Postikortteja pohjoisesta

✖ PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTO, LAPPI

Pääsiäisterveiset Lapista! Olemme olleet täällä jo viikon ja olemme ilmeisesti ihan sekaisin päivissä, sillä meille valkeni juuri, että on tosiaan pääsiäinen. Olen tehnyt anteeksiantamattoman VIRHEEN ja unohtanut ostaa vuosittaisen suklaamunani, mutta kaupat ovat tiettävästi taas huomenna auki, joten pääsen korjaamaan tilanteen ennen kuin pyhät ovat ohi. Sitä odotellessa seuraa muutama nopea postikortti viime päivien roadtripin varrelta.

Ajoimme Aavasaksalta ensin Ylläkselle ja sieltä Olostunturille, josta teimme päiväretkiä Pallakselle. Sieltä pudottelimme Kittilän kautta takaisin Tornionjokilaaksoon. Harkitsimme hetken, että olisimmekin jatkaneet vielä syvemmälle pohjoiseen Kilpisjärvelle asti, sillä olen käynyt vuosia sitten Enontekiöllä ja haikaillut takaisin käsivarren jylhiin maisemiin siitä saakka, mutta hirsitalolla odottava remontti sai meidät kääntämään pakun kohti tuttua jokilaaksoa. Enontekiö odottakoon seuraavaa roadtripiä – ehkä kesällä tai ensi syksynä?

Lapissa näyttää tällä hetkellä surrealistiselta. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, hetkittäin tarkenee jo nahkarotsissa sillä lämpötilat huitelevat päivisin yli kymmenessä asteessa. Tiet ovat sulat ja tunnelma lähes kesäinen, mutta kinokset alkavat heti tien vierestä ja lunta on tuntureilla vielä metrikaupalla. Ei mitään asiaa ilman suksia tai lumikenkiä.

Koirat ovat olleet supermielissään koko matkan: Luna on nauttinut tuntureista ja Juno hotellielämästä. Miten kaksi siskosta voivatkin olla niin erilaisia. 

Jarno ei tarvinnut suksia metsissä suhaamiseen – mäyräkoiravaljakko, vieno alamäki ja liukkaaksi tallottu polku riittivät pitämään vauhtia yllä.

Älkää sanoko mitään. Munkit ovat olennainen osa roadtrippailua. Raati on yksimielinen siitä, että parhaat munkit tähän mennessä ovat löytyneet Raattaman kylän Loimu-ravintolasta: itsetehdyt munkit olivat jättikokoiset ja tiiviit, ei mitään turhaa höttöä vaan täyttä tavaraa.

Välillä mietin, että miten nuo koirat ovatkin niin sopeutuvaisia ja tyytyväisiä. Ne vaan matkustavat mukana ja luottavat siihen, että pidämme niistä huolta.

Mikään valokuva ei valitettavasti onnistu taltioimaan sitä tunnelmaa kun ajelee täällä tuntureiden keskellä. Hulluimmillaan niitä kohoaa kaikkialla horisontissa.

Parasta matkaseuraa: mies, Juno-mäyräkoira ja Luna-niminen lepakko.

Autton kauppa on ehta kyläkauppa Raattamassa, tunnelma on autenttinen ja poroa löytyy kaikissa muodoissaan. Ne voitokkaat munkit löytyvät kaupan yhteydessä toimivasta ravintolasta.

Rajasin pridepakun kuvan laitaan, koska se on Kittilän mutaisten hiekkateiden jäljiltä niin rapainen, että sen värikkäät raidat ovat muuttuneet ruskeanharmaiksi. Hurmaavaa. Emme suostu pesemään sitä ennen kuin pahimmat kurakelit ovat ohi. 

Kirjoitan tätä hirsitalon pirtissä isoäidin vanhalla puusohvalla, koirat nukkuen jaloissa. Lämmitin hurisee nurkassa, naapurihuoneesta kuuluu raaputusta kun Jarno rapsuttelee kalkkimaalia hirsiseinistä. Ulkona on vielä valoisaa, vaikka kello on melkein yhdeksän illalla. Nautitaan pääsiäisestä, kaikki tavallamme, siellä ja täällä.

PS. Instagramistakin löytyy Lappi-kuulumisia Storyn puolelta, kurkatkaa myös kohokohtien Lappi-kansiot.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Meikkipussissa juuri nyt

Saan säännöllisesti kysymyksiä siitä mitä meikkipussistani löytyy. Tartun vihdoin toiveeseen: seuraavaksi esittelyssä lempituotteet, jotka ovat tällä hetkellä käytössä! Minulla ei ole valokynää lukuunottamatta oikeastaan mitään vakituisia tuotteita, sillä työni kautta tulee paljon tuotteita, joista sopivaksi osoittautuvat jäävät käyttöön ja jotkut ovat niin hyviä, että ostan saman uudestaan edellisen loputtua. Suurimman osan näistä kuvissa vilahtavista purkeista olen saanut blogin kautta, loput olen hankkinut itse. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki ovat luonnonkosmetiikkaa. Kaapissa on muitakin meikkejä odottamassa vuoroaan tai oikeaa tilaisuutta, tykkään pitää meikkipussissa vain niitä tuotteita joita käytän säännöllisesti.

En meikkaa päivittäin enkä käytä joka kerta kaikkia tuotteita. Useimmiten meikkaan vain vähän: levitän seerumin päälle ohuen kuulto- tai sävyvoiteen ja sipaisen silmänalusiin valovoidetta, sillä ne ovat mustat riippumatta siitä paljonko olen nukkunut, ovat olleet ihan lapsesta saakka. Niiden lisäksi meikkaan yleensä myös kulmat, sillä pari vuotta sitten tehty microblading on kulunut suurimmaksi osaksi pois.

Ripsiväriä laitan oikeastaan vain silloin, kun olen lähdössä jonnekin, jossa haluan olla erityisen edustava – tärkeään palaveriin, illalliselle, kemuihin. En oikein tiedä mihin se on unohtunut. Omat ripseni ovat ihan tavalliset, maantienväriset tyngät, eikä niissä ole ollut taivutuksia tai kestovärjäyksiä yli vuoteen. Jostain syystä olen vaan tykästynyt ripsivärittömään lookiin, siinä on jotain androgyyniä. Olen aina tykännyt korostaa androgyynejä piirteitäni enemmän kuin niitä pehmeitä, naiselliseksi miellettyjä. Luulen, että Virginia Woolfin kirjan pohjalta tehdyllä Orlando-elokuvalla ja pääosaa näyttelevällä Tilda Swintonilla on osuutensa asiassa. Näin leffan herkässä teini-iässä enkä ole vieläkään täysin toipunut girl crushistani Tildaan.

Joskus minua viehättää ajatus siitä, että näyttää ensisijaisesti ihmiseltä eikä sukupuoleltaan. Ei sillä, että minulla olisi mitään naisena olemista tai siltä näyttämistä vastaan. En vaan ajattele, että tavoitteeni olisi näyttää aina mahdollisimman naiselliselta tai kauniilta sillä tavoin kuin naisilta monesti odotetaan. Oikeastaan tunnen itseni eniten minuksi silloin kun meikkiä on vähän tai ei ollenkaan.

Mutta tietysti on ihanaa meikata enemmänkin silloin kun siltä tuntuu. Silloin käytän kaikkia meikkipussini tuotteita, lisään myös poskipunaa, kuultoa vähän sinne sun tänne, laitan silmiin ripsivärin lisäksi luomiväriä tai ohuen rajauksen. Puunaan ja tupsuttelen, ihailen peilikuvaa, josta tulee klassisella tavalla kauniimpi, huolitellumpi, vähän enemmän kaikkea.

Juice Beautyn Phyto-Pigments Illuminating Primer on kirkkaasti paras (tai omaan makuuni sopivin) pohjustusvoide, jota olen koskaan käyttänyt: ohut koostumus levittyy ihoon kuin nestemäinen silkki ja taikoo kasvoille luonnollisen hehkun. Käytän usein pelkästään tätä silloin kun iho on päivettynyt.

Meikkivoiteeni on ollut viime aikoina Ere Perezin Quinoa Water Foundation, joka on oikeastaan enemmän ihoa tasoittava ohut sävyvoide. Ihoni on useimmiten luonnostaan ihan riittävän tasainen omaan makuuni, ei tietenkään täydellinen, mutta pidän siitä enemmän epätäydellisenä ja luonnollisena kuin meikattuna virheettömäksi pinnaksi. Lappiin tosin pakkasin Mádaran suojakertoimellisen voiteen, sillä aurinko hohtaa hangilta melkoisella voimalla. Suojakertoimellisella sävyvoiteella mennään muutenkin tästä syksyyn asti.

Oranssi sävynappi kuvassa on RMS Beautyn Lip2Cheek sävyssä Curious. Tätä voisi käyttää myös huulilla, mutta itse töpötän sitä sormenpäillä poskipäille tuomaan kasvoihin heleyttä. Käytin talvella roosahtavampaa sävyä, mutta kaivoin tämän esiin pari viikkoa sitten, sillä oranssiin taittavat sävyt näyttävät ihanalta kevään päivettämillä kasvoilla.

Poskipuna on kyllä helpoin tapa tuoda kasvoihin eloa. Elintärkeä niinä aamuina, kun työ tai viini on valvottanut ja pitäisi olla pätevänä jossain palaverissa.

Rakastan erilaisia kuulto- ja hohtotuotteita, siksi niitä löytyykin meikkipussista useita! Ere Perezin Vanilla Highlighter on superkuulas korostusvoide, jota sipaisen poskipäille, kulmaluille ja joskus keskelle luomia kirkastamaan katsetta. Samppanjaisen sävyn nimi on Falling Stars ja siinä on aavistus kimallusta.

Pienempi purnukka on Kora Organicsin Rose Quartz Luminizer, joka sisältää nimensä mukaisesti aitoa ruusukvartsia, se selittää vaaleanpunaisen sävyn. Luonnollinen hohde ei sisällä yhtään kimallusta, mikä tekee tästä arkikäyttöön täydellisen.

Hot tip: korostusvoiteen voi levittää iholle ennen sävyvoidetta, jos haluaa lopputuloksesta superluonnollisen, ei-meikatun näköisen.

Oranssi tuubi on Bybi Beautyn Babe Balm, monikäyttöinen balmi, jota käytän useimmiten huulirasvana ja joskus superlaiskoina lähes-meikittöminä päivinä tuomaan hohtoa poskipäille ja kulmaluille, joskus luomellekin. Balmi sopii myös meikin alle kosteuttamaan ja tuomaan kuulautta.

Poikkeus luonnonkosmetiikkalinjaani on Yves Saint Laurent. Olen käyttänyt merkin legendaarista valokynää siitä saakka kun olin seitsemäntoistavuotias enkä ole onnistunut löytämään sen voittajaa. Meikkipussista löytyy tällä hetkellä sen uusi versio, Touche Éclat High Cover, joka on pigmenttisempi ja peittävämpi kuin alkuperäinen. Tummien silmänalusten lisäksi sillä saa piiloon arvet ja ihon punoituksen esimerkiksi nenänpielissä.

Toinen meikkipussista löytyvä YSL:n tuote kimaltaa kuvan vasemmassa reunassa. En olisi ostanut tätä huulipunaa itse, sillä en juuri käytä huulimeikkejä, mutta sain sen testiin tovi sitten ja ihastuin. Puna liukuu huulille pehmeästi ja nudesävy näyttää luonnolliselta, suudeltavalta. Pisteet myös siitä, että punaa voi levittää ilman peiliä. Piti tarkistaa tuotteen nimi: Rouge Volupté Shine Oil-In-Stick.

Kuvassa myös silmämeikkiarsenaalini: Absolutionin musta ripsiväri, RMS Beautyn voidemainen luomiväri Eye Polish hohtavassa nudesävyssä Myth sekä Zuii Organicsin kulmakynä ja musta kajal. Jos meikkaan silmät, käytän ripsivärin lisäksi joko voidemaista luomiväriä koko liikkuvalla luomella, tai teen ohuen mustan rajauksen jonka pehmennän sormin.

Aliman luomenpohjustusvoide on ollut kovassa käytössä niinä päivinä kun käytän silmämeikkiä, sillä luomeni ovat nopeasti rasvoittuvaa sorttia. Jostain syystä myös ihoni on alkanut rasvoittua ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien ja siksi olen kaivanut kaapista Hynt Beautyn ohuen puuterin, jota olen tupsutellut kasvojen keskiosiin.

Meikkipussin tärkeät työkalut ovat simpukkapeili, hyvät pinsetit joilla siistin kulmat ja ripsentaivutin, jonka jätin esteettisistä syistä pois kuvista (se on kaamean näköinen, pitäisi ostaa uusi).

Siveltimiä ei meikkipussissa ole, vaikka jokusen omistankin. Tykkään levittää meikit sormin, sillä tavoin lopputuloksesta tulee pehmeä ja luonnollinen. Laiska menetelmäni ei tietenkään sovi mihinkään tarkkaan työskentelyyn, mutta enpä sellaista harrastakaan. Sanotaanko, että meikkaustyylini on enemmänkin ekspressionistinen.

Sellainen setti! Näitä tuotteita saa Naturellesta, JoliestaStockmannilta ja ainakin osan myös Glamlinin kautta. Alehaukoille tiedoksi, että Glamlinin alekoodini on yhä voimassa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kevään tärkein ilmastoteko

Kun perustin blogin lähes kaksitoista vuotta sitten, päätin tehdä siitä poliittisista ja yhteiskunnallisista aiheista vapaan vyöhykkeen, jossa keskityn asioihin, jotka inspiroivat minua. Ajattelin, etten edes tiennyt tarpeeksi politiikasta voidakseni ottaa kantaa julkiseen keskusteluun.

Viime vuosina yhteiskunnalliset aiheet ovat kuitenkin alkaneet vaivihkaa hiipiä mukaan. Yhteiskunnallinen keskustelu ei nimittäin tarkoita vain asiantuntijoiden välistä poliittista debaattia, se koskee kaikkia meitä ja kaikkea meihin vaikuttavaa: valtarakenteita, poliittisia käytäntöjä, instituutioita, infrastuktuuria, kulttuuria jossa elämme. Naisiin kohdistuva väkivalta tai kysymykset kuten onko kaikilla varaa käydä koulua ovat juuri sen keskustelun ytimessä ja blogit ovat loistava väylä tuoda henkilökohtaisia kokemuksia osaksi yleistä ja jaettua.

Olen alkanut myös inspiroitua uudenlaisista asioista, kuten esimerkiksi siitä, että voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus meillä, lapsillamme ja maapallollamme on. Tekemisillämme on väliä ja minä tahdon olla osa ratkaisua, en osa ongelmaa. Minun horinoillani, teidän kommenteilla ja tästä kaikesta syntyvällä keskustelulla on todellakin merkitystä, olivatpa aiheet isoja tai näennäisen pieniä.

Tärkeintä mitä voimme tehdä itsemme ja ilmaston hyväksi juuri nyt on äänestää. Se on kaikkein paras keino vaikuttaa siihen mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään ja miten koko ajan akuutimmiksi muuttuvat ilmastokysymykset taklataan. Ellet äänestänyt ennakkoon, huomenna kannattaa siis painella vaaliuurnille! Sen jälkeen voi mennä hyvällä omatunnolla vaalikahveille (tai kuten me usein, vaaliskumpalle) ja jäädä jännittämään tuloksia. Tänä keväänä niillä on erityisen iso merkitys.

Viime kuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti harvempi kuin joka kolmas nuori. Se tarkoittaa, että yhtä nuorta kohden äänesti peräti kolme 55-69-vuotiasta. Politiikka tuntuu monista varmasti etäiseltä eikä äänestämisellä koeta olevan todellista vaikutusta asioihin. Mutta meidän kaikkien äänillä paraikaa päätetään keitä eduskuntaan valitaan tekemään päätöksiä yhteisistä asioista. Se tarkoittaa, että käytännössä eduskunta edustaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka äänestävät. Haluammeko, että suurten ikäluokkien valitsemat edustajat tekevät keskenään päätökset meitä kaikkia koskevista asioista – vai toivommeko joukkoon nuorempaa verta, jotka ajattelevat enemmän kuten me?

Monet jättävät äänestämättä myös siksi, että eivät löydä täydellistä ehdokasta. On silti paljon parempi äänestää jotakuta, joka on kiinnostunut sinulle tärkeistä asioista ja osuu arvomaailmaltaan mahdollisimman lähelle omaa kantaasi kuin jättää kokonaan äänestämättä. Voit myös äänestää ihmistä, joka edustaa sukupuolensa tai taustansa puolesta ihmisryhmää, joka ei saa äänensä vielä tarpeeksi kuuluviin yhteiskunnassa.

Sopivimpia ehdokkaita on helpointa kartoittaa erilaisten kyselyiden avulla, esimerkiksi Helsingin Sanomien ja YLEn vaalikoneilla. Ei tarvitse tietää juuri mitään politiikasta, riittää että tiedät mikä sinulle on tärkeää. Aina voi myös valita ensin puolueen ja sitten poimia puolueen sisältä sen, joka vastaa eniten omaa arvomaailmaa.

Omaan äänestysvalintaani vaikuttivat minulle tärkeät asiat, kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, varhaiskasvatus ja koulutus, lasten ja nuorten mielenterveystyö, pienyrittäjien asema ja ennen muuta ilmastonmuutoksen torjunta. Näissä vaaleissa ratkaistaan tekeekö Suomi ilmastopolitiikkaa, joka on 1,5 asteen tavoitteen mukaista. Politiikot ovat vastuussa kaikkein merkittävimmistä päätöksistä ilmaston kannalta ja siksi kannattaa äänestää eduskuntaan sellaisia päättäjiä, jotka ovat valmiita tekemään ratkaisevia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Miksi ilmasto on kaikkein tärkein? Jos ilmastonmuutosta ei torjuta nyt, kaikki muut hyvät yhteiskunnalliset tavoitteet ovat turhia.

Olen mukana tukemassa ympäristö- ja kehitysjärjestöjen ilmastokampanjaa nimeltä Korvaamaton. Yhdeksän suomalaista järjestöä WWF Suomesta Luonto-Liittoon ja Greenpeaceen ovat yhdistäneet voimansa tehdäkseen nyt käsillä olevista eduskuntavaaleista aidot ilmastovaalit. Kampanjan tavoitteena on yhdessä kansalaisten kanssa muistuttaa poliitikkoja siitä, mikä on meille suomalaisille korvaamatonta. Ilmastonmuutos nimittäin uhkaa kaikkea mikä on meille tärkeää: lastemme tulevaisuutta, hyvinvointipalveluita, luontoamme ja vuodenaikojamme.

Kuten Korvaamaton-kampanjasivun infograafista näkyy, puolueiden välillä on ilmastotavoitteisiin sitoutumisen suhteen suuria eroja, mutta jokaisesta puolueesta löytyy ilmastosta kiinnostuneita ehdokkaita. Äänestämällä vaikutamme siihen ketkä tekevät päätökset puolestamme. Kampanjaan osallistumalla voimme auttaa tulevia kansanedustajia pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt on aika toimia.

Kuvat on otettu viime heinäkuussa Lapissa Kattilakoskella juuri ennen kuin kolmenkymmenen asteen helleputki katkesi ukkosmyrskyyn.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA