Turvallisempi joulu tytöille

Kaupallinen yhteistyö Solidaarisuus

Kun olin pieni, rakastin joulua aivan kuten suurin osa lapsista. Hain isän kanssa joulumännyn, kuusia ei Australiassa kasvanut. Sen koristelu oli koko perheen yhteinen tehtävä. Melbournen suomalaisen yhteisön joulunvietossa minä ja veljeni pääsimme maistamaan ensi kertaa riisipuuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Juoksimme ympäri pihaa muiden lasten kanssa, kun äiti puhui aikuisten kanssa kieltä, jota emme ymmärtäneet. Lahjat avattiin aussilaiseen tapaan jouluaamuna. Pukki muistutti hämmentävän paljon isäni parasta ystävää.

Minä ja veljeni käymässä Suomessa ensi kertaa. Suomalainen pukki jännittää.

Kaikille tytöille joulu ei tarkoita kihelmöivää odotusta ja kivoja juttuja perheen kanssa. Itseasiassa miljoonille se on vuoden pahinta riskiaikaa. Joulukuu on esimerkiksi Keniassa yksi suurimmista silpomissesongeista, koska lomalla tytöillä on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista. Silpominen tehdään salaa, koska se on Kenian laissa kielletty. Tekijänä on usein sairaanhoitaja, joka tekee työn pimeänä lisätienestin vuoksi: yhden tytön silpomisesta voi ansaita keskimääräisen kuukausipalkan.

Silpomaton-kampanjan joulukeräys kerää varoja silpomisen vastaiseen työhön, kuten äitien kouluttamiseen silpomisen haitoista ja turvaleirien järjestämiseen silpomisvaarassa oleville tytöille. Koulujen loma-aikoihin ajoittuivat turvaleirit opettavat tyttöjä silpomisen vaaroista, omista oikeuksistaan ja siitä kenen puoleen he voivat kääntyä, jos epäilevät olevansa vaarassa joutua silvotuksi.

Minä Lucia-neitona. Tärkeä tehtävä, tärkeä olo.

Joulukeräyksen takana on Solidaarisuus-järjestö, joka edistää tyttöjen ja naisten oikeuksia Keniassa, Somalimaassa ja Nicaraguassa. Lähes 50 vuotta toiminut Solidaarisuus on erikoistunut tyttöjen silpomisen vastaiseen työhön, jonka rahoituksessa kuukausi- ja kertalahjoittajilla on tärkeä rooli. Tämän kirjoituksen tavoitteena onkin kannustaa mahdollisimman moni teistä osallistumaan keräykseen, jotta mahdollisimman moni tyttö saisi turvallisen joulun. Solidaarisuus kouluttaa myös paikallisia silpomisen vastaiseen työhön kiertämään kyliä, virastoja, sairaaloita ja kouluja kertomassa silpomisen terveysvaaroista, järjestämässä keskustelutilaisuuksia ja tietoiskuja.

Olen kirjoittanut aiemminkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta: omakohtaisia kokemuksia lähisuhdeväkivallasta ja ajatuksia tyttöjen silpomisesta. Ne ovat kaikki osa rakenteellista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka on syöpynyt vähän eri muodoissa eri kulttuureihin usein niin tiukasti, että sitä ei osata kyseenalaistaa. Juuri siksi on tärkeää pitää aihetta esillä, puhua siitä uudestaan ja uudestaan, jotta syvälle juurtuneet asenteet ja tavat vihdoin muuttuisivat.

Sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus on järjestelmällistä väkivaltaa tyttöjä ja naisia kohtaan, ja koskee aivan valtavaa määrää: UNICEFin arvioiden mukaan maailmassa on yli 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa. Joka ainoa vuosi noin 3 miljoonaa tyttöä silvotaan, suuri osa alle 10-vuotiaana, nuorimmat vastasyntyneinä. Silpomista tapahtuu eniten Länsi-Afrikasta Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella sekä joissakin osissa Lähi-itää ja Aasiaa.

Harvan lapsuus on pelkkää auringonpaistetta, mutta minun ja ystävieni ei tarvinnut pelätä silvotuksi tulemista.

Silpominen on äärimmäisen julma, vähintään 2000-vuotinen perinne, jolla ei ole mitään lääketieteellistä tai uskonnollista perustetta, vaikka sillä sitä usein perustellaan. Silpominen nähdään siirtymäriittinä tytöstä naiseksi ja siihen liittyy vahvoja uskomuksia puhtaudesta ja naimakelpoisuudesta: silvottu tyttö on valmis avioliittoon ja äitiyteen, vaikka hän on vielä itsekin vasta lapsi.

Tuntuu absurdilta ajatella, että olisin itse vaikka 10-vuotiaana ollut menossa neljännen luokan sijaan naimisiin itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Esimerkiksi Kenian Kisiissä silvottu tyttö pyritään naittamaan seuraavan 3 vuoden aikana ja yläasteikäisellä naimisissa olevalla tytöllä voi olla jo useampi lapsi. Lapsista huolehtiva tyttö putoaa helposti koulusta pois, mikä tekee hänestä taloudellisesti riippuvaisen aviomiehestään. Ilman koulutusta, lukutaitoa ja kykyä saada tietoa omista oikeuksista ongelma kertautuu helposti myös seuraavalle sukupolvelle.

Silpomisella halutaan myös kontrolloida tytön seksuaalisuutta, hillitä halukkuutta ja varmistaa neitsyys ennen avioliittoa. Se on kaikenlaiseen kontrollointiin tehokas keino, sillä silpomisella on valtavat psyykkiset ja fyysiset seuraukset. Silpominen tekee yhdynnöistä tuskallisia ja synnytyksistä hengenvaarallisia niin äidille kuin vauvalle.

Seuraava kappale tuntuu hirveältä kirjoittaa ja varmasti yhtä hirveältä lukea. Silpomisen äärimmäsessä muodossa tytöltä poistetaan partaterällä tai muulla terävällä välineellä kaikki ulkoiset sukuelimet ja alue ommellaan umpeen. Virtsaa ja kuukautisverta varten jätetään pieni ulostuloaukko. Yhdyntöjä ja synnytyksiä varten alue avataan ja ommellaan kiinni uudestaan. Lievemmissä muodoissa klitoriksen näkyvä osa tai pala klitoriksen huppua poistetaan. Kivunlievitystä ei ole yleensä tarjolla mihinkään näistä.

Välittömiä riskejä silpomisen jälkeen ovat kipushokki, verenmyrkytys, tulehdukset, verenvuoto ja kuolema. Muita mahdollisia ongelmia ovat hiv-tartunnan saaminen likaisista välineistä, sisäsynnytintulehdukset, krooniset virtsatieinfektiot, hengenvaaralliset synnytykset, fistulat, arven liikakasvun ongelmat, virtsaamisongelmat, virtsan pakkautuminen ja virtsakivet, kuukautisveren pakkautuminen ja kovat kivut.

Psyykkiset traumat ja lapsen perusturvallisuuden järkkyminen lienevät väistämättömiä seurauksia suurimmalle osalle silpomisen läpikäyvistä tytöistä. En pysty edes kuvittelemaan millaisena olisin itse kokenut sen. Että oma perheeni olisi vienyt minut jonnekin kohtaamaan jotain sellaista, ja jättänyt minut verta valuvana ja itkevänä makaamaan 15 päiväksi, kuten kävi 8-vuotiaana silvotulle Amaalille.

Lapsuuden leikkejä kotona Melbournessa.

Länsimaisen korvaan tämä kuulostaa absurdilta, mutta tyttöjään silpovat yhteisöt eivät koe harjoittavansa väkivaltaa, vaikka sillä on vakavia seurauksia ja voi johtaa pahimmillaan kuolemaan. Heille se on perinne, joka varmistaa tytölle hyvän tulevaisuuden. Silpomisen jopa uskotaan vahvistavan tyttöä, olevan hyväksi terveydelle. Vaikka silpomista seuraisi valtavien kipujen lisäksi komplikaatioita ja tulehduksia tai jopa kuolema, niitä ei osata yhdistää silpomiseen, vaan niitä selitetään muilla syillä. Silpomista jatkavat nimenomaan naiset, koska uskovat suojelevansa sillä tyttöjään: silpomaton tyttö ei pääse välttämättä naimisiin ja hänet voidaan raiskata, minkä jälkeen koko yhteisö saattaa hylätä hänet. Solidaarisuus-järjestön sivuilla on havainnollistava juttu juuri siitä miten pelko yhteisön hylkäämisestä voittaa rikosseuraamusten pelon.

Niin: silpomisen kieltäminen lailla ei auta, sillä sitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja tarpeellisena toimenpiteenä, eikä sitä raportoida poliisille. Esimerkiksi Keniassa silpominen kiellettiin lailla vuonna 2011, mutta maassa on silti paikkoja, joissa yli 95% tytöistä silvotaan. Laki on johtanut myös siihen, että silpomisia suoritetaan entistä enemmän salaa kodeissa sairaanhoitajien toimesta.

Tämäkin kuva on Suomesta. Olemme hakemassa joulukuusta mummon kanssa. Veli istuu pulkassa.

Lainaan viimekeväistä kirjoitustani: Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen vaatii sanoja ja tekoja, vaiettujen asioiden avointa käsittelyä, epäkohtiin reagoimista, vanhentuneiden sukupuoliroolien haastamista ja ennen muuta asenneilmapiirin muutosta, poliittisia päätöksiä ja väkivaltaan puuttuvaa lainsäädäntöä. Jokaisella naisella on oikeus elää turvassa omassa kehossaan, pelkäämättä fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Sen pitäisi olla itsestäänselvää, mutta siitä ollaan vielä todella kaukana. Siksi tarvitaan puhetta, toistoa ja tarinoita, jotka saavat meidät voimaan pahoin, avaamaan silmämme todellisuudelle, jossa liian moni elää.


Anna Salmen animaatio kuvaa hyvin sitä miten silpominen määrittää tytön tulevaisuutta.

“Silpomisella on kohtalokkaat seuraukset tytön elämälle. Tämä joulu voi määrittää kaiken. Auta nyt.”

Pienelläkin lahjoitussummalla on konkreettinen vaikutus! Solidaarisuus-järjestön esimerkit saavat miettimään miten vähäisestä summasta jonkun koko elämä voi lopulta olla kiinni:

10€ ~ Koulutamme äidin silpomisen haitoista, jotta hän säästäisi tyttärensä leikkaukselta.
20€ ~ Neljä nuorta pääsee silpomisperinnettä käsittelevään koulutukseen, jotta tulevat sukupolvet eivät jatkaisi perinnettä.
30€ ~ Silpomisvaarassa oleva tyttö pääsee turvaleirille. Leiri toimii vaihtoehtoisena aikuistumisriittinä silpomiselle.

Lahjoita nyt haluamasi summa Solidaarisuus-järjestön lahjoitussivun kautta tai MobilePaylla numeroon 14165 (vastaanottajan nimi on Silpomaton). Olen mukana, oletko sinäkin?

Lahjaksi secondhandia ~ 10 vinkkiä

Ystäväpiirissä on viime vuosina yleistynyt tapa antaa lahjaksi ajatuksella valittuja käytettyjä esineitä. Jotain kirppiksellä tai antiikkikaupassa vastaantullutta, josta aavistaa toisen ilahtuvan, divarista metsästetty kirja, tai löytö omasta kaapista: esine, jota tietää toisen ihailleen ja himoinneen.

Kaikki kuvien aarteet ovat myynnissä Töölön Relovessa!

Rakastan tätä tapaa. Maailma hukkuu tavaraan, pärjäisimme seuraavat sata vuotta sillä mitä meillä jo on. Mitä useammin löydämme uuden sijaan käyttöä tavaroille, jotka ovat jo olemassa, sen kestävämpi.

Eihän lahjan tarvitse toki olla esine ollenkaan – yhä useammin tulee annettua jotain aineetonta, tai sovittua yhdessä, että skipataan lahjat kokonaan. Silti moni haluaa muistaa rakkaita jollain konkreettisella. Silloin käytetty on aina vastuullisempi ja parempi valinta: se ei kuormita ympäristöä, ja saattaa hyvin olla kevyempi lompakollekin.

Saviveistos, erittäin ajankohtainen taidekirja (Helenen näyttely Ateneumissa on ♥) ja vihreästä marmorista tehty tuhkakuppi.

Eikä kyse ole toki vain vastuullisesta valinnasta. Rakastan itse secondhand -lahjoja, ne ovat usein merkityksellisimpiä. Secondhand-lahja on aina persoonallinen, vastaanottajaaa ajatellen valittu, pohtien millaisista asioista hän pitää. Käytettynä hankitussa lahjassa on myös aina ripaus taikaa, tunne siitä että oikeat esineet ja ihmiset löytävät toisensa. Secondhand-lahjan hankintaa ei voi suunnitella etukäteen samalla tavalla kuin uuden tavaran, joka odottaa kaupan hyllyllä satojen samanlaisten joukossa. Itse katselenkin lahjaksi sopivia esineitä pitkin vuotta ja ajoitan niiden antamisen syntymäpäiviin tai jouluun. Joskus annan lahjoja muuten vain, jos en jaksa odottaa seuraavaan merkkipäivään (ja joskus en ollenkaan, jos en löydä mitään sopivaa, koska väkisin ei pidä hankkia mitään – silloin voi keksiä muita tapoja muistaa läheisiä).

Mutta millaisia secondhand-aarteita voi kääräistä lahjapakettiin? Uskon, että tunnistat kyllä, kun törmäät esineeseen, jota lahjansaaja tarvitsee tai arvostaa, mutta seuraavaksi vinkkejä ja inspiraatiota helpottamaan alkuun pääsemistä.

Vasemmalla Arabian maljakko 70-luvulta, oikealla Kupittaan saven tuhkakuppi 60-luvulta. Molemmat käsinmaalattuja. Ylimmässä kuvassa Kupittaan saven 60-lukulaisia kulhoja.

 Vintagekeramiikka sopii moneen kotiin. Kukkien ystävä arvostaa maljakkoa, kauniista kattauksista nauttiva voisi ilahtua keraamisesta vadista. Katselen kaikkialla aina keramiikkaa ja rakastan erityisesti Arabian ja Kupittaan saven käsinmaalattuja astioita ja maljakoita – ne ovat kaikki uniikkeja. Pentikin vanhoista sarjoista löytyy myös keramiikkaa, joka näyttää tänä päivänä tuoreelta. Käsintehty keramiikka on myös ihanaa: pohjasta voi bongailla nimikirjaimia ja vuosilukuja, arvailla millaisen tyypin käsissä se on syntynyt.

Ikisuosikkini keramiikkarintamalla: punasaviset viilikulhot, joita tehtiin paljon 50- ja 60-luvuilla. Niihin on usein maalattu raitoja tai muita kuvioita. Tykkään tarjoilla niistä naposteltavaa, kuten pähkinöitä ja oliiveja. Ovat myös hurmaavia aamiaiskulhoja jugurtin tai puuron tarjoiluun. Veisin lahjaksi joko nipun samanlaisia kulhoja tai lajitelman sopivasti erilaisia.

Runokokoelma “Täällä kaukana” sisältää Tuomas Anhavan suomentamia tankarunoja vuodelta 1975.

✖ Ajatuksella valittu kirja. Jos läheisesi rakastaa kirjoja yhtä paljon kuin minä, et voi mennä pieleen kääräisemällä lahjapaperiin kauniin vanhan kirjan. Jos tunnet lahjansaajan kirjamakua, etsi käsiisi tyylikäs painos joltain hänen lempikirjailijaltaan tai romaani, jonka aiheesta uskot hänen pitävän. Jos haluat tehdä vaikutuksen, se onnistuu takuuvarmasti metsästämällä jonkun hänelle tärkeän teoksen ensimmäisen painoksen. Kysy antikvariaateista tai kokeile onneasi netissä.

Jos et ole varma mitä etsiä, katsele vanhoja runokirjoja, taidekirjoja ja lahjansaajan kiinnostuksen kohteisiin sopivia elämänkertoja. Myös kaunis kuvakirja jostain kiinnostavasta aiheesta toimii, jos aavistat, että hän nauttisi teoksen visuaalisuudesta. Kirjalahja voi olla myös hauska tai jotain aivan yllättävää.

✖ Vadit, korit ja tarjottimet. Kaikenlaiseen säilytykseen ja tarjoiluun sopivat esineet ovat ihania lahjoja, varsinkin kun pakettiin voi kääriä lisäksi vaikka suklaata tai itsetehtyjä keksejä. Olen itse antanut lahjaksi kauniisti kuluneita vanhoja puukulhoja ja suuria vintagekoreja, joihin olen kerännyt hedelmiä. Pidä silmät auki myös tiikkiesineiden varalta.

Ranskalaiset vintageviskilasit sopivat myös mehu- tai vesilaseiksi.

✖ Laadukkaat astiat. Minimalistille kannattaa antaa lahjaksi täydennyksiä astiasarjaan, jota hän kerää. Käytettynä on helppo löytää niin Iittalaa, Arabiaa kuin Marimekkoa. Muille voi katsella esimerkiksi kristallisia viskilaseja, viinilaseja tai kahvikuppeja, jotka sopivat lahjansaajan tyyliin. Annoin kerran lahjaksi pienen setin vintageviinilaseja ja hyvän pullon viiniä.

✖ Kauniit käyttöesineet. Käytännöllinen lahja toimii aina. Tarvitseeko lahjansaaja morttelin, jälkiruokalusikoita, pullonavaajan? Secondhand-valikoimista löydät persoonallisia ja kestäviä vaihtoehtoja.

Arabian valmistama 60-luvun ruskea hillopurkki on Ulla Procopén suunnittelema. Oikealla vihreä marmorinen mortteli.

Lasiset vadit sopivat niin oliivien tarjoiluun kuin saippuakulhoksi tai korujen säilytykseen.

Kaikki eivät saaneet hymytyttö- tai -poikapatsasta koulussa, mutta sellaisen voi saada omakseen jälkitoimituksena. Kuvan hymytyttö on vuodelta -55. 

Taide-esineet. Katselen aina kirppiksillä ja antiikkikaupoissa pieniä kipsiveistoksia, savipatsaita ja puuesineitä, jotka sopisivat omaan tai jonkun läheisen sisustukseen. Parhaat ovat uniikkeja ja huokuvat sielua, jota ei saa uutena kaupasta. Rakastan myös marmori- ja kivimunia, joiden sileässä viileydessä on jotain rauhoittavaa – olen vienyt niitä lahjaksikin ystäville, joiden olen aavistellut laillani tykkäävän niistä. Myös taidegrafiikkavedoksia, hiilitöitä ja pieniä maalauksia näkee usein keskimääräiseen lahjabudjettiin sopivaan hintaan. Muista myös lasi- ja keramiikkataide! Säkällä voit tehdä arvokkaitakin löytäjä kohtuuhintaan. Taide-esineiden ostaminen toiselle ei vaadi suurta taiteen tuntemusta, vaan pikkuisen intuitiota ja toisen sisustusmaun tuntemista.

Wäinö Aaltosen signeerattu litografia vuodelta 1960.

Vasemmalla abalonesta (tietynlaisen simpukan kuoresta) tehty tuhkakuppi 60-luvun Californiasta.

✖ Vintagekoru. Koru on aina tosi henkilökohtainen lahja, joten tämä toimii vain, jos tunnet lahjansaajan maun! Olen itse antanut lahjaksi 60-luvun rannerenkaan, pitkiä riipuksia ja rintaneulan, joka oli niin saajansa näköinen, että sitä ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli hänen lempikorunsa. Jarnon kanssa olemme myös ostaneet toisillemme useita vintagekoruja (osa löytyy tästä vanhasta kirjoituksesta).

✖ Kulhot ja vadit pikkutavaran säilytykseen. Turvallisempi vaihtoehto kuin koru. Pienessä keramiikkakulhossa tai lasivadissa voi säilyttää kaikkea koruista huulirasvaan ja taskun pohjalla pyöriviin kolikkoihin. Rakastan itse vanhoja tuhkakuppeja. Juuri kukaan ei polta enää, mutta lähes kaikilla ajelehtii pöytätasoilla pikkuesineitä, jotka pysyvät paremmin järjestyksessä, jos niille on osoitettu oma paikka. Myös kristallirasiat ovat ihania. Itse säilytän sellaisessa hiuslenkkejä.

Suosittelen metsästämään lahjaksi sopivia esineitä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista, secondhand- ja vintagekaupoista ja antiikkikaupoista. Muutama pääkaupunkiseudulla sijaitseva lempipaikka mainitakseni:

Fasaani & Helsinki Secondhand (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Yli sata neliötä antiikkia ja vintagea kalusteista astioihin ja koruihin. Valikoima vaihtuu viikottain. Täältä bongaat myös kaupungin laajimman astiavalikoiman.

Koopernu (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Hyvällä maulla kuratoitua vintagea ranskalaisen tyylin ystävälle. Jos et jaksa metsästää löytöjä laajasta valikoimasta vaan haluat tehdä täsmäiskun, suuntaa tänne.

Roban Fida (Iso Roobertinkatu, Punavuori)
Paras Fida kauniiden vintage-esineiden ja -kalusteiden bongaamiseen. Tiheästi vaihtuva valikoima.

Momono (Yrjönkatu, Designmuseon kulmilla)
Vintagea, taidetta ja designia värikkäällä maulla. Putiikkia pitää pariskunta, jonka kanssa voi keskustella loputtomiin suomalaisesta lasisuunnittelusta ja taidekeramiikasta.

Fargo Vintage (Fleminginkatu, Kallio)
Kaunis valikoima vintagekalusteita ja designesineitä menneiltä vuosikymmeniltä, painotus 50-70-luvun tavarassa. Myös pieni vinyylivalikoima.

Frida Marina (Kaarlenkatu, Kallio)
Vintagevaatteita ja -sisustusesineitä 1940-1980-lukujen varrelta. Valikoidun vintagetavaran lisäksi myynnissä on asiakkaiden tuomia secondhand-aarteita.

Punavuoren Patina (Sepänkatu, Punavuori)
Sympaattinen itsepalvelukirppis, jonka alakerrassa on myös pieni antiikkikauppa.

Antiikkikauppa Ritva Blomqvist (Pikku Roobertinkatu, Kaartinkaupunki)
Aivan mahtava, aarteita pullottava antiikkikauppa, jossa notkuu Ritvan lisäksi yleensä lauma kanta-asiakkaita. Hinnat ovat neuvoteltavissa.

C. Hagelstam Antikvariaatti (Fredrikinkatu, Punavuori)
Kaupungin paras kirjadivari, myös harvinaisuuksia ja vanhoja karttoja. Jos etsit jotain tiettyä, kysy täältä.

Netissäkin valikoimaa riittää: kurkkaa ainakin ToriHuuto.net ja huutokauppakamari Bukowskis.

Vielä yksi vinkki Helsingissä liikkuville! Minulla ja sisustussuunnittelijaystävälläni on Töölön Relovessa VINTAGE POP-UP, jossa on myynnissä kuratoitu kokoelma kuvausrekvisiittana tai käytössämme palvellutta vintagea astioista taide-esineisiin ja kirjoihin. Näissä kuvissa vilahtavat esineet löytyvät sieltä, kahvilassa sijaitsevasta mustasta vitriinistä. Pop-up palvelee Töölön Reloven aukioloaikojen puitteissa jouluviikolle asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kaikki häipyy, on vain nyt

Kun olin teini, kuuntelin vanhojen rokkisuosikkieni – The Doorsin, Led Zeppelinin ja Danzigin – ohella Eppu Normaalia. On vähän vaikea selittää miksi toiselta puolelta maapalloa Lappiin muuttanut teinityttö innostui keski-ikäisten miesten luotsaamasta suomalaisyhtyeestä, mutta sillä oli jotain tekemistä Martti Syrjän sanoitusten kanssa. Olin osannut suomea vasta pari vuotta, mutta oppinut jo rakastamaan sen kauneutta. Pidin valtavasti Syrjän rujolla tavalla sointuvista riimeistä ja kirjoittelin niistä yläasteella äidinkielen esseitä, vaikka kielikuvat eivät täydessä laajuudessaan vielä silloin auenneet.

Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet
Palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin paksuin rukkasin
Ihmetellen minne kaikki palat hukkasin
En unta saanut ja näin jäin miettimään

Kaiken minkä muistan aika kutistaa
Mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän
Ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän

Kiinnostus laululyriikkaan oli näin jälkikäteen ajatellen suureksi avuksi, kun opettelin ymmärtämään ja kirjoittamaan suomen kieltä. Oli muitakin lyriikkavetoisia suomalaissuosikkeja, kuten Dave Lindholm, Sielun veljet sekä Lapin pojan A.W.Yrjänän tähdittämä CMX-yhtye. Mutta niistä lisää joskus toiste, nyt pitää mäyhätä Epuista! Löysin kuvitukseksi nipun kuvia minun ja Jarnon Tampere-reissulta vuosien takaa, ne saavat Tampere-yhteyden ansiosta kelvata.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Oli mielessäni elämäni olemattomuus
Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä
Vain tämän hetken voi nähdä peilistä

Soitin paljon Valkoista kuplaa, Eppujen vuonna 1986 ilmestynyttä albumia, jolta löytyy mm. klassikkokappale Joka päivä ja jokaikinen yö. Se oli toinen biiseistä, jonka Jarno lauloi häissämme. Silti Eppu-suosikkini siltä levyltä on aina ollut Kaikki häipyy, on vain nyt. Sen melankoliassa on jotain mikä rutisti sieluni pieneksi mytyksi nyrkkiin jo silloin kun olin neljätoista. Poltin tupakkaa yläasteen nurkan takana ja nyyhkin tulitikkuihini.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen
Tiedänhän että pieni oon
Kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kappale saa minut yhä itkemään. Näihin toteaviin sanoihin se kiteytyy, kaiken ohikiitävyys. Kliseisyydessään niin kammottavan totta: tämä tässä on kaikki mitä meillä on, se mihin kannattaa keskittyä.

Pieni anekdootti. Kun muutin Tampereelle 16-vuotiaana enkä tuntenut ketään, ensimmäinen ihminen jonka tunnistin kadulla oli Eppu-kitaristi Juha Torvinen, jota päin kävelin vahingossa Sokoksen ovella. Muutama vuosi myöhemmin päädyin graafikoksi tamperelaiselle levymerkille ja minusta tuli siviiliammatiltaan levy-yhtiötuottajana työskentelevän Torvisen työkaveri. Kun Eput soittivat yllätyskeikan tamperelaisessa yökerhossa, pääsin sisäpiirisuhteillani listalle. Luonnollisesti olin pommittanut Torvisen puhelimen täyteen tekstiviestejä: tuleehan se biisi. Tuleehan. Ja tuli se.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa
Meidät valo hukuttaa, meidät nukuttaa

☊ EPPU NORMAALI ~ KAIKKI HÄIPYY, ON VAIN NYT
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Silitä mua

Marraskuun lopun kyyhkynharmaana sinnittelevä keskipäivän valontapainen ylettää juuri ja juuri Hangon Bulevardin päässä sijaitsevan kivitalon kauniiseen rappukäytävään, valtavan ikkunan alle. Tämä torin vieressä yli sata vuotta seissyt kivitalo oli arkkitehti Lars Sonckin ihan ensimmäisiä töitä. Sillä aikaa kun Parkkonen (joka on siis mieheni, ja valokuvaaja, jos olen unohtanut kertoa) kokoaa kalustoaan, kuljetan sormeani pitkin kolhuisten ja vähän pölyisten seinien värikerroksia. Niin kaunista, kaikki näyttää niin kauniilta täällä.

Vaikka olenkin valokuvaajan vaimo, minun on vaikea olla valokuvissa. Tunnen, kuinka jokainen solu minussa jähmettyy, sulkeutuu, menee kiinni kuin simpukka, kun kamera kääntyy kohti. Nyt tekee kuitenkin mieli vähän patsastella kuvissa. Uusi takkini näyttää niin upealta, ja olen onnellinen voidessani kerrankin levittää kestävän, kotimaisen muodin ilosanomaa. (Olen edelleen suurimmaksi osaksi melko holtiton kuluttaja, ei nyt kiilloteta kruunuani liikaa.) Tartun portaikon silkkiseksi kuluneeseen puukaiteeseen ja tottelen kuvaajaa.

Mutta asiaan, eli takkiini. Musta villakangastakki on liikkeestä nimeltä Liike, Helsingin Fredrikinkadulta. Sen on suunnitellut pienyrittäjä-parivaljakko vainio.seitsonen ja se on ommeltu yhden naisen ompelimossa Lahdessa. Kangas on Italiasta, 60% mohairia tekee takista upean kiiltävän ja oliomaisen. Minua tekee koko ajan mieli silitellä.

TAKKI ~ VAINIO.SEITSONEN, LIIKE
VEKKIHAME ~ H&M
HARMAA COLLEGEPUSERO ~ R-COLLECTION
KENGÄT ~ DR. MARTENS
KAULAHUIVI ~ GAUHAR HELSINKI
KORUT ~ OZ JEWEL, GAUHAR HELSINKI
JA (HANKOLAINEN KULTASEPÄNLIIKE) LAGERROOS

En olisi kuuna päivänä ostanut takkia, jossa on vyö, elleivät Vainio & Seitsonen olisi pakottaneet minua kokeilemaan kyseistä mallia. Vyöhän tekee silhuetista tosi makoisan! Sitäpaitsi vyö kuroo tietysti takin kunnolla kiinni, jolloin sen sisällä on lämmintä ja ihanaa. Takissa on syvät taskut ja kaulus, jonka saa ruhtinatarmaisesti pystyyn, kuvittelen näyttäväni salaperäiseltä ja vähän syntiseltä takkini uumenissa. Takissa on ylellisen runsaat pussihihat, niitä rakastan aivan erityisesti.

Ainoa huono puoli on se, että kylpytakkimaista takkia ei tekisi mieli riisua ollenkaan. Mutta mikäpäs siinä, kyllä nyt yhden talven voi nainen villakangastakissaan asua. On sitä hullumpaakin kuultu.

Takkia on valmistettu vain muutama kappale ja leikkuun ylijäämäkin on hyödynnetty; siitä on tehty hauskoja huivihuppuja myyntiin. Samoilla kaavoilla löytyy myös toinen takki, sen materiaali on pääosin villaa, ripauksella kashmiria, tuloksena kauniin himmeä kalanruotopinta. Minun oli vaikea päättää kumman hankkisin, silloin kun aikoinaan hivelin vasta villatilkkuja keittiönpöytäni ääressä.

Nyt kun katson kuvia, olen kyllä erittäin tyytyväinen valintaani. Talven vähässä valossakin loistan kuin korpin sininen kylki!

PHOTOS BY STUDIO TOMI PARKKONEN

Täsmäaseet silmänympärysiholle

Kaupallinen yhteistyö Mádara

Sanotaan se suoraan: kukaan ei ole hehkeimmillään tähän aikaan vuodesta. En minä ainakaan. Auringonvalon puute, jatkuva pimeys ja sen aiheuttama väsymys vievät kasvoista värin, mitä nyt nenänpielet ja pienet näpyt tietenkin punoittavat. Ensimmäisten pakkasten ja kuivan sisäilman yhdistelmä kuivattaa ihoa ja nostattaa poskille röpelöä. Silmät ovat pahimmat: aamuisin kylpyhuoneen peilissä on vastassa tummat silmänaluset, silmäpussit ja turvonneet luomet. Itkeminen pahentaisi tilannetta, joten parasta vaan nauraa.

Kaikki ei toki johdu pelkästään vuodenajasta. Minulla on ollut pikkutytöstä saakka tummat silmänaluset. Raskaat luomet puolestaan ovat sukurasite, joka on vuosien varrella pahentunut tasaisesti, kunnes keksin, että kasvojumppa ja gua sha -kasvohieronta auttavat pitämään kasvojen lihakset kunnossa ja ehkäisevät siten myös maan vetovoiman vaikutuksia, kuten luomien valahtamista entisestään.

Syksyisin kaikki silti kärjistyy. Nyt on ollut tavallista enemmän stressiä, joka on näkynyt silmissäkin, jotka ovat olleet huonosti nukuttujen öiden takia vielä turvonneemmat kuin tummemmat kuin yleensä tähän aikaan. Ei mikään ihme, silmien ympärillä oleva iho on neljä kertaa ohuempi ja herkempi kuin iho muualla kasvoissa ja siksi se reagoi ensimmäisenä stressiin ja ärsytykseen. Elämäntavoilla on tietysti muutenkin iso vaikutus ihoon. En polta enkä ole lentänyt kuin kerran viimeisen puolen vuoden aikana, mutta stressin lisäksi esimerkiksi elektronisten laitteiden käyttö lisää kuormitusta. On myös silmänympärysihoa vaurioittavia tekijöitä, joihin meillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan valtaa, kuten ikääntyminen, ympäristön saasteet, kuiva sisäilma ja pohjoisen talven haasteet.

Otin ilolla testiin Mádaran tämän syksyn uutuudet, silmänympärysihon intensiiviseen hoitoon tarkoitetut täsmäaseet. Ajattelin olevani niille täydellinen koekaniini: jos ne pystyvät tekemään jotain meikäläisen mustille kraatereille, niistä on takuulla apua muillekin.

Mádara on yksi suosikkimerkeistäni: tutkitusti turvallista ja tehokasta, hinta-laatusuhteeltaan loistavaa luonnonkosmetiikkaa, jota on helposti imeytyvien koostumusten ja mietojen tuoksujen (ja okei, tyylikkäiden pakkausten) takia ilo käyttää.

Kuten pidempään seuranneet tietävät, en ole käyttänyt vuosiin ihollani mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa, ei vaan ole mitään syytä turvautua synteettisiin tuotteisiin. Luonnonkosmetiikka on ympäristöystävällistä eikä kerrytä iholle kemikaaleja, joiden yhteisvaikutuksista tai pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Varsinkin silmänympärysihon ohuelle iholle ja huulille tuntuisi pahalta laittaa mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa.

Ensimmäinen syksyn uutuuksista on seerumi nimeltä RE:GENE OPTIC LIFT -silmänympärysseerumi. Pelkistettyyn, hopeanhohtoiseen pulloon pakattu seerumi oli uudenlainen tuttavuus: ohutta, pehmeää seerumia käytetään tehotuotteena silmänympärysvoiteen alla, samalla logiikalla kuin seerumeita muutenkin. Seerumia levitetään pari tippaa silmänympärysiholle aamuin illoin ja sen luvataan saavan aikaan välittömästi napakamman ja kirkkaamman ihon, minkä se myös tekee – ihanaa.

Toinen uutuus on vaaleanpunaiseen tuubiin pakattu SOS EYE REVIVE HYDRA -silmänympärysvoide ja naamio. Otin sen testiin erityisen suurella innolla, sillä olen käyttänyt Mádaran osuvasti nimettyä SOS-sarjaa kolmisen vuotta ja tykännyt tosi paljon niin sarjan seerumista kuin kosteuttavasta naamiosta, jota ostan lisää aina kun se loppuu. Silmäympärysiholle suunniteltua uutuutta voi käyttää kahdella tavalla, aamuin illoin käytettävänä voiteena tai naamiona, jota levitetään runsaasti silmänympärysiholle ja annetaan vaikuttaa vartin ajan ennen pyyhkimistä tai pesemistä pois.

Molemmat sisältävät kliinisesti tutkittuja ja toimivaksi todettuja raaka-aineita, jotka vähentävät ärsytystä, edistävät mikroverenkiertoa lievittääkseen punoitusta ja turvotusta, edistävät kollageenin tuotantoa, kosteuttavat ja vahvistavat ihon suojakerrosta.

En ole koskaan jaksanut vaivautua ennen-jälkeen -kuvien kanssa, koska kasvojeni kunto vaihtelee niin paljon ja peilikuva näyttää joka aamu erilaiselta. Endometrioosi saa aikaan turvotusta tiettyihin aikoihin kuukaudesta ja mikä tahansa saunailta, viinilasillinen tai iltakävely viimaisessa säässä saa rosacean riehaantumaan. Toisaalta yinjooga tai gua sha tuo kasvoille ihanan hehkun, joka huijaa pois vähintään puolet liian lyhyiksi jääneiden yöunien vaikutuksista – tämä on tällaista jatkuvaa tasapainon hakemista. Kuvilla on turha yrittää vertailla yksittäisten tuotteiden tai rutiinien vaikutusta kasvoihin, kun niihin vaikuttaa koko ajan niin moni asia, joista osaan minulla ei ole mitään valtaa.

Esimerkiksi nämä kuvat on napattu tänään eilisen migreeni- ja pahoinvointikohtauksen jälkimainingeissa eikä naamataulu ollut parhaimmillaan. Mutta mitäpä kuvilla, kun uskon omiin havaintoihini, niin välittömiin pikkumuutoksiin kuin niihin, jotka näkyvät pidemmän ajan kuluessa. Tunnen omat kasvoni ja olen oppinut arvioimaan melko tarkasti millä tavoin mikäkin tuntuu vaikuttavan ja näkemään läpi hetkellisten asioiden, kuten hormonaalisen turvotuksen, joka tulee ja menee.

Olen oppinut kaksi asiaa testailtuani kosmetiikkaa vuosikausia työni puitteissa. Mikään tuote ei pysty poistamaan kasvoilta vaikeaa syksyä tai perinnöllisiä tosiasioita, mutta (tämä on se kakkoskohta) oikeanlaiset ihonhoitotuotteet kyllä auttavat taklaamaan haasteita. Tämä tuotekaksikko on todella pelastanut aamuni viime viikkoina.

Seerumin tehon huomasi nopeasti: välittömästi napakoittavan vaikutuksen lisäksi vajaassa viikossa silmät alkoivat näyttää virkeämmiltä ja kirkkaammilta. Voide on täydellinen täsmäase kuiviin ja kiristäviin silmänympäryksiin ja tuntuu yhtä hyvältä kuin SOS-sarjan muut tuotteet: suojaa ihoa ja kosteuttaa. Naamiona se toimii ihanana, ylellisenä pika-apuna turvonneisiin ja väsyneisiin silmiin ja on pelastanut niin palaveriaamuja kuin iltamenoja.

Ostaisinko näitä tuotteita jatkossa itse? Ihan varmasti, varsinkin syksyisin. Todennäköisesti muulloinkin, sillä minulla ei ole ollut aikoihin mitään tiettyä lempituotetta silmänympärysten hoitoon ja näistä olen tykännyt paljon – ne ovat osoittautuneet yhtä tehokkaaksi tai tehokkaammiksi kuin moni huomattavasti hintavampi tuote. Voide toimii ilman seerumiakin, mutta tähän aikaan vuodesta otan kyllä kaiken mahdollisen avun vastaan, tuplakombolla siis mennään.

Mádaran sivuilla on sunnuntain ja maanantain ajan käynnissä -40% ale isosta osasta tuotteita, joten nyt on loistohetki napata nämä testiin tai tehdä peilikaappiin muita tarpeellisia täydennyksiä!

Miten siellä, näkyykö loppusyksy peilissä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

✖ Marraskuun kootut

Kuluneen kuukauden olennaiset, olkaa hyvä!

✖ Marraskuu ei ollut minun kuukausi. Musta, märkä ja raskas. Olen helvetin iloinen, että se on ohi. Kuun viimeinen viikko jotenkin kiteytti kaiken: alkuviikosta minulle tehtiin tutkimuksia, jotka ilmeisesti laukaisivat kaikkien tavanomaisten kipujen lisäksi vielä painajaismaisen pohjetulehduksen. Kävelemisestä en edes haaveillut, mutta en pystynyt edes makaamaan, sillä pohkeita ei voinut laskea mitään vasten. Kun lopulta kokeilin niihin uutta kipulääkettä, lääke aiheutti rajun migreenin ja pahoinvoinnin. You win some, you lose some – harakoille huvenneen päivän päätteeksi päätä särkee yhä, mutta nyt pystyn ainakin kävelemään. Yrittäjänä ei naurata. Tällaiset päivät tarkoittavat, että seuraavina tehdään tuplasti töitä.

Nyt kun tämä on saatu alta pois, voin keskittyä surkean kuukauden kohokohtiin!

✖ (Nyky)tanssi kiinnostaa. Ei sentään tanssiminen itse, Jarno on meistä se tanssija, vaan tanssista nauttiminen katsojana. En tajua tanssista mitään, mutta liike on lumoavaa katseltavaa ja tekee vapauttavalta antaa ajatusten ja assosiaatioiden vaeltaa. Viime aikoina on tullut nähtyä erityisesti nykytanssia: kävimme viime kuussa Zodiak Helsingissä katsomassa Anna Cadian esikoisohjauksen Ars Erotica (oli hieno!) ja nyt kävimme Stoassa katsomassa Alpo Aaltokoski Companyn uuden Kadotettu-teoksen. Nälkä kasvaa syödessä, haluan lisää! Saa suositella! Myös teatterissa olisi kiva käydä ennen joulua.

*Kynsien kestolakkaus on sponsoroitu.

✖ Kimallus levisi kynsiinkin. On ehkä vuoden mustin ja märin aika, mutta se ei estä minua tai ainakaan kynsiäni kimaltamasta. Olen käynyt viime vuosina kolmisen viikon välein Peili Hiussalissa Jennillä: hän pitää kynteni salonkikelpoisina kestolakkauksella*, joka kestää kynsissä useamman viikon jopa minun elämäntyylillä (siinä ei paljoa käsiä ja kynsiä varjella). Valitsen lähes aina yksivärisen, yksinkertaisen, melko lyhyeksi viilatun mustan kestolakkauksen, mutta tällä kertaa päätimme piristää sitä hopeisella folioinnilla, jota laitettiin muutamiin kynsiin. Ah kuinka se kimaltaa kilpaa sormukseni kanssa! Ensi kerralla foliointi ehkä kaikkiin kynsiin pikkujoulukauden kunniaksi.

✖ Uusi Joker. Kävimme katsomassa uuden Joker-elokuvan, jota tähdittää roolia varten rajusti laihduttanut Joaquin Phoenix. Tummasävyinen tarina kertoo kuinka yksinäinen ja turhautunut Arthur Fleck suistuu lopullisesti kohti hulluutta eikä siinä hirveästi valonpilkahduksia ole, mutta leffa on kaikessa synkkyydessään vaikuttava. Vahvimmin jäi mieleen hypnoottinen kohtaus, jossa Fleck tanssii hylätyssä kylpyhuoneessa. Luin kiinnostavan pikkuhaastattelun siitä kuinka tanssikohtaus oli syntynyt improvisoiden kuvaustilanteessa, kun alkuperäinen käsikirjoituksen kohtaus ei tuntunutkaan oikealta. Sen sijaan että Fleck olisi kolme miestä murhattuaan kärsinyt omantunnon tuskista, hän tunsi saavansa voimiaan takaisin. Se oli alkanut itsepuolustuksesta ja eskaloitunut, hän oli saanut kontrollin tilanteeseen ja se oli tuntunut hyvältä. Toivon Phoenixille parhaan pääosan Oscaria ihan pelkästään kylpyhuonekohtauksen takia. (Kappas, tässäkin toistuu tanssiteema. Kai se on niin, että keho on joskus ilmaisuvälineistä vahvin.)

✖ Vuoden viimeiset työt alta pois. Nimittäin ihan kohta alkaa loma! Olen kerrankin osannut välttää vanhoja virheitä ja näyttää siltä, että joulukuusta on tulossa huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kuin se oli esimerkiksi vuosi sitten. Olen nauttinut ajatuksesta suuresti jo etukäteen, suunnitellut kaikkea museopäivistä pikkuretkiin lähiseuduille, mutta todellisuudessa tärkeimmät tavoitteeni ovat pitää huolta itsestäni ja kirjoittaa. Jos saan tehtyä nämä, olen 100% tyytyväinen.

Miten teidän marraskuu on sujunut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Nick Caven hohtavat hevoset

Australialainen kokoonpano nimeltä Nick Cave and the Bad Seeds on julkaissut järjestyksessä peräti seitsemännentoista studioalbuminsa, tuplalevyn, ja se on loistelias. Se on ollut tehosoitossa viime viikot ja tuntuu, että joka kuuntelukerralla esiin nousee uusia kerroksia ja nyansseja. Uusi Ghosteen-albumi päättää samalla trilogian, jonka aiemmat osat ovat superhieno Push the Sky Away (2013) ja Skeleton Tree (2016), jonka lohduttomuudessa oli läsnä shokki ja suru – Caven 15-vuotias poika oli kuollut pudottuaan jyrkänteeltä vuotta aiemmin.

Tummia sävyjä löytyy uutukaiseltakin, mutta nyt seassa on myös toivon pilkahduksia, jonkinlaista valoa tunnelin päässä, hapuilua kohti mielenrauhaa. Pianovetoinen Bright Horses on yksi uuden albumin hienoimmista ja ravistelevimmista kappaleista ja sen kuvitukseksi tehty video on kaikessa yksinkertaisuudessaan vangitseva. Kannattaa katsoa.


☊ NICK CAVE & THE BAD SEEDS ~ BRIGHT HORSES

Marraskuussa inspiroi

✖ Vihreä väri

Nyt on vihreä kausi päällä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Voisi tietysti filosofoida, että kun luonto vääntäytyy harmaaksi ja kohta kenties valkoiseksi, ihminen meissä hakee elonmerkkejä ympärilleen kestääkseen pitkän kaamosajan. En kuitenkaan ole joka vuosi hurahtanut vihreään. Sain Stellalta kulhon, jossa asetelmat vaihtuvat päivittäin. Useimmiten siinä on vihanneksia tai hedelmiä, mutta välillä vain pieni koru pohjalla, jotta kaunis kuviointi pääsee oikeuksiinsa. Kulho seilaa keittiön ja olohuoneen väliä, pysähtyäkseen välillä yöpöydälleni.

✖ Celine

Olin raivosta suurin piirtein sininen, kun uusi pääsuunnittelija ja taiteellinen johtaja Hedi Slimane poistatti akuutin (accent aigu) e:n päältä ja teki Célinestä Celinen. Mutta nyt kaikki on anteeksi annettu, niin hienolta näyttää kevään ja kesän 2020 mallisto, vahvoin 70-luvun tuulahduksin. Boheemin sensuellit mainoskuvat on ottanut toiselta ammatiltaan valokuvaaja Slimane itse, kuvauspaikkana alati kiihottava St. Tropez. Slimane (ja vähän myös Mikko Rasila) se minut sai myös käyttämään vastikään saamaani upeaa Gauharin röyhelökauluspaitaa harmaan neule- tai collegepuseron ja mustan bleiserin kanssa (Celine AW 19). Voi tätä tyylikkyyden määrää. Ja miksi juuri korkea röyhelökaulus on niin ihana? Katso seuraava kohta!

✖ How to be Parisian but older

Muistatteko parin vuoden takaisen hittikirjan How to be Parisian wherever you are – Love, Style and Bad Habits? Kirja on saanut nyt jatkoa. Older, but Better, but Older tarjoaa ranskalaisnaisten toivottavasti raikkaita, räyhäkkäitä ja radikaaleja näkemyksiä ikääntymisestä. Kirja ilmestyy vuodenvaihteessa.

Täytän 50 vuotta keväällä 2022. Mietin jo nyt, mitä haluaisin juhlaillalliseksi jos saisin valita ihan mitä vain, ja missä vain. Tällä hetkellä kärjessä ovat grillattu hummeri sitruunavoilla ja ranskalaiset perunat. Kaikista maailman ruoista! Näkisin itseni nauttimassa niitä taivaassa maan päällä eli ravintola Colombe d’Orissa Saint-Paul-de-Vencessä jääkylmää kuplivaa kyytipoikana, vaikka satun tietämään, ettei Colombe d’Orissa tarjoilla ranskalaisia. Mikä olisi sinun unelmiesi juhla-ateria? Jumalaisen kauniin Colombe d’Orin olen esitellyt aikoinaan mm. täällä ja täällä.

Pip Studion Kimono Noelle Babylons Garden -aamutakki sopisi tarkoitukseen

✖ Moskova-Pariisi juna

Olen innostunut ajatuksen tasolla junamatkailusta ja kaikki liikenevä vapaa-aikani meneekin erilaisten raidereittien tutkiskeluun. Olen erinomaisen lumoutunut kahden yön Moskova-Pariisi-junasta ja sen delux-vaunusta, jossa näen jo itseni kirjoittamassa matkapäiväkirjaa sulkakynällä runsashelmaisessa, valuvassa kimonossa venäläistä teetä siemaillen. (Toinen mummoni, ei se Punahilkka-mummo, laittoi teehen aina vadelmahilloa!). En tosin tiedä miten pääsen alkajaisiksi Moskovaan ja voi olla, että minulla on hieman romantisoitu käsitys junailusta, mutta antakaa minun olla siinä uskossa, että siellä on joka puolella punaista samettia ja ravintolavaunussa valkoiset liinat!

✖ A Bigger Splash

Muutama vuosi sitten ensi-iltansa saanut ohjaaja Luca Guadagninon A Bigger Splash on nyt Netflixissa. Äärimmäisen latautunut elokuva kannattaa katsoa jo pelkästään Tilda Swintonin komeiden asujen tähden. Ne ovat Dioria, suunnittelijana Raf Simons. Myös elokuvan bunkkerimainen huvila on ihana, haluaisin tutkailla sitä tuntikausia, ilman mitään draamaa. Pysähtyä keittiön astiakaapille, selata vinyylilevyjä. Kaiken kukkuraksi leffassa on Citroën Mehari, haaveideni kesäauto!

Muuten: ihmisiä yritetään usein keinotekoisesti jakaa milloin sukupuolen, milloin ajatusmaailman, milloin minkäkin avulla. On kuitenkin olemassa vain yksi pätevä kahtiajako: on ihmisiä, jotka näyttävät upeilta märkinä (siis esimerkiksi uima-altaasta nousseina) ja ihmisiä, jotka eivät näytä. Perhana.

PHOTOS BY ANNA PIIROINENCELINE & STOCKMANN

Yin Your Skin ~ Kokemuksia verkkokurssista

Kaupallinen yhteistyö Yin Your Skin

Ehkä muistattekin, kun kirjoitin tovi sitten ystäväni, joogaopettajani ja ihonhoitoguruni Katja Kokon lanseeramasta Yin Your Skin -verkkokurssista? Kirjoituksen voi lukea tästä, jos meni ohi. Olen viime viikkoina päässyt tutustumaan yinjoogaa, gua sha -kasvohierontaa ja meditaatiota yhdistelevän kurssiin ja nyt seuraa havaintoja matkan varrelta.

Kurssi tuli elämääni tosi hankalalla hetkellä. Ja onneksi tuli. On ollut todella stressaava syksy hattaraisen alun jälkeen, terveyshuolia ja epävarmuutta, jonka sietämisessä olen tällaisissa tilanteissa huono. Mietin ensin, että mitähän tästä nyt tulee, sillä ahdistuneena ja heikkovointisena on vaikea rauhoittua asioiden äärelle saati opetella mitään uutta. Nopeasti selvisi, että omaan hyvinvointiin keskittyvä kurssi on itseasiassa parasta mihin voi vähät voimansa sellaisella hetkellä suunnata. Varsinkin nyt, kun elämme vuoden pimeintä aikaa ja olo on jo sen vuoksi alavireinen.

Ihailen valtavasti Katjan monilahjakkuutta, tinkimättömyyttä ja hyvää energiaa, olen kiinnostunut kaikesta mitä hän keksii. Näiden kiinalaisten konseptien yhdistäminen alkoi kiehtoa heti, kun ymmärsin millaisten oivallusten äärellä Katja oli. Odotukset kurssin suhteen olivat siis korkealla. Katjan joogatunneilla käyneenä osasin odottaa, että kurssi olisi selkeä, helppotajuinen ja ohjattu hyvin. Aavistin myös, että kurssi olisi visuaalisesti upea ja viimeistelty kokonaisvaltaiseksi elämykseksi äänimaisemaa myöten. Olin oikeassa.

Sanotaan se siis heti: kurssi on täydellinen kokonaisuus. Aloittelijallekin sopiva, helposti lähestyttävä paketti, joka tarjoaa syventäviä ulottuvuuksia myös pidempään yinjoogaa harrastaneelle. Kokonaisuuteen kuuluu myös kurssin ostaneille tarkoitettu FB-yhteisö, jossa voi vaihtaa kokemuksia, saada vinkkejä ja kysyä neuvoa. Katja pitää siellä kerran kuussa FB-liven, joka syventyy milloin meditaatioon, hengitysharjoituksiin tai gua shan tekemiseen ongelmaiholle. On kivaa, että kurssilla on myös sosiaalinen ulottuvuus, silloin ympärillä on kokonainen lauma samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.


Hupaisaa kyllä, tässä asunnossa on ollut aiemmin toiminut joogastudio. Tunnit pidettiin juurikin tässä työhuoneessamme.

Yinjooga ja meditaatio nousivat varsinkin alussa minulle kaikkein tärkeimmiksi jutuiksi. Se onkin luontevaa, sillä niistä kaikki lähtee.

Meditaatioharjoituksen avulla olen opetellut keskittymään kehooni ja hengittämään. Jep, toisten meistä pitää erikseen harjoitella tällaisia itsestäänselvältä tuntuvia asioita. Olen aina jostain syystä reagoinut kiireeseen, stressiin ja ahdistukseen niin, että lopetan kunnollisen hengittämisen. Hengityksestä tulee nopea ja pinnallinen ja sitten ihmettelen miksi ajatus ei kulje ja keho tuntuu kireältä. Jooga on ollut paras mahdollinen tapa opetella oikeaa hengitystekniikkaa, mutta edellisistä tunneista on jo aikaa ja nyt harjoittelu on pitänyt aloittaa uudestaan.

Meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat auttaneet saamaan ajoittaista paniikkioloa hallintaan ja selvästi syventäneet unta, jos niitä tekee iltaisin. Kymmenen minuutin harjoituksen ehtii hyvin tehdä aamullakin ja päivä saa kummasti kevyemmän startin. On hassua paljonko se auttaa, vaikka usein tuntuu, että ajatukset ajelehtivat eikä keskittyminen onnistu.

Yinjoogan aloittaminen pitkän tauon jälkeen sujui kankeasti, mutta siitä tuli niin hyvä olo, että muistin heti miksi rakastin Katjan viikottaisia yinjoogatunteja niin paljon. En ole ikinä kokenut sitä liikunnanjälkeistä endorfiiniryöppyä, josta monet puhuvat, mutta yinjoogassa tulee jo harjoituksen aikana hyvä, rauhallinen ja seesteinen olo, kun keho alkaa aueta. Sehän ei toki olekaan sykettä nostavaa liikuntaa, vaan enemmänkin syvävenyttelyä, joka rentouttaa hermostoa ja avaa kehon syviä jännitystiloja. Siis juuri sellaista, jota väsynyt tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli tarvitsee.

Kropassa huomasi muutoksen jo viikossa. Harjoitukset tuntuivat joka päivä vähän helpommilta, keho taipui vähän enemmän. Yinjooga on ollut kyllä lempein mahdollinen tapa herätellä kehoa pitkän tahattoman treenitauon jäljiltä. Tiedän, että juuri nyt tämä on parasta mitä voin itselleni tehdä. Sykettä nostavien ja lihaskuntoa kohottavien lajien aika on sitten kun olo on vahvempi.

Tykkään kovasti Katjan ohjauksesta livetunneilla ja olen tykännyt seurata sitä ruudultakin. Livetuntien lyömätön etu on tietysti läsnäoleva ohjaaja, joka voi auttaa löytämään oikeat asennot ja syventämään niitä, mutta toisaalta videolta harjoituksia voi seurata omaan tahtiinsa ja etsiä sopivaa asentoa ihan rauhassa. On myös epäsäännöllistä elämää elävälle tärkeä juttu, että harjoituksia voi tehdä milloin ja missä vain. Olen itse tehnyt niitä niin Lapissa, Helsingin kodissa kuin tallinnalaisessa hotellihuoneessa.

Katja tuntuu telepaattisesti tietävän mitä ruudun tällä puolella on meneillään. Kun hän sanoo seuraavalla uloshengityksellä anna hartioiden rentoutua, tajuan miten jännittyneitä ne olivatkaan. Kun kireät takareiteni estävät minua pääsemästä yin-asentoon, hän neuvoo laittamaan tyynyn pepun alle. Ilmeisesti ihmisillä on lopulta melko samanlaisia haasteita.

Olen pikkuhiljaa ottanut haltuun myös gua shan perusteita. Rosaceaan eli ruusufinniin taipuvainen ihoni on oireillut stressin takia harvinaisen paljon, joten olen keskittynyt erityisesti lymfakiertoa aktivoivaan hoitoon, joka vähentää turvotusta, poistaa kuona-aineita ja helpottaa rosacea-oireita, kuten kutisevia näppyjä ja poskiin kohoavaa ärtynyttä punaista röpylää. Hoidon jälkeen iho on ollut selvästi rauhallisempi. Hoito on auttanut myös päänsärkyihin ja kroonisesti kireisiin leukaperiin, kuten moni on raportoinut.

Jos mietit miten gua sha tehdään rosaceasta tai aknesta oireilevalle iholle, kurkkaa Katjan blogista kattava kirjoitus nimeltä Gua sha aknelle ja rosacealle.

Perfektionistin päässä käy mylläkkä aina kun pitää opetella jotain uutta. Osaanko nyt sitten tehdä oikein. Tuleeko niitä tuloksia nyt sitten ollenkaan, jos en heti tee täydellisesti. Välillä on vaikeaa olla ihminen, joka vaatii itseltään loputtoman paljon, eikä silti ole kovin kärsivällinen. Onneksi tulokset ovat olleet selkeitä, vaikka en varmasti olekaan hallinnut vielä tekniikkaa kovin hyvin. Ilmeisesti tärkeintä on että tekee, eikä se tekeekö täydellisesti. Tässä piilee varmasti jokin syvempi opetus.

Yinjoogan ja gua shan vaikutusta ihoon on yksinkertaisesti mahdoton kiistää. Viimeksi pari päivää sitten pelastin uskomattoman nuutuneen olemukseni huonosti nukutun yön jäljiltä tekemällä puolen tunnin yinjoogaharjoituksen ja vartin gua sha -hieronnan. Sen jälkeen peilistä katsoi ihan eri nainen. Silmäpussit eivät olleet kadonneet, mutta ne olivat kutistuneet, ihon sameus oli muuttunut himmeäksi hehkuksi ja roikkuvat posket olivat kohonneet takaisin paikoilleen. Sain jopa kehuja freesistä olemuksestani. Olin nukkunut edellisenä yönä kolme tuntia. (Tietysti olin latonut kasvoihini seerumeita ja valovoiteita ja jopa ripsiväriä, mutta sillä on rajansa paljonko voiteilla ja minun olemattomilla meikkaustaidoillani voi pelastaa.)

Isoin oivallus ei ollut kuitenkaan se, että kas, vuosituhansia sitten eläneet kiinalaiset olivat oikeassa (tottakai ne olivat oikeassa) ja gua sha todella vähentää kasvojen turvotusta, tekee ihosta hehkuvan, häivyttää iän ja väsymyksen merkkejä ja nostaa piirteet paremmin esiin, vaan se, että se tuntuu hyvältä ja siitä tulee hyvä mieli. En rehellisesti sanottuna tiedä miksen osannut odottaa tätä. Ehkä väsynyt mieleni oli ajatellut myös ihonhoitoa yhtenä niistä asioista, jotka pitää vaan suorittaa, eikä ollut huomioinut mahdollisuutta, että rauhallinen hieronta voisi olla vaikka nautinnollista.

Kurssista tulee muutenkin hyvä mieli ihan joka päivä. Ihan pelkästään jo siitä, että teen sitä. Meditoin kun haluan tuntea oloni rauhallisemmaksi, teen yinjoogaharjoituksen kun haluan avata kehoni ja hiljentää mieleni, tartun gua sha -välineisiin kun tahdon kiinteyttää ihoa ja aktivoida lymfakiertoa. Kaikki kolme rauhoittavat hermostoa ja kirkastavat oloa. Yhdessä ne tukevat ja syventävät toistensa vaikutusta.

On samaan aikaan kummallista ja täysin loogista havaita kuinka iso vaikutus on sillä, että tekee jotain vain itsensä vuoksi. On se myös herätellyt miettimään kuinka paljon olen vain keskittynyt suorittamaan todo-listallani ryysiviä tehtäviä ja ajatellut, että teen niitä oman hyvinvointini kannalta tärkeitä juttuja Sitten Kun tämä hemmetin lista on suoritettu. Mutta eihän sellaista hetkeä tule. Itselleen on tehtävä aikaa sinne töiden ja arjen keskelle. Mitä kuormittavampi elämäntilanne tai hektisempi vaihe, sen tärkeämpää on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta.

Tässä ollaan selvästi suuremman oivalluksen äärellä. Kuten Katja vasta sanoi: kyse on ajattelun uudelleenohjelmoinnista. Että laittaa oman hyvinvointinsa etusijalle, koska se edistää myös kaikkea muuta elämässä, eikä roikota sitä listan viimeisenä odottamassa hetkeä, että sille olisi aikaa.

Alhaalta ylös: lasta, lusikka, rulla ja kampa.

Olen pitänyt Katjan suunnittelemia jadekivisiä gua sha -välineitä esillä, jotta muistaisin paremmin käyttää niitä, mutta ovat ne kieltämättä kauniita katsellakin. Välineet eivät kuulu kurssiin, vaan niitä voi ostaa erikseen mm. House Of Organicista tai Biodellysta. (Niitä myy myös mm. Ruohonjuuri, Jolie, Natural Goods Company, Liinu’n Organic Beauty, TwistBen ja Eco Beauty Wellness.)

Ovatko välineet välttämättömät? Ei tokikaan, kasvohierontaa voi tehdä vaikka omilla käsillä. Jadekiviset välineet on kuitenkin suunniteltu mukailemaan kasvojen luustoa, mikä tekee niistä helppokäyttöiset ja tehokkaat. Käytän itse eniten lusikkaa, koska se on välineistä hellävaraisin ja sopii siten parhaiten rosaceasta ja aknesta kärsivälle iholle. Jos sinulla ei ole haastavaa ihoa, monipuolisin väline on ehdottomasti lasta. Panosta siihen, jos hankit vain yhden. Kärsimättömälle sopii rulla, sillä saa aikaan nopean hehkun. Kampa puolestaan sopii kasvojen lisäksi koko kehon käsittelyyn.

Toiseksi parasta kurssilla on harjoitusten myötä tullut rauha ja varmuus siitä, että nyt minulla on todistettavasti toimivia keinoja vaikuttaa omaan mieleeni ja kehooni, rauhoittaa itseäni silloin kun olo on stressaantunut, kuormittunut tai käyn ylikierroksilla. En halua edes ajatella millaisia kuluneet viikot olisivat olleet ilman yinjoogaa, meditaatiota tai gua shata, jota ilman ihoni olisi varmaan kutissut itsensä irti.

Kaikkein parasta ja arvokkainta kurssissa on kuitenkin ollut se, että itsestäni huolehtimisesta on tullut asia, josta nautin – jota haluan tehdä, koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo. Vähän itkettää ja naurattaa kun kirjoitan tätä. Ette tiedä miten kauan on kestänyt päästä tähän pisteeseen. Toki siihen on tarvittu muitakin oivalluksia, mutta kurssi osui eteeni juuri oikealla hetkellä ja on ollut isossa roolissa tämän ymmärtämisessä.

Kuulin, että kurssille on luvassa jossain vaiheessa ensi vuotta myös jatko-osa. Kiinnostaa jo nyt, vaikka tässäkin riittää yhä rutkasti harjoiteltavaa.

Yinjooga sopii ihan kaikille (myös rautakangelle, joka ei ole liikkunut aikoihin tai ikinä) ja alkuun pääseminen on helppoa. Yinjoogaa varten tarvitset vain mukavan, luistamattoman paikan, jossa voit venytellä, vaikkapa lattialle levitetyn viltin, sekä tyynyn, jota voit käyttää asentojen tukena, ellet omista joogabolsteria eli pitkulaista tyynyä, joita valmistetaan tarkoitusta varten. Yinjoogata voi verkkareissa, t-paidassa ja villasukissa, siinä ei tule hiki. Gua sha -kasvohieronta onnistuu käsinkin, mutta jos haluat panostaa välineisiin, yhdelläkin pärjää kyllä.

Kenelle suosittelen Yin Your Skin -verkkokurssia? Ainakin sinulle, joka…

✖ olet ylikuormittunut, ylikierroksilla tai uupunut
✖ et saa kehoasi tai mieltäsi rauhoittumaan
✖ et ehdi tai halua sitoutua säännöllisille yinjoogatunneille
✖ haluat oppia kosmeettisen gua sha -hieronnan perusteet
✖ haluat hoitaa mieltäsi, kehoasi ja ihoasi kokonaisvaltaisesti
✖ haluat tehdä jotain hyvinvointisi eteen, mutta et tiedä mistä aloittaa
✖ tahdot katkaista stressikierteen ja tarvitset siihen käytännön työkaluja

Kurssi on nyt myynnissä ja siitä löytyy myös englanninkielinen versio. Linkkien takaa löytyy paljon lisäinfoa kurssin sisällöstä. Jos haluatte nähdä miltä gua sha näyttää käytännössä, ottakaa Instagramin puolella seurantaan Yin Your Skin ja Katja Kokko: molempien kohokohdista löytyy havainnollistavia videoita.

Herääkö ajatuksia, kysymyksiä? Sana on vapaa kommenttilootan puolella.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Lohta, palsternakkaa ja päärynää

Löysin Hesarista helpon (Hesari mainosti 10-vuotiaankin pärjäävän tämän teossa, joten…) yhden uunipellin reseptin, vaihdoin perunat huvin vuoksi pähkinäiseen palsternakkaan ja ajattelin jakaa tämän näyttävän ja vähällä vaivalla valmistuvan reseptin teillekin. Arkailen reseptien jakoa, sillä olen huono määrissä enkä useinkaan pysyttele ohjeessa, jos sellaista edes on. Tässä tapauksessa onneksenne on olemassa se alkuperäinen, tarkempi resepti, kiitos HS Ruoka.

DIJONSINAPILLA MAUSTETTU LOHI, PALSTERNAKKA JA PÄÄRYNÄ ✖

Lohi- tai kirjolohifilee
Suolaa

Dijon-öljy
Raastettua parmesaania
Oliiviöljyä
Dijonsinappia
Sitruunamehua

Lisukkeet
Palsternakkaa
Pari päärynää
Suolaa
Pari tippaa öljyä

Kermaviilikastike
Kermaviiliä
Sitruunamehua
Tillisilppua
Suolaa
Mustapippuria

Paloittele sopivan kokoinen lohifilee annospaloiksi uunipellille. Mausta kalapalat suolalla.

Kuori palsternakat ja leikkaa ohuita kiekkoja tai tee kuorimaveitsellä kiehkuroita.

Leikkaa myös pari päärynää pitkittäin ohuen ohuiksi viipaleiksi. Jätä vartta, siemenet ja kanta paikoilleen, pannu näyttää hauskalta kun päärynät pysyvät viipaleinakin päärynän mallisina! Päärynöistä tulee uunissa unelmaisen makeita mussukoita, suosittelen laittamaan päärynää reilusti.

Levittele palsternakat ja päärynät luovasti lohen ympärille, suolaa viipaleet, liruta hiukan öljyä päälle.

Tee lohelle kuorrutus oliiviöljystä, Dijon-sinapista ja reilusta satsista parmesaaniraastetta. Alkuperäisessä ohjeessa oli hunajaakin, mutta jätin sen pois. Päärynöiden sokerinen suloisuus toi annoksiin tarvittavan makeuden. Hiero kastike tasaiseksi massaksi lusikalla, mausta sitruunanmehulla. Nostele tahna lohipalojen päälle.

Tyrkkää pelti uuniin noin puoleksi tunniksi, minä tohotin vielä lopuksi grillivastuksella rapeutta pintaan.

Tarjoa komea pellillinen kermaviilikastikkeen kanssa, jonka voit maustaa esimerkiksi sitruunamehulla, tillisilpulla ja mustapippurilla.

Minulla on nyt jonkunlainen ruoanlaittokausi meneillään. Se saattaa olla hyvinkin ohimenevää, tuulella kun käyn, mutta haluaisitteko seuraavaksi ohjeen tahmeiden tofujen salaattiin? Ja riittääkö teille näin suurpiirteinen meininki mitä mittoihin ja määriin tulee?

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN

Muistista ja unohduksesta

Joulutunnelmaa Tallinnassa ~ 9 vinkkiä

Kaupallinen yhteistyö Tallink ja Asennemedia

Suuntasimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa Tallinnaan lomailemaan ja fiilistelemään alkanutta joulusesonkia. Ajoitus oli sen kannalta loistava, sillä Raatihuoneentorin joulutori oli auennut juuri samana päivänä. En kuulu kaveripiirin kovimpiin jouluhulluihin, mutta myönnetään, kyllä meikäläisenkin teki jo mieli tämän mustan marraskuun keskellä korkata glögikausi ja alkaa ajatella joulua, tuota autuasta vuodenaikaa, kun yrittäjänkin puhelin ja sähköposti hiljenee.

Tämän helpommaksi ei kyllä lähimatkailu muutu: laiva vie perille kahdessa tunnissa ja rentoutuminen alkaa jo matkalla. Kokosin yhdeksän vinkkiä reissumme varrelta.

1 ~ Upgreidaa laivamatka

Joulusesonki on vilkasta aikaa laivalla. Jos haluat matkustaa väljemmin ja rauhallisemmin, matkustusluokan korottaminen Comfort Loungeen on todellakin hintansa väärti. Sohvia, pöytiä ja ikkunapaikkoja riittää. Kahvi ja muut holittomat virvokkeet sekä naposteltavat ja päivän lehdet kuuluvat hintaan. Tunnelma on seesteinen, kaikki haluaa vaan chillata.

Konsepti on tuttu ja hyväksihavaittu, sillä olemme edellisillä reissuillamme varanneet paikat Comfort Loungeen. Silloin kun hyödynnän matkaan kuluvan ajan työntekoon, arvostan myös matkustajien ulottuville sijoiteltuja pistorasioita.

Olimme tehneet olomme mukavaksi jo ennen kuin laiva oli ehtinyt lähteä satamasta.

Paluumatkalla pääsimme Business Loungeen ja se vasta olikin luksusta! Buffetpöytä oli ladottu täyteen kalaa, äyriäisiä, lämpimpiä ruokia ja salaatteja. Tarjolla oli myös viiniä, cocktaileja ja mahtava jälkiruokapöytä, josta kävin ehkä santsaamassa kahdesti. Myös: premium-netti. Vahva kilpailija Comfort Loungelle. Suosittelen erityisesti heille, jotka rakastavat buffetin konseptia, mutta haluavat nauttia siitä väljästi ja vaivattomasti ilman jonoja. Tämä on luksusversio!

Aurinkolasivalikoima tsekataan aina. Johnny Deppistä ja Roberty Downey Jr:sta inspiroituneet siniset pokat, kylmää vai kuumaa? Äänestä kommenteissa! 

2 ~ Nappaa joulutuliaiset laivalta

Laajan valikoiman ja edullisten hintojen takia keskitämme usein laivamatkojen yhteyteen sellaisia hankintoja, jotka ovat muutenkin ajankohtaisia. Tsekkaan aina luonnonkosmetiikkahyllyt (Tallinkilla on superhyvä Madára-valikoima!) ja viinit, erityisesti samppanjat. Kuplivien joukosta löytyy nykyään useita luomu- ja vegaanivaihtoehtoja, ihana ja vastuullinen tuliainen omaan tai läheisten joulupöytään.

Tällä kertaa ostin mukaan marsipaania, koska ilman marsipaania joulua ei tule, shampoota ja hoitoainetta, jotka olivat päässeet loppumaan sekä uuden hajuveden, sillä suosikkituoksuani ei olla myyty mantereella vuosikausiin. Onneksi sitä saa laivalta! Olen käyttänyt sitä 20 vuotta enkä ole vieläkään kyllästynyt.

Testissä antiikkikaupasta löytyneet suurennuslasit! Olemme laiskasti metsästäneet suurennuslasia, jolla voisi tiirailla Lapin kodista löytyviä minikokoisia valokuvia.

3 ~ Vaella vanhankaupungin kaduilla

Tallinnan historiallinen keskusta mukulakivisine katuineen ja pikkuputiikkeineen on takuulla tuttu jokaiselle kaupungissa käyneelle. Vaikka pieni alue on helposti otettavissa haltuun jalan, sieltä löytyy aina jotain uutta, kun kuljeskelee kaduille, pistäytyy sisäpihoille ja availee ovia. Joulukoristeet ovat ilmestyneet jo kaikkialle, joten tunnelma on taattu.

Yksi vanhankaupungin henkilöhistoriallinen etappi minulle on Voorimehe-kadulla sijaitseva Depeche Mode -baari eli DM Baar, jossa tuli käytyä aina työmatkojen yhteydessä silloin kun olin töissä brittiyhtyeen levy-yhtiössä. Siellä ei tietenkään soi mikään muu kuin Depeche Moden musiikki. Ah. Loistava paikka käydä lasillisella. Maanantaisin suljettu, muina päivinä auki pikkutunneille.

Tällä kertaa meillä oli mielessä toisenlainen etappi: olin nimittäin saanut vihiä marsipaanikaupasta, joka toimii Maiasmokk-kahvilan yhteydessä Pikk-kadulla ihan kulman takana Raatihuoneentorilta. Kohvik Maiasmokk on Tallinnan ja samalla Viron vanhin kahvila: klassinen sisustus on peräisin vuodelta 1913, jonka jälkeen kahvila ei ole oikeastaan muuttunut. Tällaisia paikkoja ei enää ole, joten se on jo sinänsä hyvä syy piipahtaa paikalla, toisen syyn ollessa tietysti ne marsipaanituotteet.

Marsipaanimyymälään on oma sisäänkäynti rakennuksen kulmasta, mutta emme tienneet sitä, joten ryykäsimme sisään kahvilan läpi: perältä löytyy salaperäinen käytävä joka johdattaa Marzipan Roomiin. Huoneessa on punaiset sohvat ja notkuva vitriini, jossa on marsipaanikonvehtien (superhyviä, testasimme) lisäksi tarjolla perinteisiä marsipaanifiguureita (ihailimme, emme testanneet) ja muita makeita herkkuja.

Tärkeä tieto Virossa liikkuville kahvinystäville: kohvik tarkoittaa kahvilaa.

4 ~ Älä missaa Joulutoria

Joulutori rakentuu joka vuosi Tallinnan sydämeen, vanhankaupungin Raatihuoneentorille. Se kannattaa kokea kuljeskelemalla muki höyryävää glögiä kädessä haistelemassa tunnelmaa ja katselemassa kojujen tarjontaa, torilta saa nimittäin paikallisia herkkuja ja laadukkaita, lähellä tehtyjä käsitöitä. Ostaminen pelkästä ostamisen ilosta ei kiinnosta eikä tunnu ajankohtaiselta tässä maailmanajassa, mutta jos on omia tarpeita tai tarkoitus hankkia lahjoja, torilta löytyy vastuullisia vaihtoehtoja.

Löysimme molemmille kaivattua lämmikettä: Jarnolle pipo ja minulle valokuvausystävälliset kynsikkäät, molemmat 100% villaa ja tehty käsin Virossa. Hankin torilta myös ne tossut, joita peräänkuulutin tovi sitten kotimme kylmien kivilattioiden takia. Meillä itseasiassa olisi lattialämmitys, mutta ekologiset lampaanvillatöppöset tuntuvat huomattavasti viisaammalta valinnalta kuin lattian lämmittäminen sähköllä.

5 ~ Testaa Tallinnan raflat

Tallinnaan tuntuu pulpahtelevan jatkuvasti uusia, tunnelmallisia ravintoloita, joissa saa superhyvää safkaa varsin kohtuuhintaan, jos on tottunut suomalaisiin hintoihin. Oma suosikkimme aiemmalta reissulta on Salt, jonne ystävämme veivät meidät syömään.

Tällä kertaa piipahdimme Frankissa, joka oli sekin tuttu edelliseltä matkalta.  Vanhakaupungissa sijaitseva vintagehenkisesti sisustettu rento bistro tarjoilee erinomaisten cocktailien lisäksi ruokaa, joista kannattaa testata erityisesti alkupaloja.

Frenchien sipulikeitto ja simpukat.

Kävimme myöhäisellä lounaalla Telliskivessä sijaitsevassa ranskalaishenkisessä Frenchiessa, joka osoittautui hurmaavaksi tuttavuudeksi: ajattoman boheemi sisustus, rennosti toteutettuihin klassikkoihin panostava lista ja lyömätön sijainti Fotografiskaa vastapäätä takaavat, että tulemme toistekin. Viinilistalla on helmiä, joita ei muualta Virosta kuulemma löydy ja kahdessa kerroksessa sijaitsevasta raflasta löytyy yläkerrasta myös viihtyisä lounge. Olimme sen verran ajoissa liikenteessä, että saimme helposti pöydän ilman varausta, mutta jos halajaa syömään loppuviikon iltoina, kannattaa varata se pöytä.

Kaikki nämä paikat ovat muuten löytyneet saman ystävän eli Annin suosituksesta. Häneltä saa aina parhaat vinkit ihanista paikoista, jotka ovat enemmän ajattoman tunnelmallisia kuin superhipstereitä.

6 ~ Tutkimusretkeile Telliskiven, Kalamajan ja Koplin alueella

Tallinnan vanha teollisuusalue on herännyt eloon viime vuosina ja joka kulman takaa löytyy eklektisiä kahviloita, baareja, pikkukauppoja ja gallerioita. Ei tarvitse olla mitään erityistä määränpäätä, senkun lähtee seikkailemaan ja katsoo mitä osuu vastaan. Kannattaa varata aikaa, sillä täällä vierähtää helposti koko päivä. Rosoisen teollisuusestetiikan ystävälle täältä löytyy paljon valokuvauksellisia kolkkia.

Peatus on vanhaan junavaunuun rakennettu ravintola. Terassi näyttää superkivalta, testiin ensi kesänä!

Kannattaa piipahtaa Telliskivi Loomelinnakissa, joka tunnetaan myös nimellä Telliskivi Creative City. Vanhaan teollisuuskiinteisöön on syntynyt vilkas keskus kahviloita ja kivoja kauppoja, joista saa kaikkea virolaisesta luonnonkosmetiikasta ja designista vintageen, vaatteisiin, kirjoihin, levyihin ja kodin sisustustavaroihin (pohjoismaista estetiikkaa arvostavat tykkäävät varmasti Homeart -sisustuskaupasta).

World Clinic -levykaupassa on tunnelma kohdallaan.

Vasemmalla Telliskivi Loomelinnakissa sijaitseva design- ja lahjatavarakauppa ja oikealla vastikään remontoitu asematori nimeltä Balti Jaama Turg, jonka kolmesta kerroksesta löytyy aivan kaikkea mahdollista lähi- ja luomuruoasta katuruokakojuihin ja pienpanimo-olutmerkkeihin, käsitöihin, designiin ja vintageen. Mistä pääsemmekin seuraavaan vinkkiin!

7 ~ Vintage- ja secondhand-valikoima on loistava

Kalamajan alueella on muutenkin paljon kirppiksiä ja vintagea, mutta secondhand-haukan ei missään nimessä kannata missata Balti Jaama Turg -asematorin kolmatta kerrosta, josta löytyy loputon määrä antiikki- ja vintagekauppoja. Ah, tämä on TAIVAS! Etsitpä sitten astioita, pieniä kalusteita, vanhoja koruja tai sota-aikaisia kolikoita, löydät täältä valtavan valikoiman ihan kaikkea. Varaa riittävästi aikaa, jos haluat nähdä kaiken. Meille tarttui mukaan tällä kertaa vain vanha kakkulapio. Omistamme samasta aterinsarjasta myös lusikoita ja haarukoita, ja kuulimme myyjältä, että aterinsarja on virolainen! Enpäs tiennytkään.

Kerroksen perällä on myös muutaman tosi kivan vintagevaatemyymälän keskittymä. Kauniisti kuratoidut ja sisustetut putiikit ovat aarreaittoja, joiden hinnat ovat maltilliset verrattuna helsinkiläisten putiikkien hintatasoon. Jos olisin tarvinnut loppuvuoden juhlakauteen jotain kimaltavaa, täällä olisi ollut kymmeniä täydellisiä vaihtoehtoja.

Fankadelik Vintagea voi seurata Instagramissa.

8 ~ Fotografiska Tallinn on avattu!

Tottakai vastikään avautunut Fotografiska Tallinn eli Tukholmasta laajentunut valokuvataiteen museo oli tsekattava. Museo sijaitsee loistopaikalla Telliskivessä, joten visiitti oli helppo yhdistää Telliskiven ja Kalamajan alueen tutkimiseen. Ensimmäiset havainnot: upeat näyttelytilat, vaarallisen hyvä museokauppa kirjoineen ja taidejulisteineen, näyttävä ravintola ylimmässä kerroksessa ja alakerran kahviossa aivan liian hyvää porkkanakakkua. Eli tykkäsimme. Plussaa siitäkin, että museo on auki epätavallisen myöhään: esimerkiksi perjantaisin ja lauantaisin siellä saa vaeltaa yhteen asti yöllä ja tiistaista torstaihin yhteentoista saakka.

Kävimme katsomassa kaikki kolme käynnissä olevaa näyttelyä. Yllä- ja allaolevat kuvat ovat Kirsty Mitchellin Wonderland -kokonaisuudesta. Valokuvasarja on tehty taiteilijan äidin muistolle tämän kuoltua ja projekti on ollut merkittävä osa taiteilijan suruprosessia. Suuret teokset on valaistu upeasti hämärissä näyttelysaleissa.

Allaolevissa kuvissa puolestaan on muutama vilaus Mandy Barkerin Sea of Artifacts -näyttelystä, jonka kuvissa meressä ajelehtiva muovi näyttää unenomaiselta, lähes orgaaniselta. Rakastin kuvasarjaa, johon oikealla oleva teos kuuluu – olisin voinut ottaa niistä minkä tahansa seinälleni kaksimetrisenä vedoksena.

9 ~ Jää yöksi

Viimeinen, vaan ei vähäisin vinkki. Päiväreissullakin ehtii paljon, mutta fiilistely on rennompaa, jos viipyy yön yli tai jää Tallinnaan koko viikonlopuksi. Me vietimme yhden päivän pyörien vanhakaupungin kulmilla ja toisen päivän Telliskiven alueella, siinä välissä nukuimme hyvät yöunet hotellilakanoissa.

Yövyimme osana yhteistyötämme varatussa Tallink Conference & Spa -hotellissa, jonka valtti on ehdottomasti sijainti: kävelymatka niin satamaan kuin vanhaankaupunkiin. Tilasimme keskellä yötä leffan seuraksi pientä purtavaa huonepalvelusta, suosittelen erittäin lämpimästi pelmenejä ja blinejä.

Huh, paljon mahtui pariin päivään! Tallinnassa kaikki on onneksi niin lähellä, että kovin pitkiä kävelymatkoja ei kerry, vaikka liikkuisi jalan. Palasimme kotiin hyvillä mielin. Enää pitäisi keksiä miten se nimeäni huuteleva marsipaani saadaan riittämään jouluun asti.

Jokos ruudun toisella puolella on alkanut joulufiilistely?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA