Arkistojen aarteet ~ Pikkujoulupaniikki

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Aihe on jälleen ajankohtainen, sillä meillä on illalla pikkujoulut! Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Illalla on shamppanjanhuuruiset bileet ja minulla kriisi: jos kerran elämässään on lupa ripustaa itsensä täyteen paljetteja ja kimallusta, se on tänään. Olisi toisinsanoen kerrankin tilaisuus ulkoiluttaa viime kesänä ostamaani aivan liian kallista kultaista paljettiminimekkoa tuntematta oloani ylipukeutuneeksi. Mutta aina on näitä muttia: hihaton mekko paljastaa talvisen kalvakkaat olkapääni ja kalpean selkäni, en omista mekkoon sopivia kenkiä (niille ei varmaan riittänyt enää rahaa sen mekon jälkeen) ja juuri nyt myös tuntuu, että ehkä se helman pituus on sittenkin, jopa minulle, hiukan liian lyhyt.

Tilasin viime viikolla mustan paljettihameen, joka ei ole vielä saapunut, joten ostin eilen paniikissa vastaavanlaisen mattahopeisena. Kaupassa hame näytti täydelliseltä, mutta kotona huomasin, etten omista ainuttakaan hameeseen sopivaa toppia, enkä siihenkään sopivia juhlavia korkokenkiä! Kaapista löytyy vain kahdet korkkarit, jotka molemmat ovat aivan liian arkiset tähän tilaisuuteen.

Miten voi olla mahdollista, että mittavasta kenkäkokoelmastani löytyy seitsemän paria mustia prätkäsaappaita, mutta ei ainuitakaan juhlakenkiä?

Lisäksi kynnet ovat järkyttävässä kunnossa, hiukset ovat takkuiset ja tottelemattomat ja illalla töiden jälkeen on vain tunti aikaa ratkaista kaikki nämä ongelmat. Miksi en havahtunut ajoissa tähän katastrofiin? Missä kimallusta sisältävä musta kajalkynäni on? Omistankohan yksiäkään juhlakelpoisia (lue: ehjiä) sukkahousuja? MITÄ TEEN HIUKSILLENI? Toimivatkohan perinteiset sormikiharat vain pitkissä hiuksissa vai tuleeko minusta puudeli? Ehdinkö edes ottaa tätä kammottavaa riskiä? Onko tiedossa major disaster?

Notes to self:

1 ~ Jos tiedossa on juhlat, kriiseily kannattaa aloittaa aiemmin kuin edellisenä iltana.
2 ~ Hanki yhdet juhlavat korkokengät. Vaikka niitä tarvitsisi vain kerran vuodessa, ne ovat hintansa arvoiset, jos niillä vältetään jokavuotinen katastrofi.
3 ~ Kiinnitä kimallusta sisältävä kajalkynä kylpyhuoneen seinään teipillä.
4 ~ Paljettihameet eivät ole ratkaisu, jos ei ole sopivaa yläosaa.
5 ~ Kotiin jääminen ja kalsarikännit koira kainalossa sen sijaan on ratkaisu.

Kymmenen vuotta myöhemmin, mikä on toisin? Kerrankin voin sanoa, että onneksi aika moni asia! Ensinnäkin olen lopettanut viime tingan paniikkishoppailun – maapallo olisi sillä tahdilla hukkunut paljettiin. Pahimmat juhlapukeutumiskriisit olen viime vuosina välttänyt sillä, että olen tyynesti vetänyt kerta toisensa päälle samat hyväksihavaitut mekot, jotka ovat hihallisia, sopivan pituisia ja hyvännäköiset buutsien kanssa. Jos Kate Moss painelee kemuihin paljettimekossa ja nilkkapituisissa buutseissa, minäkin voin. Yksi asia ei nimittäin ole vieläkään muuttunut: en omista kunnollisia juhlakorkoja, koska en vaan löydä sellaisia, joista pitäisin. Onneksi tiukalla pukeutumisetiketillä varustetut tilaisuudet ovat elämässäni harvassa.

Arkistojen aarteet ~ Kenkäkaaos

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Joku on taas levittänyt eteiseen noin kolmekymmentä paria kenkiä. Ainoa syy, miksi mies ei esitä kovaäänisiä valituksia on se, että hänen kitaransa ovat vallanneet olohuoneen ja nukumme makuuhuoneessa miksauspöytien, syntikoiden ja mikkitelineiden keskellä. Siksi hän tyytyy “huomaamattomaan” kulmien kohotteluun.

Olkoonkin, että kenkäröykkiöni ovat kauniimmat kuin musiikkistudioröykkiöt, olisi kuitenkin kivaa, ettei tarvitsisi hypellä niiden yli päästäkseen sisään tai ulos. Kaikenlaiset vinkit ison kenkämäärän säilyttämiseen 50 neliön asunnossa otetaan suunnattomalla kiitollisuudella vastaan! Sandaalit saa pinottua siistiin kekoon kaappiin, mutta talvikengät vievät viisinkertaisesti tilaa eivätkä pidä pinoamisesta. Kenkien karsiminenhan ei ole mikään vaihtoehto.


THE BOYS NEXT DOOR – THESE BOOTS ARE MADE FOR WALKIN’

Seuraa viisi oivallista syytä rakastaa kenkiä enemmän kuin vaatteita (ja hetkittäin enemmän kuin miehiä):

1 ~ Kengät eivät huomauttele kun tulet kotiin kolme tuntia myöhemmin kuin lupasit, koska jäit “suustasi kiinni tutun kanssa” eli silmistäsi kiinni kenkäkauppaan.
2 ~ Kengät eivät kosta laiskotellen ja viiniä juoden vietettyä viikonloppua puristamalla ja kiristämällä, sillä jaloilla ei ole läskipäiviä.
3 ~ Kengät eivät esitä ärsyttäviä mielipiteitä asuvalintojesi käytännöllisyydestä kun haluat pukea minimekon joulukuiseen lumipyryyn, koska minkäs sille mahtaa, jos juuri silloin iskee minimekkofiilis.
4 ~ Kengät eivät koskaan ole pesussa juuri silloin kun haluaisit käyttää niitä.
5 ~ Kengät eivät hanki uusia kitaroita, vaikka entisetkään eivät mahdu asuntoon eivätkä varsinkaan soita niitä, kun yrität nukkua.

Soundtrackina kenkien ylistykselle Nick Caven ensimmäisen yhtyeen The Boys Next Doorin versio Nancy Sinatran hienosta kappaleesta These Boots Are Made for Walkin.

No, onko kymmenen vuotta myöhemmin mikään toisin? Itseasiassa on! Kenkäkokoelmani on supistunut ainakin puolella siitä mitä se aikoinaan oli. Tunnen tyylini paremmin ja olen myös entistä nirsompi, enkä huoli kaappiin edes ilmaiseksi mitään ihankivaa. Olen myös huomannut, että yksi ihminen ei ehdi käyttää kymmeniä kenkiä, vaikka kuinka haluaisi – lopulta sitä kuitenkin jumittaa suurimman osan ajasta niissä muutamissa samoissa. Nykyiset kengät mahtuvat niille osoitettuun paikkaan eikä tarvitse edes pinota. Aah.

Yhdeksän toivetta joulukuulle

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

Tuntuu, että tänä vuonna on oltu reissussa enemmän kuin kotona. Matkalaukut on käyty kotona purkamassa lähinnä pyykkäämistä varten ja pakattu sitten uudelleen. On ollut unohtumaton vauhtivuosi enkä vaihtaisi sekuntiakaan, mutta juuri nyt en haaveile mistään enempää kuin kotona olemisesta. Seuraa yhdeksän asiaa, joita odotan joulukuulta – heti kun pääsen kotiin tältä vuoden viimeiseltä reissulta.

Ennen varsinaista listaa kerrottakoon vielä, että kotiteemassa pysytään kuvissakin: loppuvuoden kovin vähäisessä valossa napatuista ruuduista löydätte poimintojani Nanson loppuvuoden loungewear-mallistosta. Kotona ei onneksi tarvitse – kuten meikä ennen teki – norkoilla nuhjuisissa vaatteissa, jotka ovat reikiensä ja kulumiensa takia saaneet potkut arkikäytöstä ja siirtyneet pahamaineiseen kategoriaan “kotivaatteet”. Ei se väärin toki ole, mutta niissä tulee vähän sellainen olo, että on itsekin nuhjuinen ja hyödytön. On paljon, paljon ihanampaa käpertyä sänkyyn, sohvalle tai keittiönpöydän ääreen kauniissa, pehmeissä vaatteissa. Niissä myös kehtaa avata oven naapurille, vastaanottaa läheisiä vieraita (meillä ei todellakaan kiskota vielä arkivaatteita päälle, jos ystävä piipahtaa aamukahdeksalta kahville) tai kipaista isoon takkiin kietoutuneena vaikka lähikaupassa.

Pehmoinen ja lämmin Lempi-neuletakki sopii kyllä paljon muuhunkin kuin kotipäivän viettoon, mutta kuten moni muukin asia, se on parhaimmillaan sohvalla glögimukin kanssa. Rakastan neuleissa tuota vaaleanharmaata väriä, se on samaan aikaan helppo ja hivenen ylellinen. 

1 ~ Laatuaikaa Juno-koiran kanssa. Tiedän, ettei Junolla ole hätää kun olemme poissa, sillä se saa olla siskonsa kanssa ja tuttujen ihmisten lellittävänä, mutta minulla on kamala ikävä! Parasta on ottaa Junon kanssa torkut: se tykkää nukahtaa joko kyljelleen rintani päälle tai pitkänä pötkönä kainalossani, kuono työnnettynä kaulakuoppaani. Uni tulee nopeasti pienen koiran tuhinaa kuunnellen.

Kivikko-yöpaidan raikas retrokuosi ja napakka trikoo tekee siitä niin mukavan, että siinä viihtyy pitkälle aamupäivään. Samasta kuosista löytyy myös housut.

2 ~ Laatuaikaa oman sohvan kanssa. Meillä on maailman ihanin sohva ja olen päässyt viettämään sen kanssa aivan liian vähän aikaa! En aio odottaa joulupyhiin asti: vuoden viimeiset työt voi aivan hyvin tehdä sohvan nurkassa, villasukat jalassa ja viltin alla. Siinä on tosin suuri riski saada koiraseuraa, jonka unituhina (kts. edellinen kohta) vaivuttaa kesken kirjoittamisen uneen.

3 ~ Riisipuuro kiinnostaa! Yleensä aloitan riisipuuron keittelyn hyvissä ajoin syksyllä (no, jos ollaan ihan rehellisiä niin vuoden ensimmäinen riisipuuro tulee keitettyä yleensä jo kesällä) mutta tällä kertaa se on jäänyt reissujen jalkoihin. Aiemmin olen tehnyt riisipuuron punaiseen maitoon, mutta tänä vuonna otan haltuun kasvimaitoversiot ja kokeilen miten kookosmaito ja kaurakerma toimivat. Löysin myös lupaavan oloisen uunipuuro-ohjeen, jota haluan testata. Onneksi Jarno ja Juno rakastavat riisipuuroa yhtä paljon kuin minä, joten en joudu syömään kaikkea yksin. (Hmm… En ole sittenkään varma onko se hyvä asia.)

4 ~ Kiireettömiä iltoja. Tämähän on kestohaave, koska oikeasti teen töitä melkein vuoden jokaisena päivänä eikä ole sellaista asiaa kuin täysin tyhjä todo-lista. Mutta joululomalla pätevät poikkeussäännöt: melkein kaikki asiat, jotka eivät valmistuneet jouluviikkoon mennessä, voivat hyvin odottaa joulun yli sinne uuden vuoden tienoille. Se tarkoittaa stressivapaita iltoja, kun työhuoneen oven voi suuremmitta tunnontuskitta sulkea ja keskittyä aivan muihin asioihin. Vanhojen kuvien järjestelyyn, parhaan riisipuuroreseptin hiomiseen, Glögin keittelyyn, koirien kanssa peuhaamiseen, elokuvien eteen nukahtamiseen. Ei sen niin väliä minkä parissa aika lopulta kuluu, tärkeintä on että sen saa viettää juuri kuten sillä hetkellä haluaa ilman pakkoa tai paineita.

Pilkut-mekko on maailman pehmein ja mukavin vaate. Jos olet vilukissa, nilkkoja hipova pitkähihainen mekko on loistava yöpaita. Itsehän suosin niitä myös päivisin, koska ei se palelu suinkaan aamuun lopu!

5 ~ Lukuhetkiä. Pakkaan optimistina aina reissuun nipun kirjoja, vaikka ennätän yleensä lukea niitä vain lentokoneessa. Kun pääsemme perille, päivät täyttyvät sen sortin seikkailuilla, ettei kirjoille jää juuri aikaa saati energiaa – uni tulee heti kun pää osuu tyynyyn. Kirjahyllyyn ja yöpöydälle onkin pinoutunut kasa kirjoja, joihin haluan uppoutua kun joulu lähestyy. Meillä ei ole virallista joululomaa, mutta veikkaan, että sähköposti ja puhelin jokatapauksessa hiljenee joulun tienoilla ja saamme ottaa vielä välipäivinäkin ihan iisisti. Viereen pieni lasi portviiniä ja vähän paljon suklaata. Ja syliin yksi tai kaksi lempieläintä.

Pilkut-pyjamaan kuuluva trikoopaita on niin järjettömän pehmeä, ettei sitä tee mieli riisua. Ollenkaan. Onneksi se on tyylikäs eikä kukaan tajua, että se on pyjama, joten siinä voi ihan huoletta viettää koko päivän.

6 ~ Sarja- ja leffamaratonit! Television katselu on meillä niin harvinaista herkkua, että kaipaan sitäkin. Haluan löhötä Jarnon kainalossa, katsoa jotain koukuttavaa sarjaa ja syödä sipsejä. Ainut ongelma on, että olemme kaikkien reissujen ja syksyn kiireiden myötä pudonneet täysin kärryiltä siitä mitä kiinnostavia, hyviä ja viihdyttäviä sarjoja tällä hetkellä on – suosituksia otetaan siis vastaan.

Pehmeästä velourista valmistettu Lahja-jakku on täydellinen vaate kotona lorvimiseen. Alla Pilkut-mekko, jossa on helmassa resori. Retrohenkinen mustavalkoinen pilkkukuosi näköjään vetoaa kaikissa mahdollisissa muodoissaan.

Pilkut-pyjamasettiin kuuluvissa housuissa viehättää rento leikkaus ja sama superpehmeä puuvilla kuin paidassakin. Koukutusvaara.

Pitkästä Talvilintu-yöpaidasta tulee mieleen joulut Lapissa sen jälkeen kun muutimme Suomeen. Ikkunoissa oli kuurankukkia, pihan pihlajat valkeassa huurteessa. Mummo lakaisi kuistilta lumet kun äiti keitteli riisipuuroa keittiössä.

7 ~ Glögikausi on alkanut ilman meitä! GRAAAH! Vahinko otetaan takaisin korkojen kera kun palaamme Suomeen. Paras glögi on se perinteinen lasipulloon pakattu, jota myydään kaikkialla. Nautimme tulikuumana, ilman höysteitä tai terästystä. Kuvassa yllä vilahtaa toinen vähän väkevämpi joulukuinen suosikkini, mausteinen portviini. Hmm… Toimisikohan tilkka portviiniä glögissä? Tätä täytyy ehkä testata.

Kaarna-mekko on ehdottomasti suosikkini tästä mallistosta! Sain mekosta mallikappaleen jo viime kesänä ja olen käyttänyt sitä sujuvasti niin kesämekkona, yöpaitana kuin himassa hengailuun. Ohut, retrohenkinen kohoraitakangas tuntuu aivan ihanalta päällä, ja rakastan myös tuota täydellistä oranssinpunaista väriä. Siitä löytyy myös tummansininen versio.

8 ~ Aion lämmittää takan ihan joka päivä. Kotonamme on ollut viime aikoina taas ihan kirotun kylmää, eikä se keskellä viimaisinta syksyä alkanut ikkunaremontti varsinaisesti auta asiaa: lasiset ruudut on korvattu väliaikaisilla muovisilla sillä aikaa kun oikeat pokat ovat tehtaalla entisöitävinä. Keskellä asuntoa sijaitsevaa takkaa käytetään siis ihan todellisesta tarpeesta ja sitä arvostavat meillä ihmisasukkaiden lisäksi myös koirat, jotka ilmestyvät aina hiilloksen eteen torkkumaan.

9 ~ Tietysti odotan myös joulua. Ankarin joulunvastustukseni hellitti joitakin vuosia sitten, kun tajusin, että joulusta on lupa tehdä itsensä näköinen ja sen saa viettää juuri sillä tavoin kuin haluaa. Olen viime vuosina viettänyt jouluja kotosalla ystävien kanssa, mutta tänä vuonna taidamme suunnata pohjoiseen äitini kotikulmille. Luvassa lumisia maisemia, joulusauna pohjoisen tähtitaivaan alla, aikaa perheen parissa ja Juno-koiran ensimmäinen matka Lappiin.

Kiinnostuneille tiedoksi, että kaikki Nanson normaalihintaiset yö- ja oloasut ovat 20% alennuksessa 10. joulukuuta asti niin verkkokaupassa kuin myymälöissä. Hyvä hetki täydentää omaa kaappia tai ostaa joululahjoja!

Lopuksi vielä tuttuun tapaan arvonta. Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi? Saat halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon keskiviikkoon 13. joulukuuta saakka, muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja lempeää joulun odotusta!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA