Kohti lempeämpiä päiviä

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI

Olemme olleet syksyn mittaan muutaman kerran Lapissa viemässä hirsitaloprojektiamme eteenpäin. Kukaan vastaavaa tehnyt ei kuvittele, että se olisi lomaa, eikä sinne lomailemaan olla lähdettykään – olemme nimittäin tehneet pohjoisessa remontin ohella myös omat työmme. Ne, joilla elätämme itsemme ja maksamme pähkähullut harrastuksemme, kuten juuri tämän yli satavuotiaan hirsitalon kunnostamisen. Sänkyyn on kaatunut iltaisin aika väsynyt pariskunta, mutta tuntuu, että silti elämä on siellä paljon leppoisampaa kuin omassa täpötäydessä arjessamme Helsingissä, jossa kiireet ovat toisenlaisia.

Hiihtelen pitkissä yöpaidoissa koko aamun, jos ei ole ihan pakko pukeutua. Kuvassa vaaleanharmaaraidallinen Mukava-yöpaita.

Viime pohjoisen reissulla pakkasin mukaan Nanson syksyn lounge-mallistosta poimimiani suosikkeja, jotka kuvasimme talolla ja sen lähiympäristössä. Rentoon olemiseen sopivat pehmeät vaatteet ovat tietysti parhaimmillaan juuri tälläisessä miljöössä, jossa aika kuluu enimmäkseen puuhaillen kotona ja pihapiirissä, mutta tällä kertaa haluan tyylistä ja vaatevalinnoista puhumisen sijaan pohtia jotain muuta, nimittäin oman arjen rauhoittamista, ja tehdä samalla itselleni muutaman lupauksen. Oikeastaan haluan ajatella, että ne ovat lupausten sijaan suunnitelmia, sillä lupaukset ovat vain hyviä aikeita, mutta suunnitelmat toteutetaan.

Enemmän unta

Mikähän siinä onkin, että jotkut asiat pitää oppia uudestaan ja uudestaan? Olen tehnyt elämäni varrella erinnäisen määrän empiirisiä tutkimuksia siitä mitä ihmiselle tapahtuu, kun ei nuku tarpeeksi, ja voin kertoa, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Silti projektit vievät taas naista kuin pässiä narussa ja huomaan liian usein kaatuvani nukkumaan vasta kahden ja kolmen välissä. Herätyskello soi seitsemältä, viimeistään kahdeksalta, ja jopa meikän lyhyellä matematiikalla voi päätellä, että unta kertyy kaikkinensa ihan liian vähän. Niitäkin öitä on, kun naputan aamuun asti kiriäkseni dedikset kiinni, ja skippaan yöunet kokonaan. Ei ihme, jos pinna vähän kiristyy enkä palaudu rasituksista, varsinkin kun koko elämä on yksi riivatun rasitus juuri nyt.

Tummanharmaa Villis-villatakki on ollut yksi syksyn suosikkivaatteista.

Lapissa olen nukkunut silti paremmin kuin missään aikoihin, elämä siellä on vaan rytmiltään niin paljon rauhallisempaa ja ympärillä öisin hipihiljaista. Tuntuu luontevalta mennä nukkumaan samaan aikaan kuin luonto ikkunan takana (olkoonkin, että metsänrajassa on pöllö, jolla on välillä ollut öisin paljon asiaa). Olen monina iltoina nukahtanut jo ennen kuin olen ehtinyt sänkyyn asti – useimmiten vanhalle puusohvalle, johon olen mennyt ihan vaan “hetkeksi lepäämään”, kerran jopa lattialle koirien kanssa. Aivan hyvä paikka nukkua! Koirien pedissä on lampaantalja, paksuja peittoja ja vieläpä koirien iloksi strategisesti sijoitettu lämmitin, joka tohottaa iltaisin ja öisin lämpöä koko pirttiin.

Musta Ylle-villakangastakki ei kuulu lounge-mallistoon, mutta sopii täydellisesti samaan lungiin maailmaan.

Olin pohjoisessa niin onnellinen, kun nukuin kokonaisia kahdeksan tunnin yöunia. En valvonut pitkään enkä heräillyt liian aikaisin epämääräiseen tunteeseen, että pitäisi olla jo tekemässä jotain, vaan vanuin ja venyin sängyssä pitkään heräämisen jälkeen ja nousin vasta, kun kahvin tuoksu alkoi leijailla keittiöstä. Niin havahduin itsestäänselvyyteen, jonka olin hetkeksi taas unohtanut: nukkuminen on yksi maailman ihanimmista asioista ja haluan käyttää siihen mieluiten enemmän kuin vähemmän aikaa, mieluiten niin paljon aikaa kuin mahdollista! Elämä on niin paljon parempaa, jos on levännyt. On tietysti elämäntilanteita, joissa unta ei vaan saa niin paljon kuin haluaisi ja tarvitsisi, mutta minua ei valvota esimerkiksi koliikkivauva vaan työt. Elämä on liian lyhyt siihen.

Jalo-yöpaidasta on tämän hiukan pidempihihaisen version lisäksi olemassa myös lyhythihainen. Itse olen käyttänyt tätä rentona päivävaatteena.

Koska en ole vielä keksinyt miten organisoin loppuvuoden työni viisaammin, olen päättänyt yksinkertaisesti alkaa vaan mennä nukkumaan yhdentoista ja kahdentoista välissä, vaikka työt olisivat kuinka kesken. Jollain tapaa niiden vaan täytyy järjestäytyä sen mukaan – ja ehkä olen tehokkaampikin, kun olen oikeasti nukkunut yöllä enkä yrittänyt silmät ristissä kiriä kalenteria kiinni aamukolmeen saakka. Ja jos en ehdi kaikkea päiväsaikaan, täytyy vaan pudotella asioita pois tehtävälistalta, tajuta että yksi ihminen ei voi elää samaan aikaan kahta tai kolmea elämää. Tiedän, että työt pitää muutenkin organisoida jatkossa jollain toisella tapaa, mutta tiedän myös, etten keksi mitkä ne tavat ovat ennen kuin olen selättänyt tämän yliväsymyksen ja saanut aivot taas toimimaan.

Juuri nyt ajattelen että kunnolliset yöunet ovat suurin lahja, jonka voin itselleni antaa ja sitä varten ei tarvitse eikä kannata odottaa jouluun saakka, vaan aloitan heti. Haaveilen rauhallisista nukkumaanmenohetkistä, siitä että ehtisin ensin pöyhiä tyynyt ja peitot, tuulettaa hetken huonetta, keittää kupillisen teetä, pukea villasukat ja käpertyä sitten sänkyyn jonkun hyvän kirjan kanssa. Aaaah mitä arjen luksusta. Mutta sekin on ok, että kaatuu joskus hampaita pesemättä nukkumaan. Kunhan nyt nukkuu! Kaikki muu on plussaa.

Vaaleaharmaaraidallinen Mukava-mekko löytyy hihattomana myymälöistä, verkkokaupasta myös hihallisena. Just sopivan pehmeä yöpaidaksi, mutta tarpeeksi salonkikelpoinen myös muuhun kotona hengailuun.

Enemmän aikaa itselle

Olen pohtinut viime aikoina paljon ajankäyttöäni ja tajunnut, että ylivoimaisesti suurin osa vähäisestä vapaa-ajastani kuluu sosiaalisissa tilanteissa. Ystävien näkemisestä, kemuista ja illanvietoista tulee usein sovittua etukäteen ja siksi niistä tulee pidettyä myös kiinni. Sehän on ihanaa, mutta jostain syystä en koskaan sovi laatuaikaa itseni kanssa, vaikka rakastan hillua itsekseni ja puuhailla kaikenlaista. Silloin harvoin kun sellainen hetki osuu puolivahingossa eteen – yleensä silloin kun en vaan jaksa tehdä töitä, vaikka pitäisi – puen ensin päälle jotain rentoa ja sitten järjestelen tavaroita, selailen ja lueskelen kirjoja, tutkin internetistä (joskus tärkeitä, mutta useimmiten täysin turhia) asioita, nypin kulmiani ja laadin listoja. Keittelen kahvia tai teetä, tai jos on ilta, saatan mummoilla, kaataa itselleni tilkan portviiniä ja kuvitella, että olen eläkkeellä. Haaveilla hetken eteläranskalaisesta pionitarhasta, jota en oikeasti ikinä saisi pidettyä hengissä, mutta portviininkatkuisessa haavemaailmassani tosiasioista ei onneksi tarvitse niin välittää.

Vaaleanpunaisessa Villis-poolossa on 55% merinovillaa ja loput puuvillaa. Harmaat Joggeri-housut ovat täydelliset vapaapäivän viettoon: rennot, mutta materiaalinsa ansiosta selvästi verkkareita tyylikkäämmät.

Siitä tietää, että olen päässyt itsekseni puuhailun ytimeen, kun alan pikkuvaimoilla ihan toden teolla ja paahtaa kirsikkatomaatteja uunissa. Se on superhelppoa, mutta vaatii kiireetöntä aikaa, sitä että maailma lakkaa hetkeksi kohisemasta ympärillä ja maltan keskittyä johonkin sellaiseen kuin hitaasti paahtuvat pienet tomaatit. Siinä on jotain meditatiivista, kun uuni ritisee, tomaattien tuoksu syvenee ja leviää keittiöstä koko taloon. En tiedä miksi se tekee minut niin onnelliseksi – ehkä juuri siksi että se tarkoittaa, että aikaa on.

Niin paljon kuin ystäviäni rakastankin ja viihdyn seurassa, olen lopulta tosi introvertti ja tarvitsen aikaa ladata akut, että jaksan taas olla luova, läsnä ja kupliva. On vaan kestänyt kauan tajuta, että pitkien työpäivien vastapainoksi ei riitä ystävien kanssa notkuminen – niin superkivaa kuin se onkin – vaan tarvitsen rentoutuakseni myös aikaa yksin. Paras lääke sykkeen tasaamiseen on se, että saa viettää muutaman tunnin ihan hissuksiin ja tehdä ihan mitä huvittaa kysymättä kenenkään muun mielipidettä. Joskus se tarkoittaa sitä, ettei tee yhtään mitään, ja silloin se oli juuri sitä mitä kaivattiin.

Oliivinvihreä villakangastakki on ehdoton suosikkini koko syksyn valikoimasta.

Yksinolo ei ole välttämätön omasta ajasta nauttimiselle. Jarnokin uppoutuu mielellään omiin projekteihinsa (lue: kitaran soittamiseen ja vanhojen rumpujen kunnostukseen) ja olemme hyviä olemaan yhdessä erikseen. Lapissa se on toki helppoa, kun talon lisäksi on kokonainen pihapiiri latoineen, navettoineen ja pihasaunoineen ja voimme hajaantua kukin omille tahoillemme. Minä saatan lojua vierashuoneessa selaamassa äitini vanhoja kirjoja ja Jarno puuhaa pihalla hiomassa kirppikseltä löytämäänsä bassorumpua. Jossain soi musiikki, kukaan ei puhu, koirat nukkuvat keossa jossain ja kaikki ovat täysin tyytyväisiä.

Yksi syy siihen miksi Lapissa on ollut niin paljon helpompi rentoutua on varmasti se, että sieltä puuttuu kaupunki ympäriltä. Ei ole työaiheisia tapaamisia, ei suunnittelupalavereita, aika ei kulu raitiovaunussa istumiseen tai parkkipaikan etsimiseen. Ei ole tapahtumia, joihin on työnsä puolesta pieni paine osallistua, vaikkei oikeasti ehtisi eikä jaksaisi. Ovikello ei soi. Jostain syystä puhelimen soiminenkin ärsyttää vähemmän pohjoisen hiljaisuuden keskellä. Keskeytyksiä on niin paljon vähemmän, että ne harvat ovat oikeastaan ihan tervetulleita, hyviä hetkiä nousta keittämään lisää kahvia ja katsomaan ovatko pihalla riehuvat koirat tallessa.

Tälläisiä ajatuksia tänään. Tiedättekö mitä tarkoitan? Onko siellä ruudun toisella puolella pohdittu samankaltaisia asioita? Tiedän kirjoittaneeni monista näistä asioista ennenkin, mutta vasta nyt pohjoisessa vietettyjen viikkojen myötä olen tajunnut ihan omakohtaisesti kuinka paljon ne vaikuttavat, eivätkä ne tunnu enää “pitäisi” -tyyppisiltä velvoitteilta, vaan asioilta, joita haluan tehdä, joita kaipaan ja tarvitsen. Ehkä jokin on vihdoin naksahtamassa päässä oikeaan asentoon.

Kuvissa vilahtavista vaatteista kiinnostuneille vinkiksi, että yöasut ovat Nanson verkkokaupassa ensi viikon ajan -25% alennuksessa. Lisäksi myymälöissä on ota 3, maksa 2 -kampanja, joka koskee kaikkia normaalihintaisia tuotteita.

Loppuun tuttuun tapaan arvonta: kommentoi tähän kirjoitukseen kertomalla mitä ajattelet aiheesta tai mikä syksyisen lounge-malliston vaatteista on suosikkisi? Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 18. marraskuuta saakka. Valoa ja arvontailoa!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Arktista kauneutta

Kaupallinen yhteistyö Jolie ja Inari

TORNIONJOKILAAKSO, LAPPI

Olen varmasti monen muun lailla ajatellut viime aikoina aiempaa enemmän sitä millaisia valintoja teen arjessani ja miten ne vaikuttavat ympäristöön. On niin paljon asioita, joissa voi valita viisaammin, pyrkiä ostopäätöksillään olemaan osa ratkaisua eikä ongelmaa. Yksi niistä on oman kemikaalikuorman minimoiminen: luonnonkosmetiikka ei vahingoita ihoa tai ympäristöä muovilla, myrkyllisillä ainesosilla tai muullakaan sinne kuulumattomalla. Olen itse siirtynyt viimeisen kahden vuoden aikana lähes täysin luonnonkosmetiikkaan, joka on ollut loistopäätös ihan kaikilla mittareilla. Tämän päivän luonnonkosmetiikkabrändeistä monet ovat superluksusta enkä tarkoita vain sitä, että niitä voi käyttää hyvällä omatunnolla – vaikka se vasta luksusta nykyisin onkin!

Maailmalta on tullut viime vuosina paljon laadukasta luonnonkosmetiikkaa, joissa hyödynnetään milloin Marokossa valmistettua kaktusviikunaöljyä, milloin bulgarialaista ruusu-uutetta. Niitä ei näiltä leveysasteilta löydy, mutta maailman puhtaimpiin kuuluva pohjoinen luontomme tarjoaa muita uniikkeja, tehokkaita raaka-aineita yllin kyllin – elämmehän maassa, jonka pinta-alasta yli 70% on metsän peitossa. Onkin mahtavaa, että kosmetiikkabrändit alkavat pikkuhiljaa kohdistaa katsettaan paikallisiin raaka-aineisiin. Erityisen paljon se ilahduttaa kotimaisten brändien kohdalla – meiltähän löytyy superravinteikkaita kasveja, marjoja ja juuria, jotka on pakattu täyteen antioksidantteja ja energiaa. Ei mikään ihme, että niitä hyödynnetään myös kosmetiikassa ja ihonhoidossa, kysymys kuuluu enemmänkin että miksi vasta nyt.

Kun Jolien väki kysyi kiinnostaako minua Suomessa valmistettu luonnonkosmetiikka, jonka raaka-aineet kerätään Lapin luonnosta, ei tarvinnut miettiä vastausta kahta kertaa. KYLLÄ KIINNOSTAA! Kovasti! Nyt kun olen huomannut viihtyväni pohjoisilla leveysasteilla, myös arktinen luonto on alkanut kiinnostaa uudella tavalla – ja tietysti lämmittää ajatella, että kosmetiikkani raaka-aineet ovat tulleet aivan läheltä.

Kotimaisen kosmetiikkakentän uusin tulokas on Inari, luonnonkosmetiikan luksusbrändi, jonka kunnianhimoiset, täysin vegaaniset tuotteet on suunnattu erityisesti anti-age -ihonhoidon tarpeisiin. Siis minulle. Rypyt eivät ole minusta rumat, mutta iho tarvitsee kyllä aiempaa enemmän tukea pysyäkseen kimmoisana ja elinvoimaisena. Kaikki näkyy nykyään niin paljon herkemmin – huonot yöunet, epäterveellinen safka, se pitkäksi venähtänyt ilta kun en jaksanut pestä meikkejä pois. Jopa näytön edessä istuminen tuntuu vaikuttavan ihoon ja saa sen samentumaan. Tavallaan olen kiitollinen siitä, että tosiasiat patistavat minua pitämään paremmin kiinni ihonhoitorutiineista, aiemmin laiskottelin sen suhteen paljon enemmän.

Inari on luonut Napapiirin pohjoispuolelta keräämistään vaikuttavista ainesosista sekoituksen nimeltä Arctic Blend, joka sisältää ruusujuurta, pakurikääpää, männynkuoriuutetta, hillaa, puolukkaa ja mustikkaa. Arktisissa olosuhteissa kasvavat kasvit ovat täynnä korkealaatuisia aktiivisia ainesosia vitamiineista mineraaleihin ja niin lopputuloksena on antioksidanttipitoinen supercocktail, joka parantaa ihon aineenvaihduntaa, tasoittaa ihon sävyä, korjaa auringon aiheuttamia vaurioita, torjuu ihon ennenaikaista vanhenemista ja tehostaa kollageenin ja hyaluronihapon synteesiä tehden ihosta sileän, pehmeän ja kimmoisan. Vaikuttava CV.

Juuri markkinoille rantautunut Inari on aloittanut tuotesarjalla nimeltä Midsummer Magic, johon kuuluu kevyt päivävoide Water Cream, kosteuttavampi päivävoide Moisture Boost, uudistava yövoide Sleeping Cream sekä kiinteyttävä seerumi Lifting Serum. Sain tehonelikon testiin tätä juttua varten ja pakkasin ne mukaan syyskuiselle Lapin reissullemme. Kuvat on otettu puusaunasta, joka on piilossa pihan perällä, niityn reunassa viinimarjapensaiden ja syreenien keskellä. Sinne on ihanaa kävellä iltaisin pimeän pihan poikki. Aina emme jaksa odottaa iltaan, vaan lämmitämme aamusaunan – ehdottomasti yksi parhaista tavoista aloittaa päivä.

Ensivaikutelma Inarista: ihania, raikkaita ja ylellisiä voiteita, joiden kehittämiseen on selvästi panostettu. Koostumukseltaan kevyet voiteet imeytyvät nopeasti jättäen ihon kosteutetuksi ja kimmoisaksi. Tuoksut henkivät arktista luontoa, jota tekee mieli vetää keuhkot täyteen. Hohtavan valkoiset lasipullot ovat kauniit ja painavat, tuntuvat viileältä kädessä. Tälläinen tuote olisi ihana saada tai antaa lahjaksi.

Kiinteyttävässä Lifting Serumissa huomion varastaa ensimmäisenä ikimetsää ja sammalta huokuva tuoksu. Jos sattuu olemaan minun laillani luonnollisten, raikkaiden tuoksujen ystävä, se on tilaisuus sulkea sekunniksi silmät ja kuvitella seisovansa metsäaukiolla eikä pikkuhousuissaan kylppärissä tukka sojottaen joka suuntaan (valitettavasti useimmat aamuni eivät ala kiireettömällä saunahetkellä).

Kaltaiseni kärsimättömät tykkäävät takuulla tästä seerumista, sillä geelimäinen koostumus imeytyy hetkessä ja jättää ihon napakaksi ja kuulaaksi. Päälle voi levittää samantien kosteusvoiteen ja halutessaan meikin. Varsinkaan aamuisin en jaksa enkä aina ehdikään seisoskella odottamassa tuhdimpien tuotteiden imeytymistä, haluan lätkiä naamaan kaiken kertalaakista, olla välittömästi upea ja ajatella sen jälkeen jotain muuta.

Arctic Blendin lisäksi seerumista löytyy mm. hyaluronihappoa kolmessa eri molekyylikoossa, joka napakoittaa ja kosteuttaa tehokkaasti, sekä humalaa, joka supistaa ihohuokosia ja stimuloi ihon luontaista kollageenin tuotantoa – eli tekee ihosta kiinteämmän ja kimmoisamman. Omalla kohdallani olen kyllä huomannut hyaluronihappojen tehon: peilikuva on kummasti freesimpi, kun käyttää sitä joka aamu.

Pahviset myyntipakkaukset erottuvat kaupan hyllyltä neonkeltaisella värillään. Hupaisaa, että noinkin värikkään pakkauksen sisältä löytyy minimalistinen valkoinen lasipullo!

Sarjassa on kaksi kosteusvoidetta, joista ohuempi Water Cream nesteyttää kuivan tai pintakuivan ihon, täyttää pieniä juonteita ja toimii loistavana pohjana meikin alla. Se on oma suosikkini, sillä ohut koostumus sulaa ihoon sekunnissa ja jättää sen kuulaaksi eikä kiristä yhtään. Myös Water Creamissa on arktisten tehoaineiden lisäksi mukana myös hyaluronihappoa, molempi parempi.

Täyteläisempi Moisture Boost puolestaan sisältää enemmän rasvaa, joka auttaa vahvistamaan ja suojaamaan erityisesti kuivaa, aikuista ihoa. Ihan nappituote minulle. Tähän aikaan vuodesta kaikki apu on tarpeen, sillä kylmenevät kelit ja lämmitetty sisäilma ovat saaneet pintakuivan ihoni kiristymään entisestään.

Iho tarvitsee sekä kosteutta että rasvaa, joten näistä kahdesta kosteusvoiteesta ei ole suinkaan pakko valita, vaan niitä voi käyttää päällekkäin. Olen itse käyttänyt niitä yhdessä erityisesti niinä päivinä, kun en meikkaa ollenkaan, vaan annan ihon levätä ja kosteusvoiteet saavat ravita sitä rauhassa.

En ole käyttänyt yövoiteita naismuistiin, pelkkiä öljyjä vain, sillä kesällä ne riittävät tarpeisiini hyvin. Ihoni taitaa näin syksyn tullen kaivata jotain täyteläisempää, sillä Inarin tavallista tehokkaampi yövoide Sleeping Cream on saanut aikaan silminnähden sileämmän peilikuvan aamuisin. Arctic Blendin lisäksi voiteesta löytyy humalaa ja magnoliankuorta, jotka auttavat korjaamaan ja uudistamaan ihoa yön aikana. Kermaista voidetta on ihana levittää, olen sijoittanut pullon yöpöydälle ja sivelen sitä siitä kasvoille, kaulalle ja dekolteelle. Miedosti marjaisaan tuoksuun nukahtaa hyvillä mielin.

Tykkään myös Inarin pakkauksista: valkoiset lasipullot ovat ylellisiä ja näyttävät supertyylikkäältä kylpyhuoneen hyllyllä. Pumppupullot ovat helppoja, toimivia ja hygieenisiä, ei tarvitse kaivaa voidetta sormin purkin pohjalta. Ainoa miinus siitä, että tuotteiden erottaminen toisistaan on haastavaa ja pienellä printatun nimen erottaminen aamu-unisilla silmillä vaatii tiirailua. Onneksi hirveän pahasti ei voi mennä vikaan.

Jos alkoi kiinnostaa kokeilla Inarin tuotteita tai peilikaappi kaipaa muutoin täydennystä luonnonkosmetiikan osalta, nyt on loistohetki tehdä täsmäisku Jolieen, sillä koodilla STELLA15 saa lokakuun loppuun asti 15% alennuksen Jolien verkkokaupassa, Jolie shopissa Uudenmaankadulla sekä Jolie spassa. Alennus koskee Jolien koko valikoimaa lukuunottamatta seuraavia tuotteita: Kjaer Weis, Josh Rosebrook, Less is More, NUORI, May Lindstrom Skin, lahjakortit, Jolie span palvelut ja Jolie boxit.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kohti parempia hiuspäiviä

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Elivo

On se vaan jännä kuinka paljon hiukset vaikuttavat siihen millä fiiliksellä sitä kipittää ulos kotiovesta. Toisina aamuina hiukset asettuvat kuin itsestään lyyrisille laineille ja silloin ryhtikin on jotenkin suorempi, askel kepeä ja tunnelma korkealla. Sitten on niitä päiviä, kun tukka ei asetu mitenkään päin, pelastusyritykset suistavat tilannetta vain syvemmälle eikä lopulta edes hätänuttura pelasta habitusta. Ne päivät tunnistaa siitä, kun luimistelen hattuni alla enkä halua puhua kenellekään.

Olen ollut yleisesti ottaen toki onnekas geenilotossa ja saanut hyvän tukan, jota olen voinut kasvattaa mielin määrin just niin pitkäksi kuin olen halunnut. Matkan varrelle on toki mahtunut kaikenlaisia hiuskokeiluita platinanvaaleasta sivusiilistä hapsottavaan poikatukkaan ja pidin oikeastaan niistä kaikista (paitsi siitä hirvittävästä välivaiheesta, kun värjäsin tummat hiukset takaisin vaaleiksi). Takaisin pitkään tukkaan olen päätynyt kuitenkin siksi, että se on tuntunut eniten omalta ja ennen muuta kaikkein helpoimmalta. Olen huomannut omalla kohdallani, että pitkää tukkaa ei tarvitse hirveästi laittaa, vaan se näyttää hyvältä ihan sellaisenaan. Toki asiaa edistää, että se on hyvässä kunnossa! Koppuraisiksi kuivuneet latvat eivät pue ketään ja siksi koitan muistaa läträtä kuivuuteen taipuvaiseen tukkaani runsaasti hyviä hoitotuotteita ja öljyjä. Varsinkin viimekesäisen helleputken jälkeen on ollut tarvetta niinsanotulle erityishuomiolle.

Hiusten hyvinvointia voi tukea myös sisältäpäin. Otin pari kuukautta sitten käyttöön Elivon uutuuden, HiusVoima-kapselit, jotka vahvistavat ja korjaavat hiusten rakennetta ja nopeuttaa hiusten kasvua. Yksi kapseli päivässä, helppo homma! HiusVoimasta löytyy tarkasti kehitellyssä suhteessa biotiinia, kysteiinia ja MSM:aa. Biotiini onkin monille tuttu aine, tärkeä solujen uudistumisen kannalta ja pitää hiusten rakenteen kunnossa. Aminohappo L-kysteiini puolestaan on samaa rakennusainetta, jota löytyy hiusten keratiinista. Molybdeenin tehtävä cocktailissa on tehostaa kysteiinin vaikutusta. MSM puolestaan edistää hiusten kasvua ja säilyttää sidekudosten kollageenisäikeet kimmoisina myös ihossa. Lisäksi kapseleista löytyy C-vitamiinia, joka edistää kollageenin muodostusta. Kaikki Elivon tuotteet kehitetään ja valmistetaan muuten Suomessa.

Lähtökohta oli toki jo valmiiksi hyvä, omat hiukseni ovat lähtökohtaisesti paksut ja vahvat. Se tuntuu luonnonkiharan hiuksen kohdalla tarkoittavan automaattisesti myös “hallitsemattomat, itsepäiset ja takkuiset”. Ne täytyy selvittää huolellisesti ennen jokaista pesua ja harjata uudelleen vielä samalla kun hoitoaine vaikuttaa, jotta ne eivät menisi kuivuttuaan heti uudestaan takkuun. Tiedän, märkiä hiuksia ei kannattaisi harjata, mutta pakko – ja ainakin se on huomattavasti hellempää silloin kun tukka on liukas hoitoaineesta. Mutta juuri tuossa kaksiosaisessa harjausprosessissa olen huomannut eron entiseen: harjaan jää huomattavasti vähemmän katkenneita hiuksia. Niin, eivätkä alimmat hiukset mene enää samanlaisille solmuille kuin ennen kuuria! Tiedättekö, ne painajaistakut, joita löytyy sattumalta kun haroo niskahiuksiaan ja tajuaa että siellä on koko päivän roikkunut joku majavanraadon näköinen rasta.

Samat ravintoaineet, jotka tekevät hiuksista vahvempia, vahvistavat muuten myös ihon ja kynsien rakennetta. Näköjään! Kynteni ovat kuivat ja pahasti liuskottuvat ja siksi pidän ne lähes aina kestolakattuna, koska lakkaus suojaa niitä. Siitä huolimatta kynnet saattavat lohkeilla lakkoineen päivineen, siis irrota isoina liuskoina, mutta nyt sekin on vähentynyt.

Suhteeni vitamiineihin, hivenaineisiin ja lisäravinteisiin on aika mutkaton. Syön niitä tarpeeseen, esimerkiksi säännöllinen magnesium ja d-vitamiini ovat minulle elinehto. Muita en aina muista popsia ihan joka päivä tai edes joka viikko, mutta sitten taas saan kiinni rutiinista, joka tuntuu usein jo parissa viikossa niin kehossa kuin mielialassa. Tottakai tavoite on, että mahdollisimman ison osan tärkeistä hivenaineista ja vitamiineista saisi ruoan muodossa, mutta remontin keskellä terveellinen ja monipuolinen syöminen ei ole valitettavasti ollut ihan ykkösprioriteetti. Perusvitamiinien ja hivenaineiden lisäksi vedän joskus kuureja erilaisiin täsmätarpeisiin. Kivaa, että löytyy laadukkaita kotimaisia vaihtoehtoja.

Olen ostanut muutaman simpukasta tehdyn rasian, joissa on kätevä kuljettaa mukana särkylääkkeitä, sormuksia ja muuta laukun pohjalle katoavaa pikkutavaraa. Niin kauniita! Näitä hiuskapseleita olen säilyttänyt suuressa lasipurnukassa keittiössä, mutta nyt kun keittiötä ei ole, purnukkakin on pakattu muiden tilaavievien tavaroiden lailla pois ja pidän vitamiinit ja hivenaineet käden ulottuvilla milloin missäkin kipossa. Uskon vakaasti, että niitä muistaa paremmin syödä, kun niinsanotusti houkutteleva esillepano.

Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että hiuksistani ei taianomaisesti tullut näin suoria ja sileitä pelkästään hivenaineiden armosta, vaan kuvat on napattu kampaajavisiitin jälkeen, kun Dandyn Marko oli föönannut ne tuollaisiksi epätodellisen täydellisiksi. Oma kärsivällisyyteni ei ikimaailmassa riittäisi tähän, ei kyllä taidotkaan. Kesän kuivattamia latvoja pätkittiin hetki sitten pois melkein viisitoista senttiä, kyllä tuli freesi. Eipäs nyt keskitytä ollenkaan tuohon semiväsyneeseen naamaan, vaan katsellaan vaan sitä tukkaa siellä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA