Doogilla teet helposti hyvää

Kaupallisessa yhteistyössä Doog ja Asennemedia

Kiinnostaako hyväntekeväisyys ja muiden auttaminen, mutta kukkaron nyörit ovat näin joulun alla tiukilla? Seuraa vinkki, jolla voit tehdä hyvää pistämättä likoon omaa rahaa – tämä vaatii sinulta vain hitusen aikaa eikä oikeastaan kovin paljon sitäkään.

Mikä ihmeen Doog?

Doog on puhelimeen ladattava sovellus, jonka avulla voit kerätä kaupungilla hyväntekeväisyysvaluuttaa eli doogeja, jotka muuttuvat rahaksi kun lahjoitat ne valitsemallesi hyväntekeväisyyskohteelle. Sovelluksen lataaminen ja käyttäminen on sinulle täysin ilmaista, sillä yritykset maksavat keräämäsi lahjoitukset. Yksi doog vastaa kymmentä senttiä, kymmenen doogia on euro. Kaikki tämän vuoden aikana vielä rekisteröityvät saavat heti tililleen 5 doogia.

Miten se toimii?

Superhelposti! Ensin lataa sovellus App Storesta tai Google Playsta. Voit rekisteröityä sovellukseen Facebook-tunnuksillasi tai sähköpostiosoitteella.

Sen jälkeen voit tarkistaa sovelluksesta joko karttanäkymästä tai listasta missä ovat sinua lähimmät kaupat, joissa voit kerätä doogeja. Tällä hetkellä mukana on K-kauppaketju, jonka monista tuotteista saa doog-valuuttaa.

Kävele tuotteen kohdalle, avaa Doog-sovellus puhelimesta ja osoita tuotetta puhelimesi kameralla. Sovellus tunnistaa tuotteen ja puhelimeesi kilahtaa doog-valuuttaa. Yhdestä tuotteesta voit saada esimerkiksi 15 doogia, joka vastaa 1,50 euroa! Ja seuraavalla kauppareissulla voit kerätä saman potin uudestaan. Tuotetta ei siis tarvitse ostaa, riittää että osoitat sitä kameralla.

Seuraava osuus on paras ja vaikein: päätä mille hyväntekeväisyyskohteelle lahjoitat keräämäsi doogit. Ne muuttuvat oikeaksi rahaksi, jotka bongaamasi brändit ovat sitoutuneet lahjoittamaan puolestasi valitsemallesi taholle. Listalta löytyy mm. Suomen Pelastusarmeija, Hope Ry ja Brother Christmas, SOS-Lapsikylä ja Punainen risti, jotka keräävät rahaa esimerkiksi vähävaraisten joulunviettoon, luonnon ja eläinten suojeluun, syöpäsairaiden lasten elämänlaadun parantamiseen ja syrjäytymisuhan alla oleville nuorille.

Doog toisinsanoen toimii meidän kuluttajien, yritysten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen välillä ja yhdistää monet intressit yhdeksi simppeliksi sovellukseksi, joka kaikessa koukuttavuudessaan muistuttaa kännykkäpeliä. Itse en ole pelikohderyhmää ja mietinkin aluksi kuinka usein muistan ja jaksan kaivaa kännykän taskusta, mutta ajatus hälveni nopeasti kun aloin testailla: sain muutamalla hassulla klikkauksella kasaan monta kymmentä doogia ja olin välittömästi koukussa.

Tuntuu ihanalta ja vähän hullulta, että ihan pienellä vaivannäöllä voin kerätä rahaa jollekin (tai vaikka useammalle) taholle, jotka sitä tarvitsevat. Jos keskivertokauppareissulla saan muutamaa tuotetta skannaamalla kasaan vaikkapa 45 doogia ja käyn kaupassa kolmesti viikossa, saan kuukaudessa kerättyä 540 doogia, joka on jo 54 euroa. Ja kelatkaapa tätä: jos kaikki tämän blogin lukijat skannaisivat edes yhden tuotteen viikossa kuukauden ajan, saisimme yhdessä kasaan ainakin 180 000 euron potin! HUHHUH! Hengästyttää kun ajattelenkin miten paljon sillä saisi aikaan! Ja vaikka teistä vain osa innostuisi, on summa silti tuntuva – sillä turvaa monen kuutin elämän, toimittaa vaikka kuinka paljon ruokakasseja vähävaraisille, pelastaa monen vanhuksen ja veteraanin joulun ja mitä kaikkea muutakin vielä.

Miten tämä on mahdollista?

Tämä oli ensimmäinen kysymykseni, kun kun kuulin Doogista: siis miksi yritykset haluavat antaa kuluttajien puolesta rahaa hyväntekeväisyyteen? Selitys on yllättävän simppeli: kauppojen perinteinen tuotemainonta ei enää pure kuluttajiin entiseen malliin. Ihmiset eivät edes huomaa kauppoihin sijoitettuja kylttejä ja mainoksia. Yritykset tarvitsevat uusia tapoja mainostaa ja Doog on yksi tapa kiinnittää kaupassa kuluttajien huomio. Kun skannaat tuotteen saadaksesi siitä doogeja, joudut katsomaan sitä hetken. Ehkä skannaat sen seuraavallakin kauppareissulla, eikä mene kauaa, kun tuote on jäänyt mieleesi. Ehkä jonain päivänä nappaat jonkun skannaamistasi tuotteista ostoskoriisi – ja se on tietysti mainostavien yritysten lopullinen päämäärä.

Mainonnalle altistuminen voi ärsyttää, mutta toisaalta vaihtokauppa on minusta melko reilu: annan hetken huomiotani jollekin tuotteelle ja vastineeksi siitä saan valuuttaa, jonka voin lahjoittaa ruokakassina vähävaraiselle perheelle tai yksinäisen vanhuksen joulunviettoon. Yritykset käyttävät jokatapauksessa rahaa mainontaan ja Doogin avulla ainakin osa mainosbudjetista ohjautuu aidosti hyvään tarkoitukseen.

Voit lukea lisää sovelluksesta Doogin sivuilta. Kurkkaa myös Facebookiin ladattu video, josta saat minuutissa konkreettisen käsityksen siitä miten homma toimii.

Mitäs tuumaatte, kiinnostaako kokeilla? Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu lataamaan sovelluksen! Muistakaa, että saatte vuoden loppuun mennessä rekisteröidyttyänne heti 5 doogia käyttöönne – kannattaa käydä ainakin ohjaamassa se jollekin valitsemaanne hyvään tarkoitukseen. Lempeää alkuviikkoa, hyvää tekemisen iloa!

Yhdeksän toivetta joulukuulle

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

Tuntuu, että tänä vuonna on oltu reissussa enemmän kuin kotona. Matkalaukut on käyty kotona purkamassa lähinnä pyykkäämistä varten ja pakattu sitten uudelleen. On ollut unohtumaton vauhtivuosi enkä vaihtaisi sekuntiakaan, mutta juuri nyt en haaveile mistään enempää kuin kotona olemisesta. Seuraa yhdeksän asiaa, joita odotan joulukuulta – heti kun pääsen kotiin tältä vuoden viimeiseltä reissulta.

Ennen varsinaista listaa kerrottakoon vielä, että kotiteemassa pysytään kuvissakin: loppuvuoden kovin vähäisessä valossa napatuista ruuduista löydätte poimintojani Nanson loppuvuoden loungewear-mallistosta. Kotona ei onneksi tarvitse – kuten meikä ennen teki – norkoilla nuhjuisissa vaatteissa, jotka ovat reikiensä ja kulumiensa takia saaneet potkut arkikäytöstä ja siirtyneet pahamaineiseen kategoriaan “kotivaatteet”. Ei se väärin toki ole, mutta niissä tulee vähän sellainen olo, että on itsekin nuhjuinen ja hyödytön. On paljon, paljon ihanampaa käpertyä sänkyyn, sohvalle tai keittiönpöydän ääreen kauniissa, pehmeissä vaatteissa. Niissä myös kehtaa avata oven naapurille, vastaanottaa läheisiä vieraita (meillä ei todellakaan kiskota vielä arkivaatteita päälle, jos ystävä piipahtaa aamukahdeksalta kahville) tai kipaista isoon takkiin kietoutuneena vaikka lähikaupassa.

Pehmoinen ja lämmin Lempi-neuletakki sopii kyllä paljon muuhunkin kuin kotipäivän viettoon, mutta kuten moni muukin asia, se on parhaimmillaan sohvalla glögimukin kanssa. Rakastan neuleissa tuota vaaleanharmaata väriä, se on samaan aikaan helppo ja hivenen ylellinen. 

1 ~ Laatuaikaa Juno-koiran kanssa. Tiedän, ettei Junolla ole hätää kun olemme poissa, sillä se saa olla siskonsa kanssa ja tuttujen ihmisten lellittävänä, mutta minulla on kamala ikävä! Parasta on ottaa Junon kanssa torkut: se tykkää nukahtaa joko kyljelleen rintani päälle tai pitkänä pötkönä kainalossani, kuono työnnettynä kaulakuoppaani. Uni tulee nopeasti pienen koiran tuhinaa kuunnellen.

Kivikko-yöpaidan raikas retrokuosi ja napakka trikoo tekee siitä niin mukavan, että siinä viihtyy pitkälle aamupäivään. Samasta kuosista löytyy myös housut.

2 ~ Laatuaikaa oman sohvan kanssa. Meillä on maailman ihanin sohva ja olen päässyt viettämään sen kanssa aivan liian vähän aikaa! En aio odottaa joulupyhiin asti: vuoden viimeiset työt voi aivan hyvin tehdä sohvan nurkassa, villasukat jalassa ja viltin alla. Siinä on tosin suuri riski saada koiraseuraa, jonka unituhina (kts. edellinen kohta) vaivuttaa kesken kirjoittamisen uneen.

3 ~ Riisipuuro kiinnostaa! Yleensä aloitan riisipuuron keittelyn hyvissä ajoin syksyllä (no, jos ollaan ihan rehellisiä niin vuoden ensimmäinen riisipuuro tulee keitettyä yleensä jo kesällä) mutta tällä kertaa se on jäänyt reissujen jalkoihin. Aiemmin olen tehnyt riisipuuron punaiseen maitoon, mutta tänä vuonna otan haltuun kasvimaitoversiot ja kokeilen miten kookosmaito ja kaurakerma toimivat. Löysin myös lupaavan oloisen uunipuuro-ohjeen, jota haluan testata. Onneksi Jarno ja Juno rakastavat riisipuuroa yhtä paljon kuin minä, joten en joudu syömään kaikkea yksin. (Hmm… En ole sittenkään varma onko se hyvä asia.)

4 ~ Kiireettömiä iltoja. Tämähän on kestohaave, koska oikeasti teen töitä melkein vuoden jokaisena päivänä eikä ole sellaista asiaa kuin täysin tyhjä todo-lista. Mutta joululomalla pätevät poikkeussäännöt: melkein kaikki asiat, jotka eivät valmistuneet jouluviikkoon mennessä, voivat hyvin odottaa joulun yli sinne uuden vuoden tienoille. Se tarkoittaa stressivapaita iltoja, kun työhuoneen oven voi suuremmitta tunnontuskitta sulkea ja keskittyä aivan muihin asioihin. Vanhojen kuvien järjestelyyn, parhaan riisipuuroreseptin hiomiseen, Glögin keittelyyn, koirien kanssa peuhaamiseen, elokuvien eteen nukahtamiseen. Ei sen niin väliä minkä parissa aika lopulta kuluu, tärkeintä on että sen saa viettää juuri kuten sillä hetkellä haluaa ilman pakkoa tai paineita.

Pilkut-mekko on maailman pehmein ja mukavin vaate. Jos olet vilukissa, nilkkoja hipova pitkähihainen mekko on loistava yöpaita. Itsehän suosin niitä myös päivisin, koska ei se palelu suinkaan aamuun lopu!

5 ~ Lukuhetkiä. Pakkaan optimistina aina reissuun nipun kirjoja, vaikka ennätän yleensä lukea niitä vain lentokoneessa. Kun pääsemme perille, päivät täyttyvät sen sortin seikkailuilla, ettei kirjoille jää juuri aikaa saati energiaa – uni tulee heti kun pää osuu tyynyyn. Kirjahyllyyn ja yöpöydälle onkin pinoutunut kasa kirjoja, joihin haluan uppoutua kun joulu lähestyy. Meillä ei ole virallista joululomaa, mutta veikkaan, että sähköposti ja puhelin jokatapauksessa hiljenee joulun tienoilla ja saamme ottaa vielä välipäivinäkin ihan iisisti. Viereen pieni lasi portviiniä ja vähän paljon suklaata. Ja syliin yksi tai kaksi lempieläintä.

Pilkut-pyjamaan kuuluva trikoopaita on niin järjettömän pehmeä, ettei sitä tee mieli riisua. Ollenkaan. Onneksi se on tyylikäs eikä kukaan tajua, että se on pyjama, joten siinä voi ihan huoletta viettää koko päivän.

6 ~ Sarja- ja leffamaratonit! Television katselu on meillä niin harvinaista herkkua, että kaipaan sitäkin. Haluan löhötä Jarnon kainalossa, katsoa jotain koukuttavaa sarjaa ja syödä sipsejä. Ainut ongelma on, että olemme kaikkien reissujen ja syksyn kiireiden myötä pudonneet täysin kärryiltä siitä mitä kiinnostavia, hyviä ja viihdyttäviä sarjoja tällä hetkellä on – suosituksia otetaan siis vastaan.

Pehmeästä velourista valmistettu Lahja-jakku on täydellinen vaate kotona lorvimiseen. Alla Pilkut-mekko, jossa on helmassa resori. Retrohenkinen mustavalkoinen pilkkukuosi näköjään vetoaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Pilkut-pyjamasettiin kuuluvissa housuissa viehättää rento leikkaus ja sama superpehmeä puuvilla kuin paidassakin. Koukutusvaara.

Pitkästä Talvilintu-yöpaidasta tulee mieleen joulut Lapissa sen jälkeen kun muutimme Suomeen. Ikkunoissa oli kuurankukkia, pihan pihlajat valkeassa huurteessa. Mummo lakaisi kuistilta lumet kun äiti keitteli riisipuuroa keittiössä.

7 ~ Glögikausi on alkanut ilman meitä! GRAAAH! Vahinko otetaan takaisin korkojen kera kun palaamme Suomeen. Paras glögi on se perinteinen lasipulloon pakattu, jota myydään kaikkialla. Nautimme tulikuumana, ilman höysteitä tai terästystä. Kuvassa yllä vilahtaa toinen vähän väkevämpi joulukuinen suosikkini, mausteinen portviini. Hmm… Toimisikohan tilkka portviiniä glögissä? Tätä täytyy ehkä testata.

Kaarna-mekko on ehdottomasti suosikkini tästä mallistosta! Sain mekosta mallikappaleen jo viime kesänä ja olen käyttänyt sitä sujuvasti niin kesämekkona, yöpaitana kuin himassa hengailuun. Ohut, retrohenkinen kohoraitakangas tuntuu aivan ihanalta päällä, ja rakastan myös tuota täydellistä oranssinpunaista väriä. Siitä löytyy myös tummansininen versio.

8 ~ Aion lämmittää takan ihan joka päivä. Kotonamme on ollut viime aikoina taas ihan kirotun kylmää, eikä se keskellä viimaisinta syksyä alkanut ikkunaremontti varsinaisesti auta asiaa: lasiset ruudut on korvattu väliaikaisilla muovisilla sillä aikaa kun oikeat pokat ovat tehtaalla entisöitävinä. Keskellä asuntoa sijaitsevaa takkaa käytetään siis ihan todellisesta tarpeesta ja sitä arvostavat meillä ihmisasukkaiden lisäksi myös koirat, jotka ilmestyvät aina hiilloksen eteen torkkumaan.

9 ~ Tietysti odotan myös joulua. Ankarin joulunvastustukseni hellitti joitakin vuosia sitten, kun tajusin, että joulusta on lupa tehdä itsensä näköinen ja sen saa viettää juuri sillä tavoin kuin haluaa. Olen viime vuosina viettänyt jouluja kotosalla ystävien kanssa, mutta tänä vuonna taidamme suunnata pohjoiseen äitini kotikulmille. Luvassa lumisia maisemia, joulusauna pohjoisen tähtitaivaan alla, aikaa perheen parissa ja Juno-koiran ensimmäinen matka Lappiin.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kaikki Nanson normaalihintaiset yö- ja oloasut ovat 20% alennuksessa 10. joulukuuta asti niin verkkokaupassa kuin myymälöissä. Hyvä hetki täydentää omaa kaappia tai ostaa joululahjoja!

Lopuksi vielä tuttuun tapaan arvonta. Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi? Saat halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon keskiviikkoon 13. joulukuuta saakka, muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja lempeää joulun odotusta!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Paljon onnea Suomi

Muualla syntyneeksi ja maapallon toiselta puolelta saapuneeksi maahanmuuttajaksi olen yllättävän kiintynyt pohjoiseen kotimaahani, joka täyttää tänään sata vuotta.

Asioita, joihin ihastuin Suomessa heti: Lapin karu luonto, pohjoisen metsät ja niiden asukkaat, salmiakki ja Lauantai-karkkipussi, porot joiden pörröistä turkkia teki mieli silittää, potkukelkkailu (potkurilla mentiin talvisin kouluun jos myöhästyttiin bussista), hyvänmakuinen hanavesi, Tornionjoki jonka yli pääsi soutamaan puuveneellä Ruotsiin, ruisleipä kermajuustolla ja suolakurkulla, pikkuveljen heittäminen lumipalloilla.

Asioita, joita aloin arvostaa vasta myöhemmin nähtyäni aikuisin silmin vähän muutakin maailmaa: ilmainen koulutus ja terveydenhoito, sosiaaliturva, pitkät äitiyslomat, kahvi, luonnon puhtaus ja läheisyys, kaikkialla toimiva internet, sujuva julkinen liikenne, kaikki ne mahdollisuudet joita saamme, jos vaan osaamme, pystymme ja haluamme tarttua niihin.

Asioita, joita en vieläkään ymmärrä: mämmi. Ja muutama muu juttu, jotka liittyvät yleiseen asenneilmapiiriin ja arvomaailmaan.

Paljon on vielä paranettavaa, mutta meillä on nyt jo enemmän kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

Isoisäni oli yksi heistä, jotka taistelivat Suomen itsenäisyyden puolesta. Hän kuoli juuri ennen kuin synnyin, mutta kaikki suvun sotajutut kantautuivat korviini isoäidiltäni ja äidiltäni. Ne tuntuivat pitkään pelkiltä kirjan sivuilta luetuilta tarinoilta, kauan sitten tapahtuneilta asioilta, joilla ei ollut paljoakaan tekemistä minun elämäni ja maailmani kanssa. Vasta aikuisena ymmärsin, että minun maailmani oli mahdollinen juuri heidän ansiostaan, ja että he olivat sotaan lähtiessään ihan samanlaisia arkea eläviä, elämässään eteenpäin pyrkiviä, samanikäisiä ihmisiä kuin minä nyt. On ihan turha miettiä pystyisimmekö me samaan mihin he pystyivät silloin – heiltä ei kukaan kysynyt, mutta onneksi he tekivät sen silti. Me saamme nyt vain nauttia tuloksista ja pyrkiä valinnoillamme kohti vielä parempaa Suomea, jossa kaikilla olisi tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja lähtökohdat elämään katsomatta syntyperään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai geeniperimään.

Paljon onnea, Suomi! Kohotan maljan täältä tropiikista, pian nähdään taas.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA