Kesäfleda ja muita kesän merkkejä

Hups! Taisin puolivahingossa pitää muutaman päivän blogiloman. Olin kai elänyt loppukevään kiireiden aikaan niin tiukasti kiinni kamerassa ja tietokoneessa, että piti näemmä katkaista liian läheiseksi muodostunut symbioosi. Nyt on nukuttu, liehuttu ulkona ja puuhattu kaikenlaisia epäolennaisia asioita, joiden puuhaamiseen on varaa silloin kun ei ole kiire. Kyllä te tiedätte, unohduttu lueskelemaan jotain kaksi vuotta vanhaa lehteä ja tutkittu mitä eteisen ylähyllyille on aikoinaan tungettu (olisin oikeastaan mieluummin ollut tietämättä, koska vastaus on: helvetisti raksakamaa).

No mitä uutta auringon alla? Kaikenlaista, mutta aloitetaan tyylijutuista ja tukasta! Kävin kulman takana Dandyssa ja Marko pisti kesän kunniaksi päähän vähän enemmän vaaleaa. Tyvi on toki yhä tumma enkä tiedä huomaatteko suurta eroa entiseen, mutta omaan silmään ilme on paljon freesimpi nyt kun nuo kasvojen ympärillä olevat suortuvat on vaalennettu ja raitoja on muutenkin siellä sun täällä enemmän.

Olen ottanut käyttöön myös uudet aurinkolasit, jotka sain Trend Opticista tovi sitten. Jacques Marie Mage on ranskalaissyntyisen suunnittelijan Jerome Jacques Marie Magen perustama kehysmerkki, jonka koti on Los Angelesissa. Kehyksissä on todella kauniita yksityiskohtia, jotka ovat saaneet vaikutteita Art Decosta, American folkloresta ja La Belle Époquesta. Lasit ovat superlaadukkaat ja se näkyy ja tuntuu kaikin tavoin, varsinkin silloin kun pistää ne päähän ja tajuaa miten helppo ja hyvä niillä on nähdä.

Tykkään erityisesti siitä miten luksuksen määritelmä tuntuu muuttuneen viime vuosina: materiaalit ovat toki huippuluokkaisia ja kehykset valmistetaan numeroituina Limited Edition -sarjoina (omat lasini ovat numero 114/300 eli niitä on tehty tässä värissä vain 300 kappaletta). Mutta vielä enemmän arvostan sitä, että kehykset valmistetaan käsityönä Japanissa eettistä tarkastelua kestävissä olosuhteissa ja jokaisesta myydystä kehyksestä lahjoitetaan prosentti Pohjois-Amerikan luonnonpuistoille alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Danten pitkä kauluspaita on ollut kevään käytetyimpiä vaatekappaleita. Se sopii kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja näyttää aina superhyvältä, voiko vaatteelta toivoa enempää? Ainiin, se ei myöskään rypisty, siksi olenkin pakannut sen mukaan myös kaikille reissuille. Se on hitusen lyhyt käytettäväksi mekkona, mutta kyllä sitä saa hellepäivänä huidella minimitoisssa, jos siltä tuntuu. Takaa se on kyllä reilusti pidempi, joten vilautteluvaara ei ole akuutti.

Meidän lähellä asuu kultainen noutaja, joka osuu paikalle sattumalta aina kun norkoilemme jossain kadunkulmassa kuvaamassa. Se tulee aina moikkailemaan ja hakemaan rapsutusta, niin liikuttava tyyppi. Omistaja odottelee tottuneesti vieressä, kun koira vaihtaa kuulumiset naapuruston kanssa.

Asusterintamalla mennään aika kepeissä kesätunnelmissa. Parin euron verkkokassi ajaa laukun asiaa niinä hetkinä kun ei ole mitään sen kummempaa kannettavaa. Rakastan noita nahkapunottuja sandaaleja, ne ovat jalassa niin pehmoiset, että toivoisin kaikkien kenkien tuntuvan tältä. Korkoa on just sen verran, että olemus saa ryhtiä ja sääret ylimääräisiä senttejä, eivätkä ne paina, vaikka kävelisi läpi kaupungin. Huomaan, että mukavuudenhalu vaan lisääntyy vuosien varrella – ei jaksa yhtään vaatteita tai kenkiä, joissa on hankalaa, hidasta tai ikävää liikkua. Ne ovat elämää varten, ei toisinpäin.

Suuret aurinkolasit ovat kyllä mitä täydellisin kesäasuste – ne suojaavat silmiä säteilyltä ja säästävät turhalta siristelyltä, mutta lisäksi ne piilottavat meikittömien kasvojen tummat silmänaluset ja saavat näyttämään filmitähdeltä. Viime viikkojen stressi sai ihon oireilemaan eikä sille tee mieli laittaa kuin aurinkosuojaa, joten filmitähtihämäykselle on tarvetta.

DANTE PITKÄ PAITA* DOTS
JACQUES MARIE MAGE AURINKOLASIT* TREND OPTIC
MUSTA VERKKOKASSI GRANIT
UNISA NAHKASANDAALIT* SOKOS
KORUT VINTAGE
*SAATU

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Palataan pian muihin kuulumisiin! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on kaikki mallillaan.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Vielä pari päivää

Nappasin nämä kuvat työhuoneessa torkkuvista koirista eilen. Ei ihme, että viihtyvät siellä: se on tällä hetkellä asunnon suunnilleen ainoa mitenkuten siisti nurkka. Jep, emme ole ehtineet sotkea työhuonetta, kun ollut kiire aiheuttaa kaaos kaikkiin muihin huoneisiin. Keskellä olohuoneen lattiaa seisoo ylimääräinen pöytä, keittiön kaikki pinnat ovat täynnä likaisia astioita, vaatehuoneesta on huitaistu vaatteet hyllyltä lattialle kun oli pukiessa hiukan hoppu. Hoen itselleni: vielä pari päivää, vielä pari päivää. Vielä pari päivää tätä härdelliä, niin päivät hiljenevät ja ehdin taas kaikkea sitä mihin ei ole riittänyt aikaa nyt.

Kuumat päivät ovat saaneet koirat ottamaan iisisti, ne nukkuvat milloin missäkin aurinkoläntissä ja välillä kuuluu haukotus, kun joku herää kääntämään kylkeään. Lempipaikka tällä hetkellä on työhuoneen sohva, jonka kulmaa aurinko lämmittää ilmeisesti juuri sopivalla tavalla. Juno-koiralla on tanorexian ohella myös uusi harrastus nimeltä parvekekyttääminen. Koira ei ole kolmeen vuoteen reagoinut mitenkään siihen, että asunnossa on parveke, vaikka ovea on toki pidetty ennenkin auki. Pari päivää sitten se yhtäkkiä havahtui tämän riemastuttavan konseptin olemassaoloon ja sen jälkeen se on löytynyt vähän liian usein parvekkeelta haukkumasta kadulla kulkeville koirille niin että koko Tehtaankatu raikaa. Anteeksi, naapurit. Koirani on parvekekyttääjä.

Kävelen rantaan aina Merisatamanrannan kirsikkapuiden kautta. Niiden kukinta on niin lyhytaikainen ilo, että siitä on otettava kaikki irti. En muista milloin olisi viimeksi ollut niiden kukinnan aikoihin näin mykistävän lämmintä! Vähän harmittaa, että olen ollut nämä päivät niin kiinni töissä ja dediksissä, mutta sitten taas toisaalta haluan luottaa siihen, että näitä kerrankin riittää vielä moneksi kesäkuukaudeksi. Kaikkihan on vasta alussa.

Koirat ovat omineet itselleen vieraspeiton, tykkäävät tehdä siihen yhteisen mäyräkoirapesän. Hellepäivätkään eivät ole liian kuumat mäyräkoirapesälle, jossain vaiheessa ne aina kaivautuvat untuvan uumeniin. En ymmärrä, mutta ei kai tarvitsekaan. Kun pesä on valmis, sen sisältä luodaan talouden työtätekeviin jäseniin vaativia tuijotuksia tavalla, jonka vain kaiken elämältä saanut luolakoira hallitsee. Että täällä pesässä on muuten kaikki mallillaan, mutta, anteeksi tarjoilija, nakkitarjoilu ei pelaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kas, on kesä

Paras yllätyslahja: yleensä kesäkelien alkamista odotetaan vielä elokuussakin, mutta yhtäkkiä onkin täys kesä jo toukokuussa! Viime kesät ovat olleet sen verran viileitä, että odotukset eivät ole olleet kovin korkealla – en edes muistanut, että Helsingissä voi olla näin lämmintä ja ihanaa. Puissa pienet silmut, puut räjähtämäisillään. Meri kimaltaa, horisontissa lipui eilen jo ensimmäiset valkoiset purjeet. Koirat ovat vähintään yhtä onnelliset kuin me, varsinkin Luna, jonka häntä oli irrota ilosta kun nurmikolta löytyi iltalenkin varrelta tennispallo.

Tänään eksyimme aamukävelyn varrella Hietsuun ja tori oli jo täynnä kirppiskuhinaa. Olin kuvitellut että torikausi alkaisi vasta toukokuun lopussa, miten mielelläni olinkaan väärässä. Löysimme 60-luvun jalkalampun, messinkisen kynttelikön ja pienet ranskalaiset kristallikulhot, joista ajattelin tarjoilla kirsikoita ja marenkia heti kun marjakojut ilmestyvät toreille. Istahdimme torikahveille, aurinko lämmitti paljaita sääriä ja kaiken tasapaksun kylmyyden jälkeen tuntui ihan kuin olisi yhtäkkiä ollut ulkomailla.

Olemme tehneet viime päivinä ihan hitosti töitä ja tahti jatkuu vielä tovin ennen kuin alkaa hidastua kohti kesää. Yrittäjän elämää: nyt on tehtävä kaikki duunit mitä tulee, jotta kesän aikana on varaa lomailla. Alkaa tosin näyttää siltä, että saamme viettää lomamme muuttolaatikoita pakaten, mutta ainakin se on lomaa tietokoneella tai kameran takana olemisesta. Kantohommissa saa sitäpaitsi hyötyliikuntaa, treenitkin ovat nimittäin jääneet viime aikoina ihan olemattomiin. Noh, onneksi työkiireiden loppu häämöttää kalenterissa: seuraavat viikot ovat vielä täynnä tohinaa, mutta kesäkuun puolelle ei ole merkattu kuin pari hassua asiaa.

Rakastan tätä keskinkertaista purjevenekuvaa, olen ottanut sen vuosien varrella ainakin sata kertaa ja se on aina samanlainen, aina erilainen. Voi kunpa kesä jatkuisi tästä yhtä huumavan lämpimänä, olemme kaikki ansainneet sen. Saa vaikka vähän sataakin, se saa puut puhkeamaan neonvihreään loistoonsa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA