Rennosti viikonloppuun

Kaupallisessa yhteistyössä foodora

Emme ole varmaankaan ainoat, jotka huokasivat tänä aamuna ONNEKSI ON PERJANTAI. Kalenterista huomaa, että kevät kiihtyy kohti toukokuuta, niin se menee joka vuosi. Dedikset pinoutuvat, puhelin pirisee ja sähköposti paukkuu sitä kiihkeämmin mitä lähemmäksi kesää mennään. Ja sitten juhannuksena, pufffffff kaikki vaan hiljenee. Mutta siihen on vielä muutama kuukausi aikaa.

Laadimme Jarnon kanssa yhteisen suosikkilistan asioista, joista syntyy helppo ja ihana viikonloppuilta silloin kun kaikkein eniten kiinnostaa ihan vaan rentoutuminen. Listan jokainen kohta on syntynyt huolellisen harjoittelun, kokeilun ja virheistä oppimisen kautta, ja hiottu täydellisyyteen viimeisen parin vuoden aikana. Täydellisyydellä tietysti tarkoitamme täydellistä rentoutumista, emme sitä että koti on puunattu pölyttömäksi ja viikonloppuherkut tehty itse omasta puutarhasta poimituista vihanneksista. Ehei. Nyt on kyse akkujen lataamisesta ja huolten heittämisestä nurkkaan. Ei mennä siitä mistä aita on matalin, vaan siitä missä aitaa ei ole. Niistä pölyistäkään ei tarvitse nyt välittää.

Tilaa ruoka kotiin

Pitkän viikon päätteeksi ei todellakaan jaksa enää mennä kauppaan miettimään mitä tekisi illaksi, mutta silti haluaa syödä hyvin. Ratkaisu löytyy niinkin läheltä kuin omasta puhelimesta: meidän vakioratkaisu on tilata illan safkat foodoralta. Tässä ei säästy pelkästään illan menun ideointiin, kauppareissuun ja safkan valmistamiseen kuluva aika ja vaiva, ei tarvitse nimittäin myöskään sotkea ja siivota keittiötä. Nerokas konsepti, johon – täytyy myöntää – turvaudumme aika usein myös muulloin kuin viikonloppuisin. Aina ei arkisinkaan ennätä kokata tai jaksa lähteä ulos syömään, varsinkaan kun tietää että hyvä ruoka odottaa vain parin helpon napinpainalluksen päässä. Ruoan voi tilata myös Foodoran verkkosivujen kautta, jos ei halua ladata sovellusta puhelimeensa.

Mutta takaisin viikonlopun viettoon: rakastamme yli kaiken klassisia viikonloppuherkkuja pizzasta burgereihin, mutta olemme viime kuukausina löytäneet niiden rinnalle muitakin vaihtoehtoja, jotka ovat herkullisia ja täyttäviä, mutta huomattavasti terveellisempiä. Emme ole koskaan käyneet Eat Pokessa paikan päällä, mutta olemme tilanneet ravintolasta Foodoran kautta varmaan kymmeniä kertoja saman suosikkiannokseni: lohi-avokado-bowlin wasabimajoneesilla. Tällä kertaa otimme lisähöysteeksi vielä rapuja, ja koska viikonloppu, tilasimme myös misokeiton, sashimilohta, merilevää ja edamamepapuja. FIESTA! Ihan järkkyhyvää – ja nälkä lähtee ilman ähkyä.

Valitse leffa valmiiksi

Tämä on äärimmäisen tärkeä kohta, koska se ennaltaehkäisee tuskastumisen, safkan jäähtymisen ja kinat! Jos vietät iltaa kumppanin, ystävän tai kämppäkaverin kanssa, kannattaa ehdottomasti valita illan elokuva tai sarjamaraton ennen kuin safka saapuu. Mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että safka jäähtyy lautaselle tai on melkein jo syöty siinä vaiheessa kun on päästy yhteisymmärrykseen siitä mitä katsotaan (ja päädytään ärtyneenä katsomaan uudestaan joku keskinkertainen elokuva, josta kumpikaan ei hirveästi tykännyt edes ensimmäisellä kerralla).

Käykää siis Suuri Keskustelu sillä aikaa kun ruoka tekee tuloaan, laittakaa telkku päälle ja säätäkää illan valinta valmiustilaan odottamaan, että safka on edessä. Sitten ei tarvitse enää kuin napsauttaa kaukosäätimestä leffa päälle ja ilta saa alkaa.

Vaihda vaatteet

Tänään ei todellakaan lähdetä yhtään mihinkään! Nakkaa siis farkut nurkkaan ja vaihda tilalle mukavimmat vaatteet, jotka omistat. Pyjamat, verkkarit, silkkihousut, aamutakki – kaikki käy, kunhan olo on hyvä ja rento.

Itse heilun kotona yleensä mustissa joogahousuissa ja vanhassa bändipaidassa (lempparini ovat Led Zeppelin- ja The Stooges -paidat, jotka ovat molemmat kuluneet ihanan pehmeiksi). Niissä olo on yhtäaikaa rento ja voittamaton, sellainen että voi pomppia ja hytkyä ja tanssia keskellä lattiaa, jos tuntuu siltä (toki yleensä ei tunnu, mutta mahdollisuus on olemassa). Vilukissa kun olen, käytän kesät talvet myös villasukkia.

Jarno on poikkeus sääntöön, koska hän viihtyy kotonakin farkut jalassa – ovat kuulemma mukavimmat housut, jotka hän omistaa. Salaa kerron, että hän omistaa kyllä verkkaritkin. Niitä käytetään vain erikoistilanteissa, kun “tarvitaan maksimaalinen liikkuvuus” (lue: pitää saada ninjailla).

Älkää antako näiden surullisten katseiden hämätä teitä. Heitä kyllä ruokitaan aamuin illoin ja herkkuhetkiäkin piisaa.

Sulje puhelin

Jos kuulostaa hurjalta, kannattaa todellakin kokeilla. Tänä iltana ei tapahdu somessa yhtään mitään sellaista, joka vaatisi välitöntä huomiotasi eikä voisi odottaa huomiseen. Olen itse huomannut, että rennoista koti-illoista saa paljon enemmän irti, kun ei vietä niitä puhelin kourassa: kavereiden somepäivityksistä tulee vaan epämääräinen olo, että ääh pitäisikö minunkin olla jossain ulkona eikä möhistä sohvalla. No ei pitäisi! Jokainen tarvitsee off-aikaa ja se kaupungin sykkivä yö kyllä odottaa seuraavanakin iltana tai viikonloppuna (eipä sillä, että siellä muutenkaan ole mitään sellaista mitä et olisi nähnyt ja kokenut sataan kertaan). Unohda siis puhelin äänettömälle eteisen pöydälle ja nauti illasta ilman turhia häiriötekijöitä. Kaikki mitä juuri nyt tarvitset on tässä.

Loppuun skaba! Instagramini puolella (@stellaharasek) on käynnissä arvonta, jossa kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan yksi 40€ safkalahjakortti: sillä saa foodorasta esimerkiksi safkat kahdelle tai kolmelle – tai itselleen fiestan. Käyhän siis Instagramin puolella kertomassa mitä sun rentoon viikonloppuiltaan kuuluu, niin olet mukana arvonnassa! Vastausaikaa on ensi viikon keskiviikkoon 25. huhtikuuta saakka.

Foodora toimii tällä hetkellä Helsingissä, Espoossa, Turussa ja Tampereella. Mukana on yli 370 ravintolaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Berliinin helmi ~ Paris Bar

Kun matkustimme pari viikkoa sitten viikonlopuksi Berliiniin, emme menneetkään kaikkiin niihin tavanomaisiin paikkoihin, joissa olen tottunut Berliinin reissuillani notkumaan, vaan antauduimme ystäviemme ideoille. Sunnuntaina Anni johdatti meidät viinilasilliselle ja lounaalle yhteen omaan suosikkiinsa, vuonna 1950 avattuun ranskalaiseen Paris Bariin. Pieni brasserie oli terassia lukuunottamatta siihen aikaan sunnuntai-iltapäivästä tyhjä, saimme istua mihin halusimme ja ottaa kaikessa rauhassa valokuvia. Onneksi, koska paikka on hurmaava ja tietysti tosi valokuvauksellinen.

Rakastan tälläisiä paikkoja, jotka ovat toimineet samalla paikalla samalla konseptilla ja olleet enemmän tai vähemmän samannäköisiä vuosikymmeniä. Niistä puuttuu yliyrittäminen, asiakkaiden kosiskelu trendeillä, uudistuminen pelkän uudistumisen vuoksi. Vanhan arvostuksessa ja oman historian vaalimisessa on kauneutta, joka tuntuu näinä päivinä virkistävältä ja valitettavan harvinaiselta.

Peränurkassa hymyilee kukas muukaan kuin yksi paikan tunnetuista vakiovieraista, Yves Saint Laurent, joka on jättänyt potrettiin oman signeerauksensa.

Paris Bar on toiminut nykyasussaan vuodesta 1977, jolloin kaksi taidekeräilijää ostivat ravintolan – toinen heistä oli tiettävästi työskennellyt siellä jo aiemmin tarjoilijana. Heitä on kiittäminen siitä, että Paris Barin seinät notkuvat taidetta: pienet ja suuret teokset peittävät ravintolan kaikki mahdolliset seinäpinnat. Paikalla onkin pitkä historia taiteilijoiden suosikkina, eikä vain paikallisten: siellä on viettänyt aikaa myös sellaiset tyypit kuten David Bowie ja Iggy Pop, jotka työskentelivät aikoinaan yhdessä Berliinissä. Myös leffa- ja muotiväki kuulemma viihtyy paikassa.

Baaritiskin ympärillä on kiiltävät pöytäpinnat, seinää pitkin kulkee patinoitunut nahkapenkki. Perimmäisiin pöytiin on levitetty valkoiset pöytäliinat, hämärässä kimaltavat viinilasit odottavat illan asiakkaita. Kaiken yllä roikkuu sekamelska suuria maalauksia, mustavalkoisia valokuvia, grafiikkatöitä ja signeerattuja taide- ja elokuvajulisteita. Teoksia on raflan historian varrella myös huutokaupattu verorästien maksua varten.

Paris Barista ei saa smoothieita tai avokado toasteja, vaan samppanjaa, salade niçoise ja kaviaaria. On kuluneita pintoja ja kirjapinoja, nippu kulmistaan taittuneita menuja. Päivän sanomalehdet odottavat lukijaansa ulko-oven vieressä. Söimme kevyen salaattilounaan, palan painikkeeksi otimme pullollisen roseeta. Hinnat ovat Berliinin hintatasoon verrattuna hitusen korkeammat, mutta halvemmat toki kuin Pariisissa.

Harmittaa, etten ottanut kuvaa ulkopuolelta, sillä raidallinen markiisi ja punainen neonvalokyltti terassin yllä ovat ikoniset. Ne voi tsekata i-D -lehden jutusta, joka on muutenkin lukemisen arvoinen katsaus legendaarisen paikan historiaan: Celebrating 40 years of Paris Bar; Berlin’s original artists hangout

Paris Bar, Kantstrasse 152, Berlin

Itsetehty sima paras sima

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Dansukker

Vappu on taas kulman takana! Olen viime vuosina lämmennyt vapulle, enkä voi kieltää, etteikö simalla ja rahkamunkeilla olisi ollut iso rooli asiassa. Vapputunnelmassa on muutenkin oma taikansa, siitä alkaa kesä ja koko kaupunki iloitsee siitä samaan aikaan. Tarkemmat vappusuunnitelmat ovat osaltamme vielä auki, voi jopa olla ettei niitä tehdä. Kaikkein kivointa on yleensä silloin kun ei ole mitään lukkoonlyötyä. Voi vaan heilua fiiliksen mukaan, heittäytyä yleiseen juhlahumuun ja katsoa mihin tie vie.

Yksi asia on kuitenkin selvillä: tänä vuonna teemme siman itse. Dansukker nimittäin haastoi meidät kokeilemaan siman tekemistä, teimme työtä käskettyä ja pakko myöntää, yllätyimme molemmat. En tiedä mistä olimme saaneet mielikuvan, että siman tekeminen on jotenkin monimutkaista tai vaikeaa? Se oli nimittäin maailman helpoin homma. Siis niin helppoa, että todellakin teemme uudestaan.

Oikeastaan ainoa asia, joka siman tekemisestä tarvitsee tietää etukäteen, on aikataulutus: siman käymiseen menee muutama päivä, joten valmistusta ei kannata aloittaa vasta edellisenä iltana. Todelliset vapunviettäjät laittavat tietysti ensimmäisen satsin tekoon samantien, jotta pääsevät mahdollisimman hyvissä ajoin vapputunnelmiin.

Siman valmistamiseen meni varsinaisten työvaiheiden osalta vain puolisen tuntia: keitimme vettä, lisäsimme sitruunaa, sokeria ja hiivaa. Sima kävi yön yli kattilassaan, seuraavana päivänä pullotimme sen. Ja sitten jatkoi käymistään pulloissa vielä pari päivää, kunnes olikin jo valmis.

Silloin koitti kokeilumme toinen yllätys. Järjestimme jännittyneinä kahdenkeskisen maistelutilaisuuden, johon varasimme simalle asiaankuuluvaa seuraa (puhun tietysti niistä rahkamunkeista, sillä ilman niitä ei tule vappua). Avasimme jäähdytetyn simapullon, joka sihahti lupaavasti. Kaadoimme poreilevan juoman laseihin ja nuuhkaisimme: tuoksui aivan oikealta. Lopulta nostimme lasit ääntä kohden. Ja miltä maistui? NO HULLUN HYVÄLTÄ! Kepoisesti paremmalta kuin mikään kaupan valmissima koskaan.

Olimme molemmat tohkeissamme. Katselimme poreilevaa vappujuomaamme ja analysoimme kuinka erilaiselta itsetehdyn siman juominen tuntui: juhlavammalta, arvokkaamalta, läsnä oli jopa hippunen ylpeyttä. Me teimme tämän! IHAN ITSE! Keskustelun sankarillisesta sävystä olisi voinut kuvitella, että olimme saaneet aikaan jonkun suuremmankin uroteon. Ehkä pitäisi tähän samaan ylpeyspuuskaan vielä tehdä ne rahkamunkitkin itse.

Vielä ohje, jolla meidän sima syntyi. Tämä on oma versiomme Dansukkerin perinteisen vappusiman ohjeesta, joka löytyy myös fariinisokeripussista. Perinteinen vaalea vappusima tehdään puoliksi fariinisokerista ja puoliksi tavallisesta taloussokerista, mutta me halusimme omastamme hiukan tummemman, joten teimme sen kokonaan fariinisokeriin. Lisäksi halusimme makeuden vastapainoksi sitruunaista raikkautta, joten päätimme maustaa siman tavallista runsaammalla sitruunalla.

Muutama kuuma vinkki:

✖ Varaa puhtaita pulloja siman pullottamiseen. Me käytimme vanhoja lasisia maitopulloja, koska estetiikka on puoli ruokaa, mutta siman voi toki pullottaa mihin tahansa muovi- tai lasipulloihin.
✖ Säästät vaivaa, kun yhdistät siman siivilöimisen pullottamiseen: sujauta suppiloon suodatinpaperi! So simple. Harmi, että keksimme tämän vasta jälkikäteen kun oli jo myöhäistä ja olimme siivilöineet koko satsin kolmen sentin kokoisella teesiivilällä.

SITRUUNAINEN VAPPUSIMA

4l vettä
500g Dansukker fariinisokeria
3 sitruunaa (suosittelen luomua, koska käytät nämä kuorineen)
1/5tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

Pullotukseen: sokeria, rusinoita

Lisäksi tarvitset: puhtaita pulloja, suppilon ja siivilän tai suodatinpaperia

Valmistusvaiheet

Kiehauta puolet vedestä (2l) isossa teräskattilassa. Sillä välin kun vesi lämpenee pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuorista keltainen osa (vältä kitkerää valkoista). Purista sen jälkeen sitruunoista vielä mehut kulhoon.

Kun vesi kiehuu, lisää sitruunankuoret ja sokeri. Sekoita, kunnes sokeri sulaa veteen, tässä ei kestä kauaa. Nosta kattila levyltä ja lisää sitruunamehu ja loput vedestä (2l).

(Jos et omista tarpeeksi suurta kattilaa, ei hätää! Riittää, että löydät jonkun muun riittävän suuren astian. Sovella näin: kun vesi lämpenee kattilassa, laita sokeri ja sitruunankuoret sen suuremman astian pohjalle odottamaan ja kaada kattilasta kiehuva vesi niiden päälle.)

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Tässä voi kestää tovin, joten laita vaikka leffa pyörimään ja rentoudu vähän.

Sitten kun keitos on kädenlämpöistä, liuota hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita kattilaan. Kun kyseenalaistat voiko niin pienessä määrässä hiivaa olla tarpeeksi ytyä, usko vaan että on! Jos laitat sitä liikaa, pullosi saattavat poksahtaa käymisvaiheessa.

Laita kattilan päälle kansi ja jätä sima käymään huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi.

Seuraavana päivänä on aika pullottaa sima. Lisää jokaisen pullon pohjaan teelusikallisen verran sokeria ja muutama rusina. Täytä pullot simalla suppilon avulla. Sitruunankuorella terästetty sima kannattaa ensin siivilöidä, me nostelimme simaa kattilasta suurella kauhalla, jolla kaadoimme sen siivilän kautta suppiloon. Kattilassa voi olla hiivaista pohjasakkaa, älä pullota sitä.

Jätä sima suljettuihin pulloihin jatkamaan käymistä. Huoneenlämmössä se valmistuu noin kolmessa päivässä, meillä siihen meni tosin vain kaksi. Jääkaapin viileydessä sima valmistuu noin viikossa.

Paine pulloissa kasvaa kun sima jatkaa käymistään, joten älä sulje korkkia liian tiukasti. Korkkeja voi käydä myös availemassa käymisen aikana.

Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan – jäähdytä ja nauti.