Vaaleanpunainen viikonloppu

Okei, viikonloppu on itseasiassa harvinaisen harmaa, mutta sitä suuremmalla syyllä tilanne vaatii vaaleanpunaisena hehkuvaa takkia. Olen muutenkin tuntenut viime aikoina selittämätöntä vetoa värejä kohtaan: ainakin poltettu oranssi (tuttavallisemmin terracotta), lohenpunainen ja koralli kiinnostavat. Samoin haalistunut keltainen, se sävy, josta tulee mieleen sormiin sulannut sitruunasorbetti ja valokuvat 60-luvun Nizzasta.

VAALEANPUNAINEN TAKKI* MARIMEKKO
SECOND FEMALEN MEKKO* DOTS
KULTAISET KORUT MATKAMUISTO PARIISISTA
VETOKETJUNILKKURIT SECONDHAND
*SAATU BLOGIN KAUTTA

Uudet silmälasit esittäytyvät ensimmäisen kerran! Ne ovat lukulasit enkä oikeasti käytä niitä ulkona, mutta puin ne tämän kerran kuvia varten. Superkauniit retrokehykset on saatu Trend Opticista ja rakastan sitä miten rennolta ja raukealta ne näyttävät. Toki tykkään myös siitä, että pystyn taas lukemaan ilman silmien siristelyä ja päänsärkyä. Palaan aiheeseen ensi viikolla, sillä en ole ainoa, jolla on taloudessamme uudet lasit. Kyllä, olemme just se ällöttävä pariskunta, joka tekee kaiken yhdessä, eikä edes hävetä.

Rakastan yhä lyhyitä, mustaksi kestolakattuja kynsiäni. Pienikin vaihtelu virkistää: pyysin viimeksi Jennin jättämään kynsien tyven nudeksi ja tykkäsin lopputuloksesta niin paljon, että taidan jatkaa tovin tällä linjalla. Lakkaus on paitsi kaunis, myös äärimmäisen käytännöllinen, sillä kynsien kasvamista ei huomaa ollenkaan samalla tavalla kuin yksivärisellä peruslakkauksella ja ne näyttävät siistiltä vielä kolmenkin viikon päästä. Selvisi, että tällä lakkaustyylillä on nimikin, half moon manicure. No niinpä tietysti. Aina kun kuvittelen keksineeni jotain omaperäistä, selviää että se onkin kokonainen skene, jolla on oma hashtag, kaksikymmentä tubekanavaa ja FB-sivu, jolla on puoli miljoonaa seuraajaa – ja minä olen se viimeinen ihminen maailmassa, joka saa tietää siitä.

Jarno sanoi, etten ole koskaan näyttänyt kuvissa enemmän itseltäni. En jäänyt kyselemään mitä hän tarkoitti, päätin ottaa tämän kohteliaisuutena. Itse en pysty ajattelemaan muuta kuin sitä miten paljon näytän uusine silmälasineni äidiltäni nuorempana.

Kiva viikonloppu käynnissä: kuvasin päivällä Natan kanssa, kohta tulee ystäviä kylään ja vuorossa on TACO NIGHT. Koirille on ostettu lähikaupan kalatiskiltä tuoreita silakoita. Huomenna on kirjoituspäivä, ajattelin varustautua villasukilla ja isolla pannullisella kahvia. Ei haittaa vaikka sataisi koko päivän, en aio poistua sohvalta. Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Kulahduksen karkotus

Päivä päivältä lisääntyvä valo on ihaninta mitä tiedän juuri nyt, mutta on sillä nurja puolensakin – kirkas valo saa olon tuntumaan niin kulahtaneelta, että tekee mieli pakata itsensä kaapin perälle talvitakkien sekaan. Ajattelin kuitenkin piiloutumisen sijaan freesata habitukseni seuraavilla keinoilla.

Vaatteiden keväthuolto

Kävin viime viikolla Stokkalla Arkivé Atelierin vaatehuoltopajassa ja sain vinkkejä neuleiden huoltoon vaateharjan, nukkakiven ja nukkakamman avulla. Olen ennenkin poistellut vaatteista nyppyjä, tuulettanut ja tarvittaessa korjannut niitä, mutta ajauduin holtittomaan inspiraatiomyrskyyn, kun tajusin, että oikeilla välineillä vaatteista saa oikeasti ihan uudenveroisia. Seuraavan kerran kun tuntuu, että kaappi on täynnä kuluneita vaatteita ja tekee mieli ostaa jotain uutta, taidankin pitää vaatekaapin huoltohetken! Lasillinen valkoviiniä viereen, niin sujuu sukkelammin. Välineitä saa Stokkalta.

Ostin myös Stokkalta höyryttimen. Olen aivan liian laiska silittämään mitään, siis koskaan, mutta höyrytin on jopa minulle riittävän helppo ja nopea tapa saada pesun rypistämät vaatteet sileiksi. Yksinkertainen t-paitakin näyttää paremmalta, kun se on rapsakka ja rypytön. Oikeastaan mitä simppelimpi asu, sen isompi vaikutus vaatteiden siisteydellä on. Höyryttämällä saa myös puolipidetyistä vaatteista freesit ja luonto kiittää, kun pesuvälit pitenevät.

Ihon detox-kuuri

Valo paljastaa armottomasti tosiasian, jonka olisin arvannut muutenkin: sairastellen kulunut tammikuu ja talvi ylipäänsä eivät tehneet hyvää iholle. Säännöllinen ihonhoito on tietysti tärkeä, mutta juuri nyt kiehtoo myös ihon kirkastaminen sisältäpäin. Ajattelin lähteä liikkeelle pitkillä yöunilla, vitamiineilla ja kollageenilla sekä runsaalla vedenjuonnilla. Olen vähentänyt sokeria, hiilihydraatteja ja alkoholia muista syistä, mutta uskon, että sen vaikutus näkyy ihossakin.

En tajua miten en ole tähän ikään mennessä oppinut juomaan tarpeeksi vettä, mutta olen huomannut, että siitä on kovasti apua, kun pitää kaunista vesikarahvia ja lasia lähellä päivän mittaan. Huijaan vähän itseäni ja teen hanavedestä houkuttelevamman sujauttamalla karahviin viipaleen sitruunaa tai kurkkua. Joka kerta alkaa tehdä mieli gin&tonicia, mikä on ehkä vähän huono homma alkoholin vähentämisen kannalta.

Ihonhoitorintamalla nousussa elämässäni: kosteuttavat suihkeet ja hoitonesteet. Sain Jolien kanssa tekemäni Instagram-yhteistyökampanjan tiimoilta testiin pariisilaisen Patykan uuden edullisemman sarjan tuotteita ja tämä aloe veraa sisältävä hoitoneste on kiilannut suosikkieni kärkipäähän. Vinkkaan täälläkin, että Instagramin puolelta löytyy aiheeseen liittyvä alekoodi ja skaba!

Kasvosuihkeet ovat usein sitruksisia, kukkaisia tai muuten hyvin raikkaita, mutta Mádaralta testiin saamani uusi Infinity Mist suihke tuoksuu kiintoisaa kyllä lähes myskiseltä. Tykkään, kerrankin jotain erilaista! Pidän suihketta työpöydällä ja suihkin sitä kasvoille päivän mittaan, kun tuntuu, että tietokoneruudun tuijottaminen alkaa näkyä ja tuntua naamassa.

Kenkäkaapin kevennys

Aion tänä viikonloppuna pakata talvisimmat kenkäni kassiin ja viedä ne suutarille vuosihuoltoon, jotta ne olisivat raikkaina odottamassa ensi syksynä. Samalla kaivan kaapista kevyemmät kengät, joilla aion porskuttaa sandaalikelejä odotellessa: kiireisiä päiviä varten mustat lenkkarit joilla on hyvä juosta paikasta toiseen, ja kivoja tilaisuuksia varten nuo reissusta ostetut vintagenilkkurit. Ah, sitä päivää odotellessa kun tarkenee jättää sukkahousut pois!

Kuivaharjaus

Kun ystäväni innostui kuivaharjauksesta, muistin viime kesänä ostamani kuivaharjan, jolla minulla oli vakaa aikomus alkaa harjailla itseäni aamuisin. Harja unohtui silloin kaappiin, nyt sain uuden motivaatiopuuskan ja kaivoin sen esiin. Verenkierron elvytys kiinnostaa, samoin ihon kuoriminen sukkahousukauden aiheuttamasta hilseestä ennen kuin paljaiden jalkojen kausi alkaa.

Uusi tukka, kevyempi olo

Pätkäisin viime kuussa pitkät hiukseni puolivälistä poikki ja se oli kyllä paras päätös aikoihin. Uusi, kevyempi tukka on antanut koko olemukselle uutta ryhtiä ja latvojen vaalennus tuo kasvoille valoa. Suosittelen kampaaja-aikaa, jos peilikuva kyllästyttää.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Tavallinen perjantai

Tuhannesti kiitos kaikille edellistä kirjoitustani kommentoineille. Näin henkilökohtaisten asioiden jakaminen jännittää aina, mutta lämmön ja tuen määrä oli häkellyttävä – viestejä tulvi joka kanavassa enkä muista milloin olisin viimeksi saanut yhtä paljon palautetta. Nämä haasteet eivät suinkaan kosketa vain minua: endometrioosi on yleinen sairaus, johon liittyy yhä valitettavan paljon väheksyntää ja epätietoisuutta. Todella monella on samankaltaisia kokemuksia ja siksikin tuntuu tärkeältä puhua aiheesta, levittää tietoisuutta. Palaan aiheen äärelle pian.

Kuvat on napattu tovi sitten Ateneumin portailta, mutta minä istun juuri nyt kirjoittamassa tätä hikisessä t-paidassa treenin jälkeen. Työviikko ei suinkaan ole ohi, mutta perjantai-illan tuttu huojennus on silti läsnä – viikonloppuisin tunnit ovat pidempiä eikä puhelin soi. Koti on semikaaos, vaatteita hujanhajan, pyykkiteline pönöttänyt koko viikon keskellä makuuhuonetta. Jarno soittelee kitaraa sohvalla, koira nukkuu lepakkotuolissa. Niin tavallista. Ihanan tavallista. Usein tavallinen tarkoittaa, että mikään ei ole akuutisti nyt huonosti.

Kuluneella viikolla on ollut monta ilonaihetta. Auringonvalo, vesisade, molemmat vievät meitä kauemmas talvesta. Olen ehtinyt tavata monta ystävää, istua lounaalla, piipahtaa kahveilla. Kävin pitkästä aikaa Maxillissa, pidän siitä miten se on aina samanlainen, valo sinkoilee korkeassa tilassa ja valkoisissa pöytäliinoissa on ajattomuuden pysähtynyttä onnea. Tiistai oli ihan tavallinen, kunnes paljastui, että oli ystävän syntymäpäivä. Tilasimme riehakkaasti samppanjaa, noin vaan kesken työpäivän. Sellaisia päätöksiä on tehty joskus pienemmistäkin syistä.

Olen käynyt treeneissä, tuntuu niin hyvältä avata kehoa tauon jälkeen. Ehkä olen vihdoin monen vuoden harjoittelun jälkeen oppinut vähän kuuntelemaan mitä se tarvitsee (vaikka yhä se tuntuu yllättävän usein tarvitsevan juustoranskalaisia).

Ilonaiheita ovat toki myös kuvissa vilahtava Hálon mekko, jossa loimuaa Reidar Särestöniemen maalaus, sekä pörröinen kirppispalttooni, joka on lämmittänyt keväisessä viimassa. Pidän niistä yhdessä ja erikseen. Viimasta en niin välitä.

Löysin treeneistä palatessani maljakollisen tuoreita kukkia, jotka eivät kuulemma missään tapauksessa ole mitään naistenpäiväkukkia vaan tasa-arvokukkia. Haha! Kotona selvästi muistetaan viimevuotinen raivoni. Onneksi tänä vuonna ollaan paljon enemmän olennaisen äärellä. Siitä lisää huomenna ja ensi viikon puolella.

Ihanan tavallista viikonloppua!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA