Kaupunkikodin kuulumisia

Punavuoressa sijaitseva kaupunkikotimme on ollut viimekesäisestä muutosta saakka tilassa work in progress. Aika ei suinkaan ole kulunut itse tekemiseen, mikä olisi ollut paljon siedettävämpi vaihtoehto, vaan odottamiseen. Koko ajan on odotettu jotain. Lupia, rakennusviraston paluuta lomilta, rakennesuunnittelijaa. Putkimiestä, sähkömiestä, kaasumiestä. Messinkilevyjä metallitehtaalta. Valaisimia Belgiasta. Päiviä, jotka ovat venyneet viikoiksi, viikkoja jotka ovat yhtäkkiä muuttuneet kolmeksi kuukaudeksi. Kaikessa on kestänyt kauemmin kuin olisin ikinä uskonut. Ehkä universumi on yrittänyt kantapään kautta opettaa minulle kärsivällisyyttä? Tai parempaa projektinhallintaa, kuka tietää.

Jatkuvaan keskeneräisyyteen tottuu, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla: tavarat on ollut vähän turhankin helppo jättää lojumaan, kun niillä ei ole ollut omia paikkoja. Sisustus on nojannut sattumanvaraisten sommitelmien varaan, kun kalusteet eivät ole vielä päässeet lopullisille sijoilleen. Miksi siivota, kun kohta joku putkimies kävelee taas kuraisilla saappailla eteisen läpi? Kokkausrutiinit ovat kärsineet eniten, olihan kyseessä keittiöremontti. Olemme eläneet melkein vuoden takeaway-safkoilla ja helposti retkikeittiössä valmistuvilla asioilla kuten munakkailla ja leivällä. Keittiö saatiin jo viime jouluna veden ja kaasun puolesta toimintakuntoon, mutta emme ole tähän mennessä osanneet ottaa sitä täysillä haltuun, kun tilasta on puuttunut jääkaappi, valot ja liesituuletin.

Mutta nyt, NYT! Viime viikon lopulla saimme melkein kuukauden odottelun jälkeen sähkömiehen paikalle ja nyt ne viimeisetkin puuttuvat asiat on tehty. Liesituuletin toimii! Keittiön seinissä ja katossa on valot! Jääkaappikin on vihdoin paikoillaan. En tiedä uskaltaako tätä onnea uskoa edes todeksi.

Lähtisinkö enää kolmatta kertaa remontoimaan vuokra-asuntoa? En.
Mutta olenko nyt helvetin onnellinen siitä, että se on ohi? OLEN!

Yksi juhlavimmista hetkistä oli se, kun saimme nostettua astiakaapin paikoilleen keittiöön -se oli nimittäin seissyt eteishallin tukkeena siitä saakka kun muutimme. Ehkä muistattekin vanhan kaapin edellisistä kodeista? Olen näemmä kirjoittanut siitä vuosia sitten. Se on edelleen yksi lempiasioistani kodissamme, rakastan sen jylhää hiljaisuutta, sitä että se on samaan aikaan superkaunis ja äärimmäisen käytännöllinen ja nielee sisuksiinsa kaikki jokapäiväisessä käytössämme olevat astiat. Tähänkään kotiin ei nimittäin tullut yläkaappeja.

Mäyräkoirat auttavat kaikissa kodin askareissa, kuten aina. Yksi koirista on oma, kaksi lainassa olevia siskoja, voi näitä onnenpäiviä kun koko lauma pyörii jaloissamme. Joku heistä on ehkä levittänyt huhua, että Jarno on piilottanut muikkuja kaapin päälle.

Tätä euforiaa, kun pinnat saa pyyhkiä, tavarat saa vihdoin pistää nätisti paikoilleen ja lakata ajattelemasta koko asiaa! Eniten kuormittavaa ei ole nimittäin ne sinne sun tänne remontin tieltä pinotut tavarat tai keskeneräisyyden sietäminen, vaan just se, että kotiin ja sen tavaroihin liittyvää logistiikkaa täytyy jatkuvasti ajatella, pyörittää tetristä muistuttavaa palapeliä, jossa jokainen virhesiirto tarkoittaa lisäsäätöä.

Valkoiset astiat on hankittu aikoinaan Maran puodista. Niin kauniit ja yksinkertaiset! Käsintehty keramiikka on selvästi kestävää kamaa: nämä ovat päivittäisessä käytössä emmekä ole saaneet ainuttakaan vielä rikki.

Astiakaapin täyttäminen lähes vuoden kestäneen remontin jälkeen oli parasta hetkeen. Jarno antoi suosiolla minun hoitaa sen kuten halusin. Sijoitin silmien korkeudelle eniten käytetyt astiat: juomalasit ja kahvikupit. Lautaset, kulhot, kipot ja kupit pinosin alemmille hyllyille. Viinilasit ja karahvit nostin ylähyllyille, sieltä ne on helppo napata silloin kun niitä käytetään.

Remonttikuvia on toivottu kovasti ja niitä tulee, kunhan löydän ne kovalevyjemme kätköistä.  Köh. Kuva-arkistomme ovat näköjään kuluneen vuoden jäljiltä yhtä kaoottisessa tilassa kuin koti on ollut. Seuraavan kerran palaamme Lapista, jonne karkasimme juhannuksen viettoon. Nautitaan auringosta, siellä ja täällä!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

✖ Toukokuun kootut

Seuraavaksi luvassa katsaus kuluneen kuukauden kuumiin, kiinnostaviin ja ajankohtaisiin asioihin!

Kodin mylläyspäivät. No tämä ei varmaan kuulosta kovin isolta uutiselta, ainahan meillä on käynnissä joku mylläys (kuten pieni keittiöremontti tai joku kasuaali seinänkaato). Instagramin story-videoitamme seuraavat jo tietävät, että meillä on ollut viime viikkoina vähän tavallista enemmän hässäkkää, kun päällä on ollut niin omia kuin muiden kuvaustuotantoja, joiden takia on maalattu seiniä, kannettu kalusteita, lavastettu, valaistu ja vietetty öitä hotellissa. Ensi syksynä saatatte bongata tutun asunnon ainakin yhdessä tv-sarjassa ja parissa mainoskampanjassa. Omat kuvauksemme ovat sentään olleet pienempiä tuotantoja, niitä varten ei ole tarvittu tuotantoyhtiöiden rekkoja tai valotiimiä. Vilautan ehkä joitakin niistä vielä täällä bloginkin puolella.

Kesän festarikausi alkaa. Kreisiä, että ensi viikolla on jo Sideways! Näillä näkymin suuntaamme paikalle ainakin perjantaina kun lauteille nousee yksi teinivuosieni suosikeista, Suede. Ostin viime syksynä kirjamessuilta solisti Brett Andersonin elämänkerran, jota en ole vielä ehtinyt lukea, ehkä ahmaisen sen vielä ennen keikkaa. Listasin tovi sitten muita Sideways -tärppejä, kannattaa kurkata jos harkitsette vielä tulemista. Kesäkuuhun mahtuu toisetkin festarit, tie vie nimittäin Pohjanmaalle Provinssiin kuun lopussa.

Mäykkysiskosten synttärit. Voitteko kuvitella, että kolmikko täytti toissapäivänä kahdeksan vuotta?! Minä en. He saivat viettää merkkipäivän koiranhoitoteknisistä syistä yhdessä, mutta varsinaiset juhlat pidämme vasta ensi viikolla, kun on paremmin aikaa. Nakkikakku on kuitenkin jokavuotinen perinne, jota ei sovi skipata. Jos ihmettelet nyt mikä kolmikko, meillä on tosiaan ystäväpiirissä kolme tyttöstä samasta pentueesta: kurkkaa vaikka tämä vanha kuva heistä. Lisää aiheesta viimesyksyisessä Juno-koiralle omistetussa kirjoituksessa.

Koti täyttyy taiteella. Olemme tehneet viime vuosina useamman taidehankinnan, ja saimme nyt jo aikaiseksi viedä teokset kehystämöön. Mikä siinä onkin, että kehystykseen ryhtymisessä kestää keskimäärin kolme vuotta!? Käyn hammaslääkärilläkin useammin ja kehysten kanssa värkkääminen on sentään kivaa ja luovaa puuhaa (varsinkin kun osallistuu itse lähinnä ideointiprosessiin ja luottaa varsinaisen kehystystyön ammattilaisen käsiin eikä hanki itselleen hermoromahdusta yrittämällä tehdä sitä itse).

Kuvassa oleva taulu ei valitettavasti liity asiaan – tuokin juliste kaipaisi kunnollisia kehyksiä noiden muovisten tilalle, mutta kattellaan sitä sitten kun tämä ensimmäinen satsi on saatu valmiiksi ja ripustettua vihdoin seinille pitkän odotuksen jälkeen.

Uusia tuulia työrintamalla. Uudet ideat ovat poltelleet jo tovin taskunpohjalla ja nyt ne nytkähtelevät eteenpäin! Joka askeleella tulee selvemmäksi ja selvemmäksi miten pitkä matka on vielä edessä, mutta kutina on hyvä enkä malta odottaa, että pääsen kertomaan lisää. JEP, nyt olen just se raivostuttava tyyppi joka vihjailee eikä kerro, mutta asiat ovat sen verran kesken etten vielä voi. Haluan kuitenkin teidän tietävän, että taustalla muhii kaikenlaista silloinkin kun olen täällä hetken hiljaa.

Mitäs teidän toukokuuhun on kuulunut? 

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Nähdään Parolan aseman rompetorilla!

Tiedän, että joukkoonne kuuluu paljon vintagesta ja secondhand-aarteista kiinnostuneita, joten seuraa kuuma menovinkki kesäkuun toiselle viikonlopulle. Olemme menossa myymään kirppistavaraa Parolan aseman rompetorille, joka järjestetään lauantaina 8. kesäkuuta klo 10-15. Tulkaa tervehtimään ja hengaamaan! Jos ette ole shoppailutuulella, paikalle voi tulla myös vain viettämään kesälauantaita ja nauttimaan vohvelikahveista kuvankauniissa asemamiljöössä. Niin, ja tietysti viihdyttämään minua ja Jarnoa.

Tämä on epäilyksettä kesän kivoin kirppistapahtuma, tiedämme koska olimme siellä viime kesänä vieraana. Parolan aseman aulaan, makasiiniin ja asemapihalle kokoontuu kymmeniä kirppismyyjiä, sisältä löytyy hurmaava kahvila ja tunnelma on enemmän kuin kohdallaan. Myymässä on tänä vuonna meidän lisäksemme noin 40 myyjää, joukossaan sisustusbloggaajia, stailaajia, vanhan tavaran kauppiaita ja omia kaappejaan tyhjenteleviä kirppishaukkoja. Vintageaarteiden lisäksi tapahtumassa myydään mm. Diagnoosi Sisustusmanian superkaunista keramiikkaa, jota mekin olemme ostaneet astiakaappiimme.

Nappasin kuvan Lapissa ennen kuin pakkasimme kamat pakuun. Tässä on todellakin vasta mitätön murto-osa kaikesta!

Olemme tyhjentäneet sekä kaupunkikodin että Lappi-kodin varastot ja tehneet tuntuvan harvennuksen kuvausrekvisiittaamme, joten aarteet eivät lopu heti kesken – tavaraa on myynnissä lähes kaksi pakullista ja hinnat sorvataan sellaisiksi, että kaikki varmasti lähtee. Myyntiin tulee mm. 50- ja 60-luvun huonekaluja kuten senkki, sarjapöytiä ja raheja, rottinkikalusteita, isoja marokkolaisia mattoja, taidetta, ryijyjä, kirjoja, keramiikkaa ja astioita. Kuriositeettina mukana myös iso hirventalja ja todella painava kipsipää.

Jos huutelette nyt siellä että MIKÄ PAROLAN ASEMA, tässäpä tiivistelmä: Parolan vanhan rautatieaseman on viime vuodet omistanut ihana pariskunta, joka valtavan (ja upean) asemarakennuksensa kunnostamisen ohessa ylläpitää Parolan asema -nimistä blogia ja järjestää tätä loistavaa vuosittaista tapahtumaa. Jos remppahommat, sisustusinspiraatio ja DIY-vinkit kiinnostavat, kannattaa ottaa blogi seurantaan. Olemme itsekin saaneet heiltä tukullisen tarpeeseen tulleita vinkkejä omaan taloprojektiimme. Vanha asema on itsessäänkin valtavan inspiroiva, joten paikalle kannattaa tulla ihan jo sen vuoksi, että sen sisälle ei pääse ihan joka päivä kurkistamaan.

Vielä muutama käytännön vinkki!

1 ~ Parola sijaitsee Hämeenlinnan kupeessa tunnin matkan päässä Helsingistä. Paikalle pääsee oman auton lisäksi kätevästi bussilla ja junalla, joka jättää sattuneesta syystä lähes ovelle. Tsekkaa tarkemmat saapumisohjeet tapahtuman FB-sivulta. Ystävät, koirat ja lapset mukaan lauantaiselle kesäretkelle.

2 ~ Varaa kunnolla aikaa: tutkittavaa ja pengottavaa on paljon ja haluat takuulla pysähtyä kahvillekin. Tapahtuma alkaa klo 10 ja kestää kolmeen iltapäivällä. Aamupäivällä on tietysti parhaat valikoimat, loppupäivästä taas tehdään parhaat diilit. Meno tulee olemaan vauhdikasta kelistä riippumatta, mutta tietysti olemme tilanneet aurinkoa.

3 ~ Kannattaa varustautua käteisellä. Mobilepay käy tosin meille ja monille muillekin myyjille, toisille jopa korttimaksu.

4 ~ Jos löytösi eivät mahdu autoosi tai eivät kulje kätevästi kainalossasi julkisilla, ei hätää: hankintoja on mahdollista jättää aseman varastoon odottamaan noutoa seuraavan viikon parin aikana.

5 ~ Kirppislöytö voittaa aina tavaran ostamisen uutena! Jos kaipaat inspiraatiota, tsekkaa kymmenen kirppisvinkin lista.

PHOTO BY STELLA HARASEK