Viikonlopun valonsäikeitä

Sunnuntaipäivää ruudun sille puolen! Toivottavasti viikonloppu on sujunut siellä lokoisasti tai muuten vaan mukavissa merkeissä. Meillä oli ystäviä kylässä perjantaina ja illanvietto venähti huomaamatta pikkutuntien puolelle. Oli ihan mahtava ilta ja siltä myös näytti, kun seuraavana aamuna astuin keittiöön. En malttanut olla nappaamatta pari kuvaa: keittiön pöytä on minusta kauneimmillaan, kun se kimaltaa laseista, kipoista ja kuohuviinipullon korkeista. Eletty elämä hivelee silmää ja sielua, olkoonkin että se tietää tunnin raivausurakkaa. Mutta se on aina sen arvoista, kahvi tulelle vaan ja hyräillen hommiin.

Illan hysteerisin hetki koitti, kun pitkään palvellut tuoli yhtäkkiä romahti yhden vieraamme alta ja kaikki huutonauroivat vartin. Tiedän toki, että tekemäni voi-salviapasta on tuhti, mutta en sentään arvannut, että voisi käydä näin. No, tavarat on tarkoitettu käytettäväksi ja tuoleja onneksi taloudessa piisaa. Teen siis lempipastaani jatkossakin, vaikka se tarkoittaisi, että keittiön vanhat tuolit joutuvat koetukselle.

Niin se vaan yllättää joka kerta. Se ensimmäinen aamu pitkän pimeän kauden jälkeen, kun herää valoon, joka tulvii kotiin kirkkaina valonsäteinä kuin ei olisi koskaan poissa ollutkaan. Se valaisee nurkat, joihin ei ole katsonut kuukausiin, paljastaa ikkunoihin pinttyneen lian. Ajatukset kirkastuvat ja esineiden ääriviivat terävöityvät. Rinnassa läikähtää ensimmäinen aavistus levottomuudesta, joka iskee keväisin.

Tuttu näky viikonloppuisin: koirat ovat juuri ja juuri jaksaneet herätä ja siirtyä eteiseen haukottelemaan. Kun pakolliset venyttelyt on hoidettu, Jarno vie ne koirapuistoon, toppanutut niskaan ja Luna-koiraa varten tennispallo takintaskuun. Paluumatkalla Luna kantaa sen kotiin itse, tassuttelee ylpeänä Tehtaankatua pitkin pallo suussaan. Iloitsemme vallitsevasta pikkupakkasesta: lumisina päivinä kaikki ovat onnellisia, mutta loskasäällä sekä koirat että pallo joutuu puistoilun jälkeen pesulle.

Päivän kohokohta on koiran mielestä aamuruoka. Luna saa ison annoksen, koska riehuu joka päivä pallon perässä. Junolle laihdutusannos: sillä välin kun sisko rellestää, Juno-koira istuu koirapuiston penkillä ja odottaa, että pääsee takaisin kotisohvalle. Kuuden vuoden jälkeen ihmettelemme yhä viikottain miten erilaisia kaksi siskosta voivatkaan olla.

Tuohon viereiseen kuvaan ikuistui se lauantai-iltapäiväinen hetki, kun ovikello soi kesken kirjoittamisen ja sisään paineli ystävä viinipullo kainalossa. Työt väistyivät seuran ja pizzan tieltä, ehtii niitä sunnuntainakin. Toiset viikonloput on omistettu ystäville.

Vuoden ensimmäiset nokoset aurinkoläntin lämmössä.

Parasta viikonlopuissa ovat ne hitaat hetket, kun Jarno soittelee kitaraa, koirat torkkuvat ja minä saan lukea tai kirjoittaa. Tai kuten tänään: tuijottaa ikkunoita ja miettiä saisinko aikaiseksi pestä ne itse vai pistänkö Freskan asialle, jolloin se ainakin tapahtuisi eikä jäisi ikuisen suunnittelun asteelle, kuten häpeällisen monet kodinhoidolliset projektini.

Toimme lepakkotuolissa lepäävän perulaisen raitapeiton mukanamme Meksikosta, niin kaunis! Matkalaukkumme painavat yleensä paluumatkalla tuplasti sen minkä menomatkalla, mutta sellaista se on, kun pitää kantaa reissuiltaan kaikenlaista kiveä, keramiikkaa ja antiikkimattoa. Kohta pitää perustaa pieni putiikki, kun matkamuistot eivät enää mahdu omaan kotiin.

Kitarat ja muut musakamat ovat vallanneet huoneen, joka vuorotteli aiemmin vierashuoneena ja varastona. Ainakin se on nyt päivittäisessä käytössä! Olen jollain selittämättömällä tavalla oppinut pitämään rujoista mustista kaapeista, siellä sun täällä lojuvista kitarankielistä ja plektroista. Musiikkimaailmassa vietetyt vuodet ovat selvästi aivopesseet minut. Ehkä pitää mennä vielä pariksi vuodeksi levy-yhtiöön tai ohjelmatoimistoon töihin, niin oppisin edes sietämään myös pitkin lattiaa kiemurtelevia sähköjohtoja.

Kun sisko nukkuu, on passeli hetki puhdistaa sen korvat. Olen niin iloinen, että noista kahdesta tuli parhaat ystävät, ja siitä, että ne saavat viettää paljon aikaa yhdessä, vaikka eivät enää asu virallisesti samassa osoitteessa.

Nautitaan sunnuntaista, siellä ja täällä! Ajattelin lähteä koirien kanssa kävelylle imemään itseeni tuota jumalaista valoa, illalla menen ystävän kanssa katsomaan sen paljon odotetun elokuvan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Mikä inspiroi arjessa?

Kaupallinen yhteistyö, Iittala ja Asennemedia

Minulta on toivottu pitkään juttuja luovuudesta ja inspiraatiosta, mutta siitä on niin paljon sanottavaa, etten ole tiennyt mistä edes aloittaisin. Lupaan, että tänä keväänä tartun näihin asioihin isommin! Nyt sain nimittäin oivan tilaisuuden ottaa varaslähdön aiheeseen, sillä Iittala haastoi minut pohtimaan mikä minua inspiroi arjessa, miten löydän inspiraation työpäiviini ja miten ruokin luovuuttani kiireisen arjen keskellä. Aah mikä aihe! Olen pohtinut viime aikoina paljon juuri näitä asioita, joten tähän oli helppo heittäytyä ilomielin mukaan.

Aihe on paitsi minulle, myös Iittalalle ajankohtainen, sillä Iittala on luonut kokoelman uusia kuvioita tutun mukin muodossa. Iittala Graphics -sarjan muotokieleltään vahvat, persoonalliset printit ovat antaneet Heikki Orvolan suunnittelemalle Aika-mukille uuden, elävän ilmeen. Sarjan neljä mukia sopivat käyttöön niin sellaisenaan vaikka aamukahvikuppeina kuin osana isompaa kattausta. Kuvitusten takaa löytyy neljä kansainvälistä taiteilijaa, jotka ovat saaneet pistää luovuutensa kehiin: lopputulokset ovat todella erilaiset keskenään, mutta niitä yhdistää raikas ja moderni ote pohjoismaiseen suunnitteluun.

Tykkään kovasti, sekä Iittalan yhteistyöstä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa että itse lopputuloksesta. Valkoisilla perusastioilla on aikansa ja paikkansa astiakaapissa, mutta ihastuin ajatukseen, että esimerkiksi kahvimukeina voisi olla jotain aivan muuta. Jotain persoonallista, minimalististen astioiden rivistä erottuvaa, joka toisi aamuihin ja työpäivän kahvitaukoihin ripauksen uutta inspiraatiota. Kahvin suurena ystävänä arvostan myös mukin suurta kokoa: useimmat aamut yksinkertaisesti vaativat vähintään tuon 0,4l kokoisen kahvimukin. Iltaisin tulee juotua paljon teetä, siihenkin isokokoinen muki on omiaan.

Nelikosta oli helppo poimia oma suosikki: ihastuin heti Bostonissa vaikuttavan Christopher DeLorenzon suunnittelemaan mustavalkoiseen Shaped/shifted -mukiin. Se on graafinen tulkinta luonnosta, jossa näkyy ihmisen kädenjälki: puoliabstraktissa sommitelmassa kohtaavat orgaaniset muodot ja geometriset kuviot. Tykkäsin erityisen paljon designin ajattomuudesta. Se voisi yhtä hyvin olla 50-luvun retroklassikko, 70-luvun keramiikkaa tai peräisin vaikka 60-luvun psykedeelisestä taideskenestä. Sopii hyvin kotiimme, joka on muutenkin rento sekamelska eri vuosikymmenten vaikutteita, värejä ja kuvioita. Kannattaa kurkata myös muut Graphics-sarjan mukit, niiden värit ja printit piristävät takuulla aamiaispöytää. Varsinkin surrealistinen Anemone on unenomaisella tavalla ihana (ja puhuttelee minua myös siksi, että koirani koko nimi on Juno Anemona).

Oma työni on luonteeltaan luovaa: kirjoitan, kuvaan ja konseptoin. Inspiraatio ja ideat saisivat mieluiten virrata vapaasti ihan joka päivä, mutta hetkittäin varsin kiireisen arjen keskellä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi on erilaisia keinoja pitää sitä yllä. Ehkä näistä havainnoistani on iloa teillekin, vaikka ette puuhailisi päivissänne samanlaisten asioiden parissa – luovasta ajattelusta ja inspiraatiosta on hyötyä meille kaikille niin työssämme kuin arjessamme, vaikka emme olisi graafikoita, valokuvaajia tai kirjoittajia.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää millä tavalla aloittaa päivänsä, aamulla on nimittäin tapana määrittää koko päivän kulku. En ole koskaan ollut mikään aamuihminen ja epäilen, että siksi arkeni olikin ihan liian kauan stressaava ja kaaoottinen. Nyt kun en ole enää sidottu toimistoelämään, vaan työskentelen pääasiallisesti kotoa ja vastaan itse aikatauluistani, voin vaikuttaa niin paljon enemmän siihen millaisia aamuni ovat.

En mielelläni sovi mitään menoja aamuihin, olen hitaasti käynnistyvää tyyppiä ja aloitan päiväni mieluiten ilman aikaisia lähtöjä tai palavereita, joissa pitää esimerkiksi puhua. On kiireisiä päiviä, kun täytyy vaan avata tietokone heti kun saan tiirikoitua silmät auki, mutta rennompina aamuina tykkään juoda kahvini kaikessa rauhassa, valita fiilikseen sopivaa musiikkia soimaan, selata lehtiä, kurkkia ikkunasta miltä maailma tänään näyttää ja virittäytyä päivään.

Ympäristön visuaalisuudella ja tunnelmalla on merkitystä. Mieli pysyy virkeänä, kun tila ympärillä ruokkii eikä tukahduta luovuutta. Tykkään, että tila on tuuletettu ja valo saa liikkua vapaasti. Ikkunoissamme ei ole verhoja lainkaan – anteeksi vastapäisten talojen asukit, mutta en halua blokata sitä vähää valoa, jonka Suomessa saamme!

Keräilen ympärilleni inspiroivia asioita. Vaihtuvaan näyttelyyn kuuluu useimmiten kirjoja, kuvia ja tekstinpätkiä, mutta joskus muutakin, erikoisen mallinen esine, kivi, harvinaisella tavalla haalistunut väri, kirpparilta löytynyt maalaus. Niiden energia pitää ilmapiirin latautuneena.

Myös viherkasvit ruokkivat luovuutta ja hyvää ilmapiiriä, niitä onkin meillä lähes joka huoneessa. Onneksi Jarno pitää ne hengissä ja hyvinvoivina, koska kuolleina retkottavilla vehkoilla ei valitettavasti ole samanlaista vaikutusta (olen testannut).

Keskittyminen ei onnistu, jos tila on sotkun vallassa. Asioiden ei suinkaan tarvitse olla sotilaallisessa järjestyksessä, päinvastoin – pöydillämme vallitsee usein pieni luova kaaos, kun meneillään oleviin projekteihin (ja päähänpistoihin) liittyvät paperit, kirjat ja tavarat ovat levällään ympärillämme. Pyrimme kuitenkin pitämään laskut, kuitit, laturit, piuhat ja muut valokuvaavan työparin arkipäivään kuuluvat roinat poissa pinnoilta. Aina se ei onnistu ja mieli alkaa taas vaeltaa levottomana. Silloin täytyy pitää pieni siivoushetki, että saa taas keskittymiskyvystä kiinni.

Tärkeintä on taide! Musiikki, kirjat, elokuvat ja kuvataiteet ovat minulle jatkuvan luovuuden ja inspiraation lähde.

Joskus käy niin, että musiikki aiheuttaa odottamatta hillittömän inspiraatiopiikin ja avaan tietokoneen keskellä yötä. Usein myös etsin ihan tarkoituksella sopivaa musiikkia päästäkseni kirjoitus- tai kuvankäsittelyvireeseen: musiikilla voi helposti määrittää oman mielentilan ja päivän teeman. Voisin kirjoittaa aiheesta kymmensivuisen esseen, mutta ehkäpä syvennyn tähän tarkemmin toisella kerralla.

Jos työn alla on uuden visuaalisen konseptin ideointi, selaan monesti taidekirjoja, muotilehtiä ja vanhojen levyjen kansilehtisiä. Silloin tällöin tongin ideoita myös Pinterestistä. Sieltä löytyy nimittäin ilmeisimpien trendijuttujen lisäksi muutakin silmän- ja sielunruokaa: vanhoja valokuvia, taidetta ja graafisen suunnittelun helmiä keikkaflaijereista kirjojen taittoon. Parhaita ovat luovasti kuratoidut kuvakokoelmat, joista voi saada uusia ajatuksia erilaisten visuaalisten elementtien yllättävään yhdistelyyn.

Elokuvat ruokkivat luovuutta monella tasolla: niistä tulee poimittua niin tunnelmia, visuaalisia elementtejä kuin ajatuksia kirjoittamiseen. Hyviä elokuvia ei tule liikaa vastaan, mutta inspiroiviksi osoittautuneita leffoja voi onneksi katsoa monta kertaa uudestaan, koska niistä löytää jokaisella kerralla jotain uutta.

Luin juuri, että Christopher DeLorenzon taiteellinen työ perustuu filosofiaan, että mikä tahansa voi johdattaa uuden äärelle: kaikki johtaa johonkin, kun on vaan sille avoin. Hän inspiroituu itse erityisesti elokuvista ja kirjallisuudesta.

Yksi parhaista tavoista saada luovuus valloilleen on sulkea tietokone ja ottaa käteen kynä tai sivellin. Ihan sama vaikka piirtely tai maalaaminen ei liittyisi varsinaiseen työhön tai tehtävään mitenkään, tarkoitus onkin tyhjentää päästä turha stressi ja häly, ja tuupata ajatukset uusille radoille.

Pidän usein muistikirjaa lähellä ja suttaan sen sivuille sanoja, lauseenpätkiä ja kuvia. Eniten tykkään kuitenkin maalaamisesta, sillä väreillä on mieleen valtava, alitajuinen voima. Saatan työstää värejä vaikka sormin, pyrkimättä sen kummemmin mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Tuntuu vaan hyvältä täyttää valkoista pintaa väreillä ja piirtää esiin muotoja, sekoitella sävyjä, luoda kuvioita ja tekstuureita raapimalla, kaapimalla tai hankaamalla. Kun on viettänyt tunnin värien keskellä, mieli on kirkas ja autuas kuin valkoinen aamuvalo ja siellä on taas tilaa ihan uudelle. Maalaamisella on myös voimakas terapeuttinen vaikutus, mutta se onkin taas ihan toinen tarina.

Inspiroidun jatkuvasti myös muista ihmisistä. Asioita ei kannata pyöritellä loputtomiin omassa päässä, jos ne eivät tunnu etenevän: monesti suunta selkeytyy parhaiten puhumalla muiden kanssa. Kysyn usein muiden mielipiteitä, kaikkein useimmiten tietysti Jarnon, sillä teemme paljon töitä yhdessä, mutta myös ystävien, kollegoiden, ihmisten joiden mielipiteitä ja näkemystä arvostan. Keskustelun lomassa saa usein ihan uusia ideoita ja näkökulmia, toiset ajatukset saattavat vahvistua, toiset muuttua tai unohtua. Ja vaikka olisi ihan eri mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, on jokatapauksessa saanut heijastuspintaa ajatuksilleen.

Joskus ei vaan lähde, vaikka kaikki olisi kohdallaan. Mailaa puristamalla ei synny mitään hyvää, parasta mitä silloin voi tehdä on nousta ja puuhata vähän aikaa jotain ihan muuta. Venyttelen, pyörittelen niskaani, juon vettä. Maanittelen koiran mukaan vilttinsä alta ja käyn vähän ulkona jaloittelemassa. Pää saa happea ja ajatukset tuulettuvat. Sen jälkeen on kummasti taas uutta virtaa. Varsinkin kunnon hikiliikunnan jälkeen ideat säkenöivät! Haluaisinkin tänä keväänä alkaa käydä aamutreeneissä, sillä se on loistava tapa aloittaa työpäivä.

Luovuuden ja inspiraation ylläpitämisestä ei lopulta tarvitse tehdä mitään isoa operaatiota. Kyse on oikeastaan pienistä asioista. Siitä, että ihan tavallisen työpäivän keskellä pidetään fiilistä yllä soittamalla musiikkia, kootaan ympärille asioita joista tulee inspiroitunut olo, juodaan kahvi mukista joka saa ajatukset laukkaamaan, avataan muistilehtiö silloin kun kaivataan uusia ideoita tai näkökulmia, puhutaan ja pallotellaan ajatuksia muiden ihmisten kanssa. Pidetään silmät ja korvat auki, sillä kaikessa voi piillä kauneutta tai jotain muuta kiinnostavaa – ja mikä tahansa voi johtaa johonkin uuteen.

Heräsikö ajatuksia tai muita vinkkejä? Miten ruokitte itse luovuuttanne arjessa? Kommenttiloota on teidän, kuten aina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Viisaan vinkit verkko-ostoksille

Kaupallinen yhteistyö: MasterpassTM by Mastercard

Varsinkin näin alkuvuoden alennusmyyntien aikaan verkkoshoppailu on monille tuttua puuhaa, enkä ihmettele yhtään: aleryysiksessä tungeksimisen ja kyynerpäiden väistelyn sijaan valikoimia voi selata kaikessa rauhassa kotisohvalta, bussimatkalla tai vaikka lounastauolla. Tuotteiden vertailu on sitäpaitsi todella paljon helpompaa verkossa kuin kipittämällä kaupasta toiseen, eikä kaikkia kauppoja välttämättä omalta kotipaikkakunnalta löydykään.

Yhteistyössä MasterpassTM by Mastercardin kanssa laadin vinkkilistan nettishoppailuun. Jos et ole vielä kuullut Masterpassista, ei hätää – et ole pihalla, keksintö on vaan melko uusi. Masterpass on online-ostoksille tarkoitettu digitaalinen maksutapa, jolla voi kerätä kaikki korttitiedot yhteen turvalliseen paikkaan. Masterpassia käyttääkseen ei tarvitse välttämättä olla Mastercardia, se toimii nimittäin muillakin korteilla.

Kyseessä on siis eräänlainen digitaalinen lompakko. Enää ei tarvitse kaivella lompakkoa eteisessä lojuvan laukun pohjalta ja naputtaa maksutietojaan numero kerrallaan, tai sählätä verkkopankin tunnuslukujen kanssa – riittää, kun avaat digitaalisen lompakkosi ja hyväksyt sieltä maksun.

Masterpass toimii tällä hetkellä pankkien mobiilisovellusten Nordea Payn, Aktia Walletin ja Loyo Payn kautta. Itse olen Nordean asiakas, joten sen jälkeen kun olen valinnut verkkokaupassa maksutavaksi Masterpassin, kirjaudun Nordea Pay -sovellukseen ja hyväksyn sieltä maksun. Siinä se! Ei tunnuslukujen kanssa sähläämistä, ei pankkikortin pitkien numerosarjojen näppäilemistä tai lompakon metsästämistä laukun pohjalta. Jos omistat Android-puhelimen, voit maksaa Masterpassilla myös fyysisissä kaupoissa – superhelppoa, kun kaikki toimii saman sovelluksen kautta.

Masterpass leviää kovaa vauhtia: se toimii tällä hetkellä 38:ssa eri maassa ja mukana on yli 340 000 verkkokauppaa, joista monille ovat varmasti tuttuja esimerkiksi Intersport, Lindex ja Lippu.fi.

Seuraa kymmenen omien kokemusteni (lue: kantapään kautta opitun) pohjalta poimittua vinkkiä kuinka tehdä verkko-ostoksia turvallisesti, helposti ja hauskasti – eli mahdollisimman vaivattomasti ilman turhaa säätöä.

1 ~ Valitse maksutapa viisaasti.
Masterpassia on helppo suositella monestakin syystä: se on selvästi vaivattomin tapa hoitaa maksu ja lisäksi se tarjoaa saman turvan mahdollisten ongelmatilanteiden varalle kuin luottokorttimaksut.

2 ~ Vertaile hintoja.
Tismalleen sama tuote saattaa maksaa eri verkkokaupassa vähemmän, joten vertailu todellakin kannattaa – varsinkin aleaikaan prosenteissa saattaa olla paljonkin eroja. Tarkista samalla hinnan lisäksi toimituskulut, sillä ne voivat vaihdella isosti. Myös palautusoikeuden suhteen on vaihtelevat käytännöt: toiset verkkokaupat tarjoavat ilmaisen palautuksen ja saattavat jopa noutaa tuotteen kotoasi, toisissa palautus maksaa.

3 ~ Muista tullimaksut.
Jos tilaat Euroopan ulkopuolelta, muista tullit, jotka lävähtävät esimerkiksi Amerikasta tai Australiasta tehtyjen tilausten päälle – ne voivat nimittäin kasvattaa ostosten loppusummaa yllättävän paljon. Jos teet superedullisen alelöydön tai bongaat jotain kauan etsimääsi mitä et mistään muualta saa, tullimaksut eivät välttämättä haittaa, mutta ne on hyvä huomioida etukäteen. Itse haluan päästä mahdollisimman helpolla, joten suosin useimmiten eurooppalaisia verkkokauppoja.

4 ~ Ole alehaukka!
Skarppi sellainen, tietysti: älä anna halpojen hintojen sokaista, vaan osta ainoastaan tavaraa, josta olisit kiinnostunut ilman alennustakin. 

(Monet sanovat, että alesta kannattaa ostaa vain asioita, joista olisi ollut ehdottomasti valmis maksamaan täyden hinnan, mutta olen eri mieltä. Olen törmännyt moniin ihaniin asioihin, jotka ovat olleet normaalihintaisina kipukynnykseni tai budjettini yläpuolella, mutta reilun alennuksen jälkeen tilanne onkin ollut ihan toinen.)

Moniin verkkokauppoihin voi muuten tallentaa tuotteita suosikkilistalle ja saada sähköpostiinsa ilmoituksen, jos ja kun tuote tärähtää aleen. Suosittelen laiskalle, joka ei jaksa käydä joka viikko väijymässä hintatilanteen kehitystä.

Ajankohtaa voi optimoida: parhaat päivät ostaa verkosta ovat kuulemani mukaan keskiviikko, torstai ja perjantai. Silloin suurin osa verkkokaupoista lisää uusia tuotteita aleen tai kasvattaa aleprosentteja.

5 ~ Mieti etukäteen mitä tarvitset.
Verkko-ostoksilla voi hetken huumassa tulla kaikenlaisia päähänpistoja. Sitä voi yhtäkkiä huomata, että vaatekaapista muuten puuttuukin puuterinen tekohöyhenpuuhka tai että hologramminhohtoiset tolppakorot ovat juuri se mitä talvigarderoobiin tarvitaan. Hutiostokset voi välttää helpoiten pohtimalla etukäteen millaisille asioille on tarvetta ja (ihan oikeaa) käyttöä, ja rajaamalla laajoista valikoimista erilaisten filttereiden avulla silmiensä eteen vain kriteereihin sopivat vaihtoehdot.

Olen itse vähän liiankin helposti innostuvaa sorttia, joten hillitsen päähänpistojani moodboardin avulla silloin kun olen metsästyspuuhissa. Minulla on Pinterestissä kansio, johon tallennan pidempään mielessä pyörineet potentiaaliset hankinnat sekä ilmeiset puutteet, kuten uudet farkut rikkirakastettujen tilalle. Moodboardin avulla on helppo hahmottaa myös speksejä sille millaiset farkut sitä ostaisi: inspiroiko nyt liehulahkeet, rento porkkanamalli vai olisiko eniten käyttöä tyylipuhtaille mustille pilleille?

6 ~ Osta tavaroita itsellesi…
…äläkä sille tyypille, joka toivoisit salaa olevasi, oli se sitten 10 kiloa laihempi, kymmenen senttiä pidempi tai täysin erilainen pukeutuja kuin sinä. Tämä on nettishoppailussa se virhe, johon itse olen sortunut kerta toisensa jälkeen: se mekko, joka näyttää upealta verkkokaupan 180-senttisen mallin päällä, ei todennäköisesti näytä ihan samalta minun päälläni. Tai jos sattuu olemaan farkuissa ja villapaidassa viihtyvää sorttia, ei välttämättä kannata ostaa röyhelökauluksista fuksianväristä mekkoa, vaikka se olisi stailattu kuinka ihanasti jonkun muun Instagram-kuvassa. 

Verkosta ostaessa on viisainta pysytellä malleissa ja väreissä, joita käyttää muutenkin. Vaatekaapin villit kortit ovat asia erikseen, jos tiedät mitä olet tekemässä. (Hmm… huomaan palaavani aiheeseen puuterinen tekohöyhenpuuhka.)

7 ~ Käytä mittanauhaa. 

Tiedä mittasi, sillä se on paras ja oikeastaan ainoa tapa varmistaa, että saat postissa oikeankokoisen vaatteen. Monien verkkokauppojen tuotetiedoista löytyy nykyisin mitat, joissakin jopa mainitaan minkäkokoinen malli esittelee vaatetta kuvissa. 

Mittanauha kannattaa pitää lähellä myös muilla kuin vaateostoksilla: jos olet etsimässä sopivaa leikkuulautaa tai sohvapöytää, tarkista tarkat mitat ennen kuin tilaat. Tuotekuvista ei saa usein minkäänlaista käsitystä tuotteen oikeasta koosta, joten tsekkaamalla koon säästyt yllätyksiltä.

8 ~ Secondhand on vaihtoehto verkko-ostoksillakin.
Tämä ei ehkä päde sukkaostoksilla, mutta jos etsit täydellistä nahkatakkia tai kaunista sohvaa, kannattaa ehkä tarkistaa saisitko toiveidesi mukaisen tuotteen edullisemmin käytettynä – ja olisiko se jopa persoonallisempi ja ekologisempi vaihtoehto kuin ostaa se uutena kaupasta?

9 ~ Ole tarkka materiaalien kanssa. 

Verkkokaupassa et pääse hypistelemään miltä tuote tuntuu, joten ole erityisen tarkkana tuotekuvauksen kohdalla. Kannattaa myös tarkistaa pesu- ja hoito-ohjeet: kuivapesua vaativat vaatteet tai jatkuvaa huoltoa kaipaavat keittiötavarat kannattaa ehkä jättää väliin, jos on yhtä laiska kuin minä. Ostin kerran tammisen leikkuulaudan ja huomasin vasta sen saavuttua, että se pitäisi öljytä joka kolmannen käyttökerran jälkeen. Jäi öljyämättä.

10 ~ Kaikki shoppailu on hauskinta ilman huonoa omatuntoa.
Osta vain tavaraa, jonka tiedät tulevan käyttöön. Sijoita viisaasti: panosta laatuun ja ajattomuuteen hetken hurman ja ohimenevien trendien sijaan. Rinnakkaisten kokojen tilaamisen sijaan näe vähän vaivaa selvittääksesi oikean koon ja tilaa vain se: vaikka verkkokaupalla olisi ilmainen palautusoikeus, turha palautusrumba ei varsinaisesti ole ekoteko.

Keksittekö listan jatkoksi vielä muuta? Omia vinkkejä saa vapaasti tuupata jakoon kommenttilootan puolella!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA