PARKA PELASTAA KEVÄÄN

Kukaan ei varmasti halua kuulla yksityiskohtia viikonlopustamme, jonka vietimme sairastellen yhdessä ystävien kanssa. (Kyllä, minäkin sain taudin, tietysti sain!) Tyydyn siis toteamaan, että ystävyys kestää kaiken, perhe on päässyt pienen lentolippusäädön jälkeen palaamaan kotiinsa ja olemme kaikki yhtä onnellisia siitä, että pääsiäinen on lusittu. Ensi kerralla paremmalla onnella. Kaikki maailman sympatia teille lapsiperheille, jotka selviätte vastaavasta rumbasta pahimmillaan monta kertaa vuodessa! En todellakaan tiedä miten teette sen.

Täällä vasta toivutaan eikä tosiaankaan kiipeillä kallioilla, kuvat ovat siis viime viikolta kun olimme vielä tolpillamme. Koleat kevätpäivät eivät varsinaisesti ole suosikkejani ulkoiluun, mutta koiranomistajalta ei aina kysellä mielipiteitä – onneksi hyvät varusteet pelastavat paljon. Filippa K:n uusi Hunter Parka kuuluu suosikkikategoriaani vaatteet, jotka ovat sekä kauniit että käytännölliset. Myrskypilven värinen parka pitää tuulen ja sateen loitolla, molempia piisaa tähän aikaan vuodesta (tai ollaanpa rehellisiä, Suomessa ympäri vuoden). Vuorikin löytyy vaan ei kovin paksu, puen siis alle villapaidan niin kauan kun lämpötilat huitelevat nollan tuntumassa. Väljässä takissa on kiristysnyörit, mutta itse tykkään, että se on reteimmillään juuri noin, a-linjaisena laskeutuva palttoona joka pitää sään ulkopuolella ja meitsin kuivana.

Kaivopuiston kalliot ovat vielä harmaat ja hyiset. Kahden viikon päästä on vappu ja sehän tietää helsinkiläiseen tapaan joko toukokuista yllätyshellettä tai perinteistä vappusäätä, siis räntää. Ainakin olen varustautunut. Takki on mitoitettu sillä tavoin nerokkaasti, että sen alle mahtuu helposti koira, poikaystävä, skumppapullo ja eväskorillinen toast skagenia.

PARKA* FILIPPA K
STYLESNOBIN SAAPPAAT* DOTS
VILLAPIPO SAMUJI
*SAATU

Kerrankin jossain on muuten ymmärretty, että hupun pitää olla iso. Parkan (irroitettavaan!) jättihuppuun mahtuu tarvittaessa sekä muhkea pipo että holtittomasti kasvava tukka. Kiitos muodin jumalat, kiitos Filippa K. Muille isotukkaisille ja isoja pipoja suosiville tiedoksi, että takki löytyy tällä hetkellä merkin kevätmallistosta mm. Aleksanterinkadun myymälästä – nopeat syövät hitaat.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

ELOKUUTA ODOTELLESSA

Yllätin itseni juuri ilahtumasta uutisesta, että Lana Del Rey nousee elokuussa Flow Festivalin lavalle. Mielipiteeni Lanasta vaihtelee vähä väliä enkä nykymusiikin suosikkiartistejani kysyttäessä tulisi takuulla maininneeksi häntä, mutta niin ne kappaleet vaan näyttävät kiikkuvan Spotifyn soittolistoillani vuodesta toiseen. Jokin siinä menneiden vuosikymmenten loistoa kanavoivassa melankoliassa vetoaa, vaikka raukea huokailu alkaa pidempään kuunnellessa ottaa päähän. Elokuisen keikan kunniaksi ihan pieni Lana-kimara ja sen joukossa myös maistiaisia ja teaseria tulevalta Lust For Life -albumilta, joka ilmestyy tiettävästi pian.






LANA DEL REY

KUKKIA JA KÄRSIMYSNÄYTELMÄ

Sunnuntai-iltaa ruudun sille puolen! Kävin juuri viikonlopun aikana kertyneitä kuvia läpi kamerasta ja suurimmassa osassa sataa lunta – ehkäpä siksi silmä tarttuikin ensimmäisenä näihin valoa vuotaviin kukkakuviin. Älkää tosin antako niiden kesäisen tunnelman hämätä, ei nimittäin mennyt kuin puolisen tuntia niin ajelimme aurinkoisella moottoritiellä suoraan lumipyryyn. Jokakeväistä suomalaista surrealismia parhaimmillaan.

Kipaisimme eilen kukkakauppaan ostamaan multaa, sillä kotihortonomi on ollut huolissaan hitusen riutuvista kentiapalmuistamme. Vaeltelin kukkaloiston keskellä ja pohdiskelin tulisiko tänä vuonna vihdoin se kesä, kun saamme aikaiseksi pistää parvekkeelle muutakin kuin penkin? En sitten tiedä meneekö hätiköimisen puolelle, vasta kaksi vuottahan tässä on asuttu.

Aina voi varmuuden vuoksi vähän spekuloida: istuttaisiko parvekkeelle pelkkää vihreää, vaikka muratteja tai jotain pikkuisia puita? Oliivitarha olisi ihana, mutta en tiedä kuinka viisasta on hankkia lisää oliivipuita ennen kuin se olohuoneessamme majaileva kaksikko on virallisesti elvytetty takaisin elävien kirjoihin. Yksi teistä kysyikin niiden voinnista: toinen virkosi pienen talviunen jälkeen ja alkoi tyytyväisenä kasvattaa uusia lehtiä, mutta toinen hoippuu yhä kuoleman partaalla. Pidämme sille motivaatiopuheita, joista ei ole ollut mainittavaa hyötyä – ehkä hortonomi voisi valaa siihen elämänhalua laulamalla.

Toisaalta parvekkeen voisi täyttää kukkivilla lajikkeilla, kuten hennon vaaleanpunaisella hortensialla tai näillä pöyhkeän pinkeillä leinikeillä, jotka – toisin kuin ujostelevat hortensiat – ovat täysin tietoisia viehätysvoimastaan. Tekisi ehkä mieli istuttaa koko parveke täyteen yhtä kukkaa, tai vaihtoehtoisesti sijoittaa sinne vähän kaikkea ja tehdä siitä villi ja rönsyilevä minipuutarha.

Juno-koira ei oikein kukista välitä, kun ne eivät maistu miltään. Sen sijaan tomaattipensaat kiinnostivat ja tiedän kyllä miksi – kirsikkatomaatit nimittäin maistuvat mäyräkoirille. Luna-siskon rikosrekisteriin onkin merkitty se yksi pentukesä, kun neiti pisteli poskeensa parvekkeelle istutettujen pensaiden pikkutomaatit sitä mukaan kun ne kypsyivät  auringossa makeiksi ja meheviksi. Muille ei tainnut jäädä yhtään.

Toivottavasti teidän pitkä viikonloppu on sujunut tähän mennessä rennosti! Meillä on ollut vähän erilainen pääsiäinen. Ulkomailla asuva ystävä perheineen on viettänyt viime päivät luonamme ja on ollut ihanaa, mutta sitten tuli kipeäksi yksi lapsi ja heti perään seuraava. Tänään alkoi sairastaa myös perheen toinen aikuinen ja kolme tuntia myöhemmin kaatui kotihortonomi. Ei tarvitse olla ennustaja aavistaakseen, että ihan kohta on minun vuoroni. Naputtelenkin tässä niitä rästitöitä (ja pesen urakalla pyykkiä) kilpajuoksuna kelloa vastaan, että ehtisin saada mahdollisimman paljon valmiiksi ennen kuin tuo ilmeisen äkäinen tauti kaataa minutkin sängynpohjalle. Toivottakaa onnea.

PHOTOS BY STELLA HARASEK