ELOKUUTA ODOTELLESSA

Yllätin itseni juuri ilahtumasta uutisesta, että Lana Del Rey nousee elokuussa Flow Festivalin lavalle. Mielipiteeni Lanasta vaihtelee vähä väliä enkä nykymusiikin suosikkiartistejani kysyttäessä tulisi takuulla maininneeksi häntä, mutta niin ne kappaleet vaan näyttävät kiikkuvan Spotifyn soittolistoillani vuodesta toiseen. Jokin siinä menneiden vuosikymmenten loistoa kanavoivassa melankoliassa vetoaa, vaikka raukea huokailu alkaa pidempään kuunnellessa ottaa päähän. Elokuisen keikan kunniaksi ihan pieni Lana-kimara ja sen joukossa myös maistiaisia ja teaseria tulevalta Lust For Life -albumilta, joka ilmestyy tiettävästi pian.






LANA DEL REY

LIKE I AM HOME AGAIN

Myöhäisillan musiikkivinkki! Moni uhkarohkea muusikko on tätä yrittänyt ja epäonnistunut, nimittäin oman tulkinnan tekemistä The Curen vuonna 1989 julkaistusta – minun ja monen muun palvomasta – kappaleesta Lovesong. Kalifornialaisen singer-songwriter Mariee Siouxin folkahtava versio on ensimmäinen, joka ei aiheuta välitöntä halua työntää neuloja silmiinsä. Täytyy ehkä antaa naisen omallekin tuotannolle mahdollisuus! Tajusin tässä, että olen julistanut viimeiset kymmenen vuotta vihaavani folkia, mutta silti levylautasella pyörii tuon tuosta artisteja ja levyjä, jotka muut musiikinystävät määrittelevät juurikin tuon nimikkeen alle. Hmm.


MARIEE SIOUX – LOVESONG

SUNDAY MORNING

Viikonloppuaamuun passeli poiminta klassikkosarjasta: The Velvet Undergroundin vuonna 1967 julkaistun debyyttialbumin ensimmäinen kappale. Lou Reed ja John Cale kirjoittivat kappaleen jonain sunnuntaisena aamuna ja teeman tarjosi tarinan mukaan Andy Warhol: “Andy said, ‘Why don’t you just make it a song about paranoia?’ I thought that was great so I came up with ‘Watch out, the world’s behind you, there’s always someone watching you,’ which I feel is the ultimate paranoid statement in that the world cares enough to watch you.


THE VELVET UNDERGROUND – SUNDAY MORNING