✖ Helmikuun kootut

Viisi asiaa, jotka ovat huvittaneet, ihmetyttäneet ja kiinnostaneet viime aikoina.

Paluu treeneihin. Tiedän, tällä on uhoiltu lukemattomat kerran – ja sitten lupaavasti alkanut treenikausi on katkennut taas flunssaan, reissuun tai dedisryysikseen. Tällä kertaa ajattelin jättää uhoamisen ja treenikaudesta jauhamisenkin sikseen ja keskittyä ihan hissuksiin vaan lisäämään liikunnan määrää arjessa. Lisääminen ei ole kovin vaikeaa, jos lähtökohta on nolla, joten aloitan Kanervan liikkuvuustunneista ja redcordista sekä Katjan yinjooga-verkkovalmennuksesta (kävin Katjan yinjoogatunneilla silloin kun hän piti niitä Helsingissä ja rakastin niitä, joten tämä on next best thing). Hikitreenit eivät just nyt houkuta, vaikka niidenkin aika varmaan tulee taas, kun olen saanut kerättyä voimiani. Tärkeimmältä tuntuu nyt herätellä lempeästi kehoa talviunestaan ja pitää homma paineettomana.

Silmälasit. En tiedä onko se vanhuus vai ihan vain keski-ikä, joka häämöttää, sillä olen viime kuukausina havainnut laseroiduissa silmissäni uuden ilmiön: en näe enää kunnolla lukea sampoopullojen ja ruokapakkausten pientä printtiä! Kävimme molemmat Jarnon kanssa Trend Opticissa näöntarkastuksessa ja niinhän siinä kävi, että minulle määrättiin lukulasit ja Jarnolle puolestaan lasit kauas näkemistä varten. Löysimme niin superhienot kehykset, että kumpaakaan ei oikeastaan harmita, ollaan vaan hytkytty kärsimättöminä että jokojoko joko ne on valmiit. Ja nyt ne ovat! Palaan aiheeseen!

Kirppiskirjat. Kirjat ylipäänsä. Tuntuu, että kannan kolmasosan rahoistani Fredrikinkadulla sijaitsevaan Niteeseen enkä äkkiseltään keksi pennosilleni parempaa sijoituskohdetta. (Ei mennä nyt siihen onko hyvä vai huono asia, että henkinen pääoma on aina kiinnostanut taloudellista pääomaa enemmän.)

Kuvissa vilahtavat kirjahelmet ostin kuitenkin Iso Roban Fidalta laukun pohjalla kilisevillä kolikoilla ja olin molemmista eri syistä mielissäni. Muumit menivät minulta lapsena ohi, kun en kasvanut Suomessa, mutta kiinnostuin Tove Janssonista aikuisena, kun kävin muutamia vuosia sitten hänen tuotannolleen omistetussa laajassa näyttelyssä – sieltä löytyy nimittäin paljon muutakin kuin muumit. Kuvanveistäjän tytärtä en ole vielä lukenut.

Charles Bukowski puolestaan on tullut vuosien varrella tutuksi romaaniensa ja novelliensa kautta, mutta herran runouteen en ole aiemmin tullut tarttuneeksi ajan kanssa. Kansien välistä löytyy aika väkevää kamaa, niitä voi nautiskella aina muutaman kerrallaan vähän kuin maistelisi konjakkia hyvän illallisen jälkeen.

Laskiaispullat. Olen syönyt niitä kaksi eli noin neljäkymmentäkahdeksan vähemmän kuin olisin halunnut. Harmi, että vatsa ei vaan kestä. Rakastan hiilareita kaikissa muodoissaan ja siksipä onkin tragedia, että olen joutunut kehoni hyvinvointini nimissä karsimaan ne viime aikoina ruokavaliosta lähes kokonaan. Sitä suuremmalla syyllä nautin tuhatprosenttisesti näistä hetkistä, kun syön jotain totaalisen epäterveellistä ja hyödytöntä, josta tulee vain ja ainoastaan hyvälle mielelle. Uskon vakaasti, että onni löytyy tasapainosta. Tasapainolla tarkoitan sitä, että ainakin joskus syö pullaa.

Kevät ja pajunkissat. Okei, eletään vasta helmikuun loppua ja tiedostan täysin, että sää voi tehdä vielä monta täyskäännöstä ja lyödä tuolilla naamaan. Kukaan ei voi silti kieltää, etteikö ulkona juuri nyt näyttäisi ja tuntuisi keväiseltä! Loskalammikot ovat kuivuneet ja paljas asfaltti tuntuu vanhalta ystävältä. Aurinkokin on näyttäytynyt monena päivänä, olen imenyt itseeni valoa kuin nuupahtanut kasvi. Miten sillä voikaan olla niin suuri vaikutus omaan oloon? Lämpenevien kelien iloa himmentää vähän huoli siitä onko tämäkin merkki ilmaston muuttumisesta. Toisaalta juuri tätä kirjoittaessani korvanappiini kantautui tieto, että loppuviikoksi olisi luvattu taas lumipyryä. Kattellaan. Onneksi on nuo kukkakaupasta kotiinkannetut pajunkissat, joiden turvin pitää yllä toivetta keväästä. Lumoudun niiden pehmeydestä aina kun näen ne.

Miten teidän helmikuu on sujunut? 

PHOTOS BY STELLA HARASEK

16 thoughts on “✖ Helmikuun kootut

  1. Tuolilla naamaan on ehkä paras metafora sään oikuista ja jotenkin kummallisesti suhtaudun näihin tuiskuihin lempeämmin… koska alan aina nauraa huivini alla kun kuvittelen saavani tuolista naamaan.

  2. Ihanaa että helmikuu on ohi! Mä en tiedä mikä tuossa kuukaudessa on että narskuttelen hampaita, vaivun synkkyyteen ja tunnen ettei mitään muutosta tuu elämääni vaikka kuinka huutelen sen perään. Joka vuosi sama juttu! :D :D Tänään kävin joogafestareilla, oli tosi kivaa ja rentouttavaa! Kauhea sanoa näin mutta Stella, lähestytään sitä ikää kun meidän on tosissaan alettava tekemään lihaksillemme jotain tai muutumme perunoiksi. :D Itselläni on geenivirhe, tuli pienesti yllärinä kun lääkäri sanoi, että jos en kasvata lihasmassaa lisää, niin minulle ei voida aloittaa esim syöpähoitoja koska tuskin selviäisin niistä elossa. Vaikka käyn vaan kaksi kertaa viikossa salilla, niin kyllä se on kannattanut, huomattavasti parantanut immuniteettiani ja elämän laatuani. En juurikaan stressaile kuntoilustani, yritän tähdätä siihen että noin vuoden sisällä kuntoni olisi parempi kuin lähtötilanteessa. Se on paljon se! :) :) Ai niin, juutuubista löytyy sellainen kuin barbell logic-kanava josta olen repäissyt itselleni neuvoja kun esim meen treenaa yksin salille. :) :)

    • MUUTUMME PERUNOIKSI! Nauroin tälle niin paljon. Mutta tottahan se on, ei tästä enää nuorennuta tai notkistuta.

      Ymmärrän täysin fiiliksen helmikuun suhteen, vähän sama meno täällä. Onneksi nyt on jo maaliskuu ja VIRALLISESTI KEVÄT.

  3. Muumeissa löytyy tasoja kaiken ikäisille, niitä voi lukea aina vuosien välein uudestaan. Ja laskiainen voisi puolestani olla useamminkin kuin kerran vuodessa..muutaman lisäkalorin otan kyllä, jos ne maistuvat niin hyviltä kuin laskiaispullat ;)

  4. Suosittelen tosi lämpimästi muumeja nyt ihan aikuisenakin, ne on kirjoina ihan eri asia kuin ne piirretyt. Varsinkin vikat teokset on melkein enemmän aikuisten kuin lasten kirjoja. Kuuntelin taas jokin aika sitten kaikki läpi ja ne on vaan uskomattomia, aina löytyy uusia tasoja!

    • Hei uskon, ja ajattelinkin lukaista ne läpi joku päivä! Olen huomannut, että arvomaailmani kohtaa yllättävän hyvin muumien kanssa :D

  5. Aaah, tämä sielua repivä laskiaispulla-aika! Oma vatsani ei myöskään kestä edes gluteenitonta pullaa, mutta rakastan laskiaispullia palavasti. Tein niitä satsin jo pari viikkoa sitten ja opiskelujuttuihin tiiviisti keskittyessäni mutustelin niitä huomaamattani menemään niin monta, että melkein kokonainen viikko oli vatsan osalta silkkaa kärsimystä. Tulipahan muistutus, että on parempi keskittyä nautiskelemaan sitä yhtä tai kahta laskiaispullaa, eikä vetää salakavalia övereitä muun tekemisen ohessa, haha!

    Silmälasiasia kiinnostaa! Käytin vuosikausia pelkkiä piilareita, kunnes optikko käskytti minut silmieni hyvinvoinnin nimissä silmälasiostoksille vuosi sitten. En tiedä mikä siinä on, että lasit näyttävät muilla TOSI hyviltä, mutta itselläni en pidä niistä yhtään, vaikka kehykset mieleiset ovatkin. Kaukonäkö on kuitenkin sen verran kehno, että ilman laseja mun meno on puolisokeaa haahuilua. Pitäisi käydä tarkistuttamassa, josko saisin piilarit nyt takaisin käyttöön, että voisin jättää lasit vain siinä rinnalla käytettäväksi.

    • SIELUA REPIVÄ LASKIAISPULLA-AIKA! Just oikea termi! Ymmärrän niin hyvin. Joissakin asioissa ehkä sit kuitenkin parempi vajarit kuin överit.

      Palaan silmälasiasiaan! Itse en pysty enää piilolinssejä käyttämään, silmät herkistyivät niille aikoinaan. Onneksi nykyään löytyy niin kauniita kehyksiä, ettei haittaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.