KEVÄÄN VALOA

Nappasin ennen lähtöämme kotoa nipun kuvia ihan siitä ilosta, että valoa oli vielä iltapäivälläkin. Joka vuosi pitenevät päivät tuntuvat pieneltä – välillä isoltakin – ihmeeltä. Ruutuihin osui muutamia viimeaikaisia lempiasioita, kuten vanha pianojakkara, joka palvelee tällä hetkellä yöpöytänä, ystävän tekemä maalaus jonka hankin vasta sängyn ylle, Balmuirin hiilenmustat lakanat* (jotka näyttävät ihanilta, kun niitä sekoittelee huolettomasti harmaisiin ja valkoisiin lakanoihin) ja ranskalaiset tulppaanit, jotka riiputtivat raskaita päitään kohti keittiönpöytää. Mutta kertokaapa – miksi tuo oliivipuu pudottelee yhtäkkiä lehtiään? Olen kyllä kuullut, että oliivipuut talvehtivat, mutta tuliko olohuoneemme oliivitarhalle tosiaan talvi kesken maaliskuun?

Lisää sisustusasiaa luvassa pian, sillä olemme viimein ehtineet ihan urakalla edistää sitä. Ainahan kotona on ollut viihtyisää, mutta vihdoin alkaa tuntua siltä, että nurkat näyttävät suunnilleen siltä kuin haluaisimme.

PHOTOS BY STELLA HARASEK
*THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS

TATA HARPERIN TOP10

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää alennuskoodin

Kylpyhuoneessani on jatkuvasti meneillään jokin ihana ihmiskoe. Viimeksi sain Naturellelta kokeiluun liudan kulttimerkki Tatan Harperin ihonhoitotuotteita, joista suurin osa oli minulle uusia tuttavuuksia. Amerikkalainen luonnonkosmetiikkasarja onkin ollut alkuvuoden hitti. Pakkasin purnukat mukaan myös matkalle Kap Verdelle, josta nappasimme nämä kuvat. Kelasin, että lomamatkalla saa sarjan tuotteisiin hyvän tuntuman, sitäpaitsi päiväntasaajalla sijaitsevalla saarella oli kuvausta ajatellen tarjolla huomattavasti enemmän valoa kuin tammikuisessa Helsingissä.

Viime vuosina on tullut testattua monia luonnonkosmetiikkamerkkejä, joista olen tykännyt varsin monista – peilikaapistani löytyykin nykyisin lähes pelkästään luonnonkosmetiikkaa. Tata Harper on ehdottomasti noussut yhdeksi suosikikseni ihan siitä syystä, että tuotteista oikeastaan kaikki testaamani ovat osoittautuneet tosi tehokkaiksi ja niitä on aivan ihanaa käyttää. Eipä siihen suosikkilistalle pääsyyn paljoa muuta tarvitakaan.

Olen tässä miettinyt, että Tata Harper on luksusluomumerkeistä varmaan se, joka on eniten synteettiseen kosmetiikkaan tottuneiden mieleen: tuotteet ovat todella teknisiä eikä niistä tule ensimmäisenä mieleen luomu, vaikka ne ovatkin sataprosenttisen luonnolliset, ekologiset, eettiset ja suurimmaksi osaksi vielä vegaanisetkin. Tuotteissa on jotain samankaltaista kuin kalleimmissa selektiivisissä kosmetiikkamerkeissä: seerumit ja voiteet ovat koostumukseltaan kevyitä, imeytyvät pikavauhtia ja jättävät ihon kuulaaksi. Öljyt ja balmit tuntuvat ylellisiltä, tuoksut ovat syviä ja hienovaraisia. Jos luonnonkosmetiikka kiinnostaa, mutta vielä vähän epäilyttää, sanoisin että Tatan tuotteista on helppoa lähteä liikkeelle.

Tata haluaa pitää tuotantoprosessin omissa käsissään ja valtaosa merkin raaka-aineista viljellään Vermontissa samalla tilalla, jolla tuotteet valmistetaan. Tuotteiden ainesosalistat kestävät siis kriittisen tarkastelun eikä oikeastaan ole ihme, että niiden teho myös näkyy ihosta. Tatan tuotteista suurin osa sopii lähes kaikille ihotyypeille, mutta erityisen lämpimästi niitä on helppo suositella erityisesti kolmenkymmenen rajapyykin ohittaneelle iholle, joka kaipaa kosteutuksen lisäksi kiinteytystä, kohotusta ja lisää kimmoisuutta. Kyllä, kyllä ja kyllä!

Omista suosikeista kertoessa on melkeinpä pakko aloittaa seerumeista – kuten alfalfauutteen antioksidantteja sisältävästä Replenishing Nutrient Complex -öljyseerumista. Ravitseva seerumi on täydellinen kuivalle, ikääntyvälle tai vaurioituneelle iholle, joka kaipaa elinvoimaa, kiinteyttä ja heleyttä. Voin kokemuksesta kertoa, että pelastaa naaman myös viinin äärellä valvotun illan tai unettoman yön jälkeen. Seerumin syvä tuoksu tulee tiettävästi Rose Otto -ruusuöljystä, mutta minusta tuoksu on ihanalla tavalla juureva, melkein maskuliininen. Paljon plussaa siitä, ettei kevyt seerumi jätä ihoa öljyiseksi, vaan imeytyy nopeasti ja tekee ihosta terveen ja kimmoisan näköisen.

Suosikkilistalta löytyy toinenkin seerumi. Muistattekin ehkä, että kirjoitin Tata Harperin Supernatural Collection -sarjan tehoseerumeista joku tovi sitten? Superkolmikko on supertehokas, mutta teho tuntuu hinnassakin. Hitusen edullisemmasta hintakategoriasta löytyy ylläolevassa kuvassa keskellä keikistelevä kollageeniseerumi nimeltä Rejuvenating Serum – moniottelija, joka vahvistaa ihon elinvoimaa ja vähentää juonteita yhteensä seitsemän eri anti-aging-ainesosan voimalla. Hyaluronihappoa, antioksidantteja ja vitamiineja sisältävä hoitoseerumi on täydellinen aamutuote ja toimii ihanasti meikin alla, sillä se jättää ihon hehkuvaksi ja kimmoisaksi. Raikas tuoksu. Koukuttaa siinä missä nuo kalliimmat sisarensakin, joten omalla vastuulla kokeilemaan.

Jos kuulut niihin, joiden mielestä kasvoille ei voi tuoda liikaa kirkkautta ja valoa, tykkäät aivan varmasti tästä kaksikosta: silmänympärysvoide Illuminating Eye Cream ja kosteusvoide Illuminating Moisturizer hohtavat sisältämänsä aidon timanttipölyn ansiosta. Surrealistista, mutta totta. Silmänympärysvoide kirkastaa silmänaluset sekunnissa ja tasoittaa samalla hiukan ihonsävyä – voisin kuvitella että kesällä ei välttämättä tarvitsekaan sen lisäksi erillistä peitevoidetta.

Kokeilin kämmenselkään, kyllä hohtaa.

Kosteusvoiteella on sama välittömästi kirkastava vaikutus, lisäksi sen sisältämä hyaluronihappo tuo iholle kimmoisuutta ja nostetta. Täydelliset tuotteet talven lannistaman ihon pelastamiseen, varsinkin jos tuntuu siltä, että päivä päivältä lisääntyvä valo on peilikuvalle vähän turhan raaka. Nämä timantit todellakin ovat tytön paras ystävä.

Uudistava puhdistusvoide Regenerating Cleanser on laiskan lempiputsari, sillä sen sisältämä aprikoosin siemenjauhe kuorii ihoa kevyesti samalla kun puhdistaa. Greippi ja neroliöljy raikastavat, tasapainottavat ja tuottavat raikkaan tuoksun, johon jää koukkuun. Ihana, ihana tuote.

Huumaava tuoksu löytyy myös Hydrating Floral Essence -kasvosuihkeesta, joka on kuulemma yksi sarjan rakastetuimmista tuotteista – enkä ihmettele yhtään miksi. Olen kantanut tuota pientä, mutta suhteellisen painavaa lasipulloa mukana parillakin matkalla, koska kevyt ja kukkainen suihke sopii aivan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin: ihon tasapainottamiseen puhdistuksen jälkeen, kasvojen virkistämiseen ja meikin freesaamiseen päivän mittaan, ehkäisemään kuivumista ja kiristystä lennon aikana, kosteuttamiseen helteessä… You name it. Suihke jopa kaunistaa, sillä sen sisältämä taikapähkinäuute (lumoava nimi) kiinteyttää, supistaa ihohuokosia ja vähentää punakkuutta. Siitä huumaavasta tuoksusta vielä: se koostuu ruususta, appelsiinikukasta ja laventelista.


Tata Harperilla on varsin kattava valikoima erilaisia naamioita, joista oma ehdoton suosikkini on kirkastava naamio nimeltä Resurfacing Mask. Sen heleyttävä vaikutus tekee siitä täydellisen pelastajan harmaalle talvinaamalle, mutta sen kosteuttavien ja ihon punoitusta rauhoittavien ainesosien ansiosta se on loistotuote myös auringon paahtaman ihon hellimiseen, kuten viime syksynä Balilla totesin. Naamiosta löytyy muuten myös limited edition -hunajaversio, jota en ole kokeillut, mutta kuulostaa aivan ihanalta.

Naamioista puheenollen, kunniamaininnan ansaitsee myös superkosteuttava Moisturizing Mask -hoitonaamio, joka jätetään vaikuttamaan yön yli. Kuivan ihon täsmätuote, eikä muuten tahmaa tyynyliinaa.

Tykkään kovasti Tata Harperin vartalotuotteista, ne ovat ylellisiä ja todella riittoisia. Lasipurnukat ovat suuret ja painavat, joten en välttämättä suosittele näiden pakkaamista matkalle mukaan, vaikka itse kannoinkin ne Afrikkaan asti. Smoothing Body Scrub on paksu kuorintavoide, jonka rakeet poistavat tehokkaasti mutta hellästi kuollutta ihosolukkoa ja arganöljy jättää ihon pehmeäksi. Tummasta koostumuksesta tulee mieleen merilevä, mutta oikeasti se sisältää himalajan- ja havaijinsuolaa, aprikoosisiemenjauhetta, karpaloa ja luomusokeria. Hehkuvan ihon täsmätuote, ehdoton kesään tai ennen matkaa aurinkoon.

Redefining Body Balm on syväkosteuttava ja kiinteyttävä balsami, joka sisältää shea-, kookos- ja mangovoita (jep, joka kerta tekee mieli maistaa). Lempeä, paksu balsami jättää ihon napakaksi ja kosteutetuksi – ja häivyttää myös raskausarpia! Sopii siis odottaville äideille, mutta myös meille muille, joilla on muuten vain arpia vähän siellä sun täällä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, suosikkilistaltani löytyy Revitalizing Body Oil -vartaloöljy, joka elvyttää, virkistää ja rauhoittaa kuivaa ihoa. Tälle on talvikuukausina totisesti riittänyt käyttöä, kun tuntuu, että erityisesti jaloista hilseilee iho irti. Rakastan öljyn syvää, sitruksista tuoksua ja sitä, ettei se jää lillumaan iholle, vaan imeytyy heti. Kaikkien kärsivällisyys ei vaan riitä vartin odotteluun ennen kuin voi pukea vaatteita päälle, joten onneksi on olemassa öljyjä, jotka sopivat kärsimättömillekin.

Jos Tata Harper kiinnostaa, nyt on loistohetki kokeilla tai täydentää peilikaapin varustusta, sillä kaikista sarjan tuotteista irtoaa 15% alennus maaliskuun loppuun asti koodilla STELLA sekä verkkokaupassa että Naturellen kivijalkamyymälässä osoitteessa Bulevardi 24. Varsinkin noissa hiukan hintavimmissa tuotteissa alennus on tuntuva!

Onko Tata Harper teille entuudestaan tuttu? Jos, niin löytyykö suosikkeja? Itsehän haluaisin seuraavaksi kokeilla valikoimaan vastaikään liittynyttä silmänympärysnaamiota, joka poistaa turvotusta ja väsymystä silmien ympäriltä. Olisin varsinkin kuluneen viikon kiireiden jäljiltä oiva koekaniini.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

SUNDAY MORNING

Viikonloppuaamuun passeli poiminta klassikkosarjasta: The Velvet Undergroundin vuonna 1967 julkaistun debyyttialbumin ensimmäinen kappale. Lou Reed ja John Cale kirjoittivat kappaleen jonain sunnuntaisena aamuna ja teeman tarjosi tarinan mukaan Andy Warhol: “Andy said, ‘Why don’t you just make it a song about paranoia?’ I thought that was great so I came up with ‘Watch out, the world’s behind you, there’s always someone watching you,’ which I feel is the ultimate paranoid statement in that the world cares enough to watch you.


THE VELVET UNDERGROUND – SUNDAY MORNING

TÄSTÄ TULEE SEIKKAILUN VUOSI

Pari vuotta sitten kyllästyin siihen, että silloinen työni oli pitänyt minut monta vuotta aivan liian kiinni Helsingissä. Päätin, että tahdon matkustaa enemmän ja hankin kaksi mustaa alumiinista matkalaukkua, pienen ja ison, merkiksi maailmankaikkeudelle, että olen valmis. Niin totta, että kannattaa miettiä tarkasti mitä universumilta tilailee – ne toiveet saattavat kun saattavatkin toteutua. Sattumiin en usko, vaan siihen, että kun päättää mitä haluaa, uskaltaa tavoitella sitä ja puhua siitä ääneen, alkaa alitajuisesti tehdä valintoja, jotka johtavat toivottuun lopputulokseen. Ihmisillä on taipumus vetää puoleensa juuri niitä asioita, joita ajattelee. En pidä vetovoiman lakia minään kaikenkattavana maailmanselitysteoriana, mutta monissa asioissa elämässäni se on osoittanut olevansa enemmän totta kuin mikään muu.

Kuvat ovat alkuvuoden Kap Verden reissulta, josta saimme monta uutta karvaista ystävää.

Olen ennenkin tehnyt yhteistyötä momondon kanssa ja ollut siitä enemmän kuin mielissäni, sillä olen viime vuosina metsästänyt ja varannut suurimman osan matkoistani juurikin momondon kautta. momondo on maksuton matkahakusivusto, jonka kautta on superhelppoa etsiä lentoja, hotellihuoneita ja vuokra-autoja. momondo ei siis itse myy mitään, vaan tarjoaa vaivattoman tavan vertailla vaihtoehtoja ja hintoja ja löytää parhaat diilit erilaisten palveluntarjoajien kautta.

Olinkin loikata ilosta kattoon, kun momondo valitsi minut ja Jarnon vuoden 2017 lähettiläikseen. momondo tulee toisinsanoen olemaan mukana monissa matkaseikkailuissa, joita olemme tälle vuodelle suunnitelleet – myös juuri alkaneessa Karibian valloituksessa. Aavistinkin, että tästä tulee ihan mahtava vuosi!

Muiden pohjoismaiden momondo ambassadorit tapaamme muutaman viikon päästä, kun matkustamme Kööpenhaminaan visiitille momondon pääkonttorille. Suomesta valittiin meidän lisäksemme muitakin, nimittäin Aamukahvilla-blogia kirjoittava Henriikka ja Urbaani Viidakkoseikkailijatar Laura. Huippuseurassa siis ollaan! Somesta seikkailujamme voi seurata yhteisellä hashtagilla #momondoambassador, jonka alle alkaa kohta tippua kuvamateriaalia. Kaikkien Suomen lähettiläiden haastattelut voitte lukea momondon sivuilta, meidän vastauksemme ajattelin jakaa vielä tässäkin.

Kertokaa itsestänne muutamalla lauseella.

Olemme taiteilijasieluinen pariskunta, jota yhdistää moni asia: rakastamme musiikkia, matkustamista ja vapaata elämäntapaa, jossa työ ja vapaa-aika sulautuvat toisiinsa. Työksemme valokuvaamme ja kirjoitamme, molemmilla meistä on myös blogit. Asumme tällä hetkellä Helsingissä, mutta haaveilemme kodista tai kakkosasunnosta jossain lämpimämmässä paikassa.

Millaisia olette matkailijoina?

Olemme rentoja ja seikkailunhaluisia reissaajia, joita ei kiinnosta nähtävyydet ollenkaan niin paljon kuin paikallinen arki, ruoka ja ihmiset. Kohtaamiset, kokemukset ja spontaanit käänteet kiinnostavat, samoin kontrastit: vaatimattomalla telttamajoituksella ja viiden tähden hotellilla on molemmilla aikansa ja paikkansa. Olemme molemmat esteetikkoja, kamera kulkee mukana kaikkialla. Reppuun mahtuu kaikki mitä tarvitaan, löydämme pienen palan kotia joka puolelta maailmaa.

Mitkä ovat olleet unohtumattomimpia matkakokemuksianne?

Yhteisten reissujemme hulluimpia hetkiä oli varmasti se, kun olimme aamutuimaan ratsastamassa afrikkalaisella saarella ja päädyimme hevosten kanssa uimaan valtavaan aallokkoon. Monet muutkin matkojen kohokohdat liittyvät hevosiin, kuten Vieques-saaren villihevosiin, joiden hirnahteluun heräsi aamuisin. Jarnolla on monta lempimuistoa Uudesta-Seelannista, jonka hän kiersi puolessa vuodessa ja ehti mm. hypätä laskuvarjolla, työskennellä kiivitarhassa, asua autossaan ja kiivetä vuoren huipulle.

Mitkä ovat unelmakohteitanne, joihin haluaisitte vielä matkustaa?

Matkahaaveita on paljon ja jatkuvasti keksimme niitä myös lisää! Juuri nyt kiehtoo erityisesti Meksiko ja Marokko, jossa olemme molemmat halunneet kauan vierailla. Etelä-Afrikassa kiinnostaa luonnon monimuotoisuus ja kulttuurin rikkaus. Haluamme matkustaa lähiaikoina myös Australiaan, jossa Stella vietti lapsuutensa.

Kolme asiaa joita ilman ette lähtisi matkalle?

Kamera on molemmille meille ehdottomasti tärkein! Muuten varustaudumme melko mutkattomasti: varvastossuilla ja pillifarkuilla pääsee pitkälle. Kirjoja tarvitaan pitkiä lento- ja junamatkoja varten.

Karibiasta tiedättekin, mutta arvaatteko minne kaikkialle muualle aiomme tänä vuonna matkustaa? Vihjeitä voi löytyä ylläolevista vastauksista, mutta ei suinkaan vielä koko totuutta! Kommenttiloota on muutenkin vapaassa käytössänne, jos herää matka-aiheisia toiveita tai muita ajatuksia.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

HAVAINTOJA LENTOKENTILTÄ

Koska suoraa Suomi-Puerto Rico -lentoreittiä ei toistaiseksi ole, matkustamme Karibialle Tukholman kautta. Ei haittaa, Arlandan lentokentällä on nimittäin ihanaa pysähtyä! Kaikki toimii: on ilmainen ja nopea wifi, ymmärrettävät opasteet, minimarket joka kulmalla. Kahviloissa on pistokkeita meille tietokoneeseensa kiinni kasvaneille, isot kahvit, vegevaihtoehtoja jotka maistuvat muultakin kuin märältä munakoisolta. Oma vaihtolento löytyy yleensä samasta terminaalista muutaman portin päästä ja aika riittää aina kiireettömään kahvihetkeen. Tullivirkailijat ovat komeita, hymyilevät ja toivottavat ruotsiksi hyvää matkaa.

Sitten on sellaisia kenttiä kuin Pariisin Charles De Gaulle, jossa mikään ei toimi eikä mikään mene edes sinnepäin. Vaihtolennon portti sijaitsee sadan prosentin varmuudella jossain kolmen terminaalin päässä, jonne on kuusi kilometria matkaa, ja aikaa vaihtoon on keskimäärin vartti. Opasteet ovat pelkästään ranskaksi tai niitä ei ole. Kaikille terminaaleille yhteistä on, että reitit niiden läpi ovat monimutkaiset, kukaan ei halua vastata kysymyksiisi eikä ketään kiinnosta ehditkö jatkolennollesi vai et. Ja vaikka ehtisit, laukkusi tuskin tulee samalla lennolla. Olen kiitollinen jokaisesta matkasta, joka ei kulje inhokkikenttäni kautta.

Lentokentillä on silti aina sama tunnelma. Ilmassa leijuu odotusta, tunne väliaikaisuudesta. Kaikki ovat tulossa eri paikoista ja matkalla eri kohteisiin, mutta viipyvät hetken samassa välitilassa. Kahvilamyyjistä ja check-in-virkailijoista huokuu, että he näkevät joka päivä satoja ihmisiä, joita eivät tule koskaan tapaamaan uudestaan. Katseet kohtaavat korkeintaan ohimennen, small talk on vähissä. (Charles De Gaullessa sitä ei ole.)

Kuvat ovat San Juanin lentokentältä, joka on pieni ja pikkuisen sekava, mutta saa sympatiapisteitä rajavartioston beagle-koirista, jotka heiluttelevat häntiään saarelle saapuville.

Odotusauloissa ja käytävillä kaikuvien kuulutusten tulkitseminen on taiteenlaji, jonka vain harva hallitsee. Itsehän en ole ikinä oppinut ymmärtämään niitä millään osaamallani kielellä. Sen ainoan kerran, kun olin missata lentoni koska unohduin lukemaan kahvilaan, minua oli varmaan kuulutettu kahdesti enkä ollut tunnistanut rätinän ja kohinan keskeltä omaa nimeäni.

Ohikulkijoita on helppo lukea lentokentillä. Ihmiset ovat samaan aikaan keskittyneitä omiin asioihinsa ja kokonaan auki, tulevat huomaamattaan paljastaneeksi enemmän kuin kävellessään kotikulmiensa kaduilla. Kasvoilta voi lukea kirjon tunteita kiireestä kärsimättömyyteen ja väsymykseen, kaiken keskellä olemisen iloon, helpotukseen, joka huuhtoo yli kun tietää olevansa pian perille. Kotiinpalaajien kasvoilta paistaa huojennus ja matkaan vasta lähtevien olemus huokuu odotusta.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

LOPPUKIRI KOHTI KARIBIAA

Tervehdys lentokoneesta! Ei ole hetkeen ollut näin hektistä lähtöä. Alkuviikon amazing race huipentui lähtöä edeltävään päivään, kun heräsimme seitsemältä suorittamaan saksalaisella täsmällisyydellä laadittua todo-listaa. Päivän aikataulu oli suunniteltu minuutin tarkkuudella, jotta ehtisimme tehdä kaiken välttämättömän, sovitun ja luvatun. Kuten esimerkiksi muotikuvauksen, jota ei olisi varmaankaan kannattanut sopia päivään ennen matkaa, mutta puolustuksekseni sanottakoon, etten sitä lukkoonlyödessäni osannut arvata, että koko viikostani tulisi yhden varastetun laukun takia totaalinen kaaos. Oli myös viime hetken viinikuvaus, jota varten metsästin lumipyryssä juuri oikeansävyisiä ruusuja ja uhmasin leivoslaatikkoineni myrskytuulta, joka oli kaataa minut kumoon keskelle Korkeavuorenkatua.

Se muotikuvaus huipentui siihen, että – katso kuva – Luna-koira tuli esittämään reklamaation huomiomme kohdistamisesta aivan vääriin asioihin ja pudotti kesken lyyrisen poseeraukseni hapsukorkkarini päälle kuolatun siilinraadon. Siilipehmolelu on talouden kestosuosikki, jota ei saa heittää roskiin, vaikka se näki parhaat päivänsä joskus kolme vuotta ja 748 siiliriitaa sitten. Siiliriita = klassikkokina, joka koirasiskoksille syntyy, kun jompikumpi muistaa siilin olemassaolon ja toinen tajuaa haluavansa leikkiä sillä “sattumalta” juuri samaan aikaan. Voi kateuden voimaa.

En oikeastaan tajua millä ihmeellä onnistuimme, mutta ehdimme kuin ehdimmekin saada kaiken pakollisen valmiiksi. Kuvaukset olivat ohi yhteen mennessä, kuriirikyydillä korttitehtaalta konttoriin saapuneen pankkikortin noudin taksilla matkalla palaveriin. Taksikuskia nauratti, kun selvitin kyytiin hypätessäni, että minulla ei ole juuri nyt korttia eikä penniäkään käteistä, mutta ihan kohta on, kunhan piipahdamme matkan varrella pankkiin. Paluumatkalla hain aurinkovoidetta, särkylääkettä alkaviin flunssaoireisiin (tietysti olen juuri nyt tulossa kipeäksi) ja suoritin todo-tetriksen, jossa jäljelläolevat Ehdottomasti Pakolliset Asiat jaetaan vielä niihin, jotka on oikeasti tehtävä ennen lähtöä ja niihin, jotka voi hoitaa perillä palmun alla.

Niin, oli tässä yksi pieni mattoroudauskin. Projektit vaihtelevat, roudauksen määrä on vakio.

Illalla kiikutimme koirat kaupunkilomalle lempihoitopaikkaansa – niitä lellitään siellä niin, ettei niillä ole koskaan mikään kiire kotiin. Kaahasimme kaupungin toiselta puolelta takaisin Tehtaankadulle ja piipahdimme vielä matkan varrelta Stockalle vaihtamaan dollareita ja ostamaan hiuslenkkejä. Mustiin aukkoihin karkailevat hiuslenkit ovat kahden pitkätukkaisen taloudessa jatkuvan kriisin aihe: meillä on kaikki yhteistä paitsi hiuslenkit. Lainaisit nyt yhtä. PLIIS. Lupaan palauttaa. En varmasti hukkaa. (ETPÄ!)

Melkein kaikki alkuviikolle aikatauluttamani tietsikkatyöt jäivät laukkuvarkauden aiheuttaman hässäkän takia tekemättä, mutta onpahan siellä Karibialla sitten aikaa istua mojito edessä ja naputtaa tietokonetta. Töitä siellä tehdään jokatapauksessa, sillä kirjoitamme kohteesta juttua lehteen, teemme sielläkin yhden muotikuvauksen ja muitakin matkajuttuja on luvassa. Kahden viikon aikana ehtii varmasti vähän lomaillakin.

Mutta miksiköhän kaikki lentoni lähtevät aina seitsemältä aamulla? Se tarkoittaa sitä, että edellisenä iltana ei ehdi nukkumaan ollenkaan, ei tälläkään kertaa. Keitimme aamuneljältä kahvit, puoli viiteen mennessä olimme taksissa matkalla lentokentälle. Kaikki niin väsyneitä, että silmäluomet riippuivat puolitangossa, keskustelut puolikkaita lauseita, jotka eivät varsinaisesti liity toisiinsa. Muistin kesken turvatarkastuksen, että unohdimme shampoon. Aivan sama, kai sitä saa Karibialtakin. Tai sitten ei vaan pestä tukka kahteen viikkoon, puhdistuu se varmasti meressäkin.

Sanonpa vaan, että se drinkki, jonka tilaan kun vihdoin nakkaamme reput olalta ja astumme rannalle, tulee olemaan tuskanhiellä ansaittu. EN MALTA ODOTTAA.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA