9 x luottovaate syksyyn

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

✖ AINEEN TAIDEMUSEO, TORNIO

Terveisiä Torniosta! Olin ennen pohjoiseen lähtöä poiminut mukaan suosikkini Nanson alkusyksyn mallistosta ja nähnyt mielessäni kuinka kuvaisimme ne pikkukaupungin idyllissä oranssina ja punaisena leimuavan ruskamaiseman keskellä. Ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä kuvauspäivänä heräsimme säkenöivän syysaamun sijaan kaatosateeseen. Valo oli harmaata ja latteaa, sellaista jossa saa aikaan ehkä epätarkkoja taidekuvia (jotka ovat toki yksi suosikkiasioitani maailmassa) muttei inspiroivia syysmuotikuvia. Varsinkaan jos nenä on punainen ja huulet sinertävät – lämpötila oli tipahtanut yön aikana edellispäivän lämpimästä syyspäivästä luihin pureutuvaan koleuteen.

Onneksi olemme improvisaation mestareita. Muistin Aineen taidemuseon, joka toimii torniolaisen arkkitehti Matti Porkan suunnittelemassa Rajakartanossa yhdessä Tornion kaupunginkirjaston kanssa. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa silloin kun olin Tornionjokilaaksossa asuva taiteesta ja kirjallisuudesta innostunut teini. Museon vakituinen näyttely keskittyy suomalaiseen kuvataiteeseen vuodesta 1814 aina nykytaiteeseen asti, painopisteenä suomalaiset ekspressionistit ja toisesta ääripäästä 50- ja 60-luvun Prisma-ryhmän taiteilijat, jotka inspiroituivat kansainvälisestä modernismista ja voimakkaista väreistä.

Teininä en osannut vielä hirveästi arvostaa viime vuosisadan suomalaista taidetta, mutta vaihtuvat nykytaidenäyttelyt kävin katsomassa ja luuhasin tietysti kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kuuntelemassa Black Sabbathia, josta siirryin astetta savuisempaan Led Zeppeliniin. Sitä löytyi kirjastosta vinyylinäkin!

Kävelimme taidemuseoon, esittelimme itsemme ja kysyimme saisimmeko kuvata muotijuttumme museon tiloissa. Johtaja itse oli paikalla ja ilahtui ideasta: tottakai! Miten ihanaa. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että pohjoisessa asiat sujuvat keskimääräistä letkeämmin. Kiitos siis taidemuseolle spontaanista kuvauslokaatiosta ja siitä, että sain levitellä syysmuotisuosikkini auditorioaulan Aallon suunnittelemille tuoleille. Ah, ne tuolit ovat niin kauniit! Arkkitehti oli ollut aikoinaan Artekilla töissä ja valinnut vanhan työpaikkansa kalusteita myös suunnittelemaansa taidemuseoon.

Mutta mennäänpä muotiin: poimin alkusyksyn mallistosta yhdeksän suosikkivaatetta, jotka yhdistin seuraaviin kuviin. Suomessa suunnitellut vaatteet sopivat muuten täydellisesti taidemuseon miljööseen. Että onni onnettomuudessa, kiitos kolea sadepäivä kun järjestit asiat parhain päin.

Rennot kauluspaidat kuuluvat vaatekaappini vakivarustukseen, ne näyttävät aina hyvältä farkkujen kanssa ja korkeakorkoisilla nilkkureilla saa kokonaisuudesta helposti skarpin. Koivu-paitapusero on tehty pehmeästä ja kauniisti laskeutuvasta viskoosi-tvillikankaasta, joka tuntuu ihanalta päällä. Pidän aavistuksen vajaamittaisista hihoista – kerrankin ei tehnyt mieli kääriä hihoja.

Yhdistin paitaan mustat Viistasku-farkut, jotka ovat ennenkin vilahtaneet blogin kuvissa ja kuuluvat Nanson vakiomallistoon. Törmään yhä kysymyksiin: siis mitä, tekeekö Nanso nykyään farkkujakin?! Kyllä tekee, ja hyviä tekeekin. Minna Sillanpään suunnittelema Viistasku on klassinen pillifarkku, joka istuu napakasti ja puristamatta. Mattapintainen musta toimii loistavasti minun enimmäkseen melko pelkistetyssä vaatekaapissani, farkuista toki löytyy myös tummansininen versio.

En malta olla sujauttamatta muutamia teoskuvia väliin. Mari Oikarisen Still-niminen teos on osa Aineen taidemuseon syyskuun loppuun saakka kestävää MET-näyttelyä. Kokonaisuudessa on mukana kolme taiteilijaa, Oikarisen lisäksi Esa Meltaus ja Tom Engblom, jonka teos Ennuste huomiseksi vilahtaa seuraavissa kuvissa.

Koivu-mekossa on sama printti kuin äskeisessä kauluspaidassa. Tykkään rennon mekon helppoudesta, varsinkin sen helposta yhdisteltävyydestä: alle voi pukea nahkaleggingsit tai sukkahousut ja melkein mitkä tahansa kengät toimivat tennareista korkoihin tai saappaisiin. Puuvilla on niin pehmeää, että tuntuu siltä kuin olisi lähtenyt yöpaidassa töihin – ilme on silti varsin kaupunkikelpoinen. Tälläisiä vaatteita todellakin tarvitaan, kun syksy pimenee ja aamuista tulee yhä koleammat.

Nappasinpa mukaan yhden Villa-huivinkin! Sitä olisi löytynyt viininpunaisena, sinapinkeltaisena ja tummanvihreänä, mutta en voinut vastustaa vaaleanpunaista väriä. Huivi on nimensä mukaisesti 100% villaa ja hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan, sillä huivin hinta on vain vähän päälle kolmekymppiä. Napakampia pakkasia vastaan ohut huivi ei suojaa, mutta tässä vaiheessa syksyä se on just täydellinen.

Sitten seuraa syysmalliston tärkein uutuus, nimittäin Ylle-villakangastakki! Nanso on jälleen laajentanut valikoimaansa ja tästä syksystä eteenpäin mukana on myös takkeja. Suurilla taskuilla varustettu vuoreton villakangastakki on malliltaan aika klassinen, laskettu hartialinja tuo siihen rentoutta. Tämä on just sellainen takki, jossa voi maleksia syyskadulla lehdet kahisten jaloissa, höyryävä kahvikuppi kädessään ja tuntea olevansa jonkun hyvällä soundtrackilla varustetun elokuvan lyyrinen päähenkilö.

Takista on myös todella kaunis tummanvihreä versio, siitäkin on luvassa pian ihania kuvia. Takeista sen verran vielä, että ne tulevat ihan varmasti loppumaan pian kaupoista, joten kannattaa olla nopea, jos haluaa takin omakseen.

Suoralinjainen Kappas-paitapusero osui silmiin vaaleanpunaisen värinsä ansiosta, mutta tykästyin sitten malliinkin: väljästi leikattu malli näyttää superhyvältä kapean alaosan kanssa. Yhdistin paitaan napakat nahkahousut ja korot, joissa voisin saapastella mihin tahansa tapaamiseen tai työtilaisuuteen. Nahkapöksyt ovat muutenkin jokasyksyinen luottovaate, niissä on särmää vähän enemmän kuin farkuissa ja ne taittavat asusta kuin asusta turhan asiallisuuden asteen urbaanimpaan suuntaan.

Pidin kovasti myös paitapuseron valkoisesta versiosta, sehän on ikuinen ja klassinen valinta. Mutta anteeksi vain – ei silti mitään vaaleanpunaisen rinnalla. Tämä nyt on tälläinen vaihe, meneeköhän tämä joskus ohi? Äitini ainakin iloitsee siitä, sillä hän on ollut lapsuudestani asti saakka sitä mieltä, että vaaleanpunainen pukee minua erinomaisesti.

Tapani Raittilan maalaus Kolme kylpijää. Rakastan näitä sävyjä ja teoksen ympärillä leijuvaa tunnelmaa. Harmi, että sitä ei oikein valokuvassa tavoita, teidän täytyy siis matkustaa Tornioon kokemaan se. Samalla näette taidemuseon superkauniit vihreät marmorilattiat ja -portaat, jotka oli pakko ikuistaa kuvaan. Pitäisiköhän sittenkin miettiä kotona odottava remontti vielä uusiksi ja asentaa keittiöön mikrosementin sijaan vihreä marmori… Hmm.

Vaaleanpunaisella linjalla jatketaan vielä hetki. T-paita nimeltä Tasku on ollut jo tovin vaatekaappini luottovaatteita: napakan puuvillaiset t-paidat ovat nimittäin tuntuneet viimeisen vuoden aikana tosi freeseiltä monen pellavaisissa t-paidoissa huidellun vuoden jälkeen. Tykkään paidan rennosta mallista: suora leikkaus ja väljähköt hihat imartelevat ja näyttävät hyviltä kapeiden farkkujen tai väljien herrainhousujen kanssa. Taskun hinta-laatusuhde on muuten voittamaton: reilulla kolmellakympillä saa Suomessa suunnitellun laadukkaan paidan, joka kestää pesusta toiseen menemättä yhtään miksikään. Kuvissa on vaaleanpunainen Tasku, joka on juuri nyt verkkokaupasta loppu, tulee lisää parin viikon päästä. Myymälöistä voi löytyä nytkin.

Herrainhousuista puheenollen: Juttu-housut ovat täydelliset lanteilla lököttävät suorat housut, jos valitsee hiukan reilun koon. Rakastan sitä lookia! Käärityt lahkeet ja hyvät kengät, korot nyt toimivat kaiken kanssa, mutta matalat nahkakengät rokkaisivat myös. Seuraksi väljä kauluspaita helma tungettuna housujen sisään, tai kuvien tapaan rento t-paita ja villatakki. Miesten puvuista lainattu maskuliinen särmä inspiroi vuodesta toiseen

Viimeinenkin valintani osuu sarjaan “aina toimivat luottovaatteet” – tummanharmaa Villis-merinovillatakki sopii lämmittäväksi kerrokseksi minkä tahansa päälle. Itsehän hiihtelen villatakeissa läpi syksyn ja talven ja omistan siksi niitä useitakin, mutta pitkä, ohut ja tummanharmaa villatakki on osoittautunut kaikkein monikäyttöisimmäksi, sillä se sujahtaa mutkitta takin alle.

Lopuksi tuttuun tapaan arvonta: kerro mikä syysmalliston vaatteista on suosikkisi? Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 30. syyskuuta saakka. Arvontailoa ja valoa viikonloppuun!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Syksyn tyylisuosikkeja

Kaupallisessa yhteistyössä Sokos ja Asennemedia

Kesä on ilmeisesti ollut kerrankin tarpeeksi pitkä ja lämmin, kun alkusyksyn ensimmäiset viileämmät päivät ovat tuntuneet virkistävältä tuulahdukselta kuumuuden jälkeen. Ei ole harmittanut yhtään kaivaa nahkatakkia kaapista tai pukea ensimmäistä kerran kuukausiin farkkuja jalkaan. Varvastossuihin tottuneet varpaat eivät ole vastustelleet nilkkureita, sukkia en tosin ole heille yrittänyt vielä esitellä – niiden kausi alkakoon vasta sitten kun on pakko.

Alkusyksy on muutenkin pukeutumisen kannalta otollista aikaa. Kesävaatteita ei ole tarvinnut pakata vielä pois, mutta neuleet ja takit on jo nostettu esiin – peittävämmät kerrokset ovat jo läsnä, vaikka niitä ei vielä joka päivä tarvittaisi. Iloitsen joka syksy näistä samoista asioista, jotka toimivat vain muutamana harvana hetkenä vuodenaikojen välissä: paljaista nilkoista lahkeiden alla, kesämekkojen päälle puetuista neuletakeista, muhkeista neuleista minihameiden kanssa, buutseista paljaissa jaloissa.

Muutenkin tuntuu, että pukeutuminen kiinnostaa tällä hetkellä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kesällä oli vaan liian kuuma tyyliseikkojen pohtimiseen – käytin koko ajan muutamaa samaa hellemekkoa ja kaftaania, pesin niitä vaan välillä ja puin suoraan takaisin päälle pyykkinarulta. Se oli sopivan huoletonta kolmenkymmenen asteen helteeseen, mutta nyt kun lämpötilat laskeutuvat kohti syksyä, huomaa vähän ikävöineensä napakoita kankaita, neuleita ja sitä hyvää fiilistä, kun on pukeutunut hyvin ja ryhti vähän suoristuu, kun astuu ulos ovesta.

 Kävimme Jarnon kanssa tutustumassa Sokoksen syysmuotivalikoimiin ja valitsimme suosikkimme kuvauslainaan näitä kuvia varten.

Omista poiminnoistani on helppo nähdä mikä tällä hetkellä inspiroi: hehkuvan kirkkaat sävyt ja vaaleanpunainen ikisuosikeideni eli mustan, valkoisen ja hiekan rinnalla, runsaat materiaalit ja laadukkaat perusvaatteet, jotka taipuvat monenlaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Oikeastaan kaikki valintani ovat helposti yhdistettävissä toistensa kanssa. Sillä tavoin toivoisin koko vaatekaappini toimivan: että sieltä voisi vaan huolettomasti poimia vaatteita ja luottaa siihen, että ne sopivat yhteen. Ei olla onneksi kaukana siitä! Pitäisi vaan tehdä kesäisen muuton jäljiltä vielä vähän karsintaa, huoltoa ja yleisiä ryhtiliikkeitä sen suhteen, että käyttäisi muitakin vaatekappaleita kuin niitä noin viittä supersuosikkiaan.

Just nyt kiinnostaa myös yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, ehkä voisi jopa sanoa, että paluu juurille. Mittasuhteisiin ja nyansseihin, joista olen tykännyt aina – kuten kapeaan siluettiin, johon muhkea yläosa tuo kontrastia, tai valkoisen kauluspaidan anonyymiin raikkauteen yhdistettynä mustien farkkujen androgyyniin särmään. Tietyt asiat inspiroivat vuodesta toiseen ja alkavat kiehtoa joka vuosi juuri tähän aikaan, alkusyksystä kun pukeutumisen suhteen kaikki on mahdollista.

Mennäänpä niihin valintoihin! Filippa K on yksi ikuisista suosikkimerkeistäni, joten suuntasin ensimmäisenä Sokoksella tutun ruotsalaisbrändin osastolle. Sieltä löytyi heti täydellinen asu alkusyksyyn: muhkea mohairneule ja sen seuraksi napakka musta hame, jonka taskut ja joustava vyötärö ihastuttivat. Lyhyt helma kaipaa ehdottomasti kaverikseen matalia nilkkureita, jotka pitävät kokonaisuuden rentona. Asu taipuu helposti viileämpiinkin syyspäiviin pukemalla hameen kaveriksi sukkahousut. Kuvauspäivänä oli 23 astetta lämmintä, joten itse huitelin paljain säärin.

Rakastan haalistuneen hiekanvärisen mohairneuleen nostalgista kuviota. Neule voisi olla löytö äidin opiskeluvuosien aikaisista lempivaatteista, vaikka samaan aikaan siinä on jotain todella ajankohtaista. Pidän myös lyhyestä, rennosti pussittavasta mallista, joka näyttää ihanalta kapean alaosan kanssa. Näkisin tämän neuleen myös pillifarkkujen ja nahkahousujen parina.

Tiger Of Swedenin pörröinen mohairneule löytyy valikoimista myös valkoisena, mutta ihastuin itse suinpäin tähän kilometrin päähän hehkuvaan oranssinpunaiseen versioon. Rakastan sen suurta kaularesoria, muhkeaa ja lyhyttä mallia, kevyesti kyynärvarsiin työntyviä hihoja ja sitä kuinka hyvin sävy pukee kesästä jäänyttä rusketusta. Oranssinpunainen on yksi niistä kirkkaista väreistä, jotka ovat syystä tai toisesta huudelleet nimeäni aina, olkoonkin että tässä neuleessä sävy loistaa lähes neonoranssina.

80-luku on muuten virallisesti tullut nyt takaisin, yriteltyään comebackia jo jokusen vuoden – sieltä on nyt rantautunut syysmuotiin esimerkiksi vahvat olkapäät ja isokokoiset neuleet. Isosta puheenollen, syysmuodissa tuntuu olevan tällä hetkellä paljon väljiksi mitoitettuja oversized-vaatteita. Niistä tulee usein lohtuvaatteita, sellaisia joita haluaa pukea päälle niinä aamuina kun kaikki on vähän vaikeaa.

80-luvun paluun lisäksi ainakin Miuccia Pradaa on ilmeisesti kiittäminen siitä, että neonvärit ovat tulossa takaisin, joskaan ei yliviivaustusseista tutuissa väreissä, vaan hedelmäisissä ja herkullisissa sävyissä melonista sitruunaan. Tätä neuletta katsellessa alkaa tehdä mieli veriappelsiinia.

Sydämessäni on aina ollut paikka neonväreille. Ehkä teistäkin jotkut muistavat ajan, kun minulla on neonoranssi rannekello ja samanväriset kynnet. Niille en enää lämpene, mutta tämän syksyn astetta hedelmäisemmät neonsävyt tuntuvat aika freeseiltä. Itse yhdistäisin ne kuvassa näkyvään tapaan mustaan tai harmaaseen.

Jos hankkisin tänä syksynä yhden vaatteen, se olisi ehkä tämä. Tai tuo seuraava vaaleanpunainen takki!

Marimekon vaaleanpunainen Molla-takki osui sekin silmiin jo kaukaa. Miten ihana ja elegantti sävy, miten kaunis villakankaan pinta ja rennon ryhdikäs leikkaus! Miten ihanaa olisi vetää tämä päälle aamuisin kun maailma on märkä ja harmaa. Toisaalta vaaleanpunainen takki ilahduttaisi takuulla niinäkin päivinä, kun syksy pistää parastaan, puista pudonneet lehdet kahisevat jaloissa ja koko kaupunki loistaa kultaisena.

Naurattaa tämä kuva, jossa keskellä katua kulkeva malli ilmeisesti antaa kuvaajalle tiukkasävyisiä ohjeita. Taisi olla jotain tyyliin “nappaa nyt se täydellinen ruutu ennen kuin tuo auto ehtii tänne asti”. Tämä se täydellinen ruutu sitten oli.

Värikkäissä takeissa parasta on, että ne tuovat mihin tahansa asuun sykettä. En oikeastaan tiedä miksi olen niin usein päätynyt valintatilanteissa mustaan tai harmaaseen takkiin sillä ikiaikaisella klassikkosyyllä, että se sopii sitten kaiken kanssa. Melkein kaikki muut vaatteeni ovat mustia ja harmaita – niihin olisi ihan superhelppo yhdistää värikäs takki! Syksyn pimeneviin päiviin sitäpaitsi tarvitaan vähän väriterapiaa.

Loikataanpa miesten muodin puolelle toviksi, Jarno nimittäin otti haltuun Sokoksen miestenosaston. Häntä kiinnosti syksyn materiaalit ja värit, joita päätyikin mukaan useita erilaisia. Oli aika virkistävää nähdä mies kerrankin vähän toisenlaisissa releissä kuin yleensä. Joku pieni tyylipäivitys on kuulemma muutenkin kutkutellut mielessä ja tästä irtosi ainakin muutamia uusia ideoita.

Dieselin farkut ja farkkupaita saivat seurakseen Hugo Bossin okranvärisen neulepoolon, jonka kuvio huokuu 60-lukua. Olin vähän yllättynyt, koska en ole ikinä nähnyt Jarnon päällä poolokaulusta. Kaulus lämmitti kuulemma kivasti ja poolo näyttää muutenkin tyylikkäältä pitkän tauon jälkeen. Se on itseasiassa aika monikäyttöinen, koska se on helppo pukea rennosti farkkujen kanssa tai asiallisemmin vaikka puvuntakin alle. Bossin poolo sai erityiskiitoksen materiaalistaan: ohut neulos on 50% puuvillaa ja 50% villaa, just sopiva alkusyksyyn kun vielä ei tarvita paksuja kerroksia.

Hyvä, istuva farkkupaita pitää kuulemma löytyä aina kaapista -klassikko ei mene muodista. Napakka farkkupaita palvelee lämpiminä päivinä takkinakin, ja toimii koleammalla kelillä tarpeellisena välikerroksena takin alla. Helppo yhdistää mihin vain. Jarno arvostaa tämänkaltaista helppoutta, aamuisin vaatekaapin äärellä ei tule aina oltua ihan luovimmillaan.

Jarno käyttää useimmiten mustia tai tummanharmaita farkkuja, joskus harvoin tumman- tai keskisinisiä. Siksi Dieselin farkkujen haalistunut pesu tuntui uudelta ja freesiltä. Vaaleat farkut eivät suinkaan ole vain kesän juttu, niillä saa helposti kepeyttä ja huolettomuutta myös syyspukeutumiseen.

Hetkeksi vielä takaisin meikäläiseen. Perusvaatteiden päivitys on ajankohtainen, sillä olen käyttänyt puhki paljon vanhoja lempivaatteitani. Siksi halusin ehdottomasti poimia suosikkeihini mukaan hyvät perusfarkut ja tyylikkään valkoisen kauluspaidan, jotka toimisivat niin yhdessä kuin erikseen yhdistettynä muihin vaatteisiin. Mutta varsinkin yhdessä, sillä rakastan tätä menneiden vuosien hienovaraista rock-estetiikkaa huokuvaa lookia yli kaiken. Jep, yksi tietty levynkansi se on aina mielessä.

Sokoksen farkkuosastolta löytyi Dieselin valikoimista tummanharmaat farkut, joista tykkäsin kovasti – suosin yleensä matalia vyötäröitä, mutta nämä hiukan korkeammalle kapuavat farkut näyttivät yllättävän hyvältä. Valkoisen kauluspaidan poimin Filippa K:lta, jolla on aina mallistossaan ajattomia vaatekaapin kulmakiviä. Kaunis, kapea, aavistuksen androgyyni, eli juuri sellainen kuin pitääkin.

Marc O’Polon puuvillainen neuletakki kruunasi simppelin kokonaisuuden. Rennosti valuva puuvillaneulos on sopiva alkusyksyyn, kun villatakissa tulisi vielä liian kuuma. Haalistuneet ja pestyt sävyt näyttävät ihanalta ruskettunutta ihoa vasten.

Jarnon toinen asu syntyi tummansinisistä vakosamettihousuista ja viininpunaisesta neuletakista sekä Hugo Bossin salvianvihreästä nappipaidasta. Huh, melko radikaalia – ei mitään mustaa! Ja silti tosi Jarnon näköinen kokonaisuus.

Vakosametti on superkuumaa tänä syksynä, joten siltä on vaikea välttyä. Nämä Knowledge Cotton Apparelin housut on tehty luomupuuvillasta ja Jarno tykästyi matalaan vyötäröön, vintagefiilikseen ja siihen miten rennot ne olivat päällä. Ennen hän ajatteli, että riittää, kunhan vaatteet näyttävät hyvältä päällä, mutta nykyään kiinnostaa myös mukavuus. Onneksi ei tarvitse valita jompaakumpaa, vaan voi saada molemmat.

Knowledge Cotton Apparelin viininpunainen neuletakki on myös luomupuuvillaa. Syksyinen väri kolahti: viininpunainen on tumma ja matalavireinen vähän samalla tavalla kuin musta, mutta se on silti väri ja resonoi eri taajuudella. Jarno tykkäsi neuletakin nyansseista – siinä on aavistus sekä grungea että herrasmiesmäistä tyylikkyyttä joltain menneeltä vuosikymmeneltä.

Vielä sananen Hugo Bossin nappipaidasta. Jarnolla on ikuinen ja syvä rakkaus nappipaitoihin, ne vaan tuntuvat kuulemma omalta. Pitkähihainen peruspaita, jonka hihat voi kääriä ja napit avata, on just sopivan rento alkavaan syysarkeen.

Mitä tykkäsitte, löytyikö suosikkia? Mikä teitä inspiroi tänä syksynä tyylin ja pukeutumisen saralla, vai ollaanko siellä henkisesti vielä kiinni kesässä?

Loppuun vielä muutama vinkki! Sokoksella vietetään 10. – 16.9. naisten muotiviikkoa, jota juhlitaan muotieduilla: saat neljä erilaista -20% etua muodin valikoimasta S-Etukortilla. Saat edut käyttöösi S-mobiilista tai noutamalla muotikortin myymälästä. Voit napata kortin mukaan ystävällesikin.

Miehiäkään ei ole unohdettu: tuleva viikonloppu on omistettu miehille. Normaalihintaisesta miesten sisäpukeutumisesta ja tuoksuista saa -20% alennuksen S-Etukortilla 20. – 23.9. (Etu ei koske asusteita, ulko- tai alusvaatteita eikä kenkiä.)

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

10 x kirppisvinkit

Kiertelimme tovi sitten kierrätyskeskuksessa, kun kuulin sivukorvalla hyllyjen välissä kiertelevän pariskunnan keskustelevan. Kirppiksillä on niin ärsyttävää käydä, kun ei ikinä tiedä mitä löytää, nuori nainen sanoi poikaystävälleen. Miten erilaisia olemmekaan! Juuri se on minusta nimittäin kaikkein parasta koko hommassa. Kirpputoriapajat ovat arvaamattomat. Saatat löytää juuri sitä mitä toivoitkin, tai sitten vastaan osuu jotain ihan muuta. Sekin kuuluu kirppistelyyn, että joskus lähdet tyhjin käsin, mutta toki on olemassa niksejä, joiden avulla kirppisonnen voi houkutella kohdalleen useammin.

Kokoelma kirppislöytöjä: Arabian käsinmaalattu maljakko 70-luvulta, Oiva Toikan tuikkulyhty, puinen tarjotin, Arabian Ruska-kahvikuppi ja pieni keraaminen kulho, jonka toimme Marokon matkalta.

Olen aina rakastanut haahuilla kirppiksillä ja Jarno on samanlainen, niinpä kirppisretkistä on tullut meidän yhteinen lempiharrastus. Piipahtelemme kirppiksillä ja secondhand-kaupoissa aina kun niitä osuu sopivasti vastaan, antiikkikauppoja on ihanaa koluta vapaapäivinä. Kierrätyskeskukset ovat parhaimmillaan aarreaittoja, sillä niissä tavarat on lajiteltu valmiiksi – niitä olemmekin käyneet läpi viime aikoina erityisen ahkeraan, sillä uuteen kotiin on tarvittu kaikenlaista varastohyllynkannattimista työhuoneen kirjahyllyihin. Miksi hankkia kaikki uutena, jos käytettynä voi löytyä edullisempia, laadukkaampia ja persoonallisempia vaihtoehtoja?

Italialainen nahkasohva, Askon 60-luvun senkki ja Picasson keramiikkanäyttelyn juliste ovat kirppislöytöjä, musta vitriini antiikkikaupasta. Valaisin löytyi roskalavalta ja kunnostettiin.

Second hand -harrastus näkyy niin vaatekaapissa kuin sisustuksessa. Melkein kaikki kodissamme on hankittu kirppiksiltä, kierrätyskeskuksista ja antiikkikaupoista. Myös monet lempivaatteeni ja laukkuni on hankittu käytettynä ja tuntuu, että juuri kirppisaarteideni alkuperästä kysytään kaikkein eniten. Nyt seuraakin kauan toivottu vinkkiopas, joka perustuu omiin, erittäin subjektiivisiin kirppishain kokemuksiini. Lisätkää perään omia vinkkejänne!

Hymypoikapatsas kahdella eurolla Hietsusta. 

Mutta ennen vinkkejä kirppishain on pakko vielä vähän paasata siitä miksi kirppistely kannattaa! Niin paljon syitä!

Second hand -shoppailu on ekologisempaa kuin tavaran ostaminen uutena. 

Elämme maailmassa, joka hukkuu heikkolaatuiseen kertakäyttökamaan. On ympäristöteko hankkia uuden sijaan käytettyä, varsinkin jos suosii valinnoissaan laatua, joka kestää aikaa ja käyttöä. Olen esteetikko, haluan ympäröidä itseni kauneudella. Rakastan vaatteita ja esineitä, jotka huokuvat silmääni ja sieluani hiveleviä nyansseja. On ihanaa, että kirppislöytöni kuormittavat korkeintaan omia kaappejani, eivät ympäristöä.

Suomalaista lasia 50-, 60- ja 70-luvulta, suunnittelijoina Saara Hopea, Kaj Franck ja Nanny Still. Ruskea maljakko taitaa olla Karhulan Lasitehtaan.

Vanha tavara on usein tehty paremmin kuin uusi.

Ennen monet käyttötavarat tehtiin kestämään omistajansa koko eliniän ja monet säilyivät seuraavaankin polveen. Taidokkaasti tehdyt, omistajalta toiselle siirtyneet esineet puhuttelevat nykyisessä kertakäyttökulttuurissa: monissa vanhoissa tavaroissa on sielu, joka puuttuu nykypäivän halpatuotantolinjalla syntyneistä esineistä. Rakastan hankkia kirppiksiltä kauniita ja kestäviä käyttötavaroita, kuten astioita, kalusteita ja tekstiilejä. Keitämme kahvit 50-luvun teräspannulla, joka ilahduttaa joka aamu. Suurin osa matoistamme ovat vanhemmat kuin me. Kaikki kirppis- ja antiikkilöytömme ovat käytössä, mitään ei ole hankittu pelkäksi koristeeksi.

60-luvun nahkarahi, metallinen lehtiteline ja vanha teräspannu. Taustalla olevat Iittalan, Wiialan ja Riihimäen lasipurkit ja puinen tarjoilualusta ovat myös kirppislöytöjä.

Second hand -löydöillä syntyy persoonallisempaa jälkeä.

Olen totaalikyllästynyt somevirrassa vastaan tulviviin koteihin, joita ei erota toisistaan. Tuntuu, että kaikilla on samat värit, pinnat ja tavarat, yhdisteltynä samalla tavalla. Haluan, että koti tuntuu ja näyttää omalta, että sieltä tunnistaa kuka siellä asuu. Sieltä sun täältä kerätyillä secondhand-löydöillä sisustuksesta tulee suuremmalla todennäköisyydellä persoonallinen kuin hankkimalla kaiken uutena kaupasta, jossa myydään pääsääntöisesti kulloinkin muodissa olevaa tavaraa. Olemme tuoneet kirppis- ja antiikkilöytöjä myös matkoilta ja niin sisustuksesta on pala palalta tullut kokoelma elettyä elämää, tarinoita, päähänpistoja, äkkirakastumisia ja vaivalla metsästettyjä vintageaarteita. Aavistuksen eripariset kalusteet ja kerrostumat ovat kiinnostavampia kuin täydelliset konseptikodit.

Vanha marokkolainen matto ja tehdasvalaisimet ovat antiikkikauppahankintoja. Iso 70-luvun peili, tiikkitaso ja rottinkikori ovat kirppikseltä. Talonpoikaiskaappi löytyi Facebookin kierrätysryhmästä ja sai sitä kautta itselleen myös uuden kodin kun sillä ei enää ollut paikkaa meiltä.

Kirppiksillä voi tehdä löytöjä pikkubudjetillakin.

En ole pihi. Saatan käyttää isonkin summan yksittäiseen hankintaan, jos tiedän, että se on minulle täydellinen ja pysyy mukana pitkään ellei peräti loppuelämän. Maksoin antiikkisesta astiakaapista melkein tonnin, iloitsen siitä joka päivä ja olen edelleen sitä mieltä, että se oli joka penninsä väärti. Silti saan suurta iloa siitä, että kirppiksillä voi tehdä ihania löytöjä pikkurahalla. Suurin osa kotimme kalusteista ja esineistä onkin hankittu edullisesti: löysin vasta esimerkiksi loistokuntoisia 60-luvun tiikkituoleja kympillä kappale.

Raha ja edulliset hinnat ovat suhteellisia käsitteitä kirppismaailmassakin. Design-aarteita voi säkällä löytää parilla hassulla eurolla, mutta joskus kannattaa maksaa hiukan enemmänkin. Asioiden suhteuttaminen auttaa: satanen täydellisesti istuvasta, laadukkaasta vintagetakista ei ole paljon, sillä vastaava maksaa uutena moninkertaisesti enemmän eikä luultavasti ole puoliksikaan yhtä laadukas. Kymppi Arabian loistokuntoisesta kahvikupista ei ole paha hinta, sillä se 50-luvulla tehty kahvikuppi on valmistettu Suomessa, maalattu todennäköisesti käsin ja kestää helposti vielä vuosikymmeniä.

70-luvun viinilasit hankittiin ystävän kirppispinosta, lisää on löytynyt myöhemmin omilta kirppisreissuilta.

Vanhan tavaran arvo säilyy.

Vanhojen tavaroiden kohdalla jälleenmyyntiarvo säilyy ihan eri tavalla kuin suurimmassa osassa tänä päivänä valmistetuissa esineissä. Harva tekee kirppislöytöjä sillä ajatuksella, että tämän myyn joku päivä eteenpäin, mutta on kiva tietää, että 60-luvun tiikkipöydän saa todennäköisesti myytyä eteenpäin suunnilleen samalla summalla, jolla sen on ostanutkin. Trendit ja kysyntä toki vaikuttavat käytetyn tavaran, vintagen ja antiikin jälleenmyyntiarvoon, mutta kestävä ja laadukas esine, joka on kelvannut sinulle, löytää todennäköisesti sopuhintaan myös uuden omistajan, jos päätät siitä joskus luopua. Jos olet pitänyt esineestä huolta ja ehkä jopa hiukan kunnostanut sitä, se saattaa päättyä takaisin kiertoon jopa paremmassa kunnossa kuin oli ja ehtii tuottaa iloa vielä monelle muulle.

En enää ajattele, että kaikki on ikuista. Toiset esineet seuraavat minua joka kotiin ja elämänvaiheeseen, mutta toiset eivät löydä enää muuton tai karsintakierroksen jälkeen paikkaansa, eikä se haittaa. Kauniit ja kestävät vanhat tavarat löytävät aina uuden kodin: myyn ne eteenpäin, lahjoitan ne ystäville tai vaihdan ne johonkin tarpeellisempaan. Viimeksi vaihdoin ystävän kanssa vanhan pianojakkaran valaisimeen, sillä tarvitsin kattovalaisinta enemmän kuin jakkaraa, joita oli kertynyt pari ylimääräistä.

Esineiden historia, muotoilu ja kulttuuriset merkitykset ovat kiehtovia.

Kirppislöytöihin saa toki suhtautua vain kauniina esineinä miettimättä sen enempää mistä ne ovat peräisin, niin minäkin tein! Mutta sitten kävi niin, että aloin kiinnostua myös niiden valmistajista ja suunnittelijoista, iästä ja kulttuurisesta maisemasta, johon ne olivat syntyneet. Kun tietää vähän mistä kirppisaarteet ovat peräisin ja mitä niiden suunnittelussa on ajateltu, niistä iloitsee ja niitä arvostaa vielä entistäkin enemmän. Ajattelen, että on tärkeää kohdella kunnioituksella esineitä ja kalusteita ympärillään. Silloin niistä pitää huolta ja niihin sitoutuu.

Kauniisti hiotut lasirasiat ja pikkulautaset olivat edullisia kirppislöytöjä ja sopivat loistavasti korujen sun muun pikkutavaran säilytykseen.

1 ~ Kiertele usein

Ihmisiä, jotka tuskailevat etteivät löydä ikinä kirppiksiltä mitään, yhdistää yleensä se, että he käyvät kirppiksellä ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ja toisaalta ne tyypit, jotka löytävät jatkuvasti toinen toistaan upeampia juttuja, ovat juuri heitä, jotka piipahtavat säännöllisesti tutkimassa laareja.

Tärkein vinkki onkin: käy kirppiksellä usein! Itse piipahdan kirppiksillä useamman kerran viikossa aina kun niitä osuu sopivalla hetkellä vastaan, monesti kiireettöminä aamuina koiran kanssa aamukävelyn varrella. Kerran tulin koiraulkoilutusreissulta kotiin rottinkipöydän kanssa. Sovin kesäisin myös kahvitreffejä ystävien kanssa Hietsun torille: ensin kierretään kirppispöydät, sitten istahdetaan kahville.

Mitä useammin käyt, sen useammin tulee aarteita vastaan.

2 ~ Määrittele mistä olet kiinnostunut

Kirppiksen tavarapaljouden skannaamista helpottaa, jos on jotain käsitystä siitä minkälaisia asioita etsii, mistä tyyleistä ja millaisista nyansseista tykkää? Konkreettisia tarpeita voi listata: isommat kahvimukit. Taso eteiseen. Jotain väriä olohuoneeseen. Viikonloppukassi. Sopivia tunnelmia ja nyansseja voi metsästää helposti lehdistä, netistä ja Instagramista. Minua inspiroi eniten alkuperäislähteet, kuten vanhat kirjat, leffat ja dokumentit, taiteilijoiden kodit ja ateljeet – tilat, tunnelmat ja tyylit ajalta ennen sosiaalista mediaa ja Pinterestia.

Pidä pää kylmänä. Kirppikseltäkään ei kannata ostaa mitään turhaa, joka jää lojumaan kaappiin. Jos et ole tuunaajatyyppiä, et tule kaventamaan myöskään sitä vähän liian isoa kirppismekkoa. Asioita voi sulkea tietoisesti myös pois: jättää astiat väliin, jos keittiön kaapit pullottavat jo valmiiksi, tai skipata kengät, jos niitä on muutenkin liikaa.

Omalla kirppisostoslistallani on tällä hetkellä Arabian Ruska-astiasarjan kahvikupit ja teemukit ja joku iso peili uuden kodin eteiseen, sillä vanha ei sovi sinne. Lisäksi kestolistallani on kiinnostavat taideteokset ja taidekirjat, käsintehty keramiikka ja pari vanhaa juomalasisarjaa, joita omistan muutaman ja haluaisin vielä pari lisää. Yleisesti ottaen en kerää kokonaisia sarjoja, vaan poimin kauniita asioita jonkin epämääräisen intuition varassa ja luotan siihen, että eripariset löytöni yhdistää jokin punainen lanka, joka saa ne näyttämää hyvältä yhdessä.

Kukkamekko ja Samujin nahkasandaalit ovat kirppishankintoja, vuosia mukana kulkenut rannerengas on vintagekoruja myyvästä pikkuputiikista.

3 ~ Tunnista esineiden potentiaali

Uskon, että säännöllisten kirppisvisiittien lisäksi tämä on ominaisuus, joka yhdistää kokeneet kirppishaukat: he tekevät huippulöytöjä, koska osaavat irrottaa mielessään esineet kirppiskaaoksesta ja nähdä ne kodissaan tai vaatekaapissaan muiden tavaroidensa keskellä.

Kirppiksen tavarameren keskellä ei ole nimittäin aina helppo hahmottaa miltä jokin esine tai vaate istuu omaan elämään, mutta sitä kannattaa harjoitella. Kokeile ajatusleikkiä: ihastuisinko tähän, jos näkisin sen väljästi sisustetussa kaupassa tai sisustuslehden jutussa? Kysy myös itseltäsi: tiedänkö jo minkä kanssa tämän pukisin tai mihin tämän esineen sijoittaisin?

Ei pidä antautua halvan hinnan hurmaan: ihan kiva pellavahuivi ei muutu aarteeksi, vaikka se maksaisi vain euron. Poimi mukaan vain asiat, jotka saavat sydämesi sykähtämään tai sielun hyrisemään.

4 ~ Tarkista kunto

Itsestäänselvyys, joka unohtuu helposti kirppishurmoksessa! Tsekkaa aina vaatteiden napit, saumat ja vetoketjut, kenkien pohjat ja korkolaput, kalusteiden liimaukset ja kiinnitykset, esineiden pinnat. Varsinkin laitteiden kohdalla on syytä olla tarkkana ja niitä onkin monilla kirppiksillä mahdollisuus tarkistaa. Itse löysimme juuri kierrätyskeskuksesta muutamalla kympillä 60-luvun kaiuttimet, jollaisista saa vintageen erikoistuneissa audioliikkeissä pulittaa satoja euroja. Pikainen testaus paljasti, että kaiuttimet olivat loistokunnossa ja niin ne lähtivät matkaan.

Pienten vikojen ja kulumien korjaaminen tai vaikka vanhanmallisen pistokkeen vaihtaminen uuteen ei välttämättä ole iso homma ja voi hyvinkin olla sen arvoista, sillä pieneen kunnostamiseen valmis voi tehdä loistolöytöjä hyvinkin edullisesti. Haluat ehkä kuitenkin arvioida asiaa ennen ostopäätöstä etkä vasta sen jälkeen.

Pyöreä musta maljakko on kympin löytö berliiniläisestä antiikkikaupasta, korkea käsintehty maljakko on kirppikseltä Australian Queenscliffista.

5 ~ Suosi laatua

Secondhandinakin kannattaa ostaa vain laadukasta tavaraa, joka kestää käyttöä. Kertakäyttötavaroita ja huonosti tehtyjä lastulevykalusteita löytyy yllin kyllin kirppiksiltäkin, joten vaatii joskus kärsivällisyyttä onkia seasta ne potentiaaliset aarteet. 

Vaatteiden kanssa saa olla tarkkana, sillä halpatrikoo on valloittanut valitettavasti kirppiksetkin ja todelliset löydöt vaativat usein tarkkaa silmää ja aikaa penkoa. Kannattaa kiertää kaukaa nyppääntyneen trikoot ja akryylit ja etsiskellä mieluummin luonnonmateriaaleja, kuten nahkaa, pellavaa ja silkkiä. Ne maksavat uutena paljon, mutta niitä voi löytää kirppiksiltä pikkurahalla – sitäpaitsi vanha silkki ja pellava on monesti paljon vahvempaa kuin nykyiset materiaalit.

Vanha rulokaappi ja retrovalaisin olivat rento yhdistelmä vanhan kodin makuuhuoneessa. Myös kirjoista osa on hankittu kirppiksiltä.

6 ~ Nopeat syövät hitaat

Itse piipahtelen kirppiksille vähän miten sattuu, mutta kirppisvisiitit voi ajoittaa viisaastikin, jos ehtii. Torikirppiksille kannattaa iskeä joko heti aamusta, kun myyjät ovat vasta puranneet laatikkonsa, tai sitten päivän lopussa, kun viimeisiä aarteita viedään parhailla hinnoilla. Itsepalvelukirppiksillä vaihtuvat myyjät ja sen myötä valikoimat yleensä tiettynä päivänä viikosta – usein maanantaina, jolloin kirppikset ovat kiinni, eli tiistaisin kannattaa osua paikalle. Secondhandiin ja vintageen erikoistuneilla liikkeillä, kuten Fidalla ja UFFilla, on usein tyhjennyspäiviä, joista pysyy kärryillä seuraamalla niitä somessa tai tilaamalla uutiskirjeet sähköpostiin. Ja tyhjennysten jälkeinen aukiolopäivä on tietysti paras hetki tsekata tilalle saapuneet uudet valikoimat.

Kirppisapajilla ei kannata aikailla. Jos löydät jotain mistä pidät, iske kiinni heti, koska minuutin päästä voi olla liian myöhäistä.

Vanhan kotimme eteisessä melkein kaikki oli hankittu kirppiksiltä tai vintageputiikeista. 

7 ~ Tongi takahyllyt ja laatikot

Älä tyydy vilkaisemaan läpi vain päällimmäiset tavarat! Käännä katse myös takahyllyille ja kurkkaa myös pöytien alle sekalaisiin rojulaatikkoihin. Edullisimmat ja jännittävimmät löydöt odottelevat usein siellä, mistä kiireisemmät kirppisasiakkaat ovat kulkeneet ohi.

Pöytä kannattaa tutkia huolellisesti varsinkin, jos olet jo löytänyt siitä jotain kiinnostavaa. On mahdollista, että sinulla ja myyjällä on samantyyppinen maku! Ajan kanssa penkomalla voi löytyä vaikka mitä muutakin. Pätee myös antiikkikauppoihin: jos löydät putiikin, jossa on paljon makuusi osuvia aarteita, kannattaa tutkia hyllyt läpikotaisin ja ehkä myös kysäistä mitä jännää varastosta löytyy.

8 ~ Säästy virhehankinnoilta, käytä mittanauhaa

Jos katselet huonekaluja, pohdintaa ja päätöksentekoa helpottaa huomattavasti, jos olet ottanut valmiiksi kodin mittoja muistiin – ei tarvitse sitten kotona tuskailla, kun kaunis senkki onkin viisi senttiä liian leveä tai peili liian kapea sille suunniteltuun paikkaan. Pätee myös vaateostoksilla: aina ei ehdi tai jaksa sovittaa, joskus se ei ole mahdollistakaan. Silloin voit tarkistaa kriittiset kohdat kätevästi mittanauhalla ja vertailla niitä mittoihisi, jotka olet tietysti naputtanut puhelimeen muistiin. Mittaa muistiin ainakin vyötärön- ja lantionympärys, jalan pituus haarasta nilkkaan ja rinnanympärys.

9 ~ Maltti on valttia

Kirppistely ei sovi kiireisille ja kärsimättömille, joille tärkeintä on valmis lopputulos. Se on parhaimmillaan elämäntapana tai rentouttavana harrastuksena, sillä haahuilu, penkominen ja tutkiminen on itsessään hauskaa, vaikka mitään ei tarttuisi mukaan. Kirppistely on kaikkein kivointa kun siihen ei liity paineita, odotuksia tai kiirettä löytää jotain, ja kummallista kyllä, silloin tekee myös eniten loistavia löytöjä! Kai se on tässäkin jutussa niin, että parasta syntyy rennoin rantein ja puristamatta mailaa.

Rottinkinen tarjotin on yksi lempiesineistäni ja maksoi kirppiksellä kolme euroa. Viime viikolla näin antiikkikaupassa saman tarjottimen varustettuna 440 euron hintalapulla. On kuulemma Artekin eikä ollut tuotannossa enää vuosikymmeniin.

10 ~ Tee täsmäiskuja silloin kun etsit jotain tiettyä

Eihän sitä ikinä tiedä mitä kirppiksiltä löytyy, mutta metsästystä voi kyllä helpottaa silloin kun hakusessa on jotain aivan tiettyä. Facebookin kierrätys- ja myyntiryhmät ovat loistavia paikkoja ilmoitella ostohaluistaan ja nettisivut kuten Tori.fi, Huuto.net ja Bukowskis-huutokauppa palvelevat monipuolisilla hakutoiminnoillaan. Myös Kierrätyskeskuksen, UFFin, Fidan myymälät ja Punaisen Ristin Kontti- putiikit ovat loistopaikkoja täsmäiskuihin, koska niissä tavarat on lajiteltu ja laitettu esiin tuoteryhmittäin. Näet kertasilmäyksellä onko huonekaluosastolla sopivaa hyllyä tai laukkulaarissa oikeanlaista kesäkassia. Pelkästään pääkaupunkiseudulla on tukuttain esimerkiksi kierrätyskeskuksen myymälöitä ja tavarataloja.

50-luvun puupöytä, messinkitarjotin ja kaikki lasit: arvasitte oikein, kirppikseltä.

Kiinnostaa: millainen on teidän suhde kirppiksiin, secondhand-putiikkeihin ja antiikkikauppoihin? Käyttekö usein, mitä tarttuu mukaan? Löytyykö vinkkejä listan jatkoksi? Sana on vapaa kommenttilootan puolella!

PS. Seuraavaksi vuorossa: parhaat kirppikset ja antiikkikaupat.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA