SUPERSIMPPELI SAARITYYLI

✖ PUERTO RICO

Eipä tosiaan olisi tarvinnut pakata mukaan mekkoa, kahdenlaista kaftaania, kukkahousua ja rennosti rypistynyttä kauluspaitaa. En olisi vieläkään avannut koko reppua, ellei olisi tarvinnut kaivella sieltä kuvausvaatteita. Tästä on alkanut muodostua tapa: sitä kuvittelee lähtevänsä vähällä varustuksella matkaan ja pakkaa pelkät käsimatkatavarat, vain huomatakseen, että silti on ihan turhan paljon tavaraa mukana eikä puoltakaan siitä tule edes kaivettua repun pohjalta käyttöön. En tajua miten tämä on edes mahdollista, kun ottaa huomioon että repusta löytyy myös ne kuvausvaatteet ja sen paino oli silti vain 6,4kg – että ei siellä ihan hirveästi turhaa pitäisi olla. (Hmm… Jos haluan keulia mestaripakkaajan taidoillani parempi varmaan olla nyt ihan hissuksiin siitä puolet painavammasta olkakassista, johon pakkasin kamerakaluston, läppärin, kovalevyt ja kaiken muun tekniikan. Onneksi lentoyhtiöt eivät tajua punnita niitä personal item -nimikkeellä kulkevia kasseja ja nyssyköitä, muuten en ikinä matkustaisi käsimatkatavaroilla mihinkään.)

Olisin pärjännyt varmaan koko tämän reissun tällä maailman yksinkertaisimmilla yhdistelmällä, farkkushortseilla ja kapeaolkaimisella topilla. Tiger Of Swedenin hattu suojelee kasvoja pahimmalta paahteelta, tykkään sen leveästä lieristä ja cowgirl-viboista. Juuri ennen matkaa hankkimani nahkatossut ovat simppelit, kauniit ja superhyvät jalassa, niiden lisäksi olen painellut varvastossuilla. Eipä sitä tropiikissa paljon muuta ihminen tarvitse. Aurinkorasvaa ja bikinit.

HATTU* & TOPPI* TIGER OF SWEDEN
SHORTSIT LEVIS
NAHKATOSSUT ROYAL REPUBLIC
AURINKOLASIT RAY-BAN
RANNERENGAS VINTAGE
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

TATA HARPERIN TOP10

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää alennuskoodin

Kylpyhuoneessani on jatkuvasti meneillään jokin ihana ihmiskoe. Viimeksi sain Naturellelta kokeiluun liudan kulttimerkki Tatan Harperin ihonhoitotuotteita, joista suurin osa oli minulle uusia tuttavuuksia. Amerikkalainen luonnonkosmetiikkasarja onkin ollut alkuvuoden hitti. Pakkasin purnukat mukaan myös matkalle Kap Verdelle, josta nappasimme nämä kuvat. Kelasin, että lomamatkalla saa sarjan tuotteisiin hyvän tuntuman, sitäpaitsi päiväntasaajalla sijaitsevalla saarella oli kuvausta ajatellen tarjolla huomattavasti enemmän valoa kuin tammikuisessa Helsingissä.

Viime vuosina on tullut testattua monia luonnonkosmetiikkamerkkejä, joista olen tykännyt varsin monista – peilikaapistani löytyykin nykyisin lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Tata Harper on ehdottomasti noussut yhdeksi suosikikseni ihan siitä syystä, että tuotteista oikeastaan kaikki testaamani ovat osoittautuneet tosi tehokkaiksi ja niitä on aivan ihanaa käyttää. Eipä siihen suosikkilistalle pääsyyn paljoa muuta tarvitakaan.

Olen tässä miettinyt, että Tata Harper on luksusluomumerkeistä varmaan se, joka on eniten synteettiseen kosmetiikkaan tottuneiden mieleen: tuotteet ovat todella teknisiä eikä niistä tule ensimmäisenä mieleen luomu, vaikka ne ovatkin sataprosenttisen luonnolliset, ekologiset, eettiset ja suurimmaksi osaksi vielä vegaanisetkin. Tuotteissa on jotain samankaltaista kuin kalleimmissa selektiivisissä kosmetiikkamerkeissä: seerumit ja voiteet ovat koostumukseltaan kevyitä, imeytyvät pikavauhtia ja jättävät ihon kuulaaksi. Öljyt ja balmit tuntuvat ylellisiltä, tuoksut ovat syviä ja hienovaraisia. Jos luonnonkosmetiikka kiinnostaa, mutta vielä vähän epäilyttää, sanoisin että Tatan tuotteista on helppoa lähteä liikkeelle.

Tata haluaa pitää tuotantoprosessin omissa käsissään ja valtaosa merkin raaka-aineista viljellään Vermontissa samalla tilalla, jolla tuotteet valmistetaan. Tuotteiden ainesosalistat kestävät siis kriittisen tarkastelun eikä oikeastaan ole ihme, että niiden teho myös näkyy ihosta. Tatan tuotteista suurin osa sopii lähes kaikille ihotyypeille, mutta erityisen lämpimästi niitä on helppo suositella erityisesti kolmenkymmenen rajapyykin ohittaneelle iholle, joka kaipaa kosteutuksen lisäksi kiinteytystä, kohotusta ja lisää kimmoisuutta. Kyllä, kyllä ja kyllä!

Omista suosikeista kertoessa on melkeinpä pakko aloittaa seerumeista – kuten alfalfauutteen antioksidantteja sisältävästä Replenishing Nutrient Complex -öljyseerumista. Ravitseva seerumi on täydellinen kuivalle, ikääntyvälle tai vaurioituneelle iholle, joka kaipaa elinvoimaa, kiinteyttä ja heleyttä. Voin kokemuksesta kertoa, että pelastaa naaman myös viinin äärellä valvotun illan tai unettoman yön jälkeen. Seerumin syvä tuoksu tulee tiettävästi Rose Otto -ruusuöljystä, mutta minusta tuoksu on ihanalla tavalla juureva, melkein maskuliininen. Paljon plussaa siitä, ettei kevyt seerumi jätä ihoa öljyiseksi, vaan imeytyy nopeasti ja tekee ihosta terveen ja kimmoisan näköisen.

Suosikkilistalta löytyy toinenkin seerumi. Muistattekin ehkä, että kirjoitin Tata Harperin Supernatural Collection -sarjan tehoseerumeista joku tovi sitten? Superkolmikko on supertehokas, mutta teho tuntuu hinnassakin. Hitusen edullisemmasta hintakategoriasta löytyy ylläolevassa kuvassa keskellä keikistelevä kollageeniseerumi nimeltä Rejuvenating Serum – moniottelija, joka vahvistaa ihon elinvoimaa ja vähentää juonteita yhteensä seitsemän eri anti-aging-ainesosan voimalla. Hyaluronihappoa, antioksidantteja ja vitamiineja sisältävä hoitoseerumi on täydellinen aamutuote ja toimii ihanasti meikin alla, sillä se jättää ihon hehkuvaksi ja kimmoisaksi. Raikas tuoksu. Koukuttaa siinä missä nuo kalliimmat sisarensakin, joten omalla vastuulla kokeilemaan.

Jos kuulut niihin, joiden mielestä kasvoille ei voi tuoda liikaa kirkkautta ja valoa, tykkäät aivan varmasti tästä kaksikosta: silmänympärysvoide Illuminating Eye Cream ja kosteusvoide Illuminating Moisturizer hohtavat sisältämänsä aidon timanttipölyn ansiosta. Surrealistista, mutta totta. Silmänympärysvoide kirkastaa silmänaluset sekunnissa ja tasoittaa samalla hiukan ihonsävyä – voisin kuvitella että kesällä ei välttämättä tarvitsekaan sen lisäksi erillistä peitevoidetta.

Kokeilin kämmenselkään, kyllä hohtaa.

Kosteusvoiteella on sama välittömästi kirkastava vaikutus, lisäksi sen sisältämä hyaluronihappo tuo iholle kimmoisuutta ja nostetta. Täydelliset tuotteet talven lannistaman ihon pelastamiseen, varsinkin jos tuntuu siltä, että päivä päivältä lisääntyvä valo on peilikuvalle vähän turhan raaka. Nämä timantit todellakin ovat tytön paras ystävä.

Uudistava puhdistusvoide Regenerating Cleanser on laiskan lempiputsari, sillä sen sisältämä aprikoosin siemenjauhe kuorii ihoa kevyesti samalla kun puhdistaa. Greippi ja neroliöljy raikastavat, tasapainottavat ja tuottavat raikkaan tuoksun, johon jää koukkuun. Ihana, ihana tuote.

Huumaava tuoksu löytyy myös Hydrating Floral Essence -kasvosuihkeesta, joka on kuulemma yksi sarjan rakastetuimmista tuotteista – enkä ihmettele yhtään miksi. Olen kantanut tuota pientä, mutta suhteellisen painavaa lasipulloa mukana parillakin matkalla, koska kevyt ja kukkainen suihke sopii aivan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin: ihon tasapainottamiseen puhdistuksen jälkeen, kasvojen virkistämiseen ja meikin freesaamiseen päivän mittaan, ehkäisemään kuivumista ja kiristystä lennon aikana, kosteuttamiseen helteessä… You name it. Suihke jopa kaunistaa, sillä sen sisältämä taikapähkinäuute (lumoava nimi) kiinteyttää, supistaa ihohuokosia ja vähentää punakkuutta. Siitä huumaavasta tuoksusta vielä: se koostuu ruususta, appelsiinikukasta ja laventelista.


Tata Harperilla on varsin kattava valikoima erilaisia naamioita, joista oma ehdoton suosikkini on kirkastava naamio nimeltä Resurfacing Mask. Sen heleyttävä vaikutus tekee siitä täydellisen pelastajan harmaalle talvinaamalle, mutta sen kosteuttavien ja ihon punoitusta rauhoittavien ainesosien ansiosta se on loistotuote myös auringon paahtaman ihon hellimiseen, kuten viime syksynä Balilla totesin. Naamiosta löytyy muuten myös limited edition -hunajaversio, jota en ole kokeillut, mutta kuulostaa aivan ihanalta.

Naamioista puheenollen, kunniamaininnan ansaitsee myös superkosteuttava Moisturizing Mask -hoitonaamio, joka jätetään vaikuttamaan yön yli. Kuivan ihon täsmätuote, eikä muuten tahmaa tyynyliinaa.

Tykkään kovasti Tata Harperin vartalotuotteista, ne ovat ylellisiä ja todella riittoisia. Lasipurnukat ovat suuret ja painavat, joten en välttämättä suosittele näiden pakkaamista matkalle mukaan, vaikka itse kannoinkin ne Afrikkaan asti. Smoothing Body Scrub on paksu kuorintavoide, jonka rakeet poistavat tehokkaasti mutta hellästi kuollutta ihosolukkoa ja arganöljy jättää ihon pehmeäksi. Tummasta koostumuksesta tulee mieleen merilevä, mutta oikeasti se sisältää himalajan- ja havaijinsuolaa, aprikoosisiemenjauhetta, karpaloa ja luomusokeria. Hehkuvan ihon täsmätuote, ehdoton kesään tai ennen matkaa aurinkoon.

Redefining Body Balm on syväkosteuttava ja kiinteyttävä balsami, joka sisältää shea-, kookos- ja mangovoita (jep, joka kerta tekee mieli maistaa). Lempeä, paksu balsami jättää ihon napakaksi ja kosteutetuksi – ja häivyttää myös raskausarpia! Sopii siis odottaville äideille, mutta myös meille muille, joilla on muuten vain arpia vähän siellä sun täällä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, suosikkilistaltani löytyy Revitalizing Body Oil -vartaloöljy, joka elvyttää, virkistää ja rauhoittaa kuivaa ihoa. Tälle on talvikuukausina totisesti riittänyt käyttöä, kun tuntuu, että erityisesti jaloista hilseilee iho irti. Rakastan öljyn syvää, sitruksista tuoksua ja sitä, ettei se jää lillumaan iholle, vaan imeytyy heti. Kaikkien kärsivällisyys ei vaan riitä vartin odotteluun ennen kuin voi pukea vaatteita päälle, joten onneksi on olemassa öljyjä, jotka sopivat kärsimättömillekin.

Jos Tata Harper kiinnostaa, nyt on loistohetki kokeilla tai täydentää peilikaapin varustusta, sillä kaikista sarjan tuotteista irtoaa 15% alennus maaliskuun loppuun asti koodilla STELLA sekä verkkokaupassa että Naturellen kivijalkamyymälässä osoitteessa Bulevardi 24. Varsinkin noissa hiukan hintavimmissa tuotteissa alennus on tuntuva!

Onko Tata Harper teille entuudestaan tuttu? Jos, niin löytyykö suosikkeja? Itsehän haluaisin seuraavaksi kokeilla valikoimaan vastaikään liittynyttä silmänympärysnaamiota, joka poistaa turvotusta ja väsymystä silmien ympäriltä. Olisin varsinkin kuluneen viikon kiireiden jäljiltä oiva koekaniini.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

TALVEN TAKUUVARMAT

Talvipukeutumiseni filosofia on alkanut viime vuosina tarkentua: kaikki sujuu, kunhan ulkotamineet ovat riittävät paksut ja lämpimät – silloin niiden alle voi huoletta pukea melkein mitä vain. Pörröiset takit,  paksut villapaidat ja muhkeat pipot yhdistettynä johonkin kimaltavaan näyttääkin olevan tämän talven tyyliteema. Olen päättänyt, että tavallisen arki-illan viinilasillinen on aivan riittävä syy kiskoa päälle jotain säihkyvää, tai vaikka laskiaispullakahvit. Ei se ole niin justiinsa. Tärkeintä, että peilikuvasta tulee hyvälle tuulelle.

MOHAIRTAKKI* FILIPPA K
KIMALTAVA MEKKO & OTHER STORIES
STYLESNOBIN NILKKURIT* DOTS
PIPO SAMUJI
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

SUOJELE MINUA KAIKELTA

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Lumene

Ikä on tehnyt minusta monin tavoin vahvemman: olen rehellinen itselleni ja muille siitä kuka olen enkä pelkää palautetta, sanon suoraan mitä ajattelen ja useimmissa tilanteessa tiedän mitä tehdä – tai ainakin kenelle soittaa, jos olen aivan pihalla. Karttuva viisaus ei harmi kyllä näy päälle kolmekymppisessä ihossani, sillä siitä on päinvastoin tullut vuosien varrella huomattavasti herkempi kuin ennen. Vaikka jatkuvasta univajeesta on onneksi päästy eroon, väsymys näkyy sameutena yhdenkin valvotun yön jälkeen. Stressi aiheuttaa epätasaisuutta ja pieniä ärtyneitä näppyjä (puhumattakaan siitä mitä seuraa siitä, että kiireviikkoina syön pääasiassa pakastepizzaa). Ja myönnetään – peilikuva ei ole freeseimmillään viinin äärellä venähtäneen illan jälkeen eivätkä ne viinin seuraksi napostetut sipsitkään taida auttaa. Ihoni ei rakasta urbaania elämää ollenkaan yhtä paljon kuin minä.

Ympäristötekijöilläkin on vaikutuksensa. Luulin, että Australiassa vietetyt vuodet suojelisivat minua ikuisesti eikä aurinkoon tottunut ihoni koskaan palaisi, mutta kas, sekin on salakavalasti muuttunut! Raivostuttavaa mutta totta, ihoni reagoi aurinkoon punoituksella ja erityisesti kasvot ja dekoltee kärähtävät, jos en suojaa niitä kunnolla. Auringossa oleilun jälkeen iho on janoinen ja imee kosteutta niin paljon kuin sitä suinkin ehtii antaa.

Talvisin saa taistella kylmyyttä ja lämmitetyn sisäilman kuivuutta vastaan. Onhan se vähän absurdia – kumminkaan päin ei voi voittaa kun iho on kovilla niin sisällä kuin ulkona. Etenkin sääolosuhteiden jatkuvan sekoilun tuntee nahoissaan, kun muutamaan viikkoon mahtuu niin paukkupakkasia, räntäsateita kuin kuuden plussa-asteen koleaa harmautta. Iho tuntuukin olevan juuri tähän aikaan vuodesta kaikkein kovimmalla koetuksella – vai onko se vain lisääntyvän valon aiheuttama harha, että tummat silmänaluset, samean ihon, pienet epätasaisuudet ja punoittavat nenänpielet erottaa peilikuvasta niin selvästi?

Lumenen uusi ihonhoitosarja Sisu [Urban Antidotes] on kehitetty tarjoamaan suojaa juurikin näitä ihon ulkoisia ja sisäisiä stressitekijöitä vastaan. Puteleihin on pakattu pohjoisen parhaita raaka-aineita, lähdevettä, männynkaarna- ja kuusenoksatyviuutteen antioksidantteja ja marjojen siemenöljyjä, jotka auttavat ihoa torjumaan kaupunkielämän ja kiireen aiheuttamaa rasitusta sekä ikääntymisen ensimerkkejä. Hups, tunnistan itseni – ehkä joku teistäkin? Kaksikymppisenä sitä selviää rusoposkisena kuolemattomana niin viikon valvomisista kuin kaupungilla riekutuista kesistä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin kaikki jättää jälkensä ja alkaa kummasti kiinnostaa nähdä vähän vaivaa oman hyvinvointinsa eteen.

Sisu [Urban Antidotes] -sarjaan kuuluu viisi tuotetta. Defend & Replenish Antioxidant Mist on suojaava antioksidanttikasvosuihke. Johtuu varmaan sen sisältämästä koivun mahlasta, että se tuoksuu ihanasti metsältä. Olen suihkinut sitä pitkin työpäivää kun kasvot ovat tuntuneet kiristäviltä tai väsyneiltä, välillä myös ennen uloslähtöä iltaisin kun olen halunnut freesata aamulla tehdyn meikin. Deep Clean Purifying Mask siinä oikealla on syväpuhdistava kasvonaamio, joka sisältää karpaloiden kuorivia ainesosia. Naamio on on osoittautunut loistavaksi sunnuntaituotteeksi, kun takana on pitkä viikko ja uusi häämöttää edessä, sen jälkeen iho on puhdas ja kuulas.

Olen aina ollut patalaiska kaikissa ihonhoitorituaaleissa, jotka kestävät kauemmin kuin kymmenen sekuntia, mutta koittanut viime aikoina petrata hoitamalla ne kaikki kerralla ja tekemällä hetkestä mahdollisimman hemmottelevan. Sytytän kylpyhuoneeseen kynttilän ja annan naamion vaikuttaa kasvoilla samalla kun kuorin ja öljyän koko kehon. Näihin hetkiin tarvitaan joko hyvää seuraa tai musiikkia, mieluiten tietysti molempia – onneksi puhelimessa on Spotify, josta saa lempisoittolistat soimaan. Joskus ajoitan hetken sunnuntain sijaan perjantaille tai lauantaille, silloin saatan kaataa kaveriksi pienen lasin kuohuvaa.

Moisture Remedy Day & Night Cream on hoitava kosteusvoide, joka muodostaa suojaavan kalvon kaupunki-ilman saasteita vastaan ja lukitsee ihoon kosteutta. Sen sisältämä manteli- ja oliiviöljy ja hyaluronihappo tuntuu tosiaan jättävän ihon kosteutetuksi ja kimmoisaksi, kalvon tuntee napakkuutena, joka saattaa jakaa mielipiteitä, itse pidän siitä. Nimensä mukaisesti voide on tarkoitettu käyttöön niin aamuisin kuin iltaisin, olen tosin tykännyt siitä ennen muuta päivävoiteena, sillä se toimii tosi kivasti meikin alla. Plussaa siitä, että mies pitää voiteen hivenen metsäisestä tuoksusta (ja taitaa käyttää sitä salaa itsekin).

Blogia pidempään lukeneet ehkä muistavat, että olen suuri seerumeiden ystävä ja läträän niillä aamuin illoin. Seerumit ovatkin laiskan suosikkituotteita, sillä tykkään ajatuksesta pikkuisista pulloista, jotka on pakattu täyteen tehoa ja levittyvät ihoon parissa hassussa sekunnissa. Uuden ihonhoitosarjan järein täsmäase onkin Urban Intense Hydrating Serum, suojaava tehotiiviste, joka muodostaa iholle samanlaisen ulkoisilta rasitteilta suojaavan kalvon kuin sarjan kosteusvoide. Raikas, kevyt koostumus imeytyy hetkessä ja jättää ihon heleäksi ja napakaksi. Seerumin päälle lisään joko kosteusvoidetta tai kasvoöljyä, josta seuraavaksi vähän lisää.

Viimeinen viisikosta on nimittäin suosikkini: Recover & Protect Facial Oil on hoitava ja suojaava kasvoöljy, joka ravitsee, suorastaan lellii ihoa puolukan, mustaherukan ja mustikan rasvahapoilla ja E-vitamiinilla. Olen käyttänyt sitä iltaisin seerumin päällä yövoiteen sijaan, tykkään ylellisestä tunteesta, joka siitä iholle jää – aamulla iho tuntuu heleältä ja ravitulta. Öljyn tuoksu on ihana, siinä on jotain pehmeää ja metsäistä ja jotain mistä en aluksi aivan saanut kiinni. Pakotin ystävät nuuhkuttelemaan sitä leffaillan aikana ja raati mielestä mieleen tulee puhtaan puuvillan tuoksu ja kesät maalla. Ooh, allekirjoitan! Kesä, auringossa kuivuvat lakanat ja se miltä metsän keskellä tuoksuu, tuntuu juuri nyt kovin kaukaiselta ajatukselta, mutta onneksi siitä voi saada häivähdyksen joka ilta omassa kylpyhuoneessaan.

Kuvat otettiin lumipyryssä pari päivää sitten, sää osui aiheeseen niin hyvin että oli napattava kamera ja painuttava ulos. Mikäs tässä ulkoillessa – pyryn ja pakkasen aiheuttamasta punoituksesta ja kirvelystä ei tarvitse kärsiä, kun peilikaapista löytyy oikeat täsmäaseet.

Kertokaapa, oletteko törmänneet samoihin haasteisiin – olosuhteiden tai mittariin kertyvien kilometrien osalta?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

SUORAT SORTUVAT

Löysin arkistoista nipun kuvia viime keväältä, kun Hiushuone Dandyn Marko – joka tunnetaan myös surffireuhkani pelastajana ja kaikkeuden parhaana kampaajana heti Sumin ohella – oli suoristanut tukkani leikkauksen jälkeen. Enpä muistanutkaan, että olen näyttänyt ainakin kerran elämässäni näin, hmm, viimeistellyltä? Ehkä olisi aika käydä taas tervehtimässä Markon saksia pitkästä aikaa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

PINKIT PÄIVÄT

Kevään ensimmäiset merkit: pinkkeinä palavat auringonlaskut. Niitä ei voi olla huomaamatta, mutta harva tunnistaa ne siksi mitä ne ovat: vihjeiksi siitä, että ovella kurkkii ujo uusi vuodenaika, joka pohtii oikeaa hetkeä astua sisään. Ei vielä, ei vielä, mutta pian. Sitä odotellessa koko kaupunki värjäytyy kirkkaina iltoina vaaleanpunaiseksi tavalla, joka aiheuttaa akuuttia läikähtelyä rinnassa. Sunnuntaina katselin sitä vain ikkunasta, eilen pääsin ulos asti. Karkasin töideni ääreltä pienelle kävelylle Jarnon ja Juno-koiran kanssa, tarvitsin happea ja hetken tauon silmissä vilisevistä sanoista ja sähköposteista. Sitäpaitsi kadulta hohkasi valo, jonka kutsu oli mahdoton vastustaa.

Vähän väsynyt nainen se siinä sulautuu lempiseiniinsä kotikulmillaan. Olin valvonut edellisenä yönä liian myöhään: naputtanut töitä ja saanut vihdoin ajatuksen päästä kiinni enkä malttanut lopettaa. Aamulla avasin tietokoneen heti kun sain silmät auki ja jatkoin siitä mihin yöllä lopetin. Koirat – oma ja lainaeläin – kuorsasivat iglussaan välittämättä vähääkään siitä, että joidenkin on tehtävä töitä, joilla maksetaan vuokra, mäykkypata ja muut elämän jatkumisen kannalta välttämättömät (vielä koittaa se päivä kun pistämme molemmat Ärrän kassalle myymään hodareita henkensä pitimiksi). Aamun pelasti ämpärillinen kahvia ja Italian matkaltaan palannut Mikko, joka piipahti kahville ja toi tullessaan pussillisen tuoreita mantelikakkuja. Että voikin aamuapatia kaikota sekunnissa taivaan tuuliin ja tilalle tulla karvasmantelilta maistuva kepeys! Italialaiset ovat neroja.

Sulat kadut eivät kerro keväästä vielä mitään, samalla tavalla on märkää niin joulukuussa kuin juhannuksena. Väristä sen erottaa: asfaltti kiiltää samoissa magentan sävyissä kuin taivas. Ja kun plussan puolelle nousseet lämpö leijailee kaduilla vielä auringon laskettua, muistaa taas millaista on kulkea ulkona, kun kylmä ei nosta hartioita korviin ja takin tarkenee jättää auki.

Tuli tuolla pinkeillä kaduilla mieleen Uber-kuski, keski-ikäinen kiinalainen mies, joka vei minut viime perjantaina Kallioon. Hän kertoi rakastavansa tanssimista ja kysyin missä hän käy. Well I don’t actually go anywhere to dance, hän vastasi, I just stop the car and dance in the streets. Loppumatkan keskustelimme sivistyneesti kuin ketkä tahansa aikuiset siitä olemmeko parempia karaokelaulajia selvinpäin vai humalassa. Näen yhä mielessäni kiinalaisen miehen joka tanssii tyhjällä tiellä autoradionsa tahtiin. Mikä odottamaton mielikuva! Olen myös varma, että tässä piilee jokin opetus.

Koira vaappuu kaupungilla sonnustautuneena villapaitaan, joka saa sen näyttämään vyötiäiseltä. Kun kaduilla siroteltu suola alkaa kirvellä polkuanturoissa, vyötiäinen lopettaa vaappumisen ja jää surkeana paikalleen nostelemaan tassujaan, kunnes pääsee syliin. Kuljetan taskussa pientä pyyhettä, jolla saan sen tassut kuivattua ja luulen, että olemme yhtä mieltä siitä, että se seuraava vuodenaika on jo todella, todella tervetullut. Junoa ei tanssita kaduilla ennen kuin ne ovat kuivat ja suolattomat – paitsi jos joku rapistelee juustohampurilaisen käärepapereita raitiovaunupysäkillä. Silloin vyötiäinen ilahtuu ja saattaa esittää pienen spontaanin vokottelusamban. Se on läheistä sukua onnensamballe, joka nähdään kotikeittiössämme joka aamu ja ilta hetkeä ennen kuin ruokakuppi lasketaan lattialle.

Siitä en ole ollenkaan pahoillani, että pipokausi jatkuu vielä. Pörröinen pipo on Balmuirilta saatua kid mohairia* – samaa sarjaa kuin huivini* mutta sävyltään hitusen intensiivisempi. Salaa haluaisin tuon hattaraisen pipon kaappiini kaikissa eri sävyissä, mutta ehkä selviän tällä vaaleanpunaisella. Se nyt näyttää olevan vuoden virallinen väri eikä vain minun mielestäni, sillä luin juuri lehdestä, että se on tänä keväänä kuuminta hottia. Aah, rakastan näitä hetkiä kun olen vahingossa trendien aallonharjalla! Kaikki pyörittelivät silmiään kun ostin tuon vaaleapunaisen villiksen viime kesänä, nyt kaikki yrittävät ostaa sen päältäni. Turha yrittää, ei tipu.

Maanantaista on mitenkuten selvitty, kotiinkuljetetut mantelikakut ja hattaranvärinen auringonlasku kyllä auttoivat. Eivät ne maanantait vieläkään lempipäiviäni ole. En tiedä onko tähän olemassa jokin tieteellinen selitys, mutta herääminen tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina ei ole ollenkaan niin vaikeaa.

Syy siihen, että Tehtaankatu oli yksi suosikkikaduistani jo kauan ennen kuin muutin sen varteen: aurinko laskee sen toiseen päähän Telakkarannan taakse ja saa koko kadun tulvimaan värejä ja valoa. Varjot tummuvat, kunnes rakennukset kohoavat mustina taivasta vasten. Nyt saan katsella tätä näkyä kotiparvekkeelta vaikka joka ilta.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
*THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS