Turvallisempi joulu tytöille

Kaupallinen yhteistyö Solidaarisuus

Kun olin pieni, rakastin joulua aivan kuten suurin osa lapsista. Hain isän kanssa joulumännyn, kuusia ei Australiassa kasvanut. Sen koristelu oli koko perheen yhteinen tehtävä. Melbournen suomalaisen yhteisön joulunvietossa minä ja veljeni pääsimme maistamaan ensi kertaa riisipuuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Juoksimme ympäri pihaa muiden lasten kanssa, kun äiti puhui aikuisten kanssa kieltä, jota emme ymmärtäneet. Lahjat avattiin aussilaiseen tapaan jouluaamuna. Pukki muistutti hämmentävän paljon isäni parasta ystävää.

Minä ja veljeni käymässä Suomessa ensi kertaa. Suomalainen pukki jännittää.

Kaikille tytöille joulu ei tarkoita kihelmöivää odotusta ja kivoja juttuja perheen kanssa. Itseasiassa miljoonille se on vuoden pahinta riskiaikaa. Joulukuu on esimerkiksi Keniassa yksi suurimmista silpomissesongeista, koska lomalla tytöillä on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista. Silpominen tehdään salaa, koska se on Kenian laissa kielletty. Tekijänä on usein sairaanhoitaja, joka tekee työn pimeänä lisätienestin vuoksi: yhden tytön silpomisesta voi ansaita keskimääräisen kuukausipalkan.

Silpomaton-kampanjan joulukeräys kerää varoja silpomisen vastaiseen työhön, kuten äitien kouluttamiseen silpomisen haitoista ja turvaleirien järjestämiseen silpomisvaarassa oleville tytöille. Koulujen loma-aikoihin ajoittuivat turvaleirit opettavat tyttöjä silpomisen vaaroista, omista oikeuksistaan ja siitä kenen puoleen he voivat kääntyä, jos epäilevät olevansa vaarassa joutua silvotuksi.

Minä Lucia-neitona. Tärkeä tehtävä, tärkeä olo.

Joulukeräyksen takana on Solidaarisuus-järjestö, joka edistää tyttöjen ja naisten oikeuksia Keniassa, Somalimaassa ja Nicaraguassa. Lähes 50 vuotta toiminut Solidaarisuus on erikoistunut tyttöjen silpomisen vastaiseen työhön, jonka rahoituksessa kuukausi- ja kertalahjoittajilla on tärkeä rooli. Tämän kirjoituksen tavoitteena onkin kannustaa mahdollisimman moni teistä osallistumaan keräykseen, jotta mahdollisimman moni tyttö saisi turvallisen joulun. Solidaarisuus kouluttaa myös paikallisia silpomisen vastaiseen työhön kiertämään kyliä, virastoja, sairaaloita ja kouluja kertomassa silpomisen terveysvaaroista, järjestämässä keskustelutilaisuuksia ja tietoiskuja.

Olen kirjoittanut aiemminkin naisiin kohdistuvasta väkivallasta: omakohtaisia kokemuksia lähisuhdeväkivallasta ja ajatuksia tyttöjen silpomisesta. Ne ovat kaikki osa rakenteellista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka on syöpynyt vähän eri muodoissa eri kulttuureihin usein niin tiukasti, että sitä ei osata kyseenalaistaa. Juuri siksi on tärkeää pitää aihetta esillä, puhua siitä uudestaan ja uudestaan, jotta syvälle juurtuneet asenteet ja tavat vihdoin muuttuisivat.

Sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus on järjestelmällistä väkivaltaa tyttöjä ja naisia kohtaan, ja koskee aivan valtavaa määrää: UNICEFin arvioiden mukaan maailmassa on yli 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista yli 30 maassa. Joka ainoa vuosi noin 3 miljoonaa tyttöä silvotaan, suuri osa alle 10-vuotiaana, nuorimmat vastasyntyneinä. Silpomista tapahtuu eniten Länsi-Afrikasta Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella sekä joissakin osissa Lähi-itää ja Aasiaa.

Harvan lapsuus on pelkkää auringonpaistetta, mutta minun ja ystävieni ei tarvinnut pelätä silvotuksi tulemista.

Silpominen on äärimmäisen julma, vähintään 2000-vuotinen perinne, jolla ei ole mitään lääketieteellistä tai uskonnollista perustetta, vaikka sillä sitä usein perustellaan. Silpominen nähdään siirtymäriittinä tytöstä naiseksi ja siihen liittyy vahvoja uskomuksia puhtaudesta ja naimakelpoisuudesta: silvottu tyttö on valmis avioliittoon ja äitiyteen, vaikka hän on vielä itsekin vasta lapsi.

Tuntuu absurdilta ajatella, että olisin itse vaikka 10-vuotiaana ollut menossa neljännen luokan sijaan naimisiin itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Esimerkiksi Kenian Kisiissä silvottu tyttö pyritään naittamaan seuraavan 3 vuoden aikana ja yläasteikäisellä naimisissa olevalla tytöllä voi olla jo useampi lapsi. Lapsista huolehtiva tyttö putoaa helposti koulusta pois, mikä tekee hänestä taloudellisesti riippuvaisen aviomiehestään. Ilman koulutusta, lukutaitoa ja kykyä saada tietoa omista oikeuksista ongelma kertautuu helposti myös seuraavalle sukupolvelle.

Silpomisella halutaan myös kontrolloida tytön seksuaalisuutta, hillitä halukkuutta ja varmistaa neitsyys ennen avioliittoa. Se on kaikenlaiseen kontrollointiin tehokas keino, sillä silpomisella on valtavat psyykkiset ja fyysiset seuraukset. Silpominen tekee yhdynnöistä tuskallisia ja synnytyksistä hengenvaarallisia niin äidille kuin vauvalle.

Seuraava kappale tuntuu hirveältä kirjoittaa ja varmasti yhtä hirveältä lukea. Silpomisen äärimmäsessä muodossa tytöltä poistetaan partaterällä tai muulla terävällä välineellä kaikki ulkoiset sukuelimet ja alue ommellaan umpeen. Virtsaa ja kuukautisverta varten jätetään pieni ulostuloaukko. Yhdyntöjä ja synnytyksiä varten alue avataan ja ommellaan kiinni uudestaan. Lievemmissä muodoissa klitoriksen näkyvä osa tai pala klitoriksen huppua poistetaan. Kivunlievitystä ei ole yleensä tarjolla mihinkään näistä.

Välittömiä riskejä silpomisen jälkeen ovat kipushokki, verenmyrkytys, tulehdukset, verenvuoto ja kuolema. Muita mahdollisia ongelmia ovat hiv-tartunnan saaminen likaisista välineistä, sisäsynnytintulehdukset, krooniset virtsatieinfektiot, hengenvaaralliset synnytykset, fistulat, arven liikakasvun ongelmat, virtsaamisongelmat, virtsan pakkautuminen ja virtsakivet, kuukautisveren pakkautuminen ja kovat kivut.

Psyykkiset traumat ja lapsen perusturvallisuuden järkkyminen lienevät väistämättömiä seurauksia suurimmalle osalle silpomisen läpikäyvistä tytöistä. En pysty edes kuvittelemaan millaisena olisin itse kokenut sen. Että oma perheeni olisi vienyt minut jonnekin kohtaamaan jotain sellaista, ja jättänyt minut verta valuvana ja itkevänä makaamaan 15 päiväksi, kuten kävi 8-vuotiaana silvotulle Amaalille.

Lapsuuden leikkejä kotona Melbournessa.

Länsimaisen korvaan tämä kuulostaa absurdilta, mutta tyttöjään silpovat yhteisöt eivät koe harjoittavansa väkivaltaa, vaikka sillä on vakavia seurauksia ja voi johtaa pahimmillaan kuolemaan. Heille se on perinne, joka varmistaa tytölle hyvän tulevaisuuden. Silpomisen jopa uskotaan vahvistavan tyttöä, olevan hyväksi terveydelle. Vaikka silpomista seuraisi valtavien kipujen lisäksi komplikaatioita ja tulehduksia tai jopa kuolema, niitä ei osata yhdistää silpomiseen, vaan niitä selitetään muilla syillä. Silpomista jatkavat nimenomaan naiset, koska uskovat suojelevansa sillä tyttöjään: silpomaton tyttö ei pääse välttämättä naimisiin ja hänet voidaan raiskata, minkä jälkeen koko yhteisö saattaa hylätä hänet. Solidaarisuus-järjestön sivuilla on havainnollistava juttu juuri siitä miten pelko yhteisön hylkäämisestä voittaa rikosseuraamusten pelon.

Niin: silpomisen kieltäminen lailla ei auta, sillä sitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä ja tarpeellisena toimenpiteenä, eikä sitä raportoida poliisille. Esimerkiksi Keniassa silpominen kiellettiin lailla vuonna 2011, mutta maassa on silti paikkoja, joissa yli 95% tytöistä silvotaan. Laki on johtanut myös siihen, että silpomisia suoritetaan entistä enemmän salaa kodeissa sairaanhoitajien toimesta.

Tämäkin kuva on Suomesta. Olemme hakemassa joulukuusta mummon kanssa. Veli istuu pulkassa.

Lainaan viimekeväistä kirjoitustani: Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen vaatii sanoja ja tekoja, vaiettujen asioiden avointa käsittelyä, epäkohtiin reagoimista, vanhentuneiden sukupuoliroolien haastamista ja ennen muuta asenneilmapiirin muutosta, poliittisia päätöksiä ja väkivaltaan puuttuvaa lainsäädäntöä. Jokaisella naisella on oikeus elää turvassa omassa kehossaan, pelkäämättä fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Sen pitäisi olla itsestäänselvää, mutta siitä ollaan vielä todella kaukana. Siksi tarvitaan puhetta, toistoa ja tarinoita, jotka saavat meidät voimaan pahoin, avaamaan silmämme todellisuudelle, jossa liian moni elää.


Anna Salmen animaatio kuvaa hyvin sitä miten silpominen määrittää tytön tulevaisuutta.

“Silpomisella on kohtalokkaat seuraukset tytön elämälle. Tämä joulu voi määrittää kaiken. Auta nyt.”

Pienelläkin lahjoitussummalla on konkreettinen vaikutus! Solidaarisuus-järjestön esimerkit saavat miettimään miten vähäisestä summasta jonkun koko elämä voi lopulta olla kiinni:

10€ ~ Koulutamme äidin silpomisen haitoista, jotta hän säästäisi tyttärensä leikkaukselta.
20€ ~ Neljä nuorta pääsee silpomisperinnettä käsittelevään koulutukseen, jotta tulevat sukupolvet eivät jatkaisi perinnettä.
30€ ~ Silpomisvaarassa oleva tyttö pääsee turvaleirille. Leiri toimii vaihtoehtoisena aikuistumisriittinä silpomiselle.

Lahjoita nyt haluamasi summa Solidaarisuus-järjestön lahjoitussivun kautta tai MobilePaylla numeroon 14165 (vastaanottajan nimi on Silpomaton). Olen mukana, oletko sinäkin?

Lahjaksi secondhandia ~ 10 vinkkiä

Ystäväpiirissä on viime vuosina yleistynyt tapa antaa lahjaksi ajatuksella valittuja käytettyjä esineitä. Jotain kirppiksellä tai antiikkikaupassa vastaantullutta, josta aavistaa toisen ilahtuvan, divarista metsästetty kirja, tai löytö omasta kaapista: esine, jota tietää toisen ihailleen ja himoinneen.

Kaikki kuvien aarteet ovat myynnissä Töölön Relovessa!

Rakastan tätä tapaa. Maailma hukkuu tavaraan, pärjäisimme seuraavat sata vuotta sillä mitä meillä jo on. Mitä useammin löydämme uuden sijaan käyttöä tavaroille, jotka ovat jo olemassa, sen kestävämpi.

Eihän lahjan tarvitse toki olla esine ollenkaan – yhä useammin tulee annettua jotain aineetonta, tai sovittua yhdessä, että skipataan lahjat kokonaan. Silti moni haluaa muistaa rakkaita jollain konkreettisella. Silloin käytetty on aina vastuullisempi ja parempi valinta: se ei kuormita ympäristöä, ja saattaa hyvin olla kevyempi lompakollekin.

Saviveistos, erittäin ajankohtainen taidekirja (Helenen näyttely Ateneumissa on ♥) ja vihreästä marmorista tehty tuhkakuppi.

Eikä kyse ole toki vain vastuullisesta valinnasta. Rakastan itse secondhand -lahjoja, ne ovat usein merkityksellisimpiä. Secondhand-lahja on aina persoonallinen, vastaanottajaaa ajatellen valittu, pohtien millaisista asioista hän pitää. Käytettynä hankitussa lahjassa on myös aina ripaus taikaa, tunne siitä että oikeat esineet ja ihmiset löytävät toisensa. Secondhand-lahjan hankintaa ei voi suunnitella etukäteen samalla tavalla kuin uuden tavaran, joka odottaa kaupan hyllyllä satojen samanlaisten joukossa. Itse katselenkin lahjaksi sopivia esineitä pitkin vuotta ja ajoitan niiden antamisen syntymäpäiviin tai jouluun. Joskus annan lahjoja muuten vain, jos en jaksa odottaa seuraavaan merkkipäivään (ja joskus en ollenkaan, jos en löydä mitään sopivaa, koska väkisin ei pidä hankkia mitään – silloin voi keksiä muita tapoja muistaa läheisiä).

Mutta millaisia secondhand-aarteita voi kääräistä lahjapakettiin? Uskon, että tunnistat kyllä, kun törmäät esineeseen, jota lahjansaaja tarvitsee tai arvostaa, mutta seuraavaksi vinkkejä ja inspiraatiota helpottamaan alkuun pääsemistä.

Vasemmalla Arabian maljakko 70-luvulta, oikealla Kupittaan saven tuhkakuppi 60-luvulta. Molemmat käsinmaalattuja. Ylimmässä kuvassa Kupittaan saven 60-lukulaisia kulhoja.

 Vintagekeramiikka sopii moneen kotiin. Kukkien ystävä arvostaa maljakkoa, kauniista kattauksista nauttiva voisi ilahtua keraamisesta vadista. Katselen kaikkialla aina keramiikkaa ja rakastan erityisesti Arabian ja Kupittaan saven käsinmaalattuja astioita ja maljakoita – ne ovat kaikki uniikkeja. Pentikin vanhoista sarjoista löytyy myös keramiikkaa, joka näyttää tänä päivänä tuoreelta. Käsintehty keramiikka on myös ihanaa: pohjasta voi bongailla nimikirjaimia ja vuosilukuja, arvailla millaisen tyypin käsissä se on syntynyt.

Ikisuosikkini keramiikkarintamalla: punasaviset viilikulhot, joita tehtiin paljon 50- ja 60-luvuilla. Niihin on usein maalattu raitoja tai muita kuvioita. Tykkään tarjoilla niistä naposteltavaa, kuten pähkinöitä ja oliiveja. Ovat myös hurmaavia aamiaiskulhoja jugurtin tai puuron tarjoiluun. Veisin lahjaksi joko nipun samanlaisia kulhoja tai lajitelman sopivasti erilaisia.

Runokokoelma “Täällä kaukana” sisältää Tuomas Anhavan suomentamia tankarunoja vuodelta 1975.

✖ Ajatuksella valittu kirja. Jos läheisesi rakastaa kirjoja yhtä paljon kuin minä, et voi mennä pieleen kääräisemällä lahjapaperiin kauniin vanhan kirjan. Jos tunnet lahjansaajan kirjamakua, etsi käsiisi tyylikäs painos joltain hänen lempikirjailijaltaan tai romaani, jonka aiheesta uskot hänen pitävän. Jos haluat tehdä vaikutuksen, se onnistuu takuuvarmasti metsästämällä jonkun hänelle tärkeän teoksen ensimmäisen painoksen. Kysy antikvariaateista tai kokeile onneasi netissä.

Jos et ole varma mitä etsiä, katsele vanhoja runokirjoja, taidekirjoja ja lahjansaajan kiinnostuksen kohteisiin sopivia elämänkertoja. Myös kaunis kuvakirja jostain kiinnostavasta aiheesta toimii, jos aavistat, että hän nauttisi teoksen visuaalisuudesta. Kirjalahja voi olla myös hauska tai jotain aivan yllättävää.

✖ Vadit, korit ja tarjottimet. Kaikenlaiseen säilytykseen ja tarjoiluun sopivat esineet ovat ihania lahjoja, varsinkin kun pakettiin voi kääriä lisäksi vaikka suklaata tai itsetehtyjä keksejä. Olen itse antanut lahjaksi kauniisti kuluneita vanhoja puukulhoja ja suuria vintagekoreja, joihin olen kerännyt hedelmiä. Pidä silmät auki myös tiikkiesineiden varalta.

Ranskalaiset vintageviskilasit sopivat myös mehu- tai vesilaseiksi.

✖ Laadukkaat astiat. Minimalistille kannattaa antaa lahjaksi täydennyksiä astiasarjaan, jota hän kerää. Käytettynä on helppo löytää niin Iittalaa, Arabiaa kuin Marimekkoa. Muille voi katsella esimerkiksi kristallisia viskilaseja, viinilaseja tai kahvikuppeja, jotka sopivat lahjansaajan tyyliin. Annoin kerran lahjaksi pienen setin vintageviinilaseja ja hyvän pullon viiniä.

✖ Kauniit käyttöesineet. Käytännöllinen lahja toimii aina. Tarvitseeko lahjansaaja morttelin, jälkiruokalusikoita, pullonavaajan? Secondhand-valikoimista löydät persoonallisia ja kestäviä vaihtoehtoja.

Arabian valmistama 60-luvun ruskea hillopurkki on Ulla Procopén suunnittelema. Oikealla vihreä marmorinen mortteli.

Lasiset vadit sopivat niin oliivien tarjoiluun kuin saippuakulhoksi tai korujen säilytykseen.

Kaikki eivät saaneet hymytyttö- tai -poikapatsasta koulussa, mutta sellaisen voi saada omakseen jälkitoimituksena. Kuvan hymytyttö on vuodelta -55. 

Taide-esineet. Katselen aina kirppiksillä ja antiikkikaupoissa pieniä kipsiveistoksia, savipatsaita ja puuesineitä, jotka sopisivat omaan tai jonkun läheisen sisustukseen. Parhaat ovat uniikkeja ja huokuvat sielua, jota ei saa uutena kaupasta. Rakastan myös marmori- ja kivimunia, joiden sileässä viileydessä on jotain rauhoittavaa – olen vienyt niitä lahjaksikin ystäville, joiden olen aavistellut laillani tykkäävän niistä. Myös taidegrafiikkavedoksia, hiilitöitä ja pieniä maalauksia näkee usein keskimääräiseen lahjabudjettiin sopivaan hintaan. Muista myös lasi- ja keramiikkataide! Säkällä voit tehdä arvokkaitakin löytäjä kohtuuhintaan. Taide-esineiden ostaminen toiselle ei vaadi suurta taiteen tuntemusta, vaan pikkuisen intuitiota ja toisen sisustusmaun tuntemista.

Wäinö Aaltosen signeerattu litografia vuodelta 1960.

Vasemmalla abalonesta (tietynlaisen simpukan kuoresta) tehty tuhkakuppi 60-luvun Californiasta.

✖ Vintagekoru. Koru on aina tosi henkilökohtainen lahja, joten tämä toimii vain, jos tunnet lahjansaajan maun! Olen itse antanut lahjaksi 60-luvun rannerenkaan, pitkiä riipuksia ja rintaneulan, joka oli niin saajansa näköinen, että sitä ei vaan voinut ohittaa. Siitä tuli hänen lempikorunsa. Jarnon kanssa olemme myös ostaneet toisillemme useita vintagekoruja (osa löytyy tästä vanhasta kirjoituksesta).

✖ Kulhot ja vadit pikkutavaran säilytykseen. Turvallisempi vaihtoehto kuin koru. Pienessä keramiikkakulhossa tai lasivadissa voi säilyttää kaikkea koruista huulirasvaan ja taskun pohjalla pyöriviin kolikkoihin. Rakastan itse vanhoja tuhkakuppeja. Juuri kukaan ei polta enää, mutta lähes kaikilla ajelehtii pöytätasoilla pikkuesineitä, jotka pysyvät paremmin järjestyksessä, jos niille on osoitettu oma paikka. Myös kristallirasiat ovat ihania. Itse säilytän sellaisessa hiuslenkkejä.

Suosittelen metsästämään lahjaksi sopivia esineitä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista, secondhand- ja vintagekaupoista ja antiikkikaupoista. Muutama pääkaupunkiseudulla sijaitseva lempipaikka mainitakseni:

Fasaani & Helsinki Secondhand (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Yli sata neliötä antiikkia ja vintagea kalusteista astioihin ja koruihin. Valikoima vaihtuu viikottain. Täältä bongaat myös kaupungin laajimman astiavalikoiman.

Koopernu (Korkeavuorenkatu, Ullanlinna)
Hyvällä maulla kuratoitua vintagea ranskalaisen tyylin ystävälle. Jos et jaksa metsästää löytöjä laajasta valikoimasta vaan haluat tehdä täsmäiskun, suuntaa tänne.

Roban Fida (Iso Roobertinkatu, Punavuori)
Paras Fida kauniiden vintage-esineiden ja -kalusteiden bongaamiseen. Tiheästi vaihtuva valikoima.

Momono (Yrjönkatu, Designmuseon kulmilla)
Vintagea, taidetta ja designia värikkäällä maulla. Putiikkia pitää pariskunta, jonka kanssa voi keskustella loputtomiin suomalaisesta lasisuunnittelusta ja taidekeramiikasta.

Fargo Vintage (Fleminginkatu, Kallio)
Kaunis valikoima vintagekalusteita ja designesineitä menneiltä vuosikymmeniltä, painotus 50-70-luvun tavarassa. Myös pieni vinyylivalikoima.

Frida Marina (Kaarlenkatu, Kallio)
Vintagevaatteita ja -sisustusesineitä 1940-1980-lukujen varrelta. Valikoidun vintagetavaran lisäksi myynnissä on asiakkaiden tuomia secondhand-aarteita.

Punavuoren Patina (Sepänkatu, Punavuori)
Sympaattinen itsepalvelukirppis, jonka alakerrassa on myös pieni antiikkikauppa.

Antiikkikauppa Ritva Blomqvist (Pikku Roobertinkatu, Kaartinkaupunki)
Aivan mahtava, aarteita pullottava antiikkikauppa, jossa notkuu Ritvan lisäksi yleensä lauma kanta-asiakkaita. Hinnat ovat neuvoteltavissa.

C. Hagelstam Antikvariaatti (Fredrikinkatu, Punavuori)
Kaupungin paras kirjadivari, myös harvinaisuuksia ja vanhoja karttoja. Jos etsit jotain tiettyä, kysy täältä.

Netissäkin valikoimaa riittää: kurkkaa ainakin ToriHuuto.net ja huutokauppakamari Bukowskis.

Vielä yksi vinkki Helsingissä liikkuville! Minulla ja sisustussuunnittelijaystävälläni on Töölön Relovessa VINTAGE POP-UP, jossa on myynnissä kuratoitu kokoelma kuvausrekvisiittana tai käytössämme palvellutta vintagea astioista taide-esineisiin ja kirjoihin. Näissä kuvissa vilahtavat esineet löytyvät sieltä, kahvilassa sijaitsevasta mustasta vitriinistä. Pop-up palvelee Töölön Reloven aukioloaikojen puitteissa jouluviikolle asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kaikki häipyy, on vain nyt

Kun olin teini, kuuntelin vanhojen rokkisuosikkieni – The Doorsin, Led Zeppelinin ja Danzigin – ohella Eppu Normaalia. On vähän vaikea selittää miksi toiselta puolelta maapalloa Lappiin muuttanut teinityttö innostui keski-ikäisten miesten luotsaamasta suomalaisyhtyeestä, mutta sillä oli jotain tekemistä Martti Syrjän sanoitusten kanssa. Olin osannut suomea vasta pari vuotta, mutta oppinut jo rakastamaan sen kauneutta. Pidin valtavasti Syrjän rujolla tavalla sointuvista riimeistä ja kirjoittelin niistä yläasteella äidinkielen esseitä, vaikka kielikuvat eivät täydessä laajuudessaan vielä silloin auenneet.

Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet
Palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin paksuin rukkasin
Ihmetellen minne kaikki palat hukkasin
En unta saanut ja näin jäin miettimään

Kaiken minkä muistan aika kutistaa
Mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän
Ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän

Kiinnostus laululyriikkaan oli näin jälkikäteen ajatellen suureksi avuksi, kun opettelin ymmärtämään ja kirjoittamaan suomen kieltä. Oli muitakin lyriikkavetoisia suomalaissuosikkeja, kuten Dave Lindholm, Sielun veljet sekä Lapin pojan A.W.Yrjänän tähdittämä CMX-yhtye. Mutta niistä lisää joskus toiste, nyt pitää mäyhätä Epuista! Löysin kuvitukseksi nipun kuvia minun ja Jarnon Tampere-reissulta vuosien takaa, ne saavat Tampere-yhteyden ansiosta kelvata.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Oli mielessäni elämäni olemattomuus
Kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä
Vain tämän hetken voi nähdä peilistä

Soitin paljon Valkoista kuplaa, Eppujen vuonna 1986 ilmestynyttä albumia, jolta löytyy mm. klassikkokappale Joka päivä ja jokaikinen yö. Se oli toinen biiseistä, jonka Jarno lauloi häissämme. Silti Eppu-suosikkini siltä levyltä on aina ollut Kaikki häipyy, on vain nyt. Sen melankoliassa on jotain mikä rutisti sieluni pieneksi mytyksi nyrkkiin jo silloin kun olin neljätoista. Poltin tupakkaa yläasteen nurkan takana ja nyyhkin tulitikkuihini.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen
Tiedänhän että pieni oon
Kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon

Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kappale saa minut yhä itkemään. Näihin toteaviin sanoihin se kiteytyy, kaiken ohikiitävyys. Kliseisyydessään niin kammottavan totta: tämä tässä on kaikki mitä meillä on, se mihin kannattaa keskittyä.

Pieni anekdootti. Kun muutin Tampereelle 16-vuotiaana enkä tuntenut ketään, ensimmäinen ihminen jonka tunnistin kadulla oli Eppu-kitaristi Juha Torvinen, jota päin kävelin vahingossa Sokoksen ovella. Muutama vuosi myöhemmin päädyin graafikoksi tamperelaiselle levymerkille ja minusta tuli siviiliammatiltaan levy-yhtiötuottajana työskentelevän Torvisen työkaveri. Kun Eput soittivat yllätyskeikan tamperelaisessa yökerhossa, pääsin sisäpiirisuhteillani listalle. Luonnollisesti olin pommittanut Torvisen puhelimen täyteen tekstiviestejä: tuleehan se biisi. Tuleehan. Ja tuli se.

Niinkuin kuuluu asiaan
Kaikki tähdet
Kuu ja kaikki muu
Aikakin
Niin myös aikanaan
Sinä lähdet
Pois häipyy taikakin
Siksi rakastan sua nyt

Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa
Meidät valo hukuttaa, meidät nukuttaa

☊ EPPU NORMAALI ~ KAIKKI HÄIPYY, ON VAIN NYT
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Silitä mua

Marraskuun lopun kyyhkynharmaana sinnittelevä keskipäivän valontapainen ylettää juuri ja juuri Hangon Bulevardin päässä sijaitsevan kivitalon kauniiseen rappukäytävään, valtavan ikkunan alle. Tämä torin vieressä yli sata vuotta seissyt kivitalo oli arkkitehti Lars Sonckin ihan ensimmäisiä töitä. Sillä aikaa kun Parkkonen (joka on siis mieheni, ja valokuvaaja, jos olen unohtanut kertoa) kokoaa kalustoaan, kuljetan sormeani pitkin kolhuisten ja vähän pölyisten seinien värikerroksia. Niin kaunista, kaikki näyttää niin kauniilta täällä.

Vaikka olenkin valokuvaajan vaimo, minun on vaikea olla valokuvissa. Tunnen, kuinka jokainen solu minussa jähmettyy, sulkeutuu, menee kiinni kuin simpukka, kun kamera kääntyy kohti. Nyt tekee kuitenkin mieli vähän patsastella kuvissa. Uusi takkini näyttää niin upealta, ja olen onnellinen voidessani kerrankin levittää kestävän, kotimaisen muodin ilosanomaa. (Olen edelleen suurimmaksi osaksi melko holtiton kuluttaja, ei nyt kiilloteta kruunuani liikaa.) Tartun portaikon silkkiseksi kuluneeseen puukaiteeseen ja tottelen kuvaajaa.

Mutta asiaan, eli takkiini. Musta villakangastakki on liikkeestä nimeltä Liike, Helsingin Fredrikinkadulta. Sen on suunnitellut pienyrittäjä-parivaljakko vainio.seitsonen ja se on ommeltu yhden naisen ompelimossa Lahdessa. Kangas on Italiasta, 60% mohairia tekee takista upean kiiltävän ja oliomaisen. Minua tekee koko ajan mieli silitellä.

TAKKI ~ VAINIO.SEITSONEN, LIIKE
VEKKIHAME ~ H&M
HARMAA COLLEGEPUSERO ~ R-COLLECTION
KENGÄT ~ DR. MARTENS
KAULAHUIVI ~ GAUHAR HELSINKI
KORUT ~ OZ JEWEL, GAUHAR HELSINKI
JA (HANKOLAINEN KULTASEPÄNLIIKE) LAGERROOS

En olisi kuuna päivänä ostanut takkia, jossa on vyö, elleivät Vainio & Seitsonen olisi pakottaneet minua kokeilemaan kyseistä mallia. Vyöhän tekee silhuetista tosi makoisan! Sitäpaitsi vyö kuroo tietysti takin kunnolla kiinni, jolloin sen sisällä on lämmintä ja ihanaa. Takissa on syvät taskut ja kaulus, jonka saa ruhtinatarmaisesti pystyyn, kuvittelen näyttäväni salaperäiseltä ja vähän syntiseltä takkini uumenissa. Takissa on ylellisen runsaat pussihihat, niitä rakastan aivan erityisesti.

Ainoa huono puoli on se, että kylpytakkimaista takkia ei tekisi mieli riisua ollenkaan. Mutta mikäpäs siinä, kyllä nyt yhden talven voi nainen villakangastakissaan asua. On sitä hullumpaakin kuultu.

Takkia on valmistettu vain muutama kappale ja leikkuun ylijäämäkin on hyödynnetty; siitä on tehty hauskoja huivihuppuja myyntiin. Samoilla kaavoilla löytyy myös toinen takki, sen materiaali on pääosin villaa, ripauksella kashmiria, tuloksena kauniin himmeä kalanruotopinta. Minun oli vaikea päättää kumman hankkisin, silloin kun aikoinaan hivelin vasta villatilkkuja keittiönpöytäni ääressä.

Nyt kun katson kuvia, olen kyllä erittäin tyytyväinen valintaani. Talven vähässä valossakin loistan kuin korpin sininen kylki!

PHOTOS BY STUDIO TOMI PARKKONEN

Täsmäaseet silmänympärysiholle

Kaupallinen yhteistyö Mádara

Sanotaan se suoraan: kukaan ei ole hehkeimmillään tähän aikaan vuodesta. En minä ainakaan. Auringonvalon puute, jatkuva pimeys ja sen aiheuttama väsymys vievät kasvoista värin, mitä nyt nenänpielet ja pienet näpyt tietenkin punoittavat. Ensimmäisten pakkasten ja kuivan sisäilman yhdistelmä kuivattaa ihoa ja nostattaa poskille röpelöä. Silmät ovat pahimmat: aamuisin kylpyhuoneen peilissä on vastassa tummat silmänaluset, silmäpussit ja turvonneet luomet. Itkeminen pahentaisi tilannetta, joten parasta vaan nauraa.

Kaikki ei toki johdu pelkästään vuodenajasta. Minulla on ollut pikkutytöstä saakka tummat silmänaluset. Raskaat luomet puolestaan ovat sukurasite, joka on vuosien varrella pahentunut tasaisesti, kunnes keksin, että kasvojumppa ja gua sha -kasvohieronta auttavat pitämään kasvojen lihakset kunnossa ja ehkäisevät siten myös maan vetovoiman vaikutuksia, kuten luomien valahtamista entisestään.

Syksyisin kaikki silti kärjistyy. Nyt on ollut tavallista enemmän stressiä, joka on näkynyt silmissäkin, jotka ovat olleet huonosti nukuttujen öiden takia vielä turvonneemmat kuin tummemmat kuin yleensä tähän aikaan. Ei mikään ihme, silmien ympärillä oleva iho on neljä kertaa ohuempi ja herkempi kuin iho muualla kasvoissa ja siksi se reagoi ensimmäisenä stressiin ja ärsytykseen. Elämäntavoilla on tietysti muutenkin iso vaikutus ihoon. En polta enkä ole lentänyt kuin kerran viimeisen puolen vuoden aikana, mutta stressin lisäksi esimerkiksi elektronisten laitteiden käyttö lisää kuormitusta. On myös silmänympärysihoa vaurioittavia tekijöitä, joihin meillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan valtaa, kuten ikääntyminen, ympäristön saasteet, kuiva sisäilma ja pohjoisen talven haasteet.

Otin ilolla testiin Mádaran tämän syksyn uutuudet, silmänympärysihon intensiiviseen hoitoon tarkoitetut täsmäaseet. Ajattelin olevani niille täydellinen koekaniini: jos ne pystyvät tekemään jotain meikäläisen mustille kraatereille, niistä on takuulla apua muillekin.

Mádara on yksi suosikkimerkeistäni: tutkitusti turvallista ja tehokasta, hinta-laatusuhteeltaan loistavaa luonnonkosmetiikkaa, jota on helposti imeytyvien koostumusten ja mietojen tuoksujen (ja okei, tyylikkäiden pakkausten) takia ilo käyttää.

Kuten pidempään seuranneet tietävät, en ole käyttänyt vuosiin ihollani mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa, ei vaan ole mitään syytä turvautua synteettisiin tuotteisiin. Luonnonkosmetiikka on ympäristöystävällistä eikä kerrytä iholle kemikaaleja, joiden yhteisvaikutuksista tai pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Varsinkin silmänympärysihon ohuelle iholle ja huulille tuntuisi pahalta laittaa mitään muuta kuin luonnonkosmetiikkaa.

Ensimmäinen syksyn uutuuksista on seerumi nimeltä RE:GENE OPTIC LIFT -silmänympärysseerumi. Pelkistettyyn, hopeanhohtoiseen pulloon pakattu seerumi oli uudenlainen tuttavuus: ohutta, pehmeää seerumia käytetään tehotuotteena silmänympärysvoiteen alla, samalla logiikalla kuin seerumeita muutenkin. Seerumia levitetään pari tippaa silmänympärysiholle aamuin illoin ja sen luvataan saavan aikaan välittömästi napakamman ja kirkkaamman ihon, minkä se myös tekee – ihanaa.

Toinen uutuus on vaaleanpunaiseen tuubiin pakattu SOS EYE REVIVE HYDRA -silmänympärysvoide ja naamio. Otin sen testiin erityisen suurella innolla, sillä olen käyttänyt Mádaran osuvasti nimettyä SOS-sarjaa kolmisen vuotta ja tykännyt tosi paljon niin sarjan seerumista kuin kosteuttavasta naamiosta, jota ostan lisää aina kun se loppuu. Silmäympärysiholle suunniteltua uutuutta voi käyttää kahdella tavalla, aamuin illoin käytettävänä voiteena tai naamiona, jota levitetään runsaasti silmänympärysiholle ja annetaan vaikuttaa vartin ajan ennen pyyhkimistä tai pesemistä pois.

Molemmat sisältävät kliinisesti tutkittuja ja toimivaksi todettuja raaka-aineita, jotka vähentävät ärsytystä, edistävät mikroverenkiertoa lievittääkseen punoitusta ja turvotusta, edistävät kollageenin tuotantoa, kosteuttavat ja vahvistavat ihon suojakerrosta.

En ole koskaan jaksanut vaivautua ennen-jälkeen -kuvien kanssa, koska kasvojeni kunto vaihtelee niin paljon ja peilikuva näyttää joka aamu erilaiselta. Endometrioosi saa aikaan turvotusta tiettyihin aikoihin kuukaudesta ja mikä tahansa saunailta, viinilasillinen tai iltakävely viimaisessa säässä saa rosacean riehaantumaan. Toisaalta yinjooga tai gua sha tuo kasvoille ihanan hehkun, joka huijaa pois vähintään puolet liian lyhyiksi jääneiden yöunien vaikutuksista – tämä on tällaista jatkuvaa tasapainon hakemista. Kuvilla on turha yrittää vertailla yksittäisten tuotteiden tai rutiinien vaikutusta kasvoihin, kun niihin vaikuttaa koko ajan niin moni asia, joista osaan minulla ei ole mitään valtaa.

Esimerkiksi nämä kuvat on napattu tänään eilisen migreeni- ja pahoinvointikohtauksen jälkimainingeissa eikä naamataulu ollut parhaimmillaan. Mutta mitäpä kuvilla, kun uskon omiin havaintoihini, niin välittömiin pikkumuutoksiin kuin niihin, jotka näkyvät pidemmän ajan kuluessa. Tunnen omat kasvoni ja olen oppinut arvioimaan melko tarkasti millä tavoin mikäkin tuntuu vaikuttavan ja näkemään läpi hetkellisten asioiden, kuten hormonaalisen turvotuksen, joka tulee ja menee.

Olen oppinut kaksi asiaa testailtuani kosmetiikkaa vuosikausia työni puitteissa. Mikään tuote ei pysty poistamaan kasvoilta vaikeaa syksyä tai perinnöllisiä tosiasioita, mutta (tämä on se kakkoskohta) oikeanlaiset ihonhoitotuotteet kyllä auttavat taklaamaan haasteita. Tämä tuotekaksikko on todella pelastanut aamuni viime viikkoina.

Seerumin tehon huomasi nopeasti: välittömästi napakoittavan vaikutuksen lisäksi vajaassa viikossa silmät alkoivat näyttää virkeämmiltä ja kirkkaammilta. Voide on täydellinen täsmäase kuiviin ja kiristäviin silmänympäryksiin ja tuntuu yhtä hyvältä kuin SOS-sarjan muut tuotteet: suojaa ihoa ja kosteuttaa. Naamiona se toimii ihanana, ylellisenä pika-apuna turvonneisiin ja väsyneisiin silmiin ja on pelastanut niin palaveriaamuja kuin iltamenoja.

Ostaisinko näitä tuotteita jatkossa itse? Ihan varmasti, varsinkin syksyisin. Todennäköisesti muulloinkin, sillä minulla ei ole ollut aikoihin mitään tiettyä lempituotetta silmänympärysten hoitoon ja näistä olen tykännyt paljon – ne ovat osoittautuneet yhtä tehokkaaksi tai tehokkaammiksi kuin moni huomattavasti hintavampi tuote. Voide toimii ilman seerumiakin, mutta tähän aikaan vuodesta otan kyllä kaiken mahdollisen avun vastaan, tuplakombolla siis mennään.

Mádaran sivuilla on sunnuntain ja maanantain ajan käynnissä -40% ale isosta osasta tuotteita, joten nyt on loistohetki napata nämä testiin tai tehdä peilikaappiin muita tarpeellisia täydennyksiä!

Miten siellä, näkyykö loppusyksy peilissä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA