Kohti uutta kotia

Olen umpisurkea kertomaan teille elämääni liittyviä uutisia. En toki tarkoituksella jätä niitä kertomatta. Haluaisin vaan aina odottaa, että kaikki on täydellisen selvää, haudutella asiaa vielä hetken itsekseni ja julkistaa asian sitten, kun olen ehtinyt päättää mitä kaikesta ajattelen. Mutta juuri tämä pönttö panttaaminen johtaa siihen, että isot asiat ja ajatukset kasautuvat, kirjoittaminen alkaa takkuilla enkä enää tiedä mistä edes aloittaisin. Ei ole aina helppoa purkaa omassa elämässä tapahtuvia asioita ja keskeneräisiä prosesseja kepoisiksi postauksiksi, joita voi lukea koko maailma, kun ei ole välttämättä ehtinyt puhua asioista vielä kaikille ystävilleenkään.

Tartun nyt silti tähän akuutimpaan: olemme muuttamassa! Kaikki on tapahtunut lopulta kovin nopeasti ja moni asia on vielä niinsanotusti vaiheessa, mutta muuttomiehet on tilattu, loppusiivous sovittu ja olemme aloittaneet pakkaamisen. Stressitön muutto kiinnostaa ja tähän mennessä on sujunut vähän epäilyttävänkin hyvin, mutta onhan tässä kuunvaihteeseen vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa ajautua sekasortoon ja kaaokseen. Ehkä tässä on kuitenkin opittu menneistä virheistä jotain. Viisi vuotta sitten olisin aloittanut pakkaamisen edellisenä päivänä ja muistanut ehkä muuttoaamuna, että hups asuntoonhan kuuluu myös vintti, kellari ja eteisen yläkaapit.

Kirjoitin jo viime kesänä siitä kuinka pohdimme uutta kotia. Kävimme silloin muutamissa näytöissä ja pari ihankivaa asuntoa osuikin vastaan, mutta ne olisivat olleet vapautumassa samantien, meillä ei ollut varsinaisesti kiire eikä yksikään kämpistä tuntunut ihan omalta. Yksi oli kauniista kuvista huolimatta kliininen ja sieluton, toinen liian kiiltävä ja hieno, kolmas matala ja tunkkainen, neljäs nätti mutta pieni eikä siihen olisi mahtunut työhuonetta. Niin asia vain jäi odottamaan sopivampaa hetkeä ja syksy kului reissatessa ja töitä tehdessä.

Uuden kodin metsästyksestä tuli yllättävän ajankohtainen juttu, kun nykyinen vuokrakoti myytiin viime keväänä altamme. Harmittiko, asuntoon tekemämme ison remontin jälkeen? Vähän, mutta koko matka on ollut niin kummallinen, vaiheikas ja värikäs, että aloimme olla täysin valmiita johonkin uuteen. Osasimme odottaa uutista ja kun se tuli, se oli lopulta enemmän helpotus kuin pettymys: nyt kaikki nytkähtäisi vihdoin eteenpäin ja meidän olisi pakko etsiä uusi koti. Toiset muutokset tarvitsevat pienen pakon motivoimaan niitä.

Aloimme tutkia asuntoilmoituksia uudella innolla. Toivelista uudelle kodille oli suurimmaksi osaksi sama kuin viimekesäisessä kirjoituksessani: tavalla tai toisella persoonallinen, meidän näköinen, sellainen että sinne pystyi kuvittelemaan meidän elämän. Tarpeeksi iso, että mahtuisimme tekemään työmme siellä eikä tarvitsisi vuokrata sitä varten erillistä tilaa. Asioita, joista emme halunneet joustaa: luonnonvalo, sijainti ja hyvä tunnelma. Asioita, joista olimme valmiita joustamaan: melkein kaikki muu.

Emme oikeastaan ehtineet edes päästä alkuun, kun sopiva vaihtoehto osui tuttavapiirin kautta vastaan. Kävimme katsomassa sitä, ihastuimme ja se oli oikeastaan sillä selvä. Ajoituskin meni täydellisesti nappiin: asunnon nykyinen asukas oli sattumalta lähdössä juuri silloin kun meidän piti päästä muuttamaan uuteen osoitteeseen. Sitä onnea, kun asiat vaan loksahtavat itsestään juuri oikealla tavalla ilman, että oikeastaan tekee mitään sen eteen. Sitä osaa todellakin arvostaa, kun niitäkin tilanteita on riittänyt, että mikään ei todellakaan loksahtele eikä suju ilman hermojaraastavaa säätöä.

No millainen se tuleva uusi koti on? Kaunis, valoisa, ei kovin kaukana nykyisestä. Nitisevät lautalattiat vaihtuvat kivilattiaan. Parveketta ei ole, mutta saamme tilalle kylpyammeen. Leveät ikkunalaudat, painavat vanhat ovet. Neliöitä on vähemmän kuin nykyisessä järjettömän isossa asunnossamme, mutta tila riittää silti työhuoneelle ja kuvausprojekteihin. Juno-koira on käynyt siellä kerran ja löytänyt sieltä välittömästi aurinkoläntin, johon käpertyä, joten katson sen hyväksyneen jo uudet nurkat.

Asunto on muuten meille täydellinen, mutta keittiö kaipaa kohennusta – ja yksi seinä ehkä kaatamista. Kuulostaako etäisesti tutulta? Jep, herättelen kummallista harrastustani nimeltä remontoitavat vuokrakohteet ja harkitsen taas keittiöremonttiin ryhtymistä. Menneistä on tässäkin opittu jotain ja diili on tällä kertaa toisenlainen. Remontin laajuus ja aikataulu ovat niitä asioita, jotka ovat vielä “hiukan auki”, mutta kävimme tänään koputtelemassa seiniä ja tekemässä mittauksia. Lähipäivinä ollaan varmasti viisaampia, kun ehditään istua alas ruutupaperin ja kahvikupin kanssa ja purkaa vaihtoehtoja paperille.

Joko aika on kullannut muistot tai sitten oma elämäntilanteeni on nyt toinen, mutta ajatus remontista ei ahdista juuri nyt yhtään. Kysykää toki uudestaan sitten kun olemme eläneet kuukauden raksan keskellä ilman keittiötä enkä omista yhtään vaatetta, jossa ei olisi maalitahroja tai kipsipölyä. Jos menneet jutut kiinnostavat, blogin arkistoista löytyy nippu vanhoja remonttijuttuja. Tällä kertaa teen remonttia kämppiksen sijaan avopuolison kanssa – paljon on tapahtunut parissa vuodessa, vaikka tuntuu, että siitä on vasta hetki.

Moni ehkä miettii miksi jatkamme vuokralla emmekä osta omaa, varsinkin kun on vakituinen parisuhde, valmius vasaran varteen ja into tehdä tiloista omannäköiset. Pohdimme hetken sitäkin vaihtoehtoa, mutta hylkäsimme sen nopeasti. Yrittäjänä ei saa Helsingin asuntomarkkinoille riittävää asuntolainaa ihan noin vaan ilman omia säästöjä, emmekä oikeastaan edes lähteneet kyselemään. Haluamme pysyä kantakaupungissa ja asua töidemme takia hiukan tilavammin, eikä valtavan lainan ottaminen houkuttele ajatuksena kumpaakaan. Vuokra-asuminen ja kotona työskentely on tällä hetkellä meille viisain malli, arvioidaan tilannetta uudestaan sitten jos fiilis joskus muuttuu. Voi olla, että sijoitusasunnon hankkiminen on jollain aikavälillä ajankohtainen juttu: ehkä voisi olla joku pieni ja kaunis yksiö, jonka voisimme kunnostaa ja vuokrata eteenpäin.

Muutto on varmasti lähiviikkojen tärkein teema, sitten lomakauden jälkeen alkaa remontti. Raksapäiväkirja oli viimeksi supersuosittu. Miten on, kiinnostaako teitä tälläkin kierroksella remonttiraportit ja uuden kodin sisustusjutut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Näin hankit täydellisen marokkolaisen maton

Kaupallisessa yhteistyössä Madesign.fi

Muistatteko, kun kirjoitin aarteenmetsästäjistä, Antista ja Anniinasta? Lainaan vähän itseäni: Nuoren avioparin perustama marokkolaisia aarteita notkuva verkkokauppa sai alkunsa yhteisestä intohimosta matkustamiseen vuonna 2010, kun he asuivat Espanjassa. Kuuntelin suu auki heidän kertomuksiaan elämästään andalusialaisella maatilalla, jossa he hoitivat hevosia ja alpakoita ja tekivät vapaa-ajallaan rämisevällä pakettiautollaan matkoja Marokkoon. Ensimmäisellä kerrallaan he ostivat tien varrelta kartan, sen jälkeen tunsivat jo tien. He tekivät seikkailuillaan löytöjä, kuten autenttisia berberien valmistamia paimentolaismattoja. Kaupanteko ja siihen liittyvä kulttuuri berberien, arabien ja juutalaisten asuttamilla alueilla tuli tutuksi. Ensimmäiset matot tulivat muuttokuorman mukana Suomeen, pian sen jälkeen syntyi yritys nimeltä Madesign. Nyt mattoja riittää muillekin.

Madesign on keskittynyt aitoihin vanhoihin mattoihin, jotka berberiheimot ovat valmistaneet vuosikymmeniä sitten. Antin ja Anniinan kautta on mahdollista hankkia myös uusia berberimattoja, nekin aitoja ja käsintehtyjä, tehty perinteisin menetelmin ja laadultaan huippuluokkaa. Verkkokauppaan päätyy muitakin aarteita, mutta tänään puhutaan matoista. Se on intohimo, jonka minäkin nykyisin jaan – olen siis enemmän kuin innoissani, että saan sukeltaa tähän aiheeseen!

“Jokainen matto on omanlaisensa, ja juuri siinä piilee niiden viehätys. Ne ovat aidosti taideteoksia, joiden arvostusta haluamme ylläpitää.” – Antti & Anniina

Paimentolaismatoista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana sisustuslehtien ja Pinterest-kuvien vakiokamaa. Trendi ei ole sinänsä uusi, sillä marokkolaiset matot ovat olleet pitkään suunnittelijoiden, taiteilijoiden, muusikoiden ja muiden työkseen paljon matkustavien suosiossa – luova luokka ja muut edelläkävijät ovat tuoneet niitä matkoiltaan vuosikymmenien ajan. Suomessakin osattiin: Alvar ja Aino Aalto yhdistivät käsinkudottuja marokkolaisia mattoja moderneihin huonekaluihin esimerkiksi 30-luvulla suunnitellussa Villa Maireassa, joka näyttää yllättävän ajankohtaiselta yhä tänä päivänä.

NO MIKÄ TEKEE MAROKKOLAISISTA MATOISTA NIIN HOUKUTTELEVAT?

Ei ole ihme, että marokkolaiset matot ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita – vaivattomasti chic. Ne tuovat kotiin orgaanista lämpöä ja lämmittävät toki ihan konkreettisestikin, sillä paimentolaismatot on tehty Atlasvuoriston ja aavikon kylmiin talviin. Niiden tiheä villa tuntuu ihanalta jalkojen alla, kun nousee aamulla sängystä ja ajatus kylmästä lattiasta kauhistuttaa.

Paimentolaismatot sopivat monenlaiseen sisustukseen. Vaaleapohjaisilla matoilla saa kotiin selkeyttä ja pehmeyttä: toiset niistä ovat raikkaita ja elegantteja, toiset nyansseiltaan boheemimpia. Värikylläisemmät matot muodostavat voimakkaan katseenvangitsijan ja voivat muuttaa tilan tunnelman tyystin toisenlaiseksi.

Matto on usein se elementti, joka sitoo sisustuksen yhteen. Jos kotona on vähän kolkkoa tai keskeneräistä tai kalusteet ajelehtivat irrallaan toisistaan eivätkä suostu näyttämään hyvältä yhdessä, kannattaa kokeilla miten käsintehty matto vaikuttaa ilmeeseen. Marokkolaisilla matoilla on taianomainen kyky saada hyvinkin erilaiset ainekset koottua yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi – suosittelen varsinkin hivenen eklektisen sisustuksen ystäville.

Aito berberimatto on eettinen vaihtoehto, sillä matonkutoja on yhteisössään arvostettu käsityöläinen, joka on saanut työstään kohtuullisen korvauksen. Mattojen valmistus ei myöskään kuormita ympäristöä: ne tehdään uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja värjätään luonnollisilla kasviväreillä.

Matot ovat myös persoonallinen tapa sisustaa, sillä jokainen aito matto on käsintehty ja uniikki, eikä toista samanlaista tule vastaan. Mattojen kuviointi ja symboliikka sisältää tarinoita, jotka liittyvät usein heimon historiaan tai kutojan omaan elämään. Rakastan ajatusta, että kotona löytyvillä esineillä on historiaa ennen minua. Maton mukana saa tarinoita maailmalta.

Marokkolainen matto on myös siitä turvallinen sijoituskohde, että ne eivät lakkaa olemasta ajankohtaisia – niillä on sisustettu länsimaisia koteja kymmeniä ja kymmeniä vuosia eikä kysynnälle näy loppua. Marokko taitaa olla ikuisesti muodissa.

MITÄ MATOISTA PITÄÄ TIETÄÄ – JA MITEN LÖYTÄÄ SE OIKEA?

Matot ovat Marokon Atlasvuoristossa ja aavikolla eläville nomadiheimoille jokapäiväisiä käyttötavaroita, joita he kutovat omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Berbermattojen solmutiheys ei ole yhtä tiheä kuin esimerkiksi itämaisissa matoissa: se on tyypillistä paimentolaismatoille, koska niitä on täytynyt pystyä helposti muuttamaan paikasta toiseen. Näin ne myös toimivat eri käyttötarkoituksiin, kuten seinällä ryijyn tapaan lämmittämässä asumusta, penkin lämmikkeenä tai peittona nukkumaan mennessä. Mattojen ensisijainen käyttötarkoitus on ollut toimia kauniina lämmikkeenä, sillä Atlasvuoriston ja aavikon talvet ovat kylmiä. Kesäaikaan matot käännetään tyypillisesti alapuoli ylöspäin eli nukkapuoli alaspäin. Siksi monia mattoja voikin kääntää ja näin saada vaihtelua sisustukseen.

Nomadien lisäksi on paljon vanhoja berberikyliä, joissa mikään ei ole olennaisilta osin muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mattoja valmistetaan yhä omien lampaiden villasta, pitkiä perinteitä kunnioittaen pystykangaspuissa, joiden maksimileveys on kaksi metriä, jotta niiden siirtely olisi helppoa – siksi matotkin ovat yleensä maksimissaan kaksi metriä leveitä. Loimilankana käytetään vahvasti kehrättyä villaa. Vanhoissa berberimatoissa on tyypillisesti hapsut vain toisessa päässä, johon matto päätellään.

Vuoristossa elävän pitkähäntäisen lampaan villaa pidetään yhtenä maailman laadukkaimista: mitä korkeammalla lammas elää, sitä laadukkaampaa villaa siitä saadaan. Se on pehmeää ja hohtavan vaaleaa, sillä vanhojen mattojen luonnonvaalea villa on aina valkaisematon (joskin paljon ulkona olleet vanhat matot ovat saattaneet saada auringossa kellertävän sävyn). Sävyerot vaihtelevat lampaittain, joten luonnonvaaleiden mattojen sävyt vaihtelevat suuresti. Matoissa käytetään myös ruskeaa ja melkein mustaa sävyä, jotka saadaan tummien lampaiden villasta. Muut värit saadaan aikaan värjäämällä ne käsin luonnonmukaisilla kasviväreillä.

Matto tehdään alusta loppuun käsin. Lampaat keritään käsin ja villa puhdistetaan käsin (se on muuten uskomattoman työläs työvaihe). Villa kehrätään käsin, sitten pääsee kutomishommiin. Solmut solmitaan tiukasti ja huolella, ja solmujen välit kudotaan jämäkän kestäviksi käyttäen siihen tarkoitettua työvälinettä, ”haraa”, jolla hakataan jokainen väli kiinteäksi. Lopuksi matto päätellään huolella ja sitten se on valmis palvelemaan, kestämään aikaa ja kulutusta.

Anniina & Antti. Niin ihanat tyypit! Ilmoitimme heille, että haluamme mukaan seuraavalle Marokko-roadtripille – katsotaan huolivatko.

Mattojen kasvava kysyntä on luonut alkeellisissa olosuhteissa asuville berbereille nousevan tulonlähteen, jolla on ollut positiivinen vaikutus paikallisiin. Madesign teettää osan uusista matoistaan berberinaisilla, jotka elättävät koko perheensä kutomalla mattoja – se voi olla syrjäseuduilla ainoa tulonlähde. Paikalliset saavat tuloja myös myymällä vanhoja mattoja, joita ovat itse käyttäneet, mutta oikeasti vanhat ja hyvä- tai kohtuukuntoiset matot alkavat käydä vähiin.

Kun valikoima on valtava ja jokainen matto on uniikki, miten löydät juuri omaan kotiisi sopivan, täydellisen maton? Haastattelin juttua varten Anttia ja Anniinaa, joista on lukemattomien Marokko-matkojensa ja työnsä kautta tullut aiheen asiantuntijoita, ja laadin heidän vinkkiensä pohjalta listan.

“Vei toki aikansa, että opimme tuntemaan berberimattojen saloja.Yli 10 tuhatta kilometriä on ajeltu ristiin rastiin Marokkoa ja Atlasvuoristoa ja kerätty tietoa. Kyllä siinä vuoristossa asuvien berberien avustuksella oppii erottamaan aidot matot ja tunnistamaan eri heimojen matot. Ihan vaan katsomalla tuhansia erilaisia mattoja silmä oppii kokoajan tarkemmaksi.“

✖ TUTUSTU VALIKOIMAAN JA MIETI MISTÄ PIDÄT

Aitoja marokkolaisia mattoja on yhtä monenlaisia kuin niitä valmistavia berberiheimoja. Maton metsästystä helpottaa, jos ottaa ensin vähän selvää erilaisista tyyleistä ja miettii mistä tykkää. Mattoja voi selata esimerkiksi Madesignin verkkokaupasta tai hakea Pinterestin loputtomista kuvalaareista.

Jokaisella heimoilla on oma tunnistettava tyyli, tyypilliset värit ja oma symboliikka, joskin poikkeuksiakin on, sillä jokainen matto on käsintehty ja tekijällä on aina oma kädenjälkensä ja visionsa. Lisäksi jokaisella suvulla, jopa perheellä on oma tyylinsä valmistaa berberimattoja. Yhdistävänä tekijänä kaikille berberimatoille on korkea laatu, koska ne on valmistettu rakkaudella omiin tai lähipiirin tarpeisiin.

Beni Ourain -matot ovat marokkolaisista matoista tunnetuimmat, juuri ne vaaleapohjaiset villamatot, joissa on tumma minimalistinen kuviointi. Ikävä kyllä Beni Ouarain -nimeä käytetään nykyään lähes kaikista matoista, joissa on salmiakki- tai timanttikuvio, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä aidon Beni Ouarainin kanssa. Sana “Beni” tarkoittaa heimoa, ja jälkimmäinen on heimon kutsumanimi. Vain Ouarain-heimon tekemät matot ovat siis aitoja Beni Ouarain -mattoja, joissa on lähes poikkeuksetta uskomattoman laadukas ja paksuhko, värjäämätön villa runsaalla kierteellä. Seassa saattaa olla myös ns. tehostevärejä eli väritupsuja siellä sun täällä. Beni Ouarainilla on myös oma tunnistettava solmintatyylinsä, ns. berberisolmu, jossa nukkalanka kiertää loimilangat kahdesti: se vaatii taitoa ja vie paljon aikaa. Yhden maton valmistukseen saattaa kulua kuukausia ja siksi näistä matoista saa pulittaa pitkän pennin.

Azilal-heimon matot ovat todellisia taidemattoja: tyypillisesti vaaleapohjaisia ja kuvioiltaan erittäin monimuotoisia, eläväisiä ja abstrakteja. Kuvioissa on paljon symboliikkaa ja värit voivat olla hyvinkin räiskyviä, jopa neonvärisiä. Kudontatyyliltään Azilal-matoissa on väljempi solmutiheys kuin esimerkiksi Ouarainessa ja usein ne ovat nukaltaan lyhyempiä, eli ei niin paksuja villamattoja. Azilaleja on myös vaalealla pohjalla ja tummalla kuvioinnilla. Olen itse aivan rakastunut näihin mattoihin ja himoitsen erityisesti tätä kaunokaista.

Jos rakastat värejä ja boheemia runsautta, kannattaa tutustua muhkeisiin Boucherouite-mattoihin, jotka on kudottu kierrätystekstiileistä ja ylijäämävillasta – ne ovatkin oikeastaan marokkolaisia räsymattoja. Ne ovat materiaaliensa ja nopean valmistuksensa ansiosta myös edullisimmat berberimatot. Persoonallisissa Boucherouiteissa on usein paljon värejä, sulassa sovussa pinkkiä, violettia, sinistä ja vihreää. Ne ovat monesti pieni- tai keskikokoisia ja toimivat upeasti myös ryijyinä.

Khemisset -heimo valmistaa tietyntyylisiä kelim-mattoja, joissa on useimmiten hillittyjä, luonnollisia sävyjä ja selkeitä kuvioita. Marokossa niistä puhutaan kilimeinä, ja niitä löytyy paljon erilaisia, monien eri heimojen valmistamina. Toiset ovat paksumpia ja jämäkämpiä, toiset taas ohuempia – niitä käytetään usein huonekalujen ja muiden esineiden suojana, aasien päällä ja kantopusseina. Ohuet, tiheät villamatot on kudottu flat woven -tekniikalla ja ne ovat monesti edullisempia kuin paksut, pitkänukkaiset villamatot.

Tässä Madesignille aikoinaan ottamassamme kuvassa kimaltaa handira sängynpeitteenä.

Handirat ovat berberinaisten häävaate, jonka morsiamen suvun naiset valmistavat. Tyypillisesti ne ovat pohjaltaan vaaleita, valmistettu lampaanvillasta tai puuvillasta ja koristeltu toiselta puolelta erilaisin hapsuin, tupsuin ja metallipaljetein. Toinen puoli on arkisempi ja koristeltu kelim-kuvioin. Handiraan liittyy paljon uskomuksia, sen esimerkiksi uskotaan tekevän liitosta hedelmällisen. Handiroita tehdään myös uustuotantona ja ne ovat usein väriltään valkoisempia ja painoltaa selvästi kevyempiä sekä ohuempia.

Heimoja on satoja, mutta esimerkiksi Madesignin valikoimista löytyy edellisten lisäksi myös Beni M’Guildin syvissä väreissä hohtavia mattoja, Beni M’Rirtin vaaleita ja hillittyjä mattoja, Boujaadin värikkäällä ja runsaalla symboliikalla kuvioituja mattoja, Marmouchan yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti kudottuja mattoja, Tuaregin nahasta ja oljen kaltaisista luonnonmateriaaleista valmistettuja mattoja, Talsintin mustalla terästettyjä värikkäitä mattoja sekä Taznakhtin mattoja, joista monet ovat patchwork-tyylinsä ansiosta hyvin tunnistettavat.

Työhuoneessamme on tällä hetkellä vaaleanpunainen kelim-matto, joka on noin 40 vuotta vanha.

✖ PANOSTA AITOON

Aidot matot ovat arvokkaita, koska ne tehdään laadukkaista luonnonmateriaaleista ja kudotaan käsin. Yhden maton valmistukseen menee tekniikasta ja koosta riippuen viikoista kuukausiin ja työ on usein tekijänsä tärkein tulonlähde. Mattoja tekevät berberinaiset, jotka oppivat tekniikat hyvin nuorina: se on naiselle ylpeydenaihe. Naiset kutovat mattoihin omia henkilökohtaisia mietteitään symboliikkaa käyttäen, joissakin matoissa on myös vuosilukuja ja nimikirjoituksia. Tunnetuin berberisymboli on niinsanottu timanttikuvio, jolla uskotaan olevan suojeleva vaikutus. Muita yleisiä symboleja ovat mm. berberikirjain Z, joka tarkoittaa vapautta ja jaloutta. X-kirjain puolestaan viittaa hedelmällisyyteen. Monet symbolit liittyvät elämän murrosvaiheisiin, kuten lapsen syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan.

Marokkolaisten mattojen suosion kasvun myötä markkinoille on alkanut tulvia edullisia jäljitelmiä. Kopiomatotkin voivat toki olla kauniita, mutta niiden laatu ja kestävyys on aivan eri luokkaa: aito berberimatto kestää käytössä vuosikymmeniä säilyttäen ajattoman eleganssinsa eikä siitä irtoa villaa, halpa kopio sen sijaan varisee villanöyhtää ja nahistuu. Matto voi näyttää hyvältä kaupassa tai verkkokaupan kuvassa, mutta käytössä huonolaatuisen maton ominaisuudet käyvät nopeasti ilmi.

Kopioiden tuotanto-olosuhteiden vastuullisuudessa on harvoin hurraamista, sillä suurin osa valmistetaan kiinalaisissa tehtaissa, josta ne tuodaan Marokkoon ja Eurooppaan ja myydään aitoina Marrakechin tai Milanon mattokaupoissa. Valtavaksi paisuneessa kopiobisneksessä on muitakin eettisiä ongelmia kuin kiinalaisten tehdastyöläisten työolot: berberimattotrendi, joka on tietysti lähtöisin berbereiltä, suoltaa nykyisin rahaa muihin maihin ja monet aidot berberinaisten yhteisöt elävät yhä köyhyydessä, sillä markkinoille tulvivat halpakopiot syövät aitojen mattojen kysyntää. Jos siis tykkäät berberimatoista, tee eettinen valinta suosimalla aitoa mattoa, josta tekijä on saanut kunnollisen korvauksen.

Vaikka kopiomatto olisi tehty vastuullisissa olosuhteissa ja laadukkaasta villasta, siinä ei silti ole aidosta madosta huokuvaa lämpöä ja taikaa.

“Vanhoissa berbermatoissa on sielukkuutta, jota uusiin tehdastekoisiin mattoihin ei koskaan saa. Ne täyttävät tilan olemuksellaan ja luovat täydellisen pohjan muulle sisustukselle. Vieläkin tuhansia mattoja nähneenä nämä vanhat matot sykähdyttävät edelleen joka kerta kauneudellaan, enkä usko, että niihin tulee koskaan kyllästymään.”

Matto-ostoksilla kannattaa olla skarppina: vaikka matto näyttäisi vuosikymmeniä vanhalta vintagematolta, kyseessä voi olla kopio, sillä niitä kulutetaan ja vanhennetaan ostajien hämäämiseksi. Tyypillistä vanhennetulle matolle on sen epäilyttävän tasainen kuluminen. Kun matto käytössä ja ajan saatossa vanhenee, siinä on usein kulumaa siellä sun täällä ja eri kohtia on paikattu tarpeen mukaan. Vanhennuttamista tehdään pesemällä, kloorilla, polttamalla ja jopa ajamalla autolla päältä, jolloin koko matto kuluu tasaisemmin kuin se oikeassa käytössä kuluisi.

Mutta mistä sitten erottaa aidon maton väärennöksestä? Kaikista varmin tapa on ostaa matto luotettavalta jälleenmyyjältä, joka tuntee markkinat ja on tehnyt tämän työn puolestasi.

“Marokkolaiset ovat kauppiaskansaa, joten saa olla itse erittäin tarkkana mitä ostaa ja mihin hintaan. Ensimmäisillä hankintamatkoillamme ostimme vahingossa epäaidon Beni Ouarain -maton ja kyllä harmitti, mutta se on ollut jälkeenpäin katsottuna onni, sillä olemme voineet käyttää sitä esimerkkinä asiakkaillemme, jotta he voivat itse huomata eron aidon ja feikin välillä. Oppirahat on maksettu ja kantapään kautta opeteltu näitä asioita. Meitä on aina suuresti viehättänyt mattojen lisäksi marokkolainen kulttuuri kaupantekotapoineen, juuri siksi on vastoinkäymisistä ja huijauksista huolimatta jaksettu jatkaa.”

Mattoja voi tutkia myös itse. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, että matto on käsinsolmittu, koska konetekoisia mattoja on markkinoilla paljon. Konetekoisen ja käsinsolmitun maton eron tunnistaa parhaiten pohjapuolelta: jos solminta on täysin tasaista, se on koneen tekemää, kun taas käsisolmitusta erottaa luonnollisesti käsityönjäljen.

Myös villan laadussa on ero: konetekoisissa matoissa villassa ei ole ollenkaan kierrettä, joka tarkoittaa sitä, että matosta tulee irtoamaan villaa ja paljon, eikä se helpota merkittävästi edes ajan kanssa. Oikeanlaisen kehräyksen ansiosta villaa ei irtoa. Vintagemattojen kohdalla enin irtonukka on irronnut jo silloin kun matto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön.

Maton iän arvioiminen ei ole aina helppoa ja monesti ne ovat suuntaa-antavia: esimerkiksi meidän makuuhuoneemme matto on arviolta 40-50 vuotta vanha. Maton ikää arvioidessa kiinnitetään huomiota mm. pohjan solmujen kovettumiseen ja pohjan siloittumiseen: mitä vanhempi, sen kovemmat solmut ja sen sileämpi pohja.

Aidoissakin matoissa on eroja: haluatko vuosikymmeniä vanhan vintagematon, jonka värit saattavat olla haalistuneet ja reunat rispaantuneet? Jos minulta kysytään, se on olennainen osa näiden mattojen kauneutta. Vai ostatko mieluummin uuden, pörröisen maton, jossa tuoksuu vielä vienosti lammas? (Ei hätää, tuoksu lähtee kyllä käytön myötä.)

Vanhoissa ja uusissa matoissa on muitakin eroja kuin kulumat tai niiden puute. Vanhat matot ovat usein kuvioinniltaan huomattavasti monimuotoisempia kuin uudet, joiden kuviot ovat symmetrisemmät ja simppelimmät. Vintagematot ovat myös arvostetumpia ja hintavampia, joskin hinnat vaihtelevat paljonkin tekniikan, kunnon ja iän mukaan.

✖ OLE TARKKANA LAADUN KANSSA

Jos hankit uuden käsinsolmitun maton, on hyvä tietää, että niiden laatu vaihtelee laidasta laitaan. On nopeasti hutaistuja mattoja, joka on tehty suoraan vientiin: ne tunnistaa usein nukan kierteen puuttumisesta, löysästä solminnasta ja hyvin löysästä kudonnasta. Pahimmissa tapauksissa, joita Antti ja Anniina ovat nähneet, menee sormi kudonnasta läpi. Se on huonon laadun merkki. Käsityö ei ole itsessään vielä tae siitä, että matto on laadukas ja kestää käyttöä.

“Meillä on valikoimissa uusia berberimattoja, joille oli työn ja tuskan takana löytää hyvät tekijät. Kiertelimme vuoristossa, tapasimme potentiaalisia tekijöitä ja pyysimme heitä valmistamaan mallikappaleen, jotta näkisimme työn laadun. Lopulta päädyimme tekemään yhteistyötä taidokkaimpien mattojen tekijöiden kanssa, joiden työnjälki on vertaansa vailla. Villa on kehrätty oikeaoppisesti, solminta on jämäkkä ja kudonta tiukka. Nämä uudet matot irrottavat aina vähän villaa aluksi, mutta sekin loppuu käytössä ajan kanssa.”

Mattoja voi myös tuoksutella. Antti ja Anniina ovat törmänneet uusiin mattoihin, jotka haisevat vahvasti kloorilta. Klooripesu vähentää villan irtoamista ja vanhentaa ulkonäköä, mutta vastapainoksi matosta tulee kova ja villasta karhea. Pehmeä villa on huomattavasti ihanampi paljaiden jalkojen alla.

Jos et halua ottaa riskejä maton laadun suhteen, unohda uudet ja panosta vintagemattoon. Jos se on kestänyt kauniina jo vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin mokomat eikä siitä irtoa enää nukkaa. Näet ostaessasi mitä saat ja säästyt ikäviltä yllätyksiltä.

✖ KÄSITYÖN (JA ELÄMÄN) JÄLJET KUULUVAT ASIAAN

Käsinsolmituissa matoissa saa ja kuuluukin näkyä käsityön jälki. Monet tekijät kutovat mattoihinsa matemaattisella tarkkuudella uskomattoman taidokkaita kuvioita, toiset taas suhtautuvat työhönsä luovemmalla otteella ja improvisoivat.

“Puhumme matoista taideteoksina. Monet naiset valmistavat mattoja intuitiivisesti. Niitä ei suunnitella etukäteen, vaan aletaan työstämään villaa loimiin ja katsotaan mitä siitä syntyy. Se on todella viehättävää, juuri tietty epätäydellisyys, kun kuviot ei ole millilleen symmetrisiä ja siellä täällä voi olla joku heimomerkki tai tupsu – se luo mielenkiintoisen lopputuloksen, jota jaksaa katsella ja pyöritellä lattialla. Eri kulmasta katseltuna matosta paljastuu uusia puolia. Toki on myös melko symmetrisellä timanttikuviolla tehtyjä mattoja, mutta niissäkin luonnonmateriaalit, käsityönjälki ja laatu ovat isossa roolissa luomassa berberimaton syvintä olemusta.”

Vuosikymmeniä vanhoissa paimentolaismatoissa on myös erilaisia kulumia ja elämän jälkiä. Kulumat kertovat sen iästä, usein vanhoissa matoissa onkin paikkauksia ja korjauksia. Lisäksi vanha matto on yleensä kulunut epätasaisesti ja erityistä kulumaa löytyy maton päädyissä. Näistä kulumista erottaa, että matto on oikeasti vanha.

✖ OSTA LUOTETTAVASTA PAIKASTA

Mattoja voi tietysti ostaa marokkolaisilta kauppiailta, mutta jos et suunnittele lähiaikoina matkaa Marrakechiin tai Atlasvuoristoon – tai et muuten vain koe suurta hinkua sukeltaa aitojen mattojen tunnistamisen saloihin – helpoin tapa hankkia lattialleen lämmikettä on luottaa asiantuntevaan putiikkiin täällä Suomen päässä. Luotettava jälleenmyyjä tuntee tuotteensa, tietää jotain jokaisen maton historiasta ja ostopaikasta ja kertoo mielellään lisää niiden kudontatekniikoista ja kasvivärjäysmenetelmistä.

Matto on iso ja monesti arvokas hankinta, jonka sopivuutta omaan kotiin voi olla vaikea arvioida. Siksi mattoa kannattaakin sovittaa ensin: rullata auki ja katsoa miten se istuu tilaan ja muihin tavaroihin. Madesign tuo pakettiautollaan tarvittaessa useammankin maton sovitukseen ja tätä mahdollisuutta kannattaa todellakin hyödyntää: saat pienen palan Marokkoa omaan kotiisi, joskin ilman minttuteetä ja tinkaamisesta kostuvia kainaloita. Sovituksesta voi sopia nettisivujen kautta eikä ostopakkoa tietenkään ole.

Toivottavasti matoista kiinnostuneet saavat tästä eväät lähteä etsimään juuri omaan kotiin täydellistä tapausta! Jos jäi kysyttävää tai muuta epäselvää, kommenttiloota on teidän – Antti ja Anniina vastaavat, jos minä en osaa.

Jos mattohankinta alkoi houkuttaa, koodilla stella20 saa Madesignin koko mattovalikoimasta 20% alennuksen 10. kesäkuuta saakka. Vaikkei olisi ostohousuja jalassa, kannattaa käydä ihan inspiraatiomielessä kurkkimassa noita villasta kudottuja taideteoksia! Varoitan: visiitti voi aiheuttaa sisustuskohtauksen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vielä pari päivää

Nappasin nämä kuvat työhuoneessa torkkuvista koirista eilen. Ei ihme, että viihtyvät siellä: se on tällä hetkellä asunnon suunnilleen ainoa mitenkuten siisti nurkka. Jep, emme ole ehtineet sotkea työhuonetta, kun ollut kiire aiheuttaa kaaos kaikkiin muihin huoneisiin. Keskellä olohuoneen lattiaa seisoo ylimääräinen pöytä, keittiön kaikki pinnat ovat täynnä likaisia astioita, vaatehuoneesta on huitaistu vaatteet hyllyltä lattialle kun oli pukiessa hiukan hoppu. Hoen itselleni: vielä pari päivää, vielä pari päivää. Vielä pari päivää tätä härdelliä, niin päivät hiljenevät ja ehdin taas kaikkea sitä mihin ei ole riittänyt aikaa nyt.

Kuumat päivät ovat saaneet koirat ottamaan iisisti, ne nukkuvat milloin missäkin aurinkoläntissä ja välillä kuuluu haukotus, kun joku herää kääntämään kylkeään. Lempipaikka tällä hetkellä on työhuoneen sohva, jonka kulmaa aurinko lämmittää ilmeisesti juuri sopivalla tavalla. Juno-koiralla on tanorexian ohella myös uusi harrastus nimeltä parvekekyttääminen. Koira ei ole kolmeen vuoteen reagoinut mitenkään siihen, että asunnossa on parveke, vaikka ovea on toki pidetty ennenkin auki. Pari päivää sitten se yhtäkkiä havahtui tämän riemastuttavan konseptin olemassaoloon ja sen jälkeen se on löytynyt vähän liian usein parvekkeelta haukkumasta kadulla kulkeville koirille niin että koko Tehtaankatu raikaa. Anteeksi, naapurit. Koirani on parvekekyttääjä.

Kävelen rantaan aina Merisatamanrannan kirsikkapuiden kautta. Niiden kukinta on niin lyhytaikainen ilo, että siitä on otettava kaikki irti. En muista milloin olisi viimeksi ollut niiden kukinnan aikoihin näin mykistävän lämmintä! Vähän harmittaa, että olen ollut nämä päivät niin kiinni töissä ja dediksissä, mutta sitten taas toisaalta haluan luottaa siihen, että näitä kerrankin riittää vielä moneksi kesäkuukaudeksi. Kaikkihan on vasta alussa.

Koirat ovat omineet itselleen vieraspeiton, tykkäävät tehdä siihen yhteisen mäyräkoirapesän. Hellepäivätkään eivät ole liian kuumat mäyräkoirapesälle, jossain vaiheessa ne aina kaivautuvat untuvan uumeniin. En ymmärrä, mutta ei kai tarvitsekaan. Kun pesä on valmis, sen sisältä luodaan talouden työtätekeviin jäseniin vaativia tuijotuksia tavalla, jonka vain kaiken elämältä saanut luolakoira hallitsee. Että täällä pesässä on muuten kaikki mallillaan, mutta, anteeksi tarjoilija, nakkitarjoilu ei pelaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK