourgia, Lou Doillonia, Charlotte Gainsbourgia – koko taiteilijaperhe mahtuu helposti samalle soittolistalle. Illan päätti Alizéen Moi Lolita, joka on häpeilemätöntä purkkaa ja saa minut järjettömän hyvälle tuulelle joka kerta kun kuulen sen.

Kuvan pitkätukkaisempi mies on kittiläläinen Jukka Puljujärvi, toinen suunnittelija Haló-merkin takana. Tapasimme muutama vuosi sitten ja hän osoittautui yhdeksi niistä tyypeistä, jotka tuntuvat heti vanhoilta tutuilta. Viime aikoina on tullut juteltua pariinkin otteeseen Särestöniemestä, koska en ole vieläkään päässyt yli visiitistämme taiteilijan kotitilalla Kittilässä. Jukalle Reidar Särestöniemi on tuttuakin tutumpi eikä vain Kittilä-yhteyden takia: Halólla on yksinoikeus käyttää Reidarin teoksia printteinä vaatteissaan.

Onnelliseksi tekeviä asioita: salaiset puutarhat, kukkivat syreenit jotka mätsäävät komean avopuolisoni pukuun, monta ystävää vähän puolivahingossa samassa paikassa. Ja se, että saa soittaa musiikkia isolle joukolle ihmisiä, joista monet näyttävät pitävän siitä, jotkut jopa kiittelevät! Se tuntuu aina superhyvältä, sillä tälläisissä tilaisuuksissa musiikin tehtävänä ei ole loistaa päätähtenä, vaan luoda tunnelmaa taustalla. Silloin kun se onnistuu, suurin osa vieraista ei kiinnitä siihen huomiota – ja niin sen kuuluu ollakin.

Kotimatkalla löysimme toisenkin salaisen puutarhan. Täällä ei soinut musiikki eikä tarjoiltu kuohuvaa, mutta tunnelma oli kohdallaan. Olisimme viihtyneet kauemminkin, ellei pesäänsä puolustava äkäinen lokkiäiti olisi esittänyt äänekkäitä vastalauseita. Pitäköön hän puutarhansa, kyllä niitä riittää. Salaisia puutarhoja tuntuu olevan kaupunki täynnä, kun pitää vaan silmänsä auki.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Tervetuloa aurinko

Kaupallinen yhteistyö Mádara

Kesäkuu on todella täällä, se on lämmin ja tuoksuva ja tiheä. Ensimmäisinä helteisinä päivinä tongin kaapin perältä suojakertoimia ja hihattomia paitoja enkä voinut uskoa, että on todella niiden aika. Niin paljon kuin sitä aina odotankin, tänä vuonna kesä tuli vähän varkain. Kävelin jo pääsiäisenä Lapissa paljain jaloin pihalla, mutta ei sellaista usko todeksi. Ne hetket olivat lainassa, mutta tämä kaikki tässä on nyt totta.

Olen tänä vuonna mukana Mádara by me -kampanjassa, jossa Mádara haluaa kannustaa olemaan oma itsensä ja pitämään itsestään huolta omin ehdoin. Osuipa sopivasti, aihe on nimittäin elämässäni jatkuvasti ajankohtainen. Lähden niin helposti ajelehtimaan hektisen arjen keskellä ja huomaan vasta jälkeenpäin, että kadotin kurssini johonkin matkan varrelle. Olen opetellut viime aikoina uusia parempia rutiineja ja itsestä huolehtimista, erityisesti sen erottamista mikä kaiken kohinan keskellä on juuri minulle tärkeää ja tarpeellista. Itsestään huolehtimisestakin voi tehdä asian, jota pitää suorittaa ja josta potea huonommuutta, jos ei yllä asetettuihin tavoitteisiin. Siksipä koitan keskittyä nyt ihan olennaisimpiin: riittävään uneen, ravitsevaan ruokaan ja ihon suojaamiseen auringolta.

Olen alkanut vasta päälle kolmekymppisenä ajatella millaisia vaikutuksia auringolla on ihooni ja terveyteeni. Elin aiemmin jossain kummallisessa kuvitelmassa, että juuri minä olisin kuolematon, tälläisten asioiden ulottumattomissa. Havahduin todellisuuteen myöhään, mutta muutamassa vuodessa viesti on onneksi mennyt perille: ei tulisi enää mieleenkään lähteä ulos ilman aurinkosuojaa. Ihoni on vuosien varrella myös herkistynyt ja alkaa nopeasti punoittaa. Nykyään kannan aina kassissa aurinkovoidetta ja tarjoilen sitä innokkaasti myös muille. Olen myös kiitollinen herkälle iholleni, joka varoittaa heti, jos suojakertoimia on liian vähän tai en ole muistanut lisätä niitä.

Latvialaista luonnonkosmetiikkaa valmistava Mádara on ollut yksi suosikkimerkeistäni niin kauan kuin muistan: tuotteet ovat yksinkertaisesti toimivia, tyylikkäitä ja hinta-laatusuhteeltaan loistavia. Nykyään joudun jakamaan ne Jarnon kanssa, sillä hänkin on innostunut hoitamaan ihoaan. Ei sentäs ihan joka päivä, mutta useita kertoja viikossa hän tupsahtaa kylpyhuoneesta hyväntuoksuisena iho säteillen ja siitä tiedän, että peilikaapilla on käyty lotraamassa Mádaran kasvoöljyjä.

Viime kesänä löysin myös Mádaran aurinkotuotteet: tykkään niistä hulluna ja arvostan, että ne ovat tutkittua, turvallista ja tehokasta luonnonkosmetiikkaa. Kaikki mitä laitamme ihoomme vaikuttaa myös pintaa syvemmältä niin kehoon kuin ympäristöön. Synteettisten aurinkosuojavoiteiden käyttöä on jo rajoitettu Amerikassa ja Havaijilla, koska ne vahingoittavat vesistöjen ekosysteemejä. Tässä asiassa on onneksi superhelppoa tehdä kestäviä valintoja: senkun poimii hyllyltä niitä puteleita, jotka tutkitusti eivät sisällä mitään vahingollista. Luonnonkosmetiikassa aurinkosuoja perustuu fysikaalisiin filttereihin eli sinkkioksidiin ja titaanidioksidiin. Näitä on käytetty pitkään monissa lapsille tarkoitetuissa suojatuotteissa, mikä herättää kysymyksen siitä miksi ihmeessä me aikuiset haluaisimme suojata itseämme yhtään vähemmän tai altistaa ihoamme synteettisille kemikaaleille, joita emme laittaisi lasten iholle.

Plussaa myös pakkauksista: Mádara on viime vuosina toden teolla panostanut designiin ja tuotteet ovat nykyisin supertyylikkäitä. Erityismaininta freeseistä tuoksuista! En erityisesti rakasta synteettisten aurinkorasvojen tuoksua, niinpä oli helppo rakastua Mádaran voiteisiin joiden miedoissa tuoksuissa on häivähdys niittykukkia, sitruksia ja melonia. Tuoksut hälvenevät melko pian levittämisen jälkeen, mikä on siitä kiva että ne eivät sotkeudu esimerkiksi hajuveden tuoksuun.

Kaikista isoimman kiitoksen laiska antaa siitä, että kaikki tuotteet ovat kosteuttavia: ihanaa, kun kesäisin ei tarvitse välttämättä käyttää erikseen kosteusvoiteita, vaan aurinkosuoja toimittaa senkin tehtävän siinä ohessa.

Viime kesänä ihastuin merkin kevyesti sävyttävään ja ihoa tasoittavaan aurinkosuojaan nimeltä Plant Stem Cell Age-Defying Face Sunscreen SPF 30. Sain ensimmäisen tuubin testiin, seuraavat ostin. Tuote on ollut vastaus kaikkiin rukouksiini: yksi kasvoille sopiva voide, joka kosteuttaa, heleyttää, tarjoaa riittävän suojan auringolta ja tasoittaa ihon sävyn niin ettei sen päälle tarvitse muuta meikkiä (kesällä tulee muutenkin meikattua kevyesti, eivätkä paksut kosmetiikkakerrokset houkuttele). Voidetta on helppo levittää kasvoille sormin, se ikäänkuin sulaa ihoon ja jättää sen hehkuvan ja kostean näköiseksi. Sävyjä on pari ja ne sopivat useimmille, sillä lopputulos on kuultava eikä sen tarvitse osua yksi yhteen oman ihonsävyn kanssa. Olen suositellut tätä kaikille ystävillenikin ja saanut useamman koukkuun, eikä mikään ihme, tämä vaan on loistava.

Mádaran aurinkovoidesarja on täydentynyt nyt uutuuksilla, joita olen viime aikoina testaillut. Eniten olen käyttänyt vartalolle tarkoitettua aurinkosuojavoidetta nimeltä SUN30 Plant Stem Cell Antioxidant Body Sunscreen. Se on tullut kauppoihin jo aiemmin kuin muut ja olikin jo vakiokäytössä alkuvuodesta Meksikon matkalla. Voide levittyy hyvin, ei jätä valkoista kalvoa iholle ja toimii erinomaisena suojana juuri tähän alkukesään, kun tulee paljastaneeksi dekolteen, selän ja käsivarret auringolle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Raikas tuoksu on tuttu Mádaran monista muista tuotteista: tuo mieleen aamuisen niityn tai heinäkuisen puutarhan sateen jälkeen.

Kun iho on tottunut aurinkoon, voi halutessaan siirtyä kevyempiin suojakertoimiin. Itse käytän kahdenkymmenen suojakerrointa alkukesästäkin sääriin, jotka eivät tunnu olevan niin herkkiä auringolle kuin vaikka dekoltee tai selkä. SUN20 Weightless Sun Milk on huumaavan tuoksuinen (aistin melonin ja sitrukset) ja sopii vartalon lisäksi kasvoillekin – helppo valinta rantakassiin. Voide on nimensä mukaisesti kevyt, lähes painoton, ja imeytyy hetkessä. Suosittelen tätä erityisesti heille, jotka eivät pidä aurinkovoiteiden aiheuttamasta tahmeudesta. Tämä jättää ihon vain pehmeäksi ja kosteutetuksi, varttia myöhemmin ei uskoisi, että siinä mitään onkaan. Nämä molemmat suojakertoimelliset voiteet pohjautuvat veden sijaan aloe vera -mehuun, joka tekee niistä superhoitavia. Tuote sopii myös lapsille.

SUN15 Beach BB Shimmering Sunscreen on täsmäratkaisu monille tuttuun alkukesäiseen haasteeseen nimeltä kalkkunakoivet häikäisevät vastaantulijat. Silkkisesti levittyvä voide antaa heleän sävyn ja hehkun, joka tekee kintuista välittömästi ranta- tai kaupunkikelpoiset. Hehku on luonnollinen, lähes samettinen ja syntyy mineraaleista, jotka heijastavat auringonsäteitä. Sopii kaikille ihonsävyille, myös jo päivettyneelle iholle, josta haluaa esimerkiksi juhlia varten pehmeämmän ja heleämmän näköisen. Voide sisältää vadelmansiemenöljyä, joka kosteuttaa ihoa pitkään levittämisen jälkeen. Tällä ajattelin valella itsestäni ensi viikolla ihanasti hehkuvan juhannusheilan.

Rusketuksen toki saa ilman aurinkoakin, koska toki kaikkein järkevintä on pysytellä varjossa! Fake It Natural Look Self Tan Milk on vartalolle tarkoitettu asteittain päivettävä voide: luonnollinen päivetys syntyy 4-6 tunnissa ja syvenee jokaisella levityskerralla. Voide sisältää esimerkiksi kosteuttavaa jojobaöljyä ja hyalyronihappoa. Tätä en ole hirveästi ehtinyt vielä testailla, koska rakastan sarjan muita tuotteita niin paljon, mutta ensimmäisten kokeiluiden perusteella vaikuttaa todella hyvältä: edes minä, tumpeloista tumpeloin, en saanut mihinkään tahraa tai epämääräisiä laikkuja. Voide sopii parhaiten vaalealle tai medium-sävyiselle iholle.

Vielä nopea vinkkilista aurinkoon!

✖ Leveälieriset hatut ovat paitsi supercoolit myös superkäytännölliset. Kasvot kaipaavat eniten suojaa ja hatun alla pysyttely tekee pidemmästäkin auringossa loikoilusta huoletonta.
✖ Olen nakannut olkalaukkuun aurinkosuojavoiteen, joka sopii sekä kasvoille että vartalolle ja kulkee aina mukana. Näin spontaanista terassi- tai piknikhetkestä ei jää helottavan punaista muistoa.
✖ Itsestäänselvyys, mutta kertaus aina kannattaa: aurinkosuojavoide kannattaa levittää hyvissä ajoin ennen ulos menemistä. Itse levitän sen viimeisenä muiden aamutoimien jälkeen ja lisään sitä vielä kriittisimpiin kohtiin ennen ulos lähtöä, jos tarkoitus on olla ulkona pidempään.
✖ Auringon säteet tulevat pilvikerroksenkin läpi, joten ulkona kannattaa suojautua, vaikka aurinko ei paistaisikaan.
✖ Rennot kaftaanit ovat ihan parhaita kesävaatteita varsinkin, jos haluaa suojata ihoaan paahtavimman kuumuuden aikaan. Leveälierinen hattu, väljä kaftaani ja kauniit sandaalit = helpoin ja tyylikkäin kesäasu.

Hei loppuun arvonta! Kolme onnekasta voittajaa saa omakseen Mádaran aurinkosuojasetin, joka sisältää seuraavat tuotteet: SUN20 Weightless Sun Milk SPF 20, SUN15 Beach BB Shimmering Sunscreen ja Fake It Natural Look Self Tan Milk. Kerrohan kommenteissa sunnuntaihin 16. kesäkuuta mennessä miten suojaudut auringolta (vai suojaudutko!) ja olet mukana arvonnassa. Muista sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain onnettarelle.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Palaveripäivien perusasu

✖ RIGA, LATVIA

Läksin viime viikolla Riikaan työmatkalle. Päivät olivat täynnä palavereita ja tiesin, että autossa istumista, kävelyä ja seisoskelua tulee paljon. Pakkasin siis pelkästään käytännöllisiä perusvaatteita: supermukavat pellavahousut, lenkkarit, nahkatakki, pari neuletta. Mutta eihän sitä ihminen oikeastaan paljon muuta neljän päivän matkalle tarvitsekaan! Jarno nappasi pari kuvaa, kun olimme taas lähdössä aamulla hotellista kohti päivän ensimmäistä tapaamista.

Perusvaatepäivinä tulee turvauduttua usein kokomustaan – se toimii kesälläkin, kun materiaalit ovat ohuet ja rennot. Hiekanvärinen kassi oli *köh* väriläiskäni. Parikymppisenä kannoin olalla usein kangaskasseja, viime vuosina ne ovat vaihtuneet asteen sofistikoituneimpiin punottuihin kasseihin, joihin voi sulloa huoletta kaiken mitä päivän aikana tarvitsee. Vähän silti ikävöin joskus sitä loppuun asti rakastettua haalistunutta kangaskassia, jossa luki support your local music scene. Tai ehken ikävöi niinkään siitä kassia, vaan musiikkialalle päätyneen kaksikymppisen musadiggarin loputonta intoa.

Jep, ei sitä nahkatakkia ihan hirveästi tarvittu. Kesä oli tietysti saapunut Riikaankin ja yhtä sateista päivää lukuunottamatta saimme nauttia jumalaisesta auringonvalosta – onneksi muistin aurinkorasvan.

PELLAVAHOUSUT* & T-PAITA* NANSO
DANTEN NAHKATAKKI* DOTS
LENKKARIT PUMA
PUNOSKASSI MATKAMUISTO
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA