LOMAN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

✖ VIEQUES, PUERTO RICO

Alkavan kesän ja varsinkin lomakauden kunniaksi vuorossa loikka Karibialle! Tarkemmin sanottuna Viequesin saarelle, jossa vietimme viikon tovi sitten – tuo lumottu heppasaari on yksi lempipaikoistani koko maailmassa. Kuvien perusteella saattaa vaikuttaa siltä, että vietin aikani pääasiallisesti rapsuttaen saarella vaeltavia villihevosia, mutta teimme kyllä muutakin – kuten kuvasimme suosikkivaatteitani Nanson juuri kauppaan rantautuneista kesä- ja resort-mallistoista. Okei, saattaa olla, että rapsuttelin hevosia silloinkin.

Lemppareitani yhdistää pari asiaa. Ne ovat mustavalkoisia, äärimmäisen mukavia päällä sekä raidoissaan ja printeissään juuri sopivasti retrohenkisiä, vaikka materiaalit ja viimeistely ovatkin täysin tätä päivää. Monista vaatekappaleista tuli mieleen äitini 70-luvun kesäkuvat, menneiden vuosikymmenten resort-tunnelmat ja tropiikissa lomailevat filmitähdet. Se saattoi heijastua näihinkin otoksiin. Pitäkää kiinni penkistänne, sillä seuraa trooppinen kuvatulva.

Vietettyäni kaksi viikkoa Karibialla tämän vaatekappaleen kanssa voin kertoa, että musta Pitsiraita-mekko on kaikessa helppoudessaan ja huolettomuudessaan täydellinen kesämekko. Sen väljä leikkaus ja helman halkiot pitävät huolta siitä, että tuuletus toimii. Pienistä rei’istä syntyvä pitsi tekee mekon sataprosenttisesta puuvillasta kevyen ja ilmavan. Pidempien mekkojen ystäviä kiinnostaa ehkä tieto, että tästä löytyy myös pohjepituinen kaftaani. Vähän kaduttaa, etten pakannut sitäkin reissureppuuni.

Mustavalkoinen Isot solmut -mekko on hivenen tyttömäinen kesämekko, jonka tyköistuvaa yläosaa tasapainoittaa kevyesti levenevä, liehuva helma. Mekon varsinainen juju löytyy selästä: leveät olkaimet menevät takaa ristiin. Ihana! Tykkään silti kaikkein eniten siitä, että tässä mekossa – kuten ilahduttavan monissa muissakin Nanson kesävaatteissa – on taskut! Aah. Käsiensä krooninen taskuuntyöntäjä kiittää.

Venepääntie, sirot holkkihihat ja raikas raitakuosi saivat minut valitsemaan Nekku-paidan. Materiaali oli kuitenkin se, joka sai ihastumaan: napakka puuvilla-collegeneulos piirtää olemukselle ryhdikkään siluetin ja tekee habituksesta puetun ihan eri tavalla kuin pehmeästi valuva pellava tai ohuet puuvillapaidat. Suosittelen erityisesti, jos kaipaat kesävaatteiltasi ryhtiä etkä tykkää t-paidoistasi liian tyköistuvina ja kehon muotoja mukailevina. Voin myös kertoa, että ryhdikäs t-paita on imarteleva valinta silloin kun on syönyt lounaaksi pizzaa ja välipalaksi kolme palloa jäätelöä.

Culottes-malliset Pitsiraita-housut ovat tällä hetkellä verkkokaupasta loppu – päivitän tähän linkin, kun tilanne muuttuu! Niissä on sama kevyt reikäpitsi kuin mekossakin, väljä leikkaus ja vyötärössä kuminauha – kaikki ominaisuuksia, jotka tekevät niistä erityisen helpot rantapöksyt. Ne on helppo sujauttaa rannalla bikineiden päälle, kuivuvat nopeasti vaikka vähän kastuisivatkin eivätkä takerru hiekkaiseen tai kosteaan ihoon.

En ollut muuten aiemmin edes sovittanut culottes-mallisia housuja siinä kuvitelmassa, että pohkeen puoliväliin päättyvät lahkeet eivät imartelisi muodokkaita jalkojani, mutta olin taas kerran väärässä – nuo väljästi laskeutuvat housut saavat kintut näyttämään kapeilta ja näyttävät muutenkin hyvältä ihan kaikkien päällä päätellen siitä, että poikaystäväni rokkasi niitä ihan täysillä.

Kun oma linssilude ei ole paikalla, jostain ilmestyy tuuraaja. Charlie-koira juoksenteli omistajansa kanssa rannalla ja halusi tulla kuvaan.

Simppelissä Solmut-mekossa tykästyin retrohenkeen: se näyttää mustavalkoisine kuoseineen ja pyöreine päänteineen ihan samalta kuin kaikki äitini nuoruuskuvien kesämekot. Olen aina tykännyt hihattomista a-linjaisista mekoista ja mikä parasta, tässä on taskut. Puuvillatrikoo on pehmeä ja laadukas, on kestänyt tavallisen käytön lisäksi sen että päädyin päähänpistosta uimaan sen kanssa. Noin muuten olen kyllä tyytynyt loikoilemaan mekossani altaan äärellä enkä vedessä.

Kun ajattelen lomaa, olen mielessäni täällä, lempihotellini uima-altaalla. Muurilla kasvavissa kukissa pyörii pikkuisia mustia kolibreja, heinikossa lehahtelee sudenkorentoja ja perhosia. Ympärillä on niittyjä, joilla villihevoset laiduntavat, niittyjen takaa aukeaa viidakko. Tarvitseeko kertoa enempää? (Vastaus: kyllä todellakin tarvitsee. Lomatunnelmissa jatketaan, sillä palaan pian aiheeseen.)

Korvat hörölle nyt, jos tykkäsit Nekku-paidasta, sillä samasta napakkaasta puuvilla-collegesta ja raitakuosista löytyy myös aivan ihana hellekolttu. Olkaimeton Nekku-mekko on varsin pätevä ehdokas tämän kesän monikäyttöisimmäksi ja rennoimmaksi mekoksi. A-linjainen leikkaus on helppo ja imarteleva, sopii hyvin myös neuletakin tai takin alle tuulisempina iltoina. Leveä kuminauha pitää yläosan napakasti paikoillaan, ei onneksi tarvitse nykiä. Edestä lähtevät nauhat solmitaan niskan taakse, siten niistä saa jokainen itselleen sopivat. En osaa selittää tarkalleen miksi, mutta tässä mekossa tulee tosi kaunis olo. Ehkä siksi, että se jättää olkapäät paljaaksi ja korostaa niitä kauniisti, mutta peittää kaiken muun: on helppo ja rento olo, juuri sellainen kuin kesällä pitäisi olla.

Viihdyin rennossa raitamekossa erityisesti rannalla, se on niin superhelppo ja sen alla on helppo riisua ja pukea bikineitä. Luulenpa, että se toimii täydellisesti myös kaupungissa, kauniiden kenkien ja leveälierisen mustan hatun kaverina. Olen lähdössä kesäkuussa pidemmälle roadtripille ja ajattelin pakata mekon sinnekin mukaan, koska reitin varrelle osuu niin kaupunkeja kuin rantakohteita – ja tiedän, että mekon ryhdikäs materiaali ei rypisty rumaksi pitkien ajotuntien aikana. Monikäyttöiset vaatteet ovat parasta varsinkin matkoilla, kun mukana on niinsanotusti rajalliset vaihtoehdot.

Tuttuun tapaan vielä arvonta! Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi. Toki saat halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 28. toukokuuta saakka. Muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja lokoisaa alkukesää!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille – teitä oli valtava määrä! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

GAALA-ASU

✖ CHANIA, CRETE

Kesän helpoin lomavaate: mekko, joka ei rypisty matkalaukussa, ei purista pitkän illallisen jälkeenkään eikä vaadi asusteita, koska on itse katseenvangitsija. Joka matkalla pitää nimittäin olla yksi niinsanottu gaala-asu (Annille kiitos ilmaisusta) jonka voi kiskoa päälle ja olla sekunnissa säihkyvä. Olen liian monta kertaa löytänyt itseni ravintolasta, jossa kaikki muut kimaltavat gaala-asuissaan keinuvan jazzin tahtiin kun itse olen lompsinut sisään hiekkaisissa varvastossuissa ja aurinkorasvalta tuoksuvassa t-paidassa, jonka helmassa on reikä. Oma gaala-asu on simppeli ratkaisu, varsinkin kun se sujahtaa rullattuna matkalaukussa vaikka sandaalin sisään.

Lomakissa hengaa kanssamme aina kun muilta kiireiltään ehtii – se on nimittäin tuore äiti! Neidin nisistä näki, että sillä on jossain pennut, tänään sattumalta löysimme ne: kolme pentua, hädintuskin kolmeviikkoiset. Kävelevät vielä taapertaen, miukuvat niin pienellä äänellä että sen juuri ja juuri kuulee. Kaksi niistä ovat täsmälleen samanväriset oranssit minitiikerit kuin äitinsä, kolmas on musta, jolla on oransseja täpliä ja yksi oranssivalkoraidallinen tassu. Se on suosikkini, veisin kotiin Junon kaveriksi ellen tietäisi, että äidille tulee ikävä. Instagramin videoista löytyy videoklippejä vielä hetken, käykää kurkkimassa, jos ajatus kissanpennuista saa sydämenne sykähtämään.

Kuvat on napattu hotellimme rannalta auringonlaskun aikaan muutama päivä sitten, kun vielä paistoi aurinko – sen jälkeen tulikin vettä kuin saavista ja lämpötila laski yli kymmenen astetta. Voi keväinen Kreeta! En tajunnut ollenkaan, että olisi pitänyt gaala-asun ja sandaalien lisäksi pakata sadetakki, kumisaappaat ja paksu villapaita.

METALLINHOHTOINEN MEKKO* & OTHER STORIES
STYLESNOBIN SANDAALIT* DOTS
AHLEMIN AURINKOLASIT* TREND OPTIC
HOPEARENGAS PERNILLE CORYDON
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

5 X PAREMPI TYÖHUONE

Yhteistyössä Finnish Design Shop, sisältää arvonnan

Viimeisen vuoden aikana moni asia on muuttunut ja yksi tärkeimmistä on työni: hyppäsin toisesta yrityksestäni pois ja aloin keskittyä sataprosenttisesti toiseen. Käytännön tasolla se on tarkoittanut muun muassa sitä, että työskentelen pääasiassa kotona. En ole silti yksin: asun yhdessä miehen kanssa, joka on paitsi kumppanini, myös työparini. Työskentelemme paljon yhdessä ja niin myös työhuone on yhteinen. Onneksi on kerrankin koti, jossa on tilaa ylellisyydelle nimeltä kunnollinen työhuone! Siellä on riittävästi sekä henkistä että fyysistä liikkumatilaa meille molemmille, vaikka olemmekin sillä tavoin ärsyttäviä, että kinaa tai nokankopautuksia syntyy harvoin.

Kirjoittamisen, valokuvaamisen, sosiaalisen median ja viestinnän ympärillä pyörivä työmme on liikkuvaa: joka viikkoon mahtuu menoa ja juoksentelemme tapaamisissa, kuvauksissa ja tapahtumissa. Kuvaamme paljon myös kotona, koska tilaa ja valoa riittää ja kalusteet ovat siirreltävissä kuin studiossa konsanaan. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa työajastamme kuluu tietokoneen äärellä: käsitellen kuvia, kirjoittaen, vastaillen sähköposteihin, naputtaen tarjouksia, laatien suunnitelmia. Työtilalla ja sen kalustuksella on siis paljonkin väliä. Työuone on meidän työpaikkamme – ja tietysti erottamaton osa kotiamme, varsinkin kun se on ensimmäinen huone, johon ulko-ovelta näkyy, kun astuu eteiseen.

Työhuoneemme sisustus on ollut kuukausia niinsanotusti vaiheessa, mutta nyt se on viimein saatettu päätökseen, kiitos ajoitukseltaan osuvan yhteistyön Finnish Design Shopin kanssa. Suomalaista ja skandinaavista designia myyvä verkkokauppa on kuulunut vuosia suosikkeihini. Ei ollut siis vaikeaa löytää työhuoneeseen oikeat kalusteet, vaikka verkkokaupan valikoima onkin superlaaja. Valinnat löytyvät seuraavista kuvista. Nytpä vasta hoksasin, että tuli aika tanskalaishenkinen ja klassikkopainotteinen kalustus!

Ei ainuttakaan kotiin liittyvää kirjoitusta ilman touhukasta mäyräkoirakaksikkoa.

Kaiken kaikkiaan tärkeintä työhuoneessa on tietysti se, että siellä viihtyy: sinne täytyy tehdä mieli mennä, sen täytyy houkutella työn ääreen. Jos työtila on kyhätty jämäkalusteista jonnekin kodinhoitohuoneen perälle rikkinäisen imurin viereen, ei ole suuri ihme, jos työt eivät etene toivotulla tavalla. Muusta kodista täysin erillinen työhuone on tietysti luksusta, jota varsinkaan kalliissa kaupunkineliöissä asuvilla ei välttämättä ole – ei ollut minullakaan koskaan aiemmin. Uskon silti, että pienestäkin työnurkkauksesta saa viihtyisän ja sen myötä toimivan, kun kalustaa sen kauniisti. Viihtyvyyden kannalta olennaisiksi asioiksi ovat osoittautuneet meidän kokemuksen perusteella seuraavat asiat.

Vitran Eames-tuolit ovat saaneet lämmikkeekseen mustat lampaantaljat.

Hyvät työtuolit. Ne ovat kaikkein tärkeintä! Puhun kokemuksesta: olemme nimittäin lyhyessä ajassa käyneet läpi useamman umpisurkeaksi osoittautuneen vaihtoehdon. Työhuoneessa oli ensin vanhat koulutuolit, jotka olivat aivan liian kovat ja kiikkerät pitkään tai oikeastaan edes lyhyeen istumiseen. Pienet ja sirot vintagetuolit löysivät itselleen uuden kodin (eivät varmaankaan päätyneet työhuoneeseen) ja niiden tilalle hankimme vanhat wieniläistuolit, joissa oli käsinojat. Ne näyttivät ihanalta ja tilavilta ja tuntuivatkin hetken hyvältä, mutta niiden puiset selkänojat olivat aivan väärällä korkeudella ja alkoivat porautua selkään muutaman tunnin jälkeen. Siirsimme ne siis kotona toisiin tehtäviin ja naureskelimme, että kolmas kerta toden sanoo. Halusimme viimein tuolit, jotka olisivat sekä ehdottoman käytännölliset että kauniit. Vitran vuonna 1950 syntyneet Eames-tuolit olivat tarkoitukseen täydelliset: ne ovat yksinkertaisesti pirun tyylikkäät ja hyvät tuolit, joissa jaksaa puutumatta istua pitkiäkin työpäiviä. Tuolit ovat olleet viime vuosina (tai no, aina) sisustuslehtien vakiokamaa, mutta niillä on maaginen kyky muuntautua luontevasti monenlaisiin tiloihin – meillä ne näyttävät ihan meiltä eikä miltään muulta. Klassikot ovat klassikoita varmaankin ihan syystä. Nämäkin monikäyttöiset tuolit ovat melkein 70-vuotisen historiansa aikana osoittaneet, että ne kestävät sekä aikaa että käyttöä.

Tarpeeksi tilava työpöytä. Ajattelin ennen, että mikä tahansa pöytä passaa tarkoitukseen, mutta sittemmin olen oivaltanut, että pöytä on heti tuolien jälkeen työtilan kaikkein käytetyin ja tärkein kaluste. Kyllä sellaiseen voi vähän sijoittaa. Meilllä oli työhuoneessa aiemmin Mikolta hankittu vanha musta pöytä, joka oli vähän liian korkea, aivan liian pieni ja kaiken lisäksi vähän kiikkerä, sillä pöytälevy oli tehty useammasta palasta. Kaunis se on, mutta turhan epäkäytännöllinen tilaan, jonka tärkein tehtävä on helpottaa työntekoa eikä vaikeuttaa sitä.

Uudeksi pöydäksi valikoitui tanskalaisen Hayn Loop. Sen ääreen mahdumme molemmat tietokoneinemme, piirtopöytinemme ja sinne sun tänne levittäytyvine papereinemme. En tajua sisustuskuvia, joissa työpöydillä lepää vain läppäri ja kahvikuppi – onko jollain teistä oikeasti sen näköinen työpöytä? Jos on, voisitko ilmoittautua, haluan tietää miten teet sen! Meidän pöytä on aina täynnä keskeneräisiä projekteja, omaa hetkeään odottavia paperihommia, muistilappuja, numeroita joihin pitää soittaa. Niitä kahvikuppejakin on yleensä ainakin neljä, jokaisessa niistä eri jäähtymisen vaiheessa olevat kahvinjämät.

Mutta takaisin pöytään: on ihanaa, kun kerrankin mahtuu levittäytymään! Toisessa päässä voi olla käynnissä kuittisirkus ja toiseen päähän mahtuu silti naputtelemaan tietokonetta. Lisäksi rakastan sen moderneja pukkijalkoja ja mattapintaista, pehmeän näköistä pintaa. Se imee valon eikä heijasta sitä, vaikutelmasta tulee levollinen ja rauhoittava.

Hyvä valo. Me olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että ihaninta on luonnonvalo, mutta näillä leveysasteilla ei voi rakentaa inspiraatiota sen varaan – muuten jää hommat hoitamatta kaikkina niiden vuoden- ja vuorokaudenaikoina, kun luonnonvaloa ei yksinkertaisesti ole. Ei auta kuin pohtia mitkä valaisimet olisivat paras mahdollinen kakkosvaihtoehto. Eikä se niin harmita muutenkaan – ovathan tunnelmallisesti valaistut huoneet kuitenkin parasta mitä on silloin kun ulkona on hämärää.

Kattoon saimme maailman kauneimman valaisimen, Tom Dixonin mallistosta kaunottaren nimeltä Beat Light Fat. Mattamusta metallikupu sopii täydellisesti mattapintaiseen pöytään. Kuparinhohtoinen sisus luo koko pöydän ylle taianomaisen tunnelman, joka tekee huoneesta kutsuvan, mutta ei yksinään riitä valaisemaan pöytää, jos siellä pitää nähdä muutakin kuin tietokoneen ruudun.

Kohdevalaisimina meillä toimivatkin Luxon L-1 -arkkitehtivalaisimet. Jac Jacobsenin vuonna 1937 suunnittelemat valaisimet on aikoinaan hankittu Finnish Design Shopin valikoimista, josta ne onneksi löytyvät yhä, sillä tämä 90 vuotta vanha malli voidaan mielestäni tässä vaiheessa julistaa kuolemattomaksi. Äärimmäisen käytännölliset mustat valaisimet ovat kulkeneet mukana jo vuosia enkä aio luopua niistä koskaan. Ovat palvelleet meillä niin yöpöydän valaisimina sängyn vieressä, keittiötasolla kuin olohuoneen ikkunalaudalla. Nyt ne saivat kyllä vakipaikan työhuoneesta, kun viimein on pöytä, johon ne molemmat mahtuvat.

Todella iso plussa on, jos työhuoneeseen mahtuu myös luovaan lorvimiseen omistettu paikka, kuten sohva. Meidän työhuoneessa sellainen on, sillä emme myyneet vanhaa kirppissohvaa pois silloin kun olohuoneeseemme muutti uusi, vaan siirsimme sen työhuoneen ikkunan alle. Alunperin ajatus ehkä oli, että koirilla olisi työhuoneessakin paikka jossa hengata, mutta on tainnut käydä vähän niin, että me hengaamme siellä vähintään yhtä paljon. Siitä on tullut meidän palaverisohva, koska kyllä, meidänkin kahden hengen tiimi pitää palavereita. Valitettavasti palaverisohva on melko ruma, mutta olemme peittäneet sen pellavapeitolla, joka naamioi siitä ihan siedettävän. Jos hankimme joskus sen tilalle uuden, tiedän jo minkä haluaisin. (Viiden pisteen vihje: se on vaaleanpunainen ja löytyy Finnish Design Shopin sohvavalikoimasta.)

Työhuoneessa pitää ehdottomasti olla jotain inspiroivaa. Onkin omista kiinnostuksen kohteista ja työstä kiinni mikä ketäkin kutkuttaa – mieltä kutittelevista kuvista koottu inspiraatiotaulu, levyhylly, vaihtuva taidenäyttely, ikkunalaudalle pinotut lempikirjat… Meille se oli maailmankartta, sillä tämä vuosi on matkavuosi ja edessä on monenlaista reissua maailman eri kolkkiin. Halusimme mahdollisimman suuren maailmankartan, jonka avulla voisimme tutkia reittejämme ja muutenkin hahmottaa paremmin tätä palloa, jolla elämme. Löysimme sopivankokoisen lopulta vähän sattuman kaupalla jostain ulkomailta. Tarpeeksi suuria ripustuksia ei löytynyt mistään valmiina, joten Jarno rakensi ja maalasi ne itse.

Vielä muutama pikkujuttu, joilla työhuoneesta saa ihanamman, olipa käytettävissä oleva tila sitten pieni tai iso.

  • Sijoita pöydälle huumaavan hyvältä tuoksuva käsivoide, saat työpäivääsi ripauksen luksusta.
  • Tuuleta tila joka aamu ennen kuin avaat tietokoneen, raitis ilma saa ajatukset liikkeelle.
  • Kosteuttava kasvosuihke virkistää ruudun kuivattaman ihon lisäksi myös näytön äärellä kangistuneen mielen.
  • Kynttilöitä saa polttaa myös työhuoneessa! Pidän pöydällä yhtä vähän liian kallista tuoksukynttilää, jonka sytytän silloin kun kello kolkuttaa seitsemää ja haluaisin jo lyödä tietokoneen kiinni, mutta dedis painaa ja pakko jatkaa. Kynttilästä tulee hyvä mieli, joka auttaa jaksamaan – ja se on minusta aika hyvin yhdeltä kynttilältä.

  • Kynäpurkki, jossa on vain hyviä kyniä! HEITÄ HETI POIS kaikki ne viimeisiään vetelevät kynät, jotka aiheuttavat pelkkää mustesuttua ja raivoa!
  • Kaunis muistilehtiö, jota säilytetään tietokoneen vieressä. En käytä enää paperista kalenteria, vaikka vannoin vuositolkulla sen nimeen. Tarvitsen silti jotain paperista, johon kirjoittaa ihan oikealla kynällä. Muistilehtiöön kirjaan puolikkaita ajatuksenpätkiä, listoja, toiveita ja pitkän tähtäimen suunnitelmia. Olen ollut havaitsevinani, että niistä tulee helpommin todellisuutta, kun ne on kirjoitettu omin käsin paperille. Siinä on vaan jotain sellaista taikaa.

  • Kaiutin on loistava sijoitus, jos kuuntelee työhuoneessa paljon musiikkia kuten me. Liian moni kuuntelee musiikkia nykyisin tietokoneen kaiuttimista, joka on häpeällistä sekä musiikin tekijälle että kuuntelijalle. Meillä on ikkunalaudalla pieni kaiutin, johon musiikki yhdistyy langattomasti tietokoneelta. Käytämme myös kuulokkeita niihin hetkiin, kun haluaa eristäytyä kokonaan omiin maailmoihin tai toisella on vaikkapa vieraita.
  • Jotain vihreää ja elävää, sillä kasvit puhdistavat huoneilmaa, raikastavat tunnelmaa ja tuplaavat viihtyvyyden. Meillä on työhuoneen nurkassa kolme kentianpalmua eli oikeastaan kokonainen pikkuviidakko. Jos et ole tunnettu viherpeukalon taidoistasi, valitse kaktus tai mehikasvi, joka selviää niukalla kastelulla.

Siinäpä se. Mutta mitäs tuumaatte työhuoneesta? Aivan valmis se ei toki vielä ole ja tuskin tulee koskaan ihan valmis olemaankaan. Seinille ainakin on tarkoitus ripustaa valokuvia, sohvan haluaisin päivittää muutamalla pehmeällä tyynyllä ja voi olla, että huoneen järjestyskin vielä elää. Sen näkee sitten, mutta onpahan nyt tärkeimmät kalusteet päivitetty tasolle, joka taatusti kestää niin aikaa, käyttöä kuin katsetta. Mikä tärkeintä: työhuoneeseen tekee mieli mennä aamuisin. Tila inspiroi eikä lannista. Työt rullaavat, ajatus kulkee ja ideoilla on tilaa muhia. Millaisen työtilan haluaisitte muuten itse?

Seuraavaksi arvonta! Kommentoineiden kesken arvotaan 200 euron lahjakortti Finnish Design Shopiin. Skabakysymys saattaa aiheuttaa valinnanvaikeutta: kerro nimittäin mitä hankkisit Finnish Design Shopista, jos voittaisit?  Muista sähköpostiosoite! Arvontaan ehtii osallistua torstaihin 25. toukokuuta mennessä. Arpaonnea ja iloa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA