LIIKKUVAN TOIMISTON AAMUVUORO

✖ SAN JUAN, PUERTO RICO

The Dreamcatcherin vegebrunssi oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää. Maukas, raikas ja rouskuvan tuore aamupala tuntuu nimittäin olevan näillä leveysasteilla harvinaisuus, josta kannattaa nauttia silloin kun sellaisen saa. Suurimmassa osassa ravintoloita tarjoillaan aamupalaksi paahdettua leipää ja pannukakkuja, jotka ovat ihania herkkuja silloin tällöin syötynä, mutta alkaa maistua puulta, jos niiden voimalla vetää monta viikkoa. Edellisellä reissulla yövyimme myös monissa hotelleissa, joiden tulkinta aamiaisesta oli kahvi, kuivahtanut bagel ja hillonappi. Nam! Pahimpaan nälkään kyllä meni sekin – ja onneksi kuivettuneetkin bagelit voi pelastaa paahtamalla.

The Dreamcatcherissakin oli tietysti pannukakkuja – mutta tuoreilla hedelmillä kuorrutetut banaanipannarit olivat vähän amerikkalaisia sisaruksiaan freesimpi vaihtoehto. Aamiaisen ohella metsästimme momondon hotellihaulla majoituspaikkoja seuraaville öille, sillä edessä oli vielä muutama päivä ennen Viequesiin lähtöä. Matkahakusivusto kulkee kätevän sovelluksen muodossa mukana taskussakin, niin helppoa. Matkakumppanini huutelivat mielipiteitään olkani yli: Semmonen huone jossa on terassi niinku täällä! Tai ainakin parveke! Voisko olla myös ranta tai AINAKIN uima-allas? Matkasesonki on Karibialla kuumimmillaan ja vaihtoehdot majoitusten suhteen aika vähissä, jos on varaustensa kanssa liikkeellä näin viime tingassa, mutta uskon, että teimme hyvät löydöt.

Työmatkalla tehtävät työt ovat töitä ihan samalla tavalla kuin kotonakin, mutta myönnetään, onhan niitä nyt kivempi naputtaa kahdenkymmenenkahdeksan asteen lämmössä varvastossut jalassa. Pakko rakastaa nykytekniikkaa, joka mahdollistaa liikkuvan toimiston pystyttämisen ihan melkein minne tahansa päin maailmaa. Kaikki onnistuu kunhan on wifi ja kuumaa kahvia. Riippumattopaikka terassilla on plussaa.

Taisin ihan turhaan pakata mukaan kokonaisen repullisen vaatteita, en ole edes avannut sitä vielä. Olen käyttänyt monta päivää samoja mammamallisia farkkushortseja ja naruolkaimista toppia, josta olen pessyt hiekan, hien ja aurinkorasvan iltaisin lavuaarin äärellä. Päivisin on aivan liian kuumaa mihinkään muuhun eikä iltaisinkaan tule varsinaisesti vilu. Lämpö saa taas talven kohmettaman sielun hitaasti sulaamaan.


PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

TÄSTÄ TULEE SEIKKAILUN VUOSI

Pari vuotta sitten kyllästyin siihen, että silloinen työni oli pitänyt minut monta vuotta aivan liian kiinni Helsingissä. Päätin, että tahdon matkustaa enemmän ja hankin kaksi mustaa alumiinista matkalaukkua, pienen ja ison, merkiksi maailmankaikkeudelle, että olen valmis. Niin totta, että kannattaa miettiä tarkasti mitä universumilta tilailee – ne toiveet saattavat kun saattavatkin toteutua. Sattumiin en usko, vaan siihen, että kun päättää mitä haluaa, uskaltaa tavoitella sitä ja puhua siitä ääneen, alkaa alitajuisesti tehdä valintoja, jotka johtavat toivottuun lopputulokseen. Ihmisillä on taipumus vetää puoleensa juuri niitä asioita, joita ajattelee. En pidä vetovoiman lakia minään kaikenkattavana maailmanselitysteoriana, mutta monissa asioissa elämässäni se on osoittanut olevansa enemmän totta kuin mikään muu.

Kuvat ovat alkuvuoden Kap Verden reissulta, josta saimme monta uutta karvaista ystävää.

Olen ennenkin tehnyt yhteistyötä momondon kanssa ja ollut siitä enemmän kuin mielissäni, sillä olen viime vuosina metsästänyt ja varannut suurimman osan matkoistani juurikin momondon kautta. momondo on maksuton matkahakusivusto, jonka kautta on superhelppoa etsiä lentoja, hotellihuoneita ja vuokra-autoja. momondo ei siis itse myy mitään, vaan tarjoaa vaivattoman tavan vertailla vaihtoehtoja ja hintoja ja löytää parhaat diilit erilaisten palveluntarjoajien kautta.

Olinkin loikata ilosta kattoon, kun momondo valitsi minut ja Jarnon vuoden 2017 lähettiläikseen. momondo tulee toisinsanoen olemaan mukana monissa matkaseikkailuissa, joita olemme tälle vuodelle suunnitelleet – myös juuri alkaneessa Karibian valloituksessa. Aavistinkin, että tästä tulee ihan mahtava vuosi!

Muiden pohjoismaiden momondo ambassadorit tapaamme muutaman viikon päästä, kun matkustamme Kööpenhaminaan visiitille momondon pääkonttorille. Suomesta valittiin meidän lisäksemme muitakin, nimittäin Aamukahvilla-blogia kirjoittava Henriikka ja Urbaani Viidakkoseikkailijatar Laura. Huippuseurassa siis ollaan! Somesta seikkailujamme voi seurata yhteisellä hashtagilla #momondoambassador, jonka alle alkaa kohta tippua kuvamateriaalia. Kaikkien Suomen lähettiläiden haastattelut voitte lukea momondon sivuilta, meidän vastauksemme ajattelin jakaa vielä tässäkin.

Kertokaa itsestänne muutamalla lauseella.

Olemme taiteilijasieluinen pariskunta, jota yhdistää moni asia: rakastamme musiikkia, matkustamista ja vapaata elämäntapaa, jossa työ ja vapaa-aika sulautuvat toisiinsa. Työksemme valokuvaamme ja kirjoitamme, molemmilla meistä on myös blogit. Asumme tällä hetkellä Helsingissä, mutta haaveilemme kodista tai kakkosasunnosta jossain lämpimämmässä paikassa.

Millaisia olette matkailijoina?

Olemme rentoja ja seikkailunhaluisia reissaajia, joita ei kiinnosta nähtävyydet ollenkaan niin paljon kuin paikallinen arki, ruoka ja ihmiset. Kohtaamiset, kokemukset ja spontaanit käänteet kiinnostavat, samoin kontrastit: vaatimattomalla telttamajoituksella ja viiden tähden hotellilla on molemmilla aikansa ja paikkansa. Olemme molemmat esteetikkoja, kamera kulkee mukana kaikkialla. Reppuun mahtuu kaikki mitä tarvitaan, löydämme pienen palan kotia joka puolelta maailmaa.

Mitkä ovat olleet unohtumattomimpia matkakokemuksianne?

Yhteisten reissujemme hulluimpia hetkiä oli varmasti se, kun olimme aamutuimaan ratsastamassa afrikkalaisella saarella ja päädyimme hevosten kanssa uimaan valtavaan aallokkoon. Monet muutkin matkojen kohokohdat liittyvät hevosiin, kuten Vieques-saaren villihevosiin, joiden hirnahteluun heräsi aamuisin. Jarnolla on monta lempimuistoa Uudesta-Seelannista, jonka hän kiersi puolessa vuodessa ja ehti mm. hypätä laskuvarjolla, työskennellä kiivitarhassa, asua autossaan ja kiivetä vuoren huipulle.

Mitkä ovat unelmakohteitanne, joihin haluaisitte vielä matkustaa?

Matkahaaveita on paljon ja jatkuvasti keksimme niitä myös lisää! Juuri nyt kiehtoo erityisesti Meksiko ja Marokko, jossa olemme molemmat halunneet kauan vierailla. Etelä-Afrikassa kiinnostaa luonnon monimuotoisuus ja kulttuurin rikkaus. Haluamme matkustaa lähiaikoina myös Australiaan, jossa Stella vietti lapsuutensa.

Kolme asiaa joita ilman ette lähtisi matkalle?

Kamera on molemmille meille ehdottomasti tärkein! Muuten varustaudumme melko mutkattomasti: varvastossuilla ja pillifarkuilla pääsee pitkälle. Kirjoja tarvitaan pitkiä lento- ja junamatkoja varten.

Karibiasta tiedättekin, mutta arvaatteko minne kaikkialle muualle aiomme tänä vuonna matkustaa? Vihjeitä voi löytyä ylläolevista vastauksista, mutta ei suinkaan vielä koko totuutta! Kommenttiloota on muutenkin vapaassa käytössänne, jos herää matka-aiheisia toiveita tai muita ajatuksia.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

LOPPUKIRI KOHTI KARIBIAA

Tervehdys lentokoneesta! Ei ole hetkeen ollut näin hektistä lähtöä. Alkuviikon amazing race huipentui lähtöä edeltävään päivään, kun heräsimme seitsemältä suorittamaan saksalaisella täsmällisyydellä laadittua todo-listaa. Päivän aikataulu oli suunniteltu minuutin tarkkuudella, jotta ehtisimme tehdä kaiken välttämättömän, sovitun ja luvatun. Kuten esimerkiksi muotikuvauksen, jota ei olisi varmaankaan kannattanut sopia päivään ennen matkaa, mutta puolustuksekseni sanottakoon, etten sitä lukkoonlyödessäni osannut arvata, että koko viikostani tulisi yhden varastetun laukun takia totaalinen kaaos. Oli myös viime hetken viinikuvaus, jota varten metsästin lumipyryssä juuri oikeansävyisiä ruusuja ja uhmasin leivoslaatikkoineni myrskytuulta, joka oli kaataa minut kumoon keskelle Korkeavuorenkatua.

Se muotikuvaus huipentui siihen, että – katso kuva – Luna-koira tuli esittämään reklamaation huomiomme kohdistamisesta aivan vääriin asioihin ja pudotti kesken lyyrisen poseeraukseni hapsukorkkarini päälle kuolatun siilinraadon. Siilipehmolelu on talouden kestosuosikki, jota ei saa heittää roskiin, vaikka se näki parhaat päivänsä joskus kolme vuotta ja 748 siiliriitaa sitten. Siiliriita = klassikkokina, joka koirasiskoksille syntyy, kun jompikumpi muistaa siilin olemassaolon ja toinen tajuaa haluavansa leikkiä sillä “sattumalta” juuri samaan aikaan. Voi kateuden voimaa.

En oikeastaan tajua millä ihmeellä onnistuimme, mutta ehdimme kuin ehdimmekin saada kaiken pakollisen valmiiksi. Kuvaukset olivat ohi yhteen mennessä, kuriirikyydillä korttitehtaalta konttoriin saapuneen pankkikortin noudin taksilla matkalla palaveriin. Taksikuskia nauratti, kun selvitin kyytiin hypätessäni, että minulla ei ole juuri nyt korttia eikä penniäkään käteistä, mutta ihan kohta on, kunhan piipahdamme matkan varrella pankkiin. Paluumatkalla hain aurinkovoidetta, särkylääkettä alkaviin flunssaoireisiin (tietysti olen juuri nyt tulossa kipeäksi) ja suoritin todo-tetriksen, jossa jäljelläolevat Ehdottomasti Pakolliset Asiat jaetaan vielä niihin, jotka on oikeasti tehtävä ennen lähtöä ja niihin, jotka voi hoitaa perillä palmun alla.

Niin, oli tässä yksi pieni mattoroudauskin. Projektit vaihtelevat, roudauksen määrä on vakio.

Illalla kiikutimme koirat kaupunkilomalle lempihoitopaikkaansa – niitä lellitään siellä niin, ettei niillä ole koskaan mikään kiire kotiin. Kaahasimme kaupungin toiselta puolelta takaisin Tehtaankadulle ja piipahdimme vielä matkan varrelta Stockalle vaihtamaan dollareita ja ostamaan hiuslenkkejä. Mustiin aukkoihin karkailevat hiuslenkit ovat kahden pitkätukkaisen taloudessa jatkuvan kriisin aihe: meillä on kaikki yhteistä paitsi hiuslenkit. Lainaisit nyt yhtä. PLIIS. Lupaan palauttaa. En varmasti hukkaa. (ETPÄ!)

Melkein kaikki alkuviikolle aikatauluttamani tietsikkatyöt jäivät laukkuvarkauden aiheuttaman hässäkän takia tekemättä, mutta onpahan siellä Karibialla sitten aikaa istua mojito edessä ja naputtaa tietokonetta. Töitä siellä tehdään jokatapauksessa, sillä kirjoitamme kohteesta juttua lehteen, teemme sielläkin yhden muotikuvauksen ja muitakin matkajuttuja on luvassa. Kahden viikon aikana ehtii varmasti vähän lomaillakin.

Mutta miksiköhän kaikki lentoni lähtevät aina seitsemältä aamulla? Se tarkoittaa sitä, että edellisenä iltana ei ehdi nukkumaan ollenkaan, ei tälläkään kertaa. Keitimme aamuneljältä kahvit, puoli viiteen mennessä olimme taksissa matkalla lentokentälle. Kaikki niin väsyneitä, että silmäluomet riippuivat puolitangossa, keskustelut puolikkaita lauseita, jotka eivät varsinaisesti liity toisiinsa. Muistin kesken turvatarkastuksen, että unohdimme shampoon. Aivan sama, kai sitä saa Karibialtakin. Tai sitten ei vaan pestä tukka kahteen viikkoon, puhdistuu se varmasti meressäkin.

Sanonpa vaan, että se drinkki, jonka tilaan kun vihdoin nakkaamme reput olalta ja astumme rannalle, tulee olemaan tuskanhiellä ansaittu. EN MALTA ODOTTAA.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Keittiön kukkaräjähdys

Meillä on ollut syksyn mittaan joka viikko kuvauksia, melkein jokaisena enemmän kuin yhdet. Kuvausprojektien lieveilmiönä kotiin kertyy jatkuvasti ylimääräistä tavaraa, mutta eipä harmita, sillä suurin osa siitä on onneksi helposti kulutettavaa sorttia – ruokaa, joskus viiniä, usein kukkia. En malttanut olla nappaamatta kuvaa keittiön pöydästä, jolle jäi kiireisen viikon jäljiltä kauneutta kolmen kimpun edestä. Sulassa sovussa he siinä, sointuvat ja nojailevat toisiinsa.

2016-12-10-stellaharasek-himassa-12016-12-10-stellaharasek-himassa-22016-12-10-stellaharasek-himassa-3PHOTOS BY STELLA HARASEK

Uusi kauppa kaupungissa – tule tervehtimään!

Yhteistyössä Boomerang

Helsinkiläiset kuulolle! Kaupunkilaisia nimittäin hellitään huomenna aukeavalla uudella lifestyleliikkeellä, joka kantaa nimeä BomeR. Kirjoitan tästä kahdesta äärimmäisen tärkeästä syystä. Ensinnäkin siellä myydään Boomerangia, jonka simppelin skandinaavisista vaatteista tykkään kovasti ja jota ei ole aiemmin ollut täällä tarjolla näin laajalla kattauksella. VIHDOIN! Toisekseen meikä hengailee liikkeessä huomenna klo 12-14 eli heti siitä hetkestä, kun myymälä avaa ensimmäisen kerran ovensa. Saa tulla juttusille, kysyä vaikka stailausvinkkejä, jos sellaiset kiinnostavat. Tutkitaan yhdessä valikoimaa, sovitellaan ja kai me nyt kahvitkin kumotaan!

2016-30-11-stellaharasek-bomer-1

Kun koirasi häpeää epäcoolia intoiluasi, vaikka sekoaa itse onnesta löytäessään kohmeisen kinkkuleivän kannikan.

En ole vielä nähnyt liikettä sisältä, on kuulemma rento ja tyylikäs. En olisi toki muuta odottanutkaan. Kuulin myös huhua, että sieltä löytyy ihana iso lounge, jonne saa tulla kaupungilla kiertelyn lomassa lorvimaan ja juomaan kahvia. Uskon, että siitä ilahtuvat etenkin ostoksille raahatut miehet ja mahdolliset koirat. Paitsi jos mies on samanlainen kuin minun, joka viihtyy rekkien välissä paljon paremmin kuin minä (ja tarttuu 99% todennäköisyydellä aivan samoihin vaatteisiin, joihin minä tarttuisin). Mutta silloinkin voi pitää pienen tauon ja relata hetken.

2016-30-11-stellaharasek-bomer-22016-30-11-stellaharasek-bomer-3

Löytyy liikkeestä muutakin kuin Boomerangia, valikoimissa on sen lisäksi GANT rugger, GANT home ja GANT shoes. Putiikki palvelee osoitteessa Mannerheimintie 2, Manskun ja Bulevardin kulmakorttelissa. Vielä tänään siellä oli teipit ikkunassa, mutta huomenna kello kaksitoista tärähtää! Tulkaa piipahtamaan jos vaan pääsette, oispa tosi kivaa nähdä teikäläisiä. Täytyy vielä tsekata voisinko ottaa tuon nelitassuisen seuralaiseni mukaan, sekin mielellään tapaa uusia tyyppejä (ja kun sanon “tapaa” tarkoitan “nuolee naamaa”).

2016-30-11-stellaharasek-bomer-42016-30-11-stellaharasek-bomer-5

Kaunis musta takkini on tietysti Boomerangin, se on ollut suosikkejani viime talvesta saakka. Eiköhän tämänkin talven mallistosta löydy yhtä linjakkaita ja lämpimiä yksilöitä – se selviää huomenna.

BomeR Lifestyle
Mannerheimintie 2, Helsinki
Ma-pe 11-19, la 10-18, su joulun ajan 12-18

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Marraskuu väreissä

powered-by-nikon

Otapa vaihteeksi värikuvia, huuteli joku hetki sitten. Auts! Myönnän, kiusaus nähdä maailma mustavalkoisena on välillä kova. Rakastan mustavalkokuvien iättömyyttä, tapaa jolla ne pysäyttävät ajan ja tiivistävät tunnelman olennaiseen. Mutta otan minä värikuviakin. Ei tämä marraskuu nimittäin ihan pelkkää harmaata ole ollut, vaikka juuri nyt siltä tuntuukin. Kuviin osui syksyisiä lempivärejäni: Korkeavuodenkadun ja Kapteeninkadun kukkakauppojen kadulla värjöttelevät kanervat. Sininen hetki auringonlaskun jälkeen, kun koko kaupunki hohkaa koboltinsinisenä. Liukuvärjätty taivas. Sikalan valot, jotka johdattavat kotiin.

2016-11-30-stellaharasek-november-12016-11-30-stellaharasek-november-22016-11-30-stellaharasek-november-112016-11-30-stellaharasek-november-32016-11-30-stellaharasek-november-42016-11-30-stellaharasek-november-52016-11-30-stellaharasek-november-62016-11-30-stellaharasek-november-72016-11-30-stellaharasek-november-82016-11-30-stellaharasek-november-92016-11-30-stellaharasek-november-122016-11-30-stellaharasek-november-10

Kuviin ja valokuvaamiseen liittyviä toiveita saa edelleen esittää! Moni aiemmin esitetyistä onkin työn alla. Kommenttiloota on teidän, antakaa palaa.

Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA