Päiviä, iltoja

✖ TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI

Heräsimme ensimmäisenä aamuna valoon, koirat välissämme. Aurinko tulvi bambusäleikköjen raoista, paljasti talvikuukausina kertyneen pölyn ja sotkun, jonka olimme saaneet aikaiseksi saapuessamme myöhään illalla. Olimme vain nostaneet matkatavarat sisään, ruokkineet jaloissa pyörineet nälkäiset eläimet, pedanneet sängyn pirtin nurkassa, kaivelleet matkalaukusta hammastahnaa muistamatta, että sitä jätettiin viime syksynä kylpyhuoneen kaappiin juuri tätä hetkeä varten.

Aamun ensimmäinen tehtävä heti heräämisen jälkeen: kahvinkeittimen pyyhkiminen pölystä, kahvipurkin avaaminen ja nuuhkiminen (oli vielä kunnossa). Talo on ollut kylmänä talven yli, täällä oli vielä toissapäivänä sisällä vain yksi tai kaksi plusastetta. Kahvikupit lepäsivät kuivauskaapissa siinä kohdassa, johon olin ne viime lokakuussa lähtöaamuna asettanut. Jarnon lempikupit ovat korkeita ja tukevia, vanhaa Arabiaa. Minun lempikuppini on kirppikseltä löytynyt nimetön käsintehty muki, niin iso että voi vähän huijata itseään, sanoa juoneensa “vain yhden kupin” kohtaamatta tosiasiaa, että mukiin mahtuu puoli litraa kahvia.

Talo nitisi talven jäljiltä, oikoi kohmeisia hirsiään. Tervehdin kuistia ja pirtin pöytää, kosketin leivinuunin kylkeä ja kotilieden valurautaista pintaa, availin ja suljin ovia. Olimme lämmittäneet talon huoneista vain pirtin ja keittiön. Vierashuone lämpenee vasta sitten kun vieras saapuu ja loput kaksi huonetta, no, ne ovat niinsanotusti työn alla. Toisesta tulee tänä kesänä meidän makuuhuone ja siitä toisesta jonain vuonna kylpyhuone sitten kun meillä on varaa ryhtyä urakkaan. Silloin voimme purkaa pirtistä leivinuunin viereen 70-luvulla rakennetun pikkuvessan.

Ostimme Pellosta ruokakaupasta kauramaidon, kananmunien ja muiden välttämättömyyksien lisäksi oransseja tulppaaneja.

Teki mieli alkaa heti tuulettaa ja siivota, valmistella asioita uutta kesää varten. En ollut ainoa kärsimätön, Jarno oli jo kiskonut raksahousut jalkaan ja käynyt tutkimassa miltä tuleva makuuhuoneemme näyttää talven jäljiltä (vastaus: yhtä keskeneräiseltä kuin syksyllä lähtiessämme). Mutta maltoimme mielemme ja menimme ensin aamukahville kuistin rappusille, se on paras mahdollinen paikka aloittaa päivä. Aurinko lämmitti jo puisia portaita. Katselimme koiria jotka kirmasivat puoliksi sulanneella pihalla ja kiipeilivät aurausvallien yli hangille. Naapuri oli ystävällisesti käynyt auraamassa pihatien, muuten olisimme saaneet kahlata sadan metrin matkan perille puolitoistametrisen kinoksen läpi.

Kun olimme edellisenä iltana saapuneet Kittilästä ja kantaneet laukut sisään, olimme ihan ensimmäiseksi poltelleet salviaa. Siitä on tullut täällä tapa, talo on yli satavuotias ja nurkkiin kertyy monenlaista. Kasuaalia noitailua, naurattaa ilmaisu jonka opin yhdeltä teistä. Kuljimme savuavan salvian kanssa hämärässä huoneesta huoneeseen, kiersimme ne nurkkia myöten, puhalsimme savua kaappeihin ja komeroihin. Pöllytimme ummehtuneen ilman ja pysähtyneen energian ulos, teimme tilaa uudelle.

Salvian polttamisen lomassa esitimme toiveita alkaneelle keväälle, tulevalle kesälle ja syksylle. Toivoimme pitkiä unia ja onnellisia päiviä, hyvää kahvia, remonttionnea, kaunista ja vähäsateista kesää. Voimia ryhtyä viikkoja kestävään talonmaalausurakkaan. Nokosia, uintireissuja, notkuvia viinimarjapensaita. Mahdollisuuksia tehdä täällä töitä, mahdollisuutta pitää täällä heinäkuussa muutaman viikon loma. Retkeä tai kahta vielä pohjoisemmaksi. Tuntui juovuttavalta sanoa ääneen kaiken mitä halusimme, kuin se olisi ollut jotain hurjaa, vähän vaarallista.

Ihan kaikkea emme sanoneet ääneen. Emme maininneet toiveita, joista luopuminen tekisi liian kipeää. Ne lepattivat ympärillämme kuin hämärässä välkehtivät perhoset, joita katsotaan ihan läheltä vain silloin kun on tarpeeksi vahva, tarpeeksi vakaa olo.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

38 thoughts on “Päiviä, iltoja

  1. Luen tätä kaukana kotoa, Yhdysvaltojen itärannikolla, ja nyt iski koti-ikävä vaikka en edes ole pohjoisesta kotoisin. Ihana kuvaus kesän kutsumisesta kotiin ja uuden aloittamisesta <3

  2. Ethän mainosta salvian polttamista ja tee siitä juttua Suomessa. Se on alkuperäisasukkailta pöllitty rituaali. Jenkeissä Urban Outfittersit ja muut myy salviaa hipstereille sillä tahdilla, että se alkaa olla liian kallista alkuperäiskansojen jäsenten hankkia, sillä isot kauppaketjut ostaa sitä niin paljon viljelijöiltä. Osalle alkuperäiskansoista salvian polttamisella on kulttuurillinen ja hengellinen merkitys.
    Pahoittelen saarnaani, jos jompikumpi teistä kuuluu alkuperäiskansoihin. Jos kumpikaan ei kuulu, en pahoittele vaan painotan tekojenne vastuuttomuutta ja ajattelemattomuutta. Kunnioitusta omaa ja muiden kulttuureja kohtaan. Omastakin kulttuureistanne varmasti löytyy tapoja tilojen “puhdistamiseen”. Käyttäkää niitä?

    Tässä esim. lisätietoa:

    https://m.huffingtonpost.ca/amp/2018/11/29/indigenous-people-sage-and-smudge-kits_a_23602571/

    • Kiitos viestistäsi. En mielestäni mitenkään mainostanut salvian polttoa emmekä ole ostaneet salviaamme mistään jenkkiketjusta, vaan Meksikosta alkuperäiskansojen jäseneltä. Olen suhtautunut salvian polttoon aina kunnioituksella ja toteuttanut sen rituaalina parhaan osaamiseni mukaan. En tiennyt, että tästä on tullut iso ilmiö Amerikassa.

      On hienoa, että kulttuurisesta omimisesta keskustellaan nykyään ja kivaa kun tulit valistamaan, mutta arvostaisin, jos asioista voisi puhua neutraalisti heittelemättä heti syytöksiä vastuuttomuudesta ja ajattelemattomuudesta.

  3. Voi rakkaus!

    (Mä hiillostan katajaa. Energiaputsin lisäksi se saa huushollin tuoksumaan sinettivahalta ja vähän ravintolaltakin.)

    • Ooh! Liittyykö tähän jokin vanha tapa vai oletko keksinyt tämän itse? Koitin googlata, mutta ei tullut mitään vastaan.

      • Mussa on sellainen ominaisuus (tai tyyppivika, jos asiaa ei osaa hallita), että imen toisten ihmisten tunteet itseeni. Joskus tuntuu hyvältä, joskus ihan kuolemalta. Asian kanssa kyllä pärjää kun sen älyää ja siihen oppii, ja oppiminen käy ihan kananpojan askelin. University of youtube valisti sitten katajasta, ja tartten kyllä kaiken avun ja vahvistuksen mitä löydän.

  4. Niin kaunista. Onnellisia hetkiä teille sinne :)

    Kerro tästä salvian polttamisesta lisää! Käsite on tuttu ja looginen tällaiselle taikauskoiselle, mutta käytännön informaatiota puuttuu. Mistä ostaa salviaa, saako Helsingistä jostain helposti? Kaikenlaisia sivustoja aiheesta tietty on, mutta ne menevät helposti niin sanotusti vähän yli. Ja palaako se nätisti vai roihuaako? Nim. Ostimme juuri kesäpaikan, jonka entosen omistajan verijäljet ovat vielä seinillä ja lattialla.. Tunnen selkäpiissä tarvetta puhdistaa ilmaa ennen käyttöönottoa.

  5. Upea Torniojokilaakso-äitini puolelta olen ’kotoisin’ sieltä- jollain lailla tuo alati virtaava Torniojoki aina virtaa minussakin, ihanaa kevättä, HeidiS

  6. Kaunista, mutta talolle eitaida olla hyväksi, jos se on ihan kylmillään. Omistan itsekin vanhan talon ja siellä pidetään n. 15 asteen peruslämpö.

  7. Tämä oli kuin muumien elämästä :) Odotin vaan, milloin Nuuskamuikkunen ilmaantuu paikalle soittelemaan kevätlaulua. Ehkäpä viimeistään ensi kuussa.

    Pohjoiset tekstit koskettavat erityisesti. Isäni suku on vastaavasta peräpohjalaisesta kahden perheen talosta hieman pohjoisemmasta vain,
    Kemijokivarresta.
    Näitä taloja ei säästynyt liikaa Lapin sodassa. Mahtavaa, että herättäen henkiin tuon uinuvan kaunottaren.

  8. Kirjoitat uskomattoman lumoavasti ja erityisesti silloin, kun olette pohjoisessa kodissanne. Ihan kuin olisin itsekin mukana kuvin ja sanoin kerrotussa tarinassa. Onnea ja iloa päiviinne siellä ja kaikkialla muuallakin.

  9. Frendien Joye taisi sanoa jotain seuraavaa “kun sydän on puhdas ja toivoo oikein lujasti, niin toiveet voi toteutua” :D

  10. Kiitos runollisen haikeasta tekstistä. Sielu jää vielä toviksi viipyilemään tuohon tunnelmaan ✨

    • Noita 60-luvun rottinkituolejako tarkoitat? Ne olemme löytäneet kirppikseltä!

  11. Uppouduin taas tekstiisi niin, että hämmennyin kun se loppui. Sitten taas muistin, että luen blogiasi, en kirjaa.

  12. Ihana, ihana, ihana teksti. Vedet nousivat silmiin. Tämä oli – äsken työmatkalla kohtaamani lämpöisen auringon ohella – paras aloitus uuteen viikkoon.

    Kevään valoa teidän molempien elämään!

  13. Rakastan kirjoituksiasi tuolta. Luot paikasta samalla taianomaisen ja kouriintuntuvan elävän. Ehkä siellä syntyy se kirja josta joskus olet kertonut. Suotuisia aikoja kaikille toiveille! Ja ihanaa kevättä!

  14. Meni kylmät väreet viimeisestä kappaleesta. Osaat kuvata kaiken niin kauniisti ja löydät aina oikeat sanat. Nauttikaa Lapista!
    Remppakuulumisia odotellen,
    Fani

  15. Voi että rakastan tätä lumoa jota tämän blogisi kautta annat/annatte.
    Tuo pohjoisen koti. Kaikkine historioineen. Jotain käsittämättömän upeaa. Eilenkin instassa olleet valokuvat ja tarinat…
    Olette kyllä hyvin onnekkaita. Kiitos että teette meidät lukijatkin osalliseksi kaikesta tuosta. Onnellista kevättä ja kesää teille! <3

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.