SUNDAY MORNING

Viikonloppuaamuun passeli poiminta klassikkosarjasta: The Velvet Undergroundin vuonna 1967 julkaistun debyyttialbumin ensimmäinen kappale. Lou Reed ja John Cale kirjoittivat kappaleen jonain sunnuntaisena aamuna ja teeman tarjosi tarinan mukaan Andy Warhol: “Andy said, ‘Why don’t you just make it a song about paranoia?’ I thought that was great so I came up with ‘Watch out, the world’s behind you, there’s always someone watching you,’ which I feel is the ultimate paranoid statement in that the world cares enough to watch you.


THE VELVET UNDERGROUND – SUNDAY MORNING

WANT YOUR LOVE

Kappas, jäi näköjään Jamie xx -luuppi päälle viime viikosta. Käynnistetään viikko kappaleella, jota olen soittanut rasittavuuteen asti viimeiset pari päivää. Girlin virallinen video on vähän ankea, tykkäänkin enemmän tästä, jossa on kuvituksena tyylilyylejä vuosien takaa. Huonomminkin voisi viikkonsa aloittaa kuin heitä katselemalla.


JAMIE XX – GIRL

CITY OF STARS

Kävimme viime lauantaina katsomassa La La Landin uudessa Kallioon auenneessa Rivierassa. Liput oli varattu viikkoja aiemmin ilmeisesti jossain tilapäisessä mielenhäiriössä, jossa olin kuvitellut, että olisimme musikaali-ihmisiä. Tai ainakin voisimme olla, jos musikaalin on ohjannut Damien Chazelle, jonka edellinen elokuva oli Whiplash – rakastin sitä palavasti ja näin sen yhteensä varmaan viisi kertaa.

Syy saattoi olla myös se, että halusin palavasti saada syyn vierailla uudessa elokuvateatterissa, jossa saa leffan lisäksi eteensä viinilasin. Ajatella, että tämäkin virhe maailmassa on vihdoin korjattu! Sieltä saa safkaakin, ja ahtaiden penkkien sijaan saa istua upottavalla sohvalla.

Ajoitus ei lauantaina ollut puolellamme. Päivä oli ollut umpisurkea eikä oikeastaan mikään olisi voinut kiinnostaa vähempää kuin joku riivatun musikaali. Saavuimme paikalle myöhässä ja ehdimme nipinnapin elokuvan alkuun. En jaksanut iloita edes siitä, että pikkuinen leffasali punaisine plyysisohvineen oli millä tahansa mittarilla mitattuna varmasti viihtyisin, jossa olen naismuistiin käynyt. Tilasimme isot oluet, rojahdin nojatuoliini ja valmistauduin elämäni pisimpään lauantai-iltaan.

No ei se sitten niin huono musikaali ollutkaan. Surkea päivä unohtui ensimmäisen vartin aikana. Tykkään paljon tavasta, jolla Chazelle kuvaa musiikkia, sen soittamista ja siihen liittyvää paloa. Ryan Goslingin silmät eivät puhuttele minua yhtä paljon kuin monia tuntemiani ihmisiä, mutta hän sopi hyvin rooliinsa omasta musiikkiklubista haaveilevana pianistina, joka haluaa pelastaa jazzin unohdukselta. (Ainiin! Jos et ole nähnyt elokuvaa, varoitan että seuraava kappale sisältää pienen spoilerin!)

Sanomattakin selvää, että puolitoista tuntia myöhemmin kun elokuva veteli viimeisiä minuuttejaan, nyyhkin tyhjään tuoppiini (enkä ollut ainoa). Elokuva oli salakavalasti hiipinyt ihon alle ja onnellinen loppu, jossa Sebastian ja Mia olivat molemmat tahoillaan saavuttaneet urallaan sen mistä olivat aina haaveilleet, ei tuntunutkaan yhtään onnelliselta. Se seitsemän minuutin kohtaus, jossa käydään pikakelauksella läpi kaikki mitä olisi voinut tapahtua, mutta ei tapahtunut! Apua! En voi vieläkään ajatella sitä kuivin silmin.

En tiedä ovatko pääpari Ryan Gosling ja Emma Stone kovinkaan kummoisia laulajia, mutta tykkäsin silti aivan hulluna heidän esittämästään elokuvan teemakappaleesta – elokuvan soundtrackilla nimellä Mia and Sebastian’s Theme – joka toistuu pitkin tarinaa. Kuunnelkaa – ja menkää katsomaan, jos ette ole vielä nähneet. Tarvitsen analysointiseuraa, jotta pääsen siitä lopusta yli.


CITY OF STARS – DUET BY RYAN GOSLING & EMMA STONE FROM LA LA LAND

I GO TO LOUD PLACES

Kappas, maanantai! Silmien avaaminen vaati melkein tiirikointia, kun mies kiikutti kahvin yöpöydälleni seitsemältä aamulla ja paineli itse pirteänä kuvauksiin. Arghhh. Pistetäänpä uusi viikko käyntiin vähän menevämmällä kappaleella, jota soittelen juuri tälläisinä hetkinä kun en ole ihan varma kuka olen ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Jamie xx teki pari vuotta sitten soololevyn, jolla lauloi – tietysti kukas muukaan kuin hänen yhtyetoverinsa Romy The xx:n riveissä. Olen palannut näihin vanhoihin levytyksiin, koska yhtyeen uusi albumi on semisietämätön. Onneksi vanha musiikki ei katoa.


JAMIE XX – LOUD PLACES (FEAT. ROMY)

YOUNG AND IN LOVE

Levylautasella pyörii tänään Lana Del Rey’n uusi sinkku Love, joka tärähti sopivasti keskelle ystäväpiirin SKAM-hulluutta. Helppo se on herkistyä, kun valvoo joka yö aamukolmeen ahmien tuota kirotun koukuttavaa teinidraamaa! Onko siellä muita samaan jamaan juuttuneita? Toivotan tiistaihinne aurinkoa ja vahvaa kahvia.


LANA DEL REY – LOVE

YSTÄVÄNPÄIVÄN PARHAAT

Kas, ystävänpäivä! Emme ole ennättäneet varata pöytää tunnelmallisesta pikkuravintolasta, piirtää korttiin sydämiä tai hankkia kaappiin samppanjapulloa, mutta merkkinä suuresta rakkaudestani hain äsken matkalla palaverista kotiin miehelle mantelicroissantin, josta aion syödä puolet (merkkinä suuresta rakkaudestaan hän antaa tämän tapahtua). Illalla lähdemme katsomaan löytyisikö jostain vielä viime tingan nurkkapöytää ja jos ei, menemme pussailemaan huoltoaseman kahvitiskille. Sitä odotellessa vielä vähän töitä, mutta niitä tehdessä voi soittaa vanhoja ja vähän uudempia suosikkibiisejä, jotka tihkuvat helliä tunteita.