Osana kuohua

✖ SAN PANCHO, MEXICO

Tein Meksikossa juuri niitä asioita, joita olin kaavaillut tekeväni: enimmäkseen en mitään. Nukuin pitkään ja heräsin ilman herätyskelloa. Vetelehdin rannoilla, katselin kun surffarit kisasivat aalloista. Rapsuttelin koiria ja luin. Luin kerrankin kaikki kirjat, jotka olin pakannut mukaan. Kolme loistavaa, yhden kehnon, mutta sekin sai surkeutensa anteeksi, sillä se tainnutti minua spontaaneille päiväunille. Söin joka päivä cevichea kunnes sain ruokamyrkytyksen, sitten menikin tovi ennen kuin happokypsennetty kala maistui seuraavan kerran. Mutta ei se mitään. Ajatellaan, että se on osa elämystä siinä missä rusketusrajat.

Teen työssäni päätöksiä koko ajan, viime syksynä sai remontin takia tehdä niitä vapaallakin. Siksi reissussa oli ihanaa, kun ei tarvinnut päättää oikeastaan mitään. Tutussa porukassa sellainen onnistuu: jollakin on aina joku visio, jota voi vaan kompata. Minne suunnataan seuraavaksi kun tämä kylä on nähty, missä syödään tänään, otetaanko vielä yhdet.

Kerran valitsin biisin, kun heräilimme uuteen päivään porukalla vuokratusta bungalowista. Se oli Fleetwood Macin Everywhere, laitan sen aina kun en jaksa miettiä muuta. Siitä tulee aina hyvälle tuulelle, eikä vähiten siksi, että siitä on vähän varkain tullut minun ja Jarnon kappale.

Antauduimme rannikon vuorokaudenrytmille, kuumilla leveysasteilla se käy helposti. Silmiä alkaa painaa iltaisin heti auringonlaskun jälkeen, aamuisin herää aurinkoon. Ostin rantaviltiksi valkoisesta puuvillasta kudotun pyyhkeen ja koomisen kokoisen aurinkolippaan suojelemaan kasvojani, koska mitkään suojakertoimet eivät nykyään riitä estämään kiusallisen tumman läiskän ilmestymistä ylähuuleni päälle. Viikset. Ei kiitos.

Kerrankin olisi voinut valvoa yömyöhään ystävien kanssa ilman huolta seuraavan päivän aikatauluista, mutta olimme nukkumassa melkein joka ilta puoleen yöhön mennessä. Taisimme tarvita unta enemmän kuin margaritoja, vaikka ne ovatkin Meksikossa ihan omaa luokkaansa. Ja oli niillekin aikansa, yleensä joka päivä heti lounaan jälkeen. Koska Meksiko.

Kun sallii itsensä vihdoin nukkua tarpeeksi, aivot alkavat kummasti herätä horkastaan. Tuntuu, että pää alkoi loman aikana toimia kunnolla ensimmäistä kertaa kuukausiin. Olin ajatellut liian kauan puolikkaita ajatuksia ja ilmeisesti myös puhunut liian pitkään puolikkailla lauseilla, sillä sain Jarnolta osakseni suurta ihailua, kun kykenin esittämään kokonaisia asioita alusta loppuun unohtamatta sanoja tai sen mistä olin puhumassa. En erityisesti suosittele tätä kenellekään, mutta siinä on kieltämättä puolensa, kun tulee laskeneeksi kumppaninsa odotukset näin alas. Sain pisteitä myös siitä, etten koskenut kahdeksaan päivään tietokoneeseen (tämä on kieltämättä kohdallani jonkinlainen ennätys) ja siitä, että söin joka päivä aamiaisen ja illallisen.

Kesti hetken saada ajatukset pois työasioista ja remonteista, mutta viimeisetkin arkiajatukset sulivat jonnekin aaltoihin sen jälkeen kun saavuimme Sayulitasta San Panchoon. Vuosi oli vaihtunut, olin saanut nukkua akuuteimmat univelat pois ja olin ihanasti irti kaikesta. Iloitsin lomasta ja seurasta, pienistä oivalluksista, joille oli vihdoin tilaa päässäni. Otin pikkukameralla lomakuvia, matkamuistoja. Kuljeskelin hiekalla, join auringossa lämmennyttä vino blancoa pahvimukista. Annoin meren huuhtoutua ylitseni, olin osa kuohua. Samaa kohinaa aaltojen kanssa.

Korvissani on todennäköisesti yhä hiekkaa ja matkalaukku on vielä purkamatta, mutta loma on ohi. Ilmeisesti en ollut kuitenkaan levännyt vielä ihan tarpeeksi, sillä sairastuin paluumatkalla flunssaan. En muista milloin olisin viimeksi ollut kipeä – ja nyt kahdesti parin viikon sisään! Sitä se stressistä irtipäästäminen teettää. Viime päivät ovat kuluneet sängyn pohjalla, mutta taidan olla jo paranemisen puolella, sillä vaakataso alkaa kyllästyttää ja polttelee päästä vihdoin hommiin. Kuullaan pian – ja tervetuloa takaisin langoille.

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & ANU MAKKONEN

34 thoughts on “Osana kuohua

  1. Viikset on kiusallinen riesa! Apteekista saa spf 50 -puikkoja, joista kannattaa lisätä rasvaa ylähuuleen jatkuvasti. Itse olen joskus myös peittänyt ylähuulen apteekista saatavalla ihoteipillä, jos en ota aurinkoa seurassa. Niin ja paras apu on fysikaaliset suojat eli sinkki ja titanium dioksidi. Kunnon läjä paksua, valkoista fysikaalista suojaa ylähuuleen estää tummumisen parhaiten (tosin silloin joutuu olemaan rannalla valkoisissa viiksissä). :)

    • Joo, olenkin sutinut ylähuuleen SPF 50:ää, mutta ei se silti tahdo oikein riittää! Onneksi tuo leveä lieri on ollut ihan pelastus. Ihoteippikikka laitettu korvan taakse, jos joskus lierikään ei riitä :D

  2. Johtui varmaan sun postauksesta, että mä pakkasin koko viime yön lähteäkseni ystävän kanssa extempore Meksikoon. Aamulla oli karu herätys arkeen ja todellisuuteen

    • HAHA! Ihana uni, mutta harmi että herätys oli karu :D Hmm, ehkä tämä on merkki siitä, että sun täytyy lähteä Meksikoon.

  3. Ihanaa, kun olette palanneet! Ikävä jo oli. Mutta flunssa… voi ei, voimia ja paranemista. Itsekin olen toipumassa melkein kaksi viikkoa riivanneesta flunssasta, johon ei auttanut mitkään tropit ja keinot. Yskä kiusasi erityisesti silloin, kun piti käydä nukkumaan ja siinä puolittain istuma-asennossa sitten torkuin monta yötä ja heräsin aina siihen, kun yskänpuuska iski. Harvinaisen sitkeä tapaus, toivottavasti ei ole yhtä raivostuttava ja pitkä siellä suunnalla. Sairastelen harvoin, joten ehkä sain sitten senkin edestä, mene ja tiedä…

    Niin ihanan tunnelmallisia kuvia!

    • Kiitos kaunis ja sinne samoin paranemisia! Kaksi viikkoa, yhhyh – ja nuo jälkitautiyskät on ihan hanurista, mullekin tulee niitä, toivottavasti ei tällä kertaa. Teetä ja sympatiaa meille molemmille.

  4. Olikin jo ikävä postauksiasi! Minä sairastun joka kerta palatessani Suomeen jostain kauempaa, en tiedä johtuuko pitkästä lentomatkasta ja paluusta Suomen talvi-ilmaan, luultavasti.

    • Voi ei, se lentokoneilma ei kai tee hyvää kenellekään! Parilla kaverilla tätä esiintyy, itse en yleensä ole sairastunut näissä tilanteissa, mutta kerta se on näköjään ensimmäinenkin.

    • Haha, toki!

      Maggie Nelson – The Argonauts
      Joan Didion – The year of magical thinking
      Joan Didion – The white album

      Ah ja oli mulla itseasiassa vielä yksi loistava kirja mukana, mutta se on vielä kesken, joten jätetään se pois tältä listalta ja palataan siihen myöhemmin.

  5. Oi tervetuloa takaisin! <3 Kiva, kun olette taas täällä ja toivottavasti flunssa helpottaa pian.

    • Kiitos! Nyt on molemmat flunssassa, mutta kovat aseet käytössä inkivääristä sinkkisuihkeisiin :D

  6. Ihania kuvia, ihana tunnelma välittyy tänne asti. Lentokoneessa minäkin nappaan flunssia, yritän nykyään kääriytyä villaan, päästä varpaisiin. Kotimaassa odottaa ihanat kanniston laskiaispullat sekä runebergin tortut. Kun muistaa positiivisia asioita ja juo rommikaakaota niin se flunssakin taittuu. Physiomer nenäsuihketta suosittelen jos haluaa oikaista kestoa ja apteekkarin sinkki +c. Tänä vuonna olen iloinut jokaisesta uudesta lumikerroksesta mitä maahan on satanut. Ostanut icebugin nastakengät ja juoksenut työmatkat (tai 100m:n juoksen-kävelen pätkissä xD), hankkinut ere pereziä kylppärin kaappiin ja iloinnut toimivista tuotteista. Välillä tulee niitä plääh päiviä mutta 70% on mennyt parempaan, iloisempaan suuntaan. Luojan kiitos siitä, nimittäin aikaisemmin talvet on olleet sinnittelyä läpi kevääseen.

    • Kiitos, ihana kuulla että tykkäsit!

      Joo haimme apteekista Puhdas+:n sinkkisuihkeen, joka on itseasiassa auttanut oloa tosi paljon. Täytyy tsekata myös tuo nenäsuihke seuraavalla visiitillä, kiitti vinkistä.

      Ja näinpä – ei se auta kuin tehdä kaikin keinoin talvesta itselleen niin siedettävän kuin voi!

  7. Näyttää niin ihanalta, ja tuo valo… Ah. Bloginne on uusi löytö minulle ja siitä on tullut lempparini!

    • Hei ihanaa Anu että löysit tiesi tänne, tervetuloa! Joo tuo Meksikon valo on huikea. Teki niin hyvää.

  8. Lepää edelleen, anna flunssan kokonaan parantua, jälkitaudit pahimpia. Ihanaa, että loma oli onnistunut.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.