Mitä löytyy jääkaapistamme?

Kaupallisessa yhteistyössä Samsung

Olenkohan nähnyt unta vai eikö ollutkin joskus lehtipalsta tai telkkuohjelma, jossa julkkikset paljastivat mitä heidän jääkaapistaan löytyy? Muistan hämärästi, että olin siitä tosi innostunut, vaikka en edes aina tiennyt keitä ne tyypit olivat ja mistä ne olisi pitänyt tuntea. Silti kiinnosti mitä muut ihmiset oikein kotonaan söivät ja millaisia asioita ostivat kaupasta: siinä pääsi vähän kuin puolisalaa astumaan vieraan ihmisen henkilökohtaiseen tilaan, kurkistamaan arkeen jota superjulkkikset raottivat siihen aikaan harvoin.

Tiesinkin heti mistä näkökulmasta haluan kirjoittaa, kun meille muutti uusi jääkaappi. Superkaunis, pikimusta jääkaappi saapui pitkäaikaiseen lainaan Samsungilta, samalta merkiltä jolta meillä löytyy melkein kaikki muutkin kodinkoneet pesukoneesta televisioon. Uutuus tuli tarpeeseen, sillä asuntoon kuuluva kaappi oli sanonut itsensä irti. Se ei sinänsä paljoa haitannut, koska se oli aika ruma ja kulahtanut – ei inspiroinut yhtään availla sitä ja miettiä mitä sitä tänään söisi.

Uusi jääkaappimme on tietysti jumalaisen kaunis ja täydellinen. En liioittele, se ON! Kodinkoneet ovat valitettavan harvoin visuaalisesti kovin hiveleviä, joten arvostan todella tätä linjakasta muotoilua ja mustaa väritystä, joka sopii mustaan keittiöömme kuin olisi siihen suunniteltu. Vasemman oven takana on pakastin, oikean takana jääkaappi. Tilaa riittää ja se on ihanaa varsinkin silloin kun on kemut (kaikkien vieraiden viinipullot mahtuvat), joulu (kaikki ruoat mahtuvat) tai vaikka ruoka- tai viiniaiheiset kuvaukset, joita kahden valokuvaajan taloudessa on aika usein. Näissä täsmälleen samoissa tilanteissa on iloa myös pakastimen ovessa sijaitsevasta hanasta, josta saa jäitä tai jäämurskaa. Jos ajattelette nyt, että täh, IHAN turha keksintö, voin kertoa heti että niin minä ja kämppiksenikin ajattelimme kun muutimme aikoinaan Kapteeninkadulle asuntoon, jonka jenkkikaapissa oli jääpalakone. Meni viikko ja olimme täysin koukussa. Siihen tottuu yllättävän äkkiä, että napinpainalluksella saa täydelliset jääpalat sitruunaveteensä, limuunsa tai aamiaismehuunsa, viikonloppuisin omiin ja vieraiden cocktaileihin.

Ooh, taikaluukku aukeaa.

Jääkaapissa on myös toinen ominaisuus, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen ihmiseen joka vierailee meillä ensimmäistä kertaa: siinä on luukku, josta voi poimia kahvimaidon tai viinipullon avaamatta koko jääkaappia. Se säästää tietysti sähköä, mutta mikä vähintään yhtä tärkeää, se on tosi nopeaa ja saa joka kerta aikaan hurmioituneita huudahduksia. En oikeasti arvannut ollenkaan että oveen huomaamattomasti maastoutuva SALALUUKKU olisi niin hilltön hitti.

Mutta mennäänpä asiaan! Nimittäin siihen mitä meidän jääkaapista oikein löytyy. Kuvat on otettu tovi sitten ja täytyy kertoa paljasta heti tässä vaiheessa, että sittemmin jääkaapin sisältöön on tullut pieniä idealogisia muutoksia, jotka saivat osittain innoituksensa tätä kirjoitusta varten otetuista kuvista. Pakko myös mainita, että jääkaappimme ei todellakaan aina näytä tältä. Matkustamme paljon ja yritämme pitää ruokahävikin minimissä, joten jääkaapissa on usein ennen tai jälkeen matkan pahimmillaan vain oliiveja, pala parmesania ja jonkun viinipullon pohjat. Joskus se näyttää siltä ihan muutenkin, jos emme ole viikon kiireiden keskeltä ehtineet kauppaan.

Mutta myönnetään, kaunis uusi jääkaappi on viime aikoina kyllä saanut meidät innostumaan ruoanlaitosta: nykyisin se on siis aiempaa useammin varsin hyvin varusteltu. “Hyvin varustettu” tarkoittaa tietysti kaikille vähän erilaisia asioita. Meillä se tarkoittaa sitä että jääkaapista löytyy (yhdistettynä kuivakaapin antimiin) ainekset seuraavien päivien tarpeisiin ja jos on vähän kekseliäs, ei välttämättä ole pakko käydä kaupassa kuin korkeintaan hakemassa lisää kahvimaitoa.

Sen suuremmitta selityksittä listaa kehiin! Meidän jääkaapista löytyy aina, siis ihan aina seuraavat:

Kahvimaito. Koska kahviaddiktio. Niinä aamuina kun kahvimaito on loppu, sitä haetaan heti kun silmät rävähtävät auki. (Okei, nyt oli liioittelun makua: sitä haetaan heti kun silmät on tiirikoitu jollain tikulla auki.) Olen juonut aina kahvin kanssa punaisesta purkista tuttua täysmaitoa, viimeisen parin vuoden aikana luomua aina kun sitä on vaan lähikaupasta saanut.

Parmesania. Useimmiten muitakin juustoja, mutta aina vähintään parmesania! Se on pitkään säilyvää sorttia ja mikä tärkeintä, sillä saa hämättyä mistä tahansa kaapin jämistä kaavitusta hätäateriasta maistuvan. Eikä sovi unohtaa rakkauspörriäisiä.

Pesto. Vaikka jääkaapissa ei olisi yhtään mitään muuta, siellä on aina purkillinen pestoa. Se on peruja opiskeluvuosilta, kun elin vuorotellen pestopastalla ja pestolla päällystetyllä paahtoleivällä. Ruokavalioni on onneksi nykyisin hiukan monipuolisempi, mutta pesto maistuu yhä. Hyvää pestoa on tietysti helppo tehdä myös itse, mutta minulle pesto edustaa pelastavaa pikaruokaratkaisua, koska sen avulla saa tehtyä sen kuuluisan pestopastan, taiottua nahistuneista tomaateista ihanat uunitomaatit ja loihdittua kuivettuneesta leivästä öljytilkan ja paistinpannun avulla herkullisen välipalan.

Oliivit. Tämä on mysteeri. En koskaan osta oliiveja eikä osta Jarnokaan, silti niitä on aina. Suurimman osan niistä syövät ystävät, jotka kaivavat ne jääkaapista juuston ja viinin tai G&T:n kaveriksi.

Todetaanpa tässä vaiheessa, että vähimmillään jääkaapissa on nuo edellämainitut neljä asiaa, mutta sitten kun asiat ovat hyvin ja kaupassa käyty, alkaa löytyä myös seuraavaa!

Sitruunoita. Rakastan sitruunaa yli kaiken ja ihan kaikissa muodoissaan. Puristan sitruunamehua ihan kaikkeen mihin kehtaan ja raastan myös sitruunakuorta kaikkiin safkoihin joihin se suinkin sopii – jumalaiset sitrushedelmät käytetään meillä siis useimmiten ihan kokonaan. Jos on näin sekaisin sitruunoista, kannattaa suosia luomua. Lähikaupan luomusitruunat ovat pieniä ja superkirpeitä eli just täydellisiä.

Sieniä syksyisin. Käyn ihan itse poimimassa ne toreilta. Ihailen kyllä ystäviäni, jotka haalivat metsistä kilotolkulla suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, mutta omat sienestystaitoni ovat, sanotaanko, piilevät. Olen kyllä käynyt sienimetsässä, mutta EN VAAN NÄE NIITÄ vaikka kuinka vaaniskelen. Mutta samapa sille, onneksi kaupasta saa! Teen niistä useimmiten kastiketta kalan ja pottujen kaveriksi, joskus myös pastaa tai piirakan. Entisen anoppikokelaan sipuli-sienipiirakkaa on edelleen joka syksy ikävä,  terveiset Pirrelle!

Kalaa. Emme enää juurikaan syö lihaa, joten kalan kulutus on kasvanut. Lähin kalatiski sijaitsee kadunkulmassa, joten tuoretta kalaa saa pöytään nopeasti ja helposti. Kannan kyllä kotiin myös kaikki 60% alennuslapuilla varustetut kirjolohipaketit, jotka bongaan klo 21 jälkeen lähikaupasta – ne työnnetään pakkaseen pahan päivän varalle. Vähintään kerran viikossa se nimittäin koittaa: ulkona sataa vettä eikä kumpikaan “todellakaan jaksa lähteä” kauppaan, koska sinne on niin pitkä (200 metrin) matka. Mutta sitä varten se pakastin on!

Sinappi. En osaa selittää, mutta vihaan ketsuppia ja rakastan sinappia. En osaa selittää sitäkään miksi meidän jääkaapissa on kaksi jättipurnukkaa dijon-sinappia. Etummaisena komeilevan sinapin on valmistanut ystävämme, on hyvää.

Kananmunia. Huijaan nyt vähän, koska emme oikeasti säilytä kananmunia jääkaapissa vaan pöydällä kaasuhellan vieressä. Halusin vaan päästä puhumaan kananmunista, koska ne ovat loistavaa pikaruokaa ja meillä ihan päivittäisessä käytössä: aamupalana paistettuna tai keitettynä, välipaloina, lounassalaatin kylkiäisenä, iltapalana treenin jälkeen. Joskus keitämme kananmunat myös kalan lisukkeeksi.

Voita. Oikeaa voita. Menee niin safkaa laittaessa kuin leivän kanssa. Minä kärsin kroonisesta hiilarisyyllisyydestä enkä syö kovinkaan paljon leipää, mutta Jarno voisi syödä sitä aamusta iltaan. Tuli muuten mieleen, että olisipa ihanaa pitkästä aikaa leipoa sämpylöitä!

Suolakurkkuja. Naposteluun, voileivän päälle, safkan kylkeen. Opin tämän tavan entiseltä kämppäkaveriltani enkä pääse siitä enää eroon. Suolakurkut ovat parasta. Menee myös venäläiseen tapaan smetanan ja hunajan seurassa.

Tuoreita marjoja. Kallista, mutta elämä on. Onneksi marjahullu äitini jakaa silloin tällöin saalistaan ja tuo marjaterveisiä käydessään etelässä. Marjoja menee puuron ja jugurtin kanssa, HILLOJA syömme tietysti myös kermassa haudetun leipäjuuston kanssa.

Ne juustot. Jääkaapista löytyy useimmiten joku tavallinen kermajuusto ladottavaksi leivän päälle, mutta monesti muitakin. Saatan tarjoille vieraille kiekollisen briejuustoa alkupalana tai jälkiruokana. Muutamalla sortilla varustettu juustolautanen on loistava leffaeväs. (Joko huomasitte, että helppous on keittiössämme kantava teema?)

Viiniä. Jääkaapissa on melkein aina viinipullo tai pari yllätysvieraita varten, toki otamme joskus lasillisen tai pari kaksinkin. Kuulostaapa sivistyneeltä, mutta totta se on, viininkulutus on kyllä vähentynyt tosi paljon vaikkapa vuoden takaisesta ja nykyisin jääkaappiin jemmatut pullot saattavat viipyä siellä muutaman viikonkin.

Lempiginiä ja tonicia. Meillä on melko harvoin cocktail hour mutta silloin kun on, hyvä gin&tonic on parasta.

Kas sinne se sitruuna sujahtaa. Onneksi on jääpalakone!

Mitäs muuta? Vihanneslaatikoista löytyy usein perunaa ja porkkanaa, pitkään säilyviä juureksia joita on helppo nakata uuniin tai kattilaan. Rakastamme myös erilaisia kaaleja parsakaalista kukkakaaliin ja varsinkin ruusukaaleihin, jotka ovat parhaimmillaan pelkän voin ja suolan kanssa. Ylähyllyltä löytyy pari erilaista hilloa löytyy juustotarjottimen tarpeisiin.

Pitikö muuten myös pakastimen sisältö paljastaa? Luettelen: pakastepizzaa hätätilanteiden varalta, marjoja (koska tuoreiden hinta alkaa risoa minua vähintään kerran viikossa eikä niitä tietenkään edes saa vuoden ympäri) ja pakastemaissia, koska chilimaissi on paras lisuke mille tahansa, jos on järkyttävä nälkä ja ruokaa on saatava pöytään h-e-t-i. Jos joku nyt ihmettelee mitä chilimaissi sisältää, kerrottakoon että sisältää juuri sitä mitä sen nimessä lukee, paahdettuna öljyssä paistinpannulla jumalaiseksi maissiherkuksi. Pakkasessa oli ennen aina myös pelmeneitä, ihan superhyvää ja helppoa pikasafkaa, mutta lähikaupasta ei valitettavasti löydy lihatonta versiota.

Niin, mitä sitten tapahtui näiden kuvausten jälkeen? Huomasimme näitä kuvia ottaessamme, että jääkaappimme notkuu erilaisista maitotuotteista: kahvimaidon, voin ja juustojen lisäksi siellä on nimittäin usein kermaa, jugurttia, kermaviiliä tai smetanaa. Tajusimme, että suurin osa on melko vaivattomasti korvattavissa maidottomilla tuotteilla – kahviin voi lorauttaa kauramaitoa, pastaan voi heittää kerman sijaan kaurakermaa, kastikkeita voi tehdä maidottomasta ranskankermasta ja maitopohjaiselle jugurtillekin on olemassa nykyisin paljon vaihtoehtoja. Olen tosi tyytyväinen siitä, että tällä hetkellä jääkaappimme sisältö näyttää maitotuotteiden osalta jo varsin toisenlaiselta: jäljellä on oikeastaan enää juusto ja pieni voipaketti, jolla pärjää kauan, koska sitä käytetään enää leivän päällä. Ruoanlaitossa voin on korvannut oliiviöljy.

Noniin, teidän vuoro! Mitäs teidän jääkaapeista löytyy ihan ehdottomasti aina, mitä parhaimmillaan, entä huonoimmillaan? Antakaa tulla, en malta odottaa vastauksia!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Synttärikukkia

Kiitos kaikille eri kanavia pitkin saapuneista syntymäpäiväonnitteluista! Täytin tosiaan viime sunnuntaina vuosia enkä jaksanut järjestää mitään juhlavastaanottoa, mutta kutsuin parin päivän varoitusajalla muutaman ystävän kanssani viinilasilliselle Basbasin viinibaariin, ajatellen että heistä pääsisi paikalle ehkä kaksi tai kolme. Heitä tulikin yli kymmenen! Metsästimme pöydän ympärille tuoleja ympäri ravintolaa ja tajusin yhtäkkiä kuinka onnekas olen: ympärillä näin monta ihmistä, jota voin kutsua ystäväksi, ja he kaikki ovat paikalla vain siksi, koska minulla on syntymäpäivä. Koirat nukkuivat läjässä pöydän alla, tarjoilija kantoi pöytään pastalautasellisia, leipää ja viiniä.

Sain syntymäpäiväkukkia! Ja muutakin: hattaranvärisen öljyvärimaalauksen, maailman kauneimman valkoisen suolakivilampun jota olin kerran himoinnut lahjanantajan kotona (hän muisti sen!), kimaltavat sukat ja ystävän käsintekemää mustaa keramiikkaa. En ollut odottanut mitään, mutta miten paljon ajatuksella valitut lahjat ilahduttavatkaan!

Mietiskelin olenko tehnyt kuluneen vuoden aikana jotain oivalluksia. Viime vuonna laatimani lista asioista joita olen tähän mennessä oppinut oli melko tyhjentävä, mutta ainahan elämä opettaa uutta, halusi tai ei. Ehkä tämän vuoden tärkeimmät opetukset liittyvät siihen mitä ajattelen itsestäni, miten paljon olen vaatinut itseltäni ja siihen, että ehkä vähän vähempikin voisi riittää. On se kyllä kummallista, että muille sitä osaa puhua lempeydestä, mutta itselleen sitä on niin kovin vaikea osoittaa.

Viime kuukausina on ollut orastava ikäkriisi. En tarkalleen edes tiedä miksi, koska en lähtökohtaisesti pelkää vanhenemista – asiat muuttuvat vuosi vuodelta huojentavalla tavalla selkeämmiksi ja helpommiksi, voin nyt paremmin kuin koskaan ennen ja minusta se näkyy peilikuvastakin. Se kriisi liittyy jotenkin asioihin joita haluan vielä tehdä ja hetkittäin heräävään paniikinkatkuiseen pelkoon siitä, että aika loppuu kesken ennen kuin ehdin kaiken. Osittain se on liittynyt myös suureen kysymykseen siitä pitäisikö kiinnostua perheen perustamisesta vai ei. Kirjoitus on muuten herättänyt valtavasti hyvää keskustelua, joka jatkuu yhä – kiitos kaikille siitä! Tarkoitukseni on palata kaikkiin kommentteihini, mutta siinä saattaa vielä kestää, kun vastailen niihin kaiken muun lomassa aina kun ennätän.

Mutta ikäkriisistä: olisi voinut kuvitella, että se saavuttaisi kliimaksinsa syntymäpäivänäni, mutta kun heräsin, viikkotolkulla jatkunut pieni puristus oli kadonnut. Se ei vaan enää ollut siellä, tutussa paikassaan rintalastan alla. Tilalla oli tuuleton pilvipouta, mielenmaisema jossa heinänkorret huojuvat kevyessä vireessä mutta eivät taivu. Illalla se tiivistyi iloksi kun löysin itseni ystävien keskeltä ja ajattelin, että minulta ei puutu mitään eikä mihinkään ole kiire.

Vain Luna-koira voi istua kainalossa vastaanottamassa rapsutuksia ja samanaikaisesti manata. Ilmeisesti se paheksuu kameraani, joka häiritsee aamuhellyyshetkeä. Myös allaolevasta kuvasta voi bongata paheksuvia katseita: aiotko oikeasti syödä koko tuon valtavan korvapuustin itse? Ei hätää, kyllä he saivat maistaa. Torstaina juhlittiin kansallista korvapuustipäivää ja mikäs minä olen kieltämään mäyräkoirilta juhlapäivän iloja.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Parasta nyt: pinaatti-juustocurry

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Apetina Queso Fresco


Terveisiä keittiöstä! Syksyn tullen kokkaaminen on alkanut taas kiinnostaa. Olinkin laittoman innoissani, kun pääsin mukaan Apetinan uuden meksikolaistyyppisen Queso Fresco -juuston lanseerauskampanjaan: rakastan juustoa yli kaiken, ihan kaikentyyppisiä juustoja ja oikeastaan kaikissa muodoissa joissa juustoa vaan voi syödä. Kun kuulin, että Queso Fresco on paistettuna erinomaista ja säilyttää hyvin pehmeytensä, tajusin mitä näihin syksyn pimeneviin iltoihin tarvitaan: jotain lämmintä, lempeää ja mausteista. Päätin tehdä juustosta intialaisen pinaatti-juustocurryn, jonka monet tuntevat paremmin nimellä palak paneer. Pidämme molemmat ihan hulluna intialaisesta ruoasta, mutta monista intialaisista ruokalajeista tuttua kypsentämisen kestävää tuorejuustoa on ollut tähän saakka hankalaa ellei mahdotonta saada tavallisista ruokakaupoista. Nytpä on tämäkin ongelma ratkaistu, sillä mieto ja pehmeä Queso Fresco on tarkoitukseen aivan täydellinen.

Palak paneer nautitaan perinteisesti riisin kanssa, mutta meillä sattui olemaan kaapissa perunaa, joten päätin korvata riisin potulla, jota syödäänkin usein tämän ruokalajin kanssa. Arvelin, että siitä tulee syysiltaan täydellinen mausteinen muhennos, jonka jämät voi kaapia leivällä lautasen pohjalta. Perunaisella versiolla on muuten oma nimensä, aloo palak paneer.

✖ INTIALAINEN PINAATTI-JUUSTOCURRY

400g tuoretta pinaattia (tai saman verran pakastettuna)
1 pkt Apetinan Queso Fresco -juustoa
4-6 perunaa
2-3 vihreää chiliä
3-4 tomaattia
1 vihreä paprika
3-4 valkosipulinkynttä
1-2 sipulia
3 tl tuoretta inkivääriä
1,5 dl turkkilaista jugurttia
1,5 dl kuohukermaa
4-5 rkl voita
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl jauhettua kurkumaa
2 tl currya
1/2 tl muskottia
2 tl suolaa
Öljyä paistamiseen
Koristeluun esimerkiksi tuoretta korianteria

Perunan voi tietysti halutessaan korvata riisillä, tai riisin voi keittää lisukkeeksi, vaikka curryssa olisi perunaa.

Intialaisen ruoan kanssa tarjoillaan useimmiten naan-leipää, mutta korvasin sen tuoreella perunarieskalla, jota saa useimmista hyvinvarustetuista ruokakaupoista ja monista leipomoistakin. Älkää vaan sortuko siihen vakuumipakattuun naan-leipään, kun tuorettakin leipää on saatavilla!

Palak paneer on itseasiassa ihan supersimppeli safka, kaikki vaan silputaan ja nakataan kattilaan tai kasariin hautumaan. Vihannesten kanssa ei ole niin tarkkaa – tällä on vaikea mennä pahasti pieleen – mutta sipulia ja tomaattia ei kannata skipata, ne tasapainottavat pinaatin maun ja tekevät lopputuloksesta lempeän. Chilin määrää säätelemällä saa ruoasta oman maun mukaan joko miedomman tai tulisemman. Seuraavaksi ohjeisiin!

  1. Keitä perunat ensimmäisenä. Kun ne ovat kypsät, jätä jäähtymään ja odottelemaan vuoroaan. Tarkoitukseen voi tietysti käyttää myös eiliseltä jääneitä pottuja.
  2. Leikkaa perunoiden kiehumista odotellessa vihreä chili, tomaatit, paprika, sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Hienonna myös inkivääri.
  3. Ryöppää tai kiehauta tuore pinaatti. Valuta ja silppua paloiksi.
  4. Leikkaa Queso Fresco -juusto kuutioiksi ja ruskista öljyssä pannulla. Kuutiot voi käyttää myös kypsentämättä ihan sellaisenaan, mutta paistaminen tuo juustoon lisää makua ja herkullisen purupinnan.
  5. Kuumenna voi kasarissa tai kattilassa, lisää paprika ja sipulit ja kuullota hetki. Lisää kaikki mausteet paitsi muskotti ja suola. Sekoittele muutama minuutti. Seos saa tässä vaiheessa olla melko jämäkkää, mutta lisää voita tai öljyä, jos se tuntuu kuivuvan pohjaan.
  6. Lisää tomaatti ja pinaatti. Sekoittele ja anna kiehua hissuksiin 15-20 minuuttia.
  7. Lisää jugurtti ja kerma ja hauduta vielä muutama minuutti. Lisää suola ja muskotti, maistele ja lisää vielä muita mausteita, jos haluat lopputuloksesta mausteisemman.
  8. Lisää juustokuutiot ja perunat paloiksi leikattuna. Kääntele sekaan varovasti, jotta peruna ei mene murusiksi.
  9. Tarjoile heti raitakastikkeen ja leivän sekä halutessasi riisin kanssa.

✖ NOPEA RAITAKASTIKE

2-3 dl turkkilainen jugurtti
Noin puolikas kurkku
Maun mukaan suolaa, pippuria, sitruunaa ja tilkka sokeria
Jos löytyy, lisää myös tuoretta tai kuivattua minttua

Silppua kurkku pieniksi palasiksi. Sekoita kurkkusilppu kulhossa jugurttiin, lisää mausteita ja maistele, kunnes on hyvä. Anna tekeytyä jääkaapissa tunti tai kaksi.

No tuliko hyvää? TULI! Itseasiassa niin hyvää, että teimme tätä kahtena peräkkäisenä päivänä. Ihan parasta lohturuokaa pimeneviin iltoihin. Seuraavaksi tekisi mieli testata toinen intialainen klassikko-ohje, shahi paneer, jossa juusto nautitaan tomaatti-kerma-kastikkeessa cashew-pähkinöiden kanssa. Mmmmm.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA